maanantai 30. syyskuuta 2013

Dexter ja muuta soopaa

Ei mulla mitään oo! Se oli se toinen joka otti! En mä!
En tiedä onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, etten ole Dexteriä maininnut täällä viime aikoina. Vaikka viimeinen kausi ja kaikkee. En muista oliko se viimestä edellinen vai sitä edeltänyt kausi, kun siinä alkoi taas pitkästä aikaan oleen ihan pirusti jännitettä ja muisti syyn sille, miksi se oli niin älyttömän hyvä sarja. Joten tota vikaa kautta odotti melkoisesti, ihan vaan sen takia, kun siihen olis mahdollista ladata sitten niiin paljon kaikkee.

Pari viikkoa sitten tuli vika jakso ja siis vittu mikä mahalasku. Ei Dexteristä sitten sen enempää.

Mulla on ollut paljon ommeltavaa ja olen siis paljon ommellutkin. Viikonloppuna tuli sitten iso takaisku, kun mun oikee käsi alkoi vihottelemaan jostain oikein todenteolla. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta samanlaista ongelmaa mulla on ollut aika ajoin ranteissakin. Mutta tää on nyt enemmänkin lihaksessa. Esim. saksilla leikkaaminen tapahtuu niin, että vasemmalla kädellä avaan sakset, oikealla laitan ne oikeaan paikkaan kankaalla ja sitten molemmilla käsillä leikkaan. Aika syvältä tommonen. Jotai pystyn tekemään ihan normaalisti ja sit taas toiset asiat vihloo ihan perkuleesti. Olen silti ommellut ja leikellyt. Hah! Mutta yrittänyt välillä myös lepuuttaa kättä. Ja lepuuttaminen yleensä tarkoittaa meidän perheessä elokuvien katsomista. Mutta! Mulla on kirjastosta niin älyttömän mielenkiintoinen kirja, ettei millään malttais C:n elokuvia katsella. Se on hassu, se tosi usein on valkkaavinaan elokuvat silleen, et mitä mä haluaisin katsoa, ja sit ne on aina jotain synkkiä äijäleffoja, tai muuten jotain ankeita. Ja jos jotain, niin mun elokuvien tulee olla kirkkaanvärisiä ja kauniisti kuvattuja. Sisällöstä viis. Mutta semmonen ankeus ja likaisuus. Ei kiitos. Niin, no siis asiaan. Eilen katsottiin Bling Ring. Tähän liittyi yksi hauska juttu. Katsottiin se jo kerran aiemmin, ja C huomasi (en minä!! Mitä kertoo minusta?) että tässä on nyt kyllä jotain häikkää. Niin, vahingossa katsottiin (puoleenväliin) TV elokuvaa, joka oli tehty pari vuotta sitten, eikä ollenkaan Sofia Coppolan ohjaamaa elokuvaa...Hups! Niin, eilen sitten isolla rahalla tehty pätkä. Olihan niissä toki eroa, vaikka tarina oli tietenkin sama. Mutta paljon ylellisempi oli tämä uusi versio. Ja aika ilo silmälle. Vaikka niitten nuorten elämän sisältö vähän kummastutti. Mutta mitä tälläinen vanhus tietää?

Minä olen täydellinen, ala rakastua.
Eilen illalla sitten alettiin katsomaan, ennen nukkumaan menoa, The Great Gatsbya. Vaikken Toby Maguiresta kovasti pidäkään, niin tässä elokuvassa ainakin on paljon väriä ja lennokkaita kohtauksia. Nukahdin kyllä melko pian, mutta se johtui väsymyksestä, ei elokuvan tylsyydestä. Vaikkakin C kysyi jossain vaiheessa, että tykkäänkö tästä, siihen tyyliin että voitais kyllä lopettaa katsominen. Mutta kyllä tykkäsin. Mä tykkään tosi paljon siitä, kuinka eri aikakausilla leikitellään. Siis vaikka tää elokuva tapahtuu jossain 1920-luvulla, niin siellä kuuluu modernia räppiä ja Sofia Coppolan Marie Antoinettessa jossain kohdin vilahtaa Converset.

Niin, siis jälleen ei mitään järkeä tässä postauksessa. Halusin vaan kertoa mielipiteeni tosta Dexteristä ja jottei jäis postaus ihan mahdottoman lyhyeksi ajattelin kertoa noista muista tuijotuksista, mutta enhän mä niistä osaa mitään kertoa. Mutta kuin että hyvä taikka huono. Eikö se riitä? Eikö teille riitä mikään? ;)

Välillä haluan syödä fiinejä aikuisten ruokia.
Huomenna Animalian PKS ryhmä järjestää Kiina-illan! Olettehan tulossa?! Illan aikana Animalian toiminnanjohtaja Salla kertoo Kiinan eläinsuojelutilanteesta. Musta aihe ihan älyttömän mielenkiintoinen!! Koska itse en ainakaan koe mitään maata yhtä "vaar allisena" eläinten oikeuksien kannalta kuin juurikin Kiinan. Johtuen siitä, että niitä on siellä niin jumalattoman paljon, niillä on niin paljon ihmisoikeuksiinkin liittyviä ongelmia, että tietenkin eläimet tulee vasta siellä hännän huippuna, ja nyt vielä kun ne on vaurastumassa, niin kalliimpiin eläinperäisiin tuotteisiin on entistä enemmän varaa. Mutta!! Samalla kun vauraus lisääntyy tuntuu myös tietynlainen toisista välittäminenkin lisääntyvän, eikö totta? Joo, mutta se siis huomenna. Tänään toisenlaiset kuviot. Jotain mekkoja haluaisin ommella, olen onnistunut ne leikkaamaan jo valmiiksi, eli enköhän ne pysty tällä kipeällä kädelläkin tekemään.

Että sellaista!

xoxo,
Raisa

j.k. Veropäätöslappunen tuli! Tämä tyttö lähtee, ellei nyt asioitaa onnistu ennen istä totaalisesti sotkemaan, ensi keväänä Japaniin!!! 


Välillä en :)

lauantai 28. syyskuuta 2013

Suosikkikirjani limitettynä omaan elämääni (asiaa rahasta)

Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat muistaa, että suosikkikirjani on Linda Cockburnin (hihii!!) kirjoittama Living the good life, nimi jota en meinaa ikinä muistaa! Siis kirjan nimi, naisen nimen muistan aina :) Joo, kirjan pointti oli se, että Lindan kolmihenkinen perhe vietti kuusi kuukautta käyttämättä yhtään rahaa. Tai ainakin pyrki siihen.

Mun pitäis nyt kuukauden ajan pystyä samaan. Sain rahaa keskiviikkona, maksoin heti kauheen pinon laskuja (hammaslääkäriä, auton vakuutusta ja muuta ylimäärästä, mitä ei normikuukausina ole) ja niinhän siinä sitten kävi, että seuraavat kolme viikkoa ja neljä päivää pitäis pärjätä ilman rahaa. Vähän ankeeta, mutta samalla innostavalla tavalla haastavaa. Tulee taas leivottua ja tehtyä itse enemmän asioita. Ja voispa niitä leipomuksia ehkä kaupitella eteenpäinkin. Kypsyispä vaan ne omenat, niin vois tehdä omenapiirakkaa.

Omenoista tuli mieleen, että jostain syystä meidän omenapuu on tänä vuonna tehnyt ihan huippuomenat! En kyllä tosiaan tiedä niiden mausta vielä mitään, kun ne on vielä niin kirpeen raakoja. Perunatkin nostin maasta, toivottavasti en liian myöhään! En tiedä olivatko jo kerenneet paleltumaan. Ja jos perunan hiiliketjut pääsee pakkasen takia katkeamaan tärkkelys muuttuu sokeriksi...ja niin saadaan bataattia (sweet potato) ;)

Ennen kuin olette soittamassa sossutädeille, niin mainittakoon vielä, että kyllähän mun miehellä on rahaa ja osasyy siihen, ettei mulla ole yhtään on se, että tässä kuussa C ei tavallisesta käytännöstä poiketen antanutkaan mulle yhtään rahaa sähköön ja muuhun, joten sillä on enemmän ja mulla vähemmän. Joten kyllä lapset saavat paahtoleipänsä ja sokeriset jogurttinsa (onneksi oli citymarketissa Oatlyn litraset jogurtit tarjouksessa, ja ostin niitä viime kauppakerralla kaksi!).

Kun tämä kuu on ohi, olen toivottavasti vahingosta viisastunut niin, että alan taas säästämään jotain pientä puskurirahastoa, enkä käytä jokaikistä irtonaista senttiä nukkeihin. Kulunut kuukausi oli alkuun todella huoleton ja oikeastaan täysin ääk! sellanen ihan mahdoton, mitä rahankäyttöön tuli ja olin aika pulassa kaikkien rästijuttujen kanssa, mutta nyt on taas kaikki jonkinlaisessa hallinnassa. Ja tosiaan, kunhan vyötä pidetään kireällä lokakuu, niin marraskuun puolella mun pitäis ensimmäistä kertaa vuoteen? saada luottokorttia lyhennettyä ihan oikeasti ja sitä kautta myös pienennettyä sitä luottorajaa. Ajattelin, että reippaana tyttönä puolitan sen!

Tää on niin hassua, kun mun rahankäyttöni(kin) on niin laidasta laitaan heittelehtimistä. Ja tavallaan kuitenkin, kaikesta huolettomuudesta huolimatta olen todella säästäväinen ja varovainen rahan kanssa. Mulla ei ole ikinä, koskaan mikään mennyt perintään, ei ole mitään maksuhäirömerkintöjä tms. Niin, ettäs tiijätte!

Mutta tiiättekö mikä harmittaa? Myin Jameraan mun äikän kirjan, sain siitä n. 20 euroo, mulla oli lisäksi jotain hiluja niin, että kun Ekolosta kävin C:lle jotain ostamassa, niin C maksoi takas 20 euron setelillä. Mulla on melkein viikon ollut se  rahapussissa ja se on tuntunut tosi hyvälle. Mutta nyt samperi soikoon jodun antamaan sen lapsille viikkorahaksi. En koko rahaa, mutt 7 euroa per mukula. Mulle itelle jää 6 euroa. Plääh. No, ehkä ne ei teekkään hommiaan tänään, eivätkä ole siten oikeutettuja pieneen palkkioonsa :D

Parin vuoden takaista satoa. Tänä vuonna ainoastaan salaattia, lehtikaaalia ja perunaa
On tosi outoa puhua tälleen rahasta. Tai siis ei, musta ei ole oikeasti yhtään outoa, mutta on aika kuumottavaa, kun mä olen joskus saanut sitten kuulla näistä sellaiselta ihmiseltä, jolta en ylipäätään muutenkaan haluais ikinä kuulla oikeastaan yhtään mitään. Niin mulle on sitten tullut sellainen olo, ettei näistä pitäis puhua. Ja sit taas muistan miten joskus joku tuttu kertoi, miten niillä ei ollut rahaa edes hammastahnaan. Vaikka mä kuinka olisin käyttänyt kaikki rahani, ei meillä ikinä ole ollut oikeesti sellaista tilannetta, ettei meillä olis yhtään rahaa, niin ettei vaikka just hammastahnaa vois ostaa. Ja meillä on muuten hammastahnakin paljon kalliimpaa kuin marketin perustuubit. Nii, et oikeesti me ollaan kyl aika pirun varakkaita.

Mutta mutta. Mulla on pirun hyvät ompeluprojektit meneillään! Olen keksinyt ommella nukeille sellasia kuljetuspusseja ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton! Niin, että nyt on taas mentävä!

xoxo,
Raisa

tiistai 24. syyskuuta 2013

Aikuisellakin on lupa leikkiä

Tiettyjen kavereiden keskuudessa olen se kummajainen, joka keräilee leluja, valmistaa niille kaiken näköistä, kuvailee niitä ja ties mitä vielä. Sitten on kavereita, joiden kanssa voin keskustella siitä, mitä uusia leluja on tulossa, mistä ne saa parhaaseen hintaan ostettua ja niin edelleen.

Viime kesänä "Lelutohtori" Katja Heljakka teki väitöskirjansa aikuisten leikeistä. Aiheesta lisää täällä. Nyt se on sitten ihan virallista, myös aikuinen saa leikkiä ja se on ihan tervettäkin. Taustalla ai tarvitse olla hevosen selästä asfaltille tippumista tai kodin palamista parhaassa leikki-iässä - ihan tavallinenkin aikuinen voi hurahtaa lelujen värikkääseen ja ihmeelliseen maailmaan!

Näitä ihan tavallisia aikuisia, tai no, tavallista ihanempia, tapasin flunssaa uhmaten viime lauantaina Kalliossa järjestetyssä Blythe-miitissä. Olin tapani mukaan myöhässä, mut ku...piti leipoa. Ja kun kerta leivoin yhden piirakan, niin samallahan sitä leipoo toisenkin kotiin ja tekee mysliä ja laittaa lapset leipomaan illemmalla tarjottavan hernekeiton seuraksi muffineita. Ja niin siinä kävi, että klo 11 kun mun olis pitänyt jo lähteä, olin vielä yöpukupäällä keittiössä vasta pistämässä ensimmäistä piirakkaa uuniin. No, vajaan tunnin sitten myöhästyin. Tavallaan onni, koska olin taas niin ylikierroksilla kaikesta pursuavasta nukke-energiasta ja ihanista ihmisistä, etten oikein malttanut antaa muille suunvuoroa vaan puhua pälpätin taukoamatta. Niin, toiset olivat saaneet sen tunnin ajan sitten oman äänensä kuuluviin... Olen kamala ja tiedostan sen kyllä :)

Oli tosi kivaa. Meitä oli kolme vanhaa ja kaksi uutta harrastajaa. Toisella uusista on nyt kolme nukkea, jotka kaikki minulta ostettuja :D ja toisella on ensimmäinen nukke vielä matkalla. Harmi, ettei se ennättänyt miittiin mukaan, mutta ensi kerralla sitten. Ennen kaikkea puhuttiin nukeista, draamasta mitä ulkomailla on, uusista julkaisuista ja niiden heikosta laadusta, kustomoinneista ja varmaan sivuttiin siinä muitakin aiheita. Ihasteltiin toistemme nukkeja, herkuteltiin, oli mm. munkkeja, mansikka-raparperipiirakkaa ja todella hyvää teetä :)

Lopulta mentiin ulos vähän kuvaamaan tyttöjämme. Sekin oli kivaa, kun oli niin nätti ilma. Kaikin puolin oikein voimauttava ja ihana päivä, varsinkin todella raskaan viikon jälkeen (kun olin ollut kipeenä ja oli ne typerät kirjoitukset).

Muita nukkejuttuja: Olen tehnyt melkoisia muutoksia sekä talossa että asukkaissa. Tiedän, että kyse on muovisista nukeista, mutta ette usko kuinka vaikeaa oli tehdä päätös ensimmäisen nuken (Bambi, Simply Bubble Boom) siirtämisestä nukketalon hienoimmasta asunnosta "Lasipalatsiin" (eli alakertaan lasivitriiniin näytille). Ja sinne joutui myös ainokainen Anniversary nukkenikin, Bunny, joka asutti aiemmin toiseksi hienointa asuntoa. Lasipalatsi on siis vähemmän aktiivisten nukkejen "varastointipaikka".Nukkeja on kyllä nykyään jo niin monta, että pitäis ehkä hankkia toinen vitriini, ettei joutuisi olemaan noin ahtaasti. Ylin hylly, jossa Bunny ja Bambi ovat on kyllä aika hieno, ja jollain tapaa oikeuttaa nukkien siirtämisen. Bunny on siis se v. 2010 juhlanukke, ja Bambi ja Mimi siinä sen vieressä ovat sen "sidekickejä" ja se pieni Petite liittyy tähän myös, Bunny pelasti sen pinteestä ja sit Petite autto pelastamaan koko Japanin tai jotain sinne päin.

Baka, se mun ilkimys joutui sekin muuttamaan pois luolastaan. Se sai sentään hienon ständin, jonka olin itse kyhännyt jostain Tim Burton lelun ständistä. Mutta eihän se yhtään tonne noiden somien tyttöjen sekään sovi väärin puetun mustan kimononsa ja synkän ilmeensä kanssa. Joten se joutuu olemaan Lasipalatsin katolla toistaiseksi. Bakan asunnon tarvitsin Pollylle ja Hollylle. Holly oli se myymälävaras, ja Polly on Kozy Kape ja Kozy Kape on mahti-ihana.

Niin, talossa itsessään on tehty remonttia sekä kattoterassilla, että yläkerran makuuhuoneessa. Kattoterassi tuli vahingossa, kun jouduin nostamaan koko ylim. kerroksen pois ja tyhjentämään kaiken ja sitten sainkin sen kasattua uudella ja paljon hienommalla tavalla ja nyt se on todella ihana. Olen hyvin tyytyväinen noihin "pensasaitoihin", joit asiellä on kaksi kpl. Mun piti ne ostaa Minimaailmasta, mutta kun se olikin suljettu niin jäi se sitten ja jouduin säästämään rahani ja tekemään ne itse :D Ihan kuulkaa vaan laudanpaloista ja kahdesta erilaisesta ruohomatosta. Toisen päätyyn vähän vihreää irtonöyhtää, ettei vaalea laudanpää pistä silmään.

Ja tyttöjen huoneesta tulikin lastenhuone, jonne laitoin vaalean puolipaneelin ja maalasin kaksi seinää. Alex, täydellinen Margo Unique, muutti Bunnyn entiseen asuntoon ja sopii sinne loistavasti. Vaikka onkin paljon laiskempi siivoamaan kuin Bunny. Bambin sunto on nyt tyhjänä, se odottaa joko Astridia tai Lukaa asukkaakseen. Ette varmaankaan tiedä keitä ovat Astrid ja Luka. No, niistä joskus myöhemmin ;)

Bakan asunto on nyt tyhjillään, pitäis päälystää seinät jollain, kun nyt ne on mustat. Maalasin BL tytöille Ikean sohvan ruskeaksi ja siitä tuli ihan tosi epäonninen projeki, jossa onnistuin useaan kertaan maalaamaan valkoisia asioita ruskeiksi ja ruskeita valkoisiksi. Kun siis valkoisten piti saada vain uusi kerros valkoista ja ruskeilla sama juttu. Mutta kun en malttanut odottaa maalin kuivumista, niin että olisin voinut siirtää maalattuja esineitä syrjään, vaan maalasin ne aivan liian lähellä toisiaan. Monta kertaa...Idiootti. Ja sitten alkoi satamaan, niin että nyt kaikissa maalatuissa pinnoissa on pisaranjäljet...hoh hoijaa.

Nyt pitäis mennä ompelemaan, sillä minulla on maailma valloitettavana!!!

xoxo,
Raisa


Pinkkis postia, joka eilen lähti maailmalle :D






torstai 19. syyskuuta 2013

Japanissa olis paljon paremmin.

Enkun koe oli kamala. Ja lisäksi tulin vielä kipeäksi. Ja vielä pisteeksi i:n päälle minua vaivaa näkymättömyys. Olemattomuus. En kestä. Japanissa olisi paljon paremmin. Siellä olisi lämmintä, kiusallisen kuumaa jopa, siellä olisi ymmärrettävää olla näkymätön, sillä siellä ei olisi vastaavanlaista reflektoivaa pintaa kuin täällä. Siis ystävät ja tuttavat toimii täällä niinä heijastavina pintoina. Ja kun niistä ei heijastukaan mitään on se aika rankaa.

Olen kyllästynyt hallitsemattomaan köyhyyteen, joten olen tehnyt pyhän päätöksen muuttua, jälleen kerran. Kunhan pöly tästä tasaantuu aion ottaa ohjat käsiini ja alkaa jälleen hallitsemaan raha-asioitani, ilman että ne hallitsisivat minua. Kyllästyttää jatkuva solmu mahassa. Laitoin kahdesta nukkefoorumista facebookissa itseni uutisvirran ulkopuolelle. En ihan pistänyt itseäni ulos, sillä ehkä haluan osan nukeistani pistää kiertoon. Ja se ei onnistu, jos ei ole siellä jäsenenä.

Nuikuin älyttömän huonosti. Kamalia painajaisia ja hirveä kurkkukipu.

Syyskauden aloitti Emmi Itärannan Teemestarin Kirja. Olen muutaman sivun päässä lopusta, ihan hyvä kirja ollut. Paikoitellen hidas ja semmoinen haahuileva. Ärsyttää, kun jotkut kirjailijat on sellaisia, ettei ne saa asiaansa kerrottua ilman seitsemää korulausetta. No, joka tapauksessa luettava kirja.

Multa on lähes kaikki tee loppu. Onneksi Damista ostin jotain kurkkukiputeetä. Siitä varmaan se kurkkukipukin tullut ;) Mutta se on saanut aikaan sen, että olen jälleen alkanut hyödyntämään kasvimaan villinä rehottavaa minttua. Aina kun juon sitä laskeskelen mielessäni kuinka paljon säästän rahaa ja luontoa :)  Toissapäivänä pakastin hervottoman säkin lehtikaalia, ja sitä tehdessä myöskin myhäilin rahan ja luonnon säästymistä. Ennen kaikkea pinaatti sillä korvataan talvisin, eikä se pinaatti nyt niin kamalan kallista kyllä ole, mut silti! Jos maailma nyt pelastu, niin tiedätte ketä tulla kiittämään!

Mä olin viime viikonloppuna 20-30 muun aktiivin kanssa juonimassa kaikkea kivaa muun maailman päänmenoksi Tuusulan Rusutjärvellä. Kerron siitä sitten enemmän ja kuvien kanssa, kun voin paremmin. Kerroinko muuten jo, että se bilsakin meni ihan päin helvettiä?

Hitto, onkohan mitään mikä ei olis päin helvettiä? Huomenna on taas hammaslääkärikin. No, onneksi lapset tulee tänään kotiin, tai no, Hapsi tuli jo eilen, leirikoulusta. Jouduin heittämään sen aamulla autolla kouluun, kun oli niin pahasti myöhässä ja bussilippukin kateissa. Joutuu reppana kävelemään kotiin. Ihan varmaan menee pummilla. Mistä lyödään vetoa. Siltikin ne lapset on se ankkkuri. Vaikken mistään äitien lapsi-lällyn-lällyn -jutuista välitäkään. Silti.

moi nyt.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Kesäkauden lopetus

Mun piti tehdä tää postaus jo ainakin kolme viikkoa sitten, mutta en millään saanut yhtä tiettyä kirjaa luettua. Ja kesän lopetus liittyi siihen kirjaan. Ja sen piti tietenkin olla vähän hassua silloin kun kesä melko selvästi oli vielä meneillään. Nythän ei enää kukaan pistä kampoihin, jos väitän kesän päättyneen. Niin, se hauskuushan liittyi siihen, että minä määrittäisin kesäkirjojeni lukemisen loppumisella vuodenaikojen vaihtelun. No, en kai sitten määritä, seuraan lampaan tavoin kaikkia muita, ja vielä vähän jälkijunassa!

Joka tapauksessa, joskus tuossa kesän alkumetreillä julistin kesäkauden alkaneeksi, ja kehuin lukevani läjän kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Kesän tuli aloittaa en muista enää edes nimeä, sukunimi! Muistanpas! Caitlyn Moran! Ehkä ei ihan oikein kirjoitettuna, mutta ymmärrätte kenestä kyse. Kirjan nimi saattoi olla naisena olemisen taito. Tms. Ja kesäkauden tuli lopettaa Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Jolla itse asiassa hyvinkin paljon tekemistä koulun kanssa, ainakin biologian.  Vähän kiusallista tässä on se, etten millään muista, mitä muita kirjoja luin. Ainakin kaksi kirjaa oli siitä lukiolaisten kirjaston lukulistalta, mutta enhän mä muista tekijöitä tai kirjojen nimiä. Toisen kirjan nimi oli Kimpassa ja sillä oli ranskalainen kirjoittaja. Auttaako? Toisen oli kirjoittanut japanilainen, ja se kertoi pariskunnasta, jonka toinen osapuoli oli juoppo ja toinen homo. Auttoko?

Ai nii, Marilyn! Ehkä kuulkaa se kesän, eikä kun piti mennä siitä Moranista Marilyniin ja lopulta sitten mutkien kautta siihen historiaan. Anteeksi, tämä sekoilu on ihan älytöntä. Joo, kesän alkuun luin paksun fiktiota ja faktaa sekoittavan kirjan Marilynistä. Ja siitä syttyi kunnon MM roihu, jota tyydytin kirjaston runsailla antimilla. Katsoin paljon MM:n elokuvia, luin ihan oikean elämänkerran ja paljon sellasia faktapitoisia kuvakirjoja ja lisäksi hänen itsensä kirjoittamia juttuja. Yritin jotain äänihommeleitakin kuunnella, mutta joku oli tuhonnut sen levyn täysin.

Niin, Marilynistä sitten siirryin vähän korkeampaan kulttuuriin, eli siihen lukiolaisten listaan. :)

Tavallaan MM tuttavuus oli suurinta antia, mutta kuitenkin isoimmat elämykset tuli Bill Brysonin kirjasta. Siis siitä lyhyestä historiasta lähes kaikesta. Jos kirja ei ole tuttu, älkää antako nimen hämätä! Se ei ole siis sodista ja muusta yhtä kutkuttavasta, vaan maailmankaikkeuden synnystä, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta ennen kaikkea; ja erittäin kansantajuisesti kirjoitettu. Ja mä olen sieltä jotain ihmeellisyyksiä merkinnyt lapuillakin, ihan kuulkaa teitä varten!!

Joten, sen  pidemmittä jaaritteluitta, saanko esitellä, omavalitsemiani kutkuttavimpia kohtia Bill Brysonin Lyhyestä historiasta lähes kaikesta:Atomeista: "Jokainen atomi meissä kaikissa on ollut lähes varmasti useissa tähdissä ja miljoonissa eri organismeissa ennen kuin se on tullut osaksi meitä. ---meissä on runsaasti atomeja, jotka ovat olleet aikanaan osa Shakespearea - on väitetty että jopa miljardi atomia itse kussakin. ---ja ketä tahansa mieleen tulevaa historiallista hahmoa. (Tämä tosin pätee vain historiallisiin henkilöihin, sillä ilmeisesti atomien kierrätys kestää muutamia vuosikymmeniä:vaikka kuinka toivoisimme, emme voi olla yhtä Elvis Presleyn kanssa.)"
Atomeista vielä lisää, vähän selvennöstä niiden koosta:" atomin mittakaava:kymmenesmiljoonasosa millimetristä. --- yhden atomin suhde yllä mainittuun millimetrin pituiseen viivaan on sama kuin paperiarkin paksuuden suhde 381 metriä korkeaan Empire State Buildingiin." (siis Empire State Building olis se millimetri ja atomi paperiarkki. Huh huh. Mistä kukaan voi tollasta edes tietää?)

Ilmamolekyyleistä ja auringonsäteilystä: "Auringonvalo antaa atomeille puhtia. Sen säteily panee atomeihin vauhtia ja kiihtyneessä tilassaan ne törmäilevät toisiinsa vapauttaen lämpöä. Kun kesäpäivän aurinko lämmittää niskaamme, tunnemme itse asiassa riehaantuneiden atomien lämmön." Ajatus siitä, että lämpö on riehaantuneita atomeita törmäilemässä toisiinsa on vaan niin ihana! Välillä minäkin haluasin riehaantua ja törmäillä toisiin kaltaisiini.

Salamoinnista ja ukonilmasta: "Salama etenee 435 000 kilometrin tuntinopeudella ja se voi kuumentaa ympäröivän ilman 28 000-asteiseksi, mikä ylittää auringon pintalämpötilan moninkertaisesti. Maailmassa on joka hetki käynnissä 1 800 ukkosmyrskyä ja vuorokaudessa niitä kertyy noin 40 000. Öin ja päivin ympäri maailmaa maahan iskeytyy joka sekunti noin sata salamaa."

