Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä

Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa
 

Halpa ruoka maksaa!

Snip snip!

Aamulla oikein miettimällä mietin, että mistä sitä vois postata. Mikä on maailmassa niin väärin, että siitä vois tänne rustata? Ja mulle ei tullut oikein mitään mieleen. Kunnes sitten vaan mietin, että mikä mättää. Ja hittolainen, kaikkihan mättää! (vaikkakin kun oikein hyvin menee, tuntuu, ettei oikein mikään mätä, vaikka samat epäkohdat on silti olemassa).

Yksi mun suosikkimärinöitäni on ruoka. Ruokaan liittyy niiiiin paljon ihan hirveitä vääryyksiä. Kaikki eläinten oikeuksien polkemisesta ympäristömyrkkyihin ja mitä kaikkea siihen välille mahtuukaan. Musta tää on jotenkin niin kamalan kummallinen asia, tai siis se on, että kun meidän on ihan pakko saada ruokamme todella halvalla. Jotta meillä olis sitten varaa just vaikka lentolippuihin (saatiin omamme hetki sitten varattua!) tai merkkivaatteisiin. Tässäkin vähän tulee mieleen toi fb:ssä pyörinyt kuva urheiluhulluista. Miten me ollaan niin vieraannuttu (meinasin sanoa tärkeistä asioista, mutta mikä mä olen määrittämään mikä on tärkeää kenellekin) elämän perusasioista? Se, että jollain ei oikeasti ole varaa ostaa luomua tai reilun kaupan tuotteita (jotka muuten ihan nurinkurisesti on niitä väistämättä kalliimpia tuotteita, kun sen pitäis olla just toisinpäin -- niin että riistotuotannosta joutuis maksamaan ylimäärästä), on tietenkin ymmärrettävää, vaikka jotkut opiskelijat tai öö...vangit? Mistä hitosta toi tuli?? Mut ihan oikeesti, suurin osa porukasta olisi kyllä kykeneväisiä maksamaan ruoastaan enemmän. Enkä mä edes tarkoita, että kaikkien pitäis ostaa kaikki luomuna tai reilun kaupan tuotteina, vaan että ruokatehtailijat ei syöttäis meille kustannustehokkaasti sellaista kuraa, mitä meidän teollisesti valmistettu ruoka nykyään on. Kun kaikki pitää saada markkinoille mahdollisimman halvalla. Koko ajan tiukennetaan ja tiukennetaan, kun on saatava suuremmat ja suuremmat voitot.

Ketä se sitten haittaa, että me syödään halvalla? No se on tietenkin se ketjussa alimmalla askelmalla oleva, joka kärsii: tuotantoeläin, viljelijä, valmistaja. Niiltä ei kauheesti kysellä, että onko tää nyt sopiva hinta. No, eläimiä tietenkin kohdellaa kuin tunteettomia orjia, melkein kuin koneita (vaikka joissain tapauksissa taidetaan kyllä koneitakin, vaikka autoja, pitää paljon paremmin), joten niiltä on turha kysellä yhtään mitään. Eipä taida kyllä olla juurikaan valinnanvaraa niilläkään, joilta on passit takavarikoitu tai jotka on vaan myyty jollekkin plantaasille kaakaota tms. viljelemään. Kamalat määrät kurjuutta, jotta me saatais suklaamme ja tuplaespressomme vähän halvemmalla. Vino (Vihreät Nuoret) vaatii Maaseudun Tulevaisuuden mukaan  EU-tuet pois eläintuotannolta ja tilalle haittaveroa "jotta eläintuotannon hinta vastaisi sen ympäristölle aiheuttamia kustannuksia". Juuri näin!! Tälläisessä maailmassa mä haluaisin elää. Järkisyillä pystyttäis kumoamaan jotain ihan naurettavuuksia, eikä aina vaan mentäis niin kuin on aina ennenkin menty. Totuus on se, että a)liha on halpaa, koska me verorahoilla tuetaan sitä, b) eläimille ei tarvii millään lailla hyvittää sitä, että me riistetään niiden oikeus mielekkääseen elämään ja lopulta vielä sen kaiken kurjuuden päälle riistetään niiden henki c)ympäristölle ei myöskään tarvitse hyvitellä mitään siitä eläintuotannon aiheuttamasta jättiläismäisestä kuormituksesta. Hoitakoon joku muu sitten tulevaisuudessa ne ongelmat, jos niitä nyt edes voi ongelmiksi kutsua...

Mun postauksen keskipisteessä piti kyllä olla kehitysmaiden (onko kaikki köyhät maat kehitysmaita?) ihmisten riisto. Kehitysmaiden eläimiä en uskalla edes ajatella. Siis se, että sä ostat Euroshopperin ananasrenkaita ja maksat niistä murto-osan verrattuna siihen Reilun Kaupan ananakseen, niin kyllä siinä vähän herää ihmetys, että miten tää voi olla. Aivan varmasti siinä on kyllä osansa silläkin, että Euroshoppereita tehdään miljoona, kun reiluja tehdään vaan satatuhatta. Siis niissä tuotantomäärissä. Ja ehkä myös ostopaikasta riippuen voi kaupan katekkin olla erilainen eri tuotteilla. Minkä osuuden hinnanmuodostuksessa kyllä soisi jäävän vähäiseksi. Ällöttää ajatus siitä, että kauppias nostaisi luomun tai reilun kaupan tuotteiden hintaa entisestään saadakseen niistä vielä enemmän voittoa.

Näin hauskoja saa, kun itse tekee!

Reilun tai epäreilun kaupan lisäksi on sitten siis vielä se mitä meille myydään ruoan nimellä. Kaikista kamalimpana esimerkkinä varmaan se Kiinan tapaus, jossa maitoa jatkettiin muovilla...huh huh. Ei kannata juoda maitoa! Ainakaan lehmänmaitoa. Suomessa meno ei tietenkään ole yhtä villiä, mutta kyllähän niitä kohuja meilläkin nousee, kuten vaikka niistä hevosenlihapullista. Jota en tietenkään vegaanina ymmärrä ollenkaan, siis niinko täh? Mistä te kohkaatte? Ettekö oikeesti tiennyt, että teidän lihapullat sisältää eläimen lihaa? Vai siis oliko kyse siitä, että siellä saa olla jonkin vähemmän söpö lihaa, mut ei sit niiden söpömpien? Miten sitte vaikka pipot, joissa on söpö karvatupsu keikkumassa, eikö se haittaa että se on pupusta? Eikö puput ole söpöjä? Voiko sokea syödä mitä vaan? Kun se ei kerta näe kuinka söpöjä vaikka koirat tai kissat on? Tai kanat? Mutta sekään ei oikeastaan ollut se asia, vaan ennen kaikkea mitä vaikka vegaanisiin kekseihin tungetaan, ei-vegaanisista puhumattakaan. Kuraa, sokeria ja palmuöljyä. Kannattaisko vähän alkaa tekemään niitä ruokiaan itse, erityisesti herkkuja. Kun kerta noi kaupasta valmiina ostettavat on aikas kamalia. Lapsetkin on jo niin tottuneita kaupan hötöleipiin, että joku oikea Samsaran leipä ei maistu niille yhtään. Kun pitää olla ilmavuutta.

Voi ei, taas kamalan syyttävä postaus. Loppukevennykseksi eilistä ruokaa ja uudet sukkapöksyt (kiinasta...)

Mahdottoman onnistunut kokeilu, luomuriisistä ja kotimaisesta silken tofusta. Ja vähän muustakin.Säin kaikki neljä kulhollista.

Huiput sukkikset! Veikkaan, että kissat jää jalkoihin pysyvästi. Kunhan ennätän/on rahaa.

jk. en kyllä tiedä kuinka kauan jaksan näin "fiksua" blogia. Älkää odottako ihmeitä. Voi pilde! Meinas unohtua se arvonta! Koitan vielä tänään jaksaa/ennättää, mut huomenna sit viimeistään! Sorry! Mut aika on siis jo loppunut. Enää ei kannata kommentoida...

xoxo,
Raisa

Tuote SijoitPepsitelu

MoikkaCokerallaa!! (hei! vika päivä osallistua arvontaan!!)

kirjoitan tätä mun Lenovo ThinkPadilläni, istuen Ikeasta ostetulla kankaalla päällystetyllä tuolilla hörppien hybriditeetä Hello Kitty -mukista, katsellen kuinka valkovuokot lakastuu Pirkka Herkkukurkku -lasipurkissa.

Eilen katottiin jotain hölmöä ikivanhaa leffaa, muistaakseni Vanished tms. Siitä sain tän ajatuksenkin. Kun siinä oli Diet Colat jääkaapissa siistissä rivissä. Ja siitä oli aikaa kulunut jo jotain parikyt vuotta, nykyiselläänhän kaikki paikat on brändien valtaamia. Ihan yksittäisistä urheilutapahtumista lähtien, siis vaikka just jotkut Nokia (?) järjestämät (?) snoukkatapahtumat. Koska TV-touhu on ihan riistäytynyt käsistä, kun niitä kanavia on jotain puoli miljoonaa, meillä suomessakin ja TV:hän siis tunnetusti ainakin ollut niiden mainosten suurin esittämispaikka. Ja sitten tuli vielä internetti, jota nyt ei pysty kukaan valvomaan. Oikeestaan, nettihän on tosi makee paikka just siks, että siellä me! tavavalliset kuluttajat jyrätään, me luodaan ne hyvät jutut ja sit brändit yrittää pysyä perässä. Niin, mutta siis nettihän leväytti koko roskan siis ihan hujan hajan. Ja nyt lehtitalot tutisee, kun ei tule enää mainostuloja kun ei ihmiset niin niitä lehtiäkään lue, eikä mainostajat pistä roposiaan lehtimainontaan niin kuin ennen.

Joten tuotesijoittelukin tulee ulos elokuvista. Aikoinaan luin Kay Scarpetta (?) rikosromaaneita ja se kissa joka niitä kirjoja kirjoitti, täysin häpeämättömästi repi rahaa sieltä mistä irtos ja aina jaksoi mainita kuinka Kay S. käytti tietynmerkkisiä lenkkareita ja mitä kaikkea muuta. Ainakin siihen aikaan se pisti tosi pahasti silmään. Eikö ihan oikeesti se ollut jo tarpeeksi rikas kaikkien niidne miljoonien kirjojensa myynnistä? Vaan ehkä se on niin, että ahneus kasvaa syödessä? Mun mielestä ainakin sellaien räikeä mainonta ainoastaan ärsyttää, ja mulle tulee olo, et tota en ainakaan osta. Mua ette vedä höplästä noin huonolla sijoittelulla. Yrittäkää vähän enemmän! Mokomat! Vaan ehkä ne onkin sen "vastapuolen" (esim. Coke-Pepsi) mainoksia. Esim. kun leffassa juodaan tarkkaan asetellusta tölkistä Pepsiä, niin se onkin Coca-Colan mainos (voi pyhä kuvotus! tarkistin mun tilin, jolle piti eilen jo tulla rahat. Ei ollut vieläkään, soitin sitte sinne -piip- ytk:aan ja mun hakemus, jonka olen postittanut 6.5 on tullut niillä käsittelyyn 13.5 ja aikaisin rahojen tilillä tulopäivä on näin ollen 17.5. Siis vittu! Arvatkaa onko lainojen lyhennys ja kaikki tänään!). Joo, nythän mainostajat käyttää siis aivan kaikkia keinoja: lapsille suunnattua lastenohjelmien muotoon tehtyjä mainospätkiä, tuotteiden lähettäminen bloggareille (tätä Pinkkiskin on tehnyt yhden kerran, missä ei tietenkään mitään järkeä, mun siitä pitäis tehdä sellainen verkosto, jotta se toimis, mutta ei mulla ole varaa/hinkua sellaiseen), tapahtumien järjestäminen sponsoroinnin ohella. Oikeen ei voi enää mitään tehdä, ilman että törmää siihen, että joku yrittää jotain sulle myydä. Paitsi mennä kirjastoon! *sydän* Voi rähmä, olen tässä samalla hoitanut todella ikäviä asioita (raha) ja nyt oon niin kierroksilla, kädet tärisee ja mahaan sattuu, ettei meinaa tästäkään mitään tulla. Mutta siis nykyään brändit ei ole enää sellaisia taivaall aolevia jättejä, vaan ne on jalkautuneet tänne meidän kaikkien sekaan,etkä sä enää oikein osaa edes sanoa, et mikä on mainos ja mikä ei.Jos jossain törmäät siihen, että joku kovasti kehuu jotain, niin sitä alkaa automaattisesti miettimään, että onko toi nyt maksettua mainontaa vai onko kyseessä ihan vilpitön mielipide. Eikä tarvii edes olla maksettua, musta sekin jo, että sä saat jotain ilmaiseksi tekee siitä arveluttavan. Vaikka siis just se, kun mä lähetin mun koruja Laralle, niin emmä hetkeäkään kuvitellut, että se olis niistä jotain pahaa kirjoittanut. Miten se vois?! Vaikkakin valitsin Laralle lähtevät korut juuri sellaisiksi, joista kuvittelin että Lara oikeastikin voisi tykätä. Mut silti. Niin, eikä tää nyt koske niitä koruja. Vaan koko tota mainosmaailmaa. Kun kaikki on ostettavissa. Ja myytävänä. Niinko Body Shopkin! Anne Roddick, minkä teit. Myit lapsesi, ja meidän kaikkien muidenkin lempilapsen isolle pahalle Lorealille. Ja niinhän kaikki muutkin pienet ja keskisuuret on kohta myyty niille muutamalle kouralliselle isoja megalomaanisia jättejä. Converse ja Urban Decay kaksi surullista esimerkkiä mainitakseni.

Ja Lorealista päästään loppuhuipennukseen. Nimittäin Lorealiin. Tällä hetkellä ei ehkä mikään mun maailmassa ole niin iso paha kuin Loreal. Eikä mitenkään tutkittuun tietoon perustuen, vaan ihan kuulkaa mutu! Just joku tommonen jätti voi oikeesti tehdä ihan mitä lystää. Ja mikä pahinta, pakottaa koollaan ja mahdillaan muut tekemään niin kuin ne haluu. Yök yök yök! Ja mä en siis tarkoita edes niitä kuvottavia eläinkokeita, joita ne tekee/teettää/on tehnyt/teettänyt. Vaan uusin tietoni niistä. Sain tästä kuulla valokuvaajaystävältäni. Kuulemma Loreal ja kaltaisensa megamainostajat kiristää lehtiä, ihan täällä meidän pikkuisessa suomessakin, että jos ette kirjoita meistä positiivisia juttuja me vedetään meidän mainokset teidän lehdistä pois. Ja toimittajat, jotka kehtaa kirjoittaa tollasista jotain negatiivista saavat pian huomata töittensä vähentyneen radikaalisti. Siis mitä vittua!! Ette voi olla tosissanne!! Että kehtaatte! Eikö ne idiootit tajua, että just tollasesta tyranniasta ei seuraa muuta kuin kapinaa. Tollasilta mulkeroilta katoaa pian asiakkaat. Tietenkään kaikki ei tälläisestä hävyttömästä käytöksestä tiedä, en mäkään tiennyt, ennen kuin kerrottiin, niin ja nyt mä olen kertomassa teille. :D Ja mikä hassuinta, tiiättekö mihin ne tyypit tolla touhullaan tähtää? Teidän lompakoihin! Teidän rahoihin. Ei mihinkään muuhun. Kun just siihen itseensä, siis teidän, meidän, minun, sinun, sen, hänen, tuon, niiden, rahoihin. Ennen kaikkea, SINUN rahoihin. Ja sinä voit kyllä kerto aniille mitä mieltä tollaisesta molottamisesta olet. Eikä tarvii edes tehdä mitään, vaikka onhan se toki tehokkaampaa, jos vielä kerrot siitä kavereilles ja vielä parempaa Lorealille ja muille känsäkkäille, mutta sekin jo riittää, ettet tee mitään. Siis et osta niiltä yhtään mitään. Hiton nolot, mä en ainakaan hyväksy sitä, että joku jätti päättää sen mitä mä lehdistä luen, tai lukisin, jos lehtiä lukisin.

Siis hitto, nää asiat on aina ihan nerokkaina mun mielessä, siis just sellaisina maailmaa mullistavina, mut ulos ne tulee aina vaan sellaisina sekavina pihahduksina. Pöh! Mut lukekaa te sitä kuvitellen mielessänne rumpujen pärinää ja torvien toitotusta. Niin, nythän teidän täytyis siis lukea se uudestaan, kun kerta olette jo täällä alhaalla.

Eilen opin koulussa uuden termin, mikä hitto se nyt oli?  kognitiivinen dissosiaatio? Mun elämä on yhtä suurta kognitiivista dissosisaatiota. Pitäis tehdä vaikka mitä, ja tiedän että tulen ne tekemäänkin, kun on pakko, mut aina kaikki viime tinkaan ja alta riman ryömien. Miks hampaiden pesukin jää aina just siihen hereillä olon viimeiseen kymmeneen minuuttiin? Läksyjen ja kaiken muun kanssa sama juttu. tyhmä mikä tyhmä.

Vaivaakohan näitäkin kognitiivinen dissosiaatio? Ne tietää, et pitäis saada tuhannet merkkipöksyt kuntoon, mut ei millään enää jaksais. On nälkäkin ja kaikkee ja toi muksukin pitäis viedä jo nukkumaan.Mut sit toi kasa kuitenkin kasvaa vaan kasvamistaan ja kohta on tehtaanjohtajakin keppinsä kanssa taas viuhtomassa.

 Mä meen nyt. Kun katto tota kuvaa ni alko tekeen mieli ompeleen.


(olipa masentava lopetus)

Rahalla saa (Stockan kuvasto)

Tervehdys arvon lukija! Tänään vuorossa täydellisyyden tavoittelua Stockmannin tyyliin.

Itselläni on joskus aiemmin ollut Stockan kanta-asiakaskortti, mutta se on mennyt vanhaksi enkä ollut sitä aikoihin muutenkaan käyttänyt. Aika vähän tullut siellä asioitua viime aikoina. Ei siinä, pidän ehdottomasti niiden oikein hyväksi kuvittelemastani laadusta ja tasokkaasta asiakaspalvelusta (jota en kyllä teininä asioidessani meikkiosastolla juuri koskaan saanut), mutta aika vähän tulee muutenkaan tavarataloissa pyörittyä ja niiden ruokaosasto on niin ulkomaalaispainoitteista, enkä minä sellaisesta juuri välitä. Joten kortti saikin mennä vanhaksi. Mutta jossain välissä mainostettiin ilmaista kanta-asiakaskortti ja kyllä C sitten siihen tarjoukseen lähti. Ainakin nyt vuoden ajan saadaan kuukausittain sieltä nivaska mainoksia, ennen kaikkea se kuukausittainen kuvasto, joka on pullollaan mitä ihmeellisempiä laitteita ja kauniita ja eleettömiä vaatteita, kauniiden ja eleettömien ihmisten päälle puettuina.

Oi joi sitä täydellisyyttä, joka jokaiselta sivulta huokuu. Sinunkin elämäsi voisi olla näin ihanan mahtavaa, jos ostaisit täältä meidän tavaratalosta nämä kaikki ihanat kauniit asiat. Oih ja voih!
Ja sitten päästään siihen itse asiaan! Eli just niihin laitteisiin. On niin montaa erilaista karvanpoistajaa, ettei ihmisellä taida edes riittää karvoja niihin kaikkiin! On hierojaa, hiontaa, valkaisua, valoimpulsseja ja laaseria -- mitä vaan sinussa on vialla kyllä se näillä korjaantuu! Kunhan maksukykyä löytyy niin kenestä vaan voi tulla täydellinen! Ja mikä pahinta: Minä uskon kaiken tämän!! Minä haluan olla täydellinen! Haluan olla karvaton ja valkaistu, tasainen ja kiinteä! Minä haluan!!!

Ja taas päästään siihen vastaleikattuun tukkaan ja upouuteen (tai ainakin hyvin hoidettuun ja huuhteluaineelta tuoksuvaan) ulkoilupukuun. Entä jos minä keskittäisinkin kaiken tarmoni tullakseni täydelliseksi. Entä jos kaikki hörhöilyni, tarrat ja leimasimet vaihtaisikin kasvojenkiinteytyslaitteeseen? Voisinko rakentaa itsestäni täydellisen? Entä jos ostaisinkin niin tehokkaan hiontalaitteen, että hioisin itsestäni särmättömän?

Riittääääää!!!! Kuulostaa aivan kamalalle! Särmätön ihminen = tylsä, eloton ihminen! Hittoako sitä tukkaakaan koko ajan leikkelemään! Kaksihaarasethan voi ajatella kahtena hiuksena! Mä en edes tykkää ulkoilupuvuista, nehän on ihan älyttömän noloja! Ääntäkin pitävät! Vaikken ihan Amanda Palmerin tasolle ole päässyt kainalo- ja muiden karvojeni suhteen, niin en kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla täysin karvaton, ja ei sitä tiedä, ehkä joskus vielä uskallan kasvattaa tuuhean kainalokarvamätäksen. Ja rehvastella sillä! Ja ihan oikeesti, harva kai sillä rehvastelee, vaan ennen kaikkea sillä rohkeudellaan. Sillä sitähän se on, että uskaltaa olla niin hurjalla tavalla vastaan kaikkea yleisesti hyväksyttävää.

Viikko sitten en ollut yhtään samaa mieltä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että on ihanaa olla just tälläinen, vaikkei tämä tälläinen olekaan aina kaikkien normien tai ihanteiden mukainen. Aina voi ja usein kannattaakin pyrkiä johonkin parempaan, muttei kuitenkaan niin, että seuraa vain ja ainoastaan sitä, minkä yleisesti katsotaan olevan tavoittelemisen arvoista. Jos sun tavoite on kasvattaa pohjoismaiden kattavin pandakokoelma, niin siitä vaan! Pyri täydelliseksi siellä, missä sillä on sinulle merkitystä! Eikä siellä, minne sua painostetaan.

Eilinen oli hyvä päivä, siis ennen kaikkea se, että se on nyt ohi ja sen mukana monta asiaa tehtynä. Esitelmä (Japanin parin vuoden takaisesta katastrofista) pidetty, ja se meni ihan hyvin. Olin ihan kuumottavan huonosti valmistautunut siihen, en yhtään tiennyt mitä aion sanoa siellä, tein pari diaa ja otin "taikanapin" ja vaan toivoin parasta. Hyvin meni! Loppuillan olinkin melko väsynyt ja todella rento. Kävin viemässä amerikkaan lähtevän paketin amerikkaan lähtevälle kaverille, jotä edellytti se, että oli saatava se paketti valmiikis. Jota olin sitäkin tietty vitkastellut. Mutta nyt on sekin tehty. Eilen ei muistikuvistani huolimatta ollutkaan psykologiaa, joten esseen kirjoittaminen siirtyikin tälle päivälle. Niin, se täytyy siis vielä tehdä.

Aamukävelyllä ollessani vahvistui pari sängyssä mieleen tullutta ideaa asioista, joita vois tehdä. Ja mä haluan vaalia niitä niin, ettei ne matkallaan ulos mun mielestä säry, niin kuin kamalan usein mun mainioille ideoille käy...

Simply Vanilla, panta, mekko ja kengät sis. hintaan

Kaksi tyttöä on meiltä nyt menossa myyntiin. Pinzan Very Vicky (93! €)  ja mun Simply Vanilla (70 €) . Viikonloppuna niitä kampailtiin ja puettiin ja mulle tuli sellainen olo, että ostan Pinpulalta sen tytön pois ja pidän molemmat. Vanillakin, josta en ole koskaan tykännyt (harva siitä kai sellaisenaan tykkääkään, luulisin että kaikki Vanillat on kustomoitu tunnistamattomiksi - ehkä tässä olisikin riittävästi syytä pitää se, kun sen arvo tulee varmasti kavamaan, kun niitä ei ole jossain vaiheessa enää yhtään jäljellä ;) näytti mekossaan niin söpöltä. Aion laittaa ne facebookkiin ja varmaan samanaikaisesti myös Blythe Kingdomiin. Fb:ssä on suljettu ryhmä, jossa nuket vaihtavat kotia. Sinne siis meidänkin tytöt päätyvät. Kumman kauan mulla kyllä kestää niiden sinne saamisessa....Kun ei millään raaskis! Niin, ja se lista kotia vaihtavista tytöistä on mullakin kutistunut mitä? neljästä yhteen. Kun ei vaan pysty! Olin vaihtamassa niille vaatteita ja totesin että aivan liian kaunis, ei pysty!


Eilen muuten Kaapo, Alpon poikanen mun Tamagotcissa kuoli!! Siis voi vittu! Se oli ihan kauheeta! Olin
tosi huonosti hoitanut sitä koko päivän, mut sit päivällä yritin paikkailla ja kun pääsin kouluun se vaan

Very Vicky, kuvassa väärät kengät ja sukat!

leiju siivet selässä onnellisuus ja nälkä nollilla! Mut sit se muuttui Napsuksi. Eli nyt mulla on taas poikanen hoidettavana. Ja silläkin menee vähän huonosti. Illalla unohdin hoitaa sen ennen kun se meni nukkumaan ja aamulla sillä oli viidet kakat, niin että ne oli kerroksittain. Kamala äiti! Älkää kertoko kenellekkään!

Mut nyt mä meen, kun mulla on niin paljon kaikkee tehtävää! Paljon luettavia kirjojakin, vaikka viikko sitten ei ollut mitään! Niistä lisää joskus toiste!

Pysykää ihanina!

xoxo,
Raisa

Kirjasto! (ja paljon muuta kivaa.)

Näin ihana olin eilen!

Hipsula! Eilen oli äitienpäivä ja mä lupasin omille ryökäleilleni, etten kerro mitään omasta päivästäni täällä. Mutta omasta, hyvin hoidetusta osuudestani voin kyllä kertoa. Siis niistä lahjoista mitä itse vein äidilleni. Olin ommellut sille lasinalustoja ja kaksi isompaa alustaa. Ne ei olleet ihan sitä parasta Pinkkis -laatua, joten niitä paketoidessa mietin, että pitää sanoa äitille, että ajattelee saavansa ne ihan "tavalliselta" tyttäreltä, ei siis sellaiselta ompeluun hurahtaneelta. Silloin ne vaikuttaa paljon hienommilta. Aloin sitten miettimään sitä asiaa pidemmällekin, kuinka itse jotenkin vähättelee omia taitojaan ja sitä vaivannäköä, jota jokaiseen tekemäänsä asiaan on laittanut. Just sitä, miten käsintehdyt asiat on ihan oikeasti sen ihmisen itsensä tekemiä, eikä vaan jossain tehtaassa liukuhihnalla tuhatta ja sataa kiitävä esine. Niin, että kun seuraavan kerran saatte multa jotain käsintehtyä, niin osaatte arvostaa sitä sitten :). Toi ei kyllä oikeesti ollut mun pointtini, vaan just ennen kaikkea se käsintehtyjen tuotteiden hienous. Mutta sit taas se, että kyllä sen käsintehdynkin täytyy olla hyvin tehty. Ei riitä, että joku on ihan itse tehnyt vaikka hameen, kyllä sen hameen täytyy myös pysyä päällä ja vähän mallistaja tyylistä riippuen peittää tiettyjä kohtia vartalosta ja muutenkin olla omistajalleen mieluisa.

Näin onnellisisa oltiin eilen!

Niin, lisäksi vein Tuju snäkki -naposteltavia (Puputytön juhlakirjasta). Uunitin niitä vahingossa vartin liian pitkään ja se sopikin niille vallan mainiosti! Tuli entistä parempia. Ja niiden lisäksi kukan ja uusimman kirjani. C oli leiponut kahvikakun. Siis se on niinku kuivakakku mutta tehty vuokaan ja oikeasti hyvän makuinen. Kuivakakut on kieltämättä vähemmän hyvän makuisia. Vaikka siitä onkin yli 10 vuotta kun olen sellaisia maistellut. Silti. Lapset oli tehneet jotain tarinoita. Minä puolestani sain äidiltäni koruja :) Hienot korvikset! Aikuisten kimaltelevat korvikset. Ja mikä hassuinta, mä tykkään niistä. Vaikken sitä toista meinaa millään saada korvaani. Sain myös mummini vanhan Lotta -sormuksen. Siinä on ilmavoimien hakaristi. Must aon ihan superhassua, että mulla on sormessa sormus, jossa on hakaristi.

Bling bling!

Äitillä grillattiin tofua, seitania ja vino pino kasviksia. Oli todella hyvää. Vaikkakin mun seitan oli vähän liian raakaa. Jouduttiin sitten pilkkomaan se pienemmiksi paloiksi ja kypsentämään siten. Tuli ihan hyvää, varsinkin kun laittoi paljon itsetekemääni grillauskastiketta. Nykyään on niin helppoa, kun voi netistä katsoa ohjeet vaikka mihin, jos jotain sattuu puuttumaan. Meillä ei siis ollut grillauskastiketta, joten keitin neljässäkymmenessä minuutissa itse sellaisen :D Seitan pihvit olin muotoillut sydämiksi ja palloiksi. Tietty! 

Kun lopulta päästiin mahat hyvästä ruoasta pullollaan kotiin ihastelin sitä kuinka hyvälle meillä tuoksuu. Se oli varmaan se C:n leipoma kakku kun vieläkin vienosti tuoksui. Ja sitten säikähdin sitä, kuinka Kenai oli laittanut lieden päälle. Mutta mitä hittoa, miten se oli saanut sekä uuniin virran, että vielä lämmötkin siitä päälle. Ja sitten muistin, että olinkin tehnyt mysliä ennen kuin lähettiin...ja unohtanut koko jutun. Siellä ne oli, melkoisen hyvin paahtuneet myslini. No onneks ei ollut sentään mitään kunnon paahtomeininkiä meneillään, vaan melko matalassa lämmössä tapahtuvaa toimintaa niin ei sitten käynyt sen kummemmin. Mutta täytyy varmaan liittää toi uuninkin tarkastus tarkistettavien asioiden listaan ennen kuin uskaltaa kotoota poistua.

Voi ei! Niin siis sinne kirjastoon! Kun mä halusin aloittaa vähemmän hörhöttömän blogini jollain positiivisella. Ja mikä olis sen positiivisempaa kuin kirjasto! Kirjasto on varmasti taas yksi niistä asioista, jotka me otetaan aika lailla itsestäänselvyyksinä. Siis totta kai meillä on julkiset kirjastot, joiden palveluja kaikki saa käyttää.
Mutta kun asiaa lähtee vähänkään syvemmältä tutkimaan, niin äkkiä tajuaa kuinka älyttömän hieno juttu se on. Jopa niin, että tulee sellainen olo, että tää on jotain liian hyvää, kohta ne varmasti poistaa sen meiltä, tai ainakin rajoittaa sitä jotenkin. Mutta ei, tuntuu kuin kirjastot vaan paranis ja paranis! Koko ajan järjestetään jotain ohjelmaa, näyttelyitä ja pienten lasten läksyjenlukuiltapäiviä ja siellä on mukana vielä joku koirakin! Siis voi että! Meinasin sanoa, että kyllä mäkin tekisin läksyjä ihan mielelläni, jos sais samalla rutistella jotain koiraa. Mutta meillähän on kaksi koiraa, joit arutistella, enkä mä siltikään saa läksyjä tehtyä. Mulla on esitelmän etko enkun tunnille ja joku psykologinen essee kirjoitettavana täksi iltapäiväksi! Wääää! Ei tahdo!! (olenkin keksinyt etsiä Etsystä avoimella haulla kaikkia Japanissa tehtyjä tuotteita. Niitä on 250 sivua. Olen sivulla 38 ja jo onnistunut tilaamaan leimasimia. Hmph. Josta tuli mieleeni, että miksi ihmeessä tavarat, joita haluat mutta et siis vielä omista, on ihan käsittämättömän haluttavia ja susta tuntuu, että koko maailma on just sen yhden tuotteen perässä ja sun on pidettävä kovaa kiirettä saadaksesi sen, ennen kuin muut ennättää ja sit kun olet sen saanut ja vähän aikaa kulunut niin susta tuntuu, ettei kukaan enää haluakaan sitä. Vaikka siis just noi leimasimet, mulla on niitä hm..paljon. Mutta ei ne leimasimet mitä mulla kotona jo on, niin ole niin kovin hienoja. Enää. Ja eikai kukaan nyt sellaisia leimasimia enää ostais, kun nyt pitää olla sellaisia toisenlaisia. Joten turha niitä on yrittää mihinkään tunkea. kun ei niistä kukaan kuitenkaan tykkäis. Mutta ne mitä just tilasin, niin niistä tykkää koko maailma. Kunnes ne tulee postissa kotiin.
Niin, ja takas kirjastoon. Anteeksi, vielä yksi sivuhyppäys. Mutta se liittyy aiheeseen. Siis sivuhyppäyksiin. Mä itse joskus ääneen nauran itselleni sitä, kuinka pompin asiasta toiseen. Siis itsekin sen jo tiedosta, kuinka hupaisaa se on. Elävä esimerkki: Ompelin jotain nauhakujaa ja sit olis pitänyt ottaa nauhaa sitä kujaa varten, mutta laatikon, jossa ne nauhat oli, päällä olikin keskeneräisiä hedelmäpusseja. Omepelin sitten ne pussit sitten osittain valmiiksi, kunnes tulikin nälkä ja piti mennä syömään. En siis saanut nauhaa nauhakujaan... Tokihan tollainen voi olla jossain työelämässä tosi rasittavaa ja muita harmittavaa, mutta täällä kotona se on aika emmä nyt tiedä sanoisko hauskaa mutta ainkain harmitonta. Tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu.  Niin, kirjasto. Kirjat on kamalan kalliita, ainakin kotimaiset, kun meillä otetaan niin paljon pienempiä painoksia ja tosi usein ne vielä painetaan suomessa, niin kaikki kulutkin on paljon isommat. Ja sit taas kun jostain Playltä tai Amazonista tilaa, niin tiedät varmasti, että siinä kohtaa kirjailijalle itselleen ei siitä kovin montaa roposta irtoa. Eli vähän sellaista hyväksikäytön makua. Paitsi jotkut isot, nimekkäät kirjailijat. Niillä taitaa olla rahaa vaikka muille jakaa. Mutta just jotkut käsityökirjat, joista tietää ettei ne mitään miljonäärien kirjoittamia ole. Niidne ostamisesta Amazonista tulee vähän paha maku suuhun. Ja just niitä mä kaikista mieluiten ostan. Mutta siis kirjastosta, jossa nyt ei tietenkään ole kaikkia samoja kirjoja kuin Amazonilla, mutta ihan hillittömät valikoimat kuitenkin, saat kaiken lähikirjastoosi tilattuna -- ilmaiseksi! Enää ei peritä edes varausmaksua! Luksusta! Ja kirjastossa käymällä löytää aina pilvin pimein sellaisia kirjoja, joidne olemassa olosta sä et tiennytkään! Ja kaikki elokuvat! Ja musiikki! Lehdet! Hitto, menkään nyt jo kirjastoon siitä!! Siellä varmasti sata kertaa tasokkaammat tekstit kuin täällä!! (tulkaa sit kuitenkin takas jossain vaiheessa!)

Olen muuten vastannut kaikkiin kommentteihin, eli jos jäi sellainen olo, että olis kiva jos jättämääni kommenttiin olis jotain sanottu takas, niin nyt olis oikea aika käydä omat jätöksensä tarkastamassa!

Hitto että ahdistaa noi koulujutut! Ja vielä enkuksi! Plääh!

xoxo,
Raisa
 

Uudet tuulet puhaltaa

Eikö ole joku biisi, missä lauletaan tuulet puhaltaa? Ehkä jopa Hanna Pakariselta? Eikä, kun eiks se laulanut enkuks? No ihan sama, olen muistavinani vähän miten se biisi menee ja sit kun siihen tunkeekin vielä ton uudet -sanan niin siitä tulee aika hassu :).

Tämän hyllyn järjestin.

Tämän myös. (mun viisaudenhampaat)

Joo, mutta siis täällä on taas ihan uusi minä jälleen! Ja voi että kuinka toivonkaan, että tää nyt ei ole vaan joku vähän isompi palanen, joka kohta lähtee ajelehtimaan jonnekkin, ja sit ollaan taas ihan hukassa. Aamulla heräsin ja suorastaan ponkasin ylös sängystä, siivoamaan ja järkkäilemään. Tunnen itseni oikeesti uudeksi ja paljon eheämmäksi. (onko hienoo seurata sivusta tätä poukkoilua?)

Ja kuulkaa! (on ihana sanoa kuulkaa! se saa tulevan kuulostamaan niin tärkeältä!) ehkä olen keksinyt blogiinikin sen punaisen langan? Voi olla, että se lanka on kahden viikon mittainen, jos sitäkään. Mutta ainahan sitä voi yrittää. Kun siis se, että täällä päiväkirjamaisesti tilitän omasta epäelämästäni on ehkä vähän outoa? Ei siinä, oudot asiat on välillä tosi hienoja, mut välillä ei. Ja ehkä tää mun bloggailu menee siihen jälkimmäiseen. Niin, mutta tämän idean sain siitä, kun eilen luin jonkun nettijutun siitä, kuinka meidän syömä ruoka on yhtä kuraa. (yritin etsiä sitä artikkelia, mut turhaan.) Pointtina kuitenkin se, et me syödään, tai siis jotkut teistä syötte lihapullia, joissa on kanannahalla korvattu osa jauhelihasta ja joissain mehuissa ei vettä lukuunottamatta ole mitään muuta kuin lisäaineita jne. Ja sitten oli pieni pätkä siitä, kuinka kaupassa myytävässä guacamolessa ei ole avocadoa kuin 0,7 % (Pirkka), parhaimmassa oli jotain all e10% kuitenkin. Siis guacamole, joka tehdään avocadoista, punasipulista, sitruunasta ja tuliko siihen nyt vielä jotain muuta. Mut siis ennen kaikkea avocadoista. Niin, että kaupan sörsselit tehdäänkin sitten vähän mistä sattuu, mut ei ainakaan avocadoista. Niin, ja tästä siis siihen oivallukseen. siinä mainittiin joku blogi, joka oli siitä ensimmäisenä kirjoittanut. Ja sit se oli siitä levinnyt ja ihmiset oli kauhuissaan. Niin, siis tälläisistäkin asioista vois blogata, tai siis bloginsa niille omistaa. Epäkohdista. Eikä vaan ruokaohjeita, meikkejä ja yhdenillanjuttuja. Oikeesti en ole kyllä ikinä nähnyt blogia, joka paneutuis ;) yhdenillanjuttuihin. (onneks blogeja ei ollut 20-25 vuotta sitten!). Mähän rakastan epäkohtia ja niiden kaivelua!! Mähän voisin alkaa kirjoittaa oikeista aiheista, eikä aina vaan minusta itsestäni! Ja koska olen kuitenkin aika lailla sitä mieltä, että negatiivisten asioiden viljely lisää negatiivisuutta, vaikkakin epäkohtia pitää nostaa esille, jotta niille voitaisiin jotain tehdä, niin haluaisin kuitenkin kirjoittaa myös niistä asioista, jotka on hienosti. Mitäs sanotte? Olisko aika uudenlaiselle, vähän järkevämmälle blogille? Enkä mä tietenkään luovu kirjoitusvirheistä ja kaikesta höösäämisestä, mutta jos välillä kokeilis jotain uutta. Tai siis ei häröilis ympäriinsä, vaan keskittyis enempi yhten asiaan?

Nämä vaihtamassa kotia

Mulla oikeassakin elämässä tuntuu siltä (taas ollaan täällä, minussa!), että  vois keskittyä vähän kapeammalle alalle, eikä niin maailmanlaajuisesti kaikkialle. Ja siitä pääsin siihen siivoamiseenkin. Ehkä olis taas aika karsia? Mullahan on siis ihan hirveet määrät krääsää, ja olen ollut aika sinut sen kanssa nyt viime aikoina, tai ainakin joskus. Koska mä nyt vaan satun tykkäämään krääsästä. Kaikenlaisesta. Minkäs sille sitten teet? Ei kaikki voi olla sellaisia siistejä pöh! en millään saa sitä sanaa mieleeni (yllätys, kun ei se juurikaan minun elämääni kuulu) sellaisia askeettisia, joilla on kolme tavaraa esillä ja niistä sit pyyhitään pölyt kahdesti päivässä ja samalla vähän meditoitaan. Mutta siis nyt ehkä vois taas vähän kesyttää sitä rönsyilyä. Ei tietenkään mikskään täysin päinvastaiseksi, mutta jos nyt kuitenkin edes vähän? Ja se auttaa siihenkin, kun ollaan C:n kanssa mietitty josko perustais Etsyyn toisen kaupan, jossa myytäis vintagee. Ja sitähän meillä (mulla!) on 115 neliöö täynnä! Olen nyt sit alkanut kartuttamaan meidän kaupan varastoa siis :) Ja se on kuulkaa mukavaa ja motivoivaa! Ihan erilailla raaskii luopua, kun ajattelee, että niistä vois saada jotain rahaakin. Kyllä mä ihan mielelläni sinne Hesyllekin vien, ei siinä. Mut silti.

Ja jotta tää nyt ei lipsuis taas niille entisille urilleen, on ehkä aika minun poistua tältä päivältä! Seuraava postaus on sitten aiheesta! Ja koska elämä on niin makoisaa, taidan aloittaa marmattamisen sijaan kehumalla jotain!

Eilen, ennen kuin oli näin hyvä olo, tilasin kaksi yksisarvista ja leimasimia, etikettejä ja tarroja!
Ja niiden tilaamisesta tuli hyvä olo. Vaikkakin sarvisten kohdalla mietin, että olisinko kirppiksellä maksanut niistä noin paljoa (yht. postikuluineen kympin) - en olis. Mut ostin silti. Kun vaikuttavat aika hienoilta. Mutta oikeesti kyllä aika pitkään niiden ostoa pohdin. Noitten muiden ostoa ei tarvinnut kauheesti miettiä. Ne oli just eikä melkein. Mutta huomaatteko niissäkin ehkä pienoista kypsymistä? Ei ole niin pinkkejä ja lapsellisia kuin aiemmat ostokset. Sorry, etten saanut niitä tuon paremmin aseteltua. Blogger... 







 



xoxo,
 Raisa
 

Alpo sai kaverin ja minä haluan kangasta.

Tamagotchini Alpo on edelleen hengissä, itse asiassa voi oikein hyvin. Alpo sai eilen pienen kaverin, en ihan tiedä mikä se on. Näyttää Hershey's Kiss suklaalta (enkä ala tarkistamaan oliko toi sen suklaan nimi, kaikki varmaan tiiätte mitä tarkoitan). Ja nyt ne vaan möllöttää siinä ruudussa.

Etsyssä täytyy luoda "jatkuvasti" Treasuryitä. Ne on siis sellaisia, niille jotka ei tiedä, et "kuraattori" luo jonkun haluamansa teeman ympäriltä kuvakollaasin eri myyjien totteista. Kuten esim. tuorein tuotokseni Life's a fairy tale. Niitä on hauska tehdä, mutta ne vie myös tosi paljon aikaa. Mutta vaikka sinne ei saa laittaa omia tuotteitaan, ne tuo myös näkyvyyttä kuraattorille itselleen. Ja sitten käy, varsinkin sellaisille tosi impulsiivisille ja tärähtäneille, niin että sopivia tuotteita etsiessä löytääkin kaikkea mitä pitää itselleen saada. Niin kuin just nyt mulle. Ei siinä, olen jo parin päivän ajan kalastellut sopivaa shopattavaa (jollainhan tämä tyhjyys pitää täyttää) aika onnettomin tuloksin. Päädyn aina kuolaamaan kankaita, joilla en tekisi yhtään mitään. Tai siis kyllä varmasti aikanaan tekisin, mutta kun nyt niitä kankaita on niin paljon siellä anoppilassa ja ne kuolaamani kankaat on sellaisia epäpinkkismäisiä, mut kuitenkin sellaisia jotka minun silmää miellyttää. Olen muuten onneks alkanut pikkuhiljaa erottamaan ihanista kankaista pussukkakankaat ja muuten vaan ihanat kankaat. Ja niitä muuten vaan ihania olen onnistunut vähän jopa välttelemään. Tai siis niiden ostamista. Aiemmin ostin vaan aina kaikki ihanat kankaat ja sit osa jäi käyttämättä, kun ei ne toimineet yhtään pussukoissa. 

Tätä kangasta Pinkkiksellä on, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan

Ja ihan tosi kummaa, mutta olen huomannut, että kangasmieltymykseni on kääntynyt piirun verran kypsempien kankaiden suuntaan! Niin, että nyt se kaikista pinkein ja lapsellisin kangas ei olekaan enää se suosikki, vaan ehkä joku toinen viekin ykköspaikan. Tämän hetkinen suosikkikankaani on tämä ihastuttava kissa-pupu-pöllökangas. Kun aiemmin olisin ajatellut sitä aivan liian sinisenä ja hipsterinä.

En tilannut, mut olisko sittenkin pitänyt? Erityisesti tuo keskim.

Eilen löysin tosi ihania Hello Kitty kankaita, jotka aiemmin ovat olleet heikko kohtani. Aikoihin en ole niitä enää tilannut, kun ei ne enää mene niin hyvin kaupaksi ja kun niitä on varastossakin vielä jäljellä. Mutta ne eilen löytämäni olivat taas aivan erilaisia kuin aiemmat. Vai mieltä olette, onko hienoja? Musta tuntuu, että mun mieltymykset alkaa kallistumaan ehkä siitä dekorasta johonkin vähän kypsempään japanilaiseen? Ihan hyvä vähän aikuistua, ei siinä. Mut silti. Kuumottavaa. Kohta mä varmaan värjään tukkanikin. Uh huh! Olin taas tuolla Etsyssä ja vaikka mitä pistin ostoskoriini (no just niitä kankaita!). Onneks sit tulin kuitenkin järkiini ja tyhjensin korin ja läksin äkkiä pois! Kankaissa on vähän sama houkutus, kuin vaikka jonkun laihdutuskurssin (onko sellaisia? vaikka jotain kirjekursseja tms.) tilaamisessa. Lopputulos, jonka näkee mielessään ei ehkä vastaakaan sitä todellisuutta. Tuote tulee postissa ja mitäs sit sen jälkeen? Mitäs tästä sit tekiskään?

Mitä käy aasille, jos Pinkkis kypsyy?

Miten käy kaiken söpöilyn, jos minusta tulee aikuinen?

Anteeksi. Mulla ei ollut tälläkään kertaa mitään asiaa. Halusin vaan kertoa, että Alpo on vielä hengissä ja et kankaat on ihania. Ja ehkä vähän sitäkin, et voi olla että olen kypsymässä. Ainakin olen ihan kypsä tähän nykyiseen *kaikkeen*. Ajattelin, et vaikka meniskin mun laskelmat ihan sekaisin, niin siltikin vastaisin niihin teidän kommentteihinne, kun on tullut niin ihania kommentteja, et haluaisin vastata niihin kaikkiin ihan kunnolla. Kyllä mä varmaan siltikin saan sen kirjan jollekulle teistä arvottua. Jättäkään vaan lisää kommentteja ja ennen kaikkea te pöljät, jotka käytte täällä lukemassa rekisteröitymättä -- Rekisteröitykää, niin ei tarvii piileskellä :) Mokomat!

Ja nyt takaisin ompelemaan. Olen ommellut taas tosi paljon ja se on ihanaa, kun saa jotain jos ei nyt ihan valmiiksi asti, niin ainakin eteenpäin. Ja on sitä uutta musiikkiakin! Tänäänkin tuli Dresden Dollsin No, Virginia. Jostain syystä se on jäänyt multa ostamatta. Ja sit on sitä kirjaston Madonnaa. Se MDNA onkin ihan hyvä.

Niin, mutta ehkä siis huomiseen mennessä saan kaikkiin kommentteihin vasta vastattua. Älkää vielä turhaan menkö katsomaan, jos ylipäätään käytte sellaisia katsomassa.

Moi nyt!

xoxo,
Raisa