Joulu tuli ja meni ja oli mainio.

Ruokaa on niin, ettei jääkaappiin mahdu, siis vieläkin vaikka siitä nyt on jo ties kuinka kauan. Pitäis syödä jäämiä (kuten neiti P. niitä kutsuu) pois, ettei mene pilalle. Tehtiin tosi hyvä kunkku, viimevuotisesta viisastuneena kypsytin sen kunnolla. Ruskeakastikkeen kera tarjottuna oli mainiota. Jälkeenpäin ollaan sitä vuoltu ties mihin. Ja nyt se on loppu. Pipareita on vielä paljon. Tein possujen hautausmaan kun ahdisti niin taas toi "hyväntahtoinen" joulumeininki.

Orava syö pihalla auringonkukan siemeniä. Kerroinko, kuinka yks päivä oli neljä punatulkkua? Ne oli ihania. Olen alkanut lukemaan bilsaa. En saa millään päähäni, mikä sen kurssin nimi oli, mut kovasti se soluihin ja geeniteknologiaan keskittyy. Olen sitä kirjaa nyt jonkin aikaa lukenut, ilmat että yksikään asia olisi päähän jäänyt. Sen muistan, että esitumaisilla öttiäisillä ne "karvat" on piluksia nimeltään. On todella turhauttavaa lukea, lukea, lukealukealukea ja sit tajuta, ettei ole tajunnut yhtään mitään. Lukee vaan ja kaikki kimpoaa jostain pois, eikä mikään uppoa. Joskus olen tehnyt sitä, että samalla kun mukamas luen kirjoitan sanoja ylös, siis sellaisia keskeisiä sanoja, ja sit alan tekemään niistä jotain käsitekarttaa. Mutta kun olen niin pirun laiska. Mutta joka tapauksessa olen nyt aloittanut kirjoituksiin lukemisen virallisesti. Tässä on nyt siis kolme kuukautta ilman kirjoja. Siis ns. turhia kirjoja. Sain juuri päätökseen Urban Homestead kirjan, josta tykkäsin kovin, ja joka innosti suunnittelemaan kasvimaan laajennusta ja muuta puutarhurointiin liittyvää.

Olen tehnyt myös Smash Bookiani, joka asiasta tietämättömille, on siis kuin skräppääminen, mutta rennompaa ja nopeammin etenevää, eikä ollenkaan niin pikkutarkkaa. Näin minä siis sen koen. Päiväkirjamaista, mutta kuvitettuna ja koristeltuna. Kunnes tuli sisällöstä riitaa ja meni maku koko touhuun. Japanin matkaa varten mull aon kyllä pieni Smash book, jonka voin ottaa mukaan ja tehdä sitä mukaa kun tarina etenee.

Tunnistatko?

Vilkas reissu tulossa!

Olen lorvinut paljon, syönyt sitkin enemmän, postitellut paketteja, ommellut paketteihin sisältöä, kuvannut nukkeja, katsonut elokuvia ja aika turhaa tv-sarjaa nimeltään Enlightened, shoppaillut hurjasti netissä - en ole kuitenkaan ostanut yhtä ainuttakaan nukkea, eli päätös pitää edelleen! Nukkeja on nyt tietty määrä ja yritän pitää sen siinä. Koska kuitenkin kaipaan uusia asioita piristämään muutoin paikalleen pysähtynyttä elämääni, aion lähettää pari tyttöäni Espanjaan kauneushoitolaan :) Löysin siis aivan ihanan kustomoijan, jonka listalle pääsin :) Ja nyt siis kaksi nukkeani, sellaisia jotka ovat jonkun pienen buustauksen tarpeessa, on sinne lähdössä. Itse asiassa laatikossa jo pakattuna. Laatikoista ja postituksesta tulikin mieleeni, että olette varmaan hiomanneet että Itella on melkoisesti nostamassa hintojaan! Yikes! Yli 17% korotus! Ainakin tohon 1 lk merkkiin. Melko hurja. Ja nopea silmäys muihin yleisimmin käyttämiini painoluokkiin vahvistaa tämän, korotus on n. 17,5 %. Että ne kehtaa. Ja hinnan korotusta perustellaan sillä, että netti vie lähetykset. Ja samaan aikaan Itellan sivuilla kerskutaan sillä, kuinka tänä vuonna miljoona pakettia enemmän joulupostissa kuin viime vuonna...ja just netin ansiosta ihmiset lähettää/vastaanottaa paketteja enemmän kuin koskaan. Mä en ainakaan ennen netin tuloa käyttänyt kovinkaan montaa markkaa vuodessa postimerkkeihin tai postimaksuihin, mutta nykyisin menee ihan törkeesti rahaa niihin. Pelkästään postimerkkejä olen ostanut puolen vuoden sisään jollain kolmella sadalla. Jonka päälle tietenkin kaikki postimaksut niihin joita tuotteisiin, joita olen itselleni tilannut. Tietenkään kaikki ei ole näin aktiivisia nettishoppailijoita, mutta emmä kyllä ihan usko noihin Itellan puheisiin lähetyskadosta...ja kun niitä postin toimipisteitäkin suljetaan ihan koko ajan. Meiltäkin meni posti ja nyt asioidaan Valintatalossa...jossa on aina kamalat jonot ja paketit kateissa.

Joo, mutta se siitä. Ei voi mitään. Olen ihan tuskassa ostanut nyt postimerkkejä, kun vielä "halvalla" saa...

Päätin, että tänään olen tehokas. Ulkoilutin koirat, kun oli vielä pimeää, ja nyt aion mennä ompelemaan. Pitäis kaverilla nukenvaatteitakin tehdä. Nukenvaatteista päästään vaarallisille vesille...eilen illalla taas lisäsin vinon pinon ihania nukenvaatteita suosikkilistoilleni. Toivottavasti en täältä poistuttuani mene nukkienkustomointiin säästämiäni rahoja Etsyyn tuhlaamaan....ai jai jai. Perjantaina hain yli kuukauden matkalla olleet nukenvaatteet postista. Designer -vaatteita :) Eurotrash ja BA mekkoja sekä yksi "leikkiasu". Aivan ihania *sydän* Aion kirjoittaa postauksen nukenvaatemuodista enkkublogiini tässä joskus. Eipä siinä, olen nukenvaatemuodissakin ihan ulalla. Tykkään kuumeisesti jostain, enkä ymmärrä mitä muut vaahtoaa jostain järkynhintasista haaleanvaalean värisistä "herkistä" vaatteista :D

Mutta moi nyt!

xoxo,
Raisa

Arielin joulupipari

Sain anopilta!

Mihin laittais tän hyllyn, kun kaikki seinät on jo täynnä?!

EMMA, Espoon Modernin Taiteen Museo

Heipsis!

Perjantaina kaveri kutsui, ja lauantaina kaverin kanssa mentiin EMMAan. Siellä oli "Jotakin sinistä, jotakin söpöä" minilelunäyttely, jonka oli pistänyt kasaan aikuisten keikistä väitöskirjan tehnyt Katriina Heljakka. Samaan aikaan siellä oli myös mekkopaja nukeille, sinne me ennen kaikkea oltiinkin menossa. Tai no, sitä lelutohtoria tapaamaan.

Oli oikein mukava, ja nopeasti vierähtävä kaksituntinen vakavasti otettavan leikkijän seurassa. Kiittelinkin häntä siitä, että oli tehnyt meidän "hömppäjutusta" vakavasti otettavan, ihan oikean asian.
Mekkopajan jälkeen (olin muuten ainoa, joka sai kolttunsa valmiiksi, tai sai yksi toinenkin, mutta se ei huolitellut, ja minä tietenkin huolittelin, ja tein vielä sellaisen olkalämmittimen, jonka nimeä en millään muista) kierreltiin vielä näyttelyitä, ja kuvattiin nukkeja. Oli oikein hauskaa. Siellä oli myös jonkun edesmenneen naisen "matkamuisto" näyttely, tai siis museo. Jossain ohikiitävässä videopätkässä se kuului arvostelevan länsimaita kulutuskeskeisyydestä. Ja kun katsoi niitä kamoja, mitä se oli ympärimaailmaa roudannut ei voinut muuta kuin todeta sen naiseen olleen tosi länkkäri ;)

Tää on nyt kamalan lyhyt ja persoonaton postaus, mulla on monta tilausta paketoitavana ja matikan läksyt tehtävänä, ja Homelandin finaali katsomatta. Katsomisesta tuli mieleen, että katottiin ehkä perjantaina elokuva, jonka nimi saattoi olla Prisoners (tarkistin, oli se). Se oli ihan sairaan hyvä. Suosittelen.

Ai nii, on pitänyt jo pitkään mainostaa, että mun kautta saa taas ostaa kaikkia kolmea kirjaani. Keskimmäistä, eli Puputytön Juhlakirjaa en laita postin kautta. Tai voin laittaa, mut sen postikulut ei sisälly hintaan ;)
Pehmeäkantinen Puputyttö ja Vohvelisankari 13,40 postitettuna (10 € ilman)
Juhlakirja 15 €
Kasvisseikkailu 20 € postitettuna tai ilman
Ilman=nouto tms.

Olen taas ommellut paljon, enimmäkseen, tai siis ainoastaan sleepsackejä. Ja nyt niitä on ihan kivasti valmistumassa useita kerralla :D Eilen sain kolme valmiiksi. Tänään ehkä toiset kolme. Tai sitten en :)

Moi ny! Huomenna Animalian Pikkujoulut ja täysin turha tatuointi!

xoxo, Raisa

Uusi, uljas Silvoplee.

Heips! Eilen oli aika hoitaa taas asioita kaupungilla, kankaiden hakua ja viimeisten joululahjojen haaliminen. Matikan kurssien kirjat sain pois listalta kirjaston avulla. Ihanaa, kun sai silläkin säästettyä parikymppiä. Kaikki tämän jakson kirjat, lukuunottamatta espanjaa, jonka kaksi tuhtia kirjaa kattavat kaikki lukion kuusi kurssia, ja ne järkisysitä ostin omaksi, tulevat kirjastosta. Mitä turhaa ostaa omaksi, kun en niitä varmasti jälkeen päin lueskele :)

Joo, ensiksi siis Matkahuoltoon. Kuvittelin hakevani jonkun keskikokoisen, helposti kannettavan paketin, mutta mua odottikin jättiläismäinen pahvilaatikko! Uh huh! No, onneksi se oli kevyt ja mulla C mukana, niin se sai kantaa :) Ruohiksesta ostin vahingossa käsirasvan, jossa olikin mehiläisvahaa :( Tai siis ostin sen rasvan ihan tarkoituksella, mutta kuvittelin merkin olevan vegaaninen, muttei siis ollutkaan. No, elämä on. Tajusin tämän Ekolossa, jossa oli samaa rasvaa, eikä siinä ollut vg merkkiä. Pahus soikoon! Ekolossa vaihdoin vahingossa ostamani väärän teen oikeaan. Olen löytänyt uuden suosikkiteen, juurikin Ekolosta. Se on luomutuotettua reilun kaupan japanilaisen perinteen mukaan valmistettua vihreää teetä kiinasta. Les Jardins De Gaia -merkkistä. Sencha Zhejiang. Tokyokanin luomuteetä en millään saa maistumaan oikein miltään. Tämä maistuu :)

Joop, mutta ennen Ekoloa mentiin uuteen Silvopleehen. En ollut varautunut tekemään siitä

www.steffit.com ? Kuva "lainassa" tuolta, ehkä.

blogipostausta, joten mulla ei ollut kameraa mukana. Joten mulla ei ole esittää teille mitään todistusaineistoa. Huomasin juuri, että ravintolalla myös uudet kotisivut ja ennen kaikkea pidennetyt aukioloajat! Mahtavaa!! Iltaisin voi tehdä myös pöytävarauksia!

Entisessä Silvopleessä käyneet muistavat varmasti tilan ahtauden ja "aistillinen ja henkevä nainen" aiheiset maalaukset seinillä, vai oliko ne vaan niissä pilareissa? Uudesta puuttui onneksi molemmat. Paikka on paljon avarampi, siltikin oli kyllä ihan täynnä. Kuitenkaan ei tullut tunnetta, että täytyy pitää kyynärpäät tiukasti kyljissä kiinni, ettei estä sohimisellaan muita syömästä. Tätäkin ihastuttavampaa oli paikan selkeys, se miten seinät oli maalattu ja niille maalatulle seinille oli maalattu tietoa ravintolasta, niiden ruoista jne. Tosi trendikäs, olematta yhtään hipsterimäinen. Ei siis viiksiä ja taikka paksuja silmälaseja maalattuna yhtään minnekään. Thank god! Sanoisin, että ulkoasultaan oikein onnistunut muutos!!

Mutta entä sitten ruoka? En tiedä oliko vain hyvä päivä kokeilla, vai mikä, mutta oli ehkä parasta Silvopleessä syömääni ruokaa. Todella hyvää. En tiedä onko hinnat nousseet vähän, mutta taisi olla myös kallein lautaseni siinä paikassa. Yli 17 euroa. Yleensä olen jossain siinä 15 € kieppeillä. No, ei paha tuokaan, varsinkin jos lupauksensa luomun ja lähiruoan suosimisesta pitää paikkansa.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin miellyttävä kokemus. Kerran kolautin oikean reiteni ikävästi naapurin pöydänkulmaan, mutta minnekäs minä en päärynävartaloani kolauttelisi?

Lämmöllä susittelen! Ja aion mennä uudestaankin! Vegaaniset ruoat löytää suht helposti, kunhan välttää vaan juustoja ja hunajaa. Raaka-aineet merkitty kaikissa annoksissa. Niin, ja uusi paikka on samalla kadulla kuin vanhakin, parikyt metriä eteenpäin Hämeentien suunnasta katsottuna.

Illalla oli koulua, kaksi matikan tuplatuntia putkeen....aika kamalaa. No, selvisin niistä hengissä ja poljin kotiin järkeistämään Tehtaan kaaosta. Uusia kankaita, ja vielä sellaisia supermuhkeita fleeceja ja turkiksia on kaikkialla, eikä ne mahdu mihinkään! Nukkien joulukoristeet on hujan hajan ja plääh! En saa mitään tehtyä, kun kaikki on ihan mullin mallin. Ja sit kun yritän siivota, niin törmään vaan sinään, kun koko ajan on jossain jotain, mille ei olekaan paikkaa ja sit vaan siirtelen sitä ees taas. No, eilen kuitenkin tungin kaikki hujan hajan olleet kankaat just siihen isoon pahvilaatikkoon, jossa ne turkiksetkin tulivat, pistin ylim. joulukoristeet laatikkoon ja laatikon pois. Pikkuhiljaa lakoi taas näyttämään ihan toimivalta työtilalta.

Eipä muuta, taidan mennä ompelemaan ja tekemään loppuun aloittamani joulukortin. Osallistuin yhden ryhmän joulukorttivaihtoon ja olen tekemässä tosi hauskaa korttia :D

xoxo,
Raisa

Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Kuukauden kommentti :)

Joku rohkea (tähän laitoin omat arvailuni siitä, kuka olisi kyseessä, mutta olen sen verran fiksu, että jätin pois) on anonyymisti jättänyt näin hilpeän kommentin:
Aika jännä kun ruikutat aina,miten vähissä rahat on.Tokion matkoihin ja niinkin turhaan asiaan,kuin tatuointiin on kyllä varaa...
Kenelle mä ruikutan aina sitä, et rahat olis vähissä? Varsinkin nyt kun sain lähes neljän tonnin palautukset ei ole mitään syytä ruikuttaa :D Enkä mä mielestäni kyllä muulloinkaan ruikuta sitä, ettei olis rahaa. Ihan hyvinhän meillä menee. Eli ole kateellinen vaan ihan kaikessa rauhassa, se mädättää muutenkin jo onnettoman elämäsi. 

Joo, ei mulla muuta tällä kertaa :) 

Rento Päivä

Tänään otan rennosti, ilman rintsikoita! Hupparissa, joka on ainakin 20 vuotta vanha. Ommellen ja toivoen, ettei kukaan huomaa, etten poistu talosta kertaakaan, koko päivän aikana. Sellaiset päivät on välillä ihan parhaita. Ei masennuksesta johtuva sisällä kyyhöttäminen, vaan sellainen "kun kotona on kerta niin mahdottoman mukavaa" nysvääminen.

Pitää ommella, ja paljon! Huomenna on Blythe juttuja, ja shoppailua, silloin ei niin kerkiä. joten kaikki on saatava valmiiksi tänään! Pidän stressistä! Kunhan sitä on sopivan vähän. Olen kyllä ihan todella paljon saanut jo aikaiseksikin, johtuen juuri tuosta myyjäisten aiheuttamasta paineesta. Mulle tulee kyllä kerrassaan niin mainio olo aina kun saan paljon aikaiseksi. Miksiköhän sitten on kuitenkin niin vaikea irtautua kaikesta turhasta ja alkaa oikeasti tekemään jotain, kun se on kert aniin palkitsevaa?

Kaikki asiat on kyllä hienosti. Olen ehkä hivenen innoissani suunnitelmastani säästää rahaa matkaa varten. Ja innoissaan oleminen voi ehkä kenties tarkoittaa sitä, että myös pysyisin suunnitelmassa. Ajattelin kaikessa viisaudessani, että tästä hetkestä lähtien nukke- ja Pinkkisostot hoidetaan vaan ja ainoastaan Pinkkiksen ansaitsemilla rahoilla. Se tarkoittaisi siis sitä, että luottokortti saisi 123 päivää lepoaikaa. Kyllä, arvasitte ihan oikein, matkaan on 123 päivää :D On niin mahtavaa, kun on jotain noin hienoa odotettavaa. Aina pitäis olla jotain tulevaisuudessa, joka tekis nykyhetkestäkin niin paljon mielekkäämpää. Niin, ja säästämistä ehkä myös hitusen helpottaa se, että kitkuttelen nyt nämä 4 kk ja kaksi päivää ja sitten ostan haluamani asiat paikan päältä. Normaali ihminenhän pystyis tohon helposti, mutta kaltaiselleni epänormaalille se ei todellakaan ole mikään pala kakkua! Kun niitä houkutuksia on niin paljon ja joka puolella. Ja kaikki on tietenkin sellaisia "kerran elämässä" tilaisuuksia. Tietty.

Mutta, nyt tää lähtee ompelemaan. Ajattelin, että ainakin puolet myyjäistuotosta menis matkakassaan ja vielä niin, että antaisin ne jollekin luotettavalle säilytettäväksi matkan odottelun ajaksi.

xoxo,
Raisa

Ginzassa (tyyris kaupunginosa) pyhitetään muistaakseni lauantaisin yksi pääkaduista jalankulkijoille.

Tokioooooooooon!!!!!!!!

2004

Oli pakko kirjoittaa kun oon niin innoissani, etten meinaa pystyssä pysyä! Varasin ja maksoin juuri lentoliput Tokioon (ja takas). Huhtikuussa olen menossa! Ja siis vaikka olen tottunut ja tykästynytkin matkustamaan yksin, josta voisi kuvitella että olen hurjan rohkea ja kaikkee, niin en ole joten seuraava vetoni yllätti itsenikin: varasin sitten samaan syssyyn Brasilialaisen naisen pikkiriikkisen (14 neliöö) asunnon Shinjukusta. Eikä siitä ollut vielä edes kuvia! Mutta oli toimittava, sillä näytti, että kaikki (siis ne kaksi, joita ennätin katsomaan) muut vaihtoehdot olivat jo buukattuja. Oli sillä naisella muitakin kohteita (kait pari asuntoa, nekin huhtikuulle asti varattuja), ja ihan hyviä arvioita saanut.

2006

Hetki sitten sain tiedon, että varaukseni onnistunut/hyväksytty!! Jee! Aivan siis mahtavan ihanaa!! Eilen jotain liimailin ja käytin viimeisiä rippeitä liimasta, jonka olen muistaakseni ostanut ensimmäiseltä matkalta melkein 10 vuotta sitten ja tuli jotenkin niin hieno tunne. Kohta ollaan siellä taas ja kaikki on niin hienoa! Ah! Se on kyllä ihan ykkösmesta!

2007

 

Oi joi! Kaiken näköistä! Nyt vaan täytyy saada jotain tolkkua omiin shoppailuihin ennen matkaa! Normaali ihminen tietenkin alkaisi säästämään ja pystyisi siihen hyvin, matkan kiilto silmissä. Niin, siis normaali ihminen. Minä en. Mutta nyt aion tosissani yrittää!!! Eilen laskin luottokortin limiittiäkin! Hyvä minä!!

Niin, olen ommellut ihan hirveesti. Siis todella paljon, melkeinpä robotinomaisesti. Sillä tajusin, ettei ne tule valmiiksi, ellen niitä tee :) Tajusin myös, että voin saada kaiken valmiiksi, jos vaan alan hommiin. Ja nyt on vetoketjut loppu. On vielä ommeltavaa, mutta jollain tapaa helpottavaa, kun ei tarvi enää miettiä,
että tekisinkö lisää vai en. Kun ei kerta voi. Tilasin kyllä hetki sitten toistasataa ketjua. Vetskarit on ihania. Tilasin myös monta metriä karvakangasta. Ja joululahjaherkkuja Vegetukusta.

Puuvillakankaita olin just tilaamaisillani, kunnes jotenkin älysin, että mulla on vielä aika paljon kukkaroihin ja muihin pussukoihin soveltuvia kankaita ja sit taas toisaalta ehkä niihin Blythe pussukoihin ei niitä niin paljoa kannata ostaa, kun ne karvamallit menee niin paljon paremmin kaupaksi. Ja ostetaan sitten Japanista senkin edestä. Tiesittekö, että Tokiossa on kokonainen kaupunginosa varattuna kankaille?! Fabric Town! Paratiisi!

Olen muuten ihan hivenen harmissani siitä, etten aiemmista kerroista poiketen menekään Kayabacho Pearl Hotelliin. Olen ollut siellä joka ikisellä kerralla :) Joten tunnen paikan. No, aika opetella Shinjukua vähän paremmin.

Pakko mennä! Pinkkis odottaa! Ihanan paljon tilauksia :) Tulkaa viikonloppuna, siis Sunnuntaina Ofeliaan! Jos tunnistatte mukana olevan nuken saatte 10 % alennusta kaikista Pinkkis -ostoistanne!! Ofelia Market!

xoxo,
Raisa