Sumusta tai pilvistä, mutta sumun takia tästä tykkäsin: "Pilvien aineettomuudesta saa jonkinlaisen käsityksen kävelemällä sumussa - joka on itse asiassa pilvi, joka ei jaksa kohota lentoon." Söpöä.

Soluista olin myös tehnyt jonkun merkinnän, mutta mun mielestä siinä tekstissä ei ollut enää mitään sellasta Oho!-tekijää. Joten viimeiseen, eli todistukseen siitä, että kaikki me ollaan täällä itseämme varten. Meillä on arvo ja elämisellemme oikeutus, joka ei tule siitä, että joku toinen siitä hyötyisi. Eli viimeistään tähän sitten sopisi eläinten hyväksikäyttö päättää.

Jäkälistä ja elämän tarkoituksesta: "Kuten useimmat muutkin karuissa oloissa viihtyvät elämänmuodot, jäkälät kasvavat hyvin hitaasti. Jäkälän kasvaminen paidannapin kokoiseksi saattaa kestää puolivuosisataa. ---Vähäeleisempää olemassaolon muotoa on vaikea kuvitella. "Ne vain ovat", Attenborough jatkaa. "Ja olemassaolollaan ne todistavat, että yksinkertaisimmatkin elämänmuodot elävät pelkästään itsensä tähden." On helppo unohtaa, että elolliset olennot yksinkertaisesti elävät. Ihmisinä olemme taipuvaisia ajattelemaan, että elämällä täytyy olla tarkoitus. Meillä on suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita. Haluamme ottaa kaiken irti juovuttavasta olemassaolostamme. Mutta millaista on jäkälän elämä? Sen elämänhalu on yhtä vahva kuin meidänkin. Perustellusti voidaan väittää, että se on jopa vahvempi. Jos saisin kuulla, että minun pitäisi viettää seuraavat vuosikymmenet repaleisena kasvustona kiven kyljessä keskellä metsää, luultavasti en haluaisi enää elää."

Mun mielestä ton valossa on jotenkin entistä rankempaa se, että me koetaan oikeudeksemme riistää niin monen muun eliön oikeus omaan elämäänsä. Eikä edes niin se tappaminen, vaan kaikki se mikä sitä edeltää. Vankeus ja huono kohtelu, kaikkien oikeuksien riisto. Me ollaan yksi eliölaji muiden joukossa, mutta me ollaan otettu, tai siis pyritään ottamaan, ihan kaikki haltuumme ja hyödynnettäväksemme. Meitä on täällä ihan liikaa, me vaaditaan koko ajan ihan liikaa, mikään ei meille riitä.

Mutta joo, lukekaa se kirja! Tosi tosi hyvä!

Syyskauden aloituksesta? Ideoita? Siis luettaviksi kirjoiksi?

xoxo,
Raisa
Nuolen kärjessä pilkottaa maa. Ei ole oma kuva ;)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Todella helppoa ja herkullista ruokaa

Aina en jaksa kokata, usein en viitsi ja enimmäkseen ei vaan huvita.Ja välistä harmittaa ihan sikana, että vegaanina joutuu vääntämään lähes kaiken itse, alusta alkaen. Toisaalta taas kaupan puolivalmiit einekset ja muut epäruoat ei kauheesti innosta. Mutta silti on syötävä! Kamalan vaikea yhtälö!!
Vaan ei enää!
 Tässä kiireisen vätyksen nopea suuhuntungettava vatsantäyte. Tai itse asiassa kaksi.

Alkuun vihannestäytteinen ja perään maapähkinävoi-suklaa-banaanitäytteinen. Tortilla siis.


Täytteenä salaattia, porkkanaa, soijajuustoa, kurpitsansiemeniä, salsaa, aur.kuk.siemeniä
Todella helppoa, nopeeta ja herkullista!

Jälkkäriksi banaania ja pähkinävoita.

Älyttömän helppo ja herkullinen.
 Mä menen nyt opiskelemaan bilsaa ens kevään uusintakirjoituksia varten! Aamulla oli ne varsinaiset ja ne meni ihan surkeesti. Mä olen allapäin. Mut oma vika. Ei edes ollut vaikeet, mä vaan aloitin kertaamisen aivan liian myöhään.

xoxo,
Raisa




torstai 12. syyskuuta 2013

Paska postaus

En tiedä tuliko tää "kuin salama kirkkaalta taivaalta" vaiko hivutelle, pikku hiljaa, mutta olen ihan kauhistuksekseni tajunnut, että maailma ei tule muuttumaan.

Paskoja ihmisiä tulee olemaan aina.
Kusipäitä liikenteessä tulee olemaan aina.
Eläimiä tullaan kohtelmaan meidän hyödykkeinä aina.
Raha ratkaisee aina.
Kokoomusnuoria tulee olemaan aina.
Sotia tulee olemaan aina.
Kaltoinkohdeltuja lapsia tulee olemaan aina.
Naisia raiskataan aina.
Sovinistejä tulee olemaan aina.
Paksuja punaniskoja tulee olemaan aina.
Epätasa-arvoisuutta tulee olemaan aina.

You know, kaikki se paska, minkä toivottais muuttuvan. Kaikki se paska, jota jotkut yrittää muuttaa. Sille on aina olemassa vastavoimansa, joka yrittää muuttaa sitä toiseen suuntaan, tai siis ainakin pitämään sen ennallaan. Ellei sitten jopa meidän näkökulmasta vielä pahentamaankin sitä.

Kosmetiikan eläinkokeet on EU:ssa lopetettu. Mutta eläinkokeiden määrä lisääntyy? Mitä hittoa?              No kun kaikkeen muuhun tarvitaan sitten niin paljon lisää. Ja ihan oikeesti, että muka joku noin iso ala antais tosta noin vaan periksi, jonkun niinkin mehukkaan palan kuin kosmetiikan testaamisen, ilman että se sais jotain paljon enemmän vielä tilalle. Varmaan. Ettekö muka ole vielä oppineet, ettei maailma niin mene.

Mun on ihan turha raivota liikenteessä, ei ne paskat kuskit sillä ymmärrä, ettei niillä ole oikeutta kolmion takaa ajaa mun päälle suojatiellä. joten minä olen valinnut koulumatkalle uuden reitin. Jolla pystyn väistämään sekä Lidlin parkkiksen, että liikenneympyrän. Liikenneympyrät on muuten vanhoille miehille niin vaikeita. Ajokortin vois muuten ottaa pois kaikilta yli 55 v. miehiltä. Niiden taidot on hankittu ajalla, jolloin tiellä kulki kaksi autoa, ja niitä ajoi ne kylän keisarit ja niitä kunnioitettiin sen mukaisesti. Nykyään autoja on miljoona, eikä ne kaikki voi olla niitä etuoikeutettuja, jotka voi törttöillä miten sattuu.

Lauantaina oli muuten löytökoiralauantai. Se oli jälleen kerran aivan ihana. Ne koirat siellä kahvilassa on ihan parasta mitä voi olla. Ja koiraihmisten määrä! Ja kun sai kuulla, miten joku oli vielä jonkin aikaa sitten ollut Viipurissa, joku joka oli etsiinyt kotia pitkään ja nyt se oli siinä edessä, rakastavan oman ihmisensä kanssa! Ihanaa, kiitos teille jotka välitätte!

Mut mä meen nyt epätoivostumaan vielä vähän enemmän. Ylioppilaskirjoitukset ovat alkaneet, enkun kuuntelu takana kaikkee muuta edessä. Huomenna äikkä. En muista mitä siitä, kun niitä on kaksi. Eilen illalla sain kuulla, että bilsan kurrseja oliskin pitänyt käydä viisi. Mä olen käynyt kolme ja puoli. No, keväällä sitten kun kirjoitan matikkaa, niin bilsa uusiksi.




keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Paniikki ja oivallus.

Hei Ystävät!

Eilen tuli postissa kirje, pelottavan näköinen sellainen. Virallinen. Vantaan kaupungilta. Ja voi kökkö! Siinä oli kirjoitusten aikataulut. EIkä ne ilmoitelleet niistä kuukausitolkulla eteenpäin, vaan pahimmillaan viikolla ja parhaimmillaan (minun kohdallani) kolmella. Jaiks!!!

Bilsa on jo kahden viikon kuluttua ohi! Ja mulla on yksi kurssikin vielä kesken. Enkä tietenkään ole mitään kerrannut, vaikkakin kyllä ihmisen kehityksestä lukenut ihan "vapaaehtoisesti", kesän aikana.

Onneksi? tämä on nyt heti tähän alkuun, kun minä vielä jaksan olla lukemisesta innoissani, eikä vasta joskus loppuvuodesta, kun on taas ihan toiset kuviot mielessä. Niin, että tässä parin viikon aikana aion polttaa itseni loppuun, eikä minua paljoa täällä näy. (niin varmaan). Posti toi myös lohdukkeen, Mondrianin. Iiik! Ihana! Ei vielä kuvaa.

Vinkki kaikille lukijoille. Kannattaa jättää asiat viime tinkaan, stressi valvottaa mukavasti!

Ja siihen oivallukseen.
Oltiin eilen aamulla Riston, tuon vanhan venäläisen, kanssa aamulenkillä. Risto oli tien reunan ja minun välissä. Minä en ollut ihan tiukasti tien syrjässä kiinni, mutta en holtittomasti levällänikään. Ja joku keski-iän jo ohittanut mies pyörällä hurahti ohi ja huusi: Pidä se v***n rakkis siellä tien reunassa s***ana! Siis mitä?! Just siellähän se oli. Tokihan mä tuommoisesta suutuin ja huusin perään sitten mitä nyt satuin keksimään, ja se vaan näytti selkänsä taakse keskaria. Mä oon melko varmasti nähnyt sen joskus aiemminkin, tuli ihan sellainen olo, että joku on joskus muulloinkin saanut kauheita kilareita pyörän selässä. Niin, enkä nyt tarkoita itseäni. Vaikka siihen se oivallus liittyykin. Annanko mä samanlaisen kuvan itsestäni  kun raivoan autoilijoille? Mikä sen oikeuttaa? Sekö, että ne autot ei noudata liikennesääntöjä ja meinaa vahinoittaa minua? Vaiko se, että kyseessä olen minä, ja enhän minä nyt silleen. Enkä tolleen. Ihan eri asia. Vai onko?

Aika kuumottavaa. Menin sitten aika hissukseen kouluun ja sieltä kotiin. Ei mitään raivoamisia. Mut toisaalta, tarkoittaako tää nyt sitä, et autoilijat sai minusta ottelu- ja erävoiton? Koska ihan oikeesti, liikenneympyrässä täytyy väistää myös sitä kevyttä liikennettä. Sekä sinne mentäessä, että sieltä poistuttaessa. Oli sitä lisäkilpeä taikka ei. Sama juttu koskee parkkipaikkoja, myös Lidln, kun sinne mennään tai sieltä tullaan pois, täytyy väistää pyöräilijöitäkin. Ei ainoastaan äitejä rattaiden kanssa.

Onko se sitten minun, pyöräilijänä, velvollisuuteni pitää huoli, että autoilijat myös noudattavat näitä yhteisiä sääntöjä? Jos ei, niin kenen? Poliisinko? Hahhaha! En ole kertaakaan nähnyt poliisia samaan aikaan siinä liikenneympyrässä, joka täällä päin erityisesti mielipahaa aiheuttaa.

No, asia jää tältä erää auki ja blogi hiljenee ainakin hetkeksi. Kun. On. Pakko. Lukea!

xoxo,
Raisa

tiistai 3. syyskuuta 2013

To Do -lista tiistaille

1. Juhli Lehtikaalipäivää!
  * smoothiessa
  * lounaalla höyrytettynä valkosipulikastikkeessa
  * päivälliseksi lehtikaalirisottoa

2. Leivo Panamaan
   * mpvoi-suklaa pikkareita
   * Marianne Ihastus -keksejä

3. Ompele 1 mekko

4. Tee läksyt
   * matikka (yök!)
   * espanja
   * kertaa bilsaa

5. Postitus
  * Monique Magnifique
  * pieni penaali

6. Tee To Do -lista huomiselle

Näiden mukaan mä olen nyt elänyt ehkä viikon verran, ja paljon enemmän saan aikaiseksi :) Ommeltuakin tulee paljon enemmän, kun on joku tietty laskettavissa oleva tavoite. Esim. 10 saumaa, joka on mulla aika yleinen. En tiedä miksi välttämättä haluan tehdä "liukuhihnalla" näitä ompeluksiani, ehkä siksi kun se on niin paljon tehokkaampaa, mutta kun ompelisin kuitenkin mieluummin "pussukoita" enkä "saumoja".

Hassu juttu, musiikkiin liittyen. Mun tytärhän on siis musaluokalla. Eli sillä on lahjoja sillä(kin) osa-alueella. Ja se ei kestä, kun mä kuuntelen Dresden Dollsia! Sen mielestä Amanda ei osaa yhtään laulaa, pianoa kyllä soittaa. Mut sitä laulua se ei kestä. Joten, mä kuuntelen Dresden Dollsia silloin kun lapset ovat isällään, ja jotain taidokkaampia artisteja silloin kun lapsoset on kotona. Nurinkurista.

Moi nyt!

xoxo,
Raisa

maanantai 2. syyskuuta 2013

Hyvän Tuulen Ylläpito -postaus

Siis sellaisen keskikepeän masennuksen poistoon/torjuntaan.

1. Noudat rutiineita. Vaikka mikä olisi. Vaikkei yhtään huvittaisi. Peseydy. Kapmaa tukka. Harjaa hampaat. Pistä puhtaat vaatteet. Tiskaa. Pakottaudu pitämään tollasista yksinkertaisista asioista huolta. Vaikkei siis mikäään vois kiinnostaa vähempää.

2. Pyri säilyttämään normaali aktiivisuus ja unirytmi. Älä nuku liikaa. Tai liian vähän.

Meillä oli pitkästä aikaa tacoja! Hitto, että ne oli hyviä!
3. Syä hyvin. Vältä väärällä tavalla epäterveellisiä asioita (esim. irtokarkkeja ja limsoja), syö suklaata ja lakua, jos jotain tuhmaa pitää syödä. Oikeesti, vaikkei huvittaiskaan, syö silti herkullisen terveellisesti.

4. Järjestä sosiaalisia tapahtumia. Siis treffaa ihmisiä. Kahvittele, osallistu hyväntekeväisyyteen, pidä itsesi kiireisenä.

5. Tee sellaisia asioita, jotka ainakin aiemmin tuoneet mielihyvää ja tuntuneet mielekkäiltä.

6. Tee jotain, jonka tiedät osaavasi. Pistä tässä kohtaa rima mieluummin liian alas kuin liian ylös. Nyt ei kaivata elämää kummempaa haastetta, nyt kaivataan onnistumisia.

7. Tee "To Do -listoja" pysyäksesi kärryillä, pitääksesi itsesi liikkeellä.

8. Liiku. Olkoonkin kuinka tylsää tahansa, liiku. Kävele, pyöräile mitä lie. Kunhan olet liikkeessä joka päivä ainakin jonkin aikaa.

mun mielestä silloin, kun mikään ei huvita, eikä mikään maistu miltään, on hyvä kuvitella olevansa robotti, joka vaan tekee niitä hommiaan ja pistää illalla pariston lataukseen. Ei sen kummempaa. Kyllä se elämänilo ja -riemu sieltä taas kohta takasin tulee. Kunhan vaan suorittaa noita tehtäviään. Tää ei varmaankaan toimi enää siinä vaiheessa, kun ollaan ylitetty joku tietty näkymätön raja, mutta just sellaiseen kotihoidolla parannettavaan alakuloon varmasti tepsii. Mälsä toteamus, mutta ei aina voi olla hauskaa. Mikä on kyllä ihan persuksista, sillä kyllä pitäis olla. Ja aina pitäis olla myös tulisesti rakastunut (muistatteko vielä sitä ihan käsittämättömän kutkuttavaa tunnetta, kun on korvannipukoita myöten ihan jumalattoman rakastunut?!) ja jälkiruoankin maistua joka suupalalta yhtä hyvältä kuin se ensimmäisen.

Valitettavasti elämä vaan ei ole pelkästään niitä vuoristoradan huippuja. Huisi viikko edessä, toivottavasti pysyn kyydissä! Nyt mennään!

Tervetuloa maanantai!!

xoxo,
Raisa

j.k. Tacoista vielä. Vegaanisen version tekeminen on niin helppoa! Jauhelihan sijaan soijarouhetta, tai puritaanit laittaa hernerouhetta ja lehmäntissimaitojuuston sijaan uutta tulista chilijuustoa Cheezlyltä! Siinä se!! Hellpoa kuin lapselta tikkarin vieminen!