ELokuvissa x 2, kirppiksellä ja ihan liikaa netissä!

Cowabunga! Tai jotain sinnne päin. Paljon taas kaikkea, ehkä. Voi olla ettei sit loppu peleissä niin paljoa ollutkaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä!

Perjantaina Pinzulalla oli kaverisynttärit. Pääsisäisen takia olivat melkein viikon myöhässä. Jouduin irrottautumaan koneelta ja olemaan oikeasti olemassa. Raskasta. Mutta palkitsevaa. Leivoin ja järkkäilin. Meillä oli ehkä maailman hienoimmat pikkukakkuset, joita lapset eivät arvostaneet juuri lainkaan. Mokomat. No, me syötiin ne sitte ite. Olen kyllä jaellut niitä vähän etiäppäin, kun ei itse pysty ihan kaikkea napaansa ahtamaan. Mulla on itse asiassa aika pieni napa.

No joo. Sateenkaaripikkareiden leipominen oli kait aika helppoa, mutta tosi työlästä. Tein yhden ison taikinan, jonka jaoin sitten neljään osaan. Jokaisen osan värjäsin eriväriseksi ja levitin sitten varovasti kerroksittain vuokiin. Varovaisuus oli ehkä turhaa, sillä ne ei paistettaessa pysyneet siististi kerroksittain, vaan sekoittu. Kuten tosta "avatusta" kuvasta näkyy. Mut voi olla et ne olis olleet vielä sekaisemmin, jos en olis laittanut niitä kerroksittain.

Kuorrutteen kanssa olikin sit vähän vaikeampaa, kun piti tunkea tursottimeen ne värit mahdollisimman tasaisesti. Olen kyllä lopputulokseen todella tyytyväinen. Ihanan näköiset. Makuun en ollut kylä yhtään niin tyytyväinen, ne oli liian makeita. Vanilja-ananas. Ananasta ei ollut tarpeeksi tuomaan jotain "särmää" niihin, joten ne oli vaan makeita. Mut silti ihania.


Lisäksi tein, tai oikeastaan Pinpula ne teki, mokkapaloja. Rakastan noitten nonparellejen ripottelua! Ne on niin kauniita. On tylsää kun suomesta ei saa noita monivärisiä vegaanisena. Mutta onneks niitä voi aina tilata muualta :D

Tarjolla oli myös karkkia (vegaanisia on kyllä aika nihkeesti tarjolla, mikä on harmi, kun en halua että lapset joutuu omia juhliaan millään tapaa harmittelamaan. Onneks on kuitenkin jotain, ettei tarvii tummaa suklaata ja lakua tarjota ;) Nii, ja vohveleitakin oli. Niitä onneks löytyy hyvin vegaanisinakin. Ja ne maistuu lapsille aina.
Pinjalla oli hyvät juhlat ja vierailla hauskaa, joten mikäs sen mukavampaa. Läksiäislahjoiksi oli P itse tehnyt lankarullista, helmistä ja kangaspaloista pienet ukkelit, jotka ainakin hiusten väreiltään vähän muistuttivat saajiaan. Lisäksi oli lakupötkö ja mun "tekemät" timantti-kännykkäkorut.(alla kuva näistäkin)

 Lauantaina muksut meni isälleen, P ensin kyllä mummon kautta. Oli siellä vielä juhlimassa syntymäänsä, kävivät elokuvissa, syömässä sushia ja mummelilla oli sit vielä lettukestit.Melkoista juhlintaa!

Ei ehkä herkkujen painosta pöytä ihan notkunut...

Lauantai meni varmaan koneella. Olen oikeasti ihan kamalasti ollut koneella nyt viime päivinä. Oikeastaan kaikki johtuu tosta Etsystä, jotenkin ihan vimmalla haluaisin saada sen toimimaan. Jos teillä muuten on Etsy tiliä, niin käykää ihmeessä tykkäämässä mun tuotteista, vaikka ette ostoksia tekisikään. Ne tykkäämiset vaikuttaa siihen millasta näkyvyyttä mun tuotteet saa asiakkaiden etsiessä tietynlaisia tuotteita. Tykkääminen siis ei maksa mitään, tai no klikkauksen vaivan, mutta siitä on Pinkkikselle hyötyä. :) Klik klik. Kuulun siis kuitenkin eri ryhmiin, ja kaikilla tarkoitus nostaa ryhmäläistensä näkyvyyttä tuolla massiivisessa Etsymaailmassa. Osa ryhmistä on ihan täysin persoonattomia, ja osa on sitten hyvinkin ihmisläheisiä. Ja ne ihmisläheisimmät on just niitä kaikista pahimpia! Siis ajankäytön suhteen. Voisin siellä riekkua tuntikausia klikkailemassa muiden tuotteita ja kommentoimassa jne. Nyt laitoin itselleni ajastimen. Ettei mene ihan plörinäksi tämäkin aamu. onneks herään aika aikaisin. Puoli tuntia vielä aikaa :)

La illalla C vei mut elokuviin. En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli silmänruokana Ryan Gosling. Vaikkei kyllä ihan niin hyvännäköisenä kuin olisi voinut olla. Leffa oli aivan liian pitkä, siihen oli tungettu kolme elokuvaa  ja mä olin valmis lähtemään kotiin ekan jälkeen. Olin maustanut mun popcornitkin liian tulisiksi.

Sunnuntaina herättiin myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta aikaisin, tai minä heräsin ja herätin kaikki muutkin, kun en malttanut jäädä sänkyyn lojumaan, ja yksin on niin tylsää nousta. C:n ollessa juoksentelemassa (mä olin jo ulkoiluttanut Riston, löysin lenkillä yhden aivan täydellisen osittain jäätyneen lätäkön. Sellaisen, joka oli pinnalta jäässä ja ihan kirkas, virheetön. Ja sit kun sen päälle astui vesi pohjalla liikkui ja samalla liikkui viime vuotiset lehtien rippeet ja se natisi silleen kivasti, muttei säröillyt. Ihan mahtavaa. Olin siinä ties kuinka kauan.) mä täytin auton kierrätyskamoilla ja hesyyn menevillä kirppiskamoilla. Syötiin aamupala ja sit lähettiin Jäähallin kirppikselle. Oltiin siellä kerrankin ajoissa. Mikä oli ehkä vähän vikatikki, koska siellä oli paljon enempi ihmisiä kuin normaalisti. Ja kaikkihan tietää, ettei eläinaktivistit tykkää ihmisistä! Mä löysin heti ekasta pöydästä barbien veneen eurolla. Siitä puuttui ratti ja se oli muutenkin aika kökkö, mutta olen etsinyt venettä jo tosi pitkään, niin se oli kuitenkin sit ihan loistava. Sit löysin itselle yhden tosi napakan paidan, musta jossa keskikokoisia valkoisia sydämiä, P:lle PF pipon (tykkääköhän nuoret vielä Paul Frankista?), tytöille tosi hienon (ja kalliin! 15€) vanhanaikaisen pyörän. Hesyn kirppikseltä löysin kans jotain sälää, mm. barbien kaupan kassan. Mä jonkin aikaa sitten löysin niitä kaupan hyllyjä, nyt olis sitte ruokakaupan kassakin. Projekti etenee.

Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa ja vaikka meidän piti hakea ainoastaan juustoa ja salsaa, niin meidän ostokset maksoi yli 80 euroa. Mutku...

kotona sit notkuin taas koneella, kunnes oli aika laittautua ja lähteä Bio Rexiin katsomaan Farewell, my queen. Aitiosta.Vähänks fiiniä. Kaveri oli voittanut liput jostain, ja tietäen kuinka tykkään Marie Antoinettesta ja noista tietyn ajan Ranskan kuninkaallisista niin kutsui sitten minut mukaansa. Elokuva oli hieno, "kuvakulma" oli hieno (palvelijattaren näkökulma), mutta jotain siitä puuttui. Oli vähän pitkäveteinen. Mutta se oli hienoa, että se oli puhuttu ranskaksi ja että se kertoi just muidenkin kuin ihan vaan sen ylimmän hovin asioista. Siitä, et miten Versaillesin linnan asukkaat elivät niitä kuninkaallisia ja muuta ylimystöä varten. Oli hieno kokemus. Muistakaa kuitenkin, että Bio Rexiin omat herkut mukaan, siellä ei niitä myydä!

Kotona roikuin sit vielä vähän (suhteellinen käsite) aikaa koneella, C:n karjuessa mua nukkumaan. Luin sitte hetken aikaa ja mentiin sit untenmaille melko aikasin.

Vedenpitävällä kankaalla vuoritettu isohko eväspussukka

Tänään heräsinkin sitten työttömyyteen nähden aika aikasin, ja nyt olen jo kävelyttänyt Riston oikein maltillisesti odeotellen, kun se haistelee aivan kaikkea, käynyt suihkussa, syönyt aamupalan ja roikkunut aamun annoksen koneellakin. Tämän vielä tästä lopettelen ja sit painun Tehtaalle. Uusi idea koruihin!! Ja myös uusia pusseja! Tein sellasen kosteutta pitävän eväspussin. Toki se sopii myös muiden kuin eväiden säilytykseen. Sain idean siihen Eettisillä Joulumarkkinoilla naapuripöydän pitäjältä, jolla oli vastaavanlainen. Minä vaan tein omastani tosi Pinkkismäisen söpön. Niin, se oli siis osatnut sen netistä.

Loppuun vielä kuvia.

Yhdellä lenkillä löysin 3½ kotiloa! Olen aiemmin löytänyt ainoastaan yhden tyhjän, mutta nyt kokoelmani 3,5 kertaistui. Nää on niin hienoja! Mutta vaan ja ainoastaan tyhjät!

Oonko jo tän näyttänyt? Kunhan saan vielä sen kuukuppi pussin tehtyä "virheettömänä" niin sit se on kyllä kaikista paras, mutta sitä odotellessa kyllä tää taitaa olla. Ihan tämän takia haluaisin kuukautiset. Myyn näitä hintaan 3 euroa, jos joku haluaa ostaa :)

Kirppiskierroksen jälkeen ei jaksettu laittaa oikeaa ruokaa, vaan ainoastaan super herkullista.

Raita-Risto

Risto vähän haikeana

Risto ihan väsyneenä aamulenkin jälkeen.

Hauskaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ihan kaikille!!

xoxo,

Raisa

Hullu!

Oonkohan mä käyttänyt tota otsikkoa joskus aiemminkin?

Olin eilen siellä lääkärissä. Ja tulen menemään sinne uudestaan ja uudestaan. Ja sitten aletaan tekemään hoitosuunnitelmaa, ja mietitään miten saadaan niitä kärkiä loivennettua. Ja sitten mietitään sitä ADHD:tä siinä samalla. -piip- hullu. Siellä oli myös yksi tuttu. Toivottavasti se ei häiriintynyt mun näkemisestä. Tavallaan musta on ihan ok, että "tän" näköinen ihminen on tasapainoton, mutta jotenkin voisin kuvitella, että ihmiset jotka näyttää ihan "tavallisilta" niille olis paljon hankalampi hyväksyä sitä, että ne tarvii ulkopuolisen apua niiden päänsisäisissä solmuissa. En tiedä. Ihan sama.

Mulla on paljon uutta virtaa Pinkkiksen kanssa. Ja Pinkkiksen rinnalle on tulossa jotain uutta!! Sillekin on jo nimi, Pon Pon! Mutta se on ihan raakile vielä. Ja jos yhtään tunnen itseäni, niin raakileeksi se varmaan jääkin, sillä siinä vaiheessa kun olis jotain kasvun mahiksia olenkin kääntänyt taas kelkkani ja valmis suuntaamaan kohti jotain aivan muuta...Ei ole helppoa elää tälläisen pään kanssa! Mutta takaisin Pinkkikseen. Olen ommellut ihan uusia asioita. Taisin niistä kertoakin. Ja ne uudet asiat onnistuivat hienosti! Sitten olen pähkäillyt toisen ihan uuden asian kanssa, enkun tunnillakin (jossa siis olen siirtynyt takapenkille istumaan, joka on keskittymisongelmaiselle iso paha siirto!) olen paperista ja teipistä rakennellut prototyyppiä, jonka saisin toimimaan. Kyse siis ihan vaan ommeltavasta asiasta, mutta niin kommervinkkisestä. Ei muuten, ihan sellainen narusulkuinen pussi kyseessä, mutta kun haluan siihen vuorin ja sen narusulun niin johan tulikin ongelmia. Mutta eilen sain sellaisen onnistuneesti tehtyä. Pussinpuolikkaita on kertynyt jo jonkin moinen pino, mutta yksi onnistunut vuorillinen narupussukka siis olemassa. Tai siis prototyyppi sille, Vielä täytyy kokoa vähän hioa. Nää on kuulkaa isoja juttuja mulle. Uusien asioiden onnistumiset. Yleensä mulla menee niin hermot ja koko ompeluinnostuskin jos tulee liian monimutkaista ja epäonnistunutta jälkeä.

Nää on molemmat sellaisia kuukautisaiheisia. En tiedä lasketaanko "tyttöjen jutut" kans samaan sarjaan raha-asioiden kanssa, eli siihen luokkaan, et näistä ei ole sopivaa puhua. Tai ainakaan toitotella. Mutta tekemistäni sidetaskuista tuli niin ihania, että mietin jo että pitäiskö hankkiutua eroon kierukasta, että sais kuukautiset. Vähän sama kuin piti hankkia korvareiät kun alkoi tekemään korvakoruja. No ehkä ei ihan. Sama asia siis.
Eilen illalla tein sitten vielä lisää noita suojan suojia, otin käyttöön vähän vielä söpömmät kankaat. Niistä tuli niin hienoja. Tein myös muutaman, joiden takapuolelle sabluunoin (?) tekstin "tampons are for pussies" Mikä on tässä yhteydessä kyllä niiiiiiin hauska! Vähänkö teen näillä miljoonia! Ensimmäisen miljoonani olen kyllä aikoinani ajatellut tehdä saippuioilla, joissa on jo valmiiksi häpykarvoja. En muista kuka ajatuksen aikoinaan tyrmäsi.

Ja se prototyyppi josta olen myös vaahdonnut, on pussi sellaiselle kuukupilla. Ja siinä lukee toi sama teksti. Ja se sopii siihen kuin nyrkki silmään, vaikkei nyrkki oikeesti silmään niin hyvin sovikaan. Mut silti. Nerokasta!

Ja koska vauhti on selkeästi kiihtymässä (tottumuksesta tiedän, että se on tulossa, nyt vaan pidän laidoista kiinni ja odotan kärsimättömänä!) on luottokortillakin vähän tukalammat oltavat. Tai riippuu tietenkin siitä, mistä luottokortti tykkää. Jos se onkin sellainen omistajansa kaltainen aktiivinen tapaus, joka tykkää tekemisestä. Niin silloinhan se on tietenkin oikein hyvillään kaikesta saamastaan huomiosta. No, siltikin olen ollut aika järkevä sen käytön suhteen. Ja ihan oikeesti, ainahan mä olen. Emmä osta mitään vaan hamstraamisen ilosta, ei mulla sentään sitäkin ongelmaa ole. Ostan vaan kun kaikki on niiiiiin ihanaa. Ja en voi käsittää niitä, jotka pidättäytyy ostamasta vedoten johonkin hassuihin syihin. "Emmä sitä tartte", "mihin mä sen pistäisin" Ei mulla nyt oikein olis siihen varaa...jne. Höpsis!

Niin, mutta ostokset liittyvät Pinkkikseen aika pitkälti. Tilasin mm. pieniä muovikasseja, keltaisia ja pinkkejä:pupuja ja karhuja. Että saa myyjäisissä laittaa ostokset Pinkkismäisesti Pinkkismäiseen kassiin. On mulla Japanista ostettuja Hello Kitty kassejakin, mutta en aina tiedä kuka sellaisen haluaa ja kuka ei. Lapsille tietenkin aina, siis jos ne pussia tarvitsee. On mulla paperikassejakin, ja useimmiten en kyllä edes tarjoa pussia. Mut jos joku haluaa/tarvitsee.

Pinkkiseen liittyen olen vähän askarrellutkin, tein sellaisia "tyyny" lahjarasioita. Ostin muovisen mallin Mujista  ja se on osoittautunut ihan älyttömän monikäyttöiseksi! Tai siis yhtä ja samaahan sillä voi ainoastaan tehdä, mutta olen siis käyttänyt sitä paljon. Ilman muovista muottiakin kyllä pärjää, mutta paljon työläämpää se on. Niin kuin elämä noin yleensä, ilman muovia paljon työläämpää :) Mutta tein Korukarnevaalia varten lahjarasioita. Hintaa 1 euro, mikä on ihan naurettavaa, kun paperitkin maksoivat melkein sen, mutta ne onkin ehkä sellainne lisäbonus, you know. En aio niitä myymällä ensimmäistä miljoonaani tehdä. Mulla olis ne tekemäni "tyynyt" tossa vieressä, mutta kameran patteri pääsi hyytymään :(

Mutta mun pitäis nyt laittaa tofu marinoitumaan ja mennä työkkäriin nöyristelemään ja ehkä saamaan jotain apua Pon Ponin! kanssa :D

Se on kevät ny!!

xoxo,

Raisa

That's what we gonna do, we're gonna Shampoo you.

Snip snap. Olen kuunnellut Shampoota. Muistaako kukaan sitä 90?-luvulla yhden hitin (Uh! Oh! We're in trouble) ihmettä? Mä inhosin istä ihan kauheesti silloin kun se oli tosi pop. Mutta kunhan aikaa kului siitä tuli yksi suosikki bändeistäni pitkäksi aikaa :D Nykyisinkin sitä aika ajoin kuuntelen, kun tekee mieli tyttöenergiaa.

Eilen illalla, just ennen nukkumaan menoa vähän huomioin kouluasioita. Tälle päivälle täytyy tehdä jonkinlainen suunnitelma illalla kirjoitettavasta esseestä tai mikä se nyt olikaan. Pitää kuitenkin tehdä runko aiheeseen romantiikka:liisa ihmemaassa ja palauttaa englannin aine, jota siis en ole tehnyt. On jotenkin todella kuumottavaa, ettei mua yhtään ota päähän opiskeluinnostuksen menetys. Ihan kuin olisin ihan kokonaan toinen ihminen, kuin se joka vielä pari kuukautta (? puoli vuotta?) sitten opiskeli ihan täysillä. Mulla ei ole mitään hinkua sinne yliopistoon. En näe enää itseäni ollenkaan sielä muiden opiskelijoiden seassa, oppimassa uusia asioita ja haastamassa aivojani. Aion silti mennä niihin pääsykokeisiin. Ravitsemustiede enää vaan testatakseni mitä olen vuodessa oppinut, mutta se ympäristöhommeli ehkä kuitenkin vähän tosissaan. Koska haluaisin päästä opiskelemaan japania. Mutta en siis missään tapauksessa tosissaan, tai siis tähdätäkseni sillä johonkin. Ihan vaan omaksi huviksi. Vaan ehkä yliopistoon ei voi mennä "ihan vaan omaksi huviksi".

En tiedä johtuuko tämä totaalinen kelkan kääntö siitä, että opiskelusta on tullut alkuinnostuksen jälkeen aivan liian vaikeaa, vaiko ihna vaan pelkästään siitä että olen keksinyt jo jotain uutta mitä haluan, mutta aika totaaliselta tämä tuntuu. En enää yhtään saa kiinni siitä tunteesta, tai siis siitä kipinästä, joka mulla alkuun oli. Kuinka hienoa oli oppia uusia asioita, tietää asioista enemmän. Yks on ihan varmasti myös se, että vaikka kuinka opiskelen niin melkein mitään ei jää muistiin.

Lakanoita vaihtaessa patjassa oli kamala möykky. Sen nimi oli Risto.

Yks, mutta ei missään nimessä päätökseen vaikuttava, mutta sellainen järkiperäinen selitys on tietenkin talous. Millä ihmeellä mä kuvittelin meidän pärjäävän seuraavat 3-5 vuotta, kun ei toi yks ikinä tule löytämään itselleen mieluisaa ja taloudellisesti kannattavaa työtä. Oikeesti. Raha on isona peikkona myös siinä mun uudessa jutussa (niinhän se perkele aina), mutta kun suhteutan sitä peikkoa siihen tosiasiaan, että olin valmis jotenkin selviytymään massiivisesta lainataakasta ja melkoisista menoista (ei muuten, mutta asuminen) opiskelijabudjetilla, niin kyllä tämä uusi peikko on aika pieni ja söpöinen siihen verrattuna. Tulta munille! Minä aion testata unelmani siipiä ja katsotaan kauasko se kantaa!

Näkemäni kärppä oli kans kesäasussaan. Onko mahdollista?

Vaikka onkin tälläinen murrosvaihe meneillään, vai juuri sen takiako?, on mulla melko myhäileväinen olo. Kait. Tilasin sitte Etsystä vähän kaikkee. Mä tajusin, että jos en pääse itse Japaniin, niin voin tilata Japanin tänne Suomeen! Eli tilasin tarroja, paketointikrääsää ja sen sellaista, pikkaista. "Sälää", josta niin kovasti pidän. Mutta kuitenkin aika maltillisesti. Ja mulla on (taas kerran. joo joo.) ihan oikeesti (niin varmaan!) semmoinen seesteisempi olo. Uskokaa pois! (ai nii, näin aamulenkillä kärpän!! Se oli niin pieni ja ihana!) Jopa niin, että saattaisin kokeilla pienimuotoista karsintaa. Ehkä. (voisin aloittaa miehestä) Nii, ehkä se on sittenkin tää kevät, joka saa aikaan uuden ja paremman kaipuun? (tää ei nyt liity siihen mieheen)

Ehkä mun pitäis nyt mennä tekemään niitä läksyjä. Hassua, viimeksikin kun piti palauttaa enkun aine oli jotain kärhämää ton yhdne kanssa, enkä halunnut että se tarkistaa sitä tehtävää ja siinä oli jotain pieniä virheitä. Ja nyt siis sama juttu. Ennemmin otan ne virheet kuin pyydän siltä apua.

Moikka nyt!

xoxo,

Raisa
 

Pääsiäinen

Ihan pöljä otsikko, jolla ei mitään tekemistä tulevan tekstin kanssa. Pääsiäinen on ihan mälsä pyhä. Tykkään kyllä keväthehkutuksesta, mutta usein unohdan sen. Ne ruohot ja muut pitäis sitä paitsi laittaa etukäteen jo kasvamaan, enkä mä millään meinaa muistaa.

Joka tapauksessa, ihan sama miten mälsä pääsiäinen on, meillä oli kuitenkin oikein kivaa. Ensinnäkin lapset oli kotona, toisekseen oli Pinpulan synttärit, kolmanneksi kävi vieraita, neljänneksi oli todella hyvää ruokaa, viidenneksi lapset lähti isälleen ja kuudenneksi minä ostin sipsejä ja söin itseni tärviölle. Seuraavan kerran kun on vatsatauti aion vaikka väkisin syödä sipsejä, että pääsen niistä kertaheitolla! Mikään syötävä ei ole niin täysin hallintani ulottumattomissa kuin sipsit.

Olen ommellut paljon, vaikkakin aika vähän ehkä sittenkin, kun olen siis ollut kipeenä ja sillon en tehnyt oikein muuta kuin katsoin muutaman elokuvan ja luin ja ehkä kuitenkin ennen kaikkea lepäsin. Sain vihdoinkin luettua sen äikän kurssin kirjan, se oli loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvä. Vaikken sitä kyllä kenellekään suosittelisikaan. Mutta tarjosi erilaisen lukukokemuksen. Nyt ei ole mitään pakkoluettavaa. Luovutin kemian kanssa. Mitä sitä väkisin pakertamaan. Ei minusta tule ravitsemusneuvojaa. Ja olen sitä bilsaakin miettinyt, tai siis ympäristöhommelia. Ei sekään taida olla minun juttuni? Tai siis on se, mutta ei kai kukaan voi ihan tosissaan työkseen pelastaa maailmaa? Mitä sellaset ympäristöviisaat tekevät työkseen? Emmä kuitenkaan halua mihinkään jäteasemallekaan töihin. On mulla tietenkin jotain mielessä, mutta ei siitä vielä tälleen raakileena sen enempää. Mutta on tää metkaa, kun ei millään meinaa pystyä päättämään tälläistä asiaa! Enhän mä voi tehdä yhtään mitään, jos koko ajan mieli muuttuu! Mut sit taas toisaalta, jos jotain saisin suht nopeesti tehtyä, siis jonkun päätöksen pantua täytäntöön, niin sit kyllä kait aika hyvin niissä jutuissa pysyn. Eli seuraavaksi kun jotain keksin, niin sit täytyy mennä sitä kohti täyttä höyryä, ennen kuin kyllästys iskee?

Mutta siis, olen jonkin verran ommellut, jotain uusia suunnitelmiakin saattaisi sillä saralla olla. Mikä on siis aivan aivan perusompelijalle ihan arkipäivää, mutta kaltaiselleni ihmetyypille aina tosi haastavaa ja kamalaa. Uudet jutut on kuitenkin todella tärkeitä ja innostavia, kunhan ne onnistuu! Olen myös kaikkea muuta Pinkkis-hommaa tehnyt. Leimaillut silkkipapereita (=olen siis säästänyt kaikki astioiden ja muiden mukana tulleet paperit jo vuosien ajan ja niitä siis leimailen söpöillä leimoilla Pinkkiksen käyttöön. Kun ei malta paikoillaankaan istua!), tehnyt koruja ja siivonnut alati sotkeutuvaa Tehdasta. Ihan kivaa ollut. Nyt on taas jollain tapp uuden aika. Yritän saada sen kanavoitua Pinkkiksen kautta ulos, ettei se mene taas siihen, että uudistuminen tarkoittaa uusia tavaroita. Melkoisesti tuo Etsy kutsuu. Ei sentään Ebay. Uusia nukkeja ei ole tulossa, se on varma. Pienoinen kyllästyminen sillä saralla. Tai siis ainakin niin, että nyt tuo olemassa oleva nukkelauma saa riittää. Säästän rahani seuraavaan Japaninmatkaan. Jota kyllä edeltää matka Jenkkilään. Odotan sitä myös suuresti ei siinä. Mutta Japania taas ihan kauheasti! Viime viikolla tuli kaiken muun postin (Middie Blythe,koruosia ja vetoketjuja) ohella tilaamani bookletti, Tokyo Guide ja se on niin ihana. Vaikkei yhtä ihana kuin samaisen kirjoittajan japanilainen askartelukirja.

Joopa joo, Pinzulalla oli siis lauantaina synttärit. Niitä juhlittiin pienellä porukalla, ja sit lähettiin P:n kanssa keskustaan tuhlaamaan sen lahjakortteja. Kello oli jo niin paljon, ettei ennätetty oiekin muualle kuin H&M:ään ja MicMaciin. Mutta kaipa nekin riittivät. P osti jos jonkin moista vaatetta, ja yllättäen niin minäkin. Lupaan ottaa niistä pikapuoliin kuvia, sen verran kivat olivat! Yllättäen kaikki ostamani vaatteet olivat nuorten puolelta, aikuisten puolella värit oli niin plääh ja pöh, etten suonut niille sitten sen enmpää huomiota. Kaikista söpöimmät vaatteet oli kyllä ihan pienten lasten, mutta niihin en olis kyllä millään mahtunut. Niillä oli joku sellainen ympäristöteema meneillään. Oli kierrätysmateriaaleista valmistettuja sukkapöksyjä ja luomupuuvillaa tarjolla, sekä sai tuoda kiertoon myös omat käyttämättömäksi jääneet vaatteensa. Paljon toitotettiin vihreitä arvoja. Muttei missään sanallakaan mainittu sitä tärkeintä keinoa vaikuttaa ympäristön tilaan, eli ostamatta jättämistä. Olishan se tietenkin kummallista, että ne kehottais asiakkaitaan miettimään, että tarvitseeko ne todella uusia vaatteita, vai riittäiskö kuitenkin jo se hillitön läjä, joka kotoota löytyy.

Kuten tuolla alussa taisin jo sanoa, ollaan syöty hyvin tässä viikonlopun aikana. Pitkästä aikaan jaksoin etukäteen katsoa ruoat ja shopata ruoat sen mukaan. Ja niin me syötiin ööö...mitä me oikein syötiin?!!  No lauantaina ainakin Pinzan suosikkeja: Ranskattaren Paahtoleipää (Puputytön juhlakirja), marinoituja tofupihvejä (marinadi Puputytön juhlakirjasta), sienikastiketta (Vegaanin kotiruoka kirjasta) ja riisiä, päivälliseksi soijasuikale-makaronivuokaa (Puputytön juhlakirjasta), sunnuntaina Conscious cook kirjasta pestoleipiä ja tomaattikeittoa. Lauantaina leivottiin yhdessä P:n kanssa, P teki suklaapikkareita ja minä siitä conscious kirjasta fiinejä mpvoisuklaaruutuja, joista ei tullut yhtään hyviä.

Alla teille hirveesti kuvia. Niiden ei pitänyt jäädä tonne alas, mutta ne vaan meni sinne. Ja mä menen nyt katsomaan vikan jakson Walking Deadia. Son moro!

Luovaa kokkausta! Paino leipien päällä.

Vimpan päälle sileetä keittoa

Joo-o, kyllä voi tomaattikeittokin olla hyvää!

Tomaattipestomozzarellaleivät.nom nom nom.

Jälkkäri. Suklaavanukas Puputytön Juhlakirjasta

Oli meillä tälläinenkin vieras!!

Aamupala cashekermapläjäyksellä

Vatsataudin jälkitunnelmia

Kyllä se siitä sitten yltyi ihan oikeaoppiseksi vatsataudiksi, jopa niin että yöllä ajattelin jos en ihan kuolevani niin ainakin vaipuvani koomaan kaikesta siitä kurjuudesta. Kävi sitten vielä niin, että menin hyvänä hetkenä syömään joululahjaksi saamaani superhyvää suklaata ja nyt en kyllä varmasti pysty syömään sitä enää ikinä.

Tämän päiväiset treffitkin siirtyivät sitten jonnekin tulevaisuuteen. Enkä päässyt eilen matikantunnille. Mutta! On tässä jotain hyvääkin! Paino on hyvin lähellä sitä mihin se kuuluisikin! Toki ymmärrän, että se on vaan väliaikaista, mut kyllä siitäkin saa ilakoida :D

Eiliseltä ei ole mitään muuta kerrottavaa, pelkkää lojumista koko päivä. Olen ihan kiitettävästi saanut luettua sitä Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" kirjaa. Taisin siitä jotain eilen kirjoitttaakin. Sitä on vähän erilaista lukea kuin jotain ihan perusromaania. Kun lukee tavallista kirjaa niin siihen syventyy ja uppoutuu ja kiintyy. Tähän kun yrittää samaa niin pian huomaakin, että on ihan jumissa eikä etene minnekään ja sit onkin jo tarina vaihtunut. Eli tätä lukiessa saa kerrankin olla "pinnallinen" eikä kaikkea tarvitse koko ajan sisäistää ja ymmärtää. Helpotus! Eikä missään tapauksessa voi kiintyä, kun koskaan ei tiedä milloin tarina katkeaa.

Mulla on aika paljon taas kaiken maailman muita kirjoja, joita haluaisin ihan kamalasti lukea, mutta kun ei nyt missään nimessä sais, kun on kaikki noi koulujutut. (joita siis en ole lukenut siltikään)

Tänään aamusta, jo puoli yhdeksän aikoihin ovikello soi. Siellä oli maakotka. Se raapaisi minua käteen. Ei vaineskaan, vaan siellä oli postimies sylissään kaksi pakettia, jotka olivat molemmat Japanista ja osoitettu minulle! Olinkin niitä jo odottanut, mutten silti uskonut, että ne näin pian olisivat tulleet. Siellä oli siis uusin nukkeni, ensimmäinen Middieni sekä lisää Blythe kangasta. Kangas, joka siis voisi lähettää vaikka kirjekuoressa, kun ei sitä tarvitse suojata särkymiseltä, oli tukevassa pahvilaatikossa, jossa oli neljä arkkia pinkkiä silkkipaperia ja vielä varmuuden vuoksi käärittynä kuplamuovipussiin...Tokihan minulla on käyttöä niille kaikille, mut silti olis vähempikin riittänyt.
Suloinen Vicky on siinä antamassa vähän käsitystä kuinka paljon pienempi Middie on. En ole ainakaan tällä hetkellä ottamassa sitä laatikostaan, kun olen siis aikeissa myydä sen. Mutta saa nyt nähdä, ei ole punatukkaisen sanaan aina luottaminen... ;)

Sain eilen myös tuoreen version Kasvisseikkailu kirjasta. On tietenkin kamalan noloa myöntää, mutta mun mielestä jotkut mun kirjoituksista on tosi hauskoja :D Ymmärrän, ettei ne varmaan ole kaikkien mieleen, mutta kaltaiseni hauskat ja kepeät tyypit varmaan tykkäävät :) Vai mitä mieltä olette näistä? No voihan rähmä! Ei ihan kamalan selkeinä tulleetkaan näytille. Enkä mä osaa kyllä muutenkaan niitä laittaa, joten kirjoitan alle mitä niissä sanotaan. Sorry!

Erityisesti kotimaisia omenoita syömällä voi ainakin hetkeksi vaientaa äitejä ja isiä, sillä mitä kovempaa rouskutat, istä vähemmän harmilliset äänet kuuluvat!

Syömällä paljon salaattia voi lapsi tai lapsenmielinen kepeytyä niin, että kovalla tuulella saattaa päästä lentoon!

Kestävyyden lisäksi kaali rikastuttaa mielikuvitusta! Välillä liian mielikuvituksellisilla lapsilla ja lapsenmielisillä voi olla aivan liian hauskaa, niin että ulkopuolista saattaa hieman kismittää!

Ja mikä parasta, kirjassa ei ole kirjoitusvirheitä!! Ihan loistavaa!

Mutta nyt mä meen kokeilee, miltä ruoka tuntuu suussa. Jännittää.

xoxo,

Raisa

 

Sosiaalisia kohtaamisia

Snip snap. Olen jonkin sorttisessa vatsataudin pyörityksessä. Aamulla ihmettelin, että miten mun on näin kamalan kurja olla, kun kaikki asiat on kuitenkin ihan kunnossa, eikä mulla se tekemättömien asioiden lista niin kamalan pitkä ole. Kunnes sitten ylösnoustuani tajusin, että mulla onkin kurja olo fyysisesti, ei henkisesti. Tai siis ennen kaikkea fyysisesti ja varmaan sit sen takia vähän siellä näkymättömälläkin puolella. Nyt mulla on kauhee nälkä, mutta ei ruokahalua. Tosi ristiriitasta. Söin sitten banaanin. Ja juon minttuteetä, kun sen pitäis rauhoittaa vatsaa tai jotain.

Aamulla kun kävin läpi kaikkia niitä asioita, joista vois jotain ahdistusta repiä, niin tulin suosikkiaiheeseeni: kemiaan. Ionit on sähkövarauksineen niin syvältä, että taidan jättää leikin kesken. Mulla ei ole mitään tarvetta suorittaa pitkää kemiaa, en ole missään vaiheessa ajatellut sitä kirjoittavani, joten ehkä tämä on vaan fiksu päätös, jättää sen murehtiminen? Inhoan luovuttamista ylikaiken, mutta joskus sekin on paikallaan.

Noita koulujuttuja on tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu etten niistä voi kunnialla kaikista selvitä. Äikkään pitäis lukea yks kirja, jota olen kyllä jo 1/3 lukenutkin, mutta pitäis lukea kuitenkin 3/3, ja lisäksi äikkään tarvittais aihe johonkin tyylilajiesseeseen. Mulla on kaksi ruonoa, joista tykkään ihan kamalasti, mutta en kummastakaan tiedä et mitä tyyliä ne edustais. Tätäkin olen kauhiasti pohtinut, että mikä se mun teksti sitten olis. Aamulla keksin, että se vois olla Liisa Ihmemaasta pätkä. Se menis romantiikan puolelle. Siis ei tietenkään harlekiiniromantiikan, mutta kun on niitä postmoderneja ja naturalistisia tyylejä niin on sit myös romantiikka, johon kauhu ja sadut usien kuuluvat. Sellasta paisuttelua.

Enkun tunnillekin pitäis joku kirjotelma tehdä. Bilsaa pitäis opiskella ihan hirveen paljon enemmän mitä oon nyt opiskellut. Olen kuitenkin sitä yrittänyt ihan tosissani, niin että samaan aikaan kirjoitan lukemaani paperille omin sanoin. Mulla on nimittäin ihan mahdottoman vaikea lukukausi meneillään. Tuntuu, ettei mikään meinaa mennä ylintä kuorta syvemmälle. Mikään ei tunnu jäävän muistiin. Mulla on se keskittymisjuttu menossa eteenpäin, mutta jotenkaan mä en välittäis kauheesti siitä tälleen julkisesti höpöttää, ainakaan vielä. Sen voin sanoa, ettei ainakaan vielä kukaan ole sanonut ettei mussa mitään vikaa olis ;) Emmä siis tälläisiä asioita mitenkään häpeile, siitä ei ole kyse, mutta ehkä mä kuitenkin haluan säilyttää jotain ihan vaan omana tietonani.

Lauantaina oli Animalian Kevätpäivä. Olin sinne kaverin "yllytyksestä" ilmoittautunut, ja sit kaveri itse ei päässytkään. Olin jo ulkovaatteet päällä ovelle menossa, kun tajusin saaneeni asiasta kertovan tekstiviestin. Yikes! Tuli erinäisiä pieniä paniikkeja. Mitä nyt? Missä se on? Ketä siellä on? Mökötänkö koko päivän yksinäni jossain nurkassa? Netistä sitten reittihausta etsimään reittiä sinne, se suurpiirteisesti paperille ja sit matkaan. Pääsin hyvin aina ratikkapysäkille asti mut sit en enää tiennytkään mihin mennä. Olin unohtanut katsoa sen loppumatkan. Tiesin vaan, et montako pysäkkiä oli ennen kuin mun piti jäädä pois. (nekään ei kyllä täsmännyt, mutta onneks osasin lukea). Kiitos punaisen tukkani yksi meidän PKS ryhmästä tunnisti minut ja se sit ties minne meidän piti mennä. Huh!

Perillä odotti huoneellinen "kettutyttöjä ja -poikia", tosiaktivistejä mustat kommandopipot päässään...not. Oikeesti oli huoneellinen naisia ja muutama mies. Eikä oikeastaan kenestäkään olis voinut päällepäin sanoa, että noi on just niitä vekaaneita. Yhdellä oli rastat ja joku näkyvä lävistys, kaikki muut oli enemmän tai vähemmän ihan tavallisen ihmisen näköisiä. (kun mä olin vähän laskenut senkin varaan, että pysäkiltä seuraan sitten "oikean" näköistä porukkaa perille). Must aon ihanaa, kun eläinaktivistit eivät erotu joukosta. Että ne on ihan taviksia.

Ihan alkuun meillä oli aamupala. Todella ihana aamupala. Koko päivän meidän nälkää piti loitolla vegaaninen pitopalvelu Ruskanväri. En voi muuta kuin suositella niitä! Mä söin ihan kauheesti. Mutta olin onneksi pukeutunut mekkoon, joten saatoin syödä hirveesti ilman, että olis paisuvan mahan tieltä pitänyt availla nappeja. Kotona se on ok, mutta muualla ei. Aamupalaksi oli siis täytettyjä voileipiä, toisessa oli hummusta ja jotain, toisessa tofua ja jotain ihan älyttömän maukasta aur.kuiv.tomaattilevitettä. Kävinkin antamassa siitä levitteestä palautetta. Söin ainakin kolme leipää, kun olen niin ahne.

Ohjelmassa meillä oli tutustumisleikki, puheita, opastuksia ja harjoituksia. Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen ja antoisa päivä.

Lounaaksi oli mausteinen tomaatti-papukeitto ja leivän päälle sitä hyvää aur.kuiv.tom.levitettä. Söin paljon leipää. ;) Söin siis keittoakin! Ja sen jälkeen olis pitänyt saada jälkiruokaa. Mutta sitä ei ollut tarjolla. Piti päästä kauppaan. Kaupasta piti saada merkkareita. Söin myös paljon Sallan Tipu -karkkeja. Annoin myös Sallalle merkkareita.

Kahvitauolla oli suklaa-vanilja-punssi(?) pikkukakkusia! Ne oli hyviä! Aluks olin istä mieltä, että tyyyylsääää, mutta toinen tai komas haukku osoittikin, että hopla! Eipäs olekaan! Leivonnaisia jäi sinne notkumaan kymmenkunta "ylimääräistä". Koko ajan kuikuilin niitä, teki niin mieli hakea vielä toinen. Vähän jo keskittyminenkin herpaantui, kun ne niin häiritsi. Lopulta muiden yllytyksestä hiivin huomaamattomasti hakemaan toisen. Ja heti minun perääni haki joku toinenkin! Ha!

Vuosikokouksen jälkeen, johon minun ei pitänyt osallistua, mutta osallistuin kun en viitsinyt yksinkään mennä mihinkään notkumaan, siirryttiin Animalian toimistolle. Siellä askarreltiin nimilaput. Ja nostettiin maljaa. Ja syötiin :D Meinas käydä tosi huonosti sekä pääruoan että jälkkärin kanssa. Sillä kova sokerinpuputtaminen oli vienyt minulta ruokahalua ja olin sitte viimeisten joukossa hakemassa ruokaa ja meinasin jäädä ilman! Ja sama juttu jälkkärin kanssa. Sain kuitenkin itseni ihan täyteen ahdettua. Iltaohjelma oli huomattavasti rennompi, enimmäkseen jutustelua ja hengailua. En juurikaan tutustunut uusiin ihmisiin, enemmänkin syvensin tuntemusta jo aiemmin tuntemiin, paitsi oli siinä yksi uusikin. Oli oikein kivaa, eikä yhtään pelottavaa. Jossain vaiheessa sitten muistin kännykkäni, joka oli siis ollut koko päivän äänettömällä. Oli tullut 11 puhelua ja juuri paraikaa siippani siellä soittelikin... Oli hiukkasen kiukkuinen kun olin ollut koko päivän poissa. Olin ehkä huonosti ilmaissut tilaisuuden kestävän koko päivän. Olin kyllä pyytänyt mukaan. No, loppuilta meni sit vähän nihkeämmissä merkeissä. Lähdinkin kotiin heti kuin vaan pystyin, bingon jälkeen. Olin lupautunut bingoavustajaksi. Oltiin pimeässä Earth Hourin vuoksi. Pieniä bingonumