Uusi lukija!!!! Tervetuloa! Olen oikeasti tosi innoissani tästä! Pitkiin aikoihin ei ole tullut uusia rekisteröityneitä lukijoita ja jotenkin ajattelin, ettei niitä enää voikaan tulla. Mutta yllätyksekseni tuli sittenkin! Wohoo!!
Koeviikko on nyt ohi! Eilen oli vielä äikän koe, siihen kertaalleen luin koealueen. Joka ei siis ollut kuin jotain alle 20 sivua. En tiedä miten meni, tuntuu että ihan hyvin , mutta niin oli viimeksikin ja sain kasin. Inhoan kaseja, ne on niin keskinkertaisia. No, itsestähän sekin on kiinni. Kaikista raskainta tän kurssin aikana, hillittömästä kemian pänttäämisestä huolimatta, oli Kari Hotakaisen Human Part. Kerroin varmaan, että samassa jaksossa olevan enkun kurssin (jota en kyllä millään jaksais opiskella!) vuoksi luin kirjan englanniksi. Ei olis kannattanut. Varmasti ainakin osa syys kirjan raskaudelle oli just "väärässä" kielessä. Ehkä se olis ollut parempi suomeksi? Koska tiesin, että opettaja laittoi meidät lukemaan krijan jostain tietystä syystä,ja mä en millään saanut siitä kirjasta mitään irti etsin netistä arvosteluita ko. kirjasta, ja kaikki vaan toitotti kuinka hyvä se oli ja kuinka ne olivat tykänneet Halmesta vaimikäsenytolikaan ja musta se oli karsee ja koko kirja ihan tosi puuduttava. Pyysin C:äkin lukemaan kirjan, eikä sekään tykännyt. Mutta osas sitten kertoa mulle kohtia mihin kiinnittää huomioita ja jotain. Siltikään ei kellot soineet ja olin tosi harmeissani. En tiedä vaikuttaako se kirjaosuus numeroon (jolla ei oikeasti mitään merkitystä mun loppuelämän kannalta, mutta haluan edes kerran elämässäni olla hyvä koulussa. Hitto, kun lukiossa vois saada hymytyttöpatsaan. Mä niin hengailisin sitten muidenkin kanssa ja olisin niin kaveria. No, toisaalta onneksi ettei voi, kun ei musta oikein ole sellaiseen. Mutta pojat! Mä haluaisin sellaisen patsaan! Saispa edes toinen mun lapsista, mut ei nekään ole sellaisia super reiluja ja kivoja ja tunnollisia. Samperi! Pitäiskö tehdä vielä yksi lapsi, ja kasvattaa se hymytyttö/poikapatsaan kiilto silmissä?
Luin eilen sen kirjan, tiikeriäidin taistelulaulun, loppuun. Tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jotenkin sitä ajatteli, että se nainen on ihan hullu, mutta kyllä niissä sen jutuissa jotain järkeäkin oli. Kuten siinäkin, että (tästä nyt melko hatara muistikuva, voi olla että menee yksityiskohdat vinoon, mutta itse asia oikein) Intiassa (vai missä?) järjestetyt avioliitot ovat pitkäikäisempiä ja onnellisempia kuin meille tutummat "rakkausavioliitot". Mielenkiintoista!
Aloin sitten lukemaan Jonathan Frantzenin (tai jotain sinnepäin) Vapaus -kirjaa, mutten päässyt toista sivua pidemmälle, kun aloin kaipaamaan jo jotain hyödyllisempää. Olen jäänyt opiskelukoukkuun!!! Otetaan tästä ilo irti niin kauan kuin sitä kestää! Mullahan ei nämä villitykset ole välttämättä kovin pitkäikäisiä :) Illalla luin sitten opiskelutekniikoista ja oppimisesta kertovaa kirjaa. Olenkin sieltä oppinut tekemään kaavioita kokeisiin harjoitellessa. Kuulemma kaavioita tekevät opiskelijat pääsevät suuremmalla todennäköisyydellä pääsykokeista läpi kuin ne, jotka eivät tee taulukoita :)
Hassu juttu. Tärkeiden koepäivien (ja muidenkin tärkeiden päivien) aamuna puen aina suosikkialusvaatteeni, uskoen että niiden avulla saan parempia numeroita. Kaikkeni olen tehnyt! Kaikkeni antanut! Loput laitetaan suosikkipikkareiden ja -sukkien taikavoimien nojaan! (sanotaanko se nojaan? vai jotenkin muuten?)
Illalla vielä Helmetistä (niin, siis nettikirjasto, en tiedä onko se ympäri suomea samanniminen?) hain opiskeluun liittyviä kirjoja. Muistitekniikat on sellainen, joka mulla ei ole hallussa, kun olen liian perinpohjainen opiskelija siihen ja perinpohjaisuus on liian hidasta. Sain nyt itseni kuulostamaan paljon paremmalta kuin oikeasti olenkaan. Tietenkin perinpohjainen opiskelu on hyvä asia, mutta mulla se tapahtuu aivan liian hitaasti, eikä se oikein toimi. Jotain pitäis pystyä kyllä oppimaan ulkoakin, ilman että kaiken ymmärtää atomitasolta lähtien. Tässä muuten kemian opiskelu on hyväksi, kun se lähtee atomitasolta ;)
Eilen muun ohella leikkelin pupuja. En siis niitä Pinkkis -pupuja vieläkään, vaan niitä Naperoita. Tänään aion ommella niitä, kunhan tästä koneelta pääsen. Paljon ommeltavaa, mutta onneksi ompelu on kivaa. Tänään aion viedä lapset kirjastoon. Pinja lukee kyllä ahkerasti, mutta Lassi ainoastaan mangaa. Ehkä aika saada se lukemaan myös kirjoja ilman kuvia. Ajattelin ainakin ehdottaa sille Harry Pottereita. Onkohan ne jo liian lapsellisia? Ehkä kirjastotädit ja sedät osaa auttaa valkkaamaan niitä kirjoja? Molemmat saavat yhden ylimääräisen tunnin koneella aina luettuaan yhden kirjan. Pinjalle tämä ei tuota mitään vaikeuksia, mutta Lassi...
Sota oravia vastaan on päättynyt. Oravat voittivat, minä luovutin. Syökööt lintujen ruoat. Ajattelin, että jos rakentelis lisää ruokintajuttuja, niin vois kaikki kolme oravaa syödä omistaan ja linnuillekin olis sitten omansa? Nyt linnut vaan pyrähtelee tossa katsomassa, josko orava 1 olis lähtenyt, eikä oravat 2 tai 3 tulleet vielä paikalle. Vois niitä kookosravapalleroitakin niille tehdä. Viime vuonna (?) tein Hello Kittyn muotoisia :)
Ai nii, mulla oli (haha! hassua, että muistan tän vasta tässä vaiheessa, kun tää oli se mun "asia") mielessä tehdä tuotearvostelu. Tai siis halusin kertoa teille yhdestä tän hetkisestä suosikistani. En oikein uskalla sanoa, että kuukauden tuote, koska voi olla että kerron seuraavasta jo ens viikolla, tai en koskaan enää, kun ei musta oikein tiedä. Mutta kyseessä siis "Viikon Tuote" tyyppinen juttu. Vaikken aiokaan systemaattisesti näitä tehdä. Ehkä se voisi olla "Puputytön Suosikkituote!" Ja kirjoitan niistä silloin, kun joku on niin hyvää, että ansaitsee oman tilansa blogissani. Joo, tämä voisi toimia.
Saanko esitellä: Puputytön Suosikkituote!
Origamisydämiä!( Siis täh?! Miten niin sydämiä! Ihan selviä tähtiähän nämä ovat. Sorry! Ehkä mä vaan toivoin saavani A:lta sydämiä.) Mä en usko, että kukaan muu sai enempää kuin yhden, mutta mä ilkesinkin pyytää kolme :) Ehkä tälläisellä ei pitäis leveillä, mutta niin. Joo. Mulla on kuitenkin kolme :D Ja ne on ihania, vähän sellaisia hypisteltäviä. Oi joi, nyt tekee mieli mennä tekemään origameja. No, eiköhän tässä ollutkin aika paljon taas. Tajusin muuten, että mun ei kauheesti tee mieli kirjoittaa sitä enkkublogia, kun yritän siinä oll akarsitumpi kuin tässä oikeassa blogissani, missä koen voivani rönsyillä ihan miten ja mihin sattuu. Siinä yritän olla jotenkin asiallisempi ja pysyä yhdessä asiassa. Hassua, kun se on kuitenkin mun blogi. Ehkä ajattelen, ettei ihan koko maailman tarvitse tietää *kaikkea*. Mutta nyt siis ompelemaan ja etsimään mansikkaorigamipapereitani. On muuten melko lailla hieno ilma!! Olkaa varovaisia liikenteessä! Siellä on monta idaria, jotka eivät ymmärrä, että lumi hankaloittaa ajamista, vaan entiseen malliin ajavat päin punaisia ja ylinopeutta. Varokaa siis näitä! Yleensä ne ajaa liian isoilla autoilla, eivätkä käytä vilkkua.
Moikka nyt! Hauskaa Myräkkää!
xoxo,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti