perjantai 18. tammikuuta 2013

Rauhoittumista ja elämän värittömyyttä

Kyllä. Uskon nyt vähän rauhoittuneeni noiden osteluiden suhteen. Aina aamuisin herätessä niitä pohdin ja melkoisesti se ahdistaa kun miettii, että mitäs kaikkea sitä onkaan tullut tilattua. Luottokrotin kanssa on niin vaikeaa, kun se lankeaa maksettavaksi vasta myöhemmin ja kun on ne kaikki tiedotkin tuolla Paypalissa niin ei edes korttia tarvi hakea esille maksaakseen. Mutta nyt on mennyt jo monta päivää niin, etten ole tilannut mitään. Ja ette usko kuinka se on tylsää!! Samperi soikoon että kaikki on nyt mälsää!! Ei mitään jännitettä yhtään missään! Ei kiksejä, ei mitään. Tylsää, mälsää ja väritöntä. Niinko silloin ku lopetti tupakoinnin. Väritöntä.

Silti olen pysynyt tässä tylsässä elämäntyylissäni kiitettävän hyvin. Koitan miettiä sitä, että minkä verran ne viimeisimmän nukkeostokset ovat muka elämääni parantaneet. Ei yhtään. Tai no kyllä siellä muutama helmi on, jotka edelleen jaksaa innostaa, mutta enimmäkseen se isoin juttu on just se ostotapahtuma, jännitys että voittaako oma huuto ja sit nuken kotiutuminen. Mut sit kun ne saa paketeistaan ja laitettua kaikkien muiden nukkejen sekaan...oliko taas sen arvoista? Enpä tiedä. Se mun Kennerkin - kun se vaatis kunnostamista ja se nyt ei millään meinaa onnistua, niin kaapissa pehmustettuun pussiin sullottuna se tyttörukka nyt viettää aikaansa. Ompa hienoa :( Se on kyllä ainoa nukeista, joka ei ole jollain tapaa esillä tms. Pimpulalla on kolme mun nukkea nyt omissa leikeissään, sillä on aikomuksena tehdä Blythe-blogi. Kerron siistä sitten lisää kun siitä on enemmän kerrottavaa :) Niin, ja kaikki muut mun nuket on joko nukketalossa tai lasipalatsissa (palatsissa on 12 nukkea, jotka on tällä hetkellä vähän piemnnossa). Pitäis kyllä sille Kennerille tehdä jotain. Edes pukea se ja laittaa vaikka hiukset kiinni, niin ne ei ole niin pörrössä ja sit ottaa se menoon mukaan. Plääh. Sorry, eksyi vähän raiteilta.

Joop, olen siis yrittänyt opiskella ahkerasti, mutta kun se lukeminen on niin turhauttavaa, enkä meinaa millään päästä siihen rytmiin, että lukisin tietyn ajan päivästä, tekisin kirjan tehtäviä. En mä kyllä mitään "turhaakaan" lue tällä hetkellä, tai ei siis turhaa, mutta romaaneja (helppoa lukemista). Kaikki liittyy jotenkin oppimiseen. Ja silti en opi mitään.

Ei nyt millään meinaa tulla tasaista postausta.

En ole muistanut kertoa, että voitin http://keidas.blogspot.fi/ arvonnassa Haggista. En kyllä edes tiedä mitä se on, mutta suolaista syötävää kuitenkin, siis ruokaa. Ja eilen(?) se kolahti postilaatikkoon. Vielä ei ole tietoa koska ja miten sen käytän, mutta kerron siitäkin. Se siis ymmärtääkseni on kuitenkin Skottilainen (?) perinneruoka, eikä kait aina vegaaninen. Saa korjata.



Toissailtana törmäsin ehkä parhaaseen vegaaniseen herkkuun ikinä!! Sain sen joululahjaksi C:n äidiltä ja olin laittanut sen niin hyvään jemmaan, että oli jäänyt syömättä! Söin sen lähes yhdeltä istumalta, ei vaan pystynyt lopettamaan! Niin älyttömän hyvää, ettei mikään koskaan! Eikä sitä tietenkään saa suomesta. Ajattelin kyllä Vegetukkuun olla yhteydessä, että tätä olis kyllä hyvä saada suomestakin. Vegan Essentialsista ainkain saa, ja kyllä sitä taitaa olla muutama paketti sieltä nyt tilattunakin. Mies siis tilasi. En minä, minä en tilaile nyt.

Voisinpa vielä loppuun kertoa Kaksosista, Nickystä ja Vickystä. Eli kolmas ja neljäs tyttöni. Muistaakseni tilasin ne jostain nettikaupasta. Joo, tässä vaiheessa en ollut vielä tajunnut Ebaytä. Ne tuli siis yhdessä ja niillä oli koirat mukana. Ja niiden jälkeen muistan ekaa kertaa ajatelleeni, että tässä ne nt on, minun nukkeperheeni. Näiden jälkeen en tarvitse enää muita. Vaikkakin jokin pieni ovi oli jäänyt auki, ovi josta mahtuisi yksi "erikois"nukke (siis joku vähän harvinaisempi/kalliimpi). Nicky ja Vicky saivat melko pian uudet kampaukset, leikkasin niille aika lyhyet polkkatukat. Ja alkuun olin ihan kauhuissani, että olin mennyt pilaamaan ne. Taisi siinä olla joku lyhyt nukketukokin, kun olin niin harmissani siitä hiustenleikkuusta. Ei sitä kyllä kauaa kestänyt ja sitten kaksosista tulikin suosikkejani. Ihanat rasavillit tyttöni.

Nicky ja Vicky, sellaisina kuin Hasbro/CWC oli heidät tarkoittanut

Ja sitten väliin tuli Raisa. Vicky sai ruskeat silmät ja pisamia, Nicky sai pinkit silmät, ja molemmat uudet kampaukset

Nicky pakastimessa.

Tytöt nykyään entisessä kodissaan.

Minä ja mun minime :)

 Nyt mennään työstämään Etsyä!!!

xoxo,




2 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän ton tunteen siitä ostotapahtuman/huutokaupan voittamisen riemusta! Mulla oli pahimpina keräilyaikoina tismalleen sama juttu. Siinä ei ollut mitään tolkkua, en saanut ostotahtia hillittyä mitenkään ja ostin kaiken ihanan ja kaiken, mitä halusin ja mikä tielle sattui ja mieli teki. Tilanne rauhoittui kun asetuin katsomaan hommaa ulkopuolisen silmin ja totesin, että senhetkinen rahankäyttö oli holtitonta ja täysin mielivaltaista ja -puolista.

    En oikeastaan enää edes osta nukkejuttuja itselleni, uusia nukkejakaan ei ole tullut hommattua pariin vuoteen. Aina jos jokin käväisee mielessä, mietin mitä kaikkea muuta silläkin rahalla saa. Tämä ajattelutapa on toiminut minulla todella hyvin.

    Lajittelin eilen duunissa (Helsingin postikeskus) sun postia Tampereelle! Aina riemukasta törmätä tuttujen posteihin! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Lohduttavaa kuulla, että sullakin ollut sama juttu ja olet siitä selvinnyt yli! Tuntuu jotenkin niin toivottomalta nyt taas tällä hetkellä. Vaikkaikin entistä useammin ajattelen just sitä, että mitä silläkin rahalla olis saanut. Vaikkakin tällä hetkellä ostan nukkeja ja sitä oheissälää rahalla, jota ei edes ole. Vaikea selittää, mutta niinko tavallaan välttyisin katastrofeilta jos en tilailis koko aikaa. Ehkä vähän niinko jos olis kamalasti ylipainoinen ja haluais laihduttaa, muttei "pysty" niin mitä väliä sillä, että sä herkuttelet vähän vielä kun oot kuitenkin niin tavattoman lihava, ei tunnu missään. Eikä se näkyis missään, jos jättäis yhden keksipaketin syömättä. Ja niin mä sitten menin ostamaan Minnalta yhden nuken. Se asettaa kyllä vähän enemmän haastetta, sillä Minnalle tuskin kelpaa luottokortti, se nukke täytyy maksaa rahalla! Mut on se sen arvoinen!

      Musta on ihana ajatus, että mun pikkupakettini kulkee sun käsien kautta!!! Kiitos kun kerroit!

      xoxo,

      Raisa

      Poista