Nettiriippuvuutta vastaan ja matkan purkua.

Just meinasin alkaa narisemaan, kun ei ole vieläkään kuvia jaettavaksi, ja sit siippa jo toikin tikun täynnä fotoja tohon pöydänkulmalle. Ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka vapauttavaa ja ihanan kepeää oli, kun reiluun viikkoon ei puhelin soinut, ei tullut tekstiviestejä vaatimaan vastauksia, ei päässyt sähköposteja Atlantin yli aamupalaa sotkemaan, ei facebook päivityksiä luettavaksi ja ihmeteltäväksi -- ei yhtään mitään! Pari kertaa soitin äitille, nekin miehen painostuksesta. Ja kerran käytin nettipankkia. Muuten kuulin sitten mieheltä ja lapsilta mitä kaikkea maailmalla tapahtuu. Koska ne oli tietenkin koko ajan kytkettynä johonkin laitteeseen. Mä en edes tiedä niiden nimiä! Siis lasten ja miehen toki, mutta niiden laitteiden. Mä en hitto soikoon osaa edes omasta puhelimesta laittaa pilkkua. Tai vaihtaa pin koodia.

No joo, oli siis ihanaa olla niiden ihmisten seurassa, joiden seurassa oikeastikin, siis ihan fyysisesti olin. Eikä niin, että olisin puoliksi niiden ja puoliksi sitten joiden virtuaali-ihmisten. (meinasin laittaa virtuaalilemmikkien, josta muistui mieleeni kertoa, että tamani on edelleen hengissä. Siitä loppui matkan alkaumetreillä patteri --taas! Paskat patterit! Mutta ne olikin miehen kaveri tilannut tosi halvalla Kiinasta...Niin, patteri loppui enkä saanut uutta kuin vats amonen päivän päästä, ja sitten siitä olikin koko muisti pyyhkiytynyt tyhjäksi ja jouduin aloittamaan alusta.) Ja normaalista poiketen, en ollut kokoaikaa katsomassa kaikkea kameran linssin takaa, vaan ihan vaan silmälasilinssien. Sekin oli mukavaa. Olla siinä hetkessä, eikä jossain tulevassa fb hetkessä, jossa jaan upeita kuviani :) Tääkin on toki vanhuuden merkkejä, että näitä väistämättömiä muutoksia vastaan taistelee. Kuulemma kirjoitustaitoonkin on alkumetreillä suhtauduttu penseästi. Se kun heikentää ihmisten muistia, kun ei tarvitse kaikkea muistaa vaan asioita voi kirjoittaa ylöskin. Todella paheellista!

Ei siinä, ei tää nettitouhu tietenkään kokonaan pahaakaan ole. Kun ajattelee kaikkia niitä kohtaamisia oikeassa elämässä, jotka ovat saaneet alkunsa netin välityksellä! Mä en olis naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, jos en olis työpaikalla (tuhmasti) surffaillut netissä. Tietenkin ruokatunnilla.

Joo, mutta nyt niitä kuvia olis koneellakin! Ihan ekan kuvan otin paikallisesta pupusta :) Sanotaan, että Amerikassa on kaikki suurempaa. Tämä pitää monelta osin paikkaansa, mutta puput ovat se säännön vahvistava poikkeus. Kanit on siellä paljon meidän rusakoita ja jäniksiä pienempiä. Melkeinpä kuin meidän citykaneja. Itseasiassa tosi paljon kuin meidän citykanit. Ne oli ihania. Oravat oli sitten amerikkalaiseen tyyliin hyvin suuri. En kyllä tiedä kuinka hyvin se tosta kuvasta näkyy, kun ei ole mitään mihin verrata vieressä.
Siellä oli ihan käsittämättömän hienoja lintuja, niistä en kyllä tällä kertaa ottanut kuvia. Viiem reissulla kyllä. Isän takapihalla kävi myös kolibreja, mutta en onnistunut niitä bongaamaan. Siellä asustaa myös villejä kalkkunoita, joita kovasti yritettiin löytää Pinpulan nähtäväksi. Käytiin ihan vartavasten kalkkunoiden hengausmestoilla, mut ei lykästänyt. Isäpuoli Tom näki aamulla työmatkallaan yhden ja otti siitä P:lle kuvan :) Mekin itseasissa C:n kanssa nähtiin pari, mut ei viitsitty mainita siitä mitään, ettei P pahastuisi. 
Ja saaressa kun oltiin, niin oli tietenkin rantaa joka puolella. Ja rannalla sitten tietenkin meren eläimiä. Todella paljon kuolleita rapuja, simpukoita ja sit jotain, joiden nimiä en tiedä. Ja eläviä hylkeitä. Ne oli matkan hauskimmat. Nauroin ja hihkuin ääneen, kun ne oli niin hienot! Nähtiin jossain myös hermit rapuja, ne oli ihan elossa. En tiedä miksi, mutta tykkään ravuista tosi paljon. Niistä ja mustekaloista.

Me ei nähty ketään julkkiksia, vaikkakin se saari on monen sellaisen kesäpaikka. Mm. Jackie Kennedy Onassiksella ja Oprahilla on siellä hillittömät tönöt. Nähtiin yksi huvipursi, jonka yläkannella oli vaatimattomasti helikopteri...en älynnyt ottaa kuvaa. Ja sit kun tultiin takas niin se oli jo lähtenyt.

Mitähän muuta nähtiin? No ainakin todella hienoja, vanhoja rakennuksia. Tai siis taloja. Ei mitään moderneja kivitaloja niinko suomessa, vaan persoonallisia puutaloja. Ja sit niitä hulppeita kesäasuntoja. Nekin oli puisia. N. puolet saarella asuvista miehistä työskentelee niiden kesäasuntojen korjauksen parissa. Meri-ilma ja myrskyt on melkoinen rasite kaikelle rakennetulle. Ja mm. appeni työskentelee vanhalle naiselle, joka ei tykkää kuolleista lehdistä taikka liukuovien lattiavaoissa olevasta roskasta...

Tälläkin reissulla oltiin paljon rannalla. Nyt siellä oli tietenkin paljon parempi keli kuin kolmisen vuotta sitten, talvella. Vaikkakin ekat päivät oli kylmiä ja sateisia. Kerättiin Pinpulan kanssa paljon simpuikoita ja kaikkea muuta rantakrääsää. Ja tuotiin niitä kotiinkin. Nämä kuvan otukset kyllä palautui takaisin rannalle.

 Liikuttiin enimmäkseen autolla, mikä oli tietenkin tosi harmillista. Pari kertaa käveltiin keskustaan ja mä pääsin kerran pyöräilemään. Se oli ihanaa :)

Vanhuksilla oli tommonen hot tub pihalla, ja lapset tietenkin sykkäs siitä kovasti. Samoin cream sodasta! Aivan ihanaa limua! Ja kyllä me aikuisetkin tykättiin kylpeä. Oli ihanaa, kun siellä tulee illalla pimeetä. Suomessa on aina (kesällä) niin valoisaa. Ei meillä näy edes mitkään puutarhavalot, kun on vaan valoisaa. Ei siinä, että meillä edes olis mitään puutarhavaloja. Eikä muuten ollut kellään sieläkään. Lehdissä vaan joskus näkee.

Joo, on vielä rytmit vähän sekaisin. Nukun johonki kymmeneen, ei ollenkaan tapaistani. No, koko ajan menossa oikeampaan suuntaan. Jospa tänään en enää nukkuisi kahdne tunnin päikkäreitä. Ai nii, se vielä. että toi kuva missä kävelen muksujen kanssa. Siitä saattaa arvata, että on pieni laihdutusoperaatio tarpeen. En yhtään tykkää, että mulle kertyy mahaa. Jotenkin, kun olen näin pieni niin sit heti kaikki tollanen hötö näkyy niin selvästi ja pistää heti silmään. Ja sekin, kun jouduin jostain syystä juoksemaan siellä, niin olin tuntevinani selässä jotain liikettä. Selän pitäis olla vaan sellanen kiinteä levy, jok aika ajoin jumittaa. Mut ei sen kuulu juostessa hyllyä. siitäkin tiedän, että on aika tehdä pari korjausliikettä. Työttömyys lihottaa. Siis se, kun ei tarvii pyöräillä paria tuntia päivässä. Kotiin tultuani punnitsin itseni. Ei ihan kamalia lukuja, mut ylimääräistä kuitenkin. Siis ylimääräistä siihen, missä tunnen oloni kotoisaksi. Se kait on se tärkein. Eikä mitkään ihannepainot tai muut taulukoiden antamat luvut? Siitä ekasta punnituksesta paino on noussut 400 g, mutta ne ole tästä harmissani, niidne on oltava jotain nesteheilahteluja, sillä olen kyllä ihan oikeesti syönyt asiallisemmin ja liikkunut paljon. Eilen yritin kävellä paljain jaloin, kun alko pitkä lenkki niin tynpimään, mutta se oli tälläiselle pumpulijallale ihan yhtä tuskaa.

Nyt täytyy mennä katsomaan Mad Menin vikaa jaksoa. Ens viikolla alkaa Dexter! Ja siinä vika kausi!

Hei! Onko kukaan teistä innostunut/kuullut tosta Smashistä? Mitä mieltä?

xoxo,
Raisa

Tänään on hyvä pakettipäivä. Tänään on hyvä pakettipäivä. Tänään on hyvä pakettipäivä.

Tänään on hyvä pakettipäivä! Jos siihen tarpeeksi uskoo niin eikö se silloin muutu todeksi? Olis kyllä jo aika alkaa niiden tulemaan. Samperin postin laiskottelijat! Oikeesti en kyllä ajattele noin, s enyt vaan on joulu kun saa ihmiset niin villiintymään postin kuormittamista, niin että postin ympärivuotiset kuormittajat joutuvat kärsimään. Mutta tänään alkaa pakettivyöry, eikö totta?

Kaikki asiat on kotona ihan kaaoksessa, vaikka ihan oikeasti se kaaos taitaa enimmäkseen olla ihan vaan meikäläisessä. Mutta kyllä kahden päivän poissaolo tuntuu, vaikkakin siis illat olin kotona, mutta melko väsyneenä ja tehottomana. Pyykkiä kyllä sain pestyä, kun oli pakko. Ja pyykin peseminen tarkoittaa hillitöntä puhdasta pyykkivuorta. Ja sitten on vielä Dexterin ja Homelandin vikat jaksot odottamassa. Ja lukeakin pitäis ja ihan kaikkea.

Pikaisesti viikonloppu: Oli ihanaa. Eettiset on ihanat, kun siellä on tietyllä tapaa niin turvallista. Ja huoletonta, kun ei tarvii miettiä onko tässä sitä taikka tät vaan kaikki on jo joku toinen miettinyt sun puolesta ja sä voit ostaa mitä mielesi tekee. Vaikkakin siellä oli myös myynnissä ei-reilunkaupan suklaata, joka alkaa meikäläisen mielestä olla aina vaan enemmän ja enemmän iso ei. Yks suloisimmista asioista oli kaimani, joka osti piparisormuksen ja minulla oli myös vastaava piparisormus sormessa ja yhdessä meillä oli raisojen piparivoimaa. Kovasti terveisiä Raisalle!

Eiliseltä ei tarttunut nukkea matkaan, mutta uusi hieno lintulauta kylläkin! Tyyris oli (20)mutta hieno. Kävin sen jo ripustamassa puuhun, mutta en ole vielä nähnyt siinä lintuja. Toivottavasti en laittanut sitä huonoon paikkaan, niin ettei ne uskalla mennä siihen. Joop, oli kyllä kelpo myyjäiset. Ja oli ihanaa kun oli seuraa. Ei päässyt pitkästymään, eikä vaipumaan epätoivoon niinä hetkinä kun ei ollut asiakkaita. Yleensä ne hetket on tosi latistavia. Mutta ei nyt. Sunnuntai jäi selkeästi lauantaita hiljaisemmaksi, mutta koska olin jo ennättänyt levittämään Pinkkiksen ilosanomaa niin tehokkaasti (Helin avustuksella!) lauantaina, niin ei tuntunut missään.

Vegaaniliitolla on ravuista jotain. En juurikaan muista törmänneeni rapuaiheiseen EO materiaaliin, mikä on sääli, sillä itse koen ravustuksen ehkä yhtenä turhimmista/älyttömimmistä eläinten hyväksikäytön muodoista. Miksi? No koska a) ravut on niin liikuttavia b) ravut on niin söpöjä c) ravut liikkuu hassusti d) ravut on vähän kömpelöitä ja jokainenhan sen tietää, että on yksinkertaisesti väärin syödä mitään, mikä on vähän kömpelöä e) ravut tapetaan julmalla tavalla f) erityisesti amatöörikokit voivat aiheuttaa suunnatonta kärsimystä näille hassusti liikkuville eläimille g) ravuilla on ihan oma elämänsä, johon ihmisten ei pitäis puuttua h) kaikki edellämainittu nivottuna yhteen ja sitten sen puntarointi sen lihamäärän kanssa mitä yhdestä ravusta saa. Ei ole vaivan arvoista. Ja jo ihan pelkästään pitäis kohdan g tai b riittä. Syökää rapujen sijaan vaikka tryffeleitä. Eikös ne ole tosi kalliita ja harvinaista herkkua, niin kuin ravutkin? Tai vielä parempaa, syökää härkäpavuista tehtyä hummusta kotitekoisen leivän kera. Varmasti paljon parempaa, eikä tarvitse keneltäkään henkeä riistää. (mun ei pitänyt, mutta varmuuden vuoksi mainitsen nyt kuitenkin, että kun luettelin noita syitä, niin osa niistä on vähän tollasta hömppää, ja hömppäähän ei koskaan tulisi vakavasti otettavaan eläinsuojelutyöhän liittää. Koska tämä on niin vakava asia ja tarkoitettua ainoastaan vakaville ihmisille. Hus pois kaikki söpö ja tyttömäinen! Sehän saattaisi viedä uskottavuutemme ja vielä pahempaa tuoda mukanaan epätoivottua, tyttömäistä kannattajakuntaa. Ja sitähän ei kukaan halua! Pitää olla vakavaa ja pukeutua hamppukaapuun. Niin!)

Tossa joitain päiviä sitten kerroin kun ahisti. Se oli siis sellasta harmistusta omasta hillittömästä käytöksestä johtuvaa. Syytä en silloin voinut kertoa, kun en halunnut kilpailijoita samoille apajille :D Nyt kun aika on mennyt umpeen ja sain haluamani, niin voin siis kertoa. Löysin huuto.netistä kaksi tyttöä edukkaasti. Jälleen kerran (ja tää on siis uus ja ihan outo juttu) ne oli nukkeja, joita en ollut etukäteen kuolannut, vaan ostamisen tarve syntyi silloin, kuin näin että ne oli tarjolla. Sama juttu oli lauantaina kotiutuneen tytön kohdalla ja erityisesti sen Ofeliasta ostetun tytön kanssa. Ja tietysti myös Vanillan, jonka Pinzalta ostin. En tykkää Vanillasta kyl ehkä yhtään. Se ehdottomasti pitäis kustomoida. Mut nyt ei ole sen aika. Niin, mutta siis pistin huudot sisään, koska ne nuket oli siellä. Oli kyllä siellä kolem muutakin, enkä niitä huutanut, mutta ne eivät olleetkaan edullisia eivätkä edes minun makuuni yhtään. Mutta nämä kaksi kyllä. Ja Cousin Olivia ainakin on sitä samaa mystistä kasvomuottia, jota on minulle kummasti alkanut kertymään. Ja niin oli se lauantaina kotiutunut tyttökin. Ajattelin joskus jossain vaiheessa esitteleväni kaikki meille kotiutuneet tytöt, ei niin että tekisin pelkkiä Blythe postauksia, vaan kaiken muun turinoinnin ohella esittelisin aina yhden nuken kerrallaan. Kuulenko vastalauseita? Jos en, niin ehkä ensi vuonna tätä sitten luvassa?

Pahus soikoon! Pihalla on lintuja, hello kitty kookospalloja, kaksi  (YES!! lintu kävi uudella automaatilla!) ruokintajuttua, joissa toisessa orava ja kaikesta tästä ruonsaudesta huolimatta linnut etsivät maasta oravan pudottamia siemeniä. Mutta nyt siinä uudessakin siis kävi lintu! Wohoo! Kottaraisparka ei kyllä taida pystyä pikkulintujen automaatista herkkujaan hakea. No joo, nyt on orava nro 2 syömässä toista Kitty palloa. Yks kolmesta pallosta on jo viety jonnekin kauas pois. Eikö oravien tulisi kerätä kesällä/syksyllä talvivarasto, jonka turvin ne selviää talven yli? Mitä nää meidän oravat nyt jo "tarvii" ruoka-avustusta?? Vai onko ne vaan olleet niin laiskoja, etteivät ole viitsineet kerätä yhtään mitään, varsinkin kun pikkulinnut ovat laulaneet niille vaaleanpunatukkaisesta tytöstä, joka auliisti jakelee siemeniään ja pähkinöitään.

Mutta nyt arvon lukijat menen postilaatikolle väijymään.

xoxo,

Samperin sipuli! Ja paljon sälää opiskelusta. Nii, ja Puputytön Suosikkituote!

Hitto! Olen taas leikannut aamupalahedelmäni sipulisella veitsellä ja/tai leikkuulaudalla! Yökky! No, se ei kuitenkaan ollut mun asiani, vaikka otsikoihin asti päätyi ;)

Uusi lukija!!!! Tervetuloa! Olen oikeasti tosi innoissani tästä! Pitkiin aikoihin ei ole tullut uusia rekisteröityneitä lukijoita ja jotenkin ajattelin, ettei niitä enää voikaan tulla. Mutta yllätyksekseni tuli sittenkin! Wohoo!!

Koeviikko on nyt ohi! Eilen oli vielä äikän koe, siihen kertaalleen luin koealueen. Joka ei siis ollut kuin jotain alle 20 sivua. En tiedä miten meni, tuntuu että ihan hyvin , mutta niin oli viimeksikin ja sain kasin. Inhoan kaseja, ne on niin keskinkertaisia. No, itsestähän sekin on kiinni. Kaikista raskainta tän kurssin aikana, hillittömästä kemian pänttäämisestä huolimatta, oli Kari Hotakaisen Human Part. Kerroin varmaan, että samassa jaksossa olevan enkun kurssin (jota en kyllä millään jaksais opiskella!) vuoksi luin kirjan englanniksi. Ei olis kannattanut. Varmasti ainakin osa syys kirjan raskaudelle oli just "väärässä" kielessä. Ehkä se olis ollut parempi suomeksi? Koska tiesin, että opettaja laittoi meidät lukemaan krijan jostain tietystä syystä,ja mä en millään saanut siitä kirjasta mitään irti etsin netistä arvosteluita ko. kirjasta, ja kaikki vaan toitotti kuinka hyvä se oli ja kuinka ne olivat tykänneet Halmesta vaimikäsenytolikaan ja musta se oli karsee ja koko kirja ihan tosi puuduttava. Pyysin C:äkin lukemaan kirjan, eikä sekään tykännyt. Mutta osas sitten kertoa mulle kohtia mihin kiinnittää huomioita ja jotain. Siltikään ei kellot soineet ja olin tosi harmeissani. En tiedä vaikuttaako se kirjaosuus numeroon (jolla ei oikeasti mitään merkitystä mun loppuelämän kannalta, mutta haluan edes kerran elämässäni olla hyvä koulussa. Hitto, kun lukiossa vois saada hymytyttöpatsaan. Mä niin hengailisin sitten muidenkin kanssa ja olisin niin kaveria. No, toisaalta onneksi ettei voi, kun ei musta oikein ole sellaiseen. Mutta pojat! Mä haluaisin sellaisen patsaan! Saispa edes toinen mun lapsista, mut ei nekään ole sellaisia super reiluja ja kivoja ja tunnollisia. Samperi! Pitäiskö tehdä vielä yksi lapsi, ja kasvattaa se hymytyttö/poikapatsaan kiilto silmissä?

Luin eilen sen kirjan, tiikeriäidin taistelulaulun, loppuun. Tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jotenkin sitä ajatteli, että se nainen on ihan hullu, mutta kyllä niissä sen jutuissa jotain järkeäkin oli. Kuten siinäkin, että (tästä nyt melko hatara muistikuva, voi olla että menee yksityiskohdat vinoon, mutta itse asia oikein) Intiassa (vai missä?) järjestetyt avioliitot ovat pitkäikäisempiä ja onnellisempia kuin meille tutummat "rakkausavioliitot". Mielenkiintoista!

Aloin sitten lukemaan Jonathan Frantzenin (tai jotain sinnepäin) Vapaus -kirjaa, mutten päässyt toista sivua pidemmälle, kun aloin kaipaamaan jo jotain hyödyllisempää. Olen jäänyt opiskelukoukkuun!!! Otetaan tästä ilo irti niin kauan kuin sitä kestää! Mullahan ei nämä villitykset ole välttämättä kovin pitkäikäisiä :) Illalla luin sitten opiskelutekniikoista ja oppimisesta kertovaa kirjaa. Olenkin sieltä oppinut tekemään kaavioita kokeisiin harjoitellessa. Kuulemma kaavioita tekevät opiskelijat pääsevät suuremmalla todennäköisyydellä pääsykokeista läpi kuin ne, jotka eivät tee taulukoita :)

Hassu juttu. Tärkeiden koepäivien (ja muidenkin tärkeiden päivien) aamuna puen aina suosikkialusvaatteeni, uskoen että niiden avulla saan parempia numeroita. Kaikkeni olen tehnyt! Kaikkeni antanut! Loput laitetaan suosikkipikkareiden ja -sukkien taikavoimien nojaan! (sanotaanko se nojaan? vai jotenkin muuten?)

Illalla vielä Helmetistä (niin, siis nettikirjasto, en tiedä onko se ympäri suomea samanniminen?) hain opiskeluun liittyviä kirjoja. Muistitekniikat on sellainen, joka mulla ei ole hallussa, kun olen liian perinpohjainen opiskelija siihen ja perinpohjaisuus on liian hidasta. Sain nyt itseni kuulostamaan paljon paremmalta kuin oikeasti olenkaan. Tietenkin perinpohjainen opiskelu on hyvä asia, mutta mulla se tapahtuu aivan liian hitaasti, eikä se oikein toimi. Jotain pitäis pystyä kyllä oppimaan ulkoakin, ilman että kaiken ymmärtää atomitasolta lähtien. Tässä muuten kemian opiskelu on hyväksi, kun se lähtee atomitasolta ;)

Eilen muun ohella leikkelin pupuja. En siis niitä Pinkkis -pupuja vieläkään, vaan niitä Naperoita. Tänään aion ommella niitä, kunhan tästä koneelta pääsen. Paljon ommeltavaa, mutta onneksi ompelu on kivaa. Tänään aion viedä lapset kirjastoon. Pinja lukee kyllä ahkerasti, mutta Lassi ainoastaan mangaa. Ehkä aika saada se lukemaan myös kirjoja ilman kuvia. Ajattelin ainakin ehdottaa sille Harry Pottereita. Onkohan ne jo liian lapsellisia? Ehkä kirjastotädit ja sedät osaa auttaa valkkaamaan niitä kirjoja? Molemmat saavat yhden ylimääräisen tunnin koneella aina luettuaan yhden kirjan. Pinjalle tämä ei tuota mitään vaikeuksia, mutta Lassi...

Sota oravia vastaan on päättynyt. Oravat voittivat, minä luovutin. Syökööt lintujen ruoat. Ajattelin, että jos rakentelis lisää ruokintajuttuja, niin vois kaikki kolme oravaa syödä omistaan ja linnuillekin olis sitten omansa? Nyt linnut vaan pyrähtelee tossa katsomassa, josko orava 1 olis lähtenyt, eikä oravat 2 tai 3 tulleet vielä paikalle. Vois niitä kookosravapalleroitakin niille tehdä. Viime vuonna (?) tein Hello Kittyn muotoisia :)

Ai nii, mulla oli (haha! hassua, että muistan tän vasta tässä vaiheessa, kun tää oli se mun "asia") mielessä tehdä tuotearvostelu. Tai siis halusin kertoa teille yhdestä tän hetkisestä suosikistani. En oikein uskalla sanoa, että kuukauden tuote, koska voi olla että kerron seuraavasta jo ens viikolla, tai en koskaan enää, kun ei musta oikein tiedä. Mutta kyseessä siis "Viikon Tuote" tyyppinen juttu. Vaikken aiokaan systemaattisesti näitä tehdä. Ehkä se voisi olla "Puputytön Suosikkituote!" Ja kirjoitan niistä silloin, kun joku on niin hyvää, että ansaitsee oman tilansa blogissani. Joo, tämä voisi toimia.

Saanko esitellä: Puputytön Suosikkituote!

Anthon Bergin Minttu-Kaakaocrispi Suklaa! Taivaallisen hyvää, vegaanista (no tietty!) ja Reilua! (tämänkin pitäis olla "no tietty!"). Plussaa vielä se, että tätä saa ostettua ainakin Citymarketista, eli ei tarvitse erikoiskaupoista hakea. Vaikkakin niissä mielelläni asioin, mutta kun ne on kaikki niin kaukana! Tämä on siis tällä hetkellä ehdoton suosikkisuklaani. Aikaisemmin ostin paljon Pandan Hurmaavaa Tummaa, jonka mausta tykkään myös paljon, lisäksi se oli tosi halpaa ja helposti saatavilla. Mutta sen osto loppui siihen Kaakao-kirjaan (jota en koskaan lukenut!!). En halua olla mukana tukemassa toimintaa, joka pitää pienet lapset viidakkoveitsineen kaakaopuissa kiipeilemässä, työpaikoilla joissa niitä pahoinpidellään yms. En siltikään aio sulkea kaikkia epäreiluja suklaita suuni ulkopuolelle, mutta ainakin suklaalevyt ja kaakaojauheet ovat siitä kirjasta lähin olleet reiluja (jätin itselleni tämän raon, jotta voin vielä mussuttaa kaikkia vegaanisia erikoisherkkuja, kuten Go Max Go:n patukoita ja Vegan Essentialsista tilattavia suklaapretzelsejä jne. nom nom nom. Ehkä voisin kirjoittaa niille valmistajilla ja ehdottaa siirtymistä Reilun Kaupan suklaaseen? Ainakin Pandasta olen lukenut, ettei niitä kauheesti hotsittanut siirtyä reiluun suklaaseen, kun sitten joku toinen ostais sen niiden muutoin ostaman epäreilun suklaan. Maku meni Pandasta. Mutta tämä suosikkituotteeni on siis hyvinkin maukas!

 Lisäksi mulla olis näyttää jotain tosi söpöä! Sain nämä A:lta T:n synttäreillä. Ihanat!

Origamisydämiä!( Siis täh?! Miten niin sydämiä! Ihan selviä tähtiähän nämä ovat. Sorry! Ehkä mä vaan toivoin saavani A:lta sydämiä.) Mä en usko, että kukaan muu sai enempää kuin yhden, mutta mä ilkesinkin pyytää kolme :) Ehkä tälläisellä ei pitäis leveillä, mutta niin. Joo. Mulla on kuitenkin kolme :D Ja ne on ihania, vähän sellaisia hypisteltäviä. Oi joi, nyt tekee mieli mennä tekemään origameja. No, eiköhän tässä ollutkin aika paljon taas. Tajusin muuten, että mun ei kauheesti tee mieli kirjoittaa sitä enkkublogia, kun yritän siinä oll akarsitumpi kuin tässä oikeassa blogissani, missä koen voivani rönsyillä ihan miten ja mihin sattuu. Siinä yritän olla jotenkin asiallisempi ja pysyä yhdessä asiassa. Hassua, kun se on kuitenkin mun blogi. Ehkä ajattelen, ettei ihan koko maailman tarvitse tietää *kaikkea*. Mutta nyt siis ompelemaan ja etsimään mansikkaorigamipapereitani. On muuten melko lailla hieno ilma!! Olkaa varovaisia liikenteessä! Siellä on monta idaria, jotka eivät ymmärrä, että lumi hankaloittaa ajamista, vaan entiseen malliin ajavat päin punaisia ja ylinopeutta. Varokaa siis näitä! Yleensä ne ajaa liian isoilla autoilla, eivätkä käytä vilkkua.

Moikka nyt! Hauskaa Myräkkää!

xoxo,

Koeviikon keskeltä

Heipsistärallaa!

Koeviikko alkanut, kemian koe takana päin. Edessä vielä bilsan koe huomenna, johon luen kuumeisesti tämän ja huomisen (sillä aivan kaikki lukeminen, myös vessa-, ruoka- ja sänky-, mennyt kemian parissa). Muita kokeita äikkä ja enkku, joihin en kovinkaan montaa hetkeä uhraa. Ne joko osaa tai sit ei. Eikä niillä ole väliä.

Kemian koe oli jossain Vantaan Ikean lähistöllä. Menin sinne pyörällä ja löysinkinkin ihan mukavan reitin polkea. Paikan päällä opiskelin vielä melkein tunnin, itse kokeessa osasin ihan ok, mutta turhan monta väärääkin vastausta tiedän antaneeni. Paska. Harmittaa. Kaiken tämän lukemisen jälkeen opettaja olis kyllä voinut kysyä enemmän niitä asioita joita olisin osannut paremmin. Illalla aloitin bilsan kertaamisen. En päässyt kovinkaan pitkälle, alko väsyttämään.

Eilen, siinä vaiheessa kun kemian kertaaminen alkoi tulemaan jo ihohuokosista läpi oli aika katsoa uusimmat Dexterin ja The Walking Deadin jaksot. Ja illalla Homeland. Että sellaista.

Olen myös tehnyt myyjäisiä varten roskakynttilöitä. Niistä tuli hienoja, ja niitä on paljon. On kivaa, että Pinkkiksellä on tällä kertaa jouluisiakin juttuja myynnissä. Mitähän sitä vielä keksis? No, kunhan lukeminen on ohi niin sitten täytyy kyllä keskittyä ompelemiseen. Kolikkokukkaroita tarvitaan vielä ainakin 20 kpl. Joo. Pitäis mennä lukemaan.

Eilen kävin työkkärissä, kun oli pakko. Niin turhaa, mutta minkäs teet. Kävin sitten vielä ihmettelemässä, kun ei ole päätöstä vieläkään tullut, vaikka kuukausi jo mennyt ja kuukauden sisään sen olis pitänyt tulla. Ei ne osannut siellä mitään sanoa, siihenkään että millä mun pitäis perheeni elättää, kun ei rahaa ole tullut kahteen kuukauteen. Voi voi, mitäs jäit työttömäksi. Ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja menisit töihin, luuseri. Niinpä. No, illalla oli päätös tullut. Yritystäni ei lasketa päätoimiseksi. Ihanko tosi? Olen ollut ansiotyössä 9 vuotta, ja se tasan tarkkaa näkyy niiden papereissa, tulos siitä ja tieto verottajalta siitä, että Pinkkis on toistaiseksi tuottanut enemmän tappiota kuin voittoa. Tai ei ehkä ihan, mutta melkein. Mutta ei, tätäkin asiaa pitää vitkutella mahd. pitkään. No, ihan sama. Nyt sitten odotan ehkä vielä kolem viikkoa, että kassa alkaa maksamaan jotain. Kenties pidempään, sillä niiden täytyy pyytää multa myyntivoittolaskelmaa. Viime vuodelta mulla taitaa sellainen olla, toivottavasti se on niille kelvollinen. Ihan naurettavaa. Oksettaa koko touhu. No, onneks veronpalautukset tulee pian. Aika nopeasti ne kyllä kans hupenee, kun on velkaa kertynyt. (oravat taas nahistelee lintujen ruoasta. Ne on taas syöneet ton melkein tyhjäksi, eikä mulla ole rahaa ostaa edes linnunruokaa. Puhelinlaskun maksamisestakin puuttuu 7 euroa.)

Eipä mulla mitään. Välillä mietin, että tai siis yritän pitää blogini Pinkkismäisen pirteänä ja iloisena, sellaisia blogeja itsekin luen mieluiten, kait. Niin, siis kuka jotain märehtimistä jaksaa lukea. (retorinen kysymys, ei tarvitse vastata.) Mä haluaisin postata iloisia ja pilkullisia askartelujuttuja, mut sit tulee näitä todella ärsyttäviä ja aivan liian usein rahaan liittyviä juttuja, ja postauksista tuleekin kaikkea muuta kuin pilkullisia, enemmänkin tahraisia ja nuhjaantuneita. Pitäis varmaan kirjoittaa kolmatta blogia, joka olis vaan itselle ja sinne sitten märistä kaikki asiat. Ja tänne laittaa oikeasti vaan iloisia asioita. Koska mä olen kuitenkin ennen kaikkea iloinen ihminen. Mutta samperi soikoon, että harmistun helpolla.

No nyt sitten lukemaan. Niin toivon, että tää viikko olis ohi!

xoxo,