Damn!

Hittolainen, mun aamupuuroni maistuu sipulille! Varmaan tuli siitä, kun pilkoin pähkinöitä ei-niin-puhtaalla leikkuulaudalla. Yökky. No, onneks ei kuitenkaan koko puuro, osittain vaan.

Joka toinen aamu mietin juoksun lopettamista. Joka toinen sen takia, että juoksen ainoastaan joka toinen aamu :) En ole vielä lopettanut, joten ehkä tämä tästä. Juokseminen itse ei ole enää niin ärsyttävää, kymmenenkin kilsaa menee jo melko kepeästi, mutta juoksemaan lähteminen! Se on raskasta, varsinkin siinä vaiheessa, kun makaa vielä sängyssä raukeana. Jos ei olis C:iä patistamassa en varmasti juoksis.

Mulla ei oikeasti ole mitään asiaa. Taaskaan. Vaikka viimeksi kyllä oli. Niistä koirista. Eilen ennen koulua käytiin kahdella kirppiksellä. Ihan meidän lähelle on tullut Punaisen Ristin Kontti. Vaikkakin se on ihan naurettavan kallis käydään siellä aika ajoin katsomassa tarjonta. Leluista löysin tytöille kenkiä ja lasten petivaatteista My Little Pony-pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa!!! Wohoo! Hiukan hienoa! Mulla on itsellä ollut samaista kangasta, ja aina välillä olen onnistunut löytämään sitä lisää, viimeks pari vuotta sitten ruotsista, mutta se on alkanut pikkuhiljaa osoittamaan loppumisen merkkejä ja oln alkanut vähän säännöstelemään sitä. Mutta enää ei tarvitse! Toiselta kirppikseltä (joku jeesusmesta) ei löytynyt oikein mitään, ja oli sitä paitsi melkoinen kiirekin. Jonkun kankaan Naperopupujen tekoon.

Koulussa oli melko tylsää, äikkää ja enkkua. Koulun jälkeen katottiin The Whistleblower elokuva. Aika järkky. Kertoin ihmiskaupasta, ja perustui tositapahtumiin. Ja lopputeksteistä kävi ilmi, että aina paha ei saa palkkaansa ja hyviksille ei aina käy hyvin. Maailma on niin täynnä epäoikeudenmukaisuutta. Rikkaat, valkoisen miehet tekee mitä lystää ja ne ovat onnistuneet keräämään ympärilleen sellaisen tukimuurin, ettei niiden kimppuun pääse mikään. Ne laatii säännöt omaan peliinsä ja meidän muiden ei auta muu kuin katsoa sivusta miten meistä tuleekin niiden pelinappuloita. (Pihalla on kome oravaa! Siirrettiin ruoka-automaatti tynnyrin päälle, mutta ei niillä kauaa kestänyt hoksata miten sen päälle pääsi pomppaamalla. Siirrettiin se takas puuhun roikkumaan ja nyt se alkaakin olemaan täyttöä vailla. Samperi soikoon.)

Olen ommellut ja opiskellut ja pikkuhiljaa riisunut tytöiltä naamiaisasuja ja laittanut päälle jotain asiallisempaa. Siinä on oikeasti melkoinen työ.

Vasemmalla Chocolate, toinen on Vanilla.Se meillä on jo. Pinzalla.

Plääh! Hoidin tossa laskuja ja vaikka mitä eikä nyt enää oikein nappais tää. Huomisesta kuitenkin vielä. Meillä on Variston Sinellissä Skräppimaraton! Klo 11 alkaen hyvää seuraa, hauskaa tekemistä aina puoleen yöhön saakka! Jee!! Olen niin pitkään tätä odottanut ja nyt H-hetki on käsillä! Koko päivän tauotonta skräppäystä, hyvässä seurassa, välillä tilataan pizzaa/falafeliä ja sit taas jatketaan. Oi sitä autuutta. Pienen lisäkipinän tähän antaa luvassa oleva Simply Chocolaten siirtyminen Sarin perheestä minun perheeseeni *iso sydän* Ja vielä Sarin ehdottamilla, minulle hyvin edullisilla ehdoilla. Vaihtokauppa, jossa raha ei liiku. Voi sitä onnea!

Joop. Ei kai sit muuta. Paitsi paitsi! Kerroin tossa jonkin aikaa sitten ottaneeni yhteyttä Emmi Jormalaiseen, joka siis on graafikko (eli ainakin hyvä piirtämään) pähkäillessäni Pinkkikselle logoa. Emmi lähetti mulle joitakin ehdotelmia ja mä olen niin myyty että! Taitavissa ihmisisä on jotain niin kiehtovaa!

Ei sitten muuta. Varpuset lähettää terveisiä!

Hauskaa viikonloppua!

xoxo,

Puputyttö

Maanantai blues

Ihan ekaks: Isosti kiitos kaikista kommenteista. Mulla on tähän asiaan tarttumisessa ollut vähän taas jotain omia ongelmia ja nyt näihin palaaminen tuntuu jotenkin ihan liian myöhäiseltä - pahoitteluni tästä!


Paljon kommentteja tuli aiheeseen millainen aktivistin pitäisi olla – Lopputuloksena voitaisiin ehkä sanoa, että aktivisti voi olla just sellainen kuin on. Osan mielestä esillä olevien, ”houkutuslintujenkin” soisi olevan kaiken kirjavia, osa oli sitä mieltä, että niiden pitäis olla edustavia, mainoksia, ikään kuin.

Te ette usko, hitto!, meillä on taas jälleen kerran ongelmia meidän talon lämmityksen kanssa. Siis oikeesti, sitä tulee jotkut helvetin tumpelot korjaamaan, se toimii yhden talven ja sit taas syksyn jälkeen kun tulee talvipakkaset, meillä ei lämmitys pelaa. Uskomatonta. Nyt mun pitäis kuulemma TAAS ostaa uusi termostaatti. Uusin sen jonkun helvetin oppipojan (Putkikieppi) jäljiltä kaksi vuotta sitten, maksoi 850 euroa. Viime talvena jo otin niihin yhteyttä, kun oli sen kanssa ihmesäätämistä koko ajan, muttei ne koskaan palanneet asiaan (Säätölaitehuolto). Ja nyt taas sama juttu ja joku, en edes tiedä kuka ja kuinka pätevä, sanoo että tarvitaan uusi! Oikeesti niin syvältä kun olla ja voi!! En todellakaan elä säästeliäästi vain ja ainoastaan pitääkseni hiton pellefirmoja pystyssä.

Ja takaisin kommentteihin - sovitaanko, etten edes yritä kommentoida niitä? Mä oikeesti tykkään teidän kommenteista ihan kauheesti, musta on aina niin hienoa huomata, kun joku on kommentoinut! Mä en aina työpäivän aikana niihin kerkiä vastaamaan ja sit se yleensä jääkin :) Mielessäni kyllä aina niihin vastaan :) Mut tietenkin jos joku kysyy jotain, niin niihin vastaan. Ja nyt joku tais kysyä nukkekoti jutuista: Ostin ensimmäiset 5? vuotta sitten Japanista ja sieltä niitä edelleen tilailen. Nyt tietenkin vähemmän kuin yhteen aikaan, ei niitä enää edes tehdä niin kivoja :(

On ihanaa kun tykkäätte aiheista, joista postailen ja on ihanaa, jos ehdotatte jotain muuta mistä voisin kirjottaa. Ja on ihanaa, että on samanlaisia nukkeihin hurahtaneita kuin itsekin olen! Nukkeihin, tai muihin leluihin, kaikki käy :)

Vielä uudesta vuodesta, tai niistä lupauksista. En ole vieläkään löytänyt tekemiäni ”lupauksia”, tai siis kirjoittamiani. EI siinä, että olisin niitä etsinytkään…mutta säästäväisyydestä olen ainakin kertonut, se on aika vahvasti meikäläisellä arjessa nyt läsnä. Eikä siihen kyllä oikeasti liity nämä pienet katastrofit, joita meidän koti aiheuttaa, vaan ihan sellanen totaalinen kypsyminen tähän omaan tilanteeseeni. Hassuinta/oudointa on, että en säästä ”johonkin”, mä vaan elän säästeliäämmin, päämäärättä. Ihan vierasta. Mutta toistaiseksi melko rauhottavaa. Ja välillä niin turhauttavaa, kun eihän säästäminen ole oikeaa tekemistä, missä voi suorittaa ja sitä kautta edetä. Vaan pitää hiljentää, olla ostamatta. Ihan vierasta.

Yks mun lupauksista oli, etten osta tänä vuonna uusia nukkeja, koskee siis Blythe –nukkeja. Pieni porsaanmentävä aukko siellä on, jos huomasitte. Uusia…voin siis kuitenkin ostaa käytettyjä nukkeja, jos niin haluan.

Pinkkis teki oman lupauksensa: Olla nostamatta hintoja :)

Viikonloppu ollut jotenkin merkityksellinen. Musta tuntuu, että olen vanhentunut. Lauantaina oltiin Valtterissa, iso kirppis Vallilassa, Helsingissä. yleensä Chris joutuu aina odottamaan minua käytävän päässä, nyt mä harpoin niin kovaa vauhtia kaiken ohi, että minä ihmettelin mihin C on jäänyt. Käytin rahaa alle 4 euroa, ostin Pinjalle tennarit ja muutamia pikkueläimiä ja jotain pienen pientä nukkesälää. Tennarit maksoi 3 euroa. Oli tosi tylsää. Kotimatkalla käytiin Vegemestassa, joka oli kiinni  Aukeaa sunnuntaisin vasta klo 14! Tosi ärsyttävää. Kokkaaminen meidän enemmän kuin ankeissa oloissa ei viehättänyt ollenkaan. Eilen väitin Chrisille, että kuluneen viikon aikana yli puolet meidän proteiinintarpeesta on tyydytetty koirankarvoilla. sen siitä saa kun syö sängyssä, lattialla, sohvalla, millon missäkin, missä koiratkin hengailee. Eikä imuroiminenkaan oikein onnistu, kun kaikkialla on niin paljon kaikkea sellaista, mikä sinne ei kuulu. Mutta tällä viikolla pitäis lattian olla valmis ja uskoakseni vielä ihan alkuviikosta. Ajatus siitä, että voidaan käyttää tiskikonetta ja ottaa vettä keittiöstä tuntuu huumaavalta.

Tein jotain ihan kummallista viikonloppuna: Skräppäsin ekaa kertaa kotona varmaan kahteen vuoteen! Siitä kun aloin ompelemaan en ole kotona skräpännyt lainkaan. Nyt aloin laittaa irtosivuja albumeihin ja siitä se sitten lähti. Kolme sivua tein ja aika paljon sain romppeitani järjestettyäkin. Tosi tyytyväinen!! Ja sit mulle tuli vähän hätä, kun mulla on niin hirveen paljon tosi lapsellisia koristeita sun muita ja kun mun lapset alkaa olemaan jo vähän isoja sellaisiin. Mut enhän mä niitä lapsia varten ollutkaan ostanut, vaan siksi, että ne viehätti mua itseäni, mutta siinä kohtaa tajusin, että sellaiset tosilapselliset kuuluu lapsille, eikä aikuisille. Tai jotain. En osaa sitä oikein selittää. Se oli kuitenkin aika tärkeää. Vaikka eka musta tuntu, että mä olen vaipumassa alkuloon. En ollutkaan.

Lauantaina kävin keskustassa. Vähän jännitti, että miten se menee, näin säästeliäänä. Hyvin. Body Shopissa käytin lahjakorttiani shampooseen ja hoitoaineeseen, joita aina tarvitaan. Ravintolassa söin aika edullisesti, en juonut muuta kuin vettä. Kampaajalla sitten rahaa meni ihan kiitettävästi. Vaikka sainkin vielä 20% alennusta. Mä olen siis vaihtanut kampaamoa, kampaajan säilyessä ennallaan. Mutta nyt tää uus paikka on ihan eri hintanen ja vielä alvikin noussut. Mä tykkään mun kampaajasta ihan kauheesti, mut nyt mä en enää tiedä mitä tehdä. Mä en oikeesti haluaisi vaihtaa minnekään muualle, mutta melkein 50 euron korotus on liikaa. Varsinkin kun mun täytyy suht usein käydä laittamassa tyvikasvu piiloon. Mun tukka kun ei oikeesti kasva vaaleanpunaisena. Täytyy nyt katsoa. Leikkasin itselleni otsatukan! Tosi pirtee! Otan joskus siitä ehkä teidän iloksi kuvankin 

Ruohonjuuresta ostin yhtä tuotetta lukuun ottamatta vaan ja ainoastaan niitä mitä pitikin, ja se yksikin oli sellainen, jonka olisin jo jouluna tilannut netistä, jos vaan niitä olis toimitettu myös suomeen. Eli aika harkittu heräteostos kuitenkin. Ja ruokakaupassa pysyin hienosti listassani. Viikonloppuna kastoin kirjastosta lainaamiani elokuvia yhdessä Lassin kanssa, välillä Chrisinkin. Mutta ennen kaikkea Lassin. Ja sunnuntaina Pirates of the Karibian leffan Pinjan kanssa, kun Lassi oli katsonut sen jo yksinään. Pinja oli siis mummolla yökylässä.

Ollaan pystytty uunia käyttämään la ja su, joten pystyin ruokaakin laittamaan. La syötiin uuniperunaa soijasuikale-juusto-dipinjämä-keiju –täytteellä ja sunnuntaina tosi hyvää makaronilaatikkoa, jossa sipulia, valkosipulia, cashew pähkinöitä, tofua, makaronia, porkkanoita, herneitä, mausteita ja lopuks vielä kokonainen kiekko juustoa. Oikein hyvää.

Yöllä heräsin Riston kovaääniseen hengitykseen, enkä meinannut enää saada unta, kun ahdisti töihin meno niin kovasti. Ei täällä sitten niin paha ollutkaan. Mutta aina jos on vähänkään pidempään kuin perusviikonloppu ollut kotona niin kynnys lähteä töihin on taas ihan valtava.

Ei sitte muuta. Hauskaa alkanutta viikkoa!



♥ Raisa

21.11.-11, maanantai, ruokatauko, Helsinki, Pitäjänmäki

Bloggaa ahtaen samalla kitaansa pizzaa (valmis pakastepohja, valmis kastike, turvotettu ja maustettu soijarouhe, Teese -mozzarella juusto) ja uuniperunaa (täytteenä soijanakkia, Teese -nachojuustoa ♥ ja seitanleikkelettä). Eli siinä kans aika pitkälti mitä ollaan syöty. Perjantaina syötiin vasta joskus xx myöhään, kun ensin leivon Ravintolapäivän Vege Kahvilaan ja sitten vein leipomukset Alppilaan ja sieltä Vegemestastaherkkuja hakemaan. Lassi reppana oli nukahtanut jo meitä odottaessa. Heräs kuitenkin syömään edes vähän. Syötiin Istambul -annos, eli sitä vege kebabia perunoilla. Nam.

Olin tehnyt itselleni tehtävä-listan viikonlopulle, mutta...olin onnistunut hukkaamaan sen, ja näin ollen olin listasta vapaa ;)

Lauantaina käytiin siellä kahvilassa, mä söin keksin (jonka olin itse tehnyt :) ja juustokakkua. Aivan ihanaa. Ohje Animalian uudesta herkkuresepti vihkosesta. Siivosin yhden vessan. Todella hyvin. Nyt saatan ohimennen kurkistaa sisään, kun on niin kivan näköinen.

Se on taas tää sama vessa, mut nyt siellä on uutta noi hyllyt.








Varmaan jotain muutakin tein lauanataina, mut en kuitenkaan mitään sellasta mitä olis pitänyt. Laiskottelin ja siivoilin kaikke a mitä ei olis pitänyt.

Sunnuntaina hain Pinjan partioleiriltä, sillä oli ollut kivaa. Yhdessä mentiin käymään Hesyn kirppiksellä, ensinnäkin viemässä sinne mun tavarankarsimisurakan satoa ja toisekseen tekemässä tyhjäksi mun tavarankarsimiseni...kyllä mä oikeasti jotain maltoin olla ostamattakin! Mutta en kaikkea. Ostin mm. 4-6 paria tosi vanhoja polvisukkia (sellasia mummojen, ohkasia, sähkönsinisiä, tosi makeita) ja sukkahousuja, 2 sylvanian families hahmoa (toinen oli kaljuuntunut myyrä - tosi söpö ja iljettävän tuntunen, silleen uteliaisuutta herättävällä tavalla), taas yhden hyllylokerikon, taustalla peili ja lasiovi (edellinenkin edelleen lattialla, kun en ole keksinyt paikkaa sille, tästä uudesta puhumattakaan), pukupussi ja joitakin kankaita Pinkkikselle, pienen pieni vp kylpyamme Pinjan nukkekotiin, ruukku bonsaille (ei ole bonsaita, mutta japanista otettu tammenterho mullassa, josko siitä jotain kasvais ja sais leikittyä, että se olis bonsai), vanha karkkirasia, jossa ompleu (tiedetään) lankoja ja vermeitä ja sokerina pohjalla - lohen mallinen ja näköinen patakinnas. Ihan huippu! Toivoisin, että niitä olis kaksi jotta voisin käyttää niitä lapasina! Kalat on niin hienoja!

Muuten sunnuntaina olen ollut toimeliaampi, ainakin ompelun suhteen, sain aikas paljon ommeltua, mutta hirveesti on vielä ommeltavaa, ettei tässä lepäilemään sovi langeta! Katottiin Pinjan kanssa E.T., Lassi oli kattonut sen jo yksinään. Mä kyllä nukahdin. Hyvin on aikaa kestänyt, ens vuonna 30 v. sekin leffa!

Mutta...asiaan! Eli hyväntekeväisyyspostaus. Tai ei se kyllä aina ihan sitäkään ole, sen voi joku kokea loukkaavana, jos sanon että on hyväntekeväisyyttä asioida liikkeessä x. En sitä tarkoita...nyt se alkaa taas...sanat katoilee kun olis asiaa. No, nyt ainakin tällä kertaa mun molemmat kohteeni ovat hyväntekeväisyyttä, joten voin sanoa hyväntekeväisyyspostaus!

Olette varmaan kuulleet Aasian karhutarhoista? Mä itse tiesin, että karhuja vangitaan niiden erittämän sapen takia. Mut sen enempää en oikeastaan aiheesta tiennytkään. Kunnes luin Salla Tuomivaaran kirjoituksen käynnistään karhujen turvakodissa. Täällä   tuo avartava teksti!
Tässä lyhyesti. Miksi? Kiinalaiset käyttää sitä lääkintään. Miten?  Alkuun ne vaan kylmästi tappoi karhun ja otti siitä sen pienen määrän sappea mitä siinä sillä hetkellä sattui olemaan. Mut sit niiltä meinas loppua sappitehtaat ja ne äkkäs, että pitämällä karhu hengissä siitä saa koko sen eliniän (kymmeniä vuosia!) ajan sappea. Hitot siitä, että siihen eläimeen sattuu, se elää koko elämänsä häkissä, johon se kirjaimellisesti kasvaa kiinni.
Sen verran pahalta tuntui, että tiesin nyt olevan oikea aika ottaa ruskea maailmanparannus-viittani käyttöön! Vaikkakin Haumau olikin saanut suurimman lahjoituksen tässä kuussa, jäi silti tälläiseltä keskituloiselta tantalta joitakin euroja tilille, jotka pystyin laittamaan Animalian "Karhuryhmän" tilille. Samalla tiirailin noita kannastustuotteita, mutta ajattelin ostavani ne sitten toimistolta. Paikan päällä niitä katseltuani en ollut ollenkaan vakuuttunut niiden laadusta. Mä oon oikeesti pahoillani tämän sanomisesta, ei ole semmoinen asia jota haluaisin kritisoida, mutta kun tämmönen totuudentorvi (hahhaha!) kuitenkin olen, niin kerron oman mielipiteeni. Eli kalenterit ja um...oisko ollut ehkä muistikirja (molemmat olisin halunnut ens vuodelle) oli ihan tavis tuotteita, joiden kanteen oli liimattu kuva karhusta. Ja liima alkoi nyt jo pettämään.  Saati sitten kun se olis ollut puoli vuotta käytössä. Ja lisäksi olsiin toivonut enemmän iloisia kuvia pelastetuista karhuista! Joten en sitten ostanutkaan niitä tuotteita. Menin sitten emojärjestön nettisivuille ja sieltä löysinkin vaikka mitä! Lahjapuotiin! Mä itse maksoin Paypalilla, mahdollisuus olis myös johonkin pacnetiin tms. en muista enää tarkalleen. Tilauksen pystyy tekemään myös puhelimitse, samoin maksun hoitamaan. Sillon pitäis soittaa joko Englantiin tai Saksaan. Ja varmaan sit puhelimitse antaa ne maksutiedot. Eli ilman luottokorttia ei tule onnistumaan. Myös Karhuryhmän kautta pystyy ainakin joitakin AAF:n tuotteita tilaamaan, ja siellähän maksu onnistuu myös perinteisemmin keinoin. Eikä pidä unohtaa Eettisiä Joulumyyjäisiä parin viikon päästä, siellä varmasti on myös näitä tuotteita myynnissä! Ite tilasin ainakin seinäkalenterin, muistivihkoja (myös lahjaksi) ja jotain. Postikulut oli hyvinkin kohtuulliset. Kaupan päälle hyvä mieli :)

Eilen aloin pitkästä aikaan työtämään nukketaloa! Maalasin ja tapetoin (ihan päin helvettiä, sillä luulin seinää katoksi ja pieleenhän se meni...) Raivosin hetken ja kiukuttelin tovin (ärsytti ihan sikana, etten voinut syyttää siitä Chrisiä), löin hanskat naulaan, rauhotuin ja tapetoin uudestaan. Katto jäi maalaamatta, mut mitä sitten. Vähän laitoin joitain huonekalujakin paikoilleen. Oli se vaan kivaa :)
 

Kaikki tytöt (paitsi Baka, joka ei vieläkään kotiutunut...) omissa kodeissaan, siis näette miten ne tulee sijoittumaan. Kun teitä kuitenkin kiinnostaa!  Kaksi ylintä kerrosta on yhtä isoa asuntoa, jossa asuu yht.7 tyttöä, kaikki opiskelijoita.

Moi ny. Hyödynsikö kukaan Ravintolapäivää? Ai nii! Uus lukija! Jee! Tervetuloa!! Toivottavasti viihdyt!

♥ Raisa

Kirjamessut

Hip hei! Terveisiä Kirjamessuilta!



En osannut kuvitella sen olevan noin iso tapahtuma! Ja mä olin siellä vielä perjantaina päivällä, millastakohan se meno on ollut viikonloppuna?!

No, ekaks etittiin Moreenin koppi, johon sain jättää etukäteisleipomukseni (mulle tuli muuten torstaina puolen päivän aikohin oikeesti tosi iso paniikki, kun en yhtäkkiä ollutkaan enää varma, että on torstai. Säikähdin, että oliskin ollut perjantai ja mun pitäis olla messukeskuksessa. Ei hätää, olikin torstai ja kaikki hyvin), sitten vähän kierreltiin sitä valtavaa aluetta. Käytiin myös kurkkaamassa näytöskeittiötä. Olin aikalailla täpinöissä!

Sit kello olikin jo niin paljon, että piti hivuttautua keittiöön järjestelemään asioita.




Aika meni kuin siivillä ja niin olikin minun ensimmäisen julkisen esiintymiseni aika! Keittiöisäntä (tää oli vähän hassua, se oli oikeasti Savoy ravintolan ravintolapäällikkö, mut mä kuulin et Subway ja ihmettelin, et mitä hittoo se täällä tekee. Ei siinä, mitä hittoo MÄ siellä tein??)


Se oikeesti meni varmaan ihan hyvin (äitin sanojen mukaan ihan älyttömän hyvin), mä en ainakaan muista mokanneeni, vaikken kyllä mitään järisyttävän fiksuja vastauksia jaellutkaan.  Se koko juttu ei mennyt ihan Sarin ja mun suunnitelmien mukaan, sillä me oltiin ajateltu, että mä kokkaan ja kerron siitä ja Sari kyselee sitten sellasia "helppoja" vegekysymyksiä. Siinä kävikin niin, että mun kokkaukset jäi ihan taka-alalle ja Sarikaan ei päässyt kysymyksiään esittämään, sillä se keittiöisäntä innostu kyselemään kaikenlaista. Mm. mistä "puputyttö" nimitys tulee. Hitto! Mitä tohon vastata? "Pupuista?" Hyvä Raisa!. Ja suosikkiruoakseni sanoin pizza! Mistä hitosta senkin keksin?! No onneks ei sentään perunavelli, joka olis kyllä ollut yhtä oikea vastaus.
Se isäntä vaikutti kyllä ihan aidosti olevan kiinnostunut vegaanisuudesta, ettei se silleen ilkeesti tentannut. Vaikkakin ihmetteli miten meillä voi olla pupuja. Miksei? Mä sanoin, ettei me syödä niitä. :)

Aika meni todella nopeesti, en röyhtässy, vaikka sitä pelkäsinkin. Olin just juonut puoli pulloa kokista. Ei mikään kovin fiksu teko ennen kuin sulle laitetaan sellanen mikki joka on kiinni korvissa, jota siis ei voi laskea kesken kaiken pöydälle.



Lopuksi tarjosin kuulijoille (mua varotettiin, että edellisen kokkaajan kuulijoista oli osa lähtenyt tuolit kolisten pois, siitä ei pidä välittää, ihmiset tulee ja menee jne. Mun aikana kukaan ei lähtenyt pois, kaikki istumapaikat oli täynnä ja osa jakso seistä siinä reunallakin! Wohoo!) Vadelmasuukkosia, jotka olin tehnyt aamulla etukäteen, kuorrutin ne siinä ihmisten katsellessa. Kaikille ei riittänyt, kun en oikeasti kehdannut tehdä enempää, kuin ajattelin että noistakin olis jäänyt.

Esityksen (voiko sitä kutsua esitykseksi?) jälkeen menin takaisin Moreenin kopille ja siellä oli joku katsoja, jolla oli molemmat kirjani ja vielä Moreenin hiljattain julkaisema Vegaanin Käsikirja (vai mikä se nyt oli?)!!! Oliko ihan maailman parasta! Hän sai Puputytön tassunjäljen kirjoihinsa :)

Hetki vielä chrisin kanssa siellä kierreltiin, ostettiin suklaata ja lakua ja C vähän katseli kirjoja. Mutta mua väsytti niin kovin kaiken adrenaliinin kadottua, että piti lähteä kotiin. Ja muutenkin oltiin pian lähössä lasten kanssa elokuviin. Unohdin käydä Animalian pöydällä :( Se harmittaa nyt jälkeenpäin.

Mentiin lastan kanssa Flamingoon, meinasin joutua menemään yksin, kun lapset eivät olleetkaan viitsineet siivota huoneitaan...Pinja hyppäs kyytiin melkein vauhdista, kyyneleet poskia pitkin valuen. Mut ihan oikeesti, jos niillä on yks tehtävä annettu leffaan menon ehdoksi, niin kyllä se pitäis pystyä hoitamaan...mut ei mun muksut. Flamingossa oli melkonen ryysis, ainakin parkkihallissa, ja meillä oli vähän kiire. Joten mä laitoin pienen autoni hyvin kyseenalaiselle paikalle. Nimittäin invapaikan kautta pääsin pujottautumaan sellasen yhden autopaikan levyisen tukipylvään taakse. Jos siihen invapaikalle olis joku pysäköinyt, en minä olis saanut omaa autoani millään pois sieltä.

Elokuva oli siis Studio Ghiblin Kätkijät. Se oli oikein hyvä, mutta loppui ihan totaalisesti kesken. Vähän tyhjä olo jäi. ehkä toisella katsomisella sitten. Sieltä lapset isälleen, ja itse ahmimaan Dexteriä. Nam.

Lapset ovat olleet isällään koko viikonlopun, joten me ollaan syöty vähän mitä sattuu. Mm. Thaimaalaista, jotain valmiskastikejuttua, joka tuli C:n messuilta ostaman IS:n mukana, soijasuikaleilla höystettynä, popcornia ja voileipiä. Ei kauheesti jaksanut panostaa.
Olen kyllä hyödyntänyt omenoitani kiitettävästi: 3 kg soseeksi, yhden piirakan (muunsin reseptiä iloisesti, tein siitä paljon terveellisemmän ja siitä tuli yllättäen paljon parempaa kuin aikaisemmista kokeiluistani!), kuivannut ja tehosekoittanut aamupuuroni sekaan (olen tehnyt raakapuuroa kaurahiutaleista ja just niistä omenoista ja syönyt cashewkerman kera - kur)



Lauantaina mentiin käymään Ekolossa, Vegemestassa (pitkästä aikaan! Söin elämäni ensimmäistä kertaa no just nyt en muista, muistanpas! Kebab-annoksen! Se oli tietenkin vegaaninen, mutta kyllä se silti lasketaan! Todella mielettömän hyvää! Kunpa vaan olis ollut krapula! No, onneks ei ollut!) ja sain keksillä lahjottua Chrisin kirppikselle. Onneks!



Melkosia aarteita! Ei oikeastaan muut mutta toi MLP laatikosto (vähän huonossa kunnossa tosin) ja sit pikkasempia aarteita talolokerikko ja siellä oleva japanilainen posliinikissa. Kaikki yhteensä 4 euroo :D

Meillä oli vieras Norjasta sunnuntaina ♥ Pinja kävi hakemassa lahjan synttäreille, joihin oli menossa ja onnistu jättämään sen lahjan, jota siis tuli vartavasten hakemaan, eteiseen...

Että sellanen viikonloppu. Ei olis kyllä yhtään huvittanut mennä töihin aamulla.

Meinasin sanoa, ettei muuta, mut mun piti muistuttaa huomisesta! Eli kaikki jotka pitää huomenna vegaanisen päivän, riittää että ruokien osalta!, ja kertoo mulle siitä 2.11 postaukseen kommentoi -toiminnolla (kamalan monimutkaisen kuulosta!) osallistuu Puputytön Juhlakirjan arvontaan. Eli olit sitten vegaani tai et, pidä huomenna täysin vegaaninen päivä ja keskiviikkona laita minulle kommentilla lyhyesti mitä kaikkea ihanaa söit ja olet mukana arvonnassa :)

Happy Halloween!!

♥ Raisa

Hirveesti taas kaikkee.

Viikonloput on kyllä niin kivoja! Yhtään en muista mitä perjantaina tehtiin, mutta ainakin me syötiin nachoja, kun oli kuulemma kansainvälinen nacho -päivä :) Muutenkin ajattelin vähän listata mitä me syödään, kun aina välillä törmää ihmettelyihin, mitä vegaanit syö, ja sit kun tosi herkästi jää pyörimään niihin samoihin ruokiin, niin ystävällisesti ajattelin raottaa meidän ruokalistaa, jotta muut vois saada siitä ideoita omiin listoihinsa. Aikoinaan näin paljon vaivaa listojeni kanssa, mulla oli vihko johon aina sunnuntaisin tein seuraavan viikon ruokalistan ja toiselle puolen vihkoa kauppalistan. Kirjoitin vihkoon myös mistä kirjasta ja miltä sivulta löytyy ohje ko. ruokaan. Se oli kyllä todella kätevää, mut jotenkin se on sit vaan jäänyt. On tosi rasittavaa, kun C jatkuvasti kyselee onko mulla ideoita päivälliseksi. Mä tietenkin säästän ideani omille vuoroilleni! Lasten kotona/isällään olo tietenkin vaikuttaa laitettavaan ruokaan. Harvemmin syödään "pelkkiä" salaatteja silloin kun ne ovat kotona. Ja esim. perunavelliä en laita jos lapset ei ole kotona, kun ne (ihan kuin mekin) tykkää siitä niin kovin. Thaimaalaista taas syödään paljon useammin keksenään kuin koko perheen voimia. Osittain myös ihan taloudellisista syistä. Ravintolaruoka on niin tyyristä.

Takas viikonloppuun. Lauantaina vietiin Kenai Hau-Mauhun. El.lääk. kertoi, että käytösongelmat ovat yksi yleisimpiä koiran lopetussyitä. Aika kauheeta. suurin osa käytösongelmista on kuitenkin ihmiset itsensä aiheuttamia. Toki poikkeuksia löytyy.
Me ei saatu tainnuttavaa lääkettä, jota mä olisin toivonut. Mutta Clomicalmilla kokeillaan uudestaan, ja jos se ei kahdessa viikossa ole tehonnut, otetaan käyttöön joku paniikkilääke, jota annetaan silloin kun ollaan lähössä kotoota pois. Muutenkin vähän uusia ohjeita saatiin, mutta enimmäkseen kaikki olikin jo tuttuja asioita. Mutta sitten Kenailta todettiin kaksi katkennutta hammasta, jotka vaatii hoitoa. Hampaat ovat katkenneet meillä oloa aikana, sillä käytiin melko pian Kenain tultua el.lääkärissä, eikä silloin ollut puhetta hammasongelmista. Eli se on todennäköisesti sitä häkkiä tuhotessaan rikkonut myös kaksi hammasta. Kertoo jotain siitä ahdistuksesta, joka sitä riivaa yksin ollessaan...

Saatiin uusi aika, hammaslääkäriin. Samalla ehkä kuvataan lonkat, ellei niitä edell. omistaja ole kuvauttanut.

Eläinlääkäristä, joka oli melko aikasin aamulla, mentiin pikaisesti kirjastoon. Löysin oikein mielenkiintoisen oloisen kirjan: "Marjoja ja maskaraa" Kaikki muut varmaan ovat jo lukeneet sen, mutta minä törmäsin siihen nyt vasta. Bestsellerinä siinä oli ainoastaan viikon laina, joten se meni kaiken muun edelle. Niille, jotka eivät kyseistä kirjaa ole lukeneet, tiedoksi että ko. kirja käsittelee aika pitkälti prosessoidun ruoan (ja kosmetiikan - mutta itse en ole vielä lukenut niin pitkälle) kummallisuutta. Siis kaikkia lisäaineita ja kaiken "hyvän" poistamista. Se on mielenkiintoisesti kirjoitettu. Kirjoittaja ei ole vegaani, mutta suosii mm. kauramaitoa lehmäntissimaidon sijaan, erinäisistä syistä. Paljon kiinnostavia juttuja ja lukuja. Suosittelen. Siitä meikkipuolesta en osaa sanoa vielä mitään.

Kotona puhkuin virtaa, joten aloin leipomaan. Leivoin sämpylöitä tuplasatsin, omenapiirakkaa omista omenoista ♥ sekä rhino-muffin muffinseja omasta kirjasta ♥

Omenapiirakastakin olis kuva, mut jotenkaan se ei sit ollut niin kuvauksellinen. Todella hyvää kyllä oli. Ohje oli siitä juuri saamastani piirakkakirjasta. Helppo ja nopea tehdä. En käyttänyt granny smith omenoita niin kuin ohjeessa oli, vaan omia happamia omenoita.

Sit kello olikin jo iin paljon, että piti lähteä niihin allaskarkeloihin. Halli oli jo niin täynnä, ettei saatu pukukoppeja normaalipaikasta, vaan piti mennä alakertaan kuntosalin pukkareihin. Ei muuten mitään, mutta mä olin unohtanut toisen pyyhkeen kotiin, ja mulla oli mukana ainoastaan mun pieni punaiseksi värjäytynyt tukkapyyhkeeni. Eikä uimapukua. Ja pyyhe päällä piti siis loikkia alakerrasta vastaanottoaulan läpi oikeisiin pukuhuoneisiin ja sitä kautta suihkuun. Sain pakarani just ja just peitettyä. Todella kuumottavaa. Mut onneks se on pieni halli.
Suihkuttelin ja saunoin ja sit joku sano: "Moi". Tihrustin kauhuissani ilman silmälaseja ympärilleni, kunnes tajusin että edessäni seisoi ilkimullikana meidän naapuri. Siinä mä sitten yritin kovasti kiskoa mun välinpitämättömyysviittaa ympärilleni, onnistumatta siinä. Ehkä mä kuitenkin hämäsin naapuria, käyttäytymällä ihan niin kuin mulla (ja sillä) olis kaikki vaatteet päällä ja kaikki olis tosi cool.
Siinä me sitten juteltiin Pinkkiksestä, ja siitä kuinka hän olisi kiinnostunut ostamaan pussukoita joululahjoiksi. Nakkena keskellä suihkuhuonetta. Se oli ehdotomasti mun viikonlopun kummallisinta antia.
On jotenkin tosi hassua, miten alasti olo on tosi ok saunassa, mutta seinän takana, suihkuhuoneen puolella, varsinkin jos et ole suihkussa se on jo vähän kuumottavaa (siellä on hämärää ja yleensä istutaan seinää vasten. Kun taas laitettuasi uimapuvun tai pikkuiset bikinit päällesi voit kirmailla huoleti kaikkien nähden. Mutta jos oletkin uimapuvussasi vaikka siellä aulassa, niin se on jo 100 x kuumottavampaa.
Hassuja juttuja. Ja suomalaiset kuitenkin on vielä niin paljon vapautuneempia näissä asioissa kuin esim. amerikkalaiset.
Pinjan uidessa minä luin maskara-kirjaani. Hapsia ei saanut millään houkuteltua mukaan.
Oltiin kotona joskus seittemän jälkeen, eikä C ollut tietenkään tehnyt mitään ruokaa, koska ei ollut sen vuoro...hmm...
Minä paistoin sitten tofua ja syötiin hampurilaisia, käyttäen niitä minun aiemmin tekemiäni sämpylöitä. Lisäksi oli edamamea. Herkullista!


Sunnuntaina tehtiin P:n kanssa kutsukortit meidän juhliin. Ei mitään erikoisen hienoa, mutta konkreettiset paperikutsut kuitenkin. Lassi ei halunnut kutsua luokaltaan ketään, kun mielestään kaikki on "liian vanhoja" tollasiin juhliin. Lassi on kuudennella. Lassilla on yks kaveri, joka asuu meidän lähellä ja on Lassia 2 (tai 3) vuotta nuorempi. Sen L kutsui, mutta hän ei kyseisenä ajankohtana pääse :(


Kutsujen jälkeen ripusteltiin koristeita! Se on niin hauskaa! Ihan kaikkia juttuja en kyllä löytänyt, mikä kismitti, mutta suurin osa kuitenkin on nyt paikoillaan. Piha, pikkuvessa (joka on kyllä ympärivuoden jonkin laisessa halloween asussa) ja kylmä eteinen ovat kaikista hienoimmat, muualla on vaan pikku ripaus halloweenia. Tässä kuvia.





Tän vessan käyttö on melko haastavaa nyt kun on kaikki noi ötökät liimattuna sinne, sillä siellä muutenkin on aika ajoin ISOja hämähäkkejä (ei lukkeja, vaan oikeasti isoja, ilkeitä hämiksiä), joita pitää vältellä. Mä tunnen kaikki seinien varjot ja muut, niin että tiedän nopealta vilkaisulta jos siellä on kutsumattomia vieraita, mutta nyt kun niitä on joka puolella, niin oon ihan sekaisin ja siellä saattaiskin olla oikea ötökkö ja mä en tajuais sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Joskus on käynyt niin, että se hämis onkin ollut vastapäisessä seinässä, eli kun olet istahtanut alas, se hämähäkki onkin ihan siinä kasvojen edessä. Uuh...oonko kertonut, miten mulla on joskus ollut hämis kaulalla? Uh, tunsin joskus jotain häiritsevää liiketta kaulallani, sormillä sitten ärtyneenä heilautin sen pois, katsoin maahan ja siinä oli pöllämystynyt hämis, joka äkkiä virkos ja juoksi pois. Mä vieläkin muistan sen, miltä se tuntu mun sormissa, siis sormien välissä (älä kysy miten se on mahdoliista, että se olis ollut mun sormien välissä, jos vaan huitasen sen pois!), sillä se tuntu nallekarkilta! Se oli ihan kamalaa!





Jossain kohti mulla oli koko perhe jossain muualla, joten saaton pelata vähän Katamaria. ♥ Hauskaa! Sit C tuli ja sekin halus pelata. Se ei ole siis sitä aiemmin pelannut, ehkä kerran kokeillut. Eikä C muutenkaan ole kovasti innoissaan noista peleistä. Se oli mulla eksän jälkeen ihan ehdoton, ettei uusi mies ole peliaddikti. Nyt chris haluaa pelata Katamaria koko ajan...hmmm...

Katamarin jälkeen meinasin ensiks vaipua koomaan, mut sit se ärsytti, joten päätinkin tehdä toisen omenapiirakan ja lasagnea. Kokeilin reseptiä toisesta kirjasta, ei ollenkaan niin hyvä, vaikkakin tosi pitkälti samanlainen kuin eka piirakka. Tämän kanssa kyllä syötiin jäätelöä, joka lisäsi herkullisuutta. Lasagneen käytin itse kesällä keittämääni tomaattikastiketta :)

Illalla pelattiin Unoa ja katottiin chrisin kanssa huono elokuva, source code.

Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, mut sitte Risto pieras ja mun oli pakko nousta.

Ei kai muuta. Paitsi hehkutusta" Kaksi uutta lukijaa!!! Tervetuloa! ♥ Kaimakin vielä ♥ Toivottavasti viihdytte!

Kauheesti kaikkea kivaa teille kaikille! Kiitos kommenteista, mä vastakommentoin niitä ihan just!

♥ Raisa

Niin, siis ruoat oli nachot, kasvissosekeitto, tofupurilaiset, spagettia ja soijarouhekastiketta ja linssi-lasagnea.

Loistoviikonloppu takana - After a great weekend

:) Tosi kiva viikonloppu oli! Perjantaina estekurssin vika päivä, harjoteltiin uusintaratoja, ennen kaikkea lyhyitä teitä ja juuri niistä minä pidän!
Lauantaina olis ollut gay parade ja Tuska festarit, joita olisin halunnut viedä Poikaystävän ja lapset ihmettelemään, mutta jotenkin kaupungille lähtö olis vaatinut niin paljon, että se jäi. Sen sijaan ompelin ja siivosin ihan vimmalla. Aloin tekemään myös penaaleita! Pitkään pähkäilin pohjan ompleun kanssa, väänsin paperista mallia mutta ei onnistunut. Lopulta se sitten selkis (olikin melko yksinkertainen ratkaisu) ja johan alkoi ompelukone laulamaan! Siivosin askarteluhuonetta koko viikonlopun, ensin ompelupöydän ja lopulta koko huoneen ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen! Kaapit on vielä kaoottiset, mutta ne kerkiää myöhemminkin. Ompelin monta pussukkaa ja korujakin tein. Lauantaina sain kaupaksi spraypullo kaulakorun (se meni Australiaan)!
Sunnuntai-aamuna herkuteltiin (ai nii, heräsin 6.20 kun olin niin malttamaton sen ompelun suhteen!) toden teolla. Söin ruisleipää jossa oli keijua, papulevitettä, kasvispekonia (nam!), avocadoviipaleita ja sitruunapippuria ja tietty suolaa. Oli niin hyvää! Totesin, että tälläisinä aamuina on ihanaa olla vegaani. Toki sekäsyöjäkin voi tehdä vastaavat herkut, mutta osaako se niin arvostaa sitä? Tokkopa.
Aamupalan jälkeen lähettiin Hietsun kirppikselle, jossa en ollut käynyt moneen vuoteen. Halusin kuitenkin Poikaystävälle näyttää. Sieltä löytyi aivan ihana posliininen pupu. Mulla on siitä kuva, jonka mielelläni tänne laittaisin, samoin kuin viikonlopun tuotoksista ja siististä huoneesta, mutta otin vahingossa väärän piuhan mukaan, enkä näin ollen voi ladata niitä. Illalla sitten. Pupun lisäksi löysin edullisa vetskareita (ne on kaupassa niin kalliita) ja sain kuulla aivan ihanan uutisen: yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni on löytänyt mieleisensä miehen!!! Loistavaa!

Kirppiksen jälkeen mentiin kotiin, vähän huilimaan (heikot) ja siivoamaan ja ompelemaan (touhukkaat). Ja sitten lähdettiin Jäkeen syömään äidin ja pikkuveljen kanssa. Mukana oli kolikkopussukoita, penaaleita ja joitakin koruja. Tienasin 70 euroa :) Veli osti kihlatulleen Hello Kitty kukkarot ja parit korvikset ja äiti joitain. Nyt kun vaan keksis sen kanavan millä niitä juttuja sais myytyä muillekkin kun sukulaisille ja kavereille. Syötiin kiinalaisessa. Ja sitten kotiin. Ompelemaan ja siivoamaan.

Ihan loistava viikonloppu.

I had a great weekend! On Friday I had the last day of my jumping course and I had so much fun there. Since I don't know english riding terms that well I'm gonna cut it short...it was super fun! On Saturday there was gay parade and Tuska festival (lots of funny looking gothic people to look at) and I'd liked to take the kids and Poikaystävä there, but then again didn't really wanna go anywhere. So we stayed at home instead. I started to clean up my crafting space, or actually the sewing desk. And then it spreaded to the whole room. It took me two days to make it really nice, but it was so worth it. I took pictures but accidently took the wrong cord for the camera, so can't post pics yet. I also sewed a lot, figured out how to make flat bottom (gusset?) and made pencil pouches (if that's what they are called). So that was my sweet Saturday.
On Sunday I woke up at 6.20 am. Was too excited to sleep. Too excited of the sewing... So I sewed and cleaned until everyone was awake and then made really nice breakfast. I hade rye bread, veggie bacon, avocado and lemony pepper and salt on top of it all. Yummy!
After that we went to Hietsun kirppis, which is huge outdoor fleamarket in the city. It was so hot and crowded. I managed to find some zippers and extremely cute bunny ....um...thing. (picture later). While there I also heard great news: one of my best friends had found a man!!
After that back to home, some more cleaning (bunny room and craft space some more) and sewing. Later on went to Järvenpää (small town north from Helsinki) to have early dinner with my mom and brother. We had Chinese. I made 70 euros by selling some stuff to them :) Oh, I also sold spray bottle pendant to Australia! Yay! I just wish to find the way to really sell my stuff. Not just to friends and family, but to other people as well. And not just one thing a week or so.

Anyway, great weekend!

♥ Raisa