tiistai 13. toukokuuta 2014

Blogi muuttaa!

Hei taas!

Tämä on nyt sitten viimeinen kirjoitukseni tässä osoitteessa. Jatkan näitä puhkikaluttuja jaaritteluitani osoitteessa www.pinkkis.fi. (jahka opin käyttämään wordpressiä.) Älkää kysykö miksi blogini muuttaa. Vastaus nimittäin olisi niinkin tyhjentävä kuin, että en tiedä. Kysykää sen sijaan sitä miheltäni. Ehkä se kyllästyi kiukutteluuni bloggerin kanssa. Onhan tää aika hankala käyttää, varsinkaan jos ei oikein osaa mitään. Kuvat menee miten sattuu, teksti muokkautuu miten sattuu.

Mä olen edelleen siellä Uravalmennus kurssilla ja siis saatana että meinaa mennä hermot. Ihan hyvää harjoitusta mulle, että osaan olla erilaisten ja erilailla toimivien, tai toimimattomien ihmisten kanssa, sitten kun täältä kuplasta on lopullisesti tultava ulos. Eilen oli työhaastatteluharjoitus. Se meni niin päin helvettiä että. Ei minun osalta. Enhän minä kerinnyt edes haastateltavaksi, kun haastateltavani vastasi yksinkertaisiin kysymyksiin puolen tunnin vastauksilla... Että silleen. Meinas niin mennä hermot. Tauon alkaessa juttu vaan jatkui. Minä vääntelin lyijykynää kädessäni ja haastateltavani vain valittaa, kuinka suomalaiset eivät halua puhua hänen kanssaan (suomea huonosti puhuva maahanmuuttaja) ja kuinka hän ei saa töitä. No, jos hän oikeassakin työhaastattelussa jaarittelee ja valittaa samalla tavalla, niin ei ihme, ettei saa töitä. Okei, mä olen kamalan ilkeä. Mutta kyllä mä käytin sen taukoni hänen kuuntelemiseen, ja yritin kasvojen liikkeitäkin asetella niin, että olisin jutussa mukana. Oikeasti mietin, että sattuisikohan se jos päälläni poksauttaisin häntä päähän. Niin kuin elokuvissa.

Elokuvista tuli mieleen, että viikko sitten meni lasten joululahjaksi saamat leffaliput vanhoiksi, ja nehän piti sitten käyttää pois. Pinpula vaihtoi omasa karkkiin. Menin katsomaan jotain japanilaista leffaa. Ehkä nimeltään Isän poika. Jouduin lähtemään puolituntia etuajassa tunnilta. Hain leffalipun ja kävin Hesessä syömässä. Nauratti, vaikka olihan muutkin siinä kohtaa jo  päässeet tunnilta, mut silti. Juuri tuollaista elämän pitäis olla. Ihan kutkuttavampia kuvitelmia on sellaiset, joissa joku tosi kunnollinen/tunnollinen tekeekin jotain tuhmaa. Mä jaksan vieläkin naureskella hiljaa mielessäni mielikuvalle siitä, kuinka toimistossa asiakkaan aurinkolasit katoaa, ja sit niitä kuumeisesti etsitään, ja kaikista kuumeisimmin ja nöyrimmin ja tehokkaimmin niitä etsii joku kiltti respan täti (tms.). Laseja ei sitten löydy, ja asiakas poistuu kiukkuisena. Päivän päätteeksi respan täti lähtee työpaikaltaan, menee autoon ja autossa laittaa ne lasit silmilleen. Meillä melkein työpaikalla kävi näin, vaikkei niitä laseja kyllä koskaan löytynyt. Mutta mua alkoi jälkeenpäin kutkuttaa ajatus siitä, että olisinkin ottanut ne :D. Siis aikuisten oikeesti en ottanut. Mutta kaikista eniten niitä kyllä etsin. (se asiakas oli täys mulkku, et ihan oikein sille.)   Niin joo, elokuva oli ihan ok. En tarvitse kuitenkaan kotiin ostaa.

Ootte varmaan kuulleet Älä osta mitään -päivästä? Vietetään joskus marraskuussa, muistaakseni. Havahduttamaan ihmisiä ostamisen lumosta. C ärsyttää tommoset, emmä kyllä muista miksi. Mun mielestä on ihanaa kun ihmiset jaksaa yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Vaikkakin taas palataan tähän, et oikeesti ihan se ja sama, ylivoima ja enemmistö on niillä, jotka vähät välittää. Just vaikka joku Tokio. Siis se oli niin tupaten täynnä krääsää, ja kaikki oli sitä ostamassa. Ja kaikki ostokset pakattiin niin miljoonaan pussiin. Ja kaikilla oli kaikki koko ajan uutta ja kiiltävää. En nähnyt omia koipia lukuunottamatta kenelläkään vanhoja kenkiä. Ja mä sentään tiesin tarkkailla jalkoja, juuri tämän takia. No, taisin mä yhdet taikka kahdet vähän kuluneemmat kengät nähdä, mutta 95% oli puti puhtaita ja uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Ja laukut kans. Ja tietty vaatteet. Tiesittekö, että suur Tokion alueella on enemmän asukkaita kuin Pohjoismaissa? Itse asiassa kaikki pohjoismaan asukkaat ja Suomi vielä toiseen kertaan. Käsittämätöntä. Niin, et vaikka kaikki Pohjoismaalaiset vähentäis ja kierrättäis ja uusiokäyttäis, niin silti suur Tokion alueella on enemmän ihnmisiä jotka sitä ei tee. Emmä tietenkään voi väittää, että siellä ei kukaan ei tekis asian eteen mitään, mut siltä se turistin silmään näytti. Ja taas toisaalta, tää on mun blogi, mähän voin väitää täällä vaikka mitä. :)

Mutta siitä Älä osta mitään päivästä mä sain idean Älä heitä mitään roskiin päivään. Ajattelin kerran viikossa viettää tälläistä päivää. Ja sen ajatteleminen on aktivoinut mua pyrkimään jätteen vähentämiseen muinakin päivinä. Mä en tiedä miksi, mutta mulle on tosi tärkeä juttu toi jätteen vähentäminen. Jotenkin vaan ajatus siitä, että me heitetään niin paljon kaikkea pois, kaatopaikoille on pöyristyttävää. Just se, ettei luonnossa  tälläistä tapahdu ollenkaan. Siellä materia kiertää. Mikään ei ole turhaa. Mutta meillä (luonnottomilla) sitä on pilvin pimein. Ja minä siellä etunenässä. En kyllä oikeasti ole etunenässä. Tiedän antavani itsestäni tosi muovisen kuvan, ja siis olenhan mä kova krääsän perään. Mut silti. Ostan paljon käytettynä, korjaan vaatteita, kasvatan itse ruokaani, enkä mä kaupoista "ostele" huvin vuoksi, niin kuin monet tekee. En käy kattelemassa ja shoppaile siinä samalla aikani kuluksi. Ja sit heitä pois. Et kyllä mussa pieni vihreä tyttökin asuu. Sen muovisen pinkin nuken rinnalla :D

Mutta taas siihen päivään. Ideana vaan se, että jo kaupassa valkkaa niitä tuotteita, joiden kierrättäminen ja pakkausten kierrättäminen myös, onnistuu helposti. Ettei menis roskiin niin paljoa. Aina en jaksa sipsipusseja pestä (niistähän saa siis ihan oikeesti pestynä ja nurin päin käännettynä hienon hopeisen lahjapussin!), mutta Älä heitä mitään roskiin päivänä aivan varmasti sen pesen! :) Kaikkea tollasta, että meidän jätekasat pienenis. Edes vähän.

Mitähän muuta? Olen ommellut paljon, ja vihdoin ja viimein sain uusia tuotteita taas kauppaankin! Niitä nukkepussukoita. Kovasti odotan Englandiasta tilaamiani tagejä, että saisin ne ommeltua pikkupussukoihin, ja pikkupussukat lopulta valmiiksi ja kuvauksen jälkeen kauppaan! Oon kovin tykästynyt niihin ja jännittyneenä odotan muiden reaktiota!

Osa siemenistä on alkanut itämään! AIvan ihanaa! Nyt kun noi ilmat vielä lämpenis niin pääsis pihallakin kasvu vauhtiin. Puutarhasuunnitelmat ei muutoin edistyneet oikein mitenkään. Odotellaan vaan kasvua. Olen pyytänyt Ylioppilasonnittelukukkien sijaan vierailta marjapensaita. Hyötyajatteluni ulottuu tänne asti. Kaikesta pitää aina hyötyä. Mikähän siinäkin on? Paitsi että nyt vähän himoitsisin Särkynyttä sydäntä. Se olis kyllä niin hieno!

Ai niin! Musta tuli täti!! Pikkuveli sai pikkiriikkisen prinsessan viime lauantaina!! Aivan mahtavaa! Pikkaista on odotettu jo jonkin aikaa, ja nyt se sitten koki, et olis hyvä aika tulla. Ja niin olikin. <3 ett="" innolla="" katsomaan="" odotam="" p="" see="" sit="">
Mut hei! Nyt tää menee tästä pelistä pois! Toivottavasti nähdään siell toisessa blogissa sitten. Tässä vielä tarkempi osoite http://pinkkisfun.wordpress.com/pinkkis-blog/. Huomasin juuri, että sinne ei ole siirretty ihan viimeisimpiä postauksia täältä. En tiedä meinaako mies niitä sinne siirtääkään.




Loppuun vielä harvinainen kuva nukketalosta, vain omine asukkaineen. Eli otin kaikki kodittomat nukkeparat pois, kuvauksen ajaksi, ja jäljelle jäi ainoastaan ne nuket, jotka siellä asuu. Holly ja ehkä Dawn ei tietenkään asu tuolla karkkikaupassa, mutta saivat jäädä tunnelmaa luomaan.

xoxo,
Raisa

maanantai 5. toukokuuta 2014

Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.


Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!


Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

torstai 1. toukokuuta 2014

Ruokahehkutusta

Hauskaa Vappua!

Meillä syödään anpan pullaa aamupalaksi! Oikeesti en ole ihan varma, että onko juuri nämä anpanpullia, mutta pidän sanasta, joten kutsun näitä niiksi. :) Ihan peruspullataikina, josta kardemumma jätetään pois, ja pullan täytteeksi kypsistä adukipavuista ja sokerista keitetty mössö. Nam! En tedä kuinka makeaa peruspullataikinan kuuluisi olla, minä lisään sokeria melko reilusti. Mutta minä pidänkin hyvin makeista asioista. Paputahnakin on makeaa.
(Vanha kuva.)

Olin aikeissa leipoa toisenkinlaista pullaa, mutta elämä ennähti väliin. Oli laitettava ruokaa (josta lisää hetken kuluttua) ja ommeltava (tästäkin ehkä lisää?) ja aika loppui kesken. Ehkä odotan, että nämä pullat on syöty alta pois. Seuraava kokeilu olisi melon/meron pan. Peruspulla, joka päällystetty keksitaikinalla. :)

Niin, ja kun kerta tein sitä paputahnaa niin paljon niin ajattelin myös piakkoin hyödyntää "imagawayaki" pannuani, jonka ostin ensi töikseni Japanissa! Vähän niinko vohvelirauta, ilman kuviointia. Taikina ja sen sisään paputahnaa ja lisää taikinaa päälle. Paistetaan ja herkutellaan. Sitä sit ehkä huomenna. Osan pullista pakastin, kun muksutkin on isällään vielä huomiseen.

Joo, mutta siis olen ton reissun innoittamana kokannut paljon Japanilaisia herkkuja! Maanantaina aloitin yakisoballa, paistettua sobanuudelia varhaiskaalin ja muiden vihannesten ja yakisobamaustekastikkeen kera. Siitä ei kuvaa, koska a) unohdin, b) se on melko harmaa ruoka. Todella hyvä. Ja koska lapset oli isällään saatoin laittaa kastikkeeseen hiukan reilummin chiliä. Nom nom nom. Lisäkkeenä erittäin onnistunut kirkaslieminen keitto. C ei tykännyt siitä erityisemmin, sanoi ettei ollut tarpeeksi suolaista. Yleensä mä olen se suolan ystävä, mutta tässä keitossa oli maku niin kohillaan, ettei se mielestäni yhtään enempää kaivannut. Mitään. Oikein vieno ja hieno.

Tiistaina oli japanilaisittain maustettuja paistettuja sieniä, rapeaksi paistettuja tofuviipaleita oikein maukkaalla kastikkeella ryyditettynä, riisiä ja misokeitto.



Eilen illalla tein sitten yhden parhaista kokeiluistani ikinä. Ensin olin kaupassa katsellut teriyakimaustekastikkeita sillä silmällä. Houkutteli, mutta mielestäni ne oli vähän liian tyyriitä, n. 3,5 €/pullo, ja ainakset näytti olevan suht simppelit, noita lisäaineita lukuunottamatta. Tässä Pirkka Teriyakikastikkeen ainekset: soijakastike, (vesi, soijapapu, vehnä, suola), vesi, sokeri, arominvahventeet (e621), e627, e631, e363), happo (e270), mausteet (maustepippuri,neilikka, valkopippuri, inkivääri, sipuli). suolapitoisuus n.7,3%.

Pirkkaa en kyllä kaupassa katsellut, kun olin eri firman kaupassa. Joo, mutta ajattelin, että kyllä varmaan netistä löytyy ohjeet miten yhdistellä soijakastiketta ja sokeria.Ja löytyi. Vähän joutui hiomaan oman maun mukaiseksi, mutta hyvä tuli! 

Ja sitten päästiin itse asiaan! Halusin tehdä teriyaki "kanaa" voileipien täytteeksi. En tiennyt toimisko soijaleikkeet tässä, mutta voi pojat! Kyllä toimi! Tuli ihan sairaan hyvää! C oli sitä mieltä, että toimis ehkä vielä paremmin seitanilla, mutta leikkeillä se on kyllä sata kertaa simppelimpää. Ja niin maukasta! Tein sitten tosiaan teriyaki kana voileivät, jotka tarjottiin uusien Samba(?) chipsien kera. Ihan parasta!


Kun keksii ruoanlaittoon jonkun "jutun" se on paljon hauskempaa. Muuten se saattaa olla ihan perseestä. Olen kirjoittanut näitä kokeiluja ylös, ehkä vielä joskus saan Japanilaisen keittokirjani. ;)

Eilen oli vielä koulutuspäivä. Onneksi se kesti vain 40 min, meillä oli henkilökohtaiset kartoitukset tms. Opettaja sanoi melkein heti alkuun, että mä en kuulu siihen ryhmään. Ja emmä kyllä omasta mielestä kuulukaan. Mutta en uskalla riskeerata noita raha-asioitakaan. Ja kyllä kurssin keskeyttämisestä jotain ongelmia tulisi. Joten siellä jatketaan. Ja oikeesti kyllä tykkään siitä, että päivään tulee tommonen väkisin väännetty runko. Päivän päätteeksi tulee ommeltuakin tehokkaammin, kun on vähän niinko pakko. Ja kaikki se omaan napaan tuijottaminen on kyllä ihan kivaa. :D

Mutta mutta! Nyt veri vetää koneelle, siis ompelukoneelle! Mulla on ihan muutamia saumoja nukkepussukoista ommeltavana, ja sitten pääsen leikkimään uusilla kankaillani!  Olen haaveillut jo jonkin aikaa eri tekstuurien yhdistämisestä, ja vielä sellaisesta levottomasta, hilpeästä (vappumaisesta?) yhdistelystä. Pidän teidät ajan tasalla. Ehkä. Jos ne menee ihan mönkään, eivätkä jaksa innostaa, niin sitten en varmaan niistä postaa mitään. 

Ehkä keksin uudelle nukelle nimen: Pearl. 


Nää kuvan nuket on kaikki uusia, Pearliksi kutsuisin tota, joka on edelleen laatikossaan, puna-valkoraidallisessa. Ainoastaan tuolla toisessa laatikossa olevalla Middiellä on "varma" nimi, Jamie. Hattarahiuksinen kulkee tällä hetkellä nimellä Hattara. Vihreätukkaisella ei ole nimeä laisinkaan. Olen tykästynyt nimeen Dawn, mutta en osaa vielä sanoa, että tulisiko siitä sitten Dawn, vai jotain muuta. Välillä nimi on jo ennen nukkea, välillä se ottaa aikaa. Mutta mielestäni Pearl on hyvin Pearlin näköinen. :)

Hauskaa Vappua!

xoxo, 
Raisa