torstai 31. tammikuuta 2013

Kuppi teetä ja sympatiaa

Tykkään kovasti teestä, en kuitenkaan ihan tavallisesta mustasta, ainakaan maustamattomana. Mutta erityisesti japanilaistyyppisestä vihreästä teestä. Ykkössuosikkini on no voihan rähmä, en millään saa päähäni sen japanilaisen ravintolan ni - Haa! Kabuki!! niin, Kabukissakin tarjottava genmaicha, eli siinä itse tee on vähän heikompi laatuista, tai ei ainakaan mitään huippua, mutta se on maustettu paahdetulla riisillä. Se on niin hyvää. Mutta jostain syystä myös aika haastava valmistaa niin, että lopputulos on loistava. Esim. siellä Akateemisen kahvilassa ne ei osaa sitä tehdä, tai sitten niillä ei ole hyvää se teeaines. Niissäkin on eroja. Joskus Japanissa ostin sitä, ja ajattelin vähän säästää, enkä ostanut kolmesta (?) eir aihtoehdosta sitä kalleinta vaan ehkä jopa halvimman, eikä se ollut yhtään niin hyvää. Samaa teetä kuin siellä Kabukissakin, saa ainakin Tokyokanista. Suosittelen.

Mutta tää ei ollut se mun asia. Asia on se, että mun yks toinen suosikkiteeni, josta olen itseasiassa täälläkin joskus kertonut, Tulsi -tee, niin öö. Niin, join sitä teetä ekaa kertaa töissä, kun niljakkaaksi paljastunut työtoverini V.P. toi sitä maistettavaksi. Ja pojat, että se oli hyvää. Sen mies oli kait tuonut sen jostain matkoilta, eli hetkeksi aikaa heitin haaveet sen bongaamisesta täällä suomessa, kunnes googletin sen ja löysinkin jälleenmyyjän. Mutta ne kaupat oli kaikki jotain minusta ja reiteistäni kaukana olevia kauneushoitoloita, joilla oli vielä hankalat aukioloajat, joten se jäis ostamatta. Ja sit löydin tulsi -kasvin siemeniä! Jee! Kasvattaiisn itse omat tulsini! (löysin, ja ostinkin, muuten Ruohiksesta toisenlaista tulsiteetä, muttei ollut yhtä hyvää, kuin se eka) Tulsi ei sitten kuitenkaan oikein kasvanut mun hoidossa. Mokoma. Itseasiassa siinä kävi vielä yks todella nolo juttu...kolmesta ruukusta vain yhdessä alkoi itämään, hoidin niitä pienokaisia sitten todella hyvin, jossain vaiheessa kun lehtiä oli ehkä noin 5 ylimääräistä ajattelin kokeilla, malttamattomana tietenkin, että kuinka hyvää teetä omista tulseistani saisin. Oli aivan mautonta. Jatkoin kuitenkin niiden hoivaamista ja mitäs siinä kävikään...niistä tuli pieniä orvokkeja :) Hups! Ei itäneet tulsit meikäläisellä. Olin hoivannut mullan seassa tulleita orvokkeja kovin hellästi.

Joo, siis se mun asia...löysin sitte viimeisimmältä Ruotsin reissulta luontaistuotekaupasta sitä teetä! Ja olen pihdannut sen purkin avaamista ihan viimeseen asti. Kunnes tajusin, että hittolainen, sehän menee pian vanhaksi! Joten oli otettava se käyttöön. Ja nyt aina kun mä juon sitä se muistuttaa mua elämäni viheliäisimmästä työjaksosta! Epäreilua!

Samoin kun mulla oli yks ihan hyvä tee, jonka sain esimieheltäni joululahjaksi (kaikki me saatiin), join sitä ennen kaikkea töissä, mutta kun sieltä lähdin otin teen tietenkin mukaani, enkä pystynytkään juomaan sitä kotona yhtään, sillä se oli niin täynnä käärmeitä koko tee. Vaikkei käärmeissä siis kyllä ole mitään vikaa, se on vaan sellainen pinttynyt tapa kuvata inhottavia ihmisiä.

No, eipähän ainakaan tarvitse ostaa sitä kallista tulsia enää koskaan.

Mutta siis muiin asioihin. Olen melko allapäin. Koko toi koulujuttu on tällä hetkellä niin masentavaa. Mulla on siis takana 3/5 kemian kurssia ja 3/4 biologiaa, eli luulis että osaisin jo aika paljon kaikkea vaadittavaa pääsykokeita varten. Kävin sitten eilen katsomassa niitä viimevuotisia kokeita, vähän siihen tyyliin, että menen tarkistamaan kuinka loistavasti niistä suoriutuisin. Veikkaan, että olisin saanut jopa vähemmän pisteitä kuin silloin ekalla kerralla kun arvailin niitä. Koska ne oli monivalintakysymyksiä oli kaikki vastaukset melkeinpä toistensa kaltaisia ja kaikki tälläisen "sinne päin" tyypin silmissä ihan yhtä oikeita. Niin masentavaa! En mä ennätä ennen seuraavia pääsykokeita oppimaan niitä asioita niin hyvin, että erottaiisn asiat toisistaan niin hyvin. Mä en ikinä tule pääsemään sinne! En ikinä pärjää sellaisia vastaan, jotka muistaa asiat kristallinkirkkaasti. Mä en ymmärrä miten mä olen kuvitellut joskus oikeasti pääseväni sinne sisään. Enhän mä edes ole sellainen ihminen joka siellä opiskelis. Voi itku. Niin ärsyttävää. No, kriisikohdat pitää osata ottaa kasvun paikkoina tai jotain.

Eilen olin myös siellä kemian kokeessa. Mä olen kertonut siitä, kuinka olen harjoitellut niitä reaktiolaskuja. Ne oli ehdottomasti vaikeinta mulle kaikkien näidne kurssien aikana, siis kaikkien kolmen käymäni kurssin aikana haastavinta on olleet ne laskut, niiden ymmärtäminen. Ja lopultahan kävin järvenpäässä asti yksityisopetuksessa, jossa ne sitten lähti aukeamaan. Niiden oppimiseen meni kuitenkin niin paljon aikaa ja energiaa, että kaikki muu jäi sit vähän varjoon. En kerennyt kertaakaan kertaamaan kokeeseen, en siis vaan ennättänyt/pystynyt. Loppukurssin asiat meni ihan ohi. Mutta ajattelin, että valkkaan kokeesta kaikki mahdolliset laskut, teen ne hyvin ja sit muihin yritän arvailla jotain. Arvatkaa kuinka monta reaktiolaskua oli kokeessa. Nolla!! Mikä painajainen. Kuuteen kysymkseen piti vastata, mä yritin sitten arpoa sieltä helpoimmat, ainakin kaksi tehtävää jäi kesken, ja oli otettava joku uusi tilalle, kun en vaan yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. En kyllä tiedä viitsinkö edes uusia. mitä järkeä, en mä niitä kemian numeroita mihinkään kuitenkaan edes tule tarvitsemaan. Kaupan kassalla niitä ei kysy kukaan.

Eilen kyllä myös vähän katselin niitä ympäristötiedon opintoasioita. Niillä oli paljon mielenkiintoisempi kurssikuvauskin. Ja paljon paremmin mä sopisin niiden opiskelijoiden sekaan, kuin niiden ylitäydellisten kauniiden nuorten naisten, joita sinne ravitsemuspuolelle hakeutuu. Emmä tiedä. Ehkä mä olen vaan tuomittu elämään tietämättä mitä musta tulee isona. Ehkä musta  ei koskaan tule isoa? Kohta hakeudun johinkin hanttihommiin ja sit eläkeikäsenä havahdun siihen, et hups! tässäkö tää nyt sitte oli.


Ennen kaikkia näitä ikäviä asioita leikin vähän Tehtaalla. Tein hillittömän hienoja sormuksia! Ja otin ihania kuvia Marthasta, siitä uusimmasta nukesta. Vaikka ei se siis oikeastaan ole uusin nukke, mutta uusin tulokas. Otin myös muita kuvia, mm. Nanasta "viimeisen" kuvan, kun sen kuukausi päättyy tänään. Mutta saipahan ainakin pukeutua Eurotrashiin :) Se mekko siis tuli! Tiiätte varmaan miten moneen asiaan tulee sellainen hypetys, kun muutamat innostuu, niin herkästi muut lähtee mukaan, aina välillä tulee tälläisiä ilmiöitä. Ja silloin ei ole edes niin väliä, että onko se mitä sä ostat niin laadukasta, tai jotenkin hintansa väärti. Mutta se mekko on kyllä jokaisen siihen käyttämäni euron arvoinen. Se on niin kauniisti tehty. Niin huolellisesti ommeltu, että ihan sydäntä lämmittää. Mulla itellä, varsinkin nukenvaatteita ommellessa, ompelukone hyppelehtii ihan miten vaan, joudun purkamaan kun saumat meneekin ihan vinoon tms. Mutta tässä on jokainen ommel omalla paikallaan, siivosti, nätisti, kuuliaisesti. Se on siis niin hieno mekko.

Loppuun pisirtykseksi niitä kuvia. Ai niin, arvatka aonko muuten hienoa kun ei tarvitse vähään aikaan lukea kemiaa!! Luen bilsaa, mut se on paljon helpompaa ja kiinnostavampaa. Puhuinko jo siitä yhdestä bilsan kurssista, jota en ennätä käymään ennen pääsykokeita? Vielä sellaista aika tärkeää kurssia, noiden asioiden kannlta. Hoksasin ottaa sen etäkurssina! Hyvä minä!

Osallistuin Flickerissä sellaiseen käsityöhommeliin, josta sain itselleni eilen postissa ihanan paketin. Paketissa oli mm. tämä hattu! joka on kuin tehty juuri minun Nickylleni! Nickyllä sattui vielä olemaan päällään mekko, jossa yksisarvinen :)

Candy, jonka kuukausi alkaa pian, potkii Nanaa pois tieltä :)

Nana kiittää ja kumartaa. Ja ylpeänä kantaa Eurotrashia :D

Martha tervehtii teitä!

Kaunis Martha

Lavasteet. Ja vieressä näkyy vähän siitä paketista, jonka sain :)
Olen muuten tännekkin ajatellut tekeväni sen käsityöjutun, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Nyt taas opiskelemaan!


xoxo,

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tiukka päätös - jossa pysytään!

Huomaatteko otsikosta huokuvan taistelutahdon? ;) Eilen hoitelin kaoottisia raha-asioitani ja olin kyllä kertakaikkiaan niin tympääntynyt tähän tilanteeseen, jossa ikään kuin syön huomisen eväitä jo tänään. Sietämätöntä, vaikkakin samahan se taitaa olla vähän kaikkialla, viedään (luonnon)varoja meidän lapsilta ja lapsenlapsilta. Mutta minä en siitä tykkää! Joten jälleen pyhästi lupaan muuttua. Kun isoon ääneen sen täällä teen niin ehkä minun on siinä parempi pysyä. Ja vaikka luonteelleni ominaisesti en tässä päätöksessäni kovin kauaa pysyisikään, niin saanpahan jotain ainakin maksettua pois. Ja olihan se kieltämättä ihan huisin hauskaa viime vuonna pistää kaikki säästöt sileäksi, ja täyttää luottokorttikin uudestaan :) Oikeesti mulla oli kyllä niin hieno alku ja paljon sain aikaseksi, kaksi lainaakin pois maksettua :) Nyt on kyllä aika lailla erilaiset tulot. Mut entä sitten kun se ansiosidonnainen loppuu? Pakko kiristää vyötä nyt tässä kohtaa!

Eilen kyllä tosiaan alkoi tympimään tää talokin. Ens kuun sähkölasku on -piip- 460 euroa! Käsittämätöntä. Ja sit siihen päälle ne kaks lämmityslaitteen korjaukseen liittyvää laskua, joista toinen vielä ihan turha, ja ne tyypit vielä toimillaan esti toisen laskun menemisen takuuseen...ihan kiva. Arvatkaa käytetäänkö sitä putkiliikettä enää...ei. Meillä on joka vuosi ollut jotain häikkää ton lämmityksen kanssa. Tänä vuonna ei sentään (vielä!!) jäätyneet putket. Sekin käynyt kahdesti.

Vali vali. En mä kyllä halua täältä mihinkään muuttaakaan. Mutta kunpa toi toinen aikuinen sais töitä. Tai jotain.

Säästöinnossani vaihdoin kännykkäliittymää, säästöä melkein 10 kuussa! Mun kännykän käyttöni on niin naurettavan vähäistä, että saatoin ottaa sellaisen pienen puhepaketin. Nyt jonotan Saunalahden asiakaspalveluun, että saisin lisää säästöä nettiliittymään vaihtamalla. Mulla kyllä taitaa tässä jonotellessa mennä ne säästöt...hmph.

Eilen olin muutenkin tosi reipas, siivosin mm. työpöytäni. Sain kyllä sitä vähän jo sotkettua, kun niin innostuin kaikista  löytyneistä aarteista. Kuvassa pöytä ennen siivousta. Hermostuin, kun jouduin tekemään töitä töiden päällä ja asiat alkoivat hajoilemaan.

Jotain uusia sormuksia aloin työstämään ja sit innostuinkin leikkaamaan hienosta postikorttipaketista pieniä postikortteja tytöille. Niistä tuli ihania. 

Kesää odotellessa...näistä tein myös pinnejä
Eilen luin sen kemian alueen loppuun, ja aivan kuten olin suuressa viisaudessani ennustanutkin, ne vaikeutu ihan älyttömästi. Ja kaikki into meni sen siliän tien. En saanut edes tehtäviä tehtyä, kun harmitti niin. Tänään ne pitäis palauttaa, ennen koetta. En ole siis kokeeseen lukenut yhtään. Ja enkä aio edes lukea, turha sitä enää tässä kohtaa stressata. Menen nyt katsomaan mitä osaan ja opiskelen sitten niitä mitä en ennen uusintaa. Eikös tää iltalukiokin ole vähän sellainen uusintajuttu? Kun ei millään viittynyt silloin oikeaan aikaan sitä käydä, niin käydään nyt sit myöhemmin.

Pupu ja glitteriä!
Nom nom nom, pikkukakkunen ja glitteriä :)
Kävipä hassusti sen liittymän kanssa...juttelin kolmen eri ihmisen kanssa, kun mun tilausta ei meinannut millään löytyä. Olin siis jo Saunalahdelta tilannut jotain (kahdesti, kun olen vähän toope), mutta ne ei millään löytänyt sitä tilausta. Ja sit kävikin ilmi, että olinkin tilannut kuituliittymän tms. enkä siis sitä laajakaistaa. Hups. No, mistä mä olisin sen voinut tietää? No, setä oli sitä mieltä, että sitä kuituhommelia ei ole vielä tehty, et soitan sitten uudestaan kun piuhat on vedetty. Lopetettiin puhelu ja sit se soittaakin perään, että jo, kyllä ne piuhat on jo siellä, ja sit tehtiin se liittymäsopimus. Ja nyt on halvempi nettikin!

Mitähän vois vielä vaihtaa säästöjen toivossa? Päätä? Eilen bilsan tunnilla innostuin kirjaamaan ylös säästökohteita. Ne on oikeastaan ihan hassuja, muutaman euron juttuja, kun eniten auttais se, etten ostelis nukkejuttuja. Ja olisin ruokakaupassa vähän fiksumpi. Tohon sähköön en hirveesti pysty vaikuttamaan, kun lämmitys on se mikä maksaa. No, onneks nyt on vähän lauhempaa.

Bilsan kirjassa oli muuten ihana lista asioista, joita tehdä jätteen vähentämiseksi. Ihana siksi, koska tykkään listoista :)
* Valitse tuote joka on mahd. vähän pakattu
* Käytä ostoskassia ja kankaista hedelmäpussia
* Anna aineettomia lahjoja
* Vältä turhan tavaran shoppailua
* Lainaa ystäviltä tai vuokraa harvoin tarvitsemiasi välineitä
*Vältä kertakäyttöisiä tuotteita
* Kierrätä tavara jota et enää tarvitse
* Korjaa tai korjauta rikki menneet tavarat
*Perusta pihakomposti

Pihakompostista hyppäsinkin keittämään vettä meidän kompostiin, joka on huonossa hoidossa (C!! En minä! Mä en hoida sitä ollenkaan, mutta jos hoitaiisn niin tekisin sen hyvin :) Pakko saada se takas toimintaan. Mua niin ärsttää, ettei C viitsi tehdä sitä kunnolla. No, itse en tosiaan viitsi ollenkaan. Mä en tykkää poistua talosta :)

Joop. Pitäis tehdä ne kemian tehtävät, ja palauttaakin ne vielä. Kaikennäköistä.

Jos jollekin tulee mieleen hyviä säästövinkkejä niitä otetaan riemusta kiljuen vastaan. Vaikkakin isoimman jutun olen jo tajunnut, sisäistyksen kanssa ehkä sit vähän enemmän ongelmia. Siis just netistä tilailun lopettaminen. Mutta kun mua pelottaa, että tulee joku a) uusi hieno nukke, joka meneekin multa sit sivu suun b) jossain on joku älyttömän hyvä tarjous jostain nukesta, jota mä en vielä tiedä haluavani...ihan pöljä!

moi nyt!

xoxo,







tiistai 29. tammikuuta 2013

Lupaus, julkinen sellainen, mutta ennen kaikkea itselle.

Alan taas säästämään. (Tähän kuitenkin pieni rako hyvin edullisille vaaleanpunatukkaisille nukeille, tai jos nyt jostain sattuis putkahtamaan myöskin hyvin edullinen Red Delicious, ja vielä näitäkin pienempi rako uusille ja todella ihmeellisille Blytheille. Mutta siis vaan ja ainoastaan todella ihmeellisille.)

Olen kurkkuani myöten täynnä tätä nykyistä rahatilannetta. Oikeesti. Nyt saa luvan loppua kaikki turha, luottokortti jäähylle ja ruokiinkin joku tolkku!

Ihan tässä kohtaa ei auta edes säästäminen, vaan rahaa pitäis tullakin jostain, joten siis menkäähän TÄNNE ja tehkää mun päivä! :D

Ja rähmä soikoon, nainen! Nyt opiskelemaan!

xoxo,

R
Ohayoo minna! En tiedä sanotaanko se oikeasti noin, mutta yritin sanoa japaniksi huomenta kaikki! En ole muuten opiskellut japania pitkiin aiokoihin. Välillä koulussa veivaan niitä harakanvarpaita, jotka olen siis jo kahdesti oppinut ja yhtä monesti unohtanut. Tokihan ne nyt palais paljon helpommalla mieleen, mutta tuntuu että on vaan niin paljon kaikkea muuta. Kuten vaikka Facebook, josta ihan oikeasti haluaisin eroon. Siinähän kävi niin, että perustin itselleni uuden tilin, että voisin moderoida (?) Pinkkiksen FB -sivuja, ja sit tietokoneelle tuli joku *juttu* ja se potkas mut ulos kaikkialta ja mä en enää muistanut salasanaani, enkä kyllä edes kirjautumisosoitettani (kun mun piti luoda uusi s.postiosoitekin, enkä muistanut että mihin sen loin). Enkä sit jaksanut tehdä kaikkea uudestaan, vaan menin omalla, vanhalla tililläni sisään, siis omana itsenäni. Ja siellähän näen kaikkien jutut. Ja sit mua kutsutaan kaikkialle, vaikka en mä oikeasti edes ole siellä. Ja silti huomaan olevani koko ajan enemmän ja enemmän. Ja mä en halua! Mun mielestä se on niin rasittava paikka. Mä en edes käsitä kaikkia niitä uudistuksia, mitä siellä on vuoden aikana tapahtunut. En tiedä miten sitä tulis käyttää, joten käytän väärin ja salaa luen muiden päivityksiä. Ja kuulkaa! Osa saa mut niin huonolle tuulelle. Ihan naurettavaa. Olen siis kateellinen siitä, kun muiden elämät näyttää niin pirun hyviltä, kaikki menee just putkeen ja sit mennään matkoille ja saadaan uusia työpaikkoja ja maailman parhaita tilaisuuksia. Normaalielämässä mä pystyn nauttimaan ystävieni menestyksestä, siis silloin kun kuulen niistä oikeiden ihmisäänien kautta, mutta tuolla FB:ssa se soljuu verkkokalvoille kuin joku myrkky. Mä en kestä. Ja ehkä ne ei ole ne läheisimpien päivitykset, mitkä vaikuttaa, mut kaikki ne puolitutut ja sellaiset. Ehkä siis vaan ne, joista mä en tiedä mitään muuta kun ne kaikki super makeet onnistumiset, joista siellä hehkutetaan. Mä herkästi niitä lukiessani tunnen itseni jotenkin niin pieneksi. Ihan ärsyttävää.

Mä oon melko varma, että olisin tästä aiheesta joskus jotain lukenutkin, en muista mitä, mut veikkaan et se oli jotain ton suunstasta, siis et ihmisiin vaikuttaa negatiivisesti lukea FB:ssa noita juttuja. Ei ehkä ihan noin yksinkertaisesti, mut jotain sinne päin kuitenkin. C sanoi, että sieltä uutisvirrasta voi ottaa pois ne, joiden päivityksiä ei halua nähdä, mut mitä järkeä sellaisia on sit pitää edes kavereina? On se kumma paikka.

Mut siltikin sieltä tänään, kylläkin siis ihan Pinkkiksen omilta sivuilta, bongasin jotain ihanaa, liittyen eiliseen postaukseeni Eurotrashistä *sydän* Ei se ihan niin paha paikka taidakaan olla :D

Arvatkaa mitä eilen illalla tapahtui! No ette kllä ikinä arvaa! Luin sängssä kemiaa, siinä oli reaktion nopeudesta, ja ihan alkuun, ekoilla aihetta käsittelevillä sivuilla, mulle tuli sellainen olo, et eihän tää ole ollenkaan vaikeeta! Mun niin tekis mieleni jättää lukeminen just tähän paikkaan! Hyvinhän mä osaan! Mut kyllä mä tiedän, että ne laskut vaikeutuu siitä ihan pirusti, niin että kappaleen luettuani olen ihan solmussa ja epätoivoinen. Ja tosiaan, huomenna on se koe. Kyllä taitaa uusintaan mennä, ei tällä osaamisella/osaamattomuudella voi pärjätä kovinkaan hyvin. Meneeköhän edes läpi? Aika kamalaa. No, tällä hetkellä on tärkeintä, että saan vikat tehtävät palautettua tänään, ja sit panostan enempi siihen uusintaan. Mulla ei ole muuten ens kurssissa muuta "tärkeetä" kuin kemian neljäs kurssi. Otan siihen kyllä enkkua ja matikkaa, ja ehkä historian ja jonkun neljännen, mutta ne kaikki on sellaisia "yleissivistäviä" juttuja vaan. Aika ihanaa. Vaikkakin mun täytyy itsenäisesti opiskella bilsan kakkos kurssi, kun sitä ei tänä lukukautena ole laisinkaan. Pöh! Ja siinä on just kaikki geenit ja kromosomit, jotka on mulla jotenkin tosi vaikea sisäistää. Eilen illalla vähän luin niistäkin jotain, ja tää on tosi hassua - käänsin ne kemiaksi, että ymmärtäisin paremmin :D Siis että solu olis atomi jne.

Keksin muuten kaikista kivoimman kuvauksen? (definition) kemialle. Kemia on taikaa, jossa aine muuttuu toiseksi. Ei vaikuta ollenkaan niin tylsälle, kun sitä ajattelee taikuutena.

Eilen tuli (kerroinko jo?) pakettikortti, jossa ei paljastettu mitään muuta, kuin että kyseessä kirje, joka ei mahtunut postilaatikoon (olis kyllä oikeesti mahtunut, mut veikkaan ettei niillä ollut se edes mukana). Sehän siis saattoi tarkoittaa Martha -nukkeani! Ja kyllä muutamaan muutakin juttua, joten en ihan vielä riemastunut täysillä. Ennen kouluun menoa kävin sen hakemassa ja wohoo!! Se oli anopiltani, eli siellä oli Martha (Gentle River, yksi kaikkien aikojen kauneimmista Blythe nukeista. Kerroinko, että tämä kyseinen nukke voitti ensimmäisen järjestetyn Blythe kauneuskilpailun? Näitä nukkejahan tuunaillaan paljon, siis kustomoidaan (ja ihan oikeesti, näihin liittyy todella paljon taiteellisuutta ja itse käsillä tekemistä, jos niin haluaa, siis just kaikki vaatteet, valokuvaaminen, nukkekotien väsääminen, kustomointi) ja niistä keräilijöiden kustomoiduista nukeista sitten tehtiin kauneuskilpailu, jonka voittajasta tehtiin ihan oikea nukke tuotantoon asti. Ja Gentle River voitti! Eikä ihme. En tiedä onko sen jälkeisistä kilpailujen voittajista tehty tuotantoon enää nukkeja (eikä saa kertoa, tai saa, muttei nimetä ketään, kun mä kovasti yritän pitää laumani nyt tässä, missä se nyt on). Herkästi innostun nukeista, joista joku "vinkkaa". Kuten kävi esim. viime viikonlopun miitin jälkeen. Siellä Sara mainitsi kahdesta nukesta, jotka mun tietenkin täytyis heti googlettaa, onneks niistä toinen oli sellainen tummansinihiuksinen, joista en välitä (viime vuonna oli kan iso haloo jostain uudesta tummansini/turkoosi hiuksisesta nukesta, eikä se sytytä mua yhtään - thank god!), mutta toinen niistä Saran mainitsemista nukeista olikin todellinen kaunotar, ja mä olen muutamaan kertaan ebaystä sitä hakenut. Nyt olen yrittänyt hokea itselleni, että se on Saran unelma, ei minun. (mutta kun se on niin kaunis!)
http://www.thisisblythe.com/shop/cart.php?target=product&product_id=1583&category_id=139 kuva lainattu tuolta, siis ihan ammattikuvaajan ottama, jota ei varmaan sais laittaa luvatta omaan blogiinsa.
 Yllä olevassa kuvassa siis Martha, Gentle River. Eikö ole mahtava? Sen vaatteetkin on ihan käsittämättömän hienot! Otan jossain vaiheessa omasta tytöstäni kuvia, niin näette sitten paremmin.

Ai niin, tällä myös, kuten viikonloppuna kotiutuneella Veronica Lacella (Mercedes), on käsittämättömän hienon väriset hiukset. Ne koostuu kahden värisistä hiuksista. Huikeet :)

Mitähän muuta? Kaikki velvollisuudet tökkii taas tosi pahasti. Siis niiden hoitaminen. Ei millään huvittais siivota yhtään mitään, eikä laittaa ruokaa, eikä opiskella. Johtuuko tämä työttömyydestä? Mua kyllä ihan oikeasti ärsyttää olla työttömänä, pääsisinpä pikaiseti opiskelemaan kokopäiväisesti.

No, nyt kyllä voisin mennä opiskelemaan...Pahoittelen postauksen alun valitusta. En yleensä juurikaan kadehdi muita, välillä sitä vaan tuntee itsensä jotenkin tyhmäksi tai muuten vaan vähemmäksi kuin toiset. Ehkä mun pitäis vaan perustaa uusi tili sinne FB:iin, ettei tarttis käyttää sitä oikeaa tiliä, josta näkis kaikkien muiden tekemiset.

Hauskaa tiistaita!!

xoxo,


maanantai 28. tammikuuta 2013

Selkäranka näkyvissä?

Eilinen meinas lurpsahtaa ihan taas kankkulan kaivoon (mikä/missä se muuten on?) Koneella vierähti taas aivan liian pitkään ja sit lapset tuli kotiin ja halusin näyttää Pinzalla kaikki uudet jutut ja sit siinä vierähti aivan kamalan pitkään kun halusinkin laittaa kaikki vaatteet ja kengät edes jonkin laiseen järjestykseen. C kävi kahdesti huomauttamassa ja mä vaan en päässyt siitä pois, en ennen kuin ne vaatteet oli järjestyksessä. Mä olen jotenkin niin tasapainoton järjestyksenkin suhteen, olen tainnut aiemminkin jo sanoa olevani Kaaoksen Kuningatar, sekä hyvässä että pahassa. Luon kaaosta ihan käsittämättömällä vauhdilla, mutta setvin niitä myös todella tehokkaasti. Mun askartelupöytä on tällä hetkellä aivan törkeen hirveessä kunnossa, siinä on useammat projektit päällekäin, vapaata työskentelytilaa ei yhtään, mutta ainakin nukenvaatteet on järjestyksessä. Vaikka kohta niitäkin alkaa olemaan niin paljon, että pitäis miettiä jotain uutta systeemiä. Pinpulaa harmittaa nykinen systeemin, kun se ei millään jaksais pussittaa niitä omiin pusseihinsa, vaan mieluummin rynttäis kaiken vaan sikin sokin.

Niin, siis eiliseen. Sain sitten itsestäni kaivettua esiin jonkinlaisen itsekurin poikasen ja raahauduttua keittiön pöydän ääreen lukemaan kemiaa. Ja sain kuin sainkin (melkein) kaikki leffan katseluun oikeuttavat tehtävät tehtyä. Loppua kohden alkoi menemään niin mahdottomaksi, että päätin luovuttaa. Paljon sain kuitenkin aikaiseksi. Hyvä hyvä! Mut oikeesti on aika kamalaa, kun on sellainen olo, ettei tässä saa yhtään hengähtää. Kaikki asiat on vaan niin uusia ja vaikeita. Ei tule sellaisia oivallus -hetkiä ja sitä tunnetta, et hei! Mähän osaan tän, kun on pitänyt jo siirtyä uuteen asiaan, joka on vielä entistäkin vaikeampi. Ja sit pitää lukea joka päivä, viikonloppuisinkin. Eikä silti opi tän paremmin! Suuri vääryys. Vaikka saatankin antaa itsestäni välillä melko laiskan kuvan, olen silti panostanut tähän opiskeluun, erityisesti kemiaan, ihan tosi paljon, ja silti olen ihan toivoton. Masentavaa.

Miitissä kyllä puhuttiin siitä, kuinka siltikin vaikka kuinka toivottomalta tuntuis joku edessä oleva asia, niin kun katsoo taaksepäin kaikkea sitä oppimaansa on se ihan huikeeta. Ja niinhän se kyllä on. Että meikäläinenkin ymmärtää jotain reaktioyhtälöistä, niiden tasapainottamisestä, entalpiamuutoksista jne. Hyvä hyvä!! Piäis vaan osata niin paljon enemmän.

Tora Unpappa, petite, joka muutti meille :)


Värjäsin muuten eilen hiukseni, meneehän sekin kemian opiskelusta. Kun ne aineet on sekoitettu keskenään, siis ne vaalennusaineen jauhe ja kehitin, niin nehän pitää aika nopeasti käyttää, eikä niitä sais säilyttää suljetussa astiassa. Nyt tiedän miksei :) Niiden reagoidessa vapautuu kaasuja, jotka ei enää mahdukaan siihen purkkiin vaan posahtaa ulos. Tähän samaiseen reaktioon (ei kylläkään samoihin aineisiin) perustuu vaikka autojen turvatyynyt. Mielenkiintoista.

Kuulkaa, yks hieno juttu tapahtui eilen. Yks sellainen puolisalainen haave toteutumassa. Mä olen saamassa Eurotrashin mekon mun tytöille. Tää on aika pitkä juttu, jonka yritän laittaa mahdollisimman tiiviiseen pakettiin. Eurotrash nukeille on vähän sama kuin vaikka Chanel ja Versace yhdistettynä meille ihmisille - nuken vaatteiden aatelia. Kaikki haluavat Eurotrashin vaatteita, harva niitä onnistuu saamaan. Sillä ne tehdään käsityönä, yhden ihmisen toimesta. Tätä ette usko, mutta niistä (nuken!) vaatteista maksetaan satoja!!! euroja. Oikeesti. Mä en enää muista millä hinnalla kallein on myyty, mutta se tais olla yli tuhat euroa. Olihan se setti, jossa oli muutakin kuin yksi kolttu, mutta silti. Ymmärrätte siis kuinka haluttuja ne on :) Lisäksi Eurotrash tekee hattuja, pieniä virkattuja juttuja, ja ne on yhtä lailla haluttuja, muttei yhtä arvokkaita. Ne ei ole vegaanisia, joten niistä en edes silleen haaveile. Mutta mekosta haaveillut jo jonkin aikaa. Laitoinpa johonkin Ystävä -kirjaankin sen haaveekseni, ja nt se on siis toteutumassa - kiitos lauantain miitin. Saan sen ihan pilkkahintaan, siis verrattuna noihin hintoihin, mihin ne välillä huutokaupoissa kohoaa. Niin, ei siis itse tekijä pyydä niistä satoja euroja, vaan ne hinnat kohoaa nettihuutokaupoissa asiakkaiden toimesta. Kyllä mä siitä silti enemmän maksan kuin omasta häämekostani ;) (mutta se maksoikin alle viiskymppiä)

Katsoin eilen illalla Amelien, toista kertaa. Eikä se ollut yhtä ihana kuin ekalla kerralla. On se silti tosi söpö ja herttainen. Eikös se ollut tosi suosittu silloin kun se tuli? Muistaakseni en just siitä hypetyksestä ärsyyntyneenä halunnut katsoa sitä (kuten en Henkien Kätkemääkään, josta syystä kartoin Ghiblin tuotantoa turhan pitkään). Niin, mietin siis sitä, et miten se voi olla niin yleisesti tykätty, varsinkaan suomessa, kun ei täällä yleisesti ottaen tykätä niin söpöistä asioista. No, ihan sama.

No, nyt kemian pariin jälleen, pitää saada tehtävät palautettua! Äääk! Niin, siis tohon otsikkoon vielä. Ehkä vähän sellainen olo, että kyllä tämä tästä, minä pystyn opiskelemaan myös "pakon" edessä, maailma ei kaadu siihen, jos joudun vähän vaivaamaan itseäni. Nytkin luin historiaa aamupalaa syödessä. Toisaalta, sitä mun ei tarttis lukea...kun en osallistu kokeeseenkaan. No eihän niitä kokeita varten opiskella :)

Toinen juttu vielä. Eilen oli mun vuoro kokata, mielessä oli okara "kala"pallerot, mut sit puuttukin paljon aineksia, enkä voinut tehdä niitä ja sit ei ollutkaan mitään mitä tehdä, eikä olis niinko YHTÄÄN huvittanut tehdä mitään. Mut oli pakko. Yäk. Ja lopulta teinkin ihan älyttömän hyvän päivällisen, johon en Herra Hankalan vihreitä papuja lukuunottamatta mitannut yhtikäs mitään, en edes riisiä tai vettä, kaikki vaan temmoin jostain hatusta, ja tällä(kin) kertaa se toimi loistavasti. Tein niitä vihreitä papuja, riisiä, leivitettyjä soijaleikkeitä ja todella hyvän currykastikkeen, vaikkei ollut edes kermaa. Välillä tyhjästäkin kaapista saa raavittua jotain herkullista. Piti ottamani kuva, mutta olin jo istahtanut pöydän ääreen kun se tuli mieleeni, enkä viitsinyt enää nousta. Sorry :)

xoxo,



sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ihania ihmisiä

Ette usko kuinka hienoa on viettää päivä yhtä hupsujen ihmisten kanssa kuin itsekin on!
 Mulla on kavereita eri aloilta, on Animalia -kaverit, joiden kanssa on kiva pelastaa maailmaa ja mukava mennä syömään, kun ne on ihan yhtä "vaikeita" kuin minäkin.
On kavereita, jotka tuntenut yli 30 vuotta, joiden seurassa tuntee itsensä rakastetuksi.
Entiset työkaverit, joille kirjoittaa painajaisista, joita vieläkin välillä näen ja muutenkin udella kuinka huonosti sillä firmalla tällä hetkellä menee.
Skräppikavereita, joiden kanssa uppoutua ihanan harrastuksen pariin, olla hiljaa jos siltä tuntuu, tai puhua niin, ettei kukaan meinaa enää kestää.
Ja nyt tuoreimpana - nukkekaverit, joiden seurassa vauhkota jostain niinkin turhanpäiväisestä kuin nukeista ja niiden vaatteista, hiuksista ja factory tytöistä ja muista. Ja se on kuulkaa ihanaa! On ihanaa, kun joku ymmärtää miten hienoja ne nuket on, eikä tarvitse kuumeisesti yrittää selittää mistä tässä oikein on kyse.
Ja ennen kaikkea on ihanaa, kun on niin paljon älyttömän hienoja ihmisiä, joita kutsua ystäviksi ja kavereiksi *ISO sydän* Kiitos teille!

Kuten saatoitte tosta introsta arvatakin, eilen oli mainio päivä. Aamupäivän tein kaikkea mitä ei pitänyt, enkä oikein yhtään sellaista mitä olis. Onneks jossain vaiheessa sain sitten itseeni vähän vauhtia ja pääsin ompelukoneen äärelle viimeistelemään kuolapuput, jotka olin luvannut yhdelle miittiin osallistuvalle. Sitä ennen kuitenkin laitoin kolme nukkea matkakuntoon, ja sitten vasta ompelin. Kaikki meni taas niin viime tinkaan. Mutta olin toisena paikalla, joten hyvinhän sain sitten kuitenkin kaiken hoidettua.

Manga Cafe oli ihan täynnä! Niin täynnä, että alkuun nätti siltä, ettei me mahduttais sinne ollenkaan! Jaiks! Onneks sitten siitä olikin joku pöytäseurue lähdössä ja minä tietenkin ryntäsin varaamaan meille paikan. Siellä oli siis joku toinenkin miitti meneillään, mutta ne oli jotain vielä meitäkin oudompia tyyppejä. Siis sellaisia nuoria, kummallisen värisine hiuksineen ja outoine vaatteineen. Joten saatoimme ottaa nuket esiin kaikessa rauhassa, täällä ei kukaan tuijottaisi (vaikka yllättävän vähän mua haittaa miten muut tuijottaa, kunhan se ei ole kuumottavaa tuijotusta silloin kun olen yksin vaikka kaupungilla).

Meillä oli kaikilla aivan ihania nukkeja mukana, ja mikä parasta kaksi näistä aivan ihanista nukeista vaihtoivat tällä reissulla kotia ja jatkoivat matkaansa minun mukaani :D Yksi oli kyllä jo etukäteen sovittu, mutta toinen oli iloinen yllätys! Kyseessä Petite (niitä pieniä Blythejä, ei kuitenkaan niitä LPS nukkeja, vaan niitä "aitoja" ja tämä vielä Anniversary Petite sellaiselta vuodelta, jolta minulla sattuu olemaan jo iso Anniversary tyttö, eli olin ihan aikuisten oikeasti himoinnut tätä pienokaista jo etukäteen, en vaan tiennyt Saran olevan halukas siitä luopumaan.

Näistä tuo valkomekkoinen istuva kaunotar on toinen niistä uusista tulokkaista. Siitä piti tulla Angelinan sisko, Angelica, mutta siitä tulikin Mercedes. Koska se on tuollainen huippuyksilö
Manga Cafessa ei ollut mitään vegaanista syötävää, mutta sain luvan syödä omia eväitä, jotka kyllä kiellettiin ihan seinässä olevall akyltillä :) Ja tee oli todella hyvää (Sencha sakura ainakin ihan huippua). Juteltiin paljon nukeista ja vaikka se saattaakin kuulostaa ulkopuolisista ihan pöljältä, niin se oli kuitenkin todella kivaa. Aika paljon puhuttiin myös siitä, miten tätä harrastusta katsotaan kieroon ja jotenkin väheksytään. Saran kämppäkaveri oli kysynyt, että onko meillä rattaita, joissa työnneltäis niitä. Niin kuin kyseessä olis vauvanukkeja, joita me hoivattais. Sanoisin, että tämä on verrattavissa aikuisten 1:12 nukkekotiharrastukseen, tai vaikka pienoismallien väkertämiseen.

Miitistä mukaani tarttui myös iso kasa Minnan vanhoja nukenvaatteita. Ja kenkiä. Olen koukussa kenkiin. Mulla on nukeilla varmaan triplasti enemmän kenkiä kuin itselläni :)

Olin tietenkin pukenut tyttöni sään mukaisesti.
Miitin jälkeen kävin kaupassa, ostin jotain päiväälistä varten jonka C oli suunnitellut, mutta minun piti toteuttaa. Vähän ärsytti, mutta onneksi kuitenkin suostuin tähän, sillä meillä oli ihan älyttömän herkullinen ruoka!

En enää muista mitä se oli nimeltään, mutta siinä oli siis paahtoleipää, parilapannulla paistettua kevyesti maustettua tofua (soijakastike, sesam öljy, grillimauste), hapankaalia ja kastike (ainakin majoneesia, ketsuppia ja kurkkusalaattia). Todella hyvää!!

En saanut yhtään! luettua. Ihan kamalaa. Illalla vähän laitoin nukenvaatteita, tai en mitenkään edes laittanut niitä järjestykseen, kunhan kävin läpi kaiken mitä olin Miitistä haalinut. Ja sit mun lattialla oli kaikkien niidne vaatteiden keskellä pieni tarrapaketti, jossa luki Pinkkis päällä. Ja sisällä oli Pinkkis pupu -tarroja. Ja vielä paljon paremmin tehtyjä, kuin ne mitä itse tilasin. Olin tästä alkuun hyvin hämilläni. Mistä ihmeestä ne olivat tulleet? Olinko itse sittenkin tilannut kaksi pakettia? Miksi ne oli kirjoittaneet pinkkis ja vielä laittaneet sydämen siihen kanteen? Mitä täällä tapahtuu? Mistä näitä tarroja tulee? Ja sitten atjusin, että hittolainen, sen oli oltava joku miitissä! Eihän se muuten vois olla näiden nukenvaatteiden keskellä. Eikä se tietenkään voinut olla kukaan muu, kuin se tyttö joka oli mulle alunperin Pinkkis pupun tehntkin. Tuli ihan semmonen pakahtuvainen olo. Niin ihana lopetus niin ihanalle päivälle. Kiitos.

Ja sit C vielä vei mut elokuviin. Tykkään niin plajo käydä Bio Grandessa, kun se ei ole mikään ketju, vaan taitaa olla ihan perheyritys. Somaa! Pienet paikat kunniaan!! Mä olin ihan totaalisesti unohtanut koko leffaan menon, ja ihmettelin kun C kysyi meidän syödessä, että meinaanko ottaa popcornia. Mitä hittoa se horisee, enkä mä tähän päälle enää mitään korneja ota. Ja sit se muistutti siitä leffasta. Sekin vielä!

Mentiin pyörillä, vaikk aoli aikas kauhee keli pyöräillä. Mutta ei sinne oikein autollakaan kehtaa mennä, matkaa ehkä noin kilometri...

Leffa oli ihan hauska, Django (D:tä ei lausuta ;), mutta en sitä erityisesti alkais suosittelemaan, ei siis ihan niin hyvä kuitenkaan. Hauska ja verinen, vaikka yhden koira -kohtauksen olis voinut jättää vähän vähemmälle. (koirille ei käynyt kuinkaan)

Tälle päivälle olis luvassa hiusten värjäys (plääh! kamala homma!) ja lukemista. Jos onnistun tekemään tehtäviä ainakin puoleenväliin siitä mitä on vielä jäljellä palkitsen itseäni tilaamalla uudne nuken! No ei vaiskaan!! Sitten katson joko Ruokala Lokin tai Amelien, molemmat lainassa kirjastosta.

Mutta nyt hommiin, että saan jotain aikaiseksikin.

Loppuun vielä kaikkien bongareiden iloksi: Urpiainen :)


xoxo,


lauantai 26. tammikuuta 2013

Selkärankahaaste hakusessa

Mä en kestä tätä enää. En saa mitään aikaseksi, kovasti vaan toivon että asiat järjestyis, mutta mitään en viittis tehdä niiden eteen. Menen vaan mieliteosta toiseen. Arvatkaa luinko eilen yhtään kemiaa. No en lukenut. Ja siinä on nyt, tai siis olen nyt sellaisessa kohtaa, josta ei pääse eteenpäin lukematta. Tai siis on opiskeltavia asioita, ei niinkään opittavia (niinko vaikka ne reaktiolaskut). Ja mä en niinko millään viittis, vaikka koe on ens viikolla ja mulla on vielä kaksi kappaletta kokonaan käymättä läpi. *todella ruma sana* Enkä ole tehtäviäkään palauttanut. Mulla herkästi jää asiat ihan viime tinkaan, mutta tässä se ei nyt kyllä riitä. Mikä mua vaivaa?? Vastenmielisyys lukemista (kemian lukemista, siis) kohtaan on ihan järkkyä.

Entäpä sitten rahankäyttö? Täytyykö sitä edes kysyä? -Ihan tolkutonta. Kaikki se kurinalaisuus ja järjestelmällisyys, asioiden selkeys ja sen tuoma turvallisuuden tunne - hus pois kaikki jonnekkin kadonneet. Ja mä kaipaan niitä takaisin. Mä haluaisin mennä verkkopankkiini voittajan elkein, enkä luikkia "ovesta" sisään mahdollisimman huomaamattomana, kädet silmien edessä, kun en kestä katsoa sitä tyhjyyttä tai vielä pahempaa, hylättyjen laskujen riviä. Oikeesti hoidan kyllä raha-asiani melkoisen hyvin, tai siis hyvin siihen nähden millaiseksi tämä tuhlailu välillä yltyy, hylätyistä laskuistakaan ei ole koskaan riviä syntynyt.

Aaa! Pihalla on punatulkku!!! Olen asunut täällä nyt reilut seitsemän vuotta ja tämä on otinen kerta kun näen meillä punatulkun!! Autuutta! En ole lintubongari, enkä edes tunnista kovin monia lintuja, mutta osaan kyllä arvostaa näitä harvinaisia vieraita, kuten vaikka tilhiä ja just punatulkkuja. Hassu juttu muuten, C:n äiti kun oli täällä viime kesänä käymässä, se ei tunnistanut harakkaa, kun ei niillä päin ole harakoita. Ja minä taas kun olin siellä päin olin ihan puulla päähän lyöty kun niillä on siellä villikalkkunoita. Ja ne oravat!! Ne muhkeat harmaaturkkiset oravat! Ostin muuten Hesyltä eilen Linnut värikuvina -kirjan :) Ja kyllä, lintu meidän pihalla oli juuri punatulkku, eikä vaikka punavarpunen taikka taviokuurna.
Sitä ei oikeasti tapahtunut, jos siitä ei ole kuvaa :)
 joo, takas ongelmiini. Isoin, tällä hetkellä kaikista haitallisin asia on siis tuo kemian lukemattomuus. On se rahakäyttö tietenkin myös iso ongelma, jolle pitäis tehdä jotain. Ja koska mun on niin kamalan hankala innostua mistään, ellen tee siitä jotain projektia tai haastetta tms. niin ajattelin, että tästäkin täytyisi sellainen taas tehdä. Mutta en meinaa millään keksiä jotain tarpeeksi inspiroivaa. Mietin, että jos pitäis vaikka saada säästöön joku tietty summa, tai ehkä luottokortin takaisinmaksu olis fiksumpaa? Säästöilleen ei koskaan saa sellaista korkoa, mitä itse joutuu velasta maksamaan. Entä jos mä kertoisin täällä paljonko mulla on luottokorttivelkaa ja tekisin jonkun suht kipakan suunnitelman ja täällä kertoisin sen etenemisestä? Oliskohan siinä mulle tarpeeksi kimmoketta? Kehtaisinko mä tehdä sen täällä julkisesti?

Entä sitten se opiskelu? Argh. En keksi siihen mitään. Hahaa! Bongasin pihalta toisenkin uuden linnun!! Ilmiselvä urpiainen! Laitan siitä kuvan huomenna tai joskus. Lisäksi siellä on jotain vihertävän keltaista, mutta sitä en ole vielä tunnistanut.

Tänään olis vuorossa mini miitti, tavataan ihan vaan muutaman harrastajan kesken kaupungilla. Odotan todella innoissani! Enkä vähiten siksi, että saan uuden tytön perheeseeni! Sitä ennen pitäis vielä ommella kolmelle kuolapupulle silmät ja suut, sekä pukea ja paketoida mukaan tulevat tytöt.

Nyt pihalla on pelkästään urosfasaani. Tänään aamulla kun oltiin Riston kanssa kävelyllä lensi kaksi urosfasaania sitä samaa tietä pitkin mitä me käveltiin. Ne oli niin koomisen näköisiä! Mä taisin ääneen hihkaista, kun ne oli niin hienot!

Miitin jälkeen olis hyvää aikaa lukea ja ennen kaikkea tehdä niitä tehtäviä. Niiden kanssa kiire, huonosti menneen kokeen voi aina uusia, mutta tehtävien tulee olla palautettuna keskiviikkoon mennessä. Jaiks!! Illalla C vie mut ulos *sydän*

Tiiättekö, on muuten oikeesti hieno asia puhua opiskelusta ja opintomenestyksestä "julkisesti" näin paljon, se nimittäin saa aikaan opiskeluinto -aallon. Kun siitä paljon puhutaan ihmiset myös innostuu siitä enemmän ja kohta kaikki ollaan niin viisaita, ettei millään enää pystytä syömään muita eläimiä. Hah! Ette nähneet tuon tulevan! Yllätin itse itsenikin! Isku vyön alle!

Ai niin, eilisen hienot suunnitelmat meni sitten vähän myttyyn. Mä lähdin kotoota liian myöhään, en ennättänyt kuin kahdelle kirppikselle (kolmannen kiersin läpi tosi nopeesti), minikauppa oli mennyt kiinni minuutin ennen kuin ennätin sinne, Heluna ei ollut auki ja treffiseuranikin oli estynyt tulemasta. No, pari kirppistä ja Punnitse ja Säästä, ja tietenkin koiraryhmän kokous. Mietittiin siellä vähän toimintasuunnitelmaa tälle vuodelle. oikein hyvältä vaikuttaa tän vuoden kuviot. Mietittiin, että otettais aina yks isompi juttu kullekin vuodelle, tänä vuonna se olis rescue koirat, toinen vaihtoehto olis ollut kovasti pinnalla ollut koirien koulutus. Onneks ei menty siihen suuntaan. Koirat on niin paljon kivempia :D

Menin sitten kotiin syömään armaani laittamaa pizzaa.

Mutta nt menen ompelemaan ne silmät! Ai nii!! Hahha! Ette arvaa miksi pääsin eilen lähtemään myöhässä. Koska leikin nukeilla. Ihan oikeesti. Olin ikään kuin lähtemässä, tai ainakin tekemässä lähtöä ja sit jostain kummasta syystä muistin kaapissa olevan arvokkaan nukkeni ja se alkoi harmittamaan, joten puin sille nätit vaatteet ja laitoin tukan kiinni. Ja niin se pääsi mukaan talon hulinaan. Ongelmia kyllä tuottaa sen alavartalon irtoaminen, johtuen siitä vyötäröllä olevasta halkeamasta. olen miettinyt josko sen teippais washi teipillä, niin että pysyis paremmin. Ja koska sillä on toista jalkaa joku aikoinaan syönyt? niin mietin josko sille pitäis tehdä kipsi. Niin, että se olis vähän Frida Kahlon tyylinne kovia kokenut kaunotar?

No nyt niitä silmiä ja jos aikaa jää ennen kuin pitää lähteä tapaamiseen, niin sitten vaikka vähän kemiaa.

xoxo,


perjantai 25. tammikuuta 2013

Paketteja ja ei paketteja :D ja :(

Eilen, vai toissapäivänä? mun puhelin alkoi toimimaan. Pääsin lukemaan kaikki tekstiviestit ja soittamaan ihmisille, joille en ole pystynyt soittamaan sen tähden, etten ole pystynyt käyttämään puhelimen numeromuistia. soitin yhdelle ihmiselle, akku loppu kesken ja sit seuraavana päivänä juteltiin vähän aikaa ja koska mun piti mennä tunnille lopetettiin kesken kaiken ja kun mun piti myöhemmin illalla soittaa uudelleen, ei mun puhelin enää toiminutkaan :( Oli niin mukavaa, kun oli kaikki numerot käytössä ja ihmiset siinä käden ulottuvilla. Ulkopuolisuuden tunne ei ollut niin voimakas, kun mitä sen on tässä puhelittomana ollut. Tai siis onhan mull apuhelin, mutta se toimii niinko lankapuhelimet toimi, eli siihen voi vastata ja voi soittaa niihin numeroihin mitkä sulla on jossain ylhäällä. Nyt se aina välillä näyttää joitain elpymisen merkkejä, hetkittäin. Eilen sain sen tuunin ajaksi äänettömälle ja sit en saanutkaan enää ääniä takas. Ja se vasta syvältä oli sollut, että se olis jäänyt vielä äänettömäksikin. Eli pystyisin vastaamaan ainoastaan silloin, kun näen että se soi...

Tänään aamulla se toimi sen verran, että sain äänet takas päälle. Ehkä se ei muuten tykkää kylmästä ilmasta, ihan niinko mun pyöräkään! Olenko siitä jo vinkunut täällä? Mun pyörä on ihan paska. C suuttuis jos tietäis että haukun sitä täällä. Siis pyörääni. On kuulemma hyvä pyörä, minä vaan pidän siitä huonoa huolta. Katinkontit. Silloin kun mulla on ollut ns. yksinkertaiisa pyöriä, en muista että ne olis koskaan tolleen jäätynyt. Nyt mun pyörä tekee siis sitä, että se jäätyy ja jäätyessään polkee vaan tyhjää.  Pääsen sillä kouluun (koska olen ottanut pyöräni hyvissä ajoin sisälle sulamaan) ja koulusta pääsen tuurilla kotiin, jos onnistun polkemaan tauotta koko matkan. Se nimittäin ensimmäisen polkaisun toimii, mutta jos hetkeksikään pysähtyy polkemasta se aloittaa sen tyhjän polkemisen. Kuulostaa paljon helpommalta kuin oikeasti on. Ja must aon tullut siinä mestari. Enkä ihan kauheasti mene edes punaisia päin, vaan ennakoin ja pyörin ympyröitä ja vaihtelen reittiä. Yhdessä kohtaa on todell ahaastavaa, kun siinä on melkoinen pomppu. On vaikeaa mennä pompun yli, tai laskeutua sitä samalla polkien koko ajan, mutta olen oppinut tekemään senkin.
Välillä se tyhjän polkeminne on alkanut jo koulun pihalta, siihen ei siis oikeasti vaadita kuin lähdössä epäonnistuminen ja sit mun pitää taluttaa koko kotimatka (n. 2,5 km?) ja se on tosi mälsää. Ja silti menen sillä joka ilta kouluun. Pitäis viedä se korjattavaks, mutta kun kaikki rahat mennyt noihin nukkeihin ja siihen samperin lämmityssoktuun. Ärsyttävää.

Paketeista. Tänään tuli yllättävä paketti Vaasasta!! *sydän* Nämä oli oikeasti Pinkkikselle, mutta paketin sisältöä ryntäs heti lauma pieniä isopäisiä tyttöjä tutkailemaan ja omiansa viemään...että voipi olla , että osan tulette näkemään muissa yhteyksissa otetuissa kuvissa. Ne miniatyyrit, joita mulla yleensä nukketalossa käytössä on ihan hivenen pienempää kokoluokkaa ja nää on ihanan kookkaitta, sopii just hyvin tollasiin amerikkalaistyyppisiin herkkuihin. Hampurilaisen kuuluu olla iso! Kiitos Inkeri!!

Tuli myös pakettikortti jostain, mikä on tulossa Taiwanista. En yhtään muista mitä siellä vois olla. En siis yhtään. Ihan kummaa. Tällä viikolla tullut siis melkeinpä päivittäin jotain tosi kivaa, mutta ei siltikään sitä yhtä, jota kaikista eniten olen odottanut. Eilen ja tänään aamulla käyttänyt vielä kaikki silmäripsi-toivomukset ja tikkaiden kiertämiset (jouduin tekemään melkoisen mutkan, kun tien yli kurottautui sellainen nosturikori, ja kun ei tikkaiden, joksi se tietenkin luetaan, ali saa mennä), että Martha saapuisi tänään (niin olisin halunnut ottaa sen mukaan huomiseen Blythe miittiin), mutta ei. Ei auttanut. Nyt täytyy miettiä huomiset seuraneidit uusiksi. Tietenkin otan Nanan (koska on sen kuukausikin) ja Alexin, koska se on niin upea, mutta kenet muut?? Niin, siinäpä vasta pulma.

Sain just sähköpostia Animals Asialta. Ovat tässä kuussa saaneet tarhalle kuusi uutta asukkia. Mikä on aina tietenkin ihan maailman paras asia. Mutta ne kuusi uutta eivät tietenkään tulleet sinne mitenkään erityisen hyvässä kunnossa. Ja nyt olen sitten itkusta turvonneena ja silmät kirveltävinä täällä puhumassa teille nukkeongelmastani. Ehkä se on vaan sitä, kun maailma on niin kamalan synkkä paikka niin täytyy suojata itseään muovimuurilla?

Jos joku blogini lukijoista haluaa osallistua keräykseen näiden ihmeellisten eläinten auttamiseksi, tässä linkki Animals Asia Käytössä täytyy olla Paypal tili. Ja jos jollain ei ole sitä tiliä, mutta haluais tehdä lahjoituksen, niin voin kyllä auttaa asiassa. Ottakaa silloin yhteys sähköpostitse pinkkisfun(at)gmail.com. Mä en tiedä miks, mutta siitä lähtien kun näistä karhuista olen ensimmäisen kerran lukenut, on niiden asia mennyt ykköseksi Viipurin Koirien ohella.

Loppuun jotain vähän kepeämpää. Eilen aloin tekemään ehkä maailman hienoimpia koruja. Niissä siis vielä paljon hiomista, mutta alku jo hyvin lupaava. Ja näistä korujutuista mulle tuli mieleen, että luoko luovuus levottomuutta, vaiko luoko levottomuus luovuutta? Mulle nimittäis tulee aina niin sellainen levoton olo näistä kaikista innostuneimmista jutuista. Siis kun vaikka jotain Pinkkistä teen oikein tunteella (siis tosi innostuneesti - uudet kankaat tai koruosat usein aiheuttaa tätä), luovuus kukkii ja silleen, niin silloin mulle tulee kaikista voimakkaimmin sellainen olo, että meen niin lujaa, ettei jalat muuta kuin hipaise maata, ajatukset laukkaa ja törmäilee pään sisässä toisiinsa. Niinä hetkinä muuten noi nuket auttaa, siis uusi nukke vähän pysäyttää. (miten ihmeessä musta on tullut tälläinen, näin materialistinen) Vaikka ehkä kyse ei olekaan just materiasta, vaan siitä innostumisesta, johonkin pitää suunnata kaikki tämä energia ja sit kun se oikein läiskyy yli, niin silloin tarvitaan jotain muuta ankkuriksi? No, ihan kohta mulla on se lääkäri.
Tää on ihan superhieno! Kuvassa liima on vielä märkää, kuivuttuaan se asettu paremmin tohon alustaan ja noi pallot erottuu paremmin. Aivan mielettömän ihana. Tein toisenkin, lumimaiseman, mutta siinä on kaksi peuraa ja ehkä niille tuli sit vähän ahdasta tai jotain.

Taas tätä! Blogger itse kääntelee näitä kuvia. Grr. Sormuksista on tulossa ehkä maailman hienoimmat. Nyt ne on siis vasta pohjat, mutta tohon kimalteeseen aion liimata ainakin pupuja. Noista isommista tulee tod.näk. kaulakoruja, mietin, että pitäis keksiä toisenlaiset ketjut, ehkä jotain nauhaa?, eikä niitä aplloketjuja, joita yleensä käytän.

Kuukauden kalenterityttö Nana pelaa pleikkarilla Skipperin kanssa. Skipper on ihan ylivoimainen ja sekös Nanaa kismittää. Huomatkaa sen (nanan uusi mekko! Vaikka huomionarvoista on kyllä myös Skipperin asu, se on yksi hienoimmista stock -vaatteista, eli siis nuken mukana tulleista asuista. Tuli toisena vaatteena Marabelle Melodyn mukana, sillä oli siis kaksi asua, kun se oli Anniversary nukke)
Tänään tulossa mielenkiintoinen päivä! Yhdet kemian tehtävät tulee tehdä palautuskuntoon, sitten Kallioon/Alppilaan/Sörnäisiin, ensin kirppikselle, Punnitse & Säästään, minikauppaan, Animalian koiraryhmän kokoukseen ja sit vielä neiti Salaman kanssa syömään :D

Kaikkea kivaa myös teille!! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Tiedän, että ne on tosi ärsyttäviä.

xoxo,


torstai 24. tammikuuta 2013

sitä samaa taas

Ahkera bloggeri tässä taas hei. Selkärangaton bloggeri tässä myös, hei vaan. Ei siinä, että olisin nyt tilaillut mitään, sen yhden "Dream Girl"'n jälkeen. Niin, sehän oli siis eilen...Mutta ennen kaikkea tarkoitan sitä sellaisen päivittäisen, tehokkaan rutiinin puuttumista. Eilen illalla sain kyllä tehokkasti luettua, mutta kseessä olikin bilsassa kohta Kulutus ja sit heti perään jätteet. Ja ehkä maailmassa mikään ei ole niin mielenkiintoista kuin ne :D Ja pystyin lukemaankin niitä kuin romaania, ilman mitään harhailuja ja muita häiriöitä. Se oli ihanaa. Mutta heti kun tulee jotain vähänkään mutkikkaampaa/vähemmän kiinnostavaa -plop- mä en käsitä enää sanaakaan lukemastani. En ainakaan ensimmäisillä viidellä lukukerralla, sit saattaa sen jälkeen pikkuhiljaa jotain upotakin. Turhauttavaa. Niin toivoisin oppivani paljon asioita ja vielä niin, että muistaiskinkin ne, mutta kun muistikin on niin hatara.

Ennen kaikkea siis kuitenkin harmittaa se kurinalaisettomuus (ei sitä noin kirjoiteta!). Kun en ole enää ollenkaan niin tunnollinen opiskelija kuin olin viime jaksossa. Mähän luin silloin koko ajan. (ja silti sain kokeesta 8+, ihan käsittämätöntä).

Olen kuitenkin päättänyt, että tulen vielä lukemaan kokeeseen. Hyvin. Aikaa on enää vajaa viikko, enkä ole vielä edes kaikkia (läheskään!) läksyjä tehnyt, enkä koko aluetta käynyt edes kertaallleen läpi. Toivotonta. Eikä tämä täällä päivittel tietnkään auta yhtään. Aikaakin tähän menee.

Olen kuitenkin alkanut tekemään taas listoja tehtävistä asioista. Se selkeyttää asioita pään sisällä. Ainakin jotain koen saaneeni aikaiseksi. Eilen ompelin myös vähän. Ja puin nukkeja. Koska toi ompelukin on jotenkin niin lepsua, olen ommellut asioita loppuun asti. Eikä siis niin, että teen sata ja yksi pussukkaa vaiheeseen a ja sitten ompelen sata ja yksi pussukkaa vaiheeseen b jne.  Nyt mull aon kyllä sata ja yksi pussukkaa vaiheessa h, mutta vien ne yksi kerrallaan läpi viimeiset vaiheet. Että tulee tunne asioiden loppuun viemisestä. Ja se tuntuu kivalta. On mukavaa saada asioita päätökseen. Ehkä siksi tykkään myös siitä, kun saan vaikka teepurkin tyhjäksi.

Olen tehnyt päätöksen, siis kunnes koeviikko on ohi, etten katso elokuvia päivällä. Yleensä aletaan katsomaan jotain illalla ennen nukkumaan menoa ja sit jatketaan se loppuun päivällä. Mutta niin kauan kun olen tälläinne lusmu ei moinen peli vetele.

En myöskään lue oikeita kirjoja ennen kuin tämä piina on ohi. En ole niitä kllä pitkään aikaan lukenutkaan, kun on niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista. Eikä ole mitään erityisen houkuttelevaan kirjaakaan näköpiirissä. Muistatteko sen japanista kertovan kirjan jonka ostin pitkä aika sitten. ALoin sitä jossain kohtaa lukemaan, mutta se on edelleen pahasti kesken. Mutta lukemani perusteella voin sanoa, että siellä on kyllä ainakin ollut asiat aika pahasti pielessä, ihan jo rakennuspuolella. Ihan mielipuolisia rakennushankkeita, joista ei kukaan muu kuin kaupungin päättäjät ja rakennusfirmat hyödy. Käytetään siis väen väkisin rahaa ihan naurettaviin juttuihin, jotta varmistetaan se että ens vuonnakin saadaan valtion kassasta rahaa.

Hitto. Posti tuli, mutta eei vieläkään mun Martha-reppanaani :( Missä se tyttöparka on?!! Ja se on vielä mun kaikista kallein nukkeni. Auts! Sattuu!! Tuli kyllä uusi luottokortti...mä olen muuten ihanneasiakas. Oikeesti. Ostan paljon luotolla, pidän koko ajan luottokorttitilin reippaasti miinuksen puolella ja silti maksan laskuni tunnollisesti. Enkä mä edes tykkää mun pankista yhtään. Miks mä teen niille tälläisen palveluksen? Pitäsi taas saada koko roska maksettua pois. Kyllä. Mutta siihen pitäis saada jostain samanlainen draivi kun oli vuosi sitten. Mistä niitä draiveja sais?

 Eilen otin muutaman kuvan niistä uusista putkiloista/täytettävistä korujutuista. Mä myyn niistä osan tyhjinä, mutta ennen kaikkea tulen tekemään niihin jotain maailmoita ja myyn niitä sitten täytettyinä. Näissä kuvissa yhtä poikkeusta lukuunottamatta ne, jotka myyn tyhjinä, hintaan 5 €/kpl + postikulu 0,80€, Nopeat syövät hitaat. Niin, ja tilaus onnistuu parhaiten s.postilla pinkkisfun(at)gmail.com!

Lepakkomiehellä täytetty ei ole myynnissä. Kaksi "kupua" avattuna.

Noppa, jotta saatte käsityksen koosta. Nä ovat siis aika isoja, mutta silti kevyitä, koska toi "lasi" on muovia.

Tälläsiä ne nt on. Melko hienoja ja tosi sellaisia mielikuvitusta kutkuttavia...mitä kaikkea sinne sisään voisikaan rakentaa.
 Hassua, mull aon postissa yks paketti haettavissa, ollut jo pari päivää, mutta koska tiedän mitä siellä on (söpöjä koruosia) en ole jakssanut sitä vielä hakea. Olen odottanut, että tulisi tieto Marthasta, hakisin sitten molemmat yhtä aikaa. Hassua tämä siis siksi, että olen kuitenkin ihan pakettihullu, mutta näin tämä tulva turruttaa...

Nt opiskelemaan entalpiamuutoksia!

xoxo,


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kivihiiltä ja jotain

Voi ei. Oli ihan hyvä, tasapaksu, kurinalainen ja semmoinen selkärankainen päivä tulossa. Ja sit muistin Blythe Kingdomin. On yks nukke, jota olen etsinyt jo piiiiitkään. (Ihan oikeesti, ainakin jo kuukauden). Kertaalleen jo sen paikallistin, mutta myyjä ei postittanut sitä Jenkkilän ulkopuolelle. Sain lopulta kaverinkin auttamaan, niin että nukke olis toimitettu hänelle Jenkkeihin ja hän olis postittanut sen mulle, mutta myyjä ei suostunut tähänkään. Pöh. Ja nyt se on putkahtanut toisaalla esiin. Voi sitä sydämen tkytystä! (mulla ei jostain syystä y:t toimi kovin hyvin, koittakaan kestää) Otin heti myjään yhteyttä, siis heti. Ja sit vasta menin katsomaan mitä siitä nukesta sanottiin, niinko hintaa ja missä kunnossa se tulee...Vähän alko jännittämään, että mitäköhän mä olen tarjoutunut ostamaan ja mihin hintaan. Mutta ihan hyviä kauppoja olen hieromassa! Yay! Katsotaan miten käy!

Kivihiileen. Tää on taas sarjassa niitä pakahduttavia tunteita asioista, joista joskus ollut muttei enää ole. Tai jotain. Eilen bilsan tunnilla opettaja pisti kiertämään fossiileita ja ne oli niin kiehtovia. Mutta kaikista sykähdyttävintä mun mielestä siltikin oli kivihiili, jota se ei edes viittinyt laittaa kiertämään, koska sen nyt oli "vaan" kivihiiltä. Oli se sentään jostain Huippuvuorilta sen löytänyt. Mä salaa toivoin, että olisin saanut jossain pimeässä huoneessa yksin pidellä sitä, ja yrittää päästä sinne, missä se on miljoonia/miljardeja? vuosia sitten muodostunut. Meinasin kirjottaa, että olla hetken aikaa se eriskummallinen kasvi, joka se on ollut, mutta sitten ajattelin, että se vois kuulostaa ehkä vähän liian oudolta. Niin en sitte kirjota siitä.

Jollain tapaa todella lohdullista. Ihan sama miten me täällä poukkoillaan ja tuhotaan aivan kaikkea, loppupeleissä me kuitenkin hävitään ja Äiti Maa vie meistä voiton. Me hautaudutaan lopulta jonnekin miljooniksi vuosiksi kaikkine nukkeinemme ja kodinkoneimme ja sit meistä ehkä joskus joku vielä jollain lailla hyötyykin. Päädtään jonkun uuden sivilisaation polttoaineiksi tms. Mutta olis silti ihan reilua olla viemättä aivan kaikkia maapallon resursseja meidän elinaikana, niin että tulevillekin riittäis nukkeja ja Nuuksioita, puhdasta ilma ja vettä.
Ihan puskista tämmöinen kuva.


Kemiasta, vaikkei varmasti kyllä ketään kiinnosta ;) Kerroin niistä laskuista, jotka oikeasti tuntuivat aivan täysin mahdottomilta, ja joita yritin ja yritin viikkokaupalla, tuloksetta. No nythän ne ovat alkaneet sujumaan, jos ei vieläkään ihan "vettä vaan" (kaikesta vähättelstä huolimatta vesikin on vallan mainio yhdiste!) niin kuitenkin silleen, että pystyn niitä jotenk kuten suorittamaan. Mutta nyt on taas uusi ongelma edessä. Asioiden ulkoa opettelu. Plääääh! En millään nyt jaksais tähän päälle vielä opetelle additioita ja sublimoitumisia ja sit vielä jotain kuumottavia elektrofiileja ja karbokationeja. Eilen sain niitä luettua sen verran, että voin sanoa jotain ymmärtäneenikin, joka tietenkin sen ulkoa oppimisen perusta, ainakin meikäläiselle, mutta se on kuitenkin niin hataraa, ettei varmasti siitä mitään päähän jää, ja toisaalta taas sitten niin tylsää, etten jaksais sitä ihan koko aikaa veivata. Kemia olis ok, jos siitä jättäis kat- ja anionit kokonaan pois. Mua niin häiritsee ne plussat ja miinukset, typerät varaukset. Ja nyt tähän uuteen asiaan tuhrautuu aikaa niin paljon, etten ole ennättänyt lukemaan sitä ykköskurssin kirjaa, jossa ne varausasiat olis selostettu ihan alkeistasolta. Hitto, mä olisin niin mielelläni jäänyt vaan juhlistamaan sitä suurta voittoa, jonka niistä laskuista pitkän piirityksen jälkeen otin. Mutta ei, uutta tietoa kehiin vaan :( Ei tälläinen vanha psty!! Ei ainakaan näin nopeasti.

Tänään aamulla tehtiin niin, että C vei Kenain lenkille muutamaa minuuttia ennen minua ja Ristoa ja me tultiin sitten niiden jälkiä seuraten perässä. Risto juoksi kyllä koko matkan, mutta ei saanut kunnon hajua. Kerran se innostui ja äännähti niin, että tiesin sen olevan jäljillä, mutta sekin meni aika nopeasti ohi. Eikä Risto haistanut sitten Kenaita ja C:iä, kun ne oli puiden takana piilossa. Mutta oli silti hauskaa.

Tälle päivälle taas paljon opiskelua ja toivottavasti vähän myös nukkeilua ja Pinkkistäkin.

Ollaan muuten syöty raakapuuroa varmaan putkeen puoli vuotta. Ainahan siihen jotain pientä variaatiota saa vaihtamalla pähkinöitä/marjoja/hedelmiä, mutta tän viikon tökkinyt niin pahasti, etten ole saanut aamulla syötyä oikein mitään. Nyt pidetään pientä taukoa, joka taas mahdollistaa raakaruokakirjoista uudelleen innostumisen :) Niissä on nimittäin kaikista parasta just aamupalat.

Nt taas kemian kanssa painimaan. Heipparallaa! Jostain syystä jotain häikkää noiden kuvien kanssa. Sorry!


xoxo,





tiistai 22. tammikuuta 2013

Virkkauksella kohti koulumenestystä

Kuten taisin aiemmin jo mainita, sain kaverilta vinkin virkkaukseen tms. aktiviteettiin tunnilla jotta keskittyminen vähän paranisi.

Wohoo!! Näin unta, että olis tullut kaksi pakettia (joista toinen todella huonosti paketoitu nukke), todellisuudessa tulikin kolme!!! Ja ne on tossa vieressä nyt ihan tuoreeltaan, ja vielä avaamattomina! Koska halusin heti jakaa riemuni teille :)

Eka paketti sisälsi kaksi leimasinta! Pinkkis ja Pinkkis -pupu! Madeby:ssä taas uusi tilaus, joten Hyvinkäälle lähtee enimmäinen uusilla leimasimilla leimattu paketti!

Seuraava paketti!! Sisälsi ne huikeet *mikskä niitä nyt sanotaan?* "lasi"kuvut (nämä siis akryyliä), joiden sisään voi laittaa itse jotain. Aivan mahdottoman hienoja!! Supermakeita!! Aion laittaa niitä myyntiin sellaisenaan ja lisäksi tehdä itse jotain pienoismaailmoita tms. niiden sisään.

Ja kolmas paketti! Oooo! Jättipläjäys korutarvikkeita, siis ei niitä tylsiä koukkuja ja muita, vaan niitä muoviosia! Oi tätä onnen päivää!! Kaikki niin hienoja! Kohta tulossa aivan mahtavia juttuja!

Ja sitten taas rauhoitutaan vähäsen ja jatketaan siitä mihin jäin ennen kuin paketit saapuivat. (mutta missä on mun nukke? :(

Virkkaamiseen. Mulla oli virkkuukoukku ja jotain lankaa mukana eilen koulussa ja niin mä sitten opettajan puhuessa vääntelin jos jonkinmoista möykkä siitä langasta sen koukun avulla, ja ainakin pysyin huomattavati paremmin hereillä. Enkä lähtenyt ajatuksissani kovin kauas vaeltelemaan, eli uskaltaisin väittää että se tehoaa. Ei se musta super tarkkaavaista ja sellaista oppia imevää sientä tehnyt, mutta iso parannus entiseen kuitenkin. Ja mä ehkä vähän kehityin siinä virkkaamisessakin. Ainakin keksin kaikkia kummallisia kuvioita sillä :)

Lisäksi olen jatkanut kemian opiskelua. Aika multa kyllä loppuu aika pahasti kesken, kun en lukemisessa millään tunnu kykenevän keskittymään ja joudun samaa kohtaa lukemaan uudestaan ja uudestaan. Aikas kamalaa. Olen sitten yrittänyt kirjoittaa niitä asioita vihkooni. Plääh. Yritin tehdä kappaaleen lopussa olevia tehtäviä - hitto miten vaikeita! Osan niistä sain kyllä ratkottua, muta osa oli sellaisia, etten edes tajunnut mitä kysytään. Tai siis et millanen sen vastauksen pitäis olla. Vaikeeta. Mutta ei auta vinkua, koe on tulossa ja ne asiat pitäis vaan opetella. (mutta kun ei huvita!)

Eipä kait sitten muuta, nyt pitäis taas jatkaa opiskelua. 

xoxo,
 


maanantai 21. tammikuuta 2013

Merkkejä selkärangasta sekä Elokuva-arvostelu - Rentaneko

Eilen luin. Yhden tunnin vaan, mutta luin. Olin päättänyt, että 45 minuuttia, mutta kun se tuli täyteen en ollut edennyt juuri yhtään, joten jatkoin niin että tuli tunti täyteen. Sitten pidin taukoa, joka venyi niin että vasta illalla ennen nukkumaanmenoa kertasin vielä vähän. Mutta joka tapauksessa luin, siis kemiaa jonka opiskelun olen jättänyt yksityistunteihin. Kunnes tajusin, ettei se millään riitä, täytyy itsekin tehdä vähän jotain. On tää opiskelu hankalaa, varsinkin tälläiselle huithapelille. Kun mikään ei etene tasaisesti. Paitsi kaikki hulluttelut jossain tosi korkealla. Mutta ehkä nyt taas saan itsestäni revittyä esiin jonkinlaisen pienen järjestyksen ja pystyn hoitamaan normaaleita asioita, siis velvollisuuksia ja epämiellyttäviäkin asioita niin kuin pitäisi. Aika pitkään (siis aina edellisestä koeviikosta lähtien) on jatkunut tämä säännöttömyys ja kaikenlainen riekkuminen. Riekkumisella en kuitenkaan tarkoita iltamenoja ja muuta sellaista hieman paheksuttavaa hauskanpitoa, vaan järjestyksettömyyttä ja ainoastaan kivoihin asioihin paneutumista.

Nyt alkaa uudet tuulet puhaltamaan. Ei enää ebaytä! Ei Blythe Kingdomia! Ei etsyä! Paitsi tietenkin kohtapuoleen Pinkkiksen osalta :) Eikä läksyjen teon välttelyä! Ei enää oravien tuijottelua! Ja sain tunnillekin vinkin, että pystyäkseni paremmin keskittymään puhuttuun opetukseen (joka on aivan mahdotonta!) pitäis käsillä olla jotain "aivotonta" tekemistä. En osaa oikein virkata enkä kutoa (jota siis suositeltiin) mutta luoda niitä silmukoita kuitenkin, joten ajattelin tehdä pitkää pötköä hissan ja yht.kuntaopin tunneilla, just niillä joilla mulla on kaikista hankalinta seurata opetusta, koska opettaja puhuu puhuu ja puhuu, eikä "haasta" meitä mukaan yhtään. Ainoastaan kirjoittaessa pysyn minäkin mukana.

Paljon Onnea Nana!!

Ihania herkkuja pöytä pullollaan. Katsokaa Skipperin ja Nickyn lautasia - ihan ääriään myöten täynnä kaikkia herkkuja, just niinko lapset aina synttäreillä tekevät.

Trööt! Nicky puhaltaa pilliin.

Bakan itse paketoima lahja Nanalle.

Lahjapöytä. Muovisotilaat ovat Bakalta.

Kaamea sotku!!

Voi kamala mikä sotku!!
Eilinen  hujahti taas ohi vähän varkain. En tiedä mihin se päivä oikein meni. No ainakin luin, otin kuvia Nanan synttäreistä :), katottiin Gladiaattori ja juostiin koirien kanssa kauppaan, kun haluttiin tofua ja kaupat oli just menossa kiinni. Tein muuten tosi hyvän marinadin, harmi etten taaskaan ottanut yhtään ylös mitä siihen laitoin ja missä suhteessa.

Pari tilausta on tullut nyt Madeby:ssä alennusmynnin alettua ja niitä olen pakkaillut. Lisääkin saa tulla!! Eli rohkeasti sinne vaan tekemään hienoja löytöjä. En ole hintoja tosta enää laskemassa, sitä ei kannata jäädä odottamaan :D Myymättömät tuotteet menee sitten myyjäistuotteisiin, eli jatkossakin niitä voi ostaa, mutta sitten taas normihintaan. Eli nyt kannattaa!!

Perjantaina olin elokuvissa, Orionissa katsomassa Rentaneko -japanilaista elokuvaa. Se oli niin hyvä. Tykkään todella paljon japanilaisista draama-komedioista. Ehkä jopa enemmän kuin animesta. Enkä kyllä siitä animesta niin kauheasti tykkääkkään, ainoastaan jostain tietyistä (Ghibli ja Azumanga Daioh). Eli siis varmaan noista näytellyistä elokuvista sitten enemmän. Kunhan ne on hassuja.

Ja Rentaneko oli hassu. Ja ihana. Siitä tuli hyvälle mielelle.

Päähenkilönä oli Sayoko, aikuinen japanilainen nainen, joka kirjoittaa haaveitaan ja elämänohjeita seinälle (yhtenä haaveena päästä naimisiin) sekä vuokraa kissoja yksinäisille ihmisille. Elokuvassa ei ole alkua eikä oikein loppuakaan, ainakaan sellaista tyypillistä Hollywood-lopetusta.
Sayoko kulkee kadulla vetäen kärryä, joka on lastattu kissoilla ja huutaen pieneen megafoniin rentaaaaneko, neko, nekoneko. Ja aina välillä joku sitten haluaa vuokrata kissan, ja täyttää sillä tyhjän reikänsä/kolonsa.

Ei musta ole näitä mitenkään kriittisesti arvioimaan. Hyvä mikä hyvä! Ihana leffa, jonka itse asiassa just tossa hetki sitten tilasin, kun alkoi niin kovasti tekemään mieli. Jatketaan sillä tiukalla linjalla sitten tästä hetkestä eteenpäin!

Laitan vielä loppuun esittelyn Lolasta, ensimmäisestä "erikoistytöstäni", Ribbonetta Wishistä. Erikoisen siitä tekee se, että se on tehty juhlistamaan Hello Kittyn 35v. synttäreitä ja tietenkin hinta. Se oli siis vähän kalliimpi kuin ensimmäiset neljä tyttöäni. Lolan piti myös olla se "viimeinen" nukke, jonka jälkeen perhe on kasassa ja voi keskittyä muihin asioihin. Te, jotka olette seuranneet blogiani vähän pidempään tiedätte, että näin ei sit kuitenkaan ollut. Se oli vasta alkua se.
Mutta Lola on siis todell hieno nukke, todella söpö. Sillä oli aika paljon hienovaraisia HK vihjailuja, mm. sen mekko oli koristeltu HK rusetein, ja sen molemmissa eteenpäin katsovissa silmissä on rusetti toisessa silmässä, HK käsilaukku ja HK kaulakoru (joka on multa kadonnut! :(

Luonteeltaan Lola on iloisen ilkikurinen, ei yhtään tuhma, muttei kovin kilttikään. Lolalla ei alkuun, eikä itse asiassa aika pitkään ollut parastakaveria, se tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa, muttei kiintynyt oikein kehenkään sen enempää. Kunnes Skipper muutti taloon. Skipperistä tuli heti Lolan paraskaveri, jonka kanssa Lola tekee kepposia ja pientä jänää muille. Lola on hyvästä perheestä ja aina tiukan paikan tullen Lolasta kuoriutuu oikein mallikelpoinen kansalainen, joka pukeutuu kauniisti ja osaa käyttäytyä korrektisti.
Tästä näkee yhden rusettisilmän.

Lola oli mulla joskus mukana töissäkin, ja tietenkin sen oli käytävä kaikki paikat läpi!

Lola ruokkii lemmikkikaniaan.

Lola tuli hiukset saparoilla, ja mä en ole niitä saparoita uskaltanut aukaista. Olen nähnyt siitä kuvia hiukset avoimina, ja se on paljon isomman ttön näköinen. Minä pidän Lolasta juuri tälläisenä pikkutyttönä.

Oikein hauskaa alkanutta viikkoa! Mun täytyy nyt ryhdistäytyä ja mennä tekemään edes jotain!

xoxo,


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kirja-arvostelu ja tunnustus

Voi rähmä, tuli tosta tunnustuksesta mieleen, että mulla on odottamassa kaksi haastetta/jotain muuta blogijuttua! En ole unohtaJnut niitä, olen vaan vähän huono muistamaan niitä silloin kun pitää ja ohjeiden lukeminen on niin vaikeaa ja seli seli. Kyllä niihin joskus vielä tartun.

No, nyt ihan alkuun kuitenkin kirja-arvostelu, jota olen lupaillut (itselleni) jo jonkin aikaa. Tässä on voimakkaasti oma lehmä ojassa, mutta koittakaa kestää ;)

Puputytön Juhlakirja
Puputytön juhlakirja.

Sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran ennen kuin se oli ilmestynyt kauppoihin (kirjailijan etuuksia) ja täytyy myöntää, että vähän säikähdin. Jopa minun makuuni vähän liian hörhelöinen ulkoasu. Ongelmana ehkä eniten se, että taittaja jatkoi samalla linjalla kuin ensimmäisen Puputyttö kirjan kanssa, jossa taas oli täysin erilaiset kuvat, kun oli eri kuvaajakin eikä huippuhienoa studiota käytettävissä, niin kuin siis ekassa kirjassa.

Kuvistakin olin ensi alkuun vähän kauhuissani, kun ei ollutkaan Sarin (Tammikari) ottamia superkauniita, viimesen päälle viilattuja kuvia (Saria mm. häiritsi peukaloitteni asento ja niitä väänneltiin kunnes kaikki oli kunnossa. Juhlakirjan kuvaaja Sami Perttilä taas ei kertaakaan korjaillut mitään, asiat kuvattiin niin kuin ne oli. Kumpaakaan en siis sano pahalla, vaan korostaakseni näiden erilaisuutta), vaan huomattavasti ronskimmin räiskittyjä vauhdikkaita otoksia. Ja sitten keksin, että sehän on vaan hyvä asia! Sillä vegaanit eivät yleisestä sopimuksesta saa olla liian söpöjä tai hörhelöisiä ilman että uskottavuus kärsii. Joten Samin ottamat kuvathan toisivat kirjalle katu-uskottavuutta. Mutta sitten taitto tehtiinkin mukailemaan ensimmäistä kirjaa, eikä kuvien mukaan, joten osaset ei ihan loksahtaneet kohdille.

Joka tapauksessa, se kirjan ulkoasusta. Paitsi että vielä kannesta. Katsokaapa kuinka kauniisti rintakehän luut kuultavat :) Mutta älkää katsoko, kuinka kulahtaneet rintsikkani näkyvät (Sarilta ei ikinä, koskaan olis päässyt tuollainen kuva läpi! ;)

Itse sisältöön! Kirja on hyvä! Reseptit ovat hyviä! Ja niitä on helppo seurata. Reseptit siis mukailevat vuoden juhlakiertokulkua. Alkaen Ystävänpäivästä ja päättyen Uuden Vuoden kekkereistä Juhlan jälkeen (krapulaosio), joka jäi tilanpuutteesta melko tyngäksi, tavallaan ei edes kunnolla omaksi osiokseen.

Vaikka kyseessä on juhlakirja, ei se tarkoita sitä, että reseptit olisivat liian juhlallisia arkikäyttöön. Melkeinpä kaikki sopivat kyllä ihan tavalliseen arkikäyttöön, vaikke niitä makeita juttuja kannata ehkä ihan päivittäin väännellä. Mutta vaikka joku Joulun Kunkkukin sopisi vallan mainiosti kesällä syötäväksi, ei ehkä ihan perusarkipäivänä, mutta viikonloppuna kun on vähän enemmän aikaa ruoanlaittoon.

Pikniksalaatti
Salaatteja kirjassa on aika paljon, siis sellaisia öö...niinko perunasalaattia ja einessalaatin tyylisiä, vaikkakin on ihan kamala sana. Ja ne on aikas kivoja.

Halloween Herkkuja
Lisäksi kovasti tykkään kirjassa olevista lämpimistä ruoista. No onhan ne meillä paljon syötyjä, joten aika lailla automaattisesti niistä tykkään. Erityisesti haluaisin mainita Kissa vieköön, että on hyvää! (Soijasuikalepastavuoka), Koska olet sen arvoinen (Paistetut soijaleikkeet, jos ette mitään muuta niin kokeilkaa näitä!) ja T.O.F.U (paistetut tofuleikkeet). Muista resepteistä haluaisin nostaa  esille Limonaadin, Päivänsäteen (porkkanahummus), Tuhti (valkosuklaa-maapähkinäkeksit), Marjahuttu (marjajälkkäri), Tonnikalatttoman Salaatin sekä Lumipallot (kookospallo) ai niin ja ehdottomasti Ranskattaren Paahtoleivän ja Tofukkaan (munakasta parempi).

Ensimmäisen Puputyttö kirjan tyyliin tässäkin on aika paljon kertoilevaa tekstiä. Se johtuu siitä, että itse tykkään lukea keittokirjoja, ihan siis vaikka iltalukemisena. En tietenkään niitä ainesosaluetteloita, vaan niitä tarinoita reseptien synnystä tms. Ja siksi halusin niitä omaankin kirjaan. Sillä kyllä keittokirjaan kuuluu pieni kepeyskin, ja minultahan se tulee aina huumorin kautta ulos.

Ranskattaren Paahtoleipä
Huumorista tulikin mieleeni, että lupaus kirjan alussa siitä, että ainakin osa kirjan tuotoista käytetään vegaanisten juhlien järjestämiseen ja uusiin tatuointeihin oli vitsi. Siis ihan oikeesti tästä on joku jo herneen nenäänsä vetänyt. No, toivottavasti meni syvälle ja jäi sinne ;)
Näissähän siis kuuluisi olla mainostus siitä, kuinka luovutetaan osa tuotosta eläinten suojelutöhön. No, minä olen vitsiniekka ja väänsin siitä tälläisen jutun. Enkä ole kirjan tuotoilla ottanut uusia tatuointeja, eikä niistä oikein juhliinkaan tainnut mennä. Hyväntekeväisyyteen meni kuitenkin. Että silleen.

Kirjan ulkoasusta huolimatta antaisin kirjalle 9-. Ja ostaisin, jos en olis sitä ilmaiseksi saanut :D


Eläinten Päivän herkut on kaikki nimetty mua koskettaneiden eläinten mukaan. Tässä Hyrrä.

Kirjassa kerrottu kaikista juhlista vähän jotain taustatietoa.


Tunnustukseen.

Pari päivää sitten kirjoitin siitä, kuinka elämä on harmaata jä väritöntä koska olen ollut tilailematta mitään. Ja sen postauksen jälkeen menin sitten ostamaan yhden nuken. Ja olin siitä koko päivän ja vähän eilisestäkin ihan kikseissä. Ja vieläkin innoissani. Saan sen viikon päästä. Ostin sen siis kaverilta, ja nehän on vähän eri asia kuin netistä tilaaminen. Ja sit ihan vähän vastoin omaa tahtoani tilasin myös (tai laitoin huudon, joka voitti) yhden teesetin, siis teeastiaston. En tiedä miksi. Mutta sitä ihan oikeasti pähkäilin ja olin sitä mieltäkin, etten sitä tarvitse. En sitten tiedä mitä tapahtui kun se kuitenkin minulle on nyt tulossa. Ehkä ton viimeisimmän nuken ostaminen on kuitenkin jollain tapaa hyväksyttävämpää, koska siitä ei tullut sitä hullua jännitystä, että saanko vai en saa, vaikkakin vähän odottelin sähköpostin äärellä, että mitä siitä tytöstä pyydetään. Ja saattaa olla että myyjää vähän hoputtelin.

Eilen olin taas opiskelemassa kemiaa ja nyt oikeasti uskon, että olen niitä asioita oppinut. En niin, että uskaltaisin alkaa sitä hehkuttamaan, mutta silleen nöyrästi kuitenkin. Pystyn ainakin joitain laskuja itsenäisesti laskemaan ja olen oppinut jotain matikan perusjuttuja siinä samalla. Tuntuu silleen hyvältä, mutta samalla kyllä vähän hirvittää alkaa laskemaan niitä laskuja oikein urakalla itsenäisesti. Ja tiedän, että pitäis. JA pian. Kohta on koe ja sitä ennen täyty kyllä ehdottomasti saada varmempi pohja tähän ja sit vielä sekin, että en ole lähimainkaan lukenut koko kurssialuetta, niin että korvautumisreaktiot ja sublimoitumiset ja sen sellaiset ovat ihan pimennossa.Pitäis siis vielä paljon lukea. Ja laskea. Ja arvatkaa huvittaako yhtään!?! 


Meikäläinen aamupuurolla.


Ja tänään oli svielä Nanan synttärit! Niistä pitää ottaa paljon kuvia, koska olen aika paljon nähnyt vaivaakin niiden eteen.
Eilen illalla puettuja juhlavieraita. Melkoinen homma kaikissa sukissa ja sukkahousuissa!

Aamulla sattu yks hauska juttu kun oltiin Riston kanssa kävelyllä. C ja Keani olivat meenneet jo aiemmin juoksemaan ja Risto haisto ne, siis niiden jäljet. Risto innostui siitä niin, että alkoi juoksemaan ja haukkumaan. Niin me sitten juostiin aina sillalle asti, Risto koko ajan innosta haukkuen. Ja siitä me sitten jatkettiin eri matkaa kuin mitä C ja Kenai olivat menneet. Ja koko loppumatka Risto-reppana yritti etsiä niiden jälkiä, jotka sitten jatkuivat taas kotipihalla, kun pojat oli tulleet kotiin ennen meitä. Täytyis joskus tehdä niin, että C jäiskin meitä jonnekin odottamaan, niin että Risto sais etsiä ja löytää ne.

Risto on niin ihana. Tekisin sydämen, mutta tää on heti sitä mieltä, että joku html koodi on rikki ja kaikki menee ihan vnksin vonksin.

Ai niin! Pinaj on tehnyt oman bloginsa!! Käykää ihmeessä katsomassa, ja olis tosi kiva jos sille lukijoitakin tulis :D Jos vaan ketään jaksaa noi nukkejutut kiinnostaa :)

Pinjan Blythe-linna

Muistakaa Pinkkiksen huikea alennusmyynti!! 


xoxo,