maanantai 31. lokakuuta 2011

Kirjamessut

Hip hei! Terveisiä Kirjamessuilta!

Ekaa kertaa Kirjamessuilla!

En osannut kuvitella sen olevan noin iso tapahtuma! Ja mä olin siellä vielä perjantaina päivällä, millastakohan se meno on ollut viikonloppuna?!

No, ekaks etittiin Moreenin koppi, johon sain jättää etukäteisleipomukseni (mulle tuli muuten torstaina puolen päivän aikohin oikeesti tosi iso paniikki, kun en yhtäkkiä ollutkaan enää varma, että on torstai. Säikähdin, että oliskin ollut perjantai ja mun pitäis olla messukeskuksessa. Ei hätää, olikin torstai ja kaikki hyvin), sitten vähän kierreltiin sitä valtavaa aluetta. Käytiin myös kurkkaamassa näytöskeittiötä. Olin aikalailla täpinöissä!

Sit kello olikin jo niin paljon, että piti hivuttautua keittiöön järjestelemään asioita.
Yikes!

IMG_1315

Aika meni kuin siivillä ja niin olikin minun ensimmäisen julkisen esiintymiseni aika! Keittiöisäntä (tää oli vähän hassua, se oli oikeasti Savoy ravintolan ravintolapäällikkö, mut mä kuulin et Subway ja ihmettelin, et mitä hittoo se täällä tekee. Ei siinä, mitä hittoo MÄ siellä tein??)
IMG_1324

Se oikeesti meni varmaan ihan hyvin (äitin sanojen mukaan ihan älyttömän hyvin), mä en ainakaan muista mokanneeni, vaikken kyllä mitään järisyttävän fiksuja vastauksia jaellutkaan.  Se koko juttu ei mennyt ihan Sarin ja mun suunnitelmien mukaan, sillä me oltiin ajateltu, että mä kokkaan ja kerron siitä ja Sari kyselee sitten sellasia "helppoja" vegekysymyksiä. Siinä kävikin niin, että mun kokkaukset jäi ihan taka-alalle ja Sarikaan ei päässyt kysymyksiään esittämään, sillä se keittiöisäntä innostu kyselemään kaikenlaista. Mm. mistä "puputyttö" nimitys tulee. Hitto! Mitä tohon vastata? "Pupuista?" Hyvä Raisa!. Ja suosikkiruoakseni sanoin pizza! Mistä hitosta senkin keksin?! No onneks ei sentään perunavelli, joka olis kyllä ollut yhtä oikea vastaus.
Se isäntä vaikutti kyllä ihan aidosti olevan kiinnostunut vegaanisuudesta, ettei se silleen ilkeesti tentannut. Vaikkakin ihmetteli miten meillä voi olla pupuja. Miksei? Mä sanoin, ettei me syödä niitä. :)

Aika meni todella nopeesti, en röyhtässy, vaikka sitä pelkäsinkin. Olin just juonut puoli pulloa kokista. Ei mikään kovin fiksu teko ennen kuin sulle laitetaan sellanen mikki joka on kiinni korvissa, jota siis ei voi laskea kesken kaiken pöydälle.

IMG_1374

Lopuksi tarjosin kuulijoille (mua varotettiin, että edellisen kokkaajan kuulijoista oli osa lähtenyt tuolit kolisten pois, siitä ei pidä välittää, ihmiset tulee ja menee jne. Mun aikana kukaan ei lähtenyt pois, kaikki istumapaikat oli täynnä ja osa jakso seistä siinä reunallakin! Wohoo!) Vadelmasuukkosia, jotka olin tehnyt aamulla etukäteen, kuorrutin ne siinä ihmisten katsellessa. Kaikille ei riittänyt, kun en oikeasti kehdannut tehdä enempää, kuin ajattelin että noistakin olis jäänyt.

Esityksen (voiko sitä kutsua esitykseksi?) jälkeen menin takaisin Moreenin kopille ja siellä oli joku katsoja, jolla oli molemmat kirjani ja vielä Moreenin hiljattain julkaisema Vegaanin Käsikirja (vai mikä se nyt oli?)!!! Oliko ihan maailman parasta! Hän sai Puputytön tassunjäljen kirjoihinsa :)

Hetki vielä chrisin kanssa siellä kierreltiin, ostettiin suklaata ja lakua ja C vähän katseli kirjoja. Mutta mua väsytti niin kovin kaiken adrenaliinin kadottua, että piti lähteä kotiin. Ja muutenkin oltiin pian lähössä lasten kanssa elokuviin. Unohdin käydä Animalian pöydällä :( Se harmittaa nyt jälkeenpäin.

Mentiin lastan kanssa Flamingoon, meinasin joutua menemään yksin, kun lapset eivät olleetkaan viitsineet siivota huoneitaan...Pinja hyppäs kyytiin melkein vauhdista, kyyneleet poskia pitkin valuen. Mut ihan oikeesti, jos niillä on yks tehtävä annettu leffaan menon ehdoksi, niin kyllä se pitäis pystyä hoitamaan...mut ei mun muksut. Flamingossa oli melkonen ryysis, ainakin parkkihallissa, ja meillä oli vähän kiire. Joten mä laitoin pienen autoni hyvin kyseenalaiselle paikalle. Nimittäin invapaikan kautta pääsin pujottautumaan sellasen yhden autopaikan levyisen tukipylvään taakse. Jos siihen invapaikalle olis joku pysäköinyt, en minä olis saanut omaa autoani millään pois sieltä.

Elokuva oli siis Studio Ghiblin Kätkijät. Se oli oikein hyvä, mutta loppui ihan totaalisesti kesken. Vähän tyhjä olo jäi. ehkä toisella katsomisella sitten. Sieltä lapset isälleen, ja itse ahmimaan Dexteriä. Nam.

Lapset ovat olleet isällään koko viikonlopun, joten me ollaan syöty vähän mitä sattuu. Mm. Thaimaalaista, jotain valmiskastikejuttua, joka tuli C:n messuilta ostaman IS:n mukana, soijasuikaleilla höystettynä, popcornia ja voileipiä. Ei kauheesti jaksanut panostaa.
Olen kyllä hyödyntänyt omenoitani kiitettävästi: 3 kg soseeksi, yhden piirakan (muunsin reseptiä iloisesti, tein siitä paljon terveellisemmän ja siitä tuli yllättäen paljon parempaa kuin aikaisemmista kokeiluistani!), kuivannut ja tehosekoittanut aamupuuroni sekaan (olen tehnyt raakapuuroa kaurahiutaleista ja just niistä omenoista ja syönyt cashewkerman kera - kur)

Raakapuuro cashewkermalla

Lauantaina mentiin käymään Ekolossa, Vegemestassa (pitkästä aikaan! Söin elämäni ensimmäistä kertaa no just nyt en muista, muistanpas! Kebab-annoksen! Se oli tietenkin vegaaninen, mutta kyllä se silti lasketaan! Todella mielettömän hyvää! Kunpa vaan olis ollut krapula! No, onneks ei ollut!) ja sain keksillä lahjottua Chrisin kirppikselle. Onneks!

Thrifted treasures

Melkosia aarteita! Ei oikeastaan muut mutta toi MLP laatikosto (vähän huonossa kunnossa tosin) ja sit pikkasempia aarteita talolokerikko ja siellä oleva japanilainen posliinikissa. Kaikki yhteensä 4 euroo :D

Meillä oli vieras Norjasta sunnuntaina ♥ Pinja kävi hakemassa lahjan synttäreille, joihin oli menossa ja onnistu jättämään sen lahjan, jota siis tuli vartavasten hakemaan, eteiseen...

Että sellanen viikonloppu. Ei olis kyllä yhtään huvittanut mennä töihin aamulla.

Meinasin sanoa, ettei muuta, mut mun piti muistuttaa huomisesta! Eli kaikki jotka pitää huomenna vegaanisen päivän, riittää että ruokien osalta!, ja kertoo mulle siitä 2.11 postaukseen kommentoi -toiminnolla (kamalan monimutkaisen kuulosta!) osallistuu Puputytön Juhlakirjan arvontaan. Eli olit sitten vegaani tai et, pidä huomenna täysin vegaaninen päivä ja keskiviikkona laita minulle kommentilla lyhyesti mitä kaikkea ihanaa söit ja olet mukana arvonnassa :)

Happy Halloween!!

♥ Raisa

torstai 27. lokakuuta 2011

Save a Bunny

Ajattelin, että voisin postata joka kuukausi jostain hyväntekeväisyyskohteesta johon osallistun, ja samalla toivottavasti innostaa muitakin tekemään lahjoituksen :) Samoin ajattelin kirjottaa jostain kaupasta, tai muusta yrityksestä, jonka kannattamisen koen tärkeäksi.
Aloitan tämän ylevän tehtävän Pupujen Pelastamisella. Olen varmasti kertonut jo Phoenix pupusta, jonka tarinan luettuani kyyneleet vielä poskilla tein ensimmäisen lahjoitukseni järjestölle.
No, tällä kertaa tein lahjoituksen Goldalle ♥. Hänenkään tarinansa ei myöskään ollut mikään todiste ihmisen hyvyydestä...
Jotta voi tehdä lahjoituksen Save a Bunny järjestölle, täytyy olla Paypal -tili. Tottuneille ulkomailta tilailijalle tämä ei liene ongelma, mutta muut voivat tukea vaikka Rekku Rescueta, joilla myös pupuja.
"Maailman pelastaminen" saattaa(!) tuntua ylivoimaiselta tehtävältä, jos tavoitteena on kaikkien vääryyksien poistamine kerralla, mutta kun ongelmavyyhteä alkaa purkamaan "pupu kerrallaan" tuleekin tehtävästä palkitseva ja helpommin hallittava. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa monta elämää. Mikä sen hienompaa?
Kaikille teille, joilla jo on, tai olette ehkä adoptoimassa kania, muistattehan, että kani on laumaeläin, ja vaikka tyttökanit usein ovat melko kipakoita, siltikin he tulevat toimeen muiden pupujen kanssa, ja kaipaavat oman lajitoverin seuraa. Pupuja voi kysellä eläinsuojelujärjestöiltä tai paikoista, jotka ottavat löytöeläimiä talteen. Kania ei kannata ottaa, jos sitä ei pysty pitämään ainakin suurinta osaa päivästä vapaana, kyllähän ne hienot pomppujalatkin jo kertovat suuresta liikunnan tarpeesta :) Eikä kanin, aivan kuten ei minkään muun eläimen, hoitoa saa jättää yksin omaan lasten niskoille. Aikuisella on AINA vastuu eläimen hoidosta.

Relaxing in their

Huh?!

Hyrrä!

Puput on kyllä niin ♥

Liike/kauppa, jota tässä kuussa tuen tilauksellani on Uppveg sekä Vegetukku. Molemmat ovat pieniä liikkeitä, joissa varmasti  jokainen asiakas otetaan ilolla vastaan :)

Jatkossa otan mielelläni vinkkejä vastaan, sekä noista pienistä yrittäjistä että hyväntekeväisyyskohteista.

Eilen unohtu syysväsymys (tiedän, että se johtuu vähenevästä päivänvalosta, mutta mikä sen tarkoitus on? Miksi minua väsyttää, miksi kehoni vaatii enemmän lepoa, silloin kun auringonvalo alkaa vähenemään? tietääkö kukaan?) kun katottiin pari jaksoa Dexteristä. Ah ja voih! On se niin hyvä. Vaikkakin ensimmäinen jakso oli aika tylsä.

Tänään fysioterapia. Ai nii, eilen alotin tekemään mun viittaa! Mä muistan sen aina töissä, mutten koskaan kotona. Mut nyt etin vuorikangasta Animalian pussukoihin ja sit törmäsin just sopivaan viitta-kankaaseen! En muuta kuin leikkasin sen, tänään tai joskus sit jatkan!

Löysin eilen lisää luettavia blogeja, nyt on taas kova matkakuume!

Mjau!

♥ Raisa

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Maailman pelastusta, osa 275.

Eilen oli mun blogihistorian toisiks eniten kävijöitä. Eilisen edellä oli joku kummallinen päivä, kun kävijöitä oli tullut jostain jenkkiläiseltä sivulta, joten oikeesti sitä ei pitäis edes laskea. Eli ensimmäinen negatiivinen kommenttini teki tehtävänsä. Sillä, että postauksen aiheena oli Arvonta (tai haaste) ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekemistä ;)

Eilen facebookissa oli mainos uusimmasta Studio Ghibli elokuvasta!Ostin saman tien liput! Olenkin sitä viime keväisestä Japanin reissusta lähtien odottanut. Siellä sain tietää, että uusin elokuva on tullut (jo edell. kesänä). Mä pikaisesti luin mistä se kertoo, mut huonomuistisena en kauheen hyvin sitä enää muista. Siinä oli jotain pieniä ihmisiä, jotka asui talon lattian alla, tähän taloon sitten muuttaa perhe, jonka lapsi ystävystyy näiden pienten ihmisten kanssa. Mielenkiintoista!
Katoin just trailerin ja oikein ihanalta vaikuttaa :) Leffalipuista iinostuneena päätin katsoa josko löytäisin jostain Ponyon suht edeullisesti. Cittarissa on ain välillä Ghiblin elokuvia edullisesti, mutten ole vielä törmännyt Ponyoon. No, nyt löysin sen! Tilasin vielä kolme muuta, jotka meiltä puuttui suomenkielisinä. Ponyoo lukuunottamatta (niin ja sitä neighbours vai mikä se nyt oli, semmonen kummallinen piirretty) meillä on ollut kaikki, mutta osa on ollut "laittomia" miksikäniitänytkutsutaan, kopioita, joissa on surkeahko englanninkielinen tekstitys ja osa sitten ihan virallisia myyntikappaleita, mutta ilman suomen kielistä tekstiä/puhetta.. Mutta pikku hiljaa olen haalinut kaikki myös "lapsiystävällisinä" versioina. Nyt mulla saattaa olla jostain leffasta kolme levyä, kun on feikki, englantilainen ja kotimainen versio.
Aluks mä inhosin Henkien Kätkemää, ja koko animebuumia. Ihan vaan sen hypen takia. En mä sitä leffaa edes vaivautunut katsomaan, kun se vaikutti niin ärsyttävälle. Ekalla reissulla japanissa ihastuin Totoroon, ostin leffan ja oheisrompetta ja siitä se sitten lähti :)

Eilen oli illemmalla sitten Koiraryhmän kokous. Mä olin omasta mielestä vielä tarkistanut ajan, mut olin silti puoli tuntia etuajassa. Pöh! Harmillista, kun olisin voinut vaikka kaupassa käydä tai töitäkin tehdä, kun eilen meni niin paljon aikaa hukkaan sen nettivian takia. No, lopulta kello oli sen mitä pitikin ja kokous saattoi alkaa. Oli kivaa kun nyt iso osa ihmisistä oli "tuttuja", siis niitä jonka kanssa oli siellä Viipurissa käymässä. Ihan pakko myöntää, että kokous oli vähän sekava, ehkä eniten puhuttiin mahdollisesta reissusta Romaniaan, mulle ei ehkä ihan selvinnyt syy, et mitä sinne mentäis tekemään, kun siellä ne järjestöt hoitaa kaiken itse niin hyvin, eikä innokkaista auttajista ole sillä lailla hyötyä, kuin esim. Viipurissa, jossa meitä oikeasti tarvitaan. Sain myös kuulla, että yksi pennuista (hop! siis Viipurissa, tarhalla olleista pennuista) oli nimetty minun mukaani! ♥OH HI! I'M A PUPPY! AND I'LL BREAK YOUR HEART!!
Hänestä tuli Raisa. Raisa on saanut jo kodin ♥ Kaikkea hyvää ihanalle pikku-Raisalle! Kuvassa Raisa hyppii Raisaa vastaan :) Vaikkei se vielä silloin ollutkaan Raisa.
Se, mikä mielestäni oli kokouksen parasta antia, oli uuden Viipurin reissun suunnittelu, tehtäis se oikein sydäntä särkevään aikaan, eli tammikuun lopussa. Mä en ole vielä ihan varma olisko minusta siihen. On. Ja vielä parempaa, mutta mahdollisesti mahdotonta, antia oli steriloinnin suunnittelu. Eli me pistettäis pystyyn keräys, joka rahottais eläinlääkärin palkkaamisen, joka sitten avustajineen sterilois ihmisten koiria ilmaiseksi. Näin ehkä saatais koirakantaa pienenemään. Mutta siinäkin oli niin monta mutkaa matkassa...maailman pelastaminen on niin vaikeeta! Romanian koirista puhuttiin paljon. siellä on oikeesti saatu todella paljon aikaiseksi koiraparkojen avuksi. Mutta siellä sitä työsarkaa sitten onkin, kun ihmiset kohtelee eläimiä niiiiin huonosti. Kerrottiin, että jo praktiikkaansa harjoittavia eläinlääkäreitä opastetaan, että koira tulisi nukuttaa ennen sterilointia/kastraatiota...niin, että se ei välttämättä ole itsestään selvyys! Mä en voi käsittää sitä kärsimyksen määrää, jota me ihmiset eläimille aiheutetaan. Toki aiheutetaan sitä myös muille ihmisille, mutta kyllä ne eläimet suurimpia kärsijöitä on. Romaniassakin, jotta nämä koiraihmiset voivat auttaa koiria, heidän täytyy pitää huoli yhteisön ihmisistä ensiksi, ja sitten he pääsevät vasta hoitamaan koiria, kissoja, hevosia ja aaseja.

Inna oli leiponut ihania mpvoi-banaanikeksejä. Nam. Lisäksi oli tarjolla suklaata. Ja mulla itellä oli yks makkara ja patukka. Olin niistä kyllä oikeesti ihan täynnä, enkä sitten muuta syönytkään sinä iltana. Inhoon yksittäispakattuja ruokia, mutta kun ne on niin käteviä! Ne makkaratkin säilyy avaamattomana huoneenlämmössä! Niin kätevää.
Dexter on kirjastossa, noudettavissa!! Mutta...C ei halua alkaa katsomaan sitä ennen suomen kielen koettaan, joka on perjantaina. Ja perjantaina minä taas menen lasten kanssa leffaan. C oikeesti ottaa kokeensa niin tosissaan! Se opiskelee sitä varten koko ajan! Ja riivaa sillä mua!

Mä luulen, että mulla on ihan oikeasti syysväsymystä. Jo monena vuonna syksyisin unen tarve lisääntyy ainakin tunnilla. Onko se normaalia? Viimeyönäkin olen nukkunut (hyvin) yhdeksän tuntia, enkä siltikään meinannut päästä ylös sängystä, ja nytkin vaan väsyttää. Mitä asialle vois tehdä? Ei mulla ole aikaa nukkua, varsinkaan nyt kun on kaikenmaailman myyjäisetkin tulossa! Eilen illalla, kokoukse jälkeen, väsymystä uhmaten menin vielä hetkeksi yläkertaan, en saanut ommeltua, mutta vähän katsottua valmiiksi tulevia ompeluksia.

Mun kameralaukku on tullut, tulliin :( PÖH!

Ei mulla sitte muuta. Te, jotka ette vielä tykkää, käykää tykkäämässä!!



tiistai 25. lokakuuta 2011

Haaste/arvonta!

En ymmärrä miksi nyt vasta tajusin tän – Arvonta, tai paremminkin Haaste, jonka lopuksi arvotaan yksi Puputytön Juhlakirja!


Elikkä, haaste kuuluu: Marraskuun ensimmäinen päivä on Vegaani-Päivä! Vietä yksi päivä (1.11.11) vegaanina (tai vielä parempaa, koko loppuelämäsi!) ja kommentoi 2.11.11 postaustani kertomalla mitä vegaanisia herkkuja söit ja olet mukana kirjan arvonnassa!

Muistin just, että viikonloppuna kun Pinjan kanssa leivottiin, nähtiin meidän pihalla olevassa jossain tuntemattomassa marjapuussa (marjat on kuin pieniä kirsikoita, mutta jotenkin jauhoisen makuisia) n. 15 tilheä! Niin hienoja! Siinä kohtaa kun tajusin ajatella kameraa, oli parvi jo pyrähtänyt pois. Myöhemminkin samaiset kauniit linnut ovat olleet meidän lähistöllä herkuttelemassa alueen marjoilla. Ihan parhaita hetkiä tollaset! Oonko jo kertonut, mikä on ollut yksi menneen kesän parhaita juttuja? Villirucola! Toissakesänä olin jonkun onnettoman puskan ostanut kaupasta ja iskenyt sitten mun kukkapenkkiin. Ei siitä mitään tullut. Kunnes sitten tänä kesänä se puski esiin hillittömällä voimalla! Mahtava rucolapensas siitä tuli! Ja niiiiiin taivaallisen hyvän makuinen! Loppukesästä se oli tietenkin ihan liian kitkerä, kun se oli kukkinut. Mutta otin siitä ison läjän siemeniä talteen, meinaan kasvattaa niitä oikein urakalla. Samoin olen ottanut paljon muitakin siemeniä talteen, ensi kesää varten. Toivottavasti silloin tekee mieli puutarhuroida! Tänä kesänä se tuli vähän liian myöhään.

Ihan hassua! Meillä ei koko toimistossa toimi nettiyhteys, eikä puhelinkaan ole enemmälti soinut (tiedän että puhelimet oikeasti toimii), on hauskaa leikkiä, että ongelma olisi sama kaikilla. Kukaan ei pystyis kommunikoimaan muutoin kuin kasvotusten tai vanhanaikaisesti kirjeitse. Mut oikeesti on vähän avuton olo. Töitäkään en pysty tekemään, kun kaikki ohjelmat toimii netissä. Jotain papereita, joita olen hillonnut, sain järjestettyä ja muuta tollasta, mut vähän peukaloiden pyöritykseksi menee tää päivä.

Eilen tuli kolme pakettia! Tai jos ei paketteja, niin ainakin tilaamiani asioita! Eka oli Vegetukusta, ruokaa. Sen kanssa kävi taas vähän kiusallisesti; sain tekstiviestin paketin saapumisesta, menin sitä Valintatalosta (matkahuolto) hakemaan, sain myyjänkin jo vähän hätääntymään, kun mun pakettia ei löytynyt (ihmiset mun takana hermostu odottamaan ja meni toiselle kassalle) lopulta tajusin, ettei mun paketti ollutkaan tullut Matkahuollon kautta, vaan postin…pahoittelin suuresti ja menin postiin. Kotona oli Uppvegistä tilaamani Vegnews lehdet ♥ ja yksi japanilainen ”mook”, kaavakirja. Mulla on vielä tuloillaan kameralaukkuni ja ehkä joskus tulee Thaimaasta tilaamiani nukenvaate-tilpehööriä. Tilaus on tehty n. kaksi kk sitten, se on myyjän sanojen mukaan lähetetty kahdesti, mutta vieläkään ei ole mitään tietoa siitä. Myyjä kyllä lopulta perui tilauksen, eli siis palautti rahat. Mutta jossain päin maailmaa harhailee yksinäisiä pieniä solkia ja velcroa :(

Vegnews

Clothe pattern book

Pettern book

Mä sain eilen ensimmäisen negatiivisen kommenttini! Sen voi käydä lukemassa tuolta Uimahallissa –postauksen kommenteista.Totta kai mua harmitti (miten joku voi olla pitämättä minusta!?!!pah!), mutta enemmän olin innoissani – hyvällä blogilla tulee olla negatiivista palautetta. Vaikkakin tämä palaute ei koskenutkaan blogiani, vaan minua. Mut silti. Mä rupesin tietenkin heti miettimään, että mistä se johtuu, mikä saa jonkun lukemaan blogiani ja lopulta kertomaan, ettei pidä minusta? Oliko se kissapaljastus liikaa? Ällöttävätkö likaiset farkkuni tätä lukijaa niin paljon? Vai liittykö se edes siihen postaukseen, jota hän kommentoi? Ja ennen kaikkea, onko tämä anonyymi kommentoija joku, jonka tunnen? Olenko tavannut hänet?

No joo, enough! Eilen innostuin taas ompelemaan. Olen tekemässä Pinkkikselle My Little Pony viirejä myyntiin, niistä tulee ihania! Lisäksi tuli Animalialta jälleen tilaus ♥ Mutta sitä en alkanut työstämään vielä, kun siihen pitää leikata kankaita ja sitä voin tehdä ahmiessani Dexteriä (jonka kolmas kausi on kohtapuoliin meidän dvd-soittimessa!) Lisäksi ompelin pari kännykkäpussia, ne on tosi hauskoja ja simppeleitä tehdä. Totesin etsiessä sopivaa kangasta, että mulla on ihan kamalasti kankaita, vieläkään en saa tilata uusia. Multa voi mennä vaikka mitä ihanuuksia nyt sivu suun, kun olen kieltänyt itseltäni uudet kankaat :(

Tänään on Animalian koiraryhmän kokous – hauskaa! On kiva alkaa suunnittelemaan seuraavaa projektia, viimeksihän vietiin sinne Viipuriin ryhmän rakentamia koppeja ja yli tuhat kiloa koiranruokaa. Mitä seuraavaksi?

Eilen syötiin riisiä ja paistettua ja maustettua tofua. Chris on edelleen suuri riisifani, vaikkakin olen vähän saanut käännytettyä ohranystäväksi.

Ei mulla muuta, kirjotan tätä nyt Wordiin, ja toivon, että saan joskus laitettua blogiini. Haa! Nyt toimii taas!

Menkää ulos haistelemaan syksyä!



♥ Raisa

maanantai 24. lokakuuta 2011

Hirveesti taas kaikkee.

Viikonloput on kyllä niin kivoja! Yhtään en muista mitä perjantaina tehtiin, mutta ainakin me syötiin nachoja, kun oli kuulemma kansainvälinen nacho -päivä :) Muutenkin ajattelin vähän listata mitä me syödään, kun aina välillä törmää ihmettelyihin, mitä vegaanit syö, ja sit kun tosi herkästi jää pyörimään niihin samoihin ruokiin, niin ystävällisesti ajattelin raottaa meidän ruokalistaa, jotta muut vois saada siitä ideoita omiin listoihinsa. Aikoinaan näin paljon vaivaa listojeni kanssa, mulla oli vihko johon aina sunnuntaisin tein seuraavan viikon ruokalistan ja toiselle puolen vihkoa kauppalistan. Kirjoitin vihkoon myös mistä kirjasta ja miltä sivulta löytyy ohje ko. ruokaan. Se oli kyllä todella kätevää, mut jotenkin se on sit vaan jäänyt. On tosi rasittavaa, kun C jatkuvasti kyselee onko mulla ideoita päivälliseksi. Mä tietenkin säästän ideani omille vuoroilleni! Lasten kotona/isällään olo tietenkin vaikuttaa laitettavaan ruokaan. Harvemmin syödään "pelkkiä" salaatteja silloin kun ne ovat kotona. Ja esim. perunavelliä en laita jos lapset ei ole kotona, kun ne (ihan kuin mekin) tykkää siitä niin kovin. Thaimaalaista taas syödään paljon useammin keksenään kuin koko perheen voimia. Osittain myös ihan taloudellisista syistä. Ravintolaruoka on niin tyyristä.

Takas viikonloppuun. Lauantaina vietiin Kenai Hau-Mauhun. El.lääk. kertoi, että käytösongelmat ovat yksi yleisimpiä koiran lopetussyitä. Aika kauheeta. suurin osa käytösongelmista on kuitenkin ihmiset itsensä aiheuttamia. Toki poikkeuksia löytyy.
Me ei saatu tainnuttavaa lääkettä, jota mä olisin toivonut. Mutta Clomicalmilla kokeillaan uudestaan, ja jos se ei kahdessa viikossa ole tehonnut, otetaan käyttöön joku paniikkilääke, jota annetaan silloin kun ollaan lähössä kotoota pois. Muutenkin vähän uusia ohjeita saatiin, mutta enimmäkseen kaikki olikin jo tuttuja asioita. Mutta sitten Kenailta todettiin kaksi katkennutta hammasta, jotka vaatii hoitoa. Hampaat ovat katkenneet meillä oloa aikana, sillä käytiin melko pian Kenain tultua el.lääkärissä, eikä silloin ollut puhetta hammasongelmista. Eli se on todennäköisesti sitä häkkiä tuhotessaan rikkonut myös kaksi hammasta. Kertoo jotain siitä ahdistuksesta, joka sitä riivaa yksin ollessaan...

Saatiin uusi aika, hammaslääkäriin. Samalla ehkä kuvataan lonkat, ellei niitä edell. omistaja ole kuvauttanut.

Eläinlääkäristä, joka oli melko aikasin aamulla, mentiin pikaisesti kirjastoon. Löysin oikein mielenkiintoisen oloisen kirjan: "Marjoja ja maskaraa" Kaikki muut varmaan ovat jo lukeneet sen, mutta minä törmäsin siihen nyt vasta. Bestsellerinä siinä oli ainoastaan viikon laina, joten se meni kaiken muun edelle. Niille, jotka eivät kyseistä kirjaa ole lukeneet, tiedoksi että ko. kirja käsittelee aika pitkälti prosessoidun ruoan (ja kosmetiikan - mutta itse en ole vielä lukenut niin pitkälle) kummallisuutta. Siis kaikkia lisäaineita ja kaiken "hyvän" poistamista. Se on mielenkiintoisesti kirjoitettu. Kirjoittaja ei ole vegaani, mutta suosii mm. kauramaitoa lehmäntissimaidon sijaan, erinäisistä syistä. Paljon kiinnostavia juttuja ja lukuja. Suosittelen. Siitä meikkipuolesta en osaa sanoa vielä mitään.

Kotona puhkuin virtaa, joten aloin leipomaan. Leivoin sämpylöitä tuplasatsin, omenapiirakkaa omista omenoista ♥ sekä rhino-muffin muffinseja omasta kirjasta ♥
Spicey Muffins from MY Book ♥
Omenapiirakastakin olis kuva, mut jotenkaan se ei sit ollut niin kuvauksellinen. Todella hyvää kyllä oli. Ohje oli siitä juuri saamastani piirakkakirjasta. Helppo ja nopea tehdä. En käyttänyt granny smith omenoita niin kuin ohjeessa oli, vaan omia happamia omenoita.

Sit kello olikin jo iin paljon, että piti lähteä niihin allaskarkeloihin. Halli oli jo niin täynnä, ettei saatu pukukoppeja normaalipaikasta, vaan piti mennä alakertaan kuntosalin pukkareihin. Ei muuten mitään, mutta mä olin unohtanut toisen pyyhkeen kotiin, ja mulla oli mukana ainoastaan mun pieni punaiseksi värjäytynyt tukkapyyhkeeni. Eikä uimapukua. Ja pyyhe päällä piti siis loikkia alakerrasta vastaanottoaulan läpi oikeisiin pukuhuoneisiin ja sitä kautta suihkuun. Sain pakarani just ja just peitettyä. Todella kuumottavaa. Mut onneks se on pieni halli.
Suihkuttelin ja saunoin ja sit joku sano: "Moi". Tihrustin kauhuissani ilman silmälaseja ympärilleni, kunnes tajusin että edessäni seisoi ilkimullikana meidän naapuri. Siinä mä sitten yritin kovasti kiskoa mun välinpitämättömyysviittaa ympärilleni, onnistumatta siinä. Ehkä mä kuitenkin hämäsin naapuria, käyttäytymällä ihan niin kuin mulla (ja sillä) olis kaikki vaatteet päällä ja kaikki olis tosi cool.
Siinä me sitten juteltiin Pinkkiksestä, ja siitä kuinka hän olisi kiinnostunut ostamaan pussukoita joululahjoiksi. Nakkena keskellä suihkuhuonetta. Se oli ehdotomasti mun viikonlopun kummallisinta antia.
On jotenkin tosi hassua, miten alasti olo on tosi ok saunassa, mutta seinän takana, suihkuhuoneen puolella, varsinkin jos et ole suihkussa se on jo vähän kuumottavaa (siellä on hämärää ja yleensä istutaan seinää vasten. Kun taas laitettuasi uimapuvun tai pikkuiset bikinit päällesi voit kirmailla huoleti kaikkien nähden. Mutta jos oletkin uimapuvussasi vaikka siellä aulassa, niin se on jo 100 x kuumottavampaa.
Hassuja juttuja. Ja suomalaiset kuitenkin on vielä niin paljon vapautuneempia näissä asioissa kuin esim. amerikkalaiset.
Pinjan uidessa minä luin maskara-kirjaani. Hapsia ei saanut millään houkuteltua mukaan.
Oltiin kotona joskus seittemän jälkeen, eikä C ollut tietenkään tehnyt mitään ruokaa, koska ei ollut sen vuoro...hmm...
Minä paistoin sitten tofua ja syötiin hampurilaisia, käyttäen niitä minun aiemmin tekemiäni sämpylöitä. Lisäksi oli edamamea. Herkullista!
Dinner

Sunnuntaina tehtiin P:n kanssa kutsukortit meidän juhliin. Ei mitään erikoisen hienoa, mutta konkreettiset paperikutsut kuitenkin. Lassi ei halunnut kutsua luokaltaan ketään, kun mielestään kaikki on "liian vanhoja" tollasiin juhliin. Lassi on kuudennella. Lassilla on yks kaveri, joka asuu meidän lähellä ja on Lassia 2 (tai 3) vuotta nuorempi. Sen L kutsui, mutta hän ei kyseisenä ajankohtana pääse :(
Getting ready

Kutsujen jälkeen ripusteltiin koristeita! Se on niin hauskaa! Ihan kaikkia juttuja en kyllä löytänyt, mikä kismitti, mutta suurin osa kuitenkin on nyt paikoillaan. Piha, pikkuvessa (joka on kyllä ympärivuoden jonkin laisessa halloween asussa) ja kylmä eteinen ovat kaikista hienoimmat, muualla on vaan pikku ripaus halloweenia. Tässä kuvia.

Getting ready

Getting ready

Tän vessan käyttö on melko haastavaa nyt kun on kaikki noi ötökät liimattuna sinne, sillä siellä muutenkin on aika ajoin ISOja hämähäkkejä (ei lukkeja, vaan oikeasti isoja, ilkeitä hämiksiä), joita pitää vältellä. Mä tunnen kaikki seinien varjot ja muut, niin että tiedän nopealta vilkaisulta jos siellä on kutsumattomia vieraita, mutta nyt kun niitä on joka puolella, niin oon ihan sekaisin ja siellä saattaiskin olla oikea ötökkö ja mä en tajuais sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Joskus on käynyt niin, että se hämis onkin ollut vastapäisessä seinässä, eli kun olet istahtanut alas, se hämähäkki onkin ihan siinä kasvojen edessä. Uuh...oonko kertonut, miten mulla on joskus ollut hämis kaulalla? Uh, tunsin joskus jotain häiritsevää liiketta kaulallani, sormillä sitten ärtyneenä heilautin sen pois, katsoin maahan ja siinä oli pöllämystynyt hämis, joka äkkiä virkos ja juoksi pois. Mä vieläkin muistan sen, miltä se tuntu mun sormissa, siis sormien välissä (älä kysy miten se on mahdoliista, että se olis ollut mun sormien välissä, jos vaan huitasen sen pois!), sillä se tuntu nallekarkilta! Se oli ihan kamalaa!

Getting ready

Getting ready

Jossain kohti mulla oli koko perhe jossain muualla, joten saaton pelata vähän Katamaria. ♥ Hauskaa! Sit C tuli ja sekin halus pelata. Se ei ole siis sitä aiemmin pelannut, ehkä kerran kokeillut. Eikä C muutenkaan ole kovasti innoissaan noista peleistä. Se oli mulla eksän jälkeen ihan ehdoton, ettei uusi mies ole peliaddikti. Nyt chris haluaa pelata Katamaria koko ajan...hmmm...

Katamarin jälkeen meinasin ensiks vaipua koomaan, mut sit se ärsytti, joten päätinkin tehdä toisen omenapiirakan ja lasagnea. Kokeilin reseptiä toisesta kirjasta, ei ollenkaan niin hyvä, vaikkakin tosi pitkälti samanlainen kuin eka piirakka. Tämän kanssa kyllä syötiin jäätelöä, joka lisäsi herkullisuutta. Lasagneen käytin itse kesällä keittämääni tomaattikastiketta :)

Illalla pelattiin Unoa ja katottiin chrisin kanssa huono elokuva, source code.

Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, mut sitte Risto pieras ja mun oli pakko nousta.

Ei kai muuta. Paitsi hehkutusta" Kaksi uutta lukijaa!!! Tervetuloa! ♥ Kaimakin vielä ♥ Toivottavasti viihdytte!

Kauheesti kaikkea kivaa teille kaikille! Kiitos kommenteista, mä vastakommentoin niitä ihan just!

♥ Raisa

Niin, siis ruoat oli nachot, kasvissosekeitto, tofupurilaiset, spagettia ja soijarouhekastiketta ja linssi-lasagnea.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Kansikuvatyttö :)

Vitsi! Ette usko! Puputytön Juhlakirja tuli eilen painosta! Ja mä sain Chrisin lahjottua hakemaan sen!

My second book!

Niin hassua! Niin hauskaa! Olen siitä tosi innoissani! Mä olin ikään kuin unohtanut koko jutun, tai en osannut ollenkaan jännittää tai mitään, kauhistutti vaan se Kirjamessu esiintyminen. Mutta nyt kun kirjan sai käteensä - Vitsiläinen! Se on niin hieno! Mä en tiedä tuleeko se kauppoihin siltikään ennen kirjamessuja, voipi olla. Mutta viimeistään sit heti ens kuun alusta voipi ostella. Ja kyllähän sitä voi vaikka tilata ennakkoon! Ostakaa! Täyttäkää maailma ihastuttavilla eläinystävällisillä juhlilla!

Te ette usko miten mun tukkani vieläkin värjää kaiken...MUN KORVAT ON IHAN PINKIT, JÄTÄN KAIKKIALLE JÄLKEENI paskat, pahoitteluni! niin, en jätä kaikkialle jälkeeni kakkoja, vaan vaaleanpunaisia sormenjälkiä, näppäimistö on valkoisilta osiltaan värjäytynyt, samoin kuin valkoinen työpuhelin, paperit joihin kosken, vaaleanpunaista kaikkialla.

Eilen oli tosiaan PKS tapaaminen. Älä kysy multa saatiinko me oikeasti mitään "järkevää" aikaseks, mutta ainakin meillä oli hauskaa. Serlalla on eläinaiheinen (?) hyväntekeväisyyskilpailu (?) jonhon pitäis osallistua, tai laittaa ehdotus omasta kohteesta sisään. Me suosiolla luovutettiin homma Koiraryhmälle, ja sen jälkeen alettiin oikein toden teolla ideoimaan kaikkia kohteita, mihin voitais käyttää 5000 €. Alotettiin labyrintin rakentamisesta, sellasen pensasaitalabyrintistä, siitä edettiin puistoon jossa puut leikattu eläimiksi, puistosta Raisan (eli minun) lastenkutsuihin, kutsuilta lokkiensäikyttelijän palkkaamiseen, siitä parin koukkauksen kautta Karjan palauttamiseen - koira kerrallaan (mun mielestä toi oli kokouksen parasta antia) ja lopuksi meidän kuningasideaan, Kukko Pärssisen muistosäätiön perustamiseen. Sen idean parissa meillä menikin sittn pari tuntia. Yritettiin jotain keksiä Fur Free Fridayhin, mutta kukkopatsaita oli niin paljon hauskempaa suunnitella :) (Kukko Pärssinenhän oli se uljas kukko, joka antoi henkensä suojellessaan pihan muita eläimiä (kanoja?) hirveiltä "Tappajakoirilta") Keksittiin sloganikin, mitä voidaan painaa t-paitoihin, Kukko Pärssisen kuvan ohella: Minä suojelen sinua. Suojeletko sinä minua?
Ei se maailmanparantaminen olekkaan niin ryppyotsaista puuhaa kuin luulla saattaa...

Olin hukannut pyörästäni takavalon, tai joku tuhma oli ottanut sen luvatta, JOTEN POLJIN KOTIIN PERÄSTÄ PIMEÄNÄ, MUTTA EDESSÄ VIL hitto! vilkkui ärsyttävä valo. Oli kyllä aika kiva ilma polkea :)
Ja kotona odotti kolme kirjaa, joista yksi oli itsetehty ;)
Very good book day

Vegaanikeittiön Käsikirjakin vaikutti oikein lupaavalle! Kohta ei tarvitse epä-vegaanisia keittokirjoja laisinkaan, kun vegaanisia on niin paljon. Keittokirjat on kyllä ihania!

Tota 'näin askartelija lyö rahoiksi' en ennättänyt muuta kuin vähän silmäilemään. Kuvitus ei ainakaan vaikuttanut kauhean lupaavalle. No, teksti ratkaisee.

Mutta vielä vähän hehkutusta omasta kirjasta! Se oli kyllä niin mainio! Ylpeänä saan seistä kuopukseni takana :) Tuplasti paksumpi kuin esikoinen. Triplasti monipuolisempi! jopa yksi suolainen piiraskin eksynyt joukkoon!

Näin unta nukeista. Löysin itseltäni nuken, jonka olemassa olon olin kokonaan unohtanut...pitäiskö vähän antaa niille huomioo...?

Tänään hammaslääkärissä. Sitä kiskoa taas soviteltiin ja hiottiin. Kukaan ei sanonut mulle, että mun pitäis ottaa se mukaan, mutta otin koska ajattelin niiden korjaavan sen hampaanreppanan, joka iloisesti lohkes, korjattiin ja lohkes vielä uudestaan ja ajattelin, että pitää sovittaa että ksiko mahtuu vielä korjauksen jälkeenkin. No, onneks otin. Koska siihen se koko käynti perustu.

Sit vielä miettimisen aihetta maidosta. ehkä oon tästäkin kirjoittanut, mutta kun on kyllä niin kumma juttu, niin kirjoitanpa sitten uudestaan.
Mulla ei ole mitään lukuja, kun en koskaan sellaisia muista (enhän muistanut omaa ikäänikään, viiden vuoden heitto mun mielikuvan ja todellisuuden välissä), mutta sellasia väittämiä kylläkin.
Osteoporoosia esiintyy länsimaissa, joissa maitoa kaikista eniten litkitäänkin, enemmän kuin missään muualla. Valio kehottaa meitä juomaan entistä enemmän maitoa, ja meillä vaan luut haurastuu...
Mitkään muut eläimet eivät ihmistä lukuunottamatta jatka maidon juontia sitten pentuvaiheen, eikä ne juo muiden kuin oman emänsä maitoa. Paitsi tietenkin silloin, kun ihminen katsoo, että emän maito kuuluu hänelle ja tarjoaa fiksailtua maidonkorviketta esim. vasikoille. Ja jotenkin mun mielestä ihan hurja juttu on, että me niin hanakasti juotetaan meidän lapsille just lehmänmaitoa, kun se on kuitenkin tarkoitettu  vasikoille, joista kasvaa hurjan kokoisia eläimiä.
Kippis ja kulaus!

Oikein hauskaa viikonloppua! Minä aion ainakin siivota, käydä allaskarkeloissa, Hesyn kirppiksellä, laittaa Halloween koristeet ja tehdä lasten juhlien kutsut. Mitä suunnitelmia teillä on?

Ai nii, olin kyllä ähän pettynyt, kun kukaan ei innostunut (ainakaan ääneen) mun yksisarvisista :( Yksisarviset on niin hienoja!

Raisa

torstai 20. lokakuuta 2011

Kaikennäköistä

Olipa inha keli pyöräillä. No, onneks mulla oli alusvaatteita myöten vaihtovaatteet mukana, niin ei tarvii ainakaan töissä märissä vaatteissa olla. Ja sellanen patteripuhallin puhaltaa kuumaa ilmaa mun märille vaatteille, ettei tarvii iltapäivällä märkiin vaatteisiin pukeutua. Se on tosi inhottavaa. Välillä pyöräilykin on ihan v***n puuduttavaa. Mulla meni rillit niin huuruun, etten nähnyt niiden takaa yhtään mitään. Ärsyttää tollanen.
sit vielä yhden matkan varrelle osuvan koulun lähellä tietenkin sellaset ajotaidottomat teinit pyöräili koko kävelytien leveydeltä samoin kuin tyttölaumojen pitää tukkia koko v***n tie.

No joo, sorry. Välillä vaalenapunaisetkin tytöt ovat kiukkuisia. (mä oon kyllä turhankin usein, mutta nyt erityisesti). Jouduin perumaan Halloween -juhlat :( Meidän keittiön lattia ei millään tule valmistumaan siihen mennessä. Eikä keittiössä ole vesipistettä, tulis juhlien jälkisiivoukset vähän turhan haastaviksi. Varsinkin, kun edelliselle päivälle aion kuitenkin pitää lasten juhlat. Oikeastaan mä annoin Chrisin tehdä sen päätöksen, ite olisin ollut valmis järjestään ne juhlat vaikka ilman seiniä, mut kun olisin kuitenkin tarvinnut Chrisin apua. Ehkä näin on sitte ihan hyvä. Ehkä mulla on ihan tarpeeks kaikkea ilman juhlien järjestämistäkin. Tai siis kaksien juhlien. Aikuisten juhlat olis vielä olleet nyyttärit, lasten ei. Plääh.

Perjantaina 28.10 klo 13.30 Kirjamessujen näytöskeittiössä kokataan vegaanisia herkkuja, Vadelma Suukkosia. Ja samaisilla messuilla Puputytön Juhlakirja tulla tupsahtaa maailmaan! Mun toinen kirja! Se on kyllä niin hassua!

Keittokirjoista vielä, eilen tuli aika päivää sitten ennakkotilaamani vegaaninen piirakkakirja ♥
IMG_1027
Lihosin ihan vaan sitä katsomalla n. 2 kg.

Sain eilen myös maalattua kipsijuttuni. Toinen onnistui oikein hyvin, mutta toinen näyttää vähän lasten tekeleeltä. Mutta kyllä mä vielä opin!

Evil unicorn

Unicorn and a rainbow

Ehkä voisin myös myydä maalaamattomia, niin asiakkaat sais itse maalaamisen hauskuuden. Ja maalitahrat vaatteisiinsa... ;)

Tässä vielä se huppari. C otti kuvan myös koko vaatteesta, mutta mun maha näytti niin isolta, joten deletoin sen :D
New hoodie, made by Planet Ida

Sit vielä semmonen asia, minkä olen tyystin unohtanut. Eli Pinkkiksen Facebook sivut! Käykää tykkäämässä, vaikka mun on ihan pakko myöntää, etten ihan ymmräärä näitä FB tykkäämisiä. Pöh! Vitsi, mä oon ihan pöljä! Silleenhän mä saan teidät Pinkkiksen öö...virtaan? Siis jos Pinkkis päivittää jotain, niin sehän näkyy ainoastaan tykkääjillä. Joo! Hyvä hyvä! Tykätkää Pinkkiksestä ihan hulluna! Kun mä kirjoitin ton alkoi aurinko paistamaan! Pinkkiksestä vielä, jotain uutta ja ihmeellistä on Madebyssa tapahtunut, sillä tilauksia edelleen tulee päivittäin! Tommonen "menestys" saa minunn ja Chrisiinkin uutta puhtia. Yhteen aikaan ei ollut mitään mieltä laittaa sinne uusia juttuja, kun se paikka oli ihan kuollut. Nyt niillä ymmärtääkseni on joku kolmaskin ihminen hoitamassa sitä, alkuperäinen (?) pariskunta oli empäs sanokkaan!

Tänään on Animalian PKS tapaaminen, toivoin että olisin innostunut leipomaan, mutta maalaamisessa meni niin kauan ja keittiö on niin masentava, ettei se innosta. Ihan niin kuin Tehdaskin on toistaiseksi Kenain jäljiltä niin ankee, ettei ompelut tai muut "fiksut" jutut nappaa.
Eilen koirat oli sit taas alakerrassa. Kenai oli rikkonut yhden valokuvakehyksen - siinä kaikki! Ihan käsittämätöntä! Samahan oli, kun siirrettiin ne remppamiesten alta yläkertaan, niin ekana päivänä K ei tehnyt mitään. Ja se alku näytti tosi lupaavalta. Ja sit se taas repes ihan totaalisesti. K tuhos kaikkee. Mut mieluummin saa tuhota alakertaa, ehkä. Ei muuten, mutta mulla vaikuttaa niin isosti tohon Pinkkis -juttuun kaikki tavaroiden siirtelyt ja muut järjestelyt mitä jouduttiin aina viikonlopun jäljiltä tekemään (enhän mä ole K:n siirryttyä yläkertaan ommellut enää juurikaan viikolla, kun en jaksa olla koko aikaa piilottelemassa mun lankoja ja neulatyynyja ja muita). Nukeillakaan en ole leikkinyt aikoihin, kun nekin on pitänyt teljetä turvaan.

Niinko tässä ei olis jo tarpeeksi haluaisin vähän hehkuttaa ohraa. Se on kotimaista ja herkullista, sitä saa edukkaasti luomuna, pienviljelijöiden tuottamana. Syökää riisin kustannuksella enemmän pehmoisen herkullista ohraa. Raisa ♥ Ohra.


Eilen pelattiin illalla Afrikan Tähteä, Pinja suuttu ja Lassi oli super kiihdyksissä. Tosi hyvä peli. Takaisin Unoon.

Ihanaa kun on jo torstai. Viikonlopuks ei ole muuta kuin ne allaskarkelot ja Halloween koristeiden ripustelu. Vois alkaa taas ompelee, myyjäisiä kuitenkin ainakin kahdet tulossa. Tulispa vielä Eettiset Joulumarkkinatkin!

No joo, moikka! Tykätkää Pinkkiksestä!

Raisa
Seuraako kukaan muu Dexteriä?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kenai

IMG_0905

Kenai

Kenaille on nyt eläinlääkäri varattuna. Sain kuulla eläinlääkäristä, joka oli määrännyt rauhottavia kissalle, joten sille me halutaan. Eilen Kenai oli hypännyt Pinjan kirjotuspöydän kautta Pinjan salahuoneeseen, jonka oviaukon esteenä oli semmonen metalliaita tms. päästäkseen jälleen repimään Pinjan ikkunaa. Jotenkin se oli sitte vielä päässyt sieltä poiskin. Lopputulos oli kaatunut kirjoituspöytä, kaikki tavarat hujan hajan lattialla, lisää revitty ikkuna, pieneltä alalta tuhottu lattia (!!) ja Tehtaalla se oli repinyt jotain kassia ja levittänyt sen sisällön ympäriinsä. Enää ei kauheesti naurata.

Se alkaa jo vaikuttamaan kaikkeen, meihin ihmisiinkin. Mun ompeluihin ja muihin yläkerran puuhasteluihin, lasten huoneet alkaa olee tuhotut. Kun mä soitin eläinlääkäriin ja kerroin sille vastaanoton ihmiselle kaikista näistä jutuista, se sano: "ja te haluatte yrittää vielä?" Niinku täh? Sit mulle valkeni, et meillä olis vaihtoehtokin. Ihan kauheeta. Siis älkää pelätkö, ei meillä sellasta vaihtoehtoa ole.

Töistä meni suoraan Tikkurilaan fysioterapiaan. Sain lääkäriltä lähetteen ja työpaikalta maksusitoumuksen (150 €/vuosi - eli aika naurettava). Oli hartiat jumissa ja pää liian edessä ja ristiselkä jäykkä. Mutta mun tatuoinneista tuli sen tyttären lapsuus mieleen :)

Kotona oli Planet Idalta paketti! Tyhmää kertoa tästä, kun ei ole kuvaa, mut ehkä sit huomenna. Olin vienyt Idalle paljon kankaita, joista halusin vaikka mitä! Nyt oli ensimmäinen valmiina. Mun mielestä on 100 x kivempaa ostaa/tilata pieneltä yrittäjältä kuin miltään jättiketjulta. Mä otan illalla sen kuvan, lupaan! Paketissa oli kuitenkin fleece huppari söpöillä korvilla. Tosi lämmin ja ihana ♥

Koirat on tästä lähtien taas alakerrassa. Katotaan sitte uusiks, kun keittiö alkaa saamaan pinnotetta lattiaan. Siis niin, ettei koirat syö remppamiehiä.

Siitä kipsijutusta vielä. Aloin eilen toista niistä maalaamaan, kylläpä se onkin vaikeeta! Mutta hauskaa!

Moi nyt!

♥ Raisa

tiistai 18. lokakuuta 2011

Vapaapäiviä

Varoitus! Megapaljon kirjoitusvirheitä luvassa. Mutta eiköhän siitä selvää saa.

Mä luen säälittävän vähän blogeja, j anekin vähät joita luen, päivittää ihan liian harvoin - mutta minun blogini lukijoita hemmotellaan oiken kunnolla, eikö totta! Mä olen koko ajan päivittämässä! Paitsi viikonloppuisin. Mutta nyt mä päivittäisin viikonlopusta.
Perjantaina poljin tuulispään lailla Pitäjänmäestä Kallioon, kampaajalle. Oli siinä varmaan kaks minuuttia aikaa, niin kävin pikaisesti Ekolossa, ostamassa evästä. Unohdin kaiken oleellisen, mut ainakin ostin yhden makkaran ja colaa.

Pääsin piiitkästä aikaa omalle kampaajalleni, mokoma kun meni minun kiusaksi tekemään vauvan! Oli niin paljon asioita päivitettävänä! Siinä samalla sain uuden tukan! Palasin taas värien maailmaan. Jo oli aikakin!

New hair

Olin kyllä ihan tyystin unohtanut miten kauheesti värikäs tukka värjää! Ihan kaiken! Mut on se vaan niin ihana ♥

Lauantaina ompelin ja askartelin, mun piti maanantaille (salainen projekti) saada paljon kaiken näköistä saada aikaseksi. Ja sain. Sitte alko tympii ja lähdin Pinjan kanssa kirppikselle. Hapsi oli aikapäivää sitten lähtenyt kaverilleen...se luuhaa siellä kaiken liikenevän ajan.

Jotain kivaa löyty, vaikkakin tämä kyseinen paikka on ihan älyttömän kallis. Mä oon varmasti ihan tarpeeks marissut kirppiksien ylihinnoittelusta, joten ei siitä tän enempää.

_MG_0904

Kotimatkalla pyörähdettiin vielä torilla olevien parin hassun kirppismyyjän kautta.
_MG_0903
Kauriit pääty meidän olkkariin, vasikka mun sängyn viereen.

Katsottiin (lue ahmittiin) Dextrein toinen kausi viikonloppuna. Lauantain valvottiin yli puolenyön, kun oli niin jännät paikat! Oltais haettu videovuokraamosta 3. kausi, muttei niillä ollut koko Dexteriä :( Nyt joudutaan odottamaan kirjaston kappaletta.

Sunnuntaina puutarhuroin ahkerasti! Tyhjensin loistavaa, ravinteikasta multaa sisältävän kompostin molempiin kasvimaihini ja C täytti tyhjentämäni kompostin puolikypsällä kompostilla. Mulla on siitä lapioiomisesta lihakset silleen suloisesti kipeät.
Keräsin myös kaikki omenat! Olen niitä hillonnut ja kuivannut ahkerasti. Enemmänkin kuivannut, nyt innostuin vähän keittelemäänkin. Vielä olis omenia, muttei lasipurkkeja :( Omenasose on ihanaa.

IMG_0920

Reippailun jälkeen mentiin P:n kanssa uimahallille Allaskarkeloihin. Tai näin luultiin. Enhän mä tietenkään ollut ottanut selvää siitä, koska ne pirskeet on, mutta mulla oli sellanen mielikuva, et sunnuntaina ne olis...no, ne oli lauantaina, viikon päästä ja vasta illemmalla...että silleen. Ei aina ole luottaminen mun mielikuviin...yllättävän hyvin kyllä jostain tulee sellasia muistutusjuttuja, saatan nähdä unta jostain muistettavasta asiasta, jonka tyystin unohtanut, tai yks kaks yllättäen tulee vaan mieleen joku juttu, joka pitäis muistaa.
Ei ollut hallissa vuorta pesulla tällä kertaa, eikä oikeastaan mitään muutakaan mainittavaa. Mulla oli uikkari mukana, mutten uskaltautunut uimaan asti. Sulatin itseäni saunassa.

Viikonloppu oli kaikin puolin oikein mukava, mutta meni taas ohi ihan liian pikaisesti. Mulla on koko ajan sellanen olo, että vaan vähän jaloillani raapasen elämää, siis sitä oikeaa, täyden tuntuista, runsaan makuista elämää. En saa itseäni pysähtymään. Paitsi joskus hetkittäin, esim metsässä jossa haisee syksylle. Siellä mulla on hetken aikaa jalat tukevasti maassa ja elämä kaikkialla ympärillä. Viipurissa oli kans sama juttu niillä koiratarhoilla.

Onneks mulla oli maanatai varattu yhdelle projektille, eli en mennyt töihin. Ja kävi vielä niin mukavasti, että minusta täysin riippumattomista syistä maanatain salainen projekti siirtyi ja minulla oli hups! Ylimääräinen Vapaapäivä! Sain kauheesti aikaseksi! Tai siltä musta ainakin tuntui, kunnes aloin kipeyttämään tottumattomia peukaloparkojani...eli aloin pelaamaan Katamari Damacya...soo soo. Mutta olipas kivaa! Siltikään ei jäänyt sellasta tunnetta, että pakko päästä pelaamaan. Minkä pelossa en ole taas vähään aikaan pelannut. Vieläkään en päässyt sitä ärsyttävää nuotionsytytysmaata läpi. En millään.  Iso Pöh!

Kerroinko jo tilanneeni toiselta puolelta maailmaa kipsimuotteja? No, ne tuli eilen! Tein kamalan sotkun ja kokeilin heti uusia muottejani! ja otin ne valut muoteistaan heti kuin mahdollista. Onneks en rikkonut niitä! Tänään varmaan maalaan ne ja pikapuoliin niitä tulee varmasti myös Pinkkikselle! Mä en vaan ole vielä ihan varma, et miten ne saa postitettua riikkoontumatta ja vielä suht edullisesti. No, ainakin myyjäisissä niitä tullaan näkemään.
Madeby edelleen aktiivisena! Ihanaa! Tilatkaa ihmiset tilatkaa!

Viime yönä nukuin melkein 10 tuntia! Ja silti heräsin herätyskelloon! Mikä ihme mua vaivaa?! Ei mulla ole aikaa tolla lailla nukuskella! Hus pois syysväsymys! Tilalle kipakka syyspirteys!

Ai nii, maanataina kävin viemässä kierrätyskeskukseen pienmetallia ja kartonkia. Tai yritin viedä, mutta ne perkeleet ovat muuttamassa ja tekemässä meidän ekoilusta paljon haastavampaa! Siellä oli kuitenkin kaikki - 70%. eis iellä melkein mitään ollut jäljellä, mutta ostin yhden paidan mekkohamkaaksi ja pientä tilpehööriä (mm. MLP vaatteen - jota oli kyllä saksittu, mutta sen kohdan saa seinää vasten piiloon - mulla itellä ollut samainen vaate mun poneille). Niistä ei kuvia. Makso 1,55 :D Ja käytiin myös hakemassa lisää vaneria, nukkekotia varten.

Ollaan C:n kanssa lihottu, joten molemmat vähän yrittää syödä fiksummin.

Hitto, miten tylsä postaus. Sorry.

♥ Raisa


perjantai 14. lokakuuta 2011

Ihana perjantai!

Tänään aamulla tunsin itseni niin energiseksi, että uskaltauduin jälleen pyörällä töihin! Harmi vaan, että olin viikon aikana kerinnyt kadottamaan lämpöisemmät pyöräilyhousuni, joten jouduin käyttämään kesäversioita. Mutta pitkillä säärystimillä ongelman sai hoidettua, melkein. Reidet parahti kun ne joutu ulos, mutta nopeesti nekin tottu. Eikä siellä edes ollut NIIN kylmä.
Jokatapauksessa pyöräily oli ihanaa. Mulla oli taikavaihde päällä, ja sen avulla mä pääsin tosi vaivattomasti töihin. Ilma oli ihana ♥ Lehtiä oli viime viikkoa enemmän maassa ♥ Mä keksin lisää siihen mun viittaan, ja nimenkin itselleni. Mä en kerro sitä vielä, vasta sitten kun mulla on se viitta tehtynä.

Eilen alettiin katsomaan Dexterin toista kautta. Ekassa jaksossa se ei saanut mitään aikaseks, kaikki vaan alko kasaantumaan. Se oli tosi ärsyttävää. Mutta koska tiesin, että niitä kausia on ainakin 5, niin kyllähän sen on päästävä siitä tappamattomuudesta, se järkeily helpotti. Katottiin sitte vielä toinenkin jakso (mä silitin samalla tukikankaita yhtä hienoa projektia varten ja Risto reppana itki sohvan vieressä ainakin tunnin, kun se ei mahtunut meidän sekaan. Kenai ja mun kankaat vei sen verran tilaa, ettei Ristolle jäänyt paikkaa ja se on vähän semmonen junttipulla, ettei se tajua mennä jonnekin muualle. Se aina illallakin itkee nojatuolin edessä ikuisuuden, jos Kenai on ennättänyt siihen häntä ennen. Ja Kenai aina ennättää, sillä Kenai on 20 kertaa fiksumpi kuin Risto) ja siinä se onneks lopulta sai asioitaan vähän kuntoon ja pääs taas tappamaan. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, en ole mikään tappohullu, mutta te jotka olette sarjaa katsoneet tiedätte, että just siitä tappamisesta on kyse. Tai jotain.

Tänään on palkkapäivä ja minä menen kampaajalle. Kahden viikon päästä on ne kirjamessut ja tukan pitää olla vähän edustavampi sinne. Mä en yhtään halua ajatella niitä messuja, uh! Mutta kivaa on, että sit ilmestyy kirjakin! Mä en jostain kumman syystä osaa oikein suhtautua siihen, se ei tunnu yhtään todelliselta. Mulla on katse niin suunnattu jo uusiin projekteihin...

365 Pink days 9/365

Mä eilen kysyin, että mistä haluaisitte mun postaavan, sain Avalta oikein kivoja ehdotuksia! Kiitos. Tulen lähiaikoina ottamaan tatuoinneistani kuvat ja tekemään sen postauksen :)

Mutta sitä ennen Avan toiseen ehdotukseen, eli Chrisin ja minun kulttuurieroihin. Oikeastaan mä en ole juurikaan huomannut sellasia erityisesti kulttuurista johtuvia eroja, Chrisiltä jos kysyi, niin ne olis varmasti isompia, kun hän tuli tänne. Ai nii, vitsi! Mä laitan teillekin linkin Chrisin kolumniin, ne on todella hauskoja katsauksia suomalaisten kummallisuuksista "ulkopuolisen" silmin katsottuna.

Kummalliset Suomalaiset

shadow

Kun Amerikkalainen tuli taloon:
Lapset ovat oppineet englantia loistavasti. Lassin, jonka ei periaatteessa pitäis oppia kieliä ollenkaan, paras numero todistuksessa liikunnan jälkeen on englanti.
Meillä on välillä ongelmia kielen kanssa, tämä erityisesti korostuu silloin kun tapellaan (vaikka olenkin ihan kiitettävästi oppinut tappelemaan myös englanniksi) mä en löydä tarpeeksi satuttavia sanoja tarpeeksi nopeasti joten se raivostuttaa mua entisestään. Joskus haukunkin sitä sitten suomeksi. Mikä on kyllä vähän hassua. Kieli on kuitenkin isoin eromme. Chris oppii suomea hitaasti mutta varmasti, mun englannilla pärjää hyvin, mutta silti pätee : omalla kielellään sanoo mitä haluaa, vieraalla mitä osaa.

Joudun joskus piileskelemään ravintoloissa/tavarataloissa jne. kun Chris antaa palautetta, tai palauttaa jotain viallista tuotetta tms. Minähän äänestän jaloillani, niin kuin kunnon suomalainen tekee. Chris palauttaa kauppaan ihan mitä vaan ja aika usein vielä ne sen jutut menee läpi.
Chris on ihan kauhuissaan paikallisissa ravintoloissa, kun palvelu on niin olematonta. Kaikki Jenkeissä käyneet kyllä tietää miten siellä tarjoilija on melkein liimattuna pöytään kiinni, jos asiakas vaikka haluaisi potkaista häntä tms. Tää on avannut vähän munkin silmiä tohon asiakaspalvelun laatuun. Hävettää olla hapan suomalainen.

Voin luottaa siihen, että mieheni tukee minua tilanteessa kuin tilanteessa, kun ollaan jossain ihmisten ilmoilla.Chris ei mollaa mua millään lailla...ööh...tiedätte sellasen hyväntahtoisen (?!??) kiusottelun, jota pariskunnat turhan usein harrastaa...jossa toisesta tehdään jonkin sorttista pilkkaa muiden edessä...Chris on aina kauhuissaan, kun jotkut meidän tuntemat ihmiset tekee sitä. Ja mä en ole samassa tilanteessa edes huomannut mitään.

Meillä kerrotaan nykyään todella huonoja vitsejä. Amerikkalaisilla on melko kummallinen huumorintaju näin suomalaisen silmin katsottuna. Knock knock vitsejä en ymmärrä yhtään, muutenkin leffateatterissa se on mun mieheni joka hörähtelee ääneen, ei siinä etteikö saan nauraa (kyllä saa, ja pitääkin, jos tekee mieli) mutta se nauraa kummallisissa, ei niin hauskoissa kohdissa. Eli meidän huumorintaju ei aina kohtaa. Ehkä loppujen lopuksi se on kuitenkin suomalainen huumorintaju joka on yleisesti ottaen outo. Mun mielestä yks kaikkien aikojen parhaimmista vitseistä on : "mies meni kauppaa ja kysyi: onks teillä porkkanoita? Myyjä sanoi: Ei. Vaikka niillä olikin" Musta se vaan on niin hassu. Sit mä muistan yhden toisen vitsin, johon kuului myös käsillä tehtävä linnun pitkää kaarevaa nokkaa imitoiva liike, ja liikkeen aikana sanotaan Kuovi. Mut mä en muista mitään muuta siitä. Hitto! Ihan pakko kertoa! Olin kerran Lassin entisen luokkakaverin äidin ja kaikkien meidän lasten kanssa katsomassa jotain ihan kamalaa elokuvaa. Siinä oli se Britti koomikko, en muista nimeä, mut sellanen kuumottavan näköinen mies, joka ei kai kauheesti puhu? Joka tapauksessa se oli semmonen kommellus -elokuva, joista minä en pidä yhtään, mutta lapset tykkää. Lapsia nauratti keskimäärin kolmen minuutin välein, mutta tätä Lassin kaverin äitiä nauratti n. 30 sekunnin välein. Se hekotteli ihan koko elokuvan. Se oli vähän outoa. Mut toisaalta, mitä välii. Emmä tiedä miks mä edes kerroin tota. Emmä mene elokuviin arvostelemaan muita, ei tarvii pelätä jos joskus satutte mun kanssa samaan teatteriin.

Nii, takas asiaan. Ruoat meillä on vähän muuttuneet. Chris ei valitettavasti ole kovin hyvin perehtynyt amerikkalaisten herkkujen saloihin, muuta jotain uutta tuonut kuitenkin mukanaan. Tietenkin meillä kuluu maapähkinävoita ihan kamalasti. Se käyttää sitä kastikkeisiin, smoothieisiin (??), leivän päälle, dippaamiseen, mihin vaan, ja jonkun verran olen minäkin sen käyttöä lisännyt.

W051

Eikä C mun harmiksi välitä perinteistä tuon taivaallista :( Eli meillä ei juhlat lisääntyneet Chrisin muuton myötä.

Onneks meidän kulttuurit on kuitenkin sen verran samanlaiset kaikilta tärkeiltä osilta, ettei ole tullut ihmeempiä ongelmia naisten oikeuksien tms. kanssa. Emmä kyllä sellaiseen suhteeseen pystyis. Hitto, olen joskus lukenut Liza Marklundin kirjoittaman tositapahtumiin perustuvan kirjan ruotsalaisesta naisesta joka rakastu jostain kovin erikulttuurisesta maasta olevaan mieheen, sai lapsia tämän kanssa ja sit asiat alkoivatkin menemään ihan päin helvettiä. Ihan törkeen karseeta luettavaa. Siihen oli jatko-osakin. Mä luin sitä ekalla Japanin matkallani ja itkeä pillitin itseni uuvuksiin joka ilta.

Eilen laitettiin ekaa kertaa lämmitykset päälle :( Ei muuten olis laitettu, mut lapset tuli kotiin. Meillä on se lämmitysjuttukin niin hankala. Toissa talvena se meni rikki, kun joku apukoulun käynyt putkimies teki jotain säätöjään, mä maksoin putkien sulatuksesta ja uudesta säätimestä tai jostain melkein kolme tonnia ja sen jälkeen me ollaan saatu koko ajan olla sammuttamassa ja laittamassa sitä päälle, kun heti tulee kamalan kuuma. Paitsi kovilla pakkasilla. Silloin se saa porottaa täysillä yötä päivää...hiton omakotitaloasuminen.

Viikonloppu on pyhitetty askartelulle, mulla taas paljon hienoja projekteja meneillään :) Sain yhdeltä taitavalta lukijalta ruinattua piirustuksia kirjantatöiden pohjaksi ja meinaan niitä tehdä yhden kangasprojektin lisäksi. Salamyhkäistä... ;)

Todella ihanaa viikonloppua kaikille!! Olispa ilmat näin hienot aina!

♥ Raisa

Ehkä vähän tyhmästi noi kuvat, mutta halusin jotain kevennystä, kun taas tuli tota tekstiä...

torstai 13. lokakuuta 2011

Uimahallissa

Eilen töissä joku "vähäpätöinen" sanoi, että "kyllähän sun kanssa pärjää" siihen tyyliin, että joku toinen olisi sanonut hänelle, että minun kanssa ei pärjää...tämä kaikki juontanee juurensa siihen, kun eräs toinen oli koomannut kahdesti ja jättänyt minut hoitamaan sotkujaan kertomatta niistä mitään...kolmatta kertaa soittaessani tämän erään kännykkään laittoi vielä kauniisti luurin korvaan...että koita siinä sitten olla sellainen joka pärjää ja jonka kanssa pärjätään. Inhottavaa. Mutta! Arvatkaapas mitä! Minä tein niin kuin olen nyt täällä työmaailmassa vihdoin ja viimein oppinut tekemään (siskoni osaa tämän taidon ensiluokkaisesti) - minä menin kielimään! Hah! Miten mun kanssa nyt pärjää!?

Oltuani yli tunnin ylitöissä kopioituani kolme tuntia joitain typeriä laskuja (jotka ei todellakaan kuuluneet mulle) lähdin uimahallille. Ei siinä, että mulla olis ollut edes uimapukua mukana, mutta halusin saunaan. Uimahallissa on todella kuumottavaa, paitsi jos osaa vetää sellasen välinpitämättömyys -viitan (näkymätön) päälleen. Ja mähän osaan. Kyllä mä tiedän että ihmiset tuijottaa mua. Ne tuijottaa mua jo silloin kun mulla on vaatteet päällä, saati sitten kuin olen ilkimullikkana yhdentoista tatuointini kanssa. Mutta mäpä en tuijota takaisin. Mä olen niin keskittynyt siihen välinpitämättömyyteen, että hyvä etten törmää muihin. Eikä mulla sitä paitsi ole silmälaseja päässä, että oikeasti näkisin juurikaan muiden katseita.
Mutta eilinen oli siinä muihin katsomisessa poikkeus. Eilen siellä oli jättiläismäinen nainen. Ihan hervottoman kokoinen. Ei niin, että se olis ollut kamalan lihava, vaan se oli ihan valtava. Tosi pitkä ja tosi massiivinen. Huikeen kokoinen. Mä saatoin katsoa sitä kaikessa rauhassa saunan lauteilta, kun se oli suihkun puolella. En mä yhtään nähnyt, et minkä näköinen se oli, näin vaan, että suihkussa oli vuori pesulla. Huikeeta. Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana, joten googletin isoja tyttöjä. Ei löytynyt vastaavaa, mutta jotain teidänkin iloksenne. Mutta se mun nainen oli siis ennen kaikkea pitkä ja tanakka.


On tosi jännä, miten just esim. autossa, niiden peltiseinien sisällä, tai kaupassa ostoskärryinemme me ihmiset ollaan tosi ärsyttäviä, kiilailevia, oman edun tavoittelijoita, mut sit kun meiltä otetaan kaikki meikit, hajuvedet ja vaatteet pois, niin me ollaankin aika pehmeitä ja kesyjä. Saunassa ihmiset saattaa jopa alkaa juttelemaan minulle. Saunassa ihmiset puhuu vatsamakkaroistaan ja lapsenlapsistaan. Ja ruuhkassa ne vittu ajaan sun yli, jos sä et varo.

Oli ihanaa käydä kuumassa suihkussa, kun kotona saa korkeintaan haaleeta vettä.

Kotona katsoin Eat, pray, love -elokuvan loppuun. Se oli ihan ok. Ja sit piiiitkästä aikaan askartelemaan! Ihq! En paljoa saanut tehtyä, kun taas kaikkiin Kenai -järjestelyihin meni aikaa, mutta hyvään vauhtiin pääsin ja uusia ideoita tuli taas :) On se vaan niin mukavaa! Mulle tekis kyllä niin hyvää pitää välivuosi ja vaan tehdä kaikkia näitä omia juttuja.
Kerroinko jo, että ekaa kertaa kolmeen vuoteen Chrisillä on joku säännöllinen (kestää 4 kk) tulonlähde! Se saa jotain rahaa tosta koulunkäynnistä! Aivan ihanaa! Jo ihan C:n itsensäkin vuoksi. Chris osti multa yhden soija (vai oliko sittenkin seitan?)nakin 20 eurolla :) Nyt mullakin on vähän rahaa :) Ja huomenna tulee kauan odotettu tili :D

Ai nii! Kaksi uutta lukijaa! Tervetuloa! On aina yhtä mukavaa saada uusia lukijoita :)

Ai nii2! Koska on torstai 13. pvä ajattelin listata itsestäni, listoista pitävänä ihmisenä, 13 random faktaa itsestäni, sellasia ei niin hip asioita, muttei mitään järkyn noloakaan.
1. En erityisemmin pidä kissoista
2. Pidän saksista, ne edustavat minulle toimivuutta (lapsuuden kodissani ei koskaan ollut saksia siellä, missä niiden olisi pitänyt olla)
3. Tunnistan ihmisiä heidän kenkien kopinastaan, kuulen jos he ovat ostaneet uudet kengät (tämä entisessä toimistossa)
4. Ahdistun liian pienistä vaatteista
5. En ymmärrä brittienglantia
6. Olen ujo ja puhun välillä hassusti, varsinkin jos pelkään että kuulijani meinaa kyllästyä ylipitkään jaaritteluuni
7. Turhaudun helposti
8. Saatan käyttää samoja farkkuja kaksikin viikkoa
9. Välillä toivoisin voivani olla "niin kuin muutkin", sulautua massaan muuallakin kuin friikkisirkuksessa, vappuna tai Traconin kaltaisissa tapahtumissa, ja voivani ostaa kaupasta ihan mitä vaan!
10. Välillä näen painajaisia siitä, että minulla on ruskeat tai värittömät hiukset
11. Välillä näen painajaisia siitä, että tupakoin
12. Minusta olisi ihanaa joskus pystyä unohtamaan itseni ja "vähän irrotella" (vaikka tanssia selvinpäin!)
13. Viikonloppuisin en juurikaan vastaa sähköposteihin, puhelimeen tai tekstiviesteihin - kun on niin paljon kaikkea muuta!

Sit vielä, ennen kuin poistun tekemään muita asioita, onko jotain josta te, arvon lukijani, rekisteröityneet ja rekisteröitymättömät, toivoisitte minun postaavan?

 Ei mulla muuta! Mä niin haaveilen uudesta tatuoinnista!

♥ Raisa

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kirjoja ja parantumista sekä vähän hermojen kireyttäkin

Tuntuu, että alkaa elämä voittamaan! Edelleen tulin autolla töihin, välillä pelkään, että se alkaa tuntumaan niin vaivattomalta, että alankin vallan kulkemaan autolla, mutta kyllä mä inhoon tota mun reittiä sen verran paljon, etten siihen totu. Ruuhkat, tai itse asiassa en mä siitä kökkimisestäkään niin harmistu, mutta muista autoilijoista ja oman paikan etsimisestä ja kilpailusta ja olemattomista käytöstavoista sitäkin enemmän.
Ja sitä paitsi haluan nähdä mitä luontoäiti on tehnyt reitilleni nyt kun on tullut paljon kylmempi. Tänään sai raaputtaa auton tuulilasin jäästä! Talvi on tulossa! Eikä mulla ole ollut aikaa edes pysähtyä nauttimaan syksystä, joka on täyteläisyydessään ja kauneudessaan suosikkini vuodenajoista. No, eläkkeellä sitten.

Siis, vointi on jo vähän parempi, pää on kipeä ja kurkkua kutittaa, mutta voimat alkaa pikkuhiljaa palaamaan. Mä en ole vähään aikaan tilannut mitään, paitsi kameralaukun (mulla ei ole sellasta laisinkaan ja se hankaloittaa melkoisesti ison kameran ja sen lisäosien mukaan ottamista. Tilaamani on käsintehty ja se tehdään minun toiveitteni mukaisesti :) ja kipsimuotteja. Oonko ikinä hehkuttanut kipsin ihanuutta? Se on niin palkitseva materiaali työskennellä lasten kanssa! Aina onnistuu! (jos malttaa sekoittaa rauhassa ja taputella ilmakuplat pois). Yleensähän kun lasten kanssa askartelee lopputulos on melkosta möykkyä, mutta kipsi valetaan muottiin eikä siinä voi kämmätä :) Maalauksesta voi sitten tulla mitä sattuu, mutta itse valu on melkein aina täydellinen. Lisäksi kipsi on halpaa :) Joskus meillä halloween juhlissa vieraat maalas mun etukäteen tekemiä halloween aiheisia kipsihahmoja ja sai ne sitten juhlan loputtua kuivuneina matkaansa. Tilasin kaksi yksisarvis -muottia. Niin, takas asiaan. Eilen sit kuitenkin tuli kaksi pakettia, molemmat alun perin n. 2 kk sitten tilattuja. Toisessa paketissa oli - vihdoin ja viimein! - vetoketjuja ♥
zippers!!

 ja toinen paketti piti sisällään kaavakirjan ja mukin. Muki tulee töihin, kun mulla on siellä vaan musta lepakkomuki ja halusin jotain iloisempaa.

_MG_0882

Meillä kävi myös mies katsomassa keittiön lattiaa, sen uh...upgreidaamisen ;) takia. Sen ei pitäis olla mikään ongelma. Sanoi hän. Toki se maksaa.

Joo, mun piti niistä kirjoista jotain sanoa. Eilen kun kuvasin noita uutukaisia sängyllä ajattelin, et samalla voisin ottaa kuvia mun suosikkikirjoista. Kuten miljoonat muut, tykkään kirjoista ja lukemisesta tosi paljon. Olen tämän innostuksen saanut siirrettyä osittain myös lapsiini, Pims lukee koko ajan "oikeita" kirjoja ja Lassikin lukee paljon, mutta sarjakuvia. Sen kaverin suhteen, johtuen dysfasia-taustastaan, kaikenlainen lukeminen on oikein hyvä!
Mulla on kaksi kirjaa ylitse muiden, ne ei ole "oikeita" kirjoja, niiden viehätys ei perustu kirjainten nerokkaaseen asetteluun, vaan johonkin muuhun. Näillä kirjoilla kauhistutin Chrisin suhteemme alkuaikoina. Hän kun on kirjailija ja lukee vain ja ainoastaan vakavasti otettavia, tärkeitä kirjoja ;)

Saanko esitellä, Raisan suosikkikirjat ♥
_MG_0891

Lisää suosikkeja, eri aiheista (ennen kaikkea tykkään lukea elämänkertoja, kaikista mieluiten vaikutusvaltaisista tai muuten "isoista" naisista.

Sarjakuvat
_MG_0901

Kummalliset kirjat
_MG_0900

Elämänkerrat (eka kirja, jonka muistan omilla rahoillani kaupasta uutena ostaneeni oli Coco Chanelin elämänkerta)
Biographies

Taidekirjat (tykkään paljon näistä, on ihanaa katsella kuvia)
_MG_0893

Mulla oli kuva myös ihan perusfiktiosta, mutta vahingossa poistin sen. siinä oli ainakin Kurt Vonnegutin Titanin Seireenit ja Douglas Adamsin So long and thanks for all the fish (kun se kokoelma on yhdellä kaverilla ollut jo vuosikymmenen! Älkää yrittäkökään lainata multa kirjoja! Mulla on tälläkin hetkellä ainakin 10 kirjaa "ikuisuuslainoilla" ja mä hölmöyksissäni tuppaan antamaan vielä aina suosikkikirjojani lainaksi "ota tää, tää on tosi hyvä" -tyyliin. En anna enää! Olen joitain kirjoja jopa ostanut toistamiseen, kun kyllästynyt odottamaan omiani takaisin. Tää on hassu asia. Mulla oli yks työkaveri, joka myöskään ei antanut enää kirjojaan lainaan tämän takia, myöskin Chrisiltä on jäänyt paljon kirjoja ympärilleen, kun niitä ei ole palautettu. Mikähän siinä on, ettei kirjoja palauteta? No yks on ainakin se, ett jos niihin ei ole laitettua nimeä, niin ne saattaa sekottua omiin kirjoihin.) Plääh, ihan sama. Kirjat on kuitenkin ihania. En ymmärrä niitä, jotka lukevat kirjansa jostain ruudulta laisinkaan.

Tällä hetkellä luen kolmea kirjaa: Pelon Valtakunta, Hunter S. Thompsonin omaelämänkerta. Melko sekava, mutta hyvin kirjoitettu. Se riittää. ja kahta pienen yrityksen perustamisopasta tms. Luen paljon englanniksi, kaikki askartelukirjani ja just tollaset bisneskirjat on englanniksi, jonkin verran myös fiktioo, pääasiassa Chrisin kirjoja. Siis niitä mitä se on ostanut. Kovasti pidän myös japanilaisista askartelukirjoista, tai "mook"eista. Niissä on hyvät kuvat, joiden perusteella osaa kieltä osaamatonki tehdä esim. nukenvaatteita.
En erityisemmin kerää kirjoja, mulla ei ole suosikkikirjailijoita. Tärkeimmät/parhaimmat kirjat säästän, muut laitan kirppikselle/kirjaston ilmaislaariin.

 Luen ennen kaikkea syödessä ja nukkumaan mentäessä. En juurikaan muuten, tai siis en lue "kesken kaiken". Olen kehittänyt itselleni liikaa tekemistä pystyäkseni keskittymään lukemiseen "kesken kaiken". Leffoja pystyn katsomaan kylläkin. Opin sen Pojan kuoltua. Ei mikään älyttömän hyvä taito, jos meinaa saada paljon aikaseksi.

Joka tapauksessa, täällä luen paljon ja säilytän suurinta osaa kirjoistanikin.
my corner

Lopuks (mitä ihmettä mun fontille tapahtu??) vielä kireistä hermoista, tai ennen kaikkea niiden kireyttäjästä, eli meidän Kenaista. Olen kertonut siitä, kun ne on nykyään päivisin yläkerrassa. Alkuun meni ihan hyvin, joitain takapakkeja tuli jne. Nyt se käy taas ihan ylikierroksilla, tuhoaa kaiken (on alkanut oikein vimmalla repimään Pinjan salahuoneen pientä ikkunaa. Ne ikkunat on ihan upouudet ja nyt jo pitäis alkaa uusimaan. Mä eilen googletin Kenain, ja löysin sitten sen entisen omistajan. Luin sen mitä hän oli Kenaista kirjoittanut ja jotenkin se oli melko shokeeraavaa. Mä olin aina ajatellut, että ne oli ns. "tavallisia" ihmisiä, joille koira on koira, sillä sipuli. Jos se ei asetu aloilleen, se laitetaan kiertoon. Mut sillä naisella on nykyään koirakoulu, 4 koiraa, ne yritti Kenain kanssa "kaikkea" mm. kaksi eri ongelmakoirakouluttajaa, käyttivät lääkärissä, vesivahingon jälkeenkin Kenaista puhuttiin oikein kauniista, siitä miten tärkeä osa perhettä se on. Ja sit hups. Kenai olikin jo meillä.

Mä kirjotin sille, varovasti. Hän ilmoitti, että asia on aivan liian kipeä, hän ei halua kuulla Kenaista ja Kenain mahdollisista ongelmista, eikä jakaa omia kokemuksiaan, mutta antoi kuitenkin paljon vinkkejä. Siis se meili ei ollut missään tapauksessa välinpitämätön, päinvastoin. Nyt mua on alkanut hirvittämään. Mitä hittoa me tehdään sen kanssa? Mä ihan aikuisten oikeasti haluaisin sille rauhottavia lääkkeitä, miel. koko loppuiäksi. Koiran, meidän ja meidän talon takia. Siinä tärkeysjärjestyksessä.

Tulipas jotenkin raskas lopetus tähän postaukseen. Kevennykseksi vähän lisää vielä koiria :)

Picture 1035

Picture 1281

Hauskaa loppusyksyä! Ai nii, Pinkkis edelleen kovaa huutoa Madebyssä! Tilaukset sen kun jatkuu!! Loistavaa! :D

♥ Raisa

Eilen kävin kirjastossa hakemassa varaamani elokuvan ja kirjan. Molempia olin odottanut tosi kauan, kirja oli kerinnyt lähteä jo uudelle lukijalleen, kun en ollut tarpeeksi nopeasti hakemassa :( Nyt saan odottaa n. 2 kk saadakseni sen luettavaksi, jonoa oli 90 lukijan verran, kirjoja 30 kpl. Oma moka! Ostin samalla jonkun poistokirjan.  Moikka.




tiistai 11. lokakuuta 2011

Mustekala

Mustekalavideo näin aamun aluksi. Mä tykkään mustekaloista todella paljon. Jotenkin pienenä on opetettu, että ne olis vaarallisia petoja, mutta nehän on arkoja ja kiusattuja reppanoita.

Mä olen edelleen kipeä ja se lamauttaa mut ihan täysin. Eilen olen katsonut ainakin kolme tuntia Dexteriä. Se on kyllä metka. On siinä aika paljon ärsyttäviäkin kohtia, mutta enimmäkseen se on hyvä.

Mä taidan mennä lääkäriin, ei muuten (eihän lääkäritkään mitään flunssalle voi) mutta voidakseni jäädä kotiin lepäämään. Mä en ole koskaan hakenut sairaslomaa. Enkä haluais hakea nytkään, mutta minkäs teet. Ei täällä varsinkaan kannata kipeänä olla.

Nii, mä löysin teille sen kuvan minusta keittämässä kaakaota.

Making hot chocolate

Mulla oli ihanat vaatteet :) Luckykin kehui mun dinomekkoa :)

Pahoitteluni, mä en tod. jaksa kirjottaa.

r