Maanantaina erääntyy asuntolaina, plus puolisen tusinaa muuta laskua. Mulla on niihin irtolaskuihin rahat, mutta lainaan ei. Hiukanko kiertää mahassa. Mutta yritän Gwen Stefanin sanoin aion keskittyä "big fat roses" ja jättä kaiken ikävän mielestäni.
Mulla ei ole mitään oikeaa asiaa, irtojuttuja vain. Olen ihan supertympääntynyt minuun ja C:iin. Molemmat lorvitaan kotona kaiket päivät, tokihan siis kummallakin on projekteja meneillään ja sellaista, mutta silti meillä on huomattavatsi enemmän aikaa olla kotona, kuin perusaikuisilla, mutta hittolainen! me ei saada pidettyä tätä taloa siistinä. Yleensä ottaen minä olen meillä se sotta, en millään malttais siivota silloin kun on vauhti päällä ja silloin kun ei ole, en millään jaksaisi. C on melko hyvä siinä, se on aika tehokas, eikä jää jynssäämään minun tavoin jotain yksityiskohtaa, se saa suuria pintoja siivottua siinä missä minä järjestän cocktailtikkuja kauniiseen muodostelmaan. Mutta tänään aamulla kun aloin tekemään meidän joka-aamuista raakapuuroamme, jouduinkin aloittamaan siivoamisella. Todella tylsää. Kaikkialla oli likaisia astioita, pannuja ja kaikki pinnat oli ihan tahraiset. Astioita ja likaa myös olohuoneessa. Ärsyttävää. Eikä lapset edes ole kotona, niin ei voi niitäkään syyttää. Kaksi aikuista ihmistä saa aikaiseksi sellaisen sotkun. Nyt ajattelin ehdottaa, että aina ennen kuin aletaan katsomaan elokuvia (lainasin taas kirjastosta niitä luontodokkareita ja ne on niin koukuttavia) siivottais tehokas vartti.
En kyllä käsitä miten me saadaankin niin paljon sotkua aikaiseksi, vaikka olen niin paljon karsinut ylimääräistä tavaraakin pois. Ehkä pitäis karsia astioita, niin niitä ei vois jättää lojumaan niin paljoa? (en raaski). Meillä on tiskikonekin, niin ei sen puutteeseenkaan voi vedota. En ymmärrä. Mä kyllä myönnän, että piilevä laiskuuteni tulee juuri tässä esiin. En millään jaksais/viitsis laittaa edes puurokulhoani aamuisin koneeseen, vaan jätän sen C:n hoidettavaksi.
No joo.
Lupailin sitä koostetta kuluneista neljästä viikosta. Ai niin, sitä ennen vielä yksi käyttökohde vanhoille vaatteille, tämä vinkki tuli lukijalta - Kiitos!! Blogger veti ihan vituralleen pitkän pätkän tekstiä, koska laitoin sen sydänmerkin. Ihme ärsytys. Niin, matonkuteet ja niistä kudotut ja virkatut matot. Mun äiti virkkaa paljon mattoja just vanhoista vaatteista ja muista tekstiileistä. Sen takia meillä olikin makkari täynnä niitä pikkumattoja.
Neljän viikon maailmanpelastus operaatio tiristettynä muutamaan lauseeseen. Kuluta vähemmän. Kaikkea. Aina hammastahnasta ja paperiklipsuista lähtien. Koko ajan ja kaikkialla. Pian siitä tuleekin jo tapa ja sitä tekee huomaamatta.
Kuluta paikallisesti. Osta läheltä, lähellä tuotettuja. Suosi sesonginmukaisia tuotteita. Syö enemmän kasviksia.
Liiku pyörällä, kävellen, julkisilla.
Korjaa, tee itse, huolla ajoissa, käytä uudelleen, vältä kertakäyttöistä.
Kierrätä.
Eilen olis pitänyt mennä sinne matikankokeeseen, mutta tajusin onneksi ajoissa, ettei mulla millään riittäis aika siihen, kun Pinpulan konsertti alkais kahden tunnin päästä kokeen alkamisesta. Ja koe on Tikkurilassa, konsertin ollessa Musiikkitalossa. Joten katsoin vielä yhden jakson maailman ihmeistä. (mulla siis ei ole velvoitetta suorittaa näitä kursseja, eikä siis osallistua kokeisiin. Kursseille osallistun oppiakseni ja kokeisiin uteliaisuuttani, testatakseni kuinka hyvin oppinut. En tarvitse arvosanoja todistusta varten). Pukeuduin siististä, meikkasin ja menin autolla(!) juna-asemalle. Keskustassa kävin ostamassa pulleimmat ruusut (mietin reilun kaupan ruusuja tai kotimaisia kukkia, mutta kun näin nämä hyvät aikeeni unohtuivat :( jotka kaupassa oli. Ne oli kyllä todella muhkeat ja hennon vaaleanpunaiset, muttei kuitenkaan liian pikkutyttömäiset. Hain eksältä lippuni ja menin paikalleni istumaan. Konsertti kesti tunnin ja siitä oli kuulemma uutisissakin. Pinjan luokka oli "ainoastaan" kuorossa. En tiedä minkä koulun 5. luokka siellä oli soittamassa kaupungin orkesterin seassa. Ihan sama. Hyviä muusikoita olivat. Katselin suurella mielenkiinnolla sitä kapellimestaria. Kaikkihan meistä on joskus sellaista imitoinutm hiudellut käsiään musiikin tahtiin. Mutta eihän se viuhokaan niitä musiikin tahtiin, vaan yhden pienen askeleen edellä. Aika mielenkiintoista. Sillä oli oma pieni koroke, korokkeessa vielä takakaidekin, josta se aina välillä piti kiinni. Sitä maallikkona ajattelee, että mikäs homma toi nyt on, mutta kyllä se saattaa sittenkin olla aika haastava pesti.
Konsertin jälkeen kukitin pienen, mutta niin kauniin kuorolaiseni ja poistuin illan pimeyteen ;) Kävin pakosta Stokkalta ostamassa headsetin etäopiskelua varten. Aika kuumottavaa. En tiennyt, että meidän tulee olla yhteydessä opeen sillä lailla. Stokkalla oli todella tyhjää. Kaikki varmaan tietääkin jo, että minkä takia. No Hullut Päivät alkaa tänään. Ja siellä tietenkin oltiin tekemässä tilaa kaikille niille supartärkeille asioille, joita jokainen meistä tarvitsee ihan hullun lailla. Mä en oikeasti keksis nyt tähän hätään yhtään mitään mitä tarvitsisin hulluilt apäiviltä, mutta antakaapas mulle se kataloogi, niin aivan varmasti saisin sieltä ympyröityä tuotteen jos toisenkin, jonka ostamalla nyt super hulluilla hinnoilla!, säästäisin läjäpäin rahaa. Nurinkurista. Miten ostamalla voi säästää rahaa?
Säästökirjasta (se on oikeasti sen kirjan nimi) luin jotain sen suuntaista, että yltäkylläisyys turruttaa ihmistä, kun taas jos ei ihan joka päivä hemmotteliskaan itseään kaikella sillä hyvällä, joka "me kyllä ansaitaan", niin niistä luonnollisista hemmottelukerroista pystyis nauttimaan ihan eri tavalla. Kirjassa mainittiin 0,33 litran limupullot, jotka jaettiin! ja pienen pienet karkkirasiat, joita saatiin yksi viikossa. Kyllä mä muistan sen limun jakamisen. Nythän lapset ostaa 1,5 litran pullon kokonaan itselleen, sipsipussit on n. 3 kertaa isompia kuin minun lapsuudessani, karkkipusseista puhumattakaan. Eikä niitä jaeta, korkeintaan vaihdetaan. Aikoinaan herkuteltiin synttäreillä ja muissa juhlissa, nykyään kodeissakin leivotaan herkkuja, pikkukakkusia ja muita hävyttömyyksiä harva se päivä. On hassua jatella, että vegaanisessa kotileivonnassa olis jotain pahaa, mut ei se kyllä ihan hyväkään ole, että koko ajan olis herkkuja saatavilla. Veganismi on muuten mielestäni yksi ihan parhaita kohtuullistajia. Tai en tiedä johtuuko se just veganismista, mutta siis se, että jos sä haluat nakkeja, pyöryköitä tai muuta "tuhmaa einestä" niitä ei löydykään lähimarketista, vaan niiden hankinta pitää oikein suunnitella. Automaattisesti isoin osa ruoasta on alusta alkaen "from scratch" kotitekoista. Ja ainoastaan aika ajoin herkutellaan eineksillä. Ja niitä osaa sitten arvostaa paljon enemmän, kuin mikä olisi tilanne, jos söisimme niitä päivittäin. Niin, että ihan takuuvarmasti yltäkylläisyys ei olekaan "se juttu", vaan onni ja tyytyväisyys voikin piillä kohtuudessa. Ehkä jopa ihan pienessä puutteessa. Ei kai sentään puutteessa, mutta ehkä siihen tyyliin, kun joulussakin parasta on just ennen joulua, tavallaan se pieni joulun puute, se on ihan siinä, muttei kuitenkaan ihan vielä. En tiedä. Ehkä joku toinen tietää paremmin. Ehkä kuitenkin ymmärrätte mitä yritän sanoa. Ehkä minäkin sain parhaimmat kiksini toisesta ja kolmannesta nukestani, ainakin paremmalta ne tuntuivat kuin 17. ja 18. nukkeni. Vaikka hyvältä nekin tuntuivat :)
Joopa joo. Ehkä menen tästä nyt siivoamaan. Loppuispa jo sade. Ja tulis lämmintä
Heitin aamulla Ristoa vessapaperirullan hylsyllä silmään ja Risto-parka vinkaisi. Tuntui pahalle.
Moikka nyt. Eilen aloin muuten maalaamaan Bambin kodin puolipaneelia :)
Suosikaa kimppakyytejä!
xoxo,
Puputyttö (tuli mieleeni, että sanasta nukkekoti löytyy sana eko ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti