keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Vitun jouluvalot!

Saatana. En tiedä kuinka monennet valot on meneillään, mutta ne oli vikat! Johtoja jyrsiit joko puput tai oravat. Toiseks viimeset kyllä katko kompuroiva mieheni. Se amerikkalaisen pokalla kyllä vaihto ne uusiin. just noihin, jotka on nyt katkipoikki. Yhdet valot mies veti kirveellä, kun teki lumitöitä. Ok, kuulostaa ihan idioottien touhulta, mut oli portaat niin jäässä.

Joulukuusen valojen vika joulu oli 2012. Nyt niihin on vaihdettu ties kuinka monta lamppua, eikä siltikään toimi. Saatana, ollaan sitten pimeessä. Ja mä vielä rakastan (liioittelematta!) värikkäitä jouluvaloja. Mä oon tossa meidän ikkunan takanakin vaan seisoskellut ja ihaillut värikkäitä pikkuvalojani. En seiso enää!

Ikinä mä kyllä ite niitä valoja ripustele, en kuuseen enkä pihalle, kun menee hermot niihin ihan saman tien. Jo pelkkä ajatus saa verenpaineen kohoamaan. (ei siinä, että sitä olisin mitannut, mutta kunhan sanoin.) Vihaan sitä johtojen sekamelskaa ja sitä, ettei kaikki valot pala ja jotenkin sitä, ettei se koskaan mene tosta noin vaan, heittämällä.

No, enää ei tarvii murhetia. En ikinä osta jouluvaloja. Lahjaksi kyllä saa tuota. Erityisesti tykkään niistä, missä on siis montaa eri väriä. :D  Tollaset eläinhahmot olis kans kivat. Tai joulupukki.





tiistai 28. tammikuuta 2014

Kaupassa

Olin perjantaina hurjan reipas ja poljin Tammistoon. Ensiksi Eurokankaaseen, josta ostin kahdeksalla kympillä järkyn säkin teddyä. No, pyörän tarakalla se meni ihan kivasti. Sitten ruokakauppaan. Mulla oli tietenkin säästäväisenä tyttönä lista, jota aika hyvin noudatin. Citymarket on huono paikka säästäväiselle, kun se on Prismaa paljon houkuttelevampi. Ja kalliimpi?

Ostin mantelimaidon, joka oli vähän luomusoijamaitoa halvempi. Ostin molemmat. Kun teki mieli. Prismassa olis ollut melkein euron halvempaa, enkä olis sieltä ostanut mantelimaitoa. Mun ostokset maksoi viisikymppiä, mikä oli 30 euroa enemmän kuin olin ajatellut. Ei kai 50 euroa silti paljoa ole viikon lopun ruokaostoksista? Ei.

Mutta kun kuittiani tarkastellaan vähän lähemmin, niin voi huomata, että linnun ruoka maksoi vähän yli 20 euroa. Ja tee, siis jäätelön maustamiseen käyttämäni matcha tee maksoi kympin. Se oli luomua :D Lisäksi ostin toisen teen, ei luomua eikä reilun kaupan :( Mutta japanilaistyyppinen vihreä tee kuitenkin. Ja olen koukussa niihin. Eli jos olisin ollut oiekin kurinalainen ja askeettinen (joka siis ei ole tarkoitukseni mitä ruokaan tulee!!) olsin tehnyt viikonlopun ruokaostokset reilusti alle kahden kympin! Ha! Repikää siitä!

No mitä me sitten syötiin?

Perjantaina okonomiyaki, joka on siis suikaloitua kaalia, vehnäjauhoa, ripaus kutakin: kikhernejauhoa, merilevähiutaleita, suolaa, kalatonta maustetta. Ja vettä. Käytin tähän myös kaikkee, mitä jääkaapista löysin: palan juustoa, puolikkaan punasipulin. ja ehkä muuta. Sekoitetaan ja paistetaan pannulla kiinteiksi pannukakuiksi. Tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen, tässä tapauksessa Bull Dogin, majoneesin ja merilevähiutaleiden kera. Lisänä salaattia, josta enin osa itse kasvatettua: ituja, krassia ja auringonkukan versoja, lisäksi porkkanaa, appelsiinia ja jotain. Itsetehdyn salaatinkastikkeen kera.
Vanha kuva, mut sama jälkkäri.

Lauantaina tofu-sieni-makaronipaistos ja suklaavanukas, itse tehty. + Kermavaahto. Ruoka ei ollut hyvää :( Jälkkäri kyllä :)

Sunnuntai kermaperunat, seitanpihvit, itsetehty maustevoi. Leivoin lisäksi neljä leipää.

Näin meillä köyhäillään :)

Kaunis lopetus tähän vielä, että tilasin eilen pitkästä(?) aikaa tytöille vaatteita. jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi, kunhan myyntejä on tarpeeksi. Ja nyt mua hotsittais ethdä vaateita taas itse!

Hyvä hyvä! Biologia ahdistaa ihan kauheesti (laiska vaihe taas meneillään sen suhteen - yikes!) mutta muuten kaikki taas älyttömän hyvin! jotenkin tosi varma ja hyvä vaihde päällä :D

xoxo,
Raisa

torstai 23. tammikuuta 2014

Päivitys

Snip snap. Tänne ei kuulu mitään ihmeempää, kaikki yllättävän hyvin. Viikonloppu oli mainio - lauantaina vein C:n ulos, ensiks Mayaan syömään ja sieltä yllätyksenä Harjun nuorisotalolle katsomaan kun Pinzan bändillä oli keikkasimulaatio :) Mäkään en ollut koskaan nähnyt Pimpulan bändin esiintyvän, tai no siis eihän ne koskaan edes olleet esiintyneet. Tää oli eka kerta, eikä tääkään ollut oikea keikka. Mut ihanaa oli silti. Olin niin ylpeä, ja se koko bändi oli ihana.

Niin, ja ennen kun edes C:n kanssa treffattiin olin mä jo kaupungilla shoppailemassa. Oli niin hauskaa katsoa ilosia ihmisiä kauppakassejensa kanssa ja itse iloisena liittyä niihin. Vaikkei mulla ollutkaan vaatekauppojen kasseja, niin kuin useimmilla. Mulla itse asiassa oli oma kassi, mut ihan sama :) Kävin Hobby Pointista hakemassa lautoja uuden nukketalo ulkolaudoitukseen, sekä pienen pientä jalkalistaa (ihanaa!). Lisäksi ostin sieltä jotain kiinalaista makrame -lankaa, jonka toivoin sopivan sleepsackien vetimiksi (en tiedä mitä silloin oikein ajattelin, ei se todellakaan sopinut, kun eihän siitä men yksikään pienimmistä helmistä läpi. Pöljä.). Hobby Pointista Sinelliin, josta ostin, sleepsackeihin myöskin, ihania nauhoja. Ja kun vielä kerta aikaa oli kävin vielä Eurokankaassa, josta ostin (vaikkei pitänyt) trikoota sukkahousuihin ja trikoisiin, puuvillaa mekkoihin ja flanellia sleepsackeihin. Ihan(an) turhat ostokset. Mutta oli kivaa :)

Sen jälkeen olikin aika tavata komea aviomieheni. Saatiin jonkin aikaa odottaa pöytää, kun eivät ota lauantaisin lainkaan varauksia. Ja melkeinpä heti kun oltiin saatu pöytä ravintola tyhjenikin yllättäen. Ei siis kokonaan, mutta paljon oli tyhjiä pöytiä. Je mun mielestä me oltiin vielä tosi aikasessa liikkeellä. No en tiedä. Ehkä muutkin?

Sunnuntaina ompelin hurjasti. Ja leikkelin kankaita. Mulla on niin ihanat ompelukset meneillään, että kaikenlainen keskeyttäminen on harmillista. Mutta reippaasti olen kuitenkin laittanut ruokaa, tehnyt jälkkäreitäkin j aleiponut. Sunnuntaina Pinpu teki Rhino-muffineita, minä makaronilaatikon ja jättiläismäisen leivän. Harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa. Se oli kuitenkin tosi hieno. Ja maukas. olen nyt parina viikonloppuna taas leiponut leipää/sämpylöitä. Ja ihan ilman ohjeita tai mittaamisia. Veden ja hiivan määrän olen laittanut tarkasti, mut kaiken muun vaan kaatanut suoraan sekaan. Ja hyvää on tullut :) Makaronilaatikkokin oli niin hyvää, että syötiin kerralla pois, viimeiseen makaroniin.

Maanantaina ilmoitin lopettavani Espanjan kurssin. Valtava helpotus. Oon jäänyt niin pahasti jälkeen siinä, aina lupaan itselleni, että tänään opiskelen sitä, mut sit en kuitenkaan opiskele. Motivaatiotakaan ei ole. Ja ihan oikeasti bilsaan menee niin paljon energiaa, etten vaan jaksa. No nyt olen kyllä muutaman päivän pitänyt vapaata bilsastakin, kun sain pitkän odotuksen jälkeen kirjastosta Alice Munron Dear Life novellikokoelman. C oli ihan ihmeissään, etä mitä mä luen novelleita, ja vielä englanniksi. Luen kyllä paljon kirjoja englanniksi, mutta melkeinpä kaikki on jotain "tietokirjoja". Siis tyyliin oppaita tms. Tai elämänkertoja. Niitä luen eniten, suomeksi ja enkuksi. Novelleita runojen jälkeen vähiten. Ne on niin lyhyitä, että just kun on vauhtiin päässyt, niin se jo loppuukin ja alkaa jo uusi. Mutta nää on olleet todella koukuttavia, ja see uusi on aina korvannut sen vanhan, niin ettei ole jäänyt kuumeisesti kaipaamaan sitä edellistä.

Olen samalla työstänyt valokuvia Flickrissä ja myynytkin kolme!! sleepsackiä. Normaalisti ei mene kyllä yhtä hyvin kaupaksi, tai siis tollasta vauhtia, mutta kuten sanottua olen viime aikoina ommellut paljon ja eilen ja tänään saanut ne uutukaiset kauppaan. Nyt ne ovatkin sitten melkein jo menneet. Kolme on vielä varattuna, kunhan ne ostetaan, niin kaikki kahdeksan jotka saanut tehtyä ovat menneet. Ja juuri näin sen pitäisi ollakin! Ei niin, että ne jää nurkkiin pyörimään.

Mitkä nyt menneet kaupaksi erityisen hyvin/vauhdikkaasti on ne eläinhahmoiset pussukat. ALuksi tein nalleja, nyt sitten uutuutena pupuja. Pari muuta eläintä olis vielä tulossa, kunhan saan oikeat kankaat niihin.

Hmm..mitähän vielä. Välillä naurattaa kun mietin meidän perheen toimintaa. Siis kaikkea "kummaa" mitä me tehdään. Tai siis niinko oikeastaan se, että asiat joita me tehdään, tekee meistä kummia. Kun loppupeleissä ennemminkin muiden toiminta on kummaa. Kuten vaikka se, että me etsitään kaupasta ne hedelmäpussit, jotka muut ovat pudottaneet lattialle, ja käytetään niitä. Kun muuten ne vaan heitettäis roskiin. Tokihan meillä on myös kestopusseja, mutta kun tarvitaan koirien kakkapusseiksi niin paljon pieniä pusseja, että on pakko käyttää myös hedelmäpusseja. Vaikka on äitikin valjastettu pusseja keräämään. Ei silti riitä. Niin, miks me ollaan kummia, mut ei ne, jotka pakkaa ostoksensakin pieniin hedelmäpusseihin ja sit kotona heittää ne roskiin? Miks me ollaan kummia, kun me pyöräillään talvellakin, mut ei ne, jotka ajaa autolla ihan muutaman kilometrin matkatkin?

Mut nyt tällä kummalla on nälkä, ja tekee ihan tosissaan mieli saada mun Twin Peaks sleepsack valmiiksi, samoin kuin se avaruusaiheinen ja kaikki ne muutkin, mitä Tehtaalla odottavat!

Illalla olen menossa Etsy tapaamiseen. Sillä tiedän mitä haluan tehdä isona, mutten millään keksi miten sillä tekis myös rahaa :D

Ei muuta, täytyy mennä. Moottoritie on kuuma. Tossa kun etsin noita kuvia, niin myin vielä kaksi. Hyvä hyvä! Ekolossa oli taas juustoa kaupan, hiukan tekis mieli. Ja te, joilla on rahaa, niin Palonissa (googleta) olis loppuunmyynti. Ja jos jaksatte, niin etsikää se blogikirjoitus, jossa se kertoo miksi lopettaa liikkeen. Taas tuli sellanen olo, et me suomalaiset ollaan ihan paskoja kun annetaan tollasten aarteiden kuolla. No, mulla ainakin on aivan liian kallis harrastus, että mulla olis varaa ostaa uusia ja kotimaisia vaatteita. Mutta ehkä te muut ette harrasta nukkeja, te varmaan voisitte mennä ostoksille. Niin, mutta siis en mä niitä halpoja rytkyjään ostele, siis tyyliin kaikki ketjut mitä tuolla keskustassa on. Pääsee helpolla, kun ei osta ollenkaan :D

Ihan pakko vielä vähän! Olen edelleen elänyt hyvin säästeliäästi, jopa niin, että Paypal tilini, joka on siis minun leikkirahojani. Tai siis luvalla saan käyttää ne rahat hömpötyksiini, niin ettei luottokortilla ostettais enää oikeastaan mitään. Niin sieltä tililtä olen jopa kotiuttanut rahaa (ihan vähän vaan, mut kuitenkin) omalle tililleni, niin että ainakin nyt ne viikonlopun nukketalon puutavara ja Pinkkiksen nauhat ja kankaat sain niillä katettua. Enkä siis ostanut uusia vaatteita nukeilleni, vaikka mieli teki. Älyttömän hyvä minä. Ja olen myös tehnyt viikonlopun ruokalistan ja kauppalistan etukäteen, ja pysynyt siinä. Tiesittekö, että nelihenkinen perhe voi syödä (hyvin) pe, la ja su reilusti alle 10 euroa/pvä. :D Eipä siinä, että ruoasta alkaisin tinkimään, en ennen kuin on pakko. Luomua ja reilun kaupan niin paljon kuin mahdollista. Ja silti pääsee noin halvalla, kun ei osta turhuuksia :)

xoxo,
Raisa
T-paidasta tehty





torstai 16. tammikuuta 2014

Puputytön Suosikkituote - Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun "huijasin" ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.
Tämän ostin, se on vielä matkalla.
Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.
Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.


Sometimes my arms bend back - Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?



Tälläisiä aloin sitten tekemään :D

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta...

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

torstai 9. tammikuuta 2014

Säästövinkit hillittömälle

Viimeisimmässä postauksessa olin vähän käärmeissäni siitä toisen tekemästä "paljon hienommasta" nukkepussukasta. Muistanette.

Mutta en ole enää. Sain sen harmistuksen sittenkin käännettyä positiiviseksi energiaksi, joka on kaltaiselleni *** melkoinen saavustus. Tein sitten, tai aloitin tekemään, ihan älyttömän söpöä pussukkaa. Niin, että siitäs sait! Hah! C kyllä sano, etten mä jaksa kauaa niitä tehdä, kun kyllästyn siihen ylimääräiseen pipertämiseen. Niinko kävi työläiden kaulaliinojenkin kanssa. No saa nähdä.

Eilen alkoi taas koulu. jonkun mokan takia vasta eilen. Kalenteriin oli vahingossa merkitty väärä päivä - ihan sama. Siis ei mun moka. Kaikilla sama juttu. Minä en siis yksinäni säätänyt jotain. :D Tupla-tupla tunti matikkaa. Onneksi olin käynyt kirjastossa sitä ennen ja mulla oli runsaasi luettavaa. Mitä järkeä siellä käydä, jos ei opiskele. Mutta kun emmä opi mitään kummiskaan. Mä osaan ne mitä osaan ja kuuntelen sen mitä pystyn, muutoin aika kuluu siihen, että yritän olla kuolematta tylsyyteen. Tein myös Hillittömän Säästövinkit. Nää on siis aika extremeä, eikä niitä ole tarkoitettu tavallisille, hillityille ihmisille. Mä kyllä tiedän yhtä ja toista säästämisestä, mutta silloin kun tilillä/taskussa/tms. on rahaa, niin se saa mut ihan villiksi, ihan sama mitä suunnitelmia mulla on, tai mitä päätöksiä olen tehnyt. Niin, huomasitteko missä ongelma piilee, tai ongelman ratkaisu? No toki vois yrittää kehittää jotain itsehillintää...hahahhahahahah! Just joo. Niin, siis silloin kun mull aon rahaa niin heti sen tuhlaan. Rahan oleminen aiheuttaa ongelman. Emmä nyt sitäkään, että rahasta meinaisin luopua "Moneyless Manin" tavoin, mutta heti kun sitä on pitää toimia niin, että se on samantien jemmattu niin, ettei siihen pääse niin helposti käsiksi.

Ongelma nro1. Luottokortti. Luottoraja on mitoitettu entisten tulojeni mukaan. Eli aivan liian iso minulle. Luottorajan lasku HETI kun olen kuukausittaisen pakollisen lyhennyksen tehnyt. HETI. Olen jo ainakin kaksi kuukautta sitä yrittänyt, ja aina on tullut jotain. Nyt ei tule. Kunhan Nordean tyypit vaan reippaasti lyhennyspyyntöviestiini reagoisivat.

Ongelma nro 2. Aina tyhjä tili. Vaikka mulla on monta tiliä, joille kovasti yritän säästää rahaa, niin aina päädyn siirtelemään niiltä tileilta rahat käyttötililleni, että saan laskut maksettua tms. Koska pystyn niitä nettipankissa niin helposti pyörittämään. Yritä siinä sitten säästää jotain. Ihan sama, vaikka tilin nimi on Japaniin 2014. Ratkaisu: Avaa tili, johon ei ole nettipankkitunnuksia eikä pankkikorttia. Asiointi onnistuu ainoastaan konttorissa. Ja kuka hullu sinne jaksaa mennä? Ja kuukausittain tarpeeksi pieni pano, jottei sen summan puuttuminen kirpaise, eikä se ala houkuttelemaan siellä säästötilillä liikaa. Kuukausittaisen pano täytyy myös olla automaattinen.

Ongelma nro 3. Ruokakaupassa on liikaa houkutuksia. Tää on paha. Kauppaan listan ja tarpeeksi pienen summan käteistä kanssa. Ei korttia mukaan pelastamaan! Mikään ei ole niin kuumottavaa, ja saa niin säästäväiseksi kuin kortittomuus.

Ongelma nro 4. Välipalat jne. on kivoja. Ja kalliita. Vegaanivinkki: Ota eväät mukaan kaikkialle. Juomat kans. Vegaanit siis tätä ovat tehneet jo ikuisuuksia, ei ehkä niinkään rahansäästön kuin ulkonasyömisen mahdottomuuden vuoksi. Toimii kummin päin vaan :)

Eiköhän näillä pääsis jo alkuun. Otin pankkiin yhteyttä tosta luottorajan pienennyksestä sekä yhden tilin "piilottamisesta". En tiedä koska uskaltaudun ruokakauppaan ilman korttia.

Hyvä vire! Nyt mentävä ompelemaan!

xoxo,

Raisa

tiistai 7. tammikuuta 2014

To Do -listat

Kazam! Eilen illalla tein pitkästä aikaa "Tehtävä" listan (muistutus itselle: Etsi puhelin!) ja nyt tuntuu, että on ihan erilailla virtaa kuin aiemmin. Siis on ollut paljon virtaa muulloinkin, mutta kun kaikki on ollut niin jäsentämätöntä ja sekavaa, niin tuntuu, ettei mitään sais aikaiseksi. Siis paska, vahingossa poistin kaiken mitä olin kirjoittanut. Ja vaikkei sitä edes ollut niin paljoa, niin jotenkin se aina vie innon kirjoittaa yhtään mitään muuta. Joo, siis lista aolin jakamassa.

* viimeistele 5 sleepsackiä
* tee matikanläksyt
* bilsa 1 kpl
* x-asiakkaan tilaus
* uuden sleepsackin ideointia
* kynnet (niiden leikkaus. Mulla on ihan järkyn pitkät kynnet, joita inhoan. Inhoan niitä melkein yhtä paljon kuin kynsien leikkausta ja reunojen hiomista.)
* nukketaloon pyörät.

Sain joululahjaksi C:ltä lupauksen tehdä nukketalonurkkaus. Siis ei koko taloa neljine seinineen, vaan nurkkauksen jossa kaksi seinää, lattia ja kaksi kerrosta. Ja terassi ja parveke. Siitä tulee kuulkaa hiano!! On ihanaa kun on projekti, jonka parissa touhuta. Vaikken olekaan hyvä keskeneräisten asioiden kanssa. Oikeastaan ihan kamala. Ne kummittelee mielessä koko ajan ja syö miestä. Mutta juuri siksi onkin äärimmäisen hyvä, että mulla sellainen on.

Eilen näin netissä jotain, joka tutisutti mun turvallisuudentunnettani ja ties mitä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä näin (sleepsackin, jonka kuvittelen olevan ideoitu MINUN tuotteestani), vaan se miten siihen suhtauduin. Siis aivan naurettavaa, mutta silti sellainen kasvun paikka. Uh...tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi. Ei se ole kateutta, mutta huonoa itsetuntoako? Vai onko se sittenkin kateutta? Kiva höpistä täällä kaikkien kuullen, kun en avaa asiaa tän enempää ;) Mutta siis jos sä teet jotain ja sitten joku toinen muokkaa siitä sun tekeleestä jotain, mistä nyt ainakin kolme ihmistä jo kohisee (kolme ei kuulosta miltään, mutta kun kaikilla kolmella on ainakin 200 kaveria niin kyllähän se leviää. Ihan sama) ja mikä tietenkin on ainakin sata kertaa hienompaa, kuin se mitä sä teit niin onhan siinä jotain. Yritän katsoa tätä vähän kauempaa, niinko mitä sanoisin jos vastaava sattuis jollekin kaverille. Olen oikeesti tosi hyvä löytämään hyvää ihan paskimmastakin asiasta. Ihan extremeasioista en edes minä, mutta normihankaluuksista joo. Mutta en saa omista sanoistani oikein mitään lohtua. Miksi se onkin niin, että itse voi vakuutella itselleen olevansa kuinka hyvä/huono tahansa, mutta kun saman kuulee jonkun toisen suusta on sillä paljon enemmän painoarvoa?

Niin, kyllähän mä tiedän, että tästä pitäis nostaa pää pystyyn, ja kehittää omasta tuotteesta vielä hienompi (kts. To Do lista, viides tähti) ja ottaa tämä haasteena. Mut ku emmä haluu!

Uutta nukketaloa varten olen maalaillut yhtä keittiö-miksikäs-niitä-komplekseja-kutsutaan-? Ja jotta sain kaapinovista eri väriset kuin itse hökötyksestä, jouduin tietty irrottamaan ne. Ja samalla hajotin niistä jokaikisen :D Hahah! Ihan hyvä! No, ehkä ne pysyy vielä kiinni.

Postissa tuli tänään yksi joululahja minulle ja yksi joulunjälkeinen lahja miehelle. Mulle Pommepommen mekko :) ja siipalle Bookhouse Boys -hihamerkki. Sellainen, jonka Dale Cooper sai Harryltä Twin Peaksissa. Lisäksi mulle tuli Pinkkis tageja, pussukoihin ommeltaviksi. 

Tehtävä listan lisäksi aloin kirjaamaan ylös ostettavien asioiden listaa Japanin reissua varten. Tämäkin siksi, ettei mene ihan hulinaksi siellä. Tai siis menee se kuitenkin, mutta että tulis ainakin ne oikeasti tarvittavat asiat ostettua, kaiken muun ihanan lisäksi. Tee täytyy muistaa lisätä listaan.

Mutta jottei mene ihan jaaritteluksi koko päivä on parasta alkaa suorittamaan listaa!!!

En muista mitä kuvia Mollysta jo julkaissut, tässä kuitenkin jotain .

xoxo, Raisa