tiistai 17. syyskuuta 2013

Kesäkauden lopetus

Mun piti tehdä tää postaus jo ainakin kolme viikkoa sitten, mutta en millään saanut yhtä tiettyä kirjaa luettua. Ja kesän lopetus liittyi siihen kirjaan. Ja sen piti tietenkin olla vähän hassua silloin kun kesä melko selvästi oli vielä meneillään. Nythän ei enää kukaan pistä kampoihin, jos väitän kesän päättyneen. Niin, se hauskuushan liittyi siihen, että minä määrittäisin kesäkirjojeni lukemisen loppumisella vuodenaikojen vaihtelun. No, en kai sitten määritä, seuraan lampaan tavoin kaikkia muita, ja vielä vähän jälkijunassa!

Joka tapauksessa, joskus tuossa kesän alkumetreillä julistin kesäkauden alkaneeksi, ja kehuin lukevani läjän kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Kesän tuli aloittaa en muista enää edes nimeä, sukunimi! Muistanpas! Caitlyn Moran! Ehkä ei ihan oikein kirjoitettuna, mutta ymmärrätte kenestä kyse. Kirjan nimi saattoi olla naisena olemisen taito. Tms. Ja kesäkauden tuli lopettaa Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Jolla itse asiassa hyvinkin paljon tekemistä koulun kanssa, ainakin biologian.  Vähän kiusallista tässä on se, etten millään muista, mitä muita kirjoja luin. Ainakin kaksi kirjaa oli siitä lukiolaisten kirjaston lukulistalta, mutta enhän mä muista tekijöitä tai kirjojen nimiä. Toisen kirjan nimi oli Kimpassa ja sillä oli ranskalainen kirjoittaja. Auttaako? Toisen oli kirjoittanut japanilainen, ja se kertoi pariskunnasta, jonka toinen osapuoli oli juoppo ja toinen homo. Auttoko?

Ai nii, Marilyn! Ehkä kuulkaa se kesän, eikä kun piti mennä siitä Moranista Marilyniin ja lopulta sitten mutkien kautta siihen historiaan. Anteeksi, tämä sekoilu on ihan älytöntä. Joo, kesän alkuun luin paksun fiktiota ja faktaa sekoittavan kirjan Marilynistä. Ja siitä syttyi kunnon MM roihu, jota tyydytin kirjaston runsailla antimilla. Katsoin paljon MM:n elokuvia, luin ihan oikean elämänkerran ja paljon sellasia faktapitoisia kuvakirjoja ja lisäksi hänen itsensä kirjoittamia juttuja. Yritin jotain äänihommeleitakin kuunnella, mutta joku oli tuhonnut sen levyn täysin.

Niin, Marilynistä sitten siirryin vähän korkeampaan kulttuuriin, eli siihen lukiolaisten listaan. :)

Tavallaan MM tuttavuus oli suurinta antia, mutta kuitenkin isoimmat elämykset tuli Bill Brysonin kirjasta. Siis siitä lyhyestä historiasta lähes kaikesta. Jos kirja ei ole tuttu, älkää antako nimen hämätä! Se ei ole siis sodista ja muusta yhtä kutkuttavasta, vaan maailmankaikkeuden synnystä, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta ennen kaikkea; ja erittäin kansantajuisesti kirjoitettu. Ja mä olen sieltä jotain ihmeellisyyksiä merkinnyt lapuillakin, ihan kuulkaa teitä varten!!

Joten, sen  pidemmittä jaaritteluitta, saanko esitellä, omavalitsemiani kutkuttavimpia kohtia Bill Brysonin Lyhyestä historiasta lähes kaikesta:Atomeista: "Jokainen atomi meissä kaikissa on ollut lähes varmasti useissa tähdissä ja miljoonissa eri organismeissa ennen kuin se on tullut osaksi meitä. ---meissä on runsaasti atomeja, jotka ovat olleet aikanaan osa Shakespearea - on väitetty että jopa miljardi atomia itse kussakin. ---ja ketä tahansa mieleen tulevaa historiallista hahmoa. (Tämä tosin pätee vain historiallisiin henkilöihin, sillä ilmeisesti atomien kierrätys kestää muutamia vuosikymmeniä:vaikka kuinka toivoisimme, emme voi olla yhtä Elvis Presleyn kanssa.)"
Atomeista vielä lisää, vähän selvennöstä niiden koosta:" atomin mittakaava:kymmenesmiljoonasosa millimetristä. --- yhden atomin suhde yllä mainittuun millimetrin pituiseen viivaan on sama kuin paperiarkin paksuuden suhde 381 metriä korkeaan Empire State Buildingiin." (siis Empire State Building olis se millimetri ja atomi paperiarkki. Huh huh. Mistä kukaan voi tollasta edes tietää?)

Ilmamolekyyleistä ja auringonsäteilystä: "Auringonvalo antaa atomeille puhtia. Sen säteily panee atomeihin vauhtia ja kiihtyneessä tilassaan ne törmäilevät toisiinsa vapauttaen lämpöä. Kun kesäpäivän aurinko lämmittää niskaamme, tunnemme itse asiassa riehaantuneiden atomien lämmön." Ajatus siitä, että lämpö on riehaantuneita atomeita törmäilemässä toisiinsa on vaan niin ihana! Välillä minäkin haluasin riehaantua ja törmäillä toisiin kaltaisiini.

Salamoinnista ja ukonilmasta: "Salama etenee 435 000 kilometrin tuntinopeudella ja se voi kuumentaa ympäröivän ilman 28 000-asteiseksi, mikä ylittää auringon pintalämpötilan moninkertaisesti. Maailmassa on joka hetki käynnissä 1 800 ukkosmyrskyä ja vuorokaudessa niitä kertyy noin 40 000. Öin ja päivin ympäri maailmaa maahan iskeytyy joka sekunti noin sata salamaa."

Sumusta tai pilvistä, mutta sumun takia tästä tykkäsin: "Pilvien aineettomuudesta saa jonkinlaisen käsityksen kävelemällä sumussa - joka on itse asiassa pilvi, joka ei jaksa kohota lentoon." Söpöä.

Soluista olin myös tehnyt jonkun merkinnän, mutta mun mielestä siinä tekstissä ei ollut enää mitään sellasta Oho!-tekijää. Joten viimeiseen, eli todistukseen siitä, että kaikki me ollaan täällä itseämme varten. Meillä on arvo ja elämisellemme oikeutus, joka ei tule siitä, että joku toinen siitä hyötyisi. Eli viimeistään tähän sitten sopisi eläinten hyväksikäyttö päättää.

Jäkälistä ja elämän tarkoituksesta: "Kuten useimmat muutkin karuissa oloissa viihtyvät elämänmuodot, jäkälät kasvavat hyvin hitaasti. Jäkälän kasvaminen paidannapin kokoiseksi saattaa kestää puolivuosisataa. ---Vähäeleisempää olemassaolon muotoa on vaikea kuvitella. "Ne vain ovat", Attenborough jatkaa. "Ja olemassaolollaan ne todistavat, että yksinkertaisimmatkin elämänmuodot elävät pelkästään itsensä tähden." On helppo unohtaa, että elolliset olennot yksinkertaisesti elävät. Ihmisinä olemme taipuvaisia ajattelemaan, että elämällä täytyy olla tarkoitus. Meillä on suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita. Haluamme ottaa kaiken irti juovuttavasta olemassaolostamme. Mutta millaista on jäkälän elämä? Sen elämänhalu on yhtä vahva kuin meidänkin. Perustellusti voidaan väittää, että se on jopa vahvempi. Jos saisin kuulla, että minun pitäisi viettää seuraavat vuosikymmenet repaleisena kasvustona kiven kyljessä keskellä metsää, luultavasti en haluaisi enää elää."

Mun mielestä ton valossa on jotenkin entistä rankempaa se, että me koetaan oikeudeksemme riistää niin monen muun eliön oikeus omaan elämäänsä. Eikä edes niin se tappaminen, vaan kaikki se mikä sitä edeltää. Vankeus ja huono kohtelu, kaikkien oikeuksien riisto. Me ollaan yksi eliölaji muiden joukossa, mutta me ollaan otettu, tai siis pyritään ottamaan, ihan kaikki haltuumme ja hyödynnettäväksemme. Meitä on täällä ihan liikaa, me vaaditaan koko ajan ihan liikaa, mikään ei meille riitä.

Mutta joo, lukekaa se kirja! Tosi tosi hyvä!

Syyskauden aloituksesta? Ideoita? Siis luettaviksi kirjoiksi?

xoxo,
Raisa
Nuolen kärjessä pilkottaa maa. Ei ole oma kuva ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti