prkl

ei pitänyt tulla tänne, eikä ainakaan kirjoittaa mitään, mutta kun tursuaa valkosolut ja kovalenttiset siodokset korvista ja joka paikasta. En kestä! Ja vielä olis lisää luettavaa, liikuntaelimistöstä. Sen siitä saa, kun järjestää lapsille juhlat ja kehtaa olla yhden tunnin pois. Kauhee kiriminen ja kaikki asiat ihan sekaisin. Kemiasta en ymmärrä enää yhtään mitään. Jotenkin haikeudella muistelen niitä viikon parin takaisia atomiorbitaaliongelmia. Niissä oli sentään joku tolkku, mutta sidoksissa ei mitään järkeä. Tai on, mutta kun koko hela hoito on sellaisena sekamelskana tässä vaaleanpunaisessa päässä (hiukset taas värjätty - ehkä se osittain selittää tätä, ettei mikään enää uppoa), ettei missään ole mitään järkeä. Sitten kun siihen sekaan heittää verenkierron niin jo on soppa keitetty. Ja hittolainen! Mä puhun lukion opinnoista! Miten te kaikki muut ootte selvinneet tästä?!
Miks mä oon aina tälläinen pahvi? Liikaa liimoja ja kangaspölyä? Vai kostautuuko liian railakas nuoruus näin vanhemmalla iällä käsittämättömällä betoniseinällä aivojen sijaan?

En voi olla oikeasti näin tyhmä.  Enhän?

Enkä voi edes lohduttaa itseäni nukkeleikeillä, kun ei ole aikaa. Kohta pitää jo mennä kouluun ja sitä ennen pitäis selvittää se liikuntaelimistö. Prkl.

Pahoitteluni tästä "ventilaatiosta"!