maanantai 31. joulukuuta 2012

Pari sanaa erinäisistä asioista

Aloitetaan veganismilla, kun se tossa mielessä pyörii. Harmi vaan, että tälläiset arvolatautuneet asiat tulee multa niin huonosti ulos. Muutenhan me oltais kaikki vegaaneita, siis jos saisin asiani sanottua niin kuin ne itse koen.

Jos mä nyt oikein muistan, niin musta tuli vegaani 5 vuotta sitten, uuden vuoden lupauksena/päätöksenä. En tiedä mikä siihen loppupeleissä sysäs, olinhan ollut perinteisempänä lakto-ovovegenä jo toistakymmentä vuotta. Tuli vaan tunne, että nyt saa riittää! Päivääkään en ole katunut, vaikka välillä harmittaa kun koen jotkin asiat niin vaikeiksi, kuten vaikkapa (tai melkeinpä kyllä ainoastaan) matkustaminen, tai siis syöminen jossain muussa kuin tutussa ja turvallisessa paikassa. Siitä muuten johtuu, että vegaanit on aina ihan kikseissä kun ne pääsee syömään vegaaniseen ravintolaan tai sitten toiselle vegaanille. Kun siellä voi olla niin kuin kaikki muutkin, mitään ei tarvitse kytätä tai pelätä. Kaikki tarjolla oleva on sullekin sopivaa, ihan yhteisestä sopimuksesta. Ihanaa! Mutta auta armias kun olet vaikka tien päällä jossain hevon kuusessa ja pitäis jostain syötävää saada. Olet seurueen ainoa "erikoistapaus" ja muut istuvat jo huoltoaseman nihkeillä tuoleilla, huoltoasemaruoan äärellä, mussuttaen porsaanleikkeitä ja berliininmunkkia. Apua! Sinä syöt kolmatta päivää sipsejä ja lakua...plääh. Yleensä vegaanit ovatkin mestarillisia eväiden tekijöitä :)

Monet ovat varmaan huomanneet Atrian (oliko Atria, en muista ihan varmaksi) mainokset jossain lähimenneisyydessä, ne missä kanaetsivä selvittää broilerinlihan (??) alkuperää. Mä itseasiassa en ole ikinä törmännyt niihin mainoksiin mainosmielessä, ainoastaan noissa eläinten oikeus -julkaisuissa, jotka kovasti kritisoivat ko. mainosta. Ja sit loppuvuonna tuli se suomalainen dokkari lihan alkuperästä tms. Itse en ole sitä nähnyt, enkä halua nähdäkään, koska mä koen, ettei mun tarvii, koska en ole omalta osaltani siihen syypää. Vegaanina omatuntoni on puhdas. Kaikkien muiden kyllä kuuluisi se katsoa ja toivon mukaan siitä traumatisoituvan niin, että se aiheuttaisi oikeasti pitkäikäisiä toimenpiteitä, eikä vaan taas niin, että vähän aikaa vouhotetaan (kuten vaikka ne sikala -jutut, taikka hetken aikaa kestänyt untuvahössötys) ja sit unohdetaan, kun on niin paljon helpompaa sulkea kaikki ikävät asiat ulkopuolelle ja jatkaa siitä mihin jäätiin, ennen kuin jotkut hupsut "kettutytöt ja -pojat" vei huomion pikku tempauksillaan. Niin, siis kuitenkin ollaan ehkä pikkuhiljaa heräämässä siihen, ja siis niinku iso koneistokin heräämässä, että se mitä me tehdään muille eläimille ei ehkä olekaan ihan oikein. Että meidän ehkä pitäis tarjota muille eläimille, tai siis niille joita me hyödynnetään lihoina tai ihoina tai muina hyödykkeinä, vähän paremmat olot, ennen kuin ne siirretään paikasta A paikkaan B, jossa ne sitten saa pulttipistoolista iskun silmien väliin ja menettää tajuntansa, jonka jälkeen ne lahdataan. Tai vähän eläimestä riippuuen, se voidaan ripustaa myös jaloistaan ilmassa riippuvaan kiskoon, josta se kuljetetaan vesialtaaseen, johon johdetaan sähköä, niin että se taintuu ennen lopullista kohtaloaan. Niin, että ollaan siis pikkuhiljaa vaatimassa että niillä olis ennen sitä itse tarkoitustaan, joka on olla meille mielihyvän tuoja (lihan, ihon, karvoituksen, nesteen, viihteen, jne.), pikkasen paremmat oltavat. Me vaaditaan, että broilerilla, joka meidän lautasella kermakastikkeessa kelluu, on ollut eläessään vähemmän tukalaa, ennen kuin se on tähän meidän lautaselle ja haarukan nokkaa päätynyt.

Tämä on tietenkin askel oikeaan suuntaan. Mutta oikeasti aika naurettavaa. Loppupeleissä mikään ei ole muuttunut, eläin kuljetetaan siltikin paikasta A paikkaan B, jossa se ensin tainnutetaan, sitten tapetaan, nyljetään, paloitellaan ja mitä niille nyt sitten teurastamoissa tehdäänkään. Se, että ne siirretään Auschwitzistä johonkin vähän leppoisampaan paikkaan ei riitä, jos lopputulos on kuitenkin se, että niiden arvo mitataan euroissa, että ne päätyy meidän lautaselle, että niitä myydään "euron kanana".
Tietenkin tämä on oikein hyvä merkki siitä, että ihmiset ovat ymmärtämässä, että mitä me tehdään eläimille ei voi olla kovin oikein. Että jotain olis tehtävä. Ehkä siitä pikkuhiljaa siirrytään kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa muutkin eläimet, kuin vain ihminen voivat temmeltää huoletta. Tai ei huoletta, huoliahan meillä on kaikilla, ja kuuluukin olla, mutta lajimme tarpeitten mukaisesti, eläen omaa elämäämme niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi.

Näistä hyvistä aikeista ja huolista eläinten hyvinvoinnista on kuitenkin vielä melko pitkä matka käytännön tekoihin. Valitettavasti. Mäkin tunnen paljon "eläinrakkaita" ihmisiä (kaikkihan me ollaan eläinrakkaita, sitä naapurin sadistista psykopaattia lukuunottamatta), jotka silti aivan huoleti syövät päivästä toiseen lihaa, tai ainakin broilereita (joiden kasvatus nyt sattuu olemaan ehkä se kaikista törkein rikkomus eläinten oikeuksia vastaan). Miksi? Nykypäivänä oikein kukaan ei voi väittää, ettei muuta ruokaa olis saatavilla. Kasvisruoka yleistyy niin, että korvissa humisee. Ja jos ei ihan vegaanisena, niin ainakin melkein. Ja sitten kun sitä aletaan entistä enemmän vaatia, niin eiköhän se vegaaninenkin ruoka seuraa perinteisemmän kasvisruoan vanavedessä salonkeihin ja muihin paikkoihin, mihin ihmiset tuppaavat kerääntymään.

Entäpä jos uuden vuoden lupauksena tekisit päätöksen siirtyä kasvissyöjäksi? Kyllä, sen voi aloittaa ihan tosta noin vaan! Netistä löytyy pilvin pimein tietoa veganismista, kaikista mahdollisista asioista joilla syrjäytät epäreilut eläinperäiset tuotteet. Minäkin olen valmis auttamaan vaikka ihan henkilökohtaisesti, jos apua tai vinkkejä tunnet kaipaavasi. Mun s.postiosoitteeni on pinkkisfun(at)gmail.com - saa ottaa yhteyttä!

Oi tätä tunteiden paloa! Olen henkisesti ihan hengästynyt! Mulla oli muutakin asiaa, mutta ne tuntuu nyt jotenkin niin pieniltä, että katosivat ihan.
 
On vaikea jatkaa kepeämmillä asioilla ton alun jälkeen. Niin, joo mun piti ihan pikkasen kuroa tätä kulunutta vuotta kasaan. Niin, ja tää on mun 600. postaus! Melko huikeeta. Ja blogiakin vilkuiltu yli 50 000 kertaa.
Parasta tänä vuonna on ehdottomasti ollut vaikeudet töissä. Vaikka ne silloin tapahtumahetkellä olivatkin ehkä hirveintä elämässäni, mutta ilman niitä en olisi uskaltautunut lähteä täysin epätyydyttävästä, mutta hyväpalkkaisesta työstäni, enkä olisi löytänyt kutsumustani, eli tota ravitsemusalaa. Tää on vähän hassua, mutta mä haluaisin kiittää I.M:stä ja P. M:aa ja V.P:ia siitä, että olitte niin mulkkuja ja teitte mun työpaikastani melkoisen helvetin. Ilman teitä en olisi ehkä koskaan tajunnut, että opiskelu on ihanaa ja hyvä palkka ei todellakaan korvaa hukkaan heitettyä elämää. Mädäntykää helvetissä! ;) (anteeks, toi oli vaan pakko laittaa, kun se on niin hassu).
Toikin on niin iso juttu, etten oikein sen varjosta löytä muita, pienempiä juttuja mitä mainita tässä. Ja muutenkin sanotaan, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

Eli keskitytään tulevaan. Vuoteen 2013. Ens vuonna mä aion tehdä parhaani päästäkseni yliopistoon opiskelemaan! Ens vuonna mä aion jälleen yrittää olla vähän maltillisempi noiden nukkejen suhteen. Nyt tällä hetkellä tuntuu olevan pientä järjen ääntä aistittavissa, mietin vähän niitä hintoja, joita olen tytöistäni maksanut ja yritän suhteuttaa niitä siihen riemuun jonka ne aiheuttaa ja ihan kaikkien kohdalla se ei kyllä mene yksi yhteen. Jospa sitä taas hetken aikaa tyhjentelis luottokorttia ja silloin kun kovasti tylsistyttää ja on levoton olo, niin tekiskin jotain ihan muuta, eikä menis kuin riivattu koneelle ja alkais tilailemaan itselleen minielämää netistä. Siihen pyrin. Kulunut vuosi meni sitten ihan pipariksi ton asian suhteen. Ekat puoli vuotta meni hienosti (=nuketta) mutta sitte se posahtikin ihan käsiin. 17 uutta nukkea puolessa vuodessa, plus kolme petiteä ja yksi Monsteri. Mutta hauskaa oli! Ja nuket on niin ihania :)

Mun pitäis tänään toimittaa kustantajalle oma osuuteni Kasvisseikkailusta. Saan sen kyllä tehtyä, vielä muutama resepti pitää saada paperilapuilta koneelle ja ehkä vähän hioa alkutekstiä. Mielestäni siitä on tulossa mainio kirja! Ja vaikka se on suunnattu lapsille, ei siinä mitään vauvanruokaa ole, vaan just sellaisia ruokia, joita on suht helppo ja nopea tehdä ihan missä vaan huushollissa, lapsilla tai ilman. Mutta koska se on kuitenkin lapsille suunnattu tarkoittaa tämä sitä, että olen todellakin kokenut voivani kirjoittaa ihan mitä sattuu niiden reseptien oheen :D Ehkä minusta tuleekin lastenkirjailija ;)

Mutta nyt tämä sulkee bloggerin tältä vuodelta! Ens vuonna nähdään! Pitäkää silmät päässä ja järki matkassa kun juhlistatte vuoden vaihdetta!

Kuva nyysitty täältä: http://www.flickr.com/photos/purprin/2151720599/in/photostream/


Puputyttö kiittää ja kumartaa.




lauantai 29. joulukuuta 2012

Vähän asiaa mutta sitäkin enemmän kuvia

Tein mitä lupasinkin - otin läjäpäin kuvia. Te nuoremmat lukijat saatatte ihmetellä miten kuvia voi ottaa läjäpäin, selitys tähän löytyy entisaikojen tavasta tulostaa kuvista (eikä vaan parhaista otoksista, vaan ihan kaikista kuvista) paperiversiot ja niitä paperiversioita oli siis läjittäin.

Mutta kuviin. Tai ehkä sittenkin ensiksi vähän asiaa, jota ei taaskaan ole. Lasten huone on ihana. Minä ehkä pidän siitä enemmän kuin lapset, ainakin minä olen siellä koko ajan vaahtoamassa siistinä pitämisestä ja kuvien kiinnittämisestä seinille. Yks ihan hienoimpia asioita mitä muistan omasta lapsuudestani on se, kuinka vanhempani yllättivät laittamalla huoneeni seinälle viidakkokirjatapetin. Siinä oli siis yksi jättiläismäinen kuva Viidakkokirjasta - se oli ihan sairaan hieno. En tiedä onko siitä kuvia tallella, enkä netistä ainakaan löytänyt vastaavaa. Mutta hieno se oli!

Sain Tehdasta siivottua paljon, sehän oli siis mennyt melkoiseen kaaokseen remontin aikana. Sieltä puuttuu nyt yksi pöytä, Hapzi sai sen. En tiedä hankinko uutta tilalle. C on sitä mieltä että avaruus lisää luovuutta, minä taas pelkään hukkuvani siihen isoon tilaan. Pitäis ehkä jossain vaiheessa ottaa Tehtaastakin kuvia, kun se on kuitenkin aikas paljon muuttunut viime aikoina.

Sain myös otettua nukkekuvia, vaihdeltua vaatteita ja vietyä osan omille paikoilleen. Nukkeja on liikaa. Ne ei enää mahdu kauniisti lasivitriiniin, vaan on osittain jo ängetty sinne. En tiedä mitä tekis "ylimääräisillä". Kokoelmat ei ole oikein minkään näköisiä jos ne on ripoteltuna kaikkialle. Enkä ihan tohdi uutta vitriiniäkään ostaa. Ehkä jos raahaisin nyt jo olemassa olevan yläkertaan niin sinne vois toisenkin hankkia. En tiedä. Mutta josko nyt niitä nukkeja olis riittävästi. Vaikka on yksi jota olen jo viikkotolkulla metsästänyt- Sitä vaan ei ole myynnissä missään :( No, hyvä niin.
Huomasin muuten vaatteita nukeille vaihtaessa, että se on melko ärsyttävää. Ei ehkä muuten, mutta ne hiton sukkahousut! Jos en tykkää vaihdella niille vaatteita, niin mitä sitten? Miksi niistä tykkään? (no kun ne on niiiiiin kauniita!)

Saatiin mun pikkuveljeltä joku semmonen dvd-soitin härveli, jossa oli 5 kaiutinta. Hiukan hienot äänet meillä nyt! Saatiin myös pitkäaikaiseen lainaan melkein 200 elokuvaa. Veljellä on siis nyt uudempi dvd-soitin (vielä hienompi kuin tämä minkä antoi meille) ja elokuvia niin paljon, että voi niistä 200 lainata huoletta. Keräily ja hullaantuminen taitaa olla sukuvika. Vaikka tietenkin elektroniikan ja elokuvien kerääminen on paljon "ymmärrettävämpää" ja hyväksytympää, vaikka elektroniikka menettää arvonsa hetkessä, kun taas nuket monesti kasvattavat omaansa.

Eilen käytiin pitkästä aikaan Kierrätyskeskuksessa. Vietiin elektroniikkaromua (niinpä!) ja muuta krääsää. Ja samalla hankittiin uutta tilalle. Ei ollut mitään hätkähdyttävää. Ostin joitain kirjoja. Ja yhden RokkiBarbien silvottavaksi.

Tänään tekis mieli ommella. Kun on niitä uusia kankaitakin! Paitsi, että niihin pitäis kyllä ensin liimata tukikankaat, ja se taas tarkoittaa elokuvan katsomista.

Kirja on suht hyvällä mallilla, vaikkei missään tapauksessa valmis. Olen joutunut laittamaan kauheasti ruokaa, kun on pitänyt saada resepteihin oikeat mitat. Harmillista.

Ei muuta kuin kuviin!

Meikäläisten jouluateria! Kissakurnauskis, että oli hyvää! Tarjolla siis joululimppua, salaattia, uunijuureksia (Puputytön Juhlakirjasta) ja seitanpihvit kermakastikkeella (Jere Niemisen keittokirjasta)

Uusia miniatyyrejä! Pitkään aikaan ei ole tehty uusia mielenkiintoisia settejä, nyt onneksi tuli tämä!

Alex on syönyt aivan liikaa Wiener Nougaata! Plääh!

Ooo! Vihreätukkainen Prinsessa, Kat antaa Alexille lahjaksi nuken!

Voi pojat! Maailman hienointa olla vegaani!

Mitä ihmettä!?!

Ihanaa olla koukussa kankaisiin! Ne on niiiiin ihania! Katsokaa vaikka!

Nukkekokoelmani helmi, 40 vuotias Kenner Blythe, Ginger nimeltään

Tyttöni ovat aivan liian hemmoteltuja!

Nana, joka muutti Lasipalatsista yläkertaan nauttimassa joulun parhaista hetkistä - Lahjat avattu ja nyt pääsee leikkimään!
Risto ei kestä kaikkea tätä nukketouhua!
Lisää ihania kankaita, yläkulmassa se kovasti etukäteen hehkuttamani eläinkangas! Niin hieno!
 Eipä tässä sitten muuta tällä kertaa!

xoxo,

perjantai 28. joulukuuta 2012

Here comes the sun!

Tunnen kuinka tasapaino alkaa pikkuhiljaa hiipimään meikäläisenkin elämään. Tai no eihän mulla tasapainosta ole mitään tietoa, kun se keskivaihe menee aina niin vauhdilla ohi ja sit ollaankin jo siellä toisessa ääripäässä, missä säästetään sellaisissa kohteissa, mitkä ei tule kellekkään muulle edes mieleen ja saadaan luottokortti niin tyhjäksi, että pankissakin ihmetellään - ihan vaan, että sitten seuraavaksi voidaan vetää kunnolla nukke/hello kitty(ihan mikä vaan -överit ja ihmetellä että mitenkäs tässä näin kävi.

Mutta nyt siis taas jonkinlaista itsekuria ilmassa ja itsekuri on aina hyvä asia. Siltikään en ole saanut aikaiseksi lukea kemiaa. Samperin reaktioyhtälöt! Bilsaa olen kyllä lukenut, mutta se on niin paljon mielenkiintoisempaa. Tiesittekö, että hirvet synnyttää enemmän tyttöpoikasia sellaisina vuosina, kun ruokaa on vähemmän saatavilla ja poikia taas syntyy silloin kun on paljon ruokaa. Koska tyttöhirvien ei tarvitse kasvaa niin suuriksi, koska ne eivät joudu taistelemaan petikumppaneista, vaan voivat passiivisina odotella, että pojat taistelee niistä. Ja taas poikahirvet tarvitsee massaa just niihin rähinöihin. Niin nerokasta! Entä kukkakärpäsen ampiaista muistuttava väritys? Nerokasta! Entä se, miten esim. ihan maailman tyhmin ihminenkin on niin nerokkaasti rakentunut, että kaikki toimii ihan käsittämättömän hienosti, siis kaikki hermoimpulssien vastaanottaja-aineet vai mitä ne nyt olikaan ja ruoansulatus kaikkine pienine yksityiskohtineen. Ihan käsittämättömän hienoa. Ja se, että tämä on vasta lukiossa opittua. Mitä käsittämättömiä asioita ne opettaa yliopistossa?!

Ai niin. Uusi lukija!!! Tervetuloa!! Toivottavasti viihdyt! Kyyti saattaa välillä olla vähän pomppuista, pidä laidoista kunnolla kiinni niin kyllä sinä kyydissä pysyt!

Lapset saivat joululahjaksi kokonaan uusitun huoneen! Lattiat, seinät, ikkunanpielet ja kokonaan uusittu järjestys. Huonekalut saivat jäädä, mitä nyt osasta hankkiuduttiin eroon. Otan lähiaikoina kuvia, kun nyt tekee ihan erilailla mieli niitäkin räpsiä. Niin paljon kaikkia nukkejuttujakin! Ette uskokaan!

Eilen tuli toinen paketti kankaita! Niiiiin hienoja! Otan niistäkin varmaan vielä tämän päivän aikana kuvia. Ja kaikista tyttöjen joululahjoista ja kaikesta.

Eilen käytiin muksujen kanssa ostamassa niille uuteen huoneeseen uudet kirjoitusalustat ja roskikset ja molemmat osti sit kans jotain pientä, Pinzula esim. Rihannan julisteen. Söpöä. Jumbo oli niin täynnä. Kaikki parkkipaikat oli ihan täynnä. Se oli melkoisen ärsyttävää. Mentiin Prismaan, vaikka tykkäänkin Citymarketista enemmän. Mutta tarvitsin majoneesia, ja sitä saa vaan S-ryhmän kaupoista. Siis sitä halpaa vegaanista majoa. Ja samalla sitten hoidettiin kaikki muutkin ruokaostokset sieltä. Tuli varmasti halvemmaksikin, kun ei se ole ollenkaan niin houkuttelava kuin Cittari. Että silleen. Jouluvalot puoleen hintaan, löysin kyllä vaan yhdet, pihalle pupujen syömien tilalle, olisin halunnut ostaa myös pienemmät valot joita tökkiä nukketaloon. Myös joulukarkit oli puoleen hintaan, vegaanisia oli vihreät kuulat, tähtimarmeladit (oikeesti, nää on todella hyviä, vaikkei suuri marmeladien ystävä oliskaan, Halvalta saa joulun aikoihin. ) ja sit Pandalta sellaiset sydämet. Ei mitään ihmeellistä, mut herkkua kuitenkin.

Äsken tuli taas yks paketti. Käytettyjä nukenvaatteita! Hillitön läjä! Tänään saan Tehtaan taas järjestykseen ja tänään leikin nukeilla!! Tämä on lupaus! Lisäksi tänään pitäis tehdä kirjaa varten sienirisotto/ohratto ja muutenkin työstää kirjaa. Ihan suht hyvällä mallilla ollaan, vaikka heikompihermoista saattaisi hirvittää. Aika viime tinkaanhan se jää...

Hei! Nyt tuli paketti Ameriikasta!! Gotta go!

xoxo,

Puputyttö

tiistai 25. joulukuuta 2012

Mihin katosi kohtuus?

Ho! Ho! Ho! Hauskaa joulua!

Laspet lähti sunnuntai-iltana isälleen, sitä ennen oltiin tehty lähtöä Järvenpäähän lahjoja vaihtelemaan n. neljä tuntia. Lapsista ei ole mihinkään, jos niiden joka ikistä askelta ei ole vahtimassa. Ja minusta voi kyllä sanoa ihan samaa. Asiat jää kesken, kun muistuu joku toinen, kiireellisempi asia mieleen. Pyykitkin jäi märäksi mytyksi koriin, kun jotain muuta mielekkäämpää tuli...illalla sitten ihmettelin, että mitäs tänne onkaan jäänyt. En edes muistanut pyykänneeni!

Kotiin päästyämme oli aika tehdä perunavelliä ja yrittää mitata ainekset. Olin tosi tarkkana, ja silti lorahti maitoa ilman, että se oli käynyt ensin mittakupissa. On se niin vaikeeta.

No, nyt on siis lapset isänsä kanssa jossain ja me C:n kanssa keskenämme kotona. Ollaan avattu lahjoja ripotellen, aina jossain sellaisissa siirtymäkohdissa. Ollut hauskaa, eikä ollenkaan niin ylitsepursuavaa, kuin kerralla kaikkien pakettien avaaminen. Sain ihania asioita, C oli tehnyt mun tytöille todella hienon keittiön pöydän ja yhden penkin *sydän* Sain myös paljon herkkuja! Basic Kanji -kirjan, lapsilta pikkueläimiä (joita olin pyytänytkin), limua (joka tuli todella tarpeeseen - teki ihan superisti kokista mieli eikä millään olis jaksanut lähteä huoltoasemalle) ja lakua. Joulusukat, jotka avattiin kaikkien sukkasääntöjen vastaisesti jo aaton aattona, oli täytetty kaikilla ihanilla herkuilla. Mä olin kyllä panostanut niiden sisältöön melkoisesti, englannista asti tilannut vegaanisia herkkuja sekä C:lle että lapsille (vaikkei ne vegaaneita olekaan), sit oli joitain kosmetiikkajuttuja, Pinpu oli tehnyt mun tytöille pienen laukun ja ilmoitustaulun - ne olivat aivan ihania. Ja se, että se on oikeesti ihan itsekseen niitä tehnyt *sydän* Hapzi taas vei pullot kauppaan ja osti mulle ja C:lle Marianneja ja reilun kaupan suklaata. Älkää kysykö mitä C laitto sukkiin, koska en muista. Koirille ja pupuille oli yhteinen sukka.

Eilen ollaan katsottu Batmania, C sai trilogian lahjaksi, syöty ihan turkasesti: uunijuureksia (piti tehdä ranskalaisia, mutta unohdettiin ostaa öljyä), seitanpihvejä, kermakastiketta, salaattia ja C teki ihan hullun monimutkaisen piiraan. En ole vielä koskenutkaan herkkulootan herkkuihin. Mulla on todennäköisesti juhannukseen asti siinä sisältöä. Se ei mahdu edes kiinni, ja iso osa on ulkopuolella.

Jos olisin tiennyt, että saan näin ihania joululahjoja ja niin paljon vielä, niin ehkä en silloin olisi ostanut itselleni aivan hillittömän hienoa lahjaa. Mutta siis ostin itselleni hillittömän hienon lahjan, josta mulla ei ole kuvaa, koska lasivitriinissä olevia nukkeja lukuunottamatta kaikki nukkeihin liittyvä on tilapäisesti käden ulottumattomissa (en voi kertoa miksi, kun se liittyy lasten joululahjaan). Mutta ostin itselleni Kennerin. Siis Blythe nuken, joka on niitä alkuperäisiä, 40 vuotta vanhoja nukkeja. Tyttöni kaipaa asiantuntevaa huoltoa, tai ei mitenkään kauheasti mutta sen oma kroppa on kahdessa osassa, eikä sillä ole vetonarua takan, joten haluaiisn avata sen pään, vaihtaa sille toisen kropan ja samalla laittaa sen narun, mutta en uskalla avata sitä, ettei se vaan hajoa. Täytyy kysyä asiantuntevimmilta nukkeystäviltä mitä tehdä sen kanssa. Näistä pikkuvioista johtuen minulla ylipäätään oli siihen varaa. No, nyt kokoelmani on melkoisen mahtava. Ja siltikään en usko, että kaikki kolot minussa olis nyt täytetty. Mun Kennerillä on tumman ruskea tukka, punatukkainen olis varmaan ollut kaikist ahienoin, mutta upea on tämäkin. Omat, alkuperäiset vaatteetkin sillä oli mukana. 40 vuotta, ajatella.

Joo, otsikkoon ja tämänkertaiseen aiheeseeni. Muistatteko kuinka puoli vuotta sitten melkeinpä kaikki postaukset liityivät kohtuuteen, karsintaan ja yksinkertaistamiseen? Mihin se on nyt kadonnut? Onko nää jotain syklejä, jotka kiertää ja tulee aikanaan takaisin, vai onko kesän jälkeen tapahtunut jotain (tyttömyyskö tämän hulluuden aiheuttaa?), joka laukaisi taas tämän hillittömyyden?

Olette varmaan kuulleet niistä hamstraajista, joiden kotoa (tai kodin ulkopuolelta vuokratuista varastoista!) löytyy tavaraa avaamattomina myyntipakkauksissaan. Vaikka olenkin itse melkoinen hamsteri, olen silti aina jaksanut kummastella niitä, sillä tavaroiden hypistelyhän on niin ihanaa. Mutta nyt mulla on nuken vaatteita pakkauksissaan, odottamassa että kaaos kotona (vai pään sisällä?) laantuis ja olis enemmän aikaa "turhaan" (eli nukkeihin) samoin pakkauksissaan on edelleen ne kaksi huutonetin tyttöä, eikä se Kenner parkakaan ole juuri auringonvaloa nähnyt, vaikkakin oli kerran mukana kaupungilla, kun peruukkiliikkeestä hain apua sen tukan selvittämiseen. Kaikkea on taas ihan liikaa, ja silti heti kun mua vähänkin tylsistyttää eksyn joko Etsyyn tai Ebayhin tutkimaan tavaratarjontaa. Ja mistään karsinnasta ei tulis just nyt yhtään mitään, kun kaikki mun tavarat on niin ihania ja tärkeitä ja vaikka mitä. Kohtuudesta en ihan edes muista että mitä se tarkoittaa. Mutta kyllä mä täältä suosta vielä nousen.

Yritän ihan pikapuoliin saada aikaiseksi kirja-arvostelun. Multa on yksi tärkeä kirja jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Ja kunhan se kaaos talttuu ja on aikaa ja energiaa panostaa ruokiin, niin otan käsittelyyni sen Vegestaninkin. Yhtään en ole muuten kemiaa lukenut. En yhtään. Mutta reseptejä koneelle kirjoittanut, muutaman päivässä - ei ihan taida riittää. Ja joitain pitäis vielä kokeillakin, kun niitä aina vaan päästä heittelee, eikä mitään mittaile. Ei sellaisia voi kirjaan laittaa.

Sitten luvassa iso pläjäys kuvia, epäjärjestyksessä. Ihan niin kuin minäkin :D

Ninja taistelu, Taustalla helikopteri pikaista pakenemista varten. Maassa makaavan pään ympärille piti laittaa tähtiä, mutta Hapsi epähuomiossa söi ne...

Koirapuisto

C:lle, Pinzalle ja Hapzille omat nimipiparit, lisäksi Barbie ja Blythe - tietty ;)

Skipper, yksi uusimmist atytöistä. Todella hurmaava tapaus.

Yläkerran tyttöjen kuusi

Bunnyn kauriskuusi

Bakan joulukoristeet

Piparitytöt

Kuorrutteiden herkulliset värit. Vihreä on tehty vihreä tee jauheella.

Täydellisen kaunis vihreätukkainen prinsessa, Kat

Shh!

Jouluvalmisteluja yläkerran tyttöjen asunnossa.

Risto kävi koirapuistossa ja söi yhdeltä koiralta pään.


Hauskaa joulua!!

xoxo,

lauantai 22. joulukuuta 2012

Pikainen postaus (nukkeja ja lopuksi jotain muuta)


En malttanut olla pidempään poissa. Vaikka olenkin ajatellut, että olis ehkä itselleni noin niin ku pidemmän päälle parempi, jos edes täällä blogissa antaisin itsestäni todellisuutta paremman kuvan, mutta en millään malta jättää pois kaikkea sitä, joka minusta tekee minut ja sit kun suurin osa siitä on vielä sellaista, joka ehkä kannattais jättää mainitsematta, niin eihän tästä mitään tulis. Kadutaan näitä sitten myöhemmin ja ihmetellään kun en saa työpaikkaa eikä kukan tykkää.

Olen hullu. Umpi sellainen. Minulla on ongelma. Iso sellainen. Olen nukkeholisti, enkä meinaa kaikista pyhistä päätöksistä huolimatta päästä siitä millään pyristeltyä pois. Tokihan netistä tilaamisessa tulee se kolminkertainen päällekkäisyys näihin hehkutuksiin 1) nukke paikallistettu ja huuto/bid asetettu (wohoo! Ensimmäinen ilakointi) 2) nukke voitettu (wohoo! Toinen ilakointi) 3a) Nuken kärsimätöntä odottelua ja netistä bongattuja kuvia 3b) nukke tulee kotiin! (Wohoo!! Kolmas ilakointi) joka saattaa koko touhun vaikuttamaan vieläkin hullummalta. Mutta hullua tämä on, ihan sama miltä kantilta katsotaan. Olen itsekin kovasti sitä mieltä, ahistaa kun niitä pitää olla niin paljon, ahistaa kun pitää ostaa kaikki mukamas edulliset nuket ja pikkasen ahistaa myös kun ne on niin ihania. Tää on ehkä vähän sama kuin olis siihen koulun pahaan poikaan pihkassa. Tai ei kai. No mut, siis kyseessä ristiriitaiisa tunteita kuitenkin. Mikä ihme villiinnyttää aikuisen ihmisen niin, ettei se tunnu mahtavan itselleen yhtään mitään? Nukke! Enkä mä edes ole ihmeemmin nukkeihmisiä, vaikkakin kyllä barbeilla leikin itseni silloin pienenä uuvuksiin. Mutta nämä Blythet ja se maailma, mihin ne sijoitetaan. Tai siis näihinhän liitty kovasti valokuvaaminen erilaisissa ympäristöissä/tilanteissa, vaatteiden teko, nukketalot ja se on kaikki niin kiehtovaa. Osa näihin nukkeihin liittyvistä ihmisistä on niin käsittämättömän taitavia!

Muta miksi niitä nukkeja tarvitsee olla niin paljon. Ensimmäiset 10 nukkea olivat jos ei nyt niin hirveän tarkkaan mietittyjä, niin kuitenkin sellaisia joita edes hetki mietittiin ja niistä haaveiltiin ja etukäteen keksittiin nimiä ja luonnetta ja kenen kanssa se kaveeraa ja missä asuu jne. Nyt niitä vaan tupsahtelee ja jälkikäteen sitten mietitään, että mikäs nukke sieltä tulikaan. Vihreätukkainen prinsessa on kyllä sellainen, josta on jo pitkään haaveiltu, eli se on täysin oikeutettu. Ja Candy Carnevalkin jollain tapaa. Kavereilta ostetut on aina oikeutettuja. Varsinkin kun tätä olin ostamassa jo aiemmin ja se meni sit mönkään. Nyt se on jos ei ihan suosikkeja, niin ainakin niissä nukeissa, joilla on persoonaa.

Eilen tuli ne huutonetin tytöt myös. Ne ovat edelleen paketeissaan, avasin kuitenkin, mutta pistin vielä kaappiin odottamaan, että aiemmat tulokkaat ennättäisivät vähän asettumaan. Ja sit päivemmällä hain postista kolme kirjattua kirjettä, joista yksi oli se prinsessa. Se on niin tajuttoman hieno, että munkin tekis mieleni värjätä hiukseni vihreiksi :) Pinkkiksestä vois tulla Vinkkis ;) Muuta mitä tuli olivat ensimmäinen satsi kankaita ja sit joitain vaatteita. Kunhan (sisäinen) kaaos hellittää niin alan pikkuhiljaa postailemaan kuvia. Sitä ennen kuitenkin paljon kirittävää.

Onneksi olen saanut joululahjat sitä kaikista isointa/tärkeintä lukuunottamatta hankittua ja paketoitua. Ei mitään hienoja paketointeja, kun vähän hätäisesti Tehtaan lattialla tein, mutta kääreissä ovat! Joulusukatkin ovat seinällä ja minun osaltani täytetty. Piparitaikina kylmässä tekeytymässä. Ja toinenkin joulukoriste ripustettuna. Lapsiakin patistettu paketoimaan omat lahjansa. Joulu saa tulla :D

Kerroin Mangakeittokirjasta, eikö totta? Näin kaupassa, hankin kirjastosta ja nyt haluaisin oman. Onneksi sen verran edukas, että voin sen suht huoleti ostaa, ellei pukki yllätä :) Oltiin toissapäivänä kaupungilla, käytii Ekolossa, ostin superisti leivänpäällysmakkaraa, kun kirjassa oli yksi hauskan oloinen resepti: Naruto-rullat. Laitetaan siivu makkaraa, siivu juustoa (tässä ehkä toimisi parhaiten ne yksittäis pakatut soijasulatejuustot, mutten voinut ostaa niitä) (Sheeseä, tuliko oikein? Ekaa kertaa ostin tätä - tosi hyvää!) ja suht saman kokoinen pala merilevää (siis sitä paahdettua arkkia, noria?) ja rullataan. Siinä se! Helppoa ja herkullista! Lisäksi aion kokeilla kirjassa olleita perunapalloja (keitettyä perunaa, majoneesia ja herneitä) ja nyt tekeillä on anko-tahna, jota olen kyllä tehnyt monesti aiemminkin, mutta tässä ohje mukavan helppo. Ja vihdoin ja viimein simppeli ohje Dangojen tekoon. Ei siinä, että olisin aiemmin törmännyt ainoastaan monimutkaisiin ohjeisiin, en ole vielä muistanut edes etsiä, vaikkakin olen halunnut niitä kokeilla. Ostin Tokyokanista oikeanlaiset riisijauhot niiden tekoon. Dangot on niitä riisipalleroita, kolemen värisiä (punainen, vihreä ja valkoinen) joita tikun nokkaan isketään. Perinteisiä japanilaisia makeisia.

Kaupungilla oli metkaa. Tietenkin paljon ihmisiä, mutta ennen kaikkea todella kulutuskeskeinen tunnelma. Osta osta osta! Ja kyllähän me hetkeksi unohdettiin, että maailman pelastus on meidän käsissä ja ostettiin huolemme hiljaisiksi! En ole aikoihin ollut Stockalla. Se on muuttunut niin paljon! Ja siellä oli niin hyvän tuoksuisia, kauniita huolettomia ihmisiä, että mua ihan hävetti oma nukkavieru olemukseni (laitoinkin toppatakkini pesuun). Oi joi. Välillä niin toivon, ettei maailman pelastus ja kaikkien vääryyksien oikominen olis mun heiniäni. Vaan että voisin huoleti ostella ihan mitä vaan, käyttää kaiken maailman hajusteita ja heittää asioita pois hei kun niissä on vähän kulumisen merkkiä. Vaikka just se mun toppatakki. En tiedä kuinka vanha se on, ei kuitenkaan mikään älyttömän vanha, mut ainakin viis vuotta. Ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt hihaa olen joutunut parsimaan kasaan, kun Kenai on sitä repinyt. Ja ihan sama juttu melkeinpä kaikissa mun vaatteissa ja laukuissa. Rakastamani käsilaukutkin ovat melkeinpä kaikki nuhjaantuneita ja Kenain rei'ittämiä. Mutta en mä voi niitä poiskaan heittää, kun niissä tavarat kuitenkin vielä pysyy. Emmä sit kyl tiedä, et miks pitäis olla tiptop. Miks ne Stockan ihmiset kokee, et pitää olla tiptop? En tiedä. Parempi mun vaan pysyä kotona ja pistää rahani kaupungilla humputtelun sijaan nukkeihin. Niitä kun voi tilata vaikka pyjama päällä. (näkisittepä yhden mun yöpuvun paidan! Siinä on kyynärpäissä niin isot reiät, että mulla välillä kädet hulahtaa niistä ulos, pienempiä reikiä sitten yltympäriinsä. Enkä raaski heittää pois, kun eihän se nukkuessa haittaa mitä sulla on päällä.)

Mutta käytiin siis törsäämässä Ekolossa, Tokyokanissa, Akateemisessa ja sit vielä syömässä Dong Be Hu:ssa, jossa kävin hiljattain ekaa kertaa kavereitten kanssa. Syötiin C:n kanssa sama annos, Hot Tofu Plate tms. Ihan älyttömän hyvää. Vaikka ehkä ihan hivenen liian tulista. Mutta niin maukasta. En ole älyttömän suuri kiinalaisen ystävä, mutta tämä kyllä loistavaa! Niia's Cupcakesta ostettiin parit pikkarit ja Arnoldsilla manailtiin kookosdonitsien katoamista! Mur! Rahaa meni paljon, ihan liikaa, mutta oli se kyllä ihan hauskaa. Vaikka se Stocka ehkä vähän kuumottava. Olin niin ulkopuolinen.

Aamuisin innolla/kauhulla avaan sähköpostini, odottaen, että mut ollaan uloshuudettu yhdestä nukesta, josta on tullut uusi Unelmieni Tyttö. Olen sen hintoja tarkkaillut jo jonkin aikaa, ja se on ehdottomasti aivan liian tyyris. Kunnes sitten löysin sen halvemmalla, laitoin pitkän (ainakin 25 sekuntia) empimisen jälkeen huudon sisään (vaikkakin siinä oli Heti ostamisen mahdollisuus vähän kalliimmalla, silti paljon halvemmalla kuin yksikään muu myynnissä oleva samanmoinen nukke). Ja sit jouku samperi meni uloshuutamaan mut. Sen piti olla merkki nukesta luopumisesta, mutta ymmärsin sen jotenkin väärin ja menin sitten korottamaan huutoani. Ja nyt odotan (kauhulla ja innolla) että joku korottais sitä summaa, niin ettei se Täydellinen Nukke päätyis meille. Ja samalla myös harmittelen, etten hittolainen ostanut sitä nukkea heti, vaikkakin laitoin sitten maksimi huutoni himpun verran Buy It Now hinnan ali. Huonoja kauppoja en ala tekemään. Menkööt sitten sivu suun. En tiedä kumpaa toivon enemmän, en tiedä kumpi aiheuttaa kihelmöivän tunteen vatsanpohjassa - se, että saan nuken vai se, etten saisi sitä. Oi voi, elämä oli niin paljon helpompaa kaksi vuotta sitten, kun en tiennyt näistä huumaavista nukeista mitään.

Muiden asioiden lomassa olen saanut super hienot vanilja-aromini pullotettua ja etiketötyä. Tuli hienot. Pikkupulloja on vaan muutamia, ne menee lahjaksi. Kotiin jäi puolen litran pullo, joka on ruma kuin mikä, mutta sisällöltään sitäkin suloisempi. Siinä kohtaa, kun olisi pitänyt ratkoa reaktioyhtälöitä järjestelin pulloja riviin ja räpsin kuvia.
Raisan Kotitekoinen Reilun Kaupan Luomu Vanilja - kur!
 Nukketalon joulukoristelointi edistyy hitaasti, ehkä tänään saan kuvaus kuntoon. Ehkä en. Pitäis leipoa ja kirjottaa reseptejä koneelle. Se on ollut aika hauskaa, kun voi heittäytyä ihan hulvattomaksi - lapsekas kirja kun on kyseessä. Vai mitä mieltä olette tästä:
Kani Kamalan Aivan Kamalan Hyvä Kookoskaali

Kani Kamalalta ei kannata kysyä mitään, se on aina niin äreä. Mutta jos kuitenkin uskaltaudut, varoituksestani huolimatta, Kania kysymyksen kera lähestyä, siltä kannattaa kysyä mitä se tykkää kookoskaalista. Sillä silloin sen voi nähdä jopa vähän virnistävän, koska niin hyvää Kani Kamalan mielestä kookoskaali on!

Reseptin perään tulee vielä 
Varoitus! Kaali lisää kestävyyttä sekä jalkapalloilussa että nukkeleikeissä! Vanhemmat ottakoon tämä huomioon, kun ruokkivat jälkikasvuaan Kani Kamalan Aivan Kamalan Hyvällä Kookoskaalilla!

Mutta nyt, arvon lukijat, meikäläisen on poistuttava. Melkoinen postaus siitä sitten taas tulikin. Ehkä ihan lähiaikoina sitten niitä kuvia. Nukketalo on kyllä melkoisen hienona. 

xoxo,
 

torstai 20. joulukuuta 2012

Pikainen postaus kun olis epäelämääkin elettävänä

Pitäis ennättää paremmin tekemään rästihommia. Olis nääs yks kirja kirjoitettavana, ja reilut 20 sivua kemian reaktioyhtälöitä laskettavana. Näistä ehdottomasti haastavampi on tuo kemia. Mutta olen päättänyt sen jotenkuten saada pois päiväjärjestyksestä, ei tässä muukaan auta. Viime viikolla sovin vähän viisaamman kaverin kanssa, että hän olisi tullut auttamaan niiden kanssa tällä viikolla. Mutta meillä tapaaminen venyi ja minua pelotti, että kaveri tulee enkä siltikään ymmärrä yhtään mitään. Ja sit alkoi ahistamaan se, että aika kuluu enkä saa mitään aikaiseksi. Joten aloin itsekseni niitä käymään läpi. Ties kuinka monetta kertaa. Mutta tällä kertaa ne alkoivatkin avautumaan vähän eri tavalla. Tajusin mistä oli kyse. Se ei ollutkaan niin paljoa kemian kummallisuuksia vaan kemiaa ja matikkaa yhdistettynä. Olen nyt esimerkkilaskujen avulla laskenut vähän alle 10 sivua, koko ajanhan sieltä siis tulee uutta asiaa, niin etten melkein kymmentä sivua ole kerrannut (ja silti ollut oppimatta). Juttelin sitten eilen illalla tämän opintomaailman ihmelapsen kanssa ja se oli kovin lohdullista. Ei siitä nyt sitten sen enempää.

Mutta laskuja on siis vielä vino pino laskettavana, ja sitten pääsen vasta itse asiaan, eli niihin palautettaviin ja vihkotehtäviin...plääh. Mutta aion kyllä sisukkaasti käydä joka ikisen esimerkkilaskun läpi, vaikka mieli tekiskin saada hitto soikoon ne tehtävät palautettua. Tokkopa tämä kemian osa-alue (stoikiometria) tulee koskaan olemaan vahvinta alaani, mutta tässä kohtaa riittää että kunhan menee läpi! Se on sitten tietenkin eri asia, jos satun tässä matkan varrella oikeasti oppimaan tämän, sitten tietenkin panoksetkin kasvavat ;)

Meidän joulu näyttää hitusen pakettiköyhältä, sillä melkoinen määrä paketteja vielä uupuu, eikä enää ole kuin yksi päivä niiden saapumiselle. Tänään posti tullut jo ennen yhdeksää, mikä on melko käsittämätöntä. No, niillä oli kova kiire takas sinne laitokselle, etsimään meidän paketit huomiseksi. Tuli kuitenkin yksi pakettikortti, mutta se taitaa olla ainoastaan nukenvaatteita. Eniten odotan C:n paketteja saapuvaksi, koska se niin kovasti niitä odottaa, ja sit seuraavaksi eniten odotan sitä vihreätukkaista ihanuuttani. Ja sit kolmanneksi kolmatta lahjaani C:lle. C on jo ennättänyt sanomaan, ettei halua sellaista, siksi en sitä niin kovasti enää odota :( Pöh! Pojat on ihan tyhmiä!

Laitoin eilen ensimmäiset joulukoristeet. Oikeaan kotiini laitoin ainoastaan mustan kranssin jossa punaisia pääkalloja ja hämähäkkejä ja helpommin hallittavaan, eli nukkekotiin, laitoin vaikka mitä :) Bakalle tein mustasta ketjusta ja pikkutilpehööristä hauskan koristeen, ketjusta roikkuu tasaisin välein metallisia pyssyjä ja jouluvaloja. Isoon asuntoon laitoin kuusen ja kuuseen nerokkaita Partyliten magneettisia pikkupalloja, jotka pöllin äitiltä. Nerokkaita siksi, että ne magneettiensa ansiosta pysyvät siinä piippurassista tehdyssä kuusessa :) Bunny sai hopeisen pöytäkuusen, johon tein koristeet pienoismalli- kauriista. Vielä on palloja paljon ripustettavana. Otan sitten kuvia, kun on kaikki valmiina. On niin paljon helpompaa väkertää pieni joulu kuin oikeankokoinen. Totta kai jos lapset olis täällä joulun niin laitettais joulu oikeaankin kotiin. Nyt vaan tuntuu ettei siinä ole mitään mieltä. Vaikka olishan meillä ollut koko joulukuu aikaa jouluistella. Ihan sama.

Mut nyt mä meen, pari reseptiä saatava ainakin kirjoitettua. Ja kamalasti pitäis kaikkea vielä kokeilla. Eikä mua edelleenkään huvita kokata, kun askartelisinkin niin paljon mieluummin.

Heippa!

xoxo,




keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Herkkuja linnuille ja silmänruokaa teille muille :D

Voi pojat, että tykkään tosta :D hymiöstä. Se on jotenkin vaan niin iloinen! Joop, eilisen kasin aiheuttama surkeus on väistynyt. Vielä en ole kyllä saanut siitä kimmoketta opiskella entistä enemmän. Itse asiassa tämä kolmas jakso on jotenkin alkanut aika kurittomissa tunnelmissa. En ole saanut samanlaista kurinalaisuutta kasatuksi itseeni, vaan opiskelu tapahtuu vähän muiden asioiden ohessa. No, nyt loman aikana aion saattaa itseni ajantasalle kaikissa aineissa. Tai no, ainoastaan kemiassa olen jäljessä, mutta ainakin bilsassa haluaisin kyllä olla pari askelta edellä ;)

Ei hyvältä näytä, kun kaikki ajat haahuilen ja keksin epätekemistä tekemisen sijaan. Tottapuuakseni on ihan aikuisten asioitakin tehtävänä. Pitäis siis se kirja saada koneelle, pois päästä ja paperilapuilta. Tiiättekö muuten kuinka vaikeaa on kokata kurinalaisesti (siis mittoja käyttäen) sellaisia ruokia, jotka "kuuluu" tehdä huiskien ja silleen näppituntumalla. Tosi vaikeaa. Koko ajan meinaa unohtua se mittaaminen. No, nyt ei auta itku markkinoilla! Mitattava on ja muutenkin saatava kirja siihen kuntoon, että sitä pystyvät muutkin kuin minä tulkitsemaan.

Kauhean katkonaista tämä nyt, kun tuolla Flickerin puolella saman aikaisesti lataan kuvia, ja korjailen niitä. Aamulla mietin, että mulla olis ollut joku asia, ja melkein kirjoitinkin sen ylös, mut sit olin ihan varma, et koska kuitenkin koko ajan sitä ajattelen, ei tarvitse suotta nousta ja kirjoittaa sitä ylös. Kuten olette saattaneet huomata, ei ole mitään asiaa.

No, ennen kuin multa loppuu akku niin laitan niitä kuvia.


Meinasin laittaa kuvasarjan kookospallojen tekemisestä linnuille, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan. Saatte tyytyä valmiisiin palleroihin :) Niin ja miksi tehdä itse palloja, kun niitä saa kaupastakin? No kun ne kaupan eivät ole vegaanisia.

Tässä vielä yksi palloista käytössä :) Tietenkin oravalla...


 Eilen, vaikka olikin kamalan kylmä olin hetken aikaa pihalla, hanskoitta, ottamassa muutaman kuvan tytöistä. Jos olisin malttanut pysyä siellä pidempään olisin ehkä saanut ne kuvat mitä halusinkin, mutta kun olen niin huono sietämään kylmää, niin jäi nyt sitten vähän vaillinaiseksi.

Mutta nyt täytyy mennä! Jos muistan sen asiani, niin kirjoitan ylös ja ehkä sitten huomenna jaan täällä :)

xoxo,





tiistai 18. joulukuuta 2012

Kemian kurssista 9!

Hikke Hikipinko tässä hei! Sain kurssista ysin! Mutta kokeesta nolon 8+ :( Vihkotehtävistä ja palautetuista kotitehtävistä molemmista kympit vai ehkä olivat 10 - ja ne sitten nostivat kurssiarvosanaa yhdellä. Ihan mälsää. Luin siihen kokeeseen niin paljon, mut ope kysyi vääriä asiota. Sen olis pitänyt kysyä niistä orbitaaleista! En ymmärrä missä meni niin pahasti vikaan, että sain vaivaisen 8+. No, onneks kurssista kiitettävän kuitenkin.

Kamalasti pitäis kaikkea olla tekemässä. Pitäis lukea bilsaa ja kemiaa ja ennen kaikkea pitäis väkertää sitä uutta tulevaa kirjaa, sillä nyt se ei ole enää mikään "pöytälaatikossa" oleva juttu, vaan totisinta totta. Katsokaa vaikka! Kuumottavaa! Olen vähän tyrkkinyt tätä syrjään ja ajatellut, että aikaa on vielä vaikka muille jakaa. No, enää ei ole ja pitäis alkaa jotain jo saamaan aikaiseksi.

Rähmä, toi kemian kokeen arvosana kyllä ihan lätisti tunnelma. Olin alkuun niin innoissani siitä ysistä, mut sit kun katsoin et mistä se muodostui niin näin koearvosanan ja pläts. Märkä rätti päin kasvoja. Ei siinä, onhan kasi ihan hyvä, varsinkin pahville kemian jatkokurssilta. Mut silti. Tunnen itseni ihan tyhmäksi. Taidan nyt mennä hautautumaan jonnekin. Ja pitäis kaikkea kamalasti tehdä. Sekin vielä.

En aio kertoa nukeista tänään mitään.

Terveisin,

Ihan kohtalainen vm. -75

maanantai 17. joulukuuta 2012

Tänään on hyvä pakettipäivä. Tänään on hyvä pakettipäivä. Tänään on hyvä pakettipäivä.

Tänään on hyvä pakettipäivä! Jos siihen tarpeeksi uskoo niin eikö se silloin muutu todeksi? Olis kyllä jo aika alkaa niiden tulemaan. Samperin postin laiskottelijat! Oikeesti en kyllä ajattele noin, s enyt vaan on joulu kun saa ihmiset niin villiintymään postin kuormittamista, niin että postin ympärivuotiset kuormittajat joutuvat kärsimään. Mutta tänään alkaa pakettivyöry, eikö totta?

Kaikki asiat on kotona ihan kaaoksessa, vaikka ihan oikeasti se kaaos taitaa enimmäkseen olla ihan vaan meikäläisessä. Mutta kyllä kahden päivän poissaolo tuntuu, vaikkakin siis illat olin kotona, mutta melko väsyneenä ja tehottomana. Pyykkiä kyllä sain pestyä, kun oli pakko. Ja pyykin peseminen tarkoittaa hillitöntä puhdasta pyykkivuorta. Ja sitten on vielä Dexterin ja Homelandin vikat jaksot odottamassa. Ja lukeakin pitäis ja ihan kaikkea.

Pikaisesti viikonloppu: Oli ihanaa. Eettiset on ihanat, kun siellä on tietyllä tapaa niin turvallista. Ja huoletonta, kun ei tarvii miettiä onko tässä sitä taikka tät vaan kaikki on jo joku toinen miettinyt sun puolesta ja sä voit ostaa mitä mielesi tekee. Vaikkakin siellä oli myös myynnissä ei-reilunkaupan suklaata, joka alkaa meikäläisen mielestä olla aina vaan enemmän ja enemmän iso ei. Yks suloisimmista asioista oli kaimani, joka osti piparisormuksen ja minulla oli myös vastaava piparisormus sormessa ja yhdessä meillä oli raisojen piparivoimaa. Kovasti terveisiä Raisalle!

Eiliseltä ei tarttunut nukkea matkaan, mutta uusi hieno lintulauta kylläkin! Tyyris oli (20)mutta hieno. Kävin sen jo ripustamassa puuhun, mutta en ole vielä nähnyt siinä lintuja. Toivottavasti en laittanut sitä huonoon paikkaan, niin ettei ne uskalla mennä siihen. Joop, oli kyllä kelpo myyjäiset. Ja oli ihanaa kun oli seuraa. Ei päässyt pitkästymään, eikä vaipumaan epätoivoon niinä hetkinä kun ei ollut asiakkaita. Yleensä ne hetket on tosi latistavia. Mutta ei nyt. Sunnuntai jäi selkeästi lauantaita hiljaisemmaksi, mutta koska olin jo ennättänyt levittämään Pinkkiksen ilosanomaa niin tehokkaasti (Helin avustuksella!) lauantaina, niin ei tuntunut missään.

Vegaaniliitolla on ravuista jotain. En juurikaan muista törmänneeni rapuaiheiseen EO materiaaliin, mikä on sääli, sillä itse koen ravustuksen ehkä yhtenä turhimmista/älyttömimmistä eläinten hyväksikäytön muodoista. Miksi? No koska a) ravut on niin liikuttavia b) ravut on niin söpöjä c) ravut liikkuu hassusti d) ravut on vähän kömpelöitä ja jokainenhan sen tietää, että on yksinkertaisesti väärin syödä mitään, mikä on vähän kömpelöä e) ravut tapetaan julmalla tavalla f) erityisesti amatöörikokit voivat aiheuttaa suunnatonta kärsimystä näille hassusti liikkuville eläimille g) ravuilla on ihan oma elämänsä, johon ihmisten ei pitäis puuttua h) kaikki edellämainittu nivottuna yhteen ja sitten sen puntarointi sen lihamäärän kanssa mitä yhdestä ravusta saa. Ei ole vaivan arvoista. Ja jo ihan pelkästään pitäis kohdan g tai b riittä. Syökää rapujen sijaan vaikka tryffeleitä. Eikös ne ole tosi kalliita ja harvinaista herkkua, niin kuin ravutkin? Tai vielä parempaa, syökää härkäpavuista tehtyä hummusta kotitekoisen leivän kera. Varmasti paljon parempaa, eikä tarvitse keneltäkään henkeä riistää. (mun ei pitänyt, mutta varmuuden vuoksi mainitsen nyt kuitenkin, että kun luettelin noita syitä, niin osa niistä on vähän tollasta hömppää, ja hömppäähän ei koskaan tulisi vakavasti otettavaan eläinsuojelutyöhän liittää. Koska tämä on niin vakava asia ja tarkoitettua ainoastaan vakaville ihmisille. Hus pois kaikki söpö ja tyttömäinen! Sehän saattaisi viedä uskottavuutemme ja vielä pahempaa tuoda mukanaan epätoivottua, tyttömäistä kannattajakuntaa. Ja sitähän ei kukaan halua! Pitää olla vakavaa ja pukeutua hamppukaapuun. Niin!)

Tossa joitain päiviä sitten kerroin kun ahisti. Se oli siis sellasta harmistusta omasta hillittömästä käytöksestä johtuvaa. Syytä en silloin voinut kertoa, kun en halunnut kilpailijoita samoille apajille :D Nyt kun aika on mennyt umpeen ja sain haluamani, niin voin siis kertoa. Löysin huuto.netistä kaksi tyttöä edukkaasti. Jälleen kerran (ja tää on siis uus ja ihan outo juttu) ne oli nukkeja, joita en ollut etukäteen kuolannut, vaan ostamisen tarve syntyi silloin, kuin näin että ne oli tarjolla. Sama juttu oli lauantaina kotiutuneen tytön kohdalla ja erityisesti sen Ofeliasta ostetun tytön kanssa. Ja tietysti myös Vanillan, jonka Pinzalta ostin. En tykkää Vanillasta kyl ehkä yhtään. Se ehdottomasti pitäis kustomoida. Mut nyt ei ole sen aika. Niin, mutta siis pistin huudot sisään, koska ne nuket oli siellä. Oli kyllä siellä kolem muutakin, enkä niitä huutanut, mutta ne eivät olleetkaan edullisia eivätkä edes minun makuuni yhtään. Mutta nämä kaksi kyllä. Ja Cousin Olivia ainakin on sitä samaa mystistä kasvomuottia, jota on minulle kummasti alkanut kertymään. Ja niin oli se lauantaina kotiutunut tyttökin. Ajattelin joskus jossain vaiheessa esitteleväni kaikki meille kotiutuneet tytöt, ei niin että tekisin pelkkiä Blythe postauksia, vaan kaiken muun turinoinnin ohella esittelisin aina yhden nuken kerrallaan. Kuulenko vastalauseita? Jos en, niin ehkä ensi vuonna tätä sitten luvassa?

Pahus soikoon! Pihalla on lintuja, hello kitty kookospalloja, kaksi  (YES!! lintu kävi uudella automaatilla!) ruokintajuttua, joissa toisessa orava ja kaikesta tästä ruonsaudesta huolimatta linnut etsivät maasta oravan pudottamia siemeniä. Mutta nyt siinä uudessakin siis kävi lintu! Wohoo! Kottaraisparka ei kyllä taida pystyä pikkulintujen automaatista herkkujaan hakea. No joo, nyt on orava nro 2 syömässä toista Kitty palloa. Yks kolmesta pallosta on jo viety jonnekin kauas pois. Eikö oravien tulisi kerätä kesällä/syksyllä talvivarasto, jonka turvin ne selviää talven yli? Mitä nää meidän oravat nyt jo "tarvii" ruoka-avustusta?? Vai onko ne vaan olleet niin laiskoja, etteivät ole viitsineet kerätä yhtään mitään, varsinkin kun pikkulinnut ovat laulaneet niille vaaleanpunatukkaisesta tytöstä, joka auliisti jakelee siemeniään ja pähkinöitään.

Mutta nyt arvon lukijat menen postilaatikolle väijymään.

xoxo,

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Terveisiä Eettisiltä!

Hip hei! Yksi päivä takana ja toinen edessä! Paikkana Postitalo on ollut loistava! Ihanan paljon ihmisiä! Edellisenä yönä näin kolme painajaista liittyen myyjäisissä olevaan pöytääni, ja yksi niistä toteutui :( Sain järjestäjän kanssa sovittua kuitenkin paikan vaihdosta, että pääsin edes reunaan, että sain laitettua koruja paremmin hypisteltäviksi pöydän päähän. Pöydät ovat siis todella pienet, mutta syvät ja toisissaan kiinni.  Pinkkis -pöytäliinaani väsätty "Pinkkis" ei edes kokonaan mahtunut esiin, eli niin kapeat pöydät kyseessä. Sain melkein sulloa Pinkkikseni pöytään, että sain edes suurimmat "hittini" mahtumaan. Päivän edetessä ja myytyjen tuotteiden listan kasvaessa sain sitten lisättyä pöydän alla vuoroaan odottaneita aartehisia näkyville.

Tästä huolimatta oli todella kivaa. Ja kuten jo mainitsin, asiakkaita on ollut todella paljon, vaikkakin kaksi vikaa tuntia menivätkin melko verkkaisesti. Mutta ensimmäiset kuusi niin hyvin, että voisin melkeinpä tilata nuken jos toisenkin ;) En ole tilaamassa, kuten pitää lasten joululahjakin vielä maksaa. Ja siihen meneekin aika monta rahaa.

Paikalla kävi monta tuttua, joitain ihan vuosikymmentenkin takaa :) Ja kokopäivän mulla oli todella reipas seuraneiti, kiitos sinne Kallion suunnalle :D

Omia ostoksia tein tässä kohtaa vielä aika varovaisesti. Ostin kuitenkin yhden paidan, jota naapuripöydästä hoksasivat pinkkinä minulle tarjota :) ei siinä, kiva paita ja musta on ihanaa olla niin pinkki, että se "paistaa" ulos :) ja ostin myös Karhu -seinäkalenterin, jonka olisinkin halunnut tilata, mutta nyt ei tarvinnut, kun se oli siellä valmiina. (ja lisäksi Miyu kävi tuomassa Candy Carnevalin, ettei tarvinnut ilman uutta tyttöä näistäkään myyjäisistä lähteä, mutta tämä oli oikeastaan vanha juttu, joka vasta nyt huipentui) Tälle päivälle ajattelin varata muutaman shoppailutuokion. Ainakin pitäis tolle siipalle jotain kaakaopavuista tehtyä. 

Hitto, enää viikko aikaa, tai siis vaan viisi päivää!, kaikkien pakettien saapumiseen, jos niitä mielii pukinkonttiin! Kerkiääkö ne? Onkohan ne tullissa yhtään löyhempiä otteissaan näin joulun alla, vai syynätäänkö siellä kaikki entistä tarkemmin? Ei siinä, enhän toki ole mitään tuhmaa tilannut, mutta ennen kaikkea ehkä mietin C:n äidin lähettämään joulupakettia, kun se merkkaa niitä hintoja ehkä turhankin tunnollisesti, ja pelkään myös joidenkin vaatetilausten ja muiden suhteen, kun tilasin aika täpärästi just viidelläkympillä, niin että mikä on kurssi sillä hetkellä kun ne tulee jne. että pitääkö maksaa tullia vai ei. Ja sit kun se vielä hidastaa sitä kotiintuloa. No, toivottavasti ens viikon aikana tulis kaikki puuttuva!  (ja ennen kaikkea? PDAm, eli se vihreätukkainen prinsessa).

 Tein niitä linnunuokapalleroita, yhden ottanut muotistaan ja tuli tosi hieno. Ei siinä, että sillä oikeasti olis mitään merkitystä minkä muotoisia ne on, kun enhän mä niitä edes näe kun ne on pihalla ja muutenkin, mutta on se niin paljon hauskempaa tehdä niistä Hello Kittyn muotoisia kuin jotain taviksia :) Huomenna ehkä sitten kuvia, nyt menen vielä ompelemaan muutaman Naperon, kun ne ovat menneet niin hyvin kaupaksi!! Kaikki kuolapuput, melkein kaikki tuhdit (yks jäljellä) ja niitä unipupujakin mennyt monta. Ehkä nyt keskityn vaan pyyhkeisiin, kun ei ihan kauhiasti ole aikaa. 

Moikka nyt! Toivottavasti nähdään Eettisillä, klo 12-18!

xoxo,

 

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kaaos


Aina välillä mietin sitä, että pitäiskö mun blogin keksittyä yhteen asiaan ja kaikki postaukset pyöriä sen ympärillä. Niin kuin kaikki suositut blogit tuntuu tekevät. Niissä on joku punainen lanka, joka yhdistää kaikkia postauksia. Ehkä silleen olis helpompi saada lukiojoita (joka tuntuu bloggaamisessa olevan kaikista tärkeintä - että sun blogillas on ainakin miljoona lukijaa ja sata miljoonaa päivittäistä kävijää), kun postaukset olis jollain tapaa järkevämpiä, vaikka kertoisivatkin ihan jostain pöljästä asiasta, kuten vaikka vaatteista, meikeistä, sisustuksesta tms. Mut mä oikeasti en voi käsittää miten joku pystyy keskittymään vaan yhteen asiaan. Jos mä olisin vuoden alusta perustanut blogin, joka keskittyy yhteen asiaan, niin sehän olis tietenkin ollut säästäminen, ja tietynlainen itsekuriin perustuva niukkuus/nuukailu blogi. Miten sen olis käynyt nytten? Mullahan on ollut tämänkin blogin olemassaolon aikana niin miljoona eri projektia meneillään, ettei se millään olis ollut mahdollista. Siis tehdän yhden asian ympärillä pyörivää blogia. Ruokakin, välillä olen siihen niin älyttömän kyllästynyt, etten oikeesti meinaa saada mitään sapuskaa aikaiseksi, vaan joudun kaiken maailman lahjontakeinoja käyttämään, että saisin C.n kokkaamaan mun vuorolla. Ja välillä ihan kaikki pyörii ruoan ympärillä. Sama juttu kaiken kanssa, askartelu, Pinkkis, nuket, lelut, valokuvaus, lukeminen (se on kyllä varmaan ainoa asia, johon en ole vielä kertaakaan kyllästynyt, kirjojen aiheisiin kun mahtuu kaikki maan ja taivaan väliltä, ja vähän ylikin), kuntonyrkkeily, juokseminen (hihii, kaikki urheiluun liittyvä, monivuotista ratsastusta lukuunottamatta, ei kyllä kovinkaan montaa sivua täyttäis ;), vapaaehtoishommelit, jne. Enhän mä mistään jaksa täysillä tykätä kovinkaan kauaa. Joten blogini on tälläinen sillisalaatti. Ja siksi en meinaa saada amerikan kielistä blogiani millään täydennettyä. Kun en pääse yli ajatuksesta, että sen pitäis olla jollain tapaa järkevä.

Joop. Koulurintamalle kuuluu ihan kamalaa. Kemia ei edisty. Yhtään. Mä luen. Ja sit mä luen lisää. Ja sit mä törmään seinään. Ja sit mä taas luen. Törmään seinään. Luen. Törmään. Luentörmään. Törlue.Plääh. Sit soitin kaverille, joka saattais osata auttaa, ja jos se ei, niin sen mies ainakin. Joten mulla on maanantaille kemiantreffit.

Turhauduin tosta touhusta niin, että halusin pois. Lähettiin Jumboon ja hakemaan uutta teräosaa siihen meidän Kitchen Aidiin, johon siis just saatiin kuukausien odottelun jälkeen uusi lasikannu. Ja sit terää paikoilleen laitettaessa  hajos se saamarin terä. No, uusi terä maksoi 45 euroa. Vähänkö ketutti. Lasikannukin maksoi reilu 30 euroo. No, nyt se toimii ja on ihana.

Jumbossa kävin pitkästä aikaan Tiimarissa. Ja arvatkaa mitä, siellä ei ole enää niitä lasipurkkeja, joissa koristeellisia lyijykyniä on aiemmin myyty. Mikä pettymys! Muistan kuinka pienenä (siis n. 30 vuotta sitten!) niitä lyijäreitä valkkailin ja se oli niin ihanaa. Japanissakin on ainakin joissain lelukaupoissa ja sit Hello Kitty kaupoissa  lyijäreitä silleen esillä. Ja ne on niiiiiin ihania! Luulin, että Tiimarissakin olis ollut, mutta ei. :( Pöh! Tyhmä Tiimari. Se oli kyllä niin täynnä kaiken maailman sälää. No, mutta siis mä hain sieltä piippurassia. Miksi ihmeessä? No tämän takia :)
Ok, on aika kamala kuva. Taustalla Halloweenista jäänyt luurankokäsikin...Kyseessä siis kuitenkin nukketaloon tehty joulukuusi(ohje ja paljon kauniimpi kuva täältä,) tai siis kaksi kuusta. Ja nyt haluan niitä lisää. Tietenkin. Enhän mä vois kahteen tyytyä kun nukkejakin on niin monta :) Tiimarissa ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyviä värivalikoimia. Ostin vaan punasta ja valkoista, enkä tota metallinhohtosta, vaan niitä nukkasia. Ostin poistokorista pikkiriikkisiä enkeleitä ja muutamia muita jouluaiheisia juttuja, pilkkahintaan ja sit ostin kans kamalan kalliita mini glitterpalloja. Nekin tytöille.Tai emmä tiedä onko ne muidne mielestä kamalan kalliita, mutta kun en yleensä osta joulukoristeita, varsinkaan mistään tiimarista, niin se kun niistä ihan tavallisista asioista pitääkin maksaa jotain niin se on aika kallista.

On hupaisaa, etten saa oikeaan kotiin joulukoristeita, mutta nukkekotiin sitäkin enemmän. No, ei ole ainakaan niin kova työ koristeiden pois ottamisessa.

Tiimarista Cittariin. (oikeesti ostin Tiimarista vielä kaksi mini Laloopsya. ettekä arvaa kenelle.) Sieltä postin kautta kotiin (vihdoin ja viimein herkkutilaukseni Vegetukusta oli noudettavissa! Sitä suklaan määrää!!). Kotona tajusin, että on meillä meni aivan liian pitkään, enkä ehtinyt tekemään bilsan läksyjä! Ei siinä, että ope olis edes meille antanut läksyjä, mutta mä olen ottanut tavaksi tehdä niitä joka tapauksessa, kun haluan oppia paremmin (kuin muut).

Olen opiskelujeni kanssa ihan hunningolla. Ymmärrän, ettei se ehkä ihan siltä kuulosta, mutta varsinkin tällä viikolla olen käyttänyt koulun ulkopuolella aikaa enemmän läksyistä ja lukemisesta puhumiseen täällä enemmän aikaa kuin siihen itse asiaan. Ihan kamala kaaos taas kaikkialla, varsinkin nyt kun piti mennä tekemään kookospalloja linnuille ja oraville kesken aamupalan. Kookosrasvaa ja linnunsiemeniä joka puolella. Ja kirjoja. Kirjoja varsinkin. Haalin niitä kirjastosta niin kuin ne olis nukkeja. Lisää lisää lisää! Enkä ennätä lukemaan kaikkia. Pitäis vähän rauhoittaa tätä. Hoitaa yksi asia kerralla, kunnoll aloppuun asti. Mutta kun ei malta. Noi nuketkin. Arvatkaa olenko oikeasti tehnyt niiden kanssa yhtään mitään pitkiin aikoihin. No en ole. En laittanut kotia, en ottanut kuvia, en ommellut vaatteita. Haalin vaan uutta. Toissailtana otin kyllä kolme tyttöä esille, tarkoituksena mennä pihalle niitä kuvaamaan lumeen. Saa nähdä koska saan senkin aikaiseksi. Ensin pitäis kyllä saada sotkukaaos taltutettua ja sit vähän opiskella. Oikeesti opiskella, eikä vaan puhua siitä.

Bilsan tunnilla olin silti kaikista paras, vaikken ainoana äänessä. Kyllä ne muutkin alkaa sieltä ehkä vähän lämpiämään. Joku poika ties joitakin vastauksia, ja se "kovaan ääneen" kuiski niitä. En ymmärrä miksi. Se ei siis sanonut niitä ääneen, vaan kuiskas, silleen et osan opettaja kuuli, osaa ei. Ihan kummallista.

Onko täällä ketään, joka olis Facebookissa, muttei olis vielä tykänny Pinkkiksestä? Käykää ihmeessä tykkäämässä, jospa saisin 100 tykkääjää rikki vielä tämän vuoden puolella! (viisi puuttuu, ei mikään mahdoton tehtävä, vaikkakin niitä aika hiljakseen on sinne tullut. Pitäis ehkä olla mielenkiintoisempi tai aktiivisempi tai jotain)

Mutta joo. Olettehan tulossa Helsinkiin Eettisille Joulumarkkinoille nyt tulevana viikonloppuna?! Siellä on varmasti hurjan mukavaa! Nyt viikonloppuna, Postitalolla. Koko päivän, molempina päivinä. Nähdään siellä. Blogin lukijoille 10 % alennusta, jos ilkeätte sanoa olevanne lukijoita :D

Kaaosta selvittämään! Sitä ennen kuitenkin vielä pari joulukuusta tehtävänä. Aion kyllä siis vielä koristella kuuset ja laittaa ne sinne taloon. Ois tietty ollut kiva näyttää pelkästään kuva kuusista silloin, kun ne ovat vähän nätimmät, mutta kun en malttanut.

xoxo,




torstai 13. joulukuuta 2012

Keräilystä ja jostain

Hitto, äsken kirjoittaessani vastausta eiliseen kommenttiin sain jonkun idean josta postata, mut sit kävin katsomassa kuvia pupuista ja unohdin sen asian. Ja vaikka kävin lukemassa vastaukseni uudelleen, ei siltikään tule mieleeni mitä ajoin takaa. Siis varmasti liittyi nukkeihin, harrastukseeni joka jälleen lähtenyt lapasista. Mutta eikö se ole ulkopuolisesta aika hassua? Ja niin kauan kun hoidan velvollisuuteni eikö se ole aivan se ja sama mitä rahoillani teen? Lapsilla riittää puhtaita, ehjiä vaatteita, ei niin että aina niiden jotain uutta halutessa jotain ostaisin, vaan ennen kaikkea tarpeeseen. Saavat viikkorahaa, terveellistä ja täysipainoista ruokaa, kirjoja ja leluja, koirilla, pupuilla, linnuilla ja oravilla ruokaa, laskut maksettuna - ja kun en kerta itselleni mitään muuta osta, niin enkä sitten saisi vähän hullutella ja ostaa leluja. Eikä tätäkään ikuisuuksia kestä, saa nähdä mikä on seuraava kiivaan keräilyn kohteeni! Jospa mä nyt vaan luopuisin tästä selittelystä ja antaisin teidän ajatella näistä jutuista ihan niin kuin itse haluatte. Sovitaanko niin?

Ärsyttää, kun postin kulku on niin älyttömän hidasta joulukuussa. Odottelen paketteja (joululahjoja, koruaineksia ja nukkeaarteita) ja C:kin odottelee omia tilaamiaan ja niissä vaan kestää ja kestää! Yhdestä tilauksesta laitoin sähköpostia, kun ei ollut mitään kuulunut ja sieltä tulikin tieto, että paketti on noudettavissa heti, olivat vaan unohtaneet ilmoittaa lähtyksestä minulle...grrr! Välillä ärsyttää kun vegaanina pitää olla lojaali vegaanisille yrityksille ja sit kun niitä yrityksiä on niin vähän, ettei oikein voi "jaloillaankaan äänestää" ja sit vaan on jumissa vähän niin ja näin toimivissa paikoissa. Tähän sanottava, että yks mikä on toiminut ainakin minulla täydellisesti aina, on helunanetti! Vaikkakin kyllä enimmäkseen käyn paikan päällä, enkä ole kuin kerran tai kaksi tilannut netistä jotain.

Vielä vähän vikistävää ja sit toivottavasti keksin jotain hauskempaa. Kemia! Ette voi uskoa kuinka solmussa olen taas opiskelujeni kanssa! Ihan kamalaa!!! Reaktioyhtälöt, niiden kirjoittaminen ja tasapainoittaminen ja määrien laskeminen. Ja oikeesti ne on ihan helppoja, niissä vaan pitää olla tarkka, huolellinen ja semmonen kirjanpitäjä. Enkä minä ole niistä yhtikäs mitään! Opiskelu/lukeminenkin tapahtuu numeroita seuraamalla. Siis kappaleessa on varmaan enemmän numeroita kuin kirjaimia ja miten sellaista pystyy lukemaan? Sen takia ei matikan etäkurssikaan toiminut, kun en päässyt ekaa lukua pidemmälle- ei vaan pysty lukemaan numeroita, tai numeroihin liityvää tekstiä. Ja nyt olis PAKKO. Luen samanaikaisesti kemian kertaus/syvennys -kirjaa ja sielläkin on sattumalta just siinä kohdassa jos nyt olen niin atomimassoja ja ainemääriä. En vaan kykene! Tietenkin ensimmäinen askel olis se, että muuttais vähän tota asennetta! Totta hitossa kykenen! Ja hyvin kykenenkin. Ehkä kaiken nukkevoivottelun sijaan voiskin piirrellä niitä numeroita paperille.

Koko tämä opiskelutouhu on oikeasti vähän virkistänyt meikäläisen aivoja. Tunnen itseni paljon skarpimmaksi. Nyt kun opiskelen historiaa ja sitä yht.kuntaoppiakin, niin nyt olis hyvä hetki pelata Trivial Pursuitia :) Äkkiä, ennen kuin kaikki unohtuu! Oikeasti mä olen edelleen hyvin sivistymätön ja ihan yhtä pahvi kuin aina ennenkin :( Mutta ehkä luottamusta omiin tietoihin on vähän enemmän. Hassu juttu, itseluottamuksella on iso osa niin monessa taitoa vaativassa harrasteessa. Oikeesti, silloin kun vielä ratsasti, niinä aikoina kuin luotin omiin kykyihini ratsastin sata kertaa paremmin kuin silloin kun jännitin/pelkäsin, vaikka taidot oli aivan samat. Hassua. (mun on ihan pakko leijua yhdestä tyhmästä nippelitiedosta. Ekalla bilsan tunnilla käsiteltiin ihmisten leviämistä afrikasta muualle maailmaan ja sitä, miten pohjoisempaan päästessä ihmisen värin oli muututtava. Miksi? Mä arvelin tietäväni ainakin yhden selityksen sille - siis ihan omaa päättelyä, mutten uskaltanut sanoa sitä ääneen, kun se oli ikään kuin oma keksintö. Ja se mun juttu oli oikein. Ihmisen värin oli vaalennuttava D-vitamiinin tähden. Ja mä tiesin sen! Koska olen lukenut, että tummaihosten D-vitamiinin saanti pohjoisilla leveysasteilla on aivan liian vähäistä, siis ainakaan ne ei saa sitä tarpeeksi auringosta.)


Nukeista. Te, jotka seuraatte säännöllisesti blogiani, olete ehkä huomanneet minun puhuvan "graalin maljasta" tai "pyhästä graalista". Nukkemaailmassa tätä termiä käytetään kuvaamaan sitä unelmien tyttöä, josta pitkään haaveillaan, joka on harvinainen/kallis/hankalasti saatavissa/tms. Mulla on ollut sellaisia unelmien tyttöjä aika montakin, MUG (margo, se kiharahiuksinen) oli ensimmäinen todellinen graalin maljani, jonka loppuvuodesta sitten itselleni hankinkin. Siitä jotenkin havahduin siihen, että niitä unelmien tyttöjä voi oikeasti saavuttaakin, joten aloin metsästämään muita aiemmin haaveilemiani tyttöjä.  Ehkä ihan ensimmäisiä unelmatyttöjäni on ollut PDAm, Prima Dolly Amaryllis, yksi harvoista (ainoa?) vihreätukkaisista tytöistä. Ja minä löysin mielestäni todella hyvän "tarjouksen" juuri tästä tytöstä! Nyt Amaryllis on matkalla uuteen pohjoiseen kotiinsa. Onneksi sillä on noin vaalea iho, ettei tule ongelmia D-vitamiinin kanssa ;) Näillä nukeilla on muutamia (4-5?) erilaisia kasvotyylejä/muotteja, minun nukeikseni enimmäkseen on hakeutunut tosi söpöillä kasvoilla varustettuja tyttöjä, mutta kesällä ostin ensimmäisen SBL-tyttöni, jolla onkin vähän tommoinen hmm...jollain tapaa kiltin kujeileva ilme ja nyt olen melko koukussa just näihin tyttöihin, ja melkeinpä kaikki, varsinkin ajatuksella, eikä vaan ekstempore hankitut  uudet tytöt on just tätä tyyliä. On se vaan niin kaunis. Ajattelin, että sen nimeksi tulis Kat.       
Tämä oli siis se iloinen asia. Mun tilaamallani tytöllä ei tule omia vaatteita mukana, mutte en sure sitä juurikaan. Noi sen hiukset! Ja sit silmien väri, varsinkin just toi joka näissä kuvissakin sillä on. Lisäksi on tavalliset sininen, vihreä ja oranssi, mutta erikoista niissä on se, että sininen ja vihreä, jotka perinteisesti ovat ne värit, jotka katsovat sivulle, ovatkin nyt ne eteenpäin katsovat.

Eilen käytiin vihdoin ja viimein hakemassa tehosekoittimeen lasikannu rikkimenneen tilalle! Ja sit ei saatukaan sitä terää sinne sisälle. Soiettiin liikkeeseen, josta se kannukin haettiin ja sieltä neuvottiin miten sen saa laitettua paikoilleen. Minä en osaa ottaa ohjeita vastaan puhelimitse, tai siis kuuloon perustuvia ohjeita. En vaan osaa. En ajo-ohjeita enkä mitään muutakaan. En osaa. Enkä siis ottanut nytkään, kun se kertoi mihin suuntaan piti vääntää pohjassa olevaa siipijuttua. Ja nyt se teräsysteemi on rikki. Kun väännettiin väärään suuntaan. Että silleen. Nyt täytyy sitten hankkia uudet terät. Sauvasekoitin, joka ollaan jo kertaalleen vaihdettu uuteen takuuajan puitteissa, on ihan syvältä. Se ei varmasti kestä enää kovin pitkään, ennen kuin siitäkin moottori menee, eikä kyllä yhtään huvittais palauttaa sitäkin.

Lasikannunhakumatkalla käytiin myös Pasilan kirjastossa - pojat! Kyllä siellä on paljon kirjoja!! Paljon luettavaa kassissa suunnattiin sitten vielä Veganissimoon syömään. En muista ruoan nimeä, mutta maukasta kikhernehöttöä se oli. Tosi hyvää! Meillä oli tietenkin ruokalukemista mukana ja luettiin sitten syödessämme ja se nauratti Animalian porukoita, jotka myöskin olivat Veganissimossa syömässä :)

Ei sitten muuta, nyt on mentävä kun on bilsan läksyt ja kemiasta niitä reaktioita! Ja ehkä myös tuore Modern Family!

Joulukortit jäi lähettämättä, mutta keksin eilen illalla, että tehdään niin kuin kaikki vastuulliset yrityksetkin tekee, eli lahjoitetaankin kortteihin aiotut rahat hyväntekeväisyyteen, joten ostin 10 kpl hedelmäisiä jääkuutioita Aasian karhuille *sydän* ja lähetin s.postilla terveiset ystäville. Kaikkien s.postiosoitetta mulla ei ollut, mutta karhut saivat herkkunsa joka tapauksessa :)

Jotta sellaista! Harrastaako/kerääkö kukaan lukijoista mitään "hupsua" (leluja, pörröisiä asioita, irtonukkaa tms.)?  Musta olis tosi kiva kuulla muistakin aikuisista, jotka ovat välillä vähän vähemmän järkeviä!!

xoxo,




keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jouluahistus





 

Oi joi. En tiedä johtuuko joulusta (oikeasti tiedän ettei johdu, vaan samperi soikoon nukeista ja siitä kun jollain viiraa niin kovasti päässä) vai mistä, mutta ahistaa. Ei siis ahdista, joka olisi paljon ahdistavampaa kuin ahistaminen, vaan just ahistaa silleen vähän. Ja siihen kuitenkin liittyy pienoista odotusta ja odotustahan aina pitää sisällään myös innostuneisuutta, eikö?

Voi voi. Tää olis niin paljon hauskempaa, jos en kokis että muut (tai siis jotkut) tuomitsevat "hömpsötykseni". En kestä tuomituksi tulemisen kuumottavaa tunnetta. Haluaisin päräyttää nukke-energiani täysin valloilleen, huolimatta siitä mitä muut ajattelee, mutta en voi. Ja tiedän itsekin, että hyvä näin. Ehkä se on just se joka pitää tätä touhua edes suht koht kasassa? Eikä tässäkään postauksessa ole pelkästään nukeista kyse, vaan ennen kaikkea (ehkä) vinksahtaneisuudestani. Olen joskus haaveillut sinkkuudesta, ihan vaan jotta vois ottaa kolmannen koiran ja lisää pupuja. Koska mies kieltää minulta kaiken hauskan. (ja taas siellä tuomitaan. Oletko oikeasti itse todella niin kamalan järkevä kaikissa asioissa? Jos vastasit kyllä, niin otan osaa. Taidat olla aika mälsä tyyppi) Olenkohan se oikeasti kuitenkin minä, joka tuomitsee kaikista eniten? Mitä se muita kiinnostaa. Mutta itseäni kyllä.


Eilen eksyin tilaamaan kankaita! Ekaa (?) kertaa tänä vuonna!! Mutta löysin sellaisen aarteen, joka antoi tarkoituksen sille eksymiselle. Ostin viime vuonna Japanista mielettömän hienoja eläintarroja ja nyt ne ovat tehneet niistä tarroista myös kangasta!! Sitä ennen oli koriin tarttunut paljon muita hauskoja kankaita (mm. Blythe -kuvioista, retroa ja super söpöä!), mutta nämä eläimet todella olivat se sokeri pohjalla.

Eikö olekkin hienoa?! Kohta esiin putkahtelee tästä ommeltuja pussukoita :) Ainakin mulla menee pian meikkipussi vaihtoon ;)

Nyt olen enemmän kuin valmis laittamaan luottokortin jälleen lepäämään, vaikka talvilevolle. Näin on helppo sanoa, sillä kiikarini ovat suunnattu asiaan/asioihin, jotka maksetaan oikealla rahalla, ei kortilla. Mutta ei tästä sen enempää, riittää että itse tuomitsen itseni, ei teidän tarvitse siihen ryhtyä. Onneksi mull aon lapsille niin saamarin hienot lahjat tiedossa, ettei tarvii tuntea huonoa omaatuntoa, C:lle menin sitten vielä tilaamaan jotain ekstraa.

Eilen ompelin joulusukat, joita en viime vuonna saanut aikaiseksi. Ei onnistunut järin hyvin. Ainakaan kaksi ensimmäistä. Mutta ajavat asiansa. C on sitä mieltä, että lahjat (siis ne pikkulahjat, sukat, karkit jne.) laitetaan sukkiin vasta jouluaattona, ja mä taas sitä mieltä, et nyt heti, jotta voi arvuutella mitä siellä on. Mutta toisaalta, ei ole minun toiseen lapseeni luottaminen - en halua ottaa sitä riskiä, että se pilais koko jutun penkomalla sukkansa sisällön etukäteen. Ompelin myös muutaman kuolapupun. Olen tehnyt niistä vähän erilaisia, tai siis kun nyt on käytössä paksumpaa froteeta, niin tein niistä vain yksi kerroksisia, muuten olis tullut aivan liian paksuja. Myin muuten paljon Napero -pupuja myyjäisissä :) Eilen myös aloin työstämään uutta Pinkkis -pupua!!! Leikkasin kaavat ja kankaankin. Ja sommittelin mahaa ja naamaa silmineen paikoilleen. Seuraavaksi olis vuorossa ompelua. Mutta tänään täytyy opiskella. Ehkä ompelen huomenna, tai jotain.

Eilen oli kaksi bilsan tuntia, tai siis yhteensä neljä. Mulla siis kaksi bilsan kurssia tässä jaksossa. Ekalla kurssilla meitä oli vain kolme, vähän pelkäsin että koko kurssi perutaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Ja sit vielä ykköskurssilta, joka pidettiin kolmosen jälkeen tuli ainkain neljä oppislasta lisää. Ykköskurssilla oli tosi kuumottavaa. Käsiteltiin aika simppeleitä asioita ja kukaan ei taaskaan vastannut yhtään mihinkään. Paitsi minä. Koko ajan. Hävetti ihan. Ja taas opettaja alkoi sitten katseellaan hakemaan minulta vastauksia. Ja minä odotan, että voisko joku muukin nyt vastata edes johonkin kysymykseen. Ja kyllähän lopputunnista sitten muutkin uskaltautuivat suutansa avaamaan. Ihan samalla tavoin kävi bilsan viime kurssissakin. Alkuun kukaan muu kuin minä ei vastannut, ja lopulta aktiivisia vastaajia oli ainakin kolme.

Tänään taas vuorossa hissaa ja yht.kuntaoppia. Ja niitä mun pitäis nyt vähän opiskella. Samoin kuin kemiaa, eilen se jäi väliin ja haluan oikeasti palauttaa tehtäväni ajoissa.

Sain aamulla, tai illalla, mutta luin aamulla aivan ihanan viestin viimeisimmältä Pinkkis -asiakkaalta! Tässä siitä osa: "Kiitokset ihan käsittämättömän ihanasta paketista, jossa hieno uusi
sormukseni oli! Ilahdutti tosi paljon, kun availin kääröä ja siinä oli
kaikenlaista pipopäisistä krokotiileistä vaaleanpunaisiin puudeleihin." Hiukanko tuntui hyvältä!!! Muitakin kehuja oli, mutta nautin niistä itsekseni :) Paketoinnista halusin mainita, kun olen siihen viime aikoina niin kovasti tykästynyt, ja on niin ihanaa kun joku huomaa ja arvostaa tuotoksiani :) Tilatkaa, niin tiedätte mistä puhutaan ;)

Mutta nyt antiikin aikaan!



http://www.eettisetjoulumarkkinat.net/sivut/wp-content/uploads/2012/11/EJ_bnr_140x120.gif
Kaikki sankoin joukoin nyt viikonloppuna Postitalolle! Vaikkakin banneri on noin väritön ja epäkiinnostava on paikalla varmasti paljon väriä ja kiinnostavia asioita - sillä onhan siellä ainakin Pinkkis!!!





xoxo,


Ai niin! Tohon otsikkoon vielä. Kyllä on vähän jouluista ahistustakin. Kun ei ole aikaa (hahhahahhaaa! työttömällä ei muka olis aikaa!!!!) laittaa joulukoristeita, enkä ole ihan varma, että haluaisinko niitä edes laittaa. Eikä olla pipareitakaan tehty ja aika loppuu kesken.