keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Happy Halloween.

Tiiättekö tunteen, kun aivan kaikki tuntuu olevan vähän päin hm...honkia? Vaikka silloin, kun palaa ihanalta matkalta, väsyneenä, toivoen että joku (hitto, pihalla oli äsken kaksi oravaa, ja niille tuli riitaa, tunkeilija ajettiin pois ja nyt se akrobaatti-orava tuli takaisin) olis nähnyt ihan vähän vaivaa ja vaikka siivonnut pikkasen, ja lapset olis iloisia, siistejä ja hyvinkäyttäytyviä, koirasta puhumattakaan. Mutta ei, putket on lomasi aikana jäätynyt, parin tonnin sulatuslasku ja hillitön siivo siitä muistutuksena, koti turkasen kuuma, kun lämmityssysteemi ei toimi niin kuin pitäisi, lapset nahistelevat keskenään ja ovat kiukkuisia kun tuliaiset ovat siinä laukussa, jonka Air France onnistui hukkaamaan ja koirallakin vielä ripuli. Ja huomenna pitäis mennä jo töihin, jetlagistä viis. Ja suuri rakkautesi jäi sinne toiselle puolelle maailmaa, mistä sinäkin juuri palasit. Tuntuuko tutulta? Armoton ketutus. Mikään ei ole niin kuin pitäisi, ja jossain muualla kaikki olisi paljon paremmin.

No, just nyt tuntuu siltä. Nimeä kohde ja mä kerron mikä siinä on vialla.

Mutta tiesittekö, että paksusuoli valmistaa B12 vitamiinia. Se on just se vitamiini, mitä vegaanit eivät voi saada ravinnostaan, sillä sitä ei ole missään muualla kuin eläinkunnan tuotteissa. Mietin, että voiskohan elimistö alkaa käyttämään sitä itsevalmistamaansa vitamiinia tehokkaammin, kun se "tajuaa" että sitä ei syötyjen eläinten muodossa tulekaan.

Tiiättekö sen kumollaan olevan kirkkoveneen? Kaikkien sydänten ja suukkohalien sijaan tähän kun sais nyt sellasen. No, sopii hyvin päivän karmeaan teemaan.

Grrr.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kakkutilaus peruttiin

...ja niinhän siinä sitten kävi, että tuli riita ja tuli krapula. Riita on sovittu ja nyt siivotaan jälkiä. Kävin äänestämässä, nukuin n. 23,5 tuntia. En opiskellut. Tänään täytyy yrittää vähän kiriä. Mulla on ehkä maailman parhaimmat kaverit *sydän*.

Tässä kuvia juhlista, ei kavereista, kun en ole kysynyt lupaa.








xoxo,

Puputyttö

perjantai 26. lokakuuta 2012

Halloween -valmisteluja

Tosi reipas opiskelija tässä hei.

Talvi tuli! Ja hetki sitten tuli orava syömään linnuille viemiäni talvisapuskoita. Oravat on ihania. Olen niitäkin jo pitkään ruokkinut talvisin. Nyt ajattelin kokeilla kelpaisko niille tammenterhot, joita kerättiin meidän pihalta, ettei tarttis ostaa pähkinöitä nii paljoa. Luulis, että suomalaiset oravat söis suomalaisia ruokia.Koristeina oravat ovat myös yksiä mun suosikkieläimistä, kalojen, kauriiden ja pupujen ohella. Ettäs tiedätte.

Eilen mönki vielä siili meidän pihalla, toivoin niin kovasti että se olis jäänyt tänne talvehtimaan, mutta se jatkoi kuitenkin matkaansa. Ja sitten tajusin, että hyvä näin, sillä meillä on kuitenkin kaksi koiraa. Mun lapsuudenkodissa oli usein siili talvehtimassa portaiden alla. Söpöä. Siilit on niin hellyttäviä pieninen töppöjalkoineen. On ihan kamalaa miten niitä jää niin paljon autojen alle. Autot pitäis kieltää kokonaan.

No joo, eipä mulla taaskaan oikein mitään. Tänään olis pitänyt mennä äitille siivoamaan, mutta en uskalla lähteä autolla, enkä junalla saa kuskattua niitä kamoja, joten koko päivä jää juhlien järjestämiselle. Meillä on puuhella, ja koska on näin samperin kylmä niin laitettiin siihen tuli (on meillä siis sähköhellakin) ja koska se kerta lämpeni, niin samalla sitten keitin huomiseen "Maukas" salaattiin kukkakaalit ja C:n hummusta varten keitän paraikaa kikherneitä. Ja kun ne on kypsät keitän vielä pastankin ja ehkä kello on sitten jo niin paljon, että lounaankin voi siinä lämmittää. Mitä säästöä!!

Juhlien ruokalista on siis Pastaherkku, Maukas, hummus, mansikkabooli, Turkasen Tuliset Pikkarit, Hirviönkesyttäjät ja leipä. Näistä aika monen pystyy tekemään etukäteen, mikä on aina niin huikea plussa! Menin sitten vielä lupaamaan täytekakun sunnuntaille...no, se menee samalla leipomisella kuin kaikki muutkin. Täytekakku ja meno Kirjamessuille toimivat mun "Älä Juo Liikaa" -muistuttajina. Muuten unohtaisin sen ja saisin aikaiseksi hillittömän riidan streittarimieheni kanssa. En mä kyllä tiedä onko se streittari, ei se kyllä mitään päihteitä käytä, mutta ehkä siihen vaaditaan muutakin? Ainakin niiden rastien näkyvä käyttö ;) Niin, nyt kuitenkin riita on vältetty, koska olen luvannut sen kakun sunnuntaille. Krapulassa en pysty tekemään yhtään mitään.

Kaikki koristeet ovat jo paikoillaan, se on juhlavuoden kohokohtia kun halloween krääsä otetaan esiin. Mulla on halloween koristeita paljon enemmän kuin joulu. Tulipa hassu ajatus mieleen. Mun äitillä on joulukoristeita todella paljon ja se on niistä aina yhtä innoissaan, laittaa niitä esille viimeistään marraskuun alussa. Musta se on jotenkin vähän noloa. Mitä se siinä oikein vaahtoaa, miksi niitä pitää olla niin paljon? Mutta mähän olen itse ihan samanlainen!! En tietenkään itse mielestä, mutta varmasti ulkopuolisen havannoijan. Enkä ole!! Halloween koristeet ovat aivat eri asia!!

Niin, siis pikkuhiljaa alkaa kaikki olemaan valmista juhlia varten. Tänä vuonna on tulossa isoimmat juhlat ikinä! Ilmoittautuneita on 16, + yksi epävarma. Kyseessä on naamiaiset. Ollaan muutama tunti meillä ja sit mennään minigolffaamaan. Ja sieltä ihmiset saavat sitten jatkaa kuten haluavat. Bilettämisen kannalta olis mukavampaa, jos olis vähän rennompi ja riehakkaampi mies, mutta muuten ei tuossa ole juurikaan valittamista :)

Ei tulleet tilhet takaisin :( Hitto, vieläkään ei tietoa koska alan niitä työttömyyskorvauksia saamaan. Sitä vaan pitkitetään ja pitkitetään. Ja sitten multa meni vähän hermot ja kirjoitin ihan pöljiä sähköposteja täysin tähän asiaan syyttömille ihmisille ja nyt en sitten uskalla mennä katsomaan sähköpostejani, kun tulis kuitenkin vaan harmitus. Kolmen kuukauden karenssin sain joka tapauksessa, ei siinä, olin sen varaan laskenutkin, sainhan mukavat läksisäisrahatkin, eikä opiskeluani lasketa päätoimiseksi (tätä on vatvottu ties kuinka pitkään), mutta nyt ne ovat sielä kassassa keksineet, että minullahan on yritys. Nyt pitää siitä antaa selvitys, ja just hetki sitten työkkäristä soittivat ja sanoivat laittavansa siitä kyselyn. Ehkä jouluun mennessä saan tiedon, että nyt tässä kävikin niin, että minä olen heille velkaa 17 000 euroa ja tämä summa tulisi maksaa heidän tililleen ensitilassa, viimeistään kolmen arkipäivän sisällä.

Olen tässä jo senverran pitkään istunut ja palellut, että taidanpa mennä pukeutumaan ja tekemään fiksumpia juttuja. Nyt on harakat pudottaneet lintujenruokapötkön ja nahistelevat siitä keskenään. Paitsi että nyt tuliki orava ja ajoi linnut puun oksille katselemään kun hän herkuttelee. Pikkulintuparat vaan pyrähtelee kauempaa ihailemaan maassa makaavaa pötköä. Täytyis varmaan täyttää lintulauta, että nekin sais jotain.

Hauskaa viikonloppua!

xoxo,

Puputyttö


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tilhet tulivat!

Wohoo! Ne tuli sittenkin! Ihan hetki sitten, tässä pöydän ääressä istuessani näin kun parvi pyrähti siihen meidän punamarjaiseen puuhun ja siitä sitten pikaisesti kauempana kasvavaan koivuun. Yksittäisiä lintuja käynyt sen jälkeen meidän puussa, mutta nyt ne tuntuu menneen jonnekin muualle. Mutta nyt ne tietää paikan ja varmasti tulevat takaisin syömään marjat pois. Niin oli viime vuonnakin.

Ja jottei teidän täydy ainoastaan kuvitella miltä se mahtoi näyttää otin niistä kuvia!
Tilhet koivussa

Meidän tilhi!

Meidän tilhi

Meidän punamarjainen puu ilman tilhiä, mutta runsaalla marjasadolla. Ikkunassa näkyy hämähäkkejä.
Eilen hämmästyksekseni tajusin, minkälainen ponnistus iltalukio on sellaisille ihmisille, jotka käyvät päivisin töissä, jossa eivät voi käyttää työaikaa opiskeluun ja kuitenkin haluavat pärjätä opinnoissaan. Nimittäin mullahan on kaikki aika maailmassa käytettävissä ja siltikin tehtävien kanssa tulee vähän kiirettä. Eilen pänttäsin sitä kemiaa, kvanttimekaniikan atomirakennetta, ja kuulkaa! Opin jotain! Vieläkän ei kaikki palaset osuneet kohdalleen, mutta kirjassa olleet kuvat ovat saaneet merkityksen ja osasin jopa kirjan tehtäviä tehdä. Siinä kohtaa mun täytyikin sitten lähteä kouluun oppimaan muita asioita, vähän jännittää, että miten oppien kävi kun palaan aamupalan jälkeen kirjojen pariin. Olen kyllä sitä mielessäni käynyt läpi ja törmännyt sitten niihin kohtiin, joita en ilmeisesti ymmärtänyt oikein ja jotka ei sitten sovi siihen atomimalliin.

Miksi mä puhun tästä näin paljon? No tietty sen takia, että se on tällä hetkellä iso asia mun elämässä, mutta myös (voi rähmä, kadotin sen sanan, vähän niin kuin innostamisen ja rohkaisun välimuoto) *jotain* muita mahdottomaksi kokemiensa asioiden kimppuun käymisessä. Mä olen oikeasti kaikkea muuta kuin kemiaa opiskeleva sellaiseen tietynlaiseen ajatteluun kykenevä ihminen. Mä olen totaalinen hepsankeikka, laiska ja kaikkea muuta kuin kurinalainen. Ja silti mä olen itsenäisesti oppimassa miten atomin elektronit mahdollisesti sijoittuvat ytimen ympärille. Vaikkakaan toistaiseksi mulla ei ole niistä laskelmista ja muista minkään näköistä hajua, mutta nyt edes tiedän, että tollaisia asioita on ylipäätään olemassa. Ja kaikista hassuinta tässä on se, että mun mielestä se on loppujen lopuksi aika mielenkiintoista. Vaikken vieläkään ole ymmärtänyt sitä, mitä näillä tiedoilla tehdään. Tai siis sen ehkä jotenkin joo, mutta saatujen tietojen soveltaminen. Jos sulla on tieto a ja tieto b miten ne yhdistämällä sä saat vaikka superlujaa muovia? Mutta ehk mun ei vielä tarvitse sitä tietää, näitä kemiankursseja taitaa olla vielä aika monta tulossa.

Eilinen meni siis aika pitkälti opiskellessa. Kouluakin oli tuplasti enemmän kuin ma-ke. Ai niin, käytiin myös kirjastossa ja työkkärissä. En muistanutkaan kertoa siitä kun sain puhelun työkkäristä, pari päivää sen jälkeen kun olin jättänyt kiukkuista palautetta. En ole siis vieläkään saanut minkään näköistä päätöstä karensseistani ja sen päivärahan maksamisesta. Työttömäksi olen ilmoittautunut 2.7!! Melkein neljä kuukautta jo mennyt! Niin, soittaja sanoi, että minulta puuttuu todistus opintojeni laajuudesta! Olen tasan tarkkaan toimittanut kaikki pyydetyt paperit ensi tilassa. Mutta tämä minun olisi itse pitänyt älytä toimittaa. Soittaja sanoi, että "välttämättä asiakas ei tiedä sitä todistusta toimittaa", nii-in---välttämättä en osannut arvata, että sellainenkin olisi pitänyt sinne hoitaa...eikä niille tullut sitten mieleenkään sitä minulta pyytää. No, syysloman jälkeen sain koululta sellaisen, lukiosihteeri vai mikä se nyt onkaan, oli myös ihan tuohtunut. Ihan ensimmäisiä papereita joita olen työkkäriin toimittanut oli myös koululta ja siinä sanottiin, että opintoni ovat sivutoimista. Eli koko tää juttu on niiltä vaan viivyttelyä. No, nyt kuitenkin pitäisi kaikkien papereiden olla siellä ja kuukauden! sisään pitäis tulla päätös. Paperin vastaanottanut virkailija kyllä sanoi, että voi olla että se käsitellään nopeammin, kun tässä on kestänyt niin kauan. Syytä olis...

Eipä kait muuta. Jouduin heittämään kaksi leipomaani sämpylää kompostiin :( Harmittaa.

Lähipäivinä tulossa postaus Viipurin Koirista. Stay tuned!

xoxo,

Puputyttö

tiistai 23. lokakuuta 2012

Tiistai

Superia tiistaita kaikille!

Olin eilen oikein kovin ahkera, tv:tä tuijotin ainoastaan uusien Dexterin ja the Walking Deadin verran, sekä myöhään illalla Ilmiantajat elokuvan, mutta se oli vaan ja ainoastaan sen takia, kun halusin samalla veivata Sizzix leikkuriani. Ja se onnistuu hyvin telkkua katsoessa. :)

Laitoin muuten esseen perään hyömiön ja sain siitä miinuksen :(

Irtonaisia asioita. Löysin äidiltä, kaapin päälle nostetusta sälää pursuavasta korista alkuperäisissä pakkauksissaan olevaa kosmetiikkaa, yövoiteen ja puhdistusaineen. Otin ne, vaikkeivat täyttäneetkään tiukkoja kosmetiikkakriteerejäni. Parempi käyttää ne pois kuin jättää sinne pilaantumaan.
Pihalla harakka heittelee lehtiä etsiessään niiden alle piiloutunutta ruokaa.
Risto söi eilen ainoan avomaankurkkuni. Sekin oli kyllä niin mini, ettei haitannut yhtään. Ei siis onnistuneet kurkut tänä vuonna. Sain ne kasvamaan aivan liian myöhään.

Eiliseen ahkeruuteen. Opiskelin tuntikausia! Kunnes se sitten tyssäs kemiaan. En vaan millään päässyt yli kvanttimekaanisesta atomimallista. En käsitä orbitaaleja enkä pääkuoria. Olen oppinut ymmärtämään sen Bohrin (???) renkulan, mutta tätä kvanttijuttua en millään saa sovitettua enää yhtään mihinkään. Nytkin on kolme sivustoa tuolla ylhäällä noissa läpysköissä, välilehdissä tms., jotka käsittelee atomeita ja orbitaaleja, mutta tuntuu, että pää posahtaa, jos vilkaisenkaan niihin. Ehkä nyt aamulla pystyis vilkaisemaan. Oppikirjassa on..uh...meinasin kertoa yhdestä kuvasta, jossa on palloja (elektroneja?) ...ahdistaa pelkkä kuvan ajatteleminen...en siis tajua siitä yhtään mitään. Yks iso virhe minkä tein oli se, kun luin liian aikaisin kysymyksen ja yrtitin löytää niihin hätäisesti vastauksia samalla kuin luin itse asiaa, eikä siitä harppomisesta tullut mitään muuta kuin jättiläissolmu, joka ei millään meinaa aueta. MUTTA...yksi hieno juttu tässä on. Nimittäin se, että kyllähän minä sen jossain vaiheessa opin (opiskelen kemiaa etänä, enkä tiedä miten pyytää opelta apua...) ja sitten minä tiedän hittolainen jotain kvanttimekaniikan atomimallista! Aika hyvin tälläiseltä latvasta laholta pinkkitukkaiselta muovihöperöltä. Ei olisi moni uskonut! No, ensin se täytyy siis oppia. Hehkutetaan vasta sitten.

Alanis Morrisettella (tai jotain sinne päin) on biisi, jossa se laulaa jostain, joka tykkää sateesta, kunhan se ei kastele, kivusta, kunhan se ei satu. Tiesittekö, että se laulu kertoo minusta? Ette varmaan. No, nyt tiedätte. Mä olen just se. opiskelu on ihanaa, kunhan ei tarvii liialti vaivata päätään. Tatuoinnit on ihania, kunpa vaan ne ei sattuis, eikä niiden kyllä tarttis kestää ikuisuuksia. Hämähäkit, kummitukset, zombiet, luurangot ja ötökät on hauskoja, kunhan vaan eivät ole pelottavia. Ulkona on ihanaa, kunhan vaan ei ole ötököitä, liian kylmää/kuumaa, ei sada, eikä tuule.

Ikkunalla kävi talitiainen moikkaamassa. Kahdesti jo lentänyt ihan tohon likelle, mitähän se meinaa? joku juttu sillä kyllä on, sillä se on vieläkin siinä, välillä menee vähän kauemmas ja sit taas pyrähtää jotain katsomaan.

Tällä päivälle sen verran paljon hommaa, että parempi nyt poistua. Ollaan heti pian menossa notkumaan meidän suosikkimestoille Vantaan puolelle. kirjastoon siis :)

Alla joitain vanhoja kuvia, kun ei mulla uusiakaan ole. Pahoitteluni, jos tulee toistoa.  Hautakivet ainakin sopii hyvin innoittimeksi! Ja Kuva, missä Nuppu ja Meri katsovat tv:stä myöhäisillan kauhuelokuvaa sopii hyvin postaukseni tv-osioon. Alin kuva kuvaa minua näiden turhanpäiväisten postausten jälkeen.



Ihan parasta! Meidän pihassa kavaa jokin koriste?puu, jossa pihlajanmarjan kaltaisia punaisia marjoja. Viime vuonna tilhet söi ne, ja niitä olen nyt tänäkin vuonna odottanut. Mutta nyt sinne puuhun kipusi pieni kaunis orava ja se maisteli niitä marjoja :D Ei näyttänyt kelpaavan :(

xoxo,

Puputyttö

maanantai 22. lokakuuta 2012

Naku totuus

Heips!

Päivät menneet ihan sekaisin, kun lapsosilla oli syysloma, ja itsellä kans ja kaikki oltiin kotona, tuntui ylipitkältä viikonlopulta eikä kukaan meinannut pysyä kärryillä, että mikä päivä nyt onkaan.

Opin paljon itsestäni työttömänä ollessani. Tämä ei olekaan niin hienoa kun olen aiemmin ajatellut. Ehkä vapaa-ajankin kanssa pätee sama niukkuus-sääntö, siitäkin nauttii enemmän kun se on kortilla? En saa itsestäni irti sen vertaa, että tekisin jonkin laisen toimintasuunnitelman ja eläisin sitten sen mukaan. Tai ei toimintasuunnitelmaa, vaan päivittäisen aikataulun tms. On hassua olla sekä todella ahkera, että totaalisen saamaton. Pystyn uskomattomiin suorituksiin, mahdottomiin kiepautuksiin ja taas toisaalta välillä en meinaa saada edes vaatteita päälle. Enkä nyt puhu masennuksesta, vaan ihan vaan velttoudesta.

Viime viikko meni telkkaria katsoessa. Aika kamalaa. Katsottiin the walking deadin eka ja toka kausi lähes yhteen putkeen. Ja kyllähän niitä zombieita oli sen jälkeen kaikkialla. Kolmas kausi pyörähti käyntiin Jenkeissä ja meillä kans. Tulevat samoihin aikoihin Dexterin kanssa. Meillä maanantaina (eli tänään!!) herkutellaan sekä Dexterin että Walking Deadin tuoreilla jaksoilla. Nam. C:n mielestä WD on parempi kuin Dexter :( Petturi.

Pikakelaus torstailta tähän hetkeen.

Olin äitillä siivoamassa, tällä kertaa Pinpulan kanssa. Sain eteisen kokonaan siivottua. Aikas hyvä fiilis tuli. Ja taas kasapäin kamaa kirppikselle, ja aika paljon omaankin kotiin. Pääasiassa lahjapapereita jne. Tai ei oikeastaan, mutta ainakin jonkin verran. Ette usko kuinka paljon mun äitillä on kamaa. Se on siinä hilkulla, ettei sen tarttis vuokrata jotain ulkopuolista tilaa ylimääräiselle krääsälleen. Oma karsintani ja tämän hamstraamistaipumuksen tiedostaminen tuli hyvään aikaan...kymmenessä vuodessa olisin varmaan saanut meidänkin talon samanlaiseen ylitsepursuavaan kuntoon. Pieni huomio: vaikka karsinta onkin todella mukavaa ja vapauttavaa, huomattavasti tärkeämpää on siltikin tavaravirran katkaiseminen. Niin, ettei uutta karsittavaa kasaannut samalla kun vanhoja kannetaan ulos.

Siivoamisessa meni aivan liian pitkään, en kerinnyt Helunaan enkä Punnitse & Säästään :( Enkä edes ajoissa PKS tapaamiseen. Mutta menin kuitenkin. Pelastettiin eläimet pelaamalla Bingoa :D (Barbie 12 kuittaa) Treenattiin siis tulevia PKS 20 v. synttäreitä varten. Ei oikeasti ollut ihan niin helppoa kun olis voinut kuvitella, että hyvä vaan että harjoiteltiin!

Perjantaina...um...katsottiin hulluna zombieita? Varmaankin joo. Lauantaina olin 4 tuntia askartelukirppiksellä myymässä virheostoksiani ja tarpeettomaksi käyneitä askartelujuttuja. Sain paljon myytyä, mm. vanhan ompelukoneeni! Olin todella tyytyväinen että melkein kaikki meni. Rahaa ei tullut kasapäin, mutta aikuisten oikeesti olen todella tyytyväinen, että sain tavarat eteenpäin, uuteen käyttöön! Ja taas toisaalta, pöytämaksuun nähden en ole ikinä tehnyt näin hyvää tulosta. Puolikas pöytäpaikka oli 4 euroa :) Myin myös yhtä lukuunottamatta kaikki "turhat" kankaani, jotka vaan tukkivat kangaskaappiani. Ja melkein kaikki saippuamuotitkin. Todella hyvä!

Muuten lauantai tais mennä Tehtaan siivoamisessa. C:hän siis muutti alakertaan ja sain koko huoneen itselleni! Nyt on paljon tilaa ja lattiakin melkein tyhjä! Otan lähiaikoina kuvia, jotain pikkusiivousta tehtävä sitä ennen. Nukketaloakin laittanut Halloween kuntoon :)

Eilen tyhjennettiin auto Hesyn kirppikselle, vietiin kierrätyskamat ja käytiin Jumbossa. C halusi ehdottomasti maistaa mansikka-pippuri-kahvitököttiä. Minä otin onnettoman teen. Vihreä tee ei ole vihreää teetä, ellei se ole japanilaista. Kiinalainen vihreä tee on yksinkertaisesti aivan liian mautonta. Käytiin Mustasta Pörssistä hakemassa uusi sauvasekoitin, kun edellinen hyytyi :( Onneksi oli takuuta reilusti jäljellä!

Luontodokkareitakin ollaan ennätetty katsomaan, vaihtolämpöisistä ja sit Darvinista kertovaa dokkaria, josta kylläkin jätettiin melkein kaksi (kolmesta) levyä katsomatta, kun olivat niin tylsiä. Kaikesta telkkarintuijotuksesta huolimatta olen myös onnistunut ompelemaan. Olen kehittämässä Pinkkikselle aivan ihanaa uutta juttua! Läpimurtovaihe meneillään! Jännää! En laita kuvia ennen joulun myyjäisiä...ymmärrätte varmaan ;)

Melkein kahden viikon tauon jälkeen palasin myös lenkkipoluille! Todella raskasta, tai ei raskasta, mutta tylsää. Tokalla kerralla olin jäämässä sänkyyn pötköttämään, mutta C melkeinpä kiskoi mukaansa. Oikeassahan se on: minä tarvitsen liikuntaa, varsinkin kun pyöräily jäänyt niin vähiin. Noinkin lyhyt tauko sai aikaan sen, että lihakset on nyt ihan jumissa. Auts!

Sitten siihen nakuun totuuteen! olen huvittanut itseäni monena iltana ennen unen tuloa ajatuksella, että kaupoissa, lehdissä tuotepakkauksissa jne. käytettäisiin totuudenmukaisia kuvia tuotteiden valmistuksesta ja käyttäjistä. Hus pois kaikki langanlaihat mallit vaatemainoksista ja tilalle puuvillapeltojen karu totuus ympäristömyrkyistä, vesipulasta ja puuvillan kerääjistä, sekä realistiset kuvat hikipajoista Intiassa ja Kiinassa, jossa työntekijät nukkuvat työpöytiensä alla, kun kotiinpääsy evätty. Suklaata mainostettaessa valokeilaan pääsisivät lapset kiipeilemässä isojen viidakkoveitsiensä kanssa kaakaopuissa, pahoine haavoineen, Nestlen äidinmaidon korvikkeissa mainostajina olisivatkin Afrikan aliravitut vauvat, joiden äidit houkuteltiin vaihtamaan äidinmaito korvikkeeseen, jota sitten tietenkin rahapulassa jatkettiin liiaksi vedellä, lihatiskin takana pyörisivätkin videot, joissa elävää kuvaa teurastamoista, sikaloista kuolleine ja turhautuneine sikoineen... Varmaan aika paljon jäis ostamatta jos näin olis.

Mutta kuulkaa! Dexter ja Walking Dead odottaa!

xoxo,

Puputyttö
aka Barbie 12

 

torstai 18. lokakuuta 2012

Remonttia ja kirjastoa

Ette usko miten hienolta tuntuu, kun vihdoin ja viimein ollaan saatu alakerran lattiat kuntoon! Chris väkersi eilen olkkarin lattian uuteen uskoon. Enää tarvittais seinät uusiks eikä sitten tarttis enää kauhiasti piilotella meidän kotia. C on saanut paljon aikaiseksi täällä olo aikanansa. Minä en olis itse pystynyt varmaan mihinkään niistä hommista, mitä se on tehnyt. Siis remppahommista. Kuten jo aiemmin mainittu, en pidä remontoinnin suuritöisyydestä.

Seuraavaksi olis vuorossa yläkerta. Mutta ei siitä sen enempää, sillä välillä yläkerran asukkaista ainakin toinen lukee tätä, ja ehkä haluttais sen olevan yllätys.

Otan olohuoneesta kuvan sitten kun ollaan saatu matto lattiaan. Se pitää vaan siis puistella. Koirallisille ihmisille muuten vinkki: koirankarvat lähtee matoista ja sohvilta todella hyvin sellaisella kylpyhuonekuivaimella. Tai siis ikkunankuivaimella myös. Kumilastalla siis.

Mulla ei ole sitäkään vähää asiaa mitä yleensä, eikä kauheesti aikaakaan. Mennään kohta molempien lasten kanssa mummelille siivoamaan. Mä saan keittiön loppuun ja muksut tyhjentää eteisen kaappeja. Molemmilla mun vanhemmilla (eronneet siis) eteisen kapit kerää uskomattoman määrän sinne kuulumatonta tavaraa. Äitillä kyllä kaikki muutkin kaapit :) Isä kerää sinne kaikkialta haalimaansa tavaraa, siis sellaista mitä se ostaa milloin mistäkin, kun edullisesti luulee saavansa, eikä sitten otakaan käyttöön. Laseja, huonolaatuisia veitsiä, pieniä sähkölaitteita (se jopa esitteli halvalla ostamaansa ompelukonetta! Ilman mitään aikomusta koskaan edes käyttää sitä. En tiedä olisko se halunnut, että mä olisin pyytänyt saada sitä), mitä vaan! Voi muuten olla, että se ostaa niitä asioita, antaakseen niitä sitten muille. En todellakaan tiedä. Joku kummallinen pieni niksahdus varmaan jossain tapahtunut.

No, nyt siis tarkoitus laittaa äitin eteinen kuntoon. Sekin siis vähän hirvittää. Sillä on nimittäin kamalasti pientä irtosälää seinillä "tärkeitä, rakkaita, muistoja", jotka haluaisin siistiä (=harventaa) ja muistojutut tuntuu olevan kaikista vaikeimmat. No, katsotaan.

Eilen käytiin vielä illalla suosikkipaikassani, kirjastossa. Taas haalin sieltä jotain, vaikka oli entisiäkin vielä lukematta. En ole vieläkään lukenut sitä kaakaon kasvattajista kertovaa kirjaa. Todellakin yritän ahmia mahdollisimman suuret määrät suklaata ennen sen lukemista. En oikeesti, mut tavallaan joo. Muistan joskus lukeneeni suomalaisten karkkitalojen (ainakin Fazerin ja Pandan) päättäjien tai muiden silmäätekevien aatoksista "reiluun" kaakaoon. En sanatarkkaan muista mitä Pandalta sanottiin, mutta se oli kuitenkin jotain sellaista, mikä vei maun Pandan Hurmaavalta Tummalta, joka siis ollut yksi suosikkisuklaistani :( Se oli tyyliin, jos me ei sitä "epäreilua" kaakaota ostettais, joku toinen ostais. Ehkä pitäsi tehdä joku joukkovetoomus, että saatais Fazerille ja Pandalle myös Reilun Kaupan suklaata? Kaakaopavun viljelyssä erityisesti käytetään lapsityövoimaa, FYI. Siellä ne pikkuset vipeltää isojen viidakkoveitsiensä kanssa. No, onneksi lapset ovat niin varovaisia ja huolellisia ympäri maailman, ettei niille varmasti satu haavereita. Ja jos sattuu, niin siellä on varmasti välittäviä ja ensiaputaitoisia aikuisia auttamassa...

Lainasin kirjastosta Darwinista kertovan dvd-sarjan. Arvatkaa onko meillä biologiassa evoluutiosta just nyt :) Kaikki kyllä käydään niin vauhdilla, että kun mä olen katsonut dvdni, ollaankin jo lisääntymisessä. Enkä varmana lainaa mitään siihen liittyviä dokumentteja. Olen ehkä joskus kertonutkin, etten pysty katsomaan synnytysvideoita. Ekaa kertaa semmoinen tuli eteeni synnytysvalmennuksessa. Jouduin poistumaan viereiseen huoneeseen parkumaan, kun se koko touhu oli vaan liikaa. Sain videon lainaksi kotiini, mutta siellä sama juttu. Neljännellä yrityksellä taiisn onnistua katsomaan sen loppuun. Ja senkin jälkeen tyhmimmänkin ohjelman hölmöinkin synnytys kuvaus on saanut mut kyyneliin. Pöljää. Mutta ainakin mulla on siellä biologian tunnilla oikeus rehvastella omakohtaisilla kokemuksilla :)

Nyt on syysloma, eilenkin jo oli. Silti olen yrittänyt pitää opiskeluintoa yllä. Eilen luin ja kirjoitin vihkooni kemiaa. Enkku, äikkä, matikka ja biologia on ymmärrettäviä, niihin mulla liittyy jotain muistoja, niistä osaan jo jotain. Mutta kemian kanssa kaikki lähtee ihan nollasta.  Onneksi on motivaatio sen opiskeluun! Muuten ei tulis mitään. Ja nyt on olemassa myös jonkin asteista itsekuria. Sen huomaa siitä, että opiskelen myös ilman välttämätöntä pakkoa. Nyt vaan alkaa olemaan niin paljon kaikkea opiskeltavaa. Japaniakin yritän taas vähän herätellä. Ehkä vois suosiolla jättää sitä tv:n tuijottamsita vähemmälle. Ollaan kohta katsottu toinenkin kausi siitä Zombie sarjasta. Enkä edes kauheasti tykkää siitä. Olis tehneet niistä zombiesta jollain tapaa kiinnostavampia.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan lähtöön. Tuntuu ihan viikonlopulta, kun lapset on kotona. Illalla pääsen jos en ihan kaupunkiin asti, niin ainkain esikaupunkiin, Sörnäisiin ja varmaan kyllä Hakaniemeenkin, kun on PKS tapaaminen ja ajattelin käydä vähän ruokashoppailemassa. Ja Helunassa myös.

Mjau!

xoxo,

Puputyttö

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Japanilaisista


Varoitus: Alla oleva teksti tulee sisältämään paljon typeriä yleistyksiä. Mutta niin se nyt vaan on, ettei sitä voi kaikkia rannalla olevan hiekan murusiakaan aina ajatella yksittäisinä pieninä kivinä. Hiekkaa se on. Ja näin japanilaisetkin ovat japanilaisia, eivätkä yksittäisiä yksilöitä. Postaukseni ei koske millään yksittäisiä henkilöitä, vaan japanilaisia. Pöh! ei niitä yleistyksiä sitten tullutkaan, kun en itse jakanutkaan (uusia) mielipiteitäni, vaan ehkä enemmän haastoin lukijat itse tekemään omat johotopäätksensä.

Minä rakastan Japania, japanilaisia, japanilaisuuksia. Ehdoitta, kritiikittömästi. The Cove elokuvan nähtyäni olen pystynyt toteamaan, että Japanissa on paljon "kylmiä", eläimiä kohtaan täysin tunteettomia ja välinpitämättömiä ihmisiä, mutta itse japanilaisten asioiden hullaantumiseeni se ei ole vaikuttanut. Sitä vaan ikään kuin sulkee silmänsä sellaiselta, jota ei tahdo nähdä/ajatella.

Japanivillitykseni alkoi n. 10 vuotta sitten. Hello Kittystä. Olin aivan villiintynyt tuosta kissasta. Poikanikin, jolle puheen tuottaminen oli keskivertolasta vaikeampaa ja sanat kahden käden sormin laskettavissa tiesi kutsua Kittyä "patiitakitta"ksi, eli siis pakettikissaksi, kun niitä kissoja aina postipaketeista ilmestyi :) No, Hello Kittyä oli päästävä katsomaan, maksoi mitä maksoi. (onneksi isä auttoi, kun niin tykkäsi ajatuksesta, että tyttärensä on niin hullu, että lähtee yksinään Tokioon asti kissan perässä). Ennen matkaa yritin kuumeisesti keksiä jotain muutakin, mitä Japanissa ollessani tehdä, kuin Sanrion kauppojen koluaminen ja teemapuistossa itkeskely (oikeesti vollotin!). Enkä keksinyt mitään! Minua ei kiinnostanut historia, ei kulttuuri, ei ruoka, ei mikään perinteinen japanilainen asia, pelkkä kissa vaan.


Mutta niinhän siinä sitten kävi, että sinne se sydän jäi, ja sitä oli aina välillä päästävä katsomaan. Hello Kitty jäi auttamatta kakkoseksi, nyt ei mahdu edes Japanin ihanuudet top teniin. Nyt siellä on ihmiset, popkulttuuri, ruoka, historia, kieli, shoppailu, manga, anime, söpöys, kaupungit. Ja mikään ei ole onnistunut horjuttamaan japanin asemaa maailman ykkösmaana. Päinvastoin, se vain vahvistuu. Välillä niin, että tuntuu että pakahdun, kun haluan sinne niin kovasti.




Tiedän, että japanissa(kin) on paljon mätää, ja osaan niitä mätiä jopa yksilöidäkin. Mutta taas suljen silmäni ja korvani tältä propagandalta. Japanilaiset ovat kuitenkin täydellisiä, sekä ihmiset että asiat. Piste.

Kunnes toissapäivänä törmäsin blogiin Vaimoni on Japanilainen. En ole sitä ennättänyt paljoa vielä edes lukea, mutta riittävästi kuitenkin. Maininnan mm. tästä kirjasta ja sit se tuorein postaus myös. Niissä ei mainita mitään Ahaa! Näinhän se onkin -uutuuksia, enemmänkin asioita, joita olen jo itsekin todennut paljon kaikkea japanilaisuuksista lukiessani, mutta ehkä se, että ne nyt selkeästi siinä olivat, kaiken kansan nähtävillä, oli jotenkin silmät avaavaa. Tilasin kirjan itsellenikin (sitä ei kirjastosta löytynyt, vaikkakin varasin saman kirjoittajan kaksi muuta japanista kertovaa kirjaa, jotka kirjastossa siis olivat), aivan pakko lukea, josko vaikka vihdoin ja viimein pääsisin japanin pauloista ja pystyisin suhtautumaan asiaan/maahan/ihmisiin vähän järkiperäisemmin. Voinhan siltikin siitä/niistä tykätä, mutta järkevämmin. Kriittisemmin.

Arkisempiin asioihin. Eilen oli koulussa enkkua ja äikkää. On hassua, että kun on kyse lukion englannin kielen vitos kurssista, ja opettaja siltikin puhuu tunnilla enemmän suomea kuin englantia. Luulis, että tässä vaiheessa kaikki suomenkielinen puhe olis kiellettyä. Mutta ei.

Yhden toisen vähän kuumottavankin asian olen lukiossa huomannut: tuntiaktiivisuus on lähellä nollaa. Sillä ei kai koko luokka voi olla niin pöljä, ettei tietäisi vastauksia open kysymyksiin, jotka välillä niin helppoja, että mun lapsetkin osais niihin vastata. Tämä koskee siis kaikkia tunteja. Yleensä sitten en minäkään viitsi vastata, kun on vahvasti semmoinen olo, että se ei vaan ole tapana. Välillä on pakko, kun tuntuu, ettei tunti meinaa muuten edetä millään, jäädään vaan jumiin niihin open kysymyksiin. Luulis, että ihmiset mielellään vastais, jos ne tietää vastauksen. Eikä kaikki suinkaan ole niitä peruskoulusta suoraan iltalukioon tulleita, vaan osa on ihan aikuisia. En tiedä.

Molemmilla tunneilla oli kyllä ihan mukavaa. Äikässä varsinkin, kun tämä alkanut kurssi käsittelee vaikuttamisen keinoja. siis mainontaa, mielipidekirjoituksia jne. Innolla odotan, sillä haluan aina vaan oppia enemmän ja enemmän muihin vaikuttamisesta, helpottaa käännytystyötäni. ;) (silmää vinkkaava hymiö keventämään vakavaa lausettani)

Illalla sitten kävin vielä kaupassa. Ensimmäiseksi tarkistin olisko Yotsuba&! 11 ilmestynyt jo. Ja Wohoo! Siellä se oli! Soitin heti lapsille, olin niin innoissani. Kumpikaan lapsista ei ottanut uutista vastaan yhtään niin piukeasti kuin olisin toivonut. Pimpula päinvastoin kuulosti siltä kuin olisin häirinnyt häntä. Oli Jumbossa vaateostoksilla...pidän sormeni aisoissa ja ajatukseni tästä omana tietonani.

No, minä rynnin virnuillen kotiin, mutta C oli laittanut ruokaa ja halusi katsoa The Walking Deadiä :( Yotsuba sai odottaa. Illalla sitten ennen nukahtamista luin niin että silmiä kirvelsi ja aamulla vielä jatkoin loppuun kynttilänvalossa. Pakko myöntää, että oli ehkä hienoinen pettymys, mutta ehkä hauskuus on kypsynyt toiseen lukukertaan mennessä. Ja oli siellä kyllä ihan ääneen nauramisen arvoisiakin juttuja, muttei niin paljoa, kuin olin odottanut.



Tätä meillä sitten luetaan seuraavan viikon ajan, kun lapsetkin tulevat kotiin ja sitä kilvan lukevat, uudestaan ja uudestaan.

Mitäköhän hauskaa tälle päivälle tulossa? Ainakin syysloma alkoi!

xoxo,

Puputyttö

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pihalla

Mä olen ihan oikeasti aivan pihalla kaikesta mikä nykymaailmassa ihmisiä hytkyttää. Mä elän vaan omassa pienessä talossani Helsingin laitamilla, eikä mulla ole hajuakaan mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Toki tiedän, että esim. just nyt sataa aivan hillittömästi, mutta mä en tiedä surmatuista pikkulapsista, Youtube sensaatioista (mies osasi kertoa, että H&M'n katumainoksissa oleva mitättömän näköinen nainen on joku sellainen sensaatio), enkä tiedä kotimaisista tv-sarjoista tuon taivaallista. En siis tiedä mistä ihmiset puhuu. Eipä ne kyllä kauhiasti minulle puhukaan. Välillä tuntuu vähän orvolle, ja tyhmällekin. Siis jotenkin sivistymättömälle. Kun en seuraa uutisia, en edes niitä isoimpia. Toki jotain kantautuu C:n jutuista minunkin korviini, vaikkapa tämä tärkeä uutinen: Coloradossa siepattu pikkutyttö löytyi paloiteltuna. Olipas kivaa. Hyvä, että kuulin juuri tuon uutisen.
N. kuukausi, tai ehkä vähän vähemmän, sitten kun pidin radiota päällä (inhoan radiota, kun tuntuu, että aina se särisee, tai sitten ei särise, mutta sisältö on aivan naurettavan huonoa) kuulin ensimmäisen kerran Cisua/Chisua/Kisua. Tiedän kyllä, että se on joku suomalainen poppari, mutten vaan ollut onnistunut kuulemaan sen musiikkia niin, että siihen olis liitetty nimikin. Kuulosti aivan Maija Vilkkumaalta. Samoihin aikoihin radiossa kerrottiin, että yhdysvaltalaiset maanviljelijät syöttävät karjalleen karkkia ja nonparelleja koska maissia ja soija ovat kallistuneet. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.

Multa saattaa jäädä puhelin päiviksi äänettömälle, enkä yhtään osaa sitä pärinää kaivata. Useinhan puhelin on ihmisillä aina ja kaikkialla mukana, minun puhelimeni missä sattuu. Meinasin sanoa, että aina hukassa, mutta eihän se ole silloin hukassa, jos ei sitä kaivata. Sähköpostit saattavat jäädä lukematta, jos minulla on tietsikkakammo meneillään. Mutta kotoa minut kyllä tavoittaa, lähes aina. Niinhän se silloin minun lapsuudessakin toimi, että silloin mentiin katsomaan onko kaverit kotona. Ja ihan kestäviä ystävyyssuhteita silloinkin rakennettiin.

Muodista, trendeistä puhumattakaan, mulla ei ole tuon taivaallista tietoa. Silloin kun kävin, 1,5 vuotta sitten, kuntonyrkkeilytunneilla, huomasin, että aika monella oli Ed Hardy tai jotain sinnepäin, merkkisiä paitoja. Ehkä ne oli sen hetkinen trendi? Ja Pinja tykkää siitä Paul Frankistä, mutta se taitaa olla vähän nuorempien juttu? Muista vaatehommeleista en kyllä tiedä mitään. Ehkei tässä iässä enää travitsekaan tietää? Oman vaatekaapin sisältö riittää. Riittäähän?

Musiikki ja kaikki siihen liittyvä...No, Lady Gagan ja Madonnan tiedän, ja nyt (kiitos tyttären) tiedän senkin, että Rihanna laulaa muustakin kuin sateenvarjoista. Justin Bieberistä olen kuullut, kuulemma todella nolo. Suomessa on ainakin kaksi tenavatähteä tällä hetkellä pinnalla, vaikkei niitä ehkä tenavatähdiksi kutsuta. Mitäs ne nyt olikaan, Adele (voi ei, mistä mä keksin että tää on suomalainen?) ja sit joku poika, joka laulaa skeittitermejä. hitto, nyt mua alko itseänikin hävettämään. Ehkä jos on näin pihalla, niin pitäis sen ihan omana tietonaan vaan.

Mistäs muusta voi olla pihalla? No, mä olen pihalla pihalla olemisestakin. Ai niin, laitteet tietenkin! No, on mulla sellainen pienen pieni ipod, jota en osaa ladata ja johon en osaa itse ladata musiikkia. Mutta osaan kyllä käyttää sitä muuten. Siis kuunnella siitä musiikkia. Mulla ei ole niitä näpelöitäviä hienoja kännyköitä, eikä mukaan otettavia pieniä tietokoneita, vaikkakin ihan tavallinen kännykkä ja läppäri löytyykin. 

Eilen alkoi uusi jakso koulussa! Biologiaa! Ja heti on ihan erilainen motivaatio opiskeluun! Olen lukenut ja tehnyt läksyjä, etukäteenkin vähän selaillut kirjoja. Toivottavasti tätä kestää pitkään!

Dexter oli loistava! Sen lisäksi sitten alettiin katsomaan the walkin dead sarjaa. En ole kyllä yhtään vakuuttunut sen hyvyydestä, ollaan eka kausi yhtä jaksoa lukuunottamatta katsottu. Ehkä se vielä tästä. Ei kyllä kauhiasti innostais aloittaa uutta sarjaa. Ällöttää kun katsotaan telkkaria niin paljon. Mutta kun se on niin helppoa!

Mitäs muuta. Kaveri saa tänään vauvan! Itseasiassa ihan näillä hetkillä! Se leikataan selkävamman takia, sen takia tiedän näin tarkasti :) Onnea Norjaan!

C raahas eilen työpisteensä Tehtaalta alakertaan. Olen tästä sekä innoissani, että murheissani. Innoissani lisääntyneestä tilasta Wohoo! mutta surullinen jäätyäni yksi yläkertaan. Boohoo. 

Tässä C:n uusi tila.
Pöydän kanssa vielä vähän säätöä. Ensin C teki vanhasta ovesta pöydän, ja hienon pöydän tekikin, mutta s eoli kyllä kamlaan iso. Toi sitten vanhan pöytänsä alas, ja se on nyt siis tossa kuvassakin. Mä mietin, että josko se iso pöytä mahtuis mulle yläkertaan, niin saisin jättipöydän ompeluun ja kankaiden käsittelyyn. Nyt se taphtuu välillä lattialla, kun pöydät on niin täynnä kaikkea muuta. Ja lattiahan meillä on vuorattu koirankarvoilla.
Risto on ollut ihan pihalla tosta sen tuolin siirrosta (kuvassa tuolissa makoilee kylläkin Kenai). Se ei millään meinannut ymmärtää mennä siihen. Oli vaan sängyllä koko ajan, eikä reppana edes syönyt mitään. Sillä oli vaikeat ajat koko eilisen iltapäivän. Vasta yöksi nukkumaan saatiin se usutettua siihen.

Tilhiä odotellessa.

xoxo,

Puputyttö


maanantai 15. lokakuuta 2012

Voihan Munakoiso!

Olen ollut oikein reipas jälleen! Lauanataina olen ainakin ommellut, ompelin mm. halloween aiheisen viirinauhan muksujen huoneeseen, pussukoita ja yhden tilausjutun. Perjantaista alkaen olen kärttänyt jotakuta perheestäni lähtemään kanssani Hulluille Päiville, säästämään kasapäin rahaa. Ei onnistunut, enkä sinne niin suurella vimmalla kaivannut, että olisin mennyt yksin. Ostoslistalla olis ollut sähköhammasharjanpäitä, jota tuntuu olevan aina tarjouksessa Hulluilla Päivillä. Lasten sähköhammasharjaan siis. Itselläni on ollut jo vuosikauden Terradentin vaihtopäinen hammasharja, josta viimeinen vaihtopää odottaa pääsyään käyttöön. Eikä niitä tehdä enää! Viime kesänä onnistuin löytämään jostain Oulun korkeudelta (tai ehkä se oli jossain muualla) luontaistuotekaupan, jolla oli vaihtopäitä vielä valikoimissaan.Ostin kaikki mitä niillä oli, mutta nyt nekin alkavat olemaan käytetty. En ole edes katsellut mitä muita ekologisempia hammasharjoja olis tarjolla, kun on kerta ollut toi Terradent. Olen siihen niin tykästynyt. Ja nyt pitäis sitten etsiä tilalle uusi. :(

Hammasharjoista takaisin asiaan, jota ei siis taaskaan erityisemmin ole. Eilen olen ollut superkokeellinen kokki. Kerroinko jo ostaneeni munakoison viikko sitten? Meidän perheessä munakoiso on ruma sana, kauhistus ja ällötys. Mutta koska olen tekemässä kolmatta keittokirjaani, jonka pointti on tehdä epäilyttävistä kasviksista (lasten silmissä tämä tarkoittaneen kaikkia kasviksia) syömäkelpoisia, oli keksittävä jotain tuosta kaikista kasveista haastavimmasta! kirjan kuvittajalta sain idean mussakaan. Toinen munakoiso resepti, josta tiesin ainakin jonkun joskus tykänneen oli baba ganoush, joten näiden ruokien kimppuun siis! Ja kappas! Niinhän siinä sitten kävi, että meidän perheessä on ihan lasten kanssa syöty kaksi munakoisoa! Tosta noin vaan, huomaaamatta ikään. Baba ganoush vaatii vielä ehkä vähän viilaamista, mutta mussakasta tuli kerta heitolla oikein hyvää! Tuli kyllä siitä dipistäkin, mutta melko tujua jos lapselle sitä tekis. On se hienoa, miten kasvikset saattavat näin vanhankin vielä yllättää. Kerroinko, kuinka sain ruusukaalistakin syötävää, enkä ainoastaan hauskan rekvisiitan Blythe kuvauksiin. Ruusukaalista! Melkoinen plikka olen! Kohta varmaan väitän tehneeni saman oliiveille. No, johonkin se raja on vedettävä!

Lisää ruokaa! Lauantaina tein okarasta, joka on siis soijamaidon teossa syntynyttä soijapapurouhetta. Aiemmin olen joko kuivattanut sen (ja ripotellut pieniä määriä koirien kypsennettävään ruokaan) tai heittänyt kompostiin. Nyt etsin netistä ohjeita ja löysin sellaisen jalokiven, josta hiukan hiomalla sain mitä loistavinta ruokaa. C sanoi, että on yksi parhaista jutuista joita olen tehnyt! Kalattomia kalapalleroita :) Harmi, ettei okaraa ole yleisesti saatavilla, eikä kauhian moni varmaan itse soijamaitojaan tee. Jos jotakuta kiinnostaa, niin postaan toki hiomani reseptin, mutta en sitä turhaan viitsi tehdä, juuri ton okaran "hankalan" saatavuuden takia.

Ja vielä lisää ruokaa! Sunnuntaina, kun kerta uuni oli päällä, C teki keksejä (se tekee niitä koko ajan) ja piirakan (ei yhtään hyvää :( ja minä siis paahdoin munakoisoni baba ganoushia varten. Kolmessa lukemassani ohjeessa sanottiin, että se pitää piikittää ennen uuniin laittoa ja yhdessä sanottiin ettei tarvii. Minä uskoin sitä yhtä ja otettuani koison pois uunista tökkäsin sitä sormellani, jolloin munakoiso räjähti ympäri meidän keittiötä ja myös minun päälleni. Poltin kaulani :( Pitää siis piikittää. Niin, tein samalla siis myös sen mussakan ja vielä tripla annoksen spelttileipätaikinaa (johon postasin reseptinkin sen operaation alkupäivinä), josta leivoin sämpylät.

Kaikki tämä ennen puoli kahta, jolloin lähdin etsimään Vantaan Maratonin lähtö -paikkaa. Sillä supemieheni osallistui puolimaratoniin!Löysin oikean paikan ja vielä oikean miehenkin!

 Lähtöhetkellä en kyllä enää löytänyt oikeaa miestä, satoja vääriä kylläkin.
 Maalista oikea mies jälleen paikallistettu! Hienoa Chris! :D

Lapset lähti sitten iltapäivällä isälleen, me jämähdettiin sohvalle sipsien, baba ganoushin ja muiden herkkujen kanssa, katsomaan dokkaria kadonneista maailmoista, dinosauruksista ja fossiileista.

Mutta nyt, arvon lukijat, nyt minä menen katsomaan Dexteriä! Siinä on nykyään niin hyvät juonenkäänteet, että, te jotka seuraatte sitä suomen aikataulussa, ette ikinä uskokaan mitä kaikkea herkkua tulossa!!

Moikkis nyt vaan!

xoxo,

Puputyttö

perjantai 12. lokakuuta 2012

Karsintaa ruokapöydässä

Ennen kuin mennään hienoon, ennalta suunniteltuun aiheeseen, haluan tehdä alkukevennyksen :) Sain eilen sen Bambin huoneen valmiiksi. Myönnettäköön, että loppua kohden aloin kiiruhtamaan, tarve saada se valmiiksi ohitti harkinnan jne. Haluan sinne vielä viirinauhan ja ehkä jotain muuta vastaavaa koristetta, mutta muuten tämän pitäis olla nyt valmis :D
Eikö olekin ihana!!! Olen siihen ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväinen. Koko muu talo onkin sitten kaaoksen vallassa. Nukkeja on liikaa...

Eilen sain myös herkkukaupan siivottua, siellä oli lennellyt kassakoneet ja suklaat pitkin poikin. Vaikkakin olen rakentanut nukketalon tukevaan kaappiin, on siellä siltikin lähes viikottain maanjäristyksiä. Ja kun jotain tekee yhdessä kohtaa lähes väistämättä tulee sohaisseeksi jotain toista, sillä seurauksella että tavarat lentelee. Enkä aina suinkaan jaksa laittaa niitä paikoilleen.

Se siitä alkukevennyksestä.

Olen aiemminkin puhunut syömisten yksinkertaistamisesta. Pohdin sitä edelleen aika paljon. Pelottaa, että kun muutenkin on jo jollain tapaa rajoittunut ruokavalio, että jos sitä vielä karsii niin saako kaikki tarvitsemansa ravinteet? Uskon, että aivan varmasti saa, ja varmasti ylikin. Paitsi ne penteleen B12 ja D -vitamiinit. Silti joku siinä ottaa vastaan, vaikkakin ajutuksena se on mielestäni niin oikein kuin oikea oikeassa olla voi. Mun mielestä on jotenkin niin "väärin", että kaikkea on koko ajan tarjolla, suklaata syödään päivittäittäin, joka päivä on yhtä juhlaa, mitä ruokaan tulee. Eikä tääkään ole kaikki se, mitä asiallani tarkoitan, vaan lisäksi myös sitä, että pitääkö mulla olla 7:ää eri pähkinää, 5:ttä eri siementä, kolmea eri hiutaletta, kaikkea niin kauheasti. Eikö riitä, että on kaurahiutaleita, cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä, auringonkukansiemeniä, hampunsiemeniä ja kurpitsansiemeniä? Ja tää on just se mikä mua vähän huolestuttaa. Että jos näitä alkaa karsimaan, niin saako sitten kaiken tarvitsemansa? Enkä mä tarkoita sitä, etten enää ikinä ostais manteleita tai hasselpähkinöitä, taikka ruishiutaleita, mutta ettei niitä olis koko aikaa kaapissa. Pähkinöitä haluan muutenkin alkaa korvaamaan siemenillä.

Ja sit se toinen, josta siis jo aloinkin kirjoittamaan. Eli yltäkylläisyys. Jo vain, kaikkihan me ansaitaan "rankan työpäivän jälkeen" (työttömät ei ansaitse mitään!) erikoisherkkuja. Joka päivä, ja mielellään jättimegapakkaus, tuplana. Tää on tosi vaikee, ainakin mulle. Vaikken olekaan töissä, enkä ansaitse mitään. En kyllä ajattele, että jonkun rankan suorituksen jälkeen ansaitsisin jotain erityistä, palkinnon tms. Herkut kuuluvat automaattisena osana päivittäiseen elämään. Näin ei ehkä kuitenkaan pitäis olla? Ja taas palataan siihen, mistä olen monesti(?) aiemminkin vouhottanut, eli siihen että tietynlainen puute lisää nautintoa. Aivan takuuvarmasti rivi suklaata kerran viikossa on nautinnollisempaa kuin samainen määrä joka päivä.
Sama juttu ruokien suhteen. Nykyisin meidän arkiruoatkin ovat paljon juhlavampia kuin parhaimmassakaan juhlapöydässä 50-70 vuotta sitten. Kaikki tietää perinteiset jouluruoat, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikon, kinkun ja sillit. Ne oli suurinta herkkua, niitä syötiin siis yllin kyllin vain ja ainoastaan vuoden suurimpana juhlana. Nythän meille ei edes kelpais noin maalais-henkinen ruoka. Meidän pitää saada sushia ja moussakaa! Ja joka päivä, mielellään mahdollisimman halvalla ja vähällä vaivalla.

Entäpä jos ottaiskin askeleen taaksenpäin näissä ruoka-asioissa ja palais aikaan ennen tätä hillitöntä yltäkylläisyyttä? Hui. Mut ei niin, että kieltäis itseltään kaiken ikiajoiksi, vaan niin että palauttais herkuille niiden ansaitsema hohto ja hehku. Miten tähän sitten pääsis, kun kaupat kuitenkin toitottaa herkkujen ilosanomaa ja tuputtaa tuotteitaan puoli-ilmaiseksi, tai ainakin 3 kahden hinnalla, ja kertoo, että me ollaan sen arvoisia, eikä itseltään minkään kieltäminen ole yhtään trendikästä? En tiedä. Ehkä ainakin asian toteaminen auttaa vähän. Itsekuria ainakin alkuun? Yks mikä vois auttaa, on kaupassakäynnin vähentäminen. Ja se kauppalista.

Kauppalistasta tuli mieleeni! Olin eilen äitillä siivoamassa. Sain keittiön melkein valmiiksi. Oikein tyytyväinen tekemääni työhön. Ja äiti oli onnistunut pitämään keittiön myös siistinä! Wohoo! Mun äiti on kaikin puolin todella ihana, mutta yks iso "vika" siinä on, se on nimittäin melkoinen sottapytty. Eli se, että keittiö oli viikon pysynyt siistinä oli aika iso juttu! Tietenkin sillä edelleen on aivan liikaa tavaraa, joka vaan vaikeuttaa paikkojen siistinä pysymistä, mutta minä karsin sen minkä pystyn ja lopuille en voi mitään.
Niin, joka tapauksessa äiti kävi kaupassa minun siivotessa. Ollaan yhdessä puhuttu kauppalistan tarpeellisuudesta ja käytännöllisyydestä, varsinkin kuiva-ainekaappeja siivotessa. Ja äiti vielä laittoi jääkaapin oveen paperilehtiön ostoslistaa varten. No, lehtiö oli täysin tyhjä ja äiti tuli kaupasta ehkä n. viiden paprikan ja purkin kapriksia kanssa (oli siinä muutakin, mutta ne ei niinkään liity tähän juttuun). Ei tässä mitään, mutta olin just siivonnut jääkaapin (ja heittänyt pois useita kuukausia vanhoja kermaviilejä, tuorejuustoja ja kermoja - kaikki eläinperäisiä tuotteita, ja ihan turhaan :( ja jääkaapissa oli kolme paprikaa ja 1,5 purkkia kapriksia. Eli se meni kauppaan, osti ne "päivittäiset" juttunsa ja sit sellaista mitä sen teki mieli, tai mitä se ajatteli haluavansa käyttää (naiset tekee tätä paljon, ostavat siis sellaista, jota ajattelevat, että olis hyvä käyttää/syödä. Eivätkä sitten yhtään tiedä mitä niillä kummallisuuksilla, kuten esim. munakoisolla, tekisivät), vaikka niitä oli entuudestaan jo kaapissa. Ja mä olen poistanut myös sen kaapeista aika paljon ihan säilykkeitä, joiden kuvittelis kyllä tulevan käytetyiksi, ennen kuin niiden syöntikelpoisuus on historiaa. Mutta kun sille kertyy niitä purkkitolkulla, vuosien saatossa. Vanhaksihan ne sitten menee, jos ne vaan hautautuu sinne hyllyyn. Ja uusia ostetaan, varmuuden vuoksi.

Saatiin taas kyllä iso läjä krääsää kirpputorille, ja kauhiasti kakkapusseja meidän koirille. Ehkä n. vuoden tarpeiksi :) Ja roskaakin oli paljon, onneksi osa edes kierrätykseen.

Mummo oli melko lailla pienenä, painoa 30 kiloa. Se on kuulkaa aika vähän. Se oli ihan pienen lapsen kokoinen siellä huopansa alla. Oli kuulemma ollut oikein hyvässäkin kunnossa pari päivää aiemmin, mutta nyt taas kovin väsynyt. Aika pelottavaa.

Eipä kait sitten muuta tällä kertaa. Niin, siitä Askartelukirppiksestä! Elikkä Variston Sinellissä olis silloin 20. päivä (n. viikon päästä) askartelutavaroiden kirppis. Mä olen itse menossa sinne myymään, ainakin joitain kankaita, koruosia ja japanilaisia askartelukirjoja, ja muilla varmasti paljon kaikkea muuta, eli jos tykkää askartelusta, niin kannattaa ehdottomasti tulla tekemään löytöjä. Kyseessä siis käsityöläisten itsensä vanhoja. käyttämättömiksi jääneitä (sanotaanko se noin?) askartelutarvikkeita, papereista aina työkaluihin. Saattaapi olla, että myisin tarpeettomaksi käyneen ompelukoneenikin. Siis sen aiemman koneeni, en nykyistä tietenkään :)

Tänään pitäis ommella. Paljon. Myyjäisissä meni kaikki kissa-aiheiset sekä pojille sopivat tuotteeni. Tokihan niitä olikin paljon vähemmän, sattuneesta syystä, kuin koira-aiheisia tai tyttömäisiä asioita.

Äikän kokeesta 8! Kamalan tiukka arvostelu kyllä, mutta se taitaa olla joku lukiojuttu? Sain 18+ pistettä, täydet oli 22½. Hyvin meni kuitenkin! Mitenköhän olis mennyt, jos olisin malttanut lukea?

Ai niin! Muistin vielä yhden jutun! Nyt tiedän ainakin miten pääsen alkuun siinä kemian etäopiskelussa! Löysin tehtävätkin! Nyt ne sitten pitäis vaan tehdä. No, ainakin löysin hyllystä oikean kirjan - hyvä alku sekin!

Ihquu viikonloppua!!

xoxo,

Puputyttö

torstai 11. lokakuuta 2012

Otsikoiden haastavuus

Pahus soikoon! Kuukauden ajan sain mekaanisesti kirjoittaa otsikon, se oli aina sama kuin edellisessäkin postauksessa, ainoastaan numerot vähän muuttuivat. Mutta nyt taas pitäis keksiä jotain vetävää. Enkä mä edes tiedä mitä tulen kirjoittamaan, otsikoi sitten semmoista!

Olen tänään menossa katsomaan mummoani, joka on sairaalassa ja melko huonossa kunnossa. Mua vähän pelottaa, sillä en ole nähnyt häntä vuosiin. Oikeasti, koko sen ajan kun olen ollut C:n kanssa olen ollut mummo-pimennossa. Se on nimittäin aika kova syyllistämään, siitä kun siellä ei käydä. Ja se tekee jokaikisestä vierailusta aina vaan vaikeamman. Kurjaa. Olis vaan pitänyt mennä ja sulkea korvat niiltä syytöksiltä. Ehkä ne syytökset osittain oli myös oman pään sisällä, itse tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei käy tarpeeksi usein. Toisen, nyt jo edesmenneen, mummini kanssa käytiin paljon yhdessä ulkona syömässä. Se oli hauskaa. Vaikkakin sain aina kuulla kasvissyönnistäni. Ja siitä, että serkkuni, joka silloin opiskeli Jenkeissä ravitsemustiedettä, aina sanoo että pitää syödä myös kalaa. Isovanhemmat on aika metka juttu. Ennen kuin vasta viime aikoina, en ole tajunnut sitä, että se on tuleville/tuoreille isovanhemmille aika katkeransuloinen asia. Lapsenlapset ovat ihania, mutta...se on myös eräänlainen merkki omasta ikääntymisestä. Ihmiset taitaa olla aika herkkiä vanhenemiselle. Kun ajattelee kuinka suuri bisnes on ryppyvoiteet, kiristykset ja kohotukset, kaikki sellainen, hupsuttelu. Mua itseäni häiritsee erityisesti se, että olen yllättäen aika vanhan näköinen. Tai siis kun minusta harva uskoisi, että olen näin vanha, mutta sitten ne kuitenkin näkee, etten olekaan ihan niin nuori, kuin ensinäkemältä olis voinut kuvitella. Niin kuin olisinkin vanha huijari.

Mummo vierailun lomassa aion käydä äitylillä siivoamassa. Edelleen keittiötä. Kohta se alkaa kyllä olemaan valmis ja jotenkin kauhulla odotan sitä, kun pitää yrittää "väkisin" karsia olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta. Ehkä mun pitäis vaan antaa sen itsensä käydä se homma läpi, ja jos se ei halua erota siitä krääsästä, niin jättää se sitten niin. Vaikeeta. Sillä haluan sille lisää tilaa ja helpommin hoidettavan kodin. Ja keventää sen lastia.

Illalla olis äikän kokeen palautus. Kuinkahan kävi? Kerroinko jo, että lainasin kirjastosta, joka nykyisin suosikkipaikkani Tikkurilassa :), oppimista käsittelevän kirjan. jospa sitä kautta innostuisin opiskelemaan oikein tosissani, eikä vaan tälläistä löysäilyä, niin kuin tämä eka kurssi on ollut. Mutta toisaalta taas luotan siihen, että kunhan pääsen opiskelemaan biologiaa, niin kyllä tämä tästä. Kemia huolestuttaa enemmän kuin vähän, sillä opiskelu tapahtuu etänä, eikä mulla ole hajuakaan miten se käytännössä tapahtuu. Mulle on aina uudet asiat alkuun niin kamalan vaikeita. Uh...fuck...yritän tässä samalla opiskella sitä etälukioasiaa. wilmaa ja fronteria...uh...mä niin paljon mieluummin hoitaisin asiat niin kuin ne on aiemminkin hoidettu, kasvokkain. Kohta maailma on täynnä eri nettipaikkoja, joissa täytyy olla osallisena, ja mikä pahinta, aktiivisesti. On facebook, pinterest, Linke-jotain, Wilma, Fronter, blogger, gmail, flicker...ja mitä vielä. En pysy kärryillä. Ja joka puolella on ihan sikana tietoa, jolla suurimmalla osalla et tee yhtään mitään. Kyllähän ne sitten on ok, kun niiden käytön on oppinut, mutta sitä ennen ne ei muuta tee kun harmauttaa ihmisten hiuksia. On mulla muutakin tekemistä kuin poimia yksittäisiä tiedonjyviä liittyen mun koulunkäyntiin.

Muista tekemisistä puheenollen...eilen aloitin remontin :) Tai siis onhan maalauskin remonttia, mutta nyt on siis jotain näytettävää :D
 Aikas hienolta näyttää, eikö totta! Olisin halunnut ottaa kuvan esim. Bakasta remontoimassa, mutta en sitten jaksanut alkaa väkertää.

Eilen tein lisää Halloween kutsuja, ihan kamala homma niissäkin. Vaikka osalle sainkin laitettua valmiit, nettikaupasta ostetut älyttömän hienot kutsut, mutta niissäkin paljon kirjoitettavaa, teippaamista ja ne osoitteet! Saati sitten itse tehdyt kutsut. Ollaan niitä Pimpulan kanssa väkerretty, leikkaamista, leimaamista, sizzixiä, mustetta ja mitä vielä...No, kohta olen saanut kaikki matkaan. Hillittömän läjän ihmisiä kutsumassa.

Lapset tulee tänään kotiin, joten tein aamulla soijamaidon, että saavat kaakaota :) Maito on hennon lilaa, käytin taas niitä värjättyjä sokereita. No, Pinja ainakin kokee sen huvittavaksi. Lassin mielestä se on varmaan jotenkin kuumottavaa. Se on kyllä niin metka tapaus. Ostin sille joulalahjaksi repun, hyväntekeväisyys-sellaisen. Reppu on nyt jo korjauksen tarpeessa, laadullisesti siis aivan pa**a. Lassi veikkasi, että on varmaan tehty jostain kierrätysmateriaalista. Mä en ymmärrä mistä se näitä juttujaan oppii, kuka niitä sille tuputtaa. Vähän sama, kun joskus reilu 10 vuotta sitten yhden kaverin äiti ei voinut juoda luomumaitoa, koska siinä on lehmän kakkaa...Aikuinen ihminen!

Tästäkin on pitänyt muistuttaa! Ehkä huomenna lisää.
Aloitin eilen uuden blogin! Pinkkisworld - Pinkkistä englanniksi. Tämä C:n kehoituksesta. Ehkä joskus palaan vielä Etsyynkin.

Ai nii, eilen oli pieni taloudellinen kriisi. Tuli jostain ihan puskista reilu 600 euron lasku! Jostain, jonka eksä kavereineen tilannut meidän kotiin viisi vuotta sitten. Jotain hiton LVI piirustuksia. Samaiselta firmalta on laskuja tipahdellut aika ajoin, mutta aiemmin ne ovat olleet satasen luokkaa. Olen kiltisti maksanut, sillä en pysy tälläisistä asioista hyvin kärryillä. Mutta 600 euroa jostain viiden vuoden takaisesta on kyllä vähän liikaa. Kun en hitto soikoon saa tän kuun lainaakaan maksettua, saati sitten jotain tollasta. Ikinä ei niitä piirustuksia mihinkään tarvittu, se raksamies (eksän kaveri) vaan tilaili kaikkea ja teki hienoja suunnitelmia, kysymättä kertaakaan mihin meillä on varaa. 

Kuulkaa, nyt täytyy mennä! Elämä odottaa!

xoxo,

Puputyttö

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vakavia asioita

Tai siis ei. tuli vaan äsken mieleen, miten kaikki on aina jotenkin niin kamalan vakavaa. Pitäis olla paljon enemmän pilkkuja ja rusetteja. Tuntuu, että kaikkialla käydään läpi suuria muutoksia, yt-neuvotteluita ja maansa myymistä. Kun me vaan tarttettais lisää pilkkuja ja rusetteja. Ilmaston muutos ja arktisten jäiden sulaminen? ei kiitos. Pilkkuja ja rusetteja? Kyllä vain!

Maanantaina erääntyy asuntolaina, plus puolisen tusinaa muuta laskua. Mulla on niihin irtolaskuihin rahat, mutta lainaan ei. Hiukanko kiertää mahassa. Mutta yritän Gwen Stefanin sanoin aion keskittyä "big fat roses" ja jättä kaiken ikävän mielestäni.

Mulla ei ole mitään oikeaa asiaa, irtojuttuja vain. Olen ihan supertympääntynyt minuun ja C:iin. Molemmat lorvitaan kotona kaiket päivät, tokihan siis kummallakin on projekteja meneillään ja sellaista, mutta silti meillä on huomattavatsi enemmän aikaa olla kotona, kuin perusaikuisilla, mutta hittolainen! me ei saada pidettyä tätä taloa siistinä. Yleensä ottaen minä olen meillä se sotta, en millään malttais siivota silloin kun on vauhti päällä ja silloin kun ei ole, en millään jaksaisi. C on melko hyvä siinä, se on aika tehokas, eikä jää jynssäämään minun tavoin jotain yksityiskohtaa, se saa suuria pintoja siivottua siinä missä minä järjestän cocktailtikkuja kauniiseen muodostelmaan. Mutta tänään aamulla kun aloin tekemään meidän joka-aamuista raakapuuroamme, jouduinkin aloittamaan siivoamisella. Todella tylsää. Kaikkialla oli likaisia astioita, pannuja ja kaikki pinnat oli ihan tahraiset. Astioita ja likaa myös olohuoneessa. Ärsyttävää. Eikä lapset edes ole kotona, niin ei voi niitäkään syyttää. Kaksi aikuista ihmistä saa aikaiseksi sellaisen sotkun. Nyt ajattelin ehdottaa, että aina ennen kuin aletaan katsomaan elokuvia (lainasin taas kirjastosta niitä luontodokkareita ja ne on niin koukuttavia) siivottais tehokas vartti.

En kyllä käsitä miten me saadaankin niin paljon sotkua aikaiseksi, vaikka olen niin paljon karsinut ylimääräistä tavaraakin pois. Ehkä pitäis karsia astioita, niin niitä ei vois jättää lojumaan niin paljoa? (en raaski). Meillä on tiskikonekin, niin ei sen puutteeseenkaan voi vedota. En ymmärrä. Mä kyllä myönnän, että piilevä laiskuuteni tulee juuri tässä esiin. En millään jaksais/viitsis laittaa edes puurokulhoani aamuisin koneeseen, vaan jätän sen C:n hoidettavaksi. 

No joo.

Lupailin sitä koostetta kuluneista neljästä viikosta. Ai niin, sitä ennen vielä yksi käyttökohde vanhoille vaatteille, tämä vinkki tuli lukijalta - Kiitos!! Blogger veti ihan vituralleen pitkän pätkän tekstiä, koska laitoin sen sydänmerkin. Ihme ärsytys. Niin, matonkuteet ja niistä kudotut ja virkatut matot. Mun äiti virkkaa paljon mattoja just vanhoista vaatteista ja muista tekstiileistä. Sen takia meillä olikin makkari täynnä niitä pikkumattoja.

Neljän viikon maailmanpelastus operaatio tiristettynä muutamaan lauseeseen. Kuluta vähemmän. Kaikkea. Aina hammastahnasta ja paperiklipsuista lähtien. Koko ajan ja kaikkialla. Pian siitä tuleekin jo tapa ja sitä tekee huomaamatta.
Kuluta paikallisesti. Osta läheltä, lähellä tuotettuja. Suosi sesonginmukaisia tuotteita. Syö enemmän kasviksia.
Liiku pyörällä, kävellen, julkisilla.
Korjaa, tee itse, huolla ajoissa, käytä uudelleen, vältä kertakäyttöistä.
Kierrätä.

Eilen olis pitänyt mennä sinne matikankokeeseen, mutta tajusin onneksi ajoissa, ettei mulla millään riittäis aika siihen, kun Pinpulan konsertti alkais kahden tunnin päästä kokeen alkamisesta. Ja koe on Tikkurilassa, konsertin ollessa Musiikkitalossa. Joten katsoin vielä yhden jakson maailman ihmeistä. (mulla siis ei ole velvoitetta suorittaa näitä kursseja, eikä siis osallistua kokeisiin. Kursseille osallistun oppiakseni ja kokeisiin uteliaisuuttani, testatakseni kuinka hyvin oppinut. En tarvitse arvosanoja todistusta varten). Pukeuduin siististä, meikkasin ja menin autolla(!) juna-asemalle. Keskustassa kävin ostamassa pulleimmat ruusut (mietin reilun kaupan ruusuja tai kotimaisia kukkia, mutta kun näin nämä hyvät aikeeni unohtuivat :( jotka kaupassa oli. Ne oli kyllä todella muhkeat ja hennon vaaleanpunaiset, muttei kuitenkaan liian pikkutyttömäiset. Hain eksältä lippuni ja menin paikalleni istumaan. Konsertti kesti tunnin ja siitä oli kuulemma uutisissakin. Pinjan luokka oli "ainoastaan" kuorossa. En tiedä minkä koulun 5. luokka siellä oli soittamassa kaupungin orkesterin seassa. Ihan sama. Hyviä muusikoita olivat. Katselin suurella mielenkiinnolla sitä kapellimestaria. Kaikkihan meistä on joskus sellaista imitoinutm hiudellut käsiään musiikin tahtiin. Mutta eihän se viuhokaan niitä musiikin tahtiin, vaan yhden pienen askeleen edellä. Aika mielenkiintoista. Sillä oli oma pieni koroke, korokkeessa vielä takakaidekin, josta se aina välillä piti kiinni. Sitä maallikkona ajattelee, että mikäs homma toi nyt on, mutta kyllä se saattaa sittenkin olla aika haastava pesti.

Konsertin jälkeen kukitin pienen, mutta niin kauniin kuorolaiseni ja poistuin illan pimeyteen ;) Kävin pakosta Stokkalta ostamassa headsetin etäopiskelua varten. Aika kuumottavaa. En tiennyt, että meidän tulee olla yhteydessä opeen sillä lailla.  Stokkalla oli todella tyhjää. Kaikki varmaan tietääkin jo, että minkä takia. No Hullut Päivät alkaa tänään. Ja siellä tietenkin oltiin tekemässä tilaa kaikille niille supartärkeille asioille, joita jokainen meistä tarvitsee ihan hullun lailla. Mä en oikeasti keksis nyt tähän hätään yhtään mitään mitä tarvitsisin hulluilt apäiviltä, mutta antakaapas mulle se kataloogi, niin aivan varmasti saisin sieltä ympyröityä tuotteen jos toisenkin, jonka ostamalla nyt super hulluilla hinnoilla!, säästäisin läjäpäin rahaa. Nurinkurista. Miten ostamalla voi säästää rahaa?

Säästökirjasta (se on oikeasti sen kirjan nimi) luin jotain sen suuntaista, että yltäkylläisyys turruttaa ihmistä, kun taas jos ei ihan joka päivä hemmotteliskaan itseään kaikella sillä hyvällä, joka "me kyllä ansaitaan", niin niistä luonnollisista hemmottelukerroista pystyis nauttimaan ihan eri tavalla. Kirjassa mainittiin 0,33 litran limupullot, jotka jaettiin! ja pienen pienet karkkirasiat, joita saatiin yksi viikossa. Kyllä mä muistan sen limun jakamisen. Nythän lapset ostaa 1,5 litran pullon kokonaan itselleen, sipsipussit on n. 3 kertaa isompia kuin minun lapsuudessani, karkkipusseista puhumattakaan. Eikä niitä jaeta, korkeintaan vaihdetaan. Aikoinaan herkuteltiin synttäreillä ja muissa juhlissa, nykyään kodeissakin leivotaan herkkuja, pikkukakkusia ja muita hävyttömyyksiä harva se päivä. On hassua jatella, että vegaanisessa kotileivonnassa olis jotain pahaa, mut ei se kyllä ihan hyväkään ole, että koko ajan olis herkkuja saatavilla. Veganismi on muuten mielestäni yksi ihan parhaita kohtuullistajia. Tai en tiedä johtuuko se just veganismista, mutta siis se, että jos sä haluat nakkeja, pyöryköitä tai muuta "tuhmaa einestä" niitä ei löydykään lähimarketista, vaan niiden hankinta pitää oikein suunnitella. Automaattisesti isoin osa ruoasta on alusta alkaen "from scratch" kotitekoista. Ja ainoastaan aika ajoin herkutellaan eineksillä. Ja niitä osaa sitten arvostaa paljon enemmän, kuin mikä olisi tilanne, jos söisimme niitä päivittäin. Niin, että ihan takuuvarmasti yltäkylläisyys ei olekaan "se juttu", vaan onni ja tyytyväisyys voikin piillä kohtuudessa. Ehkä jopa ihan pienessä puutteessa. Ei kai sentään puutteessa, mutta ehkä siihen tyyliin, kun joulussakin parasta on just ennen joulua, tavallaan se pieni joulun puute, se on ihan siinä, muttei kuitenkaan ihan vielä. En tiedä. Ehkä joku toinen tietää paremmin. Ehkä kuitenkin ymmärrätte mitä yritän sanoa. Ehkä minäkin sain parhaimmat kiksini toisesta ja kolmannesta nukestani, ainakin paremmalta ne tuntuivat kuin 17. ja 18. nukkeni. Vaikka hyvältä nekin tuntuivat :)

Joopa joo. Ehkä menen tästä nyt siivoamaan. Loppuispa jo sade. Ja tulis lämmintä

Heitin aamulla Ristoa vessapaperirullan hylsyllä silmään ja Risto-parka vinkaisi. Tuntui pahalle.

Moikka nyt. Eilen aloin muuten maalaamaan Bambin kodin puolipaneelia :)

Mass transportation
Suosikaa kimppakyytejä!

xoxo,
Puputyttö (tuli mieleeni, että sanasta nukkekoti löytyy sana eko ;)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Maailma pelastettu, mitäs nyt?

Hurraa! Hurraa! Hurraa! Hyvä me! Yhdessä teimme sen! Pelastimme maailman!

Ja nyt kohti uusia haasteita! Ei kyllä oikeasti ainakaan vähään aikaan mitään yhtä sitovaa (ja lukijoita karkoittavaa). Vaikka mietin kyllä jotain oikeaa haastetta itselleni, esim. viikko pelkästään kotimaisella ruoalla. Mutta kun jo aamu alkaa taateleilla, kaakaonibseillä ja banaanilla, niin aika vaikeaksi menis. Vaikkakin olen sitä mieltä, että suomalaisten tulisi pystyä elämään ja voimaan hyvin suomalaisella ruoalla. No, ehkä joskus myöhemmin.

Pieni kooste myyjäisistä. Pinkkiksen ehdottomasti vihreimmät myyjäiset! Menin sinne pyörällä, Chris auttoi viemään tavarat perille, mutta itse toin kaiken takaisin, jopa tuolin raahasin pyörän kyydissä! Aika reipas tyttö! Käsityöbasaari oli katetussa, mutta lämmittämättömässä tilassa, valaistusta ei ollut, mutta lasikatto päästi kaiken luonnonvalon sisään. Päästöjä siis nolla! Yay! Itse markkinat veti ihmisiä puoleensa mielettömät määrät, mutta aika väljää oli itse käsityöbasaarissa. Ja niistäkin kävijöistä suurin osa iäkkäämpää mummelia, joita överipinkki pöytäni ei houkutellut erityisemmin. Mutta mitä ympärilleni katsoin, kyllä minulla silti kauppa kävi paremmin kuin monilla muilla. Vastapäinen pöytä ei saanut myynneillään edes pöytävuokraa katettua, viereinen pöytä taisi just ja just päästä omilleen. Korujani ja kankaitani ihasteltiin, hiplailtiin ja taas oli niitä saumojen tarkkailijoita. Viereisen pöydän myyjätär ihmetteli sitä, miten ohikulkijat niin käänteli ja väänteli pussukoitani. Tuskin ne kaupoissakaan joka ikistä kiinalaisnaisen tai -lapsen ompelemaa saumaa samalla lailla tiirailee. No, onneksi mun saumat kestää lähemmänkin tarkastelun :D

Kuten saatoitte lauantain postauksesta ja sunnuntain postaamattomuudesta päätellä, myyjäiset vei kaikki mehut. En tiedä mikä siinä on, kun niin uuvuttaa. Mutta aina sama juttu. Ehkä se on se sosiaalisuus ja jollain tapaa esillä olo. En tiedä, raskasta se on. Mutta samalla myös niin hauskaa. Hauskointa on kun ihmiset tykkää :)

Myyjäisten aikana C teki yksinään makuuhuoneen lattiaremontin. Siirsi kaikki huonekalut, väsäs sen lattian ja pisti vielä huonekalut takaisin paikoilleenkin.

Hyvältä näyttää! Samalla päästiin eroon kaikista yksittäisistä pikkumatoista, joita meille kertynyt makkariin melkoinen läjä. Sängyn viereen kyllä jätettiin molemmille omat.

Makkarin jälkeen olis tarkoitus uusia vielä olkkarin lattia, ja varmaan samalla vaihtaa siellä järjestystä. Siitä mä tykkään, varsinkin kun on joku siirtelemässä niitä huonekaluja.

Koirien kanssa kaikki hyvin, Kenain suuri ongelma saattaa ihan oikeasti olla historiaa. En vieläkään ihan voi uskoa sitä todeksi. Välillä mua itkettää kun ajattelen miten lähellä sen lähtö oli. Ainakin kuvittelisin niin, että oltiin oikeasti siitä luopumassa. Ja sit kuitenkin loppujen lopuksi ratkaisu oli niin helppo ja tehokas. Mä usein täällä puhun Ristosta (josta yksi lukija jopa on nähnyt unta! Aivan mieletöntä!!) ja Kenaista on kerrottu ainoastaan niitä kauhujuttuja. Mutta oikeasti Kenai on ehkä maailman hienoin koira. Poika tietenkin oli maailman hienoin koira, mutta... siinä oli niin kauheasti kaikkea ei niin hyvää, että väistämättä rokottaa vähän sen pisteitä. Kenai taas nykyisellään, ilman yksinjäämisahdistustaan, on aivan mieletön. Se on älykäs, jopa vähän pelottavalla tavalla. Ja se on niin siistikin :) Ja terve. Vitsi, mua on kyllä siunattu hienoilla koirilla! Ja niin varmasti teitä kaikkia muitakin koirallisia :) Ollaan me onnekkaita!
Nai-Nai and Ox

Risto enjoying the crisp weather

Lastenkin kanssa kaikki hyvin. En millään kyllä raaskis päästää niitä isälleen, tuntuu että ne olis koko ajan siellä, kun niiden oikeasti pitäis olla kotona. Pinpulalla oli nimpparit, onneksi äiti muistutti. Mun Aasian Karhu -kalenterissani ei ole suomalaisia nimipäiviä, joten olen aina äitini varassa niiden suhteen :)

Eipä tässä muuta. Tuli kova ikävä Poikaa, kun kävin tossa katselemassa koiravalokuviani.

 kiss (Poika)

Haluaiisn vielä mainita yhdestä blogista, josta olen kovasti innoissani. Mun on pitänyt jo pitkään kertoa teille, että mun blogilla on myös japanilainen lukija. Tapsin hänet Vegfesteillä viime kesänä. En meinannut uskoa sitä todeksi, mutta uskokaa pois! Totta se on! Ja nyt samainen lukijani on pistänyt pystyyn oman bloginsa!   Mint Julep!  Mimi kertoo Japanilaisista kasvissyöntiin liittyvistä asioista ja paikoista! Super mielenkiintoista! Niin, ja siis suomeksi!!

Tässä se postisettini! Vielä en ole yhtäkään kirjettä kirjoittanut, vähän arastelen, ettei vaan mene pilalle. Mutta kyllä aion nukkeystäviäni kirjeillä muistaa! Sanomalehti rulla on pakkausmateriaalia, siis vähän kuin ne styroksihelmet, siihen tarkoitukseen siis. Ajattelin kyllä ehkä tehdä siitä tytöille lehtiä.

Tässä C! Kumma ja komea. Osallistuu puolimaratoniin tulevana viikonloppuna! *ylpeänä rintaansa pörhistää*

Eipä kait sitten muuta tällä kertaa. Paitsi, että eilen oli äikän koe. Tuntuu, että meni hyvin, mikä aina tarkoittaa, että meni huonosti. Kirjoitin kyllä todella paljon. Jouduin terottamaankin ainkain kolme kertaa ja sitten mun terotin putos lattialle ja vieri kauas pois :(

Kokeen jälkeen kävin vielä kirjastossa ja lainasin taas niin paljon kaikkea josta olen ihan innoissani. Aiemmin olen lainannut kaakaopapujen viljelijöiden vähemmän makeasta elämästä kertovan kirjan. En uskalla lukea sitä, sillä olen varma että se muuttaa suhtautumiseni suklaaseen kertaheitolla, enkä ole vielä syönyt tarpeeksi suklaata. Olenpas kamala. Nyt lainasin kirjan säästämisestä, kulutushyödykkeistä, kolme luontodokkaria ja jotain muutakin, mutten muista mitä. Kirjastossa on ainoastaan se paha puoli, että ne kirjat pitää joskus palauttaa. Mä kun niin mielelläni vaan piehtaroisin niissä enkä ikinä antais pois. Paitsi seuraavan karsinnan osuessa kirjahyllyyn.

Mutta nyt! Moikkis! Tänään matikankoe ja Pinzan konsertti uudessa musiikkitalossa.

xoxo,

Puputyttö

ai hitto. mähän lupailin eilen jotain koostetta. No, ehkä huomenna sitten?

maanantai 8. lokakuuta 2012

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 28. eli viimeinen! päivä

Ei ollut minusta eilen postaamaan, joten siirtyi maailman pelastaminen päivällä. No, tänään sitten viimeinen päivä. Huomenna voisin vielä tehdä jonkun koosteen, tms. Huomisesta alkaen kuitenkin maailma pelastettu, kiitos meidän kaikkien!

Tänään kuitenkin uusiokäytetään meidän korjaus- ja käyttökelvottomia vaatteita. Ja muutenkin jotain sinne päin.

Yks mun tuttu kerto, että sen vaatteet kiertää melkoisen lenkin, ennen kuin ne päätyy viimeiseen pisteeseensä. Ensin vaate alkaa kiertonsa joko työ- tai juhlavaatteena (siis sellaisena "parempana päällepantavana") vaatteen vähän kulahtaessa se päätyy arkikäyttöön, sellaiseksi jolla voi edelleen käydä esim. kaupassa tms., siitä se etenee kotikäyttöön ja lopulta kun ei siihenkään meinaa enää kelvata siitä tulee yövaate. Tietenkään tämä kierto ei sovi kaikkiin vaatteisiin, kuka nyt juhlamekossa nukkuis, mutta "you get the point". Mielestäni aivan ihana idea. Muistan pienenä kadehtineeni sellaisia lapsia, joilla oli erikseen koulu- ja kotivaatteet. Ne siis vaihtoi vaatteet kun ne tuli koulusta. Mulle ei sanottu mitään, vaikka hittolainen nukuin samoissa vaatteissa.

Joo, tässä haasteessa tulee parhaiten esiin kunnioitukseni kankaaseen. Siitä otetaan kaikki ilo irti, viimeiseen kuituun saakka. Ei nyt ehkä ihan, mutta sinne päin. Kangastakin on niin helppo heittää pois, ei tunnu missään. Mutta kuten me nyt tiedetään, joka ikinen vaate tai muu kankaanpala on aiheuttanut melkoisesti työtä tekijälleen ja melkoisen rasitteen ympäristölle, joten ei me enää viittitä sitä ihan tosta noin vaan heittää poiskaan, eihän vaan?

Nyt meidän laadukas (kirppikseltä ostettu) vaate on edennyt siihen pisteeseen, ettei sitä voi enää korjata, viedä (takaisin) kirpputorille eikä siirtää enää yöpuvuksikaan, vaan sen viime hetket ovat koittaneet. Roskiin siis.

Hop! Ei niin nopeasti! Sillähän on uusi elämä vasta alkamassa! Tässä kohtaa otetaan kuvioihin kekseliäisyys. Ihan tavallinen Teppo Tumpelo ei luonnollisestikaan tarvitse jämävaatteita niin kuin Leena Luovuuskukkiikaikenpäivää, mutta kyllä Tepon jämillekin jotain käyttöä keksitään! Sillä roskiin mei ei niitä vaatteita haluta vielä vuosiin! Ja itse asiassa Vihreä Lanka lehti kertoo numerossa 13/2012, ettei neljän vuoden päästä niitä enää saa laittakaan roskiin. Samaisessa lehdessä, samaisessa artikkelissa tiedetään kertoa, että vuosittain kaatopaikoille päätyy 90 000 000 (90 miljoonaa) kiloa tekstiilijätettä! Huhu huh! Aika moinen määrä vuosittain! Jos neljässä vuodessa ei keksitä kaatisvaatteille parempaa käyttöä, niitä aletaan polttaa. Melkoista haaskausta sekin. (Ongelma ratkeaisi sillä, ettei ostettais niitä vaatteita niin paljoa, hyödynnettäis enemmän kirppiksiä ja pidettäis parempaa huolta niistä vaatteista, joita meillä on, näin jätettä syntyis huomattavasti vähemmän kuin nyt). Suomeen kaavaillaan yrityksiä, jotka käyttäisivät lumppua raaka-aineenaan, mutta ongelma on kuulemma siinä, että välimatkat on pitkät ja tekstiilimassaa tulee verrattain vähän. Eli meidän tulee keksiä käyttöä omille jätteillemme. Ja taas palataan siihen, että jätettä vähentämällä tämä on huomattavasti helpompaa.

No, tekstiilijätettä kuitenkin syntyy ja nyt oli tarkoitus keksiä sille käyttöä. Mä kerron miten meillä vaatteet ja muut kankaiset kohtaavat arvoisensa lopun.

Käsitöistä syntyvä kangassilppu: a) isommat tilkut kerään talteen tilkkutöitä varten b) puuvillakankaiset silpun kerään käytettäväksi pupujen kuivikkeena ja siitä sitten kompostiin c) muun kangassilpun, jossa siis fleeceä, tukikangasta jne. käytän myös pupujen kuivikkeena, mutta pistän sen jälkeen roskiin

Vaatteet: a1) farkut säästän aika pitkälti tilkuiksi muiden farkkujen korjaukseen a2) patalappujen täytemateriaalia a3) tätä en tee, mutta fiksua olis tehdä: materiaalia muihin käsitöihin ja uusiin vaatteisiin. Farkku erityisesti kannattaa hyödyntää hyvin, sillä se on todella kestävää ja hyvää kangasta. Sääli heittää kaikki se mainious pois vaan sen takia, että polvet ja takamus kuluneet.  b)t-paidat ja vastaavat päätyvät lattiaräteiksi, joita koirallisessa tumpelolapsiperheessä tarvitaan aika paljon c) pyyhkeet kiertää koirien kautta patalapputäytteeksi d) petivaatteet joko Pinkkiksen käyttöön tai sitten siivousrievuiksi. e) sukat päätyy koirien leikkeihin. Ja lopulta kaikki päätyy sinne pupujen vessaan ja sieltä joko roskiin tai kompostiin.

Luin just kirjan "Päällystakki", jossa isossa osassa, no, päällystakki. Siihen maailman aikaan (tai oikeastaan aina jonnekin 1950-60 luvulle asti) on vaatteita ja kangasta osattu arvostaa aivan eri lailla. Koska kaikki on ollut paljon kalliimpaa ja materiaaleja ei ole ollut niin runsaasti tarjolla. Uskon, että siihen aikaan kaikki ovat maksaneet niiden "oikean" hinnan, nythän on kaiken maailman tukiaisia, käytetään öljyä, lapsityövoimaa ja muuta "epäreilua", eikä makseta melkeinpä mistään niiden oikeaa hintaa. Meidän talostakin löytyy kankaanpaloja, joita käytetty eristeenä. Ehdottomasti pitäis pyrkiä siihen, että pystyttäis hyödyntämään tehokkaammin jätteitämme. Ihan niin kuin luonnossa. Kaikkihan pyörii siellä koko ajan. Kasveja syntyy, kasvaa, kukoistaa, lisääntyy, vanhenee, kuolee, maatuu ja maatumalla antaa ravinteita seuraaville. Koko ajan. Ympäri ympäri. Ja meidän jätteet päätyy kaatopaikoille, missä niistä ei ole kuin haittaa. Perseestä meidän systeemi.

Huomenna tai ainakin joskus lähiaikoina tulossa sitten kooste tms. näistä neljästä viikosta.

Loppuun vielä em. Vihreän Langan ohjeet tekstiilijätteen vähentämiseksi:
Osta vain laadukkaita vaatteita, joihin uskot kiintyväsi. Lempivaatetta jaksaa huoltaa ja korjata huolellisemmin kuin tusinarytkyjä. Älä shoppaile kiireessä.
Tiuha pyykkääminen lyhentää vaatteen käyttöikää. Paitojen pesuväliä voi harventaa käyttämällä kainololappuja. (??)
Korjaa vaate jo silloin kun se alkaa hajota. Jos et ehdi tai osaa korjata itse, vie vaate ompelijalle.
Tee lumpusta uutta. Esim. http://haaraamo.blogspot.fi ja monet muut käsityöblogit ovat täynnä oivaltavia tuunausvinkkejä.

Heippa!

xoxo,

Puputyttö (joka palaa kera kuvien ja kaiken hauskan ja normaalien blogipostauksien ihan pian!)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 27. päivä

Tänään tuleekin aika myöhään tämä postaus, sillä aamulla oli kiire markkinoille. Olin iloisesti myöhässä, mutta ei se mitään haitannut. Alkoivatkin mielestäni aivan liian aikaisin.

Tänään kuitenkin pelastetaan maailma hankkimalla kestäviä, laadukkaita vaatteita. Eli siis ei niitä H&M'n retkuja. On aika vaikeaa tälleen äkkiseltään sanoa, et mikä olis kestävä ja laadukas vaate, aina ei hintakaan sitä kerro. Välttämättä ei aina halpakaan vaate ole huonolaatuinen, mutta ehkä siinä kuitenkin jonkinlainen yhteys on, siis hinnalla ja laadulla. Ehkä te fiksummat tiedätte paremmin. Mä olen niin väsynytkin, etten pysty miettimään. Sorry. Mut ostakaa ennemmin yksi hyvä, kuin kolme huonoa vaatetta. Ja pitäkää siitä yhdestä hyvää huolta. Ettei tarttis koko aikaa olla ostamassa uusia.

Hitto. Ihan varmaan olis eilisestä jotain kerrottavaa, mutten saa kyllä millään päähäni, et mitä olis eilen tapahtunut. Ihan tyhjää. Ei tule mitään. Ai nii, ainakin tein halloween-kutsukortteja. Ja katsoin Sicko -dokumentin.

Tänään olen ollut siellä markkinoilla. Ja C on päällystänyt makuuhuoneen lattiaa. Nyt mä alan ymmärtää, miksi ihmiset hehkuttavat remonttejaan. Sehän on tosi -jotain. Siis hienoa, varsinkin kun ei itse tarvitse tehdä mitään. En voi sietää minkäänlaista remontoimista. Paitsi nukketalon. Isot projektit ovat kauhistukseni. Ehkä kyse on asioiden keskenjäämisestä? En tiedä. Pidän näpertämisestä, en isoista asioista. Josta tulikin mieleeni, että se maailman pienin posti asema -paketti tuli eilen. Pienet asiat ovat kyllä niin hienoja. Niin paljon hienompia kuin isot asiat. pienet kirjaimetkin ovat kivempia kuin ISOT. Isot vievät niin paljon tilaakin.

Olen tullut siihen tulokseen, että maailma olis satamiljoonaa kertaa parempi paikka, jos ihmiset ei olis niin kamalan ahneita. Ajatelkaa, jos isot yritykset oliskin kaikille reiluja. Ehkä ne ei sitten enää oliskaan niin isoja, mut kuitenkin.

Anteeksi, ei tästä nyt tänään tule mitään. Aivan liian väsynyt.

Huomenna sitte.

Joo.

xoxo,

Puputyttö

perjantai 5. lokakuuta 2012

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 26. päivä

Tänään pestään taas pyykkiä. Maanantainahan sitä pestiin viimeksi, mutta silloin oli vuorossa pyykkivuoren vähentäminen, nyt on pyykinpesuaineiden luonnollistaminen.

Kaikki on varmaan kuullut pesupähkinöistä, ainakin etäisesti saattaa kuulostaa tutulta. Nyt olis sitten aika ottaa pähkinät käyttöön! Ja miksi juuri pesupähkinät, eikä vaikka Ole Hyvän nestemäinen pyykinpesuaine omaan täyttöpulloon, taikka Ecoverin pyykinpesupulveri? No, koska nämä ovat aivan loistava tuote, ympäristön ja kukkarosi kannalta! Tuotteen pesutehosta myönnettäköön, ettei se tahroja kamalan hyvin poista. Mutta olen käyttänyt niin pitkään ekologisia pesuaineita (jotka eivät myöskään poista tahroja kovinkaan tehokkaasti), etten edes muista poistuuko vaikeat tahrat edes perumarketin peruspesuaineilla, niillä "leading brandeillä". Kaikista paras tahroihin, kuten niin moneen muuhunkin asiaan, on ennaltaehkäisy. Esim. syödessä kankainen lautasliina syliin, ruokaa laittaessa essu käyttöön, askarrellessa (erityisesti maalatessa) ei lempifarkkuja päälle jne.

Tässä pesupähkinöistä lyhyt teksti (wikipediasta napattu):
Pesupähkinät ovat Sapindus-sukuun kuuluvan puun hedelmiä, jotka kasvavat trooppisilla alueilla ympäri maailman. Nimestään huolimatta ne eivät ole pähkinöitä, vaan luumarjoja. Ne ovat syömäkelvottomia, mutta niitä on käytetty vuosituhansia luonnonmukaisessa lääkinnässä ja pesuaineena Intiassa.
Pesuteho perustuu pähkinöiden kuorissa olevaan saponiiniin, joka liukenee yli 30-asteisessa vedessä ja toimii luontaisena pesuaineena.
Noin neljä puolikasta kuorta laitetaan pyykin mukana pesukoneen rumpuun esimerkiksi kangaspussissa. Määrää voi lisätä pyykin likaisuuden mukaan. Kuoret voi käyttää muutaman kerran uudestaan kuivumisen jälkeen. Lopulta ne ovat kierrätettävissä esimerkiksi biojätteen mukana.
Huuhteluainetta ei tarvitse käyttää lainkaan, sillä pähkinät jättävät pyykin pehmeäksi. Ne soveltuvat myös villavaatteiden ja silkin pesuun sekä käsipyykkiin. Valkopyykkiin voi laittaa hieman valkaisuainetta mukaan. Vaikeisiin tahroihin suositellaan käytettäväksi tahranpoistoainetta, esimerkiksi sappisaippuaa.
Suomessa viljeltävistä kasveista samaan käyttöön sopivat hyvänheikinsavikan siemenet. Se tekee kolme siemensatoa vuodessa ja siemeniä voi lisäksi käyttää kvinoan tapaan yön yli liotuksen jälkeen. [1]
Yleisradion Kuningaskuluttajan testin mukaan pesuteho on ns. ekoaineilla yleisesti ottaen melko huono. Pesupähkinöillä pestäessä tahrat olivat vain haalistuneet, ja lika oli levinnyt entistä laajemmalle.[1] Toisaalta saman tahon tekemä vastaava koe varsinaisilla kaupan tahranpoistoaineilla toi samansuuntaisen tuloksen eli teollisiin tahranpoistoaineisiin verrattuna pesutulos oli hyvin samankaltainen [2]

Ja kuten saatoitte huomata, huuhteluainetta ei pesupähkinöiden kanssa tarvitse käyttää laisinkaan :) Osa (minä! minä!) saattaa silti haluta pyykistään hyvän tuoksuisen, ja näin puolustella huuhteluaineen käyttöä. Tähänkin on ratkaisu - eteeriset öljyt tai muut tuoksutteet. Pari(kymmentä) pisaraa huuhteluainelokeroon ja saat hyväntuoksuiset vaatteet ja muut tekstiilit. On muuten tosi outoa, kun ihmiset tuoksuu/haisee tosi vahvasti huuhteluaineelle. Oikeesti, näihin törmää todella usein. Huuhteluaineen virkaa ajaa myös etikka. Desi tai pari (en muista tarkallee, reilu loraus kuitenkin) huuhteluainelokeroon ja pyykistä tulee pehmeä ja raikas. Eikä yhtään haise etikalle. 

Pesupähkinöistä vielä. Niistä voi myös keittää nestemäistä pyykinpesuainetta, tiskiainetta (jopa koneeseen laitettavaa!), shampoota, hyönteiskarkoitetta, yleispesuainetta ja saippualiuosta. Aikamoinen keksintö! Ja ihan luonnon omaa tuotantoa! 

Lämpimästi suosittelen siirtymään pesupähkinöihin!

 Eilinen meni vähän pipariksi, olin niin väsynyt etten jaksanut oikein mitään. Kaveritreffitkin peruin (tai annoin kaverin itsensä perua), joten en leiponut mitään. Enkä myöskään mennyt seisoskelemaan Akkunalle nimiä keräämään kansalaisaloitteeseen. Mutta itse kokoukseen osallistuin. Pitkästä aikaa! Oli oikein mukavaa, paljon puhuttiin tulevista synttäreistä. Aika hyvät juhlat tulossa! Lopuksi vielä katottiin The Yes Men dokumenttielokuva. Toinen vaihtoehto olis ollut Säilöttyjä Unelmia. Tiedän, että siinä on jotain itkettäviä eläinkohtauksia, joten en halua sitä katsoa. Ainakaan julkisesti. Ennen kokoukseen osallistumista olin käynyt Hobby Pointissa, ostamassa koruosia. Yleensä tilaan kaiken netistä, kun kaupoissa ne on niin jumalattoman kalliita, nyt ei ollut tarvetta millekään muulle, kuin koukuille ja sit yksille jutuille, jotka oli pakko nähdä ennen ostopäätöksen tekoa, joten kaupassa oli käytävä. Kalliiksi tuli. Pöh.
Kävin myös Ruohiksessa ostamassa eväät kokoukseen, jotka jäi kyllä syömättä. 

Hei! Sain tietää, että nyt kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa myös sähköisesti! Jos joku teistä ei ole aloitetta vielä allekirjoittanut, niin näin sen voitte tehdä.

 Allekirjoituksensa voi antaa verkossa pankkitunnuksin tai mobiilivarmenteella, jos ei ole vielä allekirjoittanut paperiversiota. Avoimeen ministeriöön tulee ensin rekisteröityä käyttäjäksi, jonka jälkeen kannatusilmoituksen voi jättää osoitteeseen: www.avoinministerio.fi/ideat/159-lakiehdotus-turkistarhaamisen-kieltamiseksi
 


”Sähköisen allekirjoitusmahdollisuuden lisäksi kannatusilmoituksia kerätään edelleen myös käsin. Kumpikin allekirjoitustapa on yhtä pätevä, mutta ne ovat vaihtoehtoisia. Älä siis anna sähköistä allekirjoitusta, jos olet jo allekirjoittanut paperisen kannatusilmoituksen”, muistuttaa kampanjavastaava Ilkka Hiltunen


http://turkistarhatonsuomi.fi/uutisia

Terveydentila ei ole kauheasti muuttunut, nyt olen selvästi räkäisempi kuin eilen, mutta toisaalta kurkku ei ole enää niin kuiva ja ärtynyt. Ehkä tämä tämän päivän lisälevolla ohi menee?

Eilen jostain saatiin käsiimme Dexterin 7. kauden 1. jakso. Se oli ihan huippu! Paras jakso ehkä ikinä! Myönnettäköön, että siinä sarjassa on ollut aika paljon tylsiä käänteitä, todella loivia mutkia, jopa niin että se on välillä ollut jopa vaarassa jäädä katsomatta. Mutta 6. kauden vika jakso ja nyt tää eilen katsottu ovat olleet täynnä niin tiukkoja kurveja ja mielettömiä käänteitä, että taas innolla odottaa tulevaa! Halloween juhliinkin saanut Dexteristä innoitusta!

Ha! Meinas unohtua, vaikka muistutuksenkin sain! NAKKIKASTIKE! Ostin Ruohiksesta myös nakkeja! Koska multa pyydettiin nakkikastikeohjetta. Ja siitä innostuneena ajattelin tänään tehdä nakkikastiketta. Lapset (ja ainakin meillä, myös aikuiset) rakastavat nakkikastiketta! Mitähän tälle rivivälille nyt tapahtu?? Koittakaa kestää, olen melkein valmis.

Nakkikastike (tää on aika jatkettu versio - siis niinku paljon kastiketta suhteessa nakkeihin, kun ne vagaaniset nakit on niin kalliita, etten ikinä raaski laittaa kuin yhden paketin)

1 paketti pikkupojan nakkeja (olikohan ne nyt sen nimisiä? niitä lyhkäsia nakkeja semmonen pitkulainen paketti kuitenkin
1 kasvisliemikuutio
n. 4 rkl sinistä keijua (kuka mittaa rasvaa lusikalla? kunnon pläjäys rasvaa pannulle)
n. 5 rkl jauhoja (sama juttu, kuka tätäkään niin tarkasti mittaamaan, sopiva määrä suhteessa rasvaan, niin että seoksesta tulee sellasta notkeeta. Mitä enemmän jauhoja, sitä enemmän kastiketta)
kuumaa vettä
tarvittaessa suolaa, halutessa sipulia 

Pilko nakit ja jos käytät sipulia silppua ja paista se etukäteen.
Sulata margariini pannulla/kastikekattilassa, lisää jauhot, paista jauhoja rasvassa jokunen tovi, sekoitellen melkein koko ajan (itse aina kuvittelen, että voin saman aikaisesti vaikka pestä ikkunoita tai käydä kaupassa ja n. joka toinen kerta joudun aloittamaan alusta, kun poltan jauhot :( Jauhot ovat sopivat vast asilloin, kun ovat reippaasti ruskistuneet ja tuoksuvat melko voimakkaasti. Varo silti polttamasta niitä! 

Kaada kuumaa vettä parissa erässä samalla voimakkaasti vispilällä vatkaten pannulle jauhojen sekaan. Kaada vettä niin paljon, että saat kastikkeesta sopivan paksuista. Lisää kasvisliemikuutio ja kun se on sulanut lisää nakit (ja etukäteen paistettu sipuli). Kastike on valmis! Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

Olen paljon puhunut niistä nukkekoruista. Tässä niistä nyt vihdoin ja viimein vähän esimakua. Dexterin ja nukkeleikkien innoittamana ;)








 Ei muuta tällä kertaa. Huomenna on toka vika päivä, silloin ostetaan laadukkaita vaatteita ja muita kankaisia asioita.

Kaikille oikein hauskaa viikonloppua! Tulkaa ihmeessä Tikkurin Maalaismarkkinoille! 

xoxo,

Puputyttö