Maailman pelastusta, osa 275.

Eilen oli mun blogihistorian toisiks eniten kävijöitä. Eilisen edellä oli joku kummallinen päivä, kun kävijöitä oli tullut jostain jenkkiläiseltä sivulta, joten oikeesti sitä ei pitäis edes laskea. Eli ensimmäinen negatiivinen kommenttini teki tehtävänsä. Sillä, että postauksen aiheena oli Arvonta (tai haaste) ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekemistä ;)

Eilen facebookissa oli mainos uusimmasta Studio Ghibli elokuvasta!Ostin saman tien liput! Olenkin sitä viime keväisestä Japanin reissusta lähtien odottanut. Siellä sain tietää, että uusin elokuva on tullut (jo edell. kesänä). Mä pikaisesti luin mistä se kertoo, mut huonomuistisena en kauheen hyvin sitä enää muista. Siinä oli jotain pieniä ihmisiä, jotka asui talon lattian alla, tähän taloon sitten muuttaa perhe, jonka lapsi ystävystyy näiden pienten ihmisten kanssa. Mielenkiintoista!

Katoin just trailerin ja oikein ihanalta vaikuttaa :) Leffalipuista iinostuneena päätin katsoa josko löytäisin jostain Ponyon suht edeullisesti. Cittarissa on ain välillä Ghiblin elokuvia edullisesti, mutten ole vielä törmännyt Ponyoon. No, nyt löysin sen! Tilasin vielä kolme muuta, jotka meiltä puuttui suomenkielisinä. Ponyoo lukuunottamatta (niin ja sitä neighbours vai mikä se nyt oli, semmonen kummallinen piirretty) meillä on ollut kaikki, mutta osa on ollut "laittomia" miksikäniitänytkutsutaan, kopioita, joissa on surkeahko englanninkielinen tekstitys ja osa sitten ihan virallisia myyntikappaleita, mutta ilman suomen kielistä tekstiä/puhetta.. Mutta pikku hiljaa olen haalinut kaikki myös "lapsiystävällisinä" versioina. Nyt mulla saattaa olla jostain leffasta kolme levyä, kun on feikki, englantilainen ja kotimainen versio.
Aluks mä inhosin Henkien Kätkemää, ja koko animebuumia. Ihan vaan sen hypen takia. En mä sitä leffaa edes vaivautunut katsomaan, kun se vaikutti niin ärsyttävälle. Ekalla reissulla japanissa ihastuin Totoroon, ostin leffan ja oheisrompetta ja siitä se sitten lähti :)

Eilen oli illemmalla sitten Koiraryhmän kokous. Mä olin omasta mielestä vielä tarkistanut ajan, mut olin silti puoli tuntia etuajassa. Pöh! Harmillista, kun olisin voinut vaikka kaupassa käydä tai töitäkin tehdä, kun eilen meni niin paljon aikaa hukkaan sen nettivian takia. No, lopulta kello oli sen mitä pitikin ja kokous saattoi alkaa. Oli kivaa kun nyt iso osa ihmisistä oli "tuttuja", siis niitä jonka kanssa oli siellä Viipurissa käymässä. Ihan pakko myöntää, että kokous oli vähän sekava, ehkä eniten puhuttiin mahdollisesta reissusta Romaniaan, mulle ei ehkä ihan selvinnyt syy, et mitä sinne mentäis tekemään, kun siellä ne järjestöt hoitaa kaiken itse niin hyvin, eikä innokkaista auttajista ole sillä lailla hyötyä, kuin esim. Viipurissa, jossa meitä oikeasti tarvitaan. Sain myös kuulla, että yksi pennuista (hop! siis Viipurissa, tarhalla olleista pennuista) oli nimetty minun mukaani! ♥
Hänestä tuli Raisa. Raisa on saanut jo kodin ♥ Kaikkea hyvää ihanalle pikku-Raisalle! Kuvassa Raisa hyppii Raisaa vastaan :) Vaikkei se vielä silloin ollutkaan Raisa.
Se, mikä mielestäni oli kokouksen parasta antia, oli uuden Viipurin reissun suunnittelu, tehtäis se oikein sydäntä särkevään aikaan, eli tammikuun lopussa. Mä en ole vielä ihan varma olisko minusta siihen. On. Ja vielä parempaa, mutta mahdollisesti mahdotonta, antia oli steriloinnin suunnittelu. Eli me pistettäis pystyyn keräys, joka rahottais eläinlääkärin palkkaamisen, joka sitten avustajineen sterilois ihmisten koiria ilmaiseksi. Näin ehkä saatais koirakantaa pienenemään. Mutta siinäkin oli niin monta mutkaa matkassa...maailman pelastaminen on niin vaikeeta! Romanian koirista puhuttiin paljon. siellä on oikeesti saatu todella paljon aikaiseksi koiraparkojen avuksi. Mutta siellä sitä työsarkaa sitten onkin, kun ihmiset kohtelee eläimiä niiiiin huonosti. Kerrottiin, että jo praktiikkaansa harjoittavia eläinlääkäreitä opastetaan, että koira tulisi nukuttaa ennen sterilointia/kastraatiota...niin, että se ei välttämättä ole itsestään selvyys! Mä en voi käsittää sitä kärsimyksen määrää, jota me ihmiset eläimille aiheutetaan. Toki aiheutetaan sitä myös muille ihmisille, mutta kyllä ne eläimet suurimpia kärsijöitä on. Romaniassakin, jotta nämä koiraihmiset voivat auttaa koiria, heidän täytyy pitää huoli yhteisön ihmisistä ensiksi, ja sitten he pääsevät vasta hoitamaan koiria, kissoja, hevosia ja aaseja.

Inna oli leiponut ihania mpvoi-banaanikeksejä. Nam. Lisäksi oli tarjolla suklaata. Ja mulla itellä oli yks makkara ja patukka. Olin niistä kyllä oikeesti ihan täynnä, enkä sitten muuta syönytkään sinä iltana. Inhoon yksittäispakattuja ruokia, mutta kun ne on niin käteviä! Ne makkaratkin säilyy avaamattomana huoneenlämmössä! Niin kätevää.
Dexter on kirjastossa, noudettavissa!! Mutta...C ei halua alkaa katsomaan sitä ennen suomen kielen koettaan, joka on perjantaina. Ja perjantaina minä taas menen lasten kanssa leffaan. C oikeesti ottaa kokeensa niin tosissaan! Se opiskelee sitä varten koko ajan! Ja riivaa sillä mua!

Mä luulen, että mulla on ihan oikeasti syysväsymystä. Jo monena vuonna syksyisin unen tarve lisääntyy ainakin tunnilla. Onko se normaalia? Viimeyönäkin olen nukkunut (hyvin) yhdeksän tuntia, enkä siltikään meinannut päästä ylös sängystä, ja nytkin vaan väsyttää. Mitä asialle vois tehdä? Ei mulla ole aikaa nukkua, varsinkaan nyt kun on kaikenmaailman myyjäisetkin tulossa! Eilen illalla, kokoukse jälkeen, väsymystä uhmaten menin vielä hetkeksi yläkertaan, en saanut ommeltua, mutta vähän katsottua valmiiksi tulevia ompeluksia.

Mun kameralaukku on tullut, tulliin :( PÖH!

Ei mulla sitte muuta. Te, jotka ette vielä tykkää, käykää tykkäämässä!!

Totoro, ihana Totoro

Ensimmäinen postaukseni Japanista - Jee! Olen siis joutunut odottamaan, että Chris saa ladattua kuvia koneelle. Pilvin pimein niitä kuvia jo koneella on, mutta kun pitäis olla aina yhden aiheen kaikki kuvat, että siitä vois postata.
No nyt on sitten Studio Ghibli Museon kuvat ladattuna, ja postaus voi alkaa! (siellä sisällä ei saanut ottaa kuvia, siksi minulla ei ole hienoja sisäkuvia)



Tää oli mun toinen kerta kyseisessä museossa (voi rähmä, olisin halunnut laittaa kuvan aiemmasta reissusta, samaisen totoron edessä otetun, tähän, mutten löydä sitä mistään!) ja tälläkin kertaa se oli hyvin taianomainen ja ihana, paitsi ne ihmismassat harmitti. Ja me oltiin siellä keskiviikkona! Mistä niitä oikein sikiää! Töihin/kouluun siitä! Siellä oli myös suomalaisia :( Mun mielestä on aina tylsää törmätä suomalaisiin reissussa. Sen pitäis olla MUN juttu! Pöh! (mä oon höhlä ja väärässä, tiedetään!)

 



Ostin museokaupasta TODELLA maltillisesti! Siellä oli oikeastaan melko ärsyttävää, kun oli niin sikana porukkaa. Ja vielä suomalaisia! pöh. Ja isoa osaa niistä jutuista sai muistakin kaupoista. Ostin sitten vaan yhden vihon ja karkkia. Ne oli museojuttuja, joten niitä ei saanut muualta. Ehkä mä ostin jotain muutakin, mutten muista.

Museokäyntiin kuuluu myös lyhytelokuva, tällä kertaa se kerto muna prinsessasta ja taikinamiehestä. Siellä museossa oli myös aika paljon näytteillä rompetta (kunnioittaen) liittyen niihin lyhytfilmeihin, mitä vaan ja ainoastaan museossa esitetään. Se oli vähän tylsää, kun ei kaikkia niitä filmejä ole nähnyt. En tiedä vaihtuuko ne vuosittain, vai miten. Mutta yks niistä on kuiteskin sellanen, missä Totorosta se nuorempi tyttö, Mei, ystävystyy sen kissabussin kanssa. Se vaikutti sellaselta, minkä olis kovasti toivonut näkevänsä. Se ostamani vihko oli koristeltu Mein ja bussin kuvalla :)

Kissabussista (Nekobasu) vielä. Museossa ei ole katselun lisäksi paljoakaan tekemistä, mutta pienille lapsille, jollainen minä siis EN harmikseni ole, on Kissabussihuone! Pinja pääsi, luettuaan ensin käytyösohjeet laminoidulta paperilta, sisään pehaamaan. Minä en saanut ottaa edes valokuvaa! Pöh! Samperin iso jähmeä kamerani! Luin just netistä siitä Kissabussista. Japanissa kuulemma kissat, jos ne elää tarpeeks vanhoiks, saavat taikavoimia, "Kissabussi oli tällainen kissa, joka näki kerran linja-auton ja halusi itsekin olla sellainen." Wikipedia.
Ihanaa! Kissa joka halusi olla linja-auto. Kissat on ihan hassuja!

Joo, mutta tässä nyt alku tälle Japanin reissusta bloggaamiselle. Ja kuten jo sanoin, tämä ko. retki oli vasta keskiviikkona, eli ei me sinne heti ekaks menty, mutta kun mulla oli nää kuvat ekana valmiit :)

♥ Raisa
Mun suosikki Totoroni on se sininen. Vaikka meiltä kotoota löytyy pehmoina ja muina koristeina kaikki muut paitsi se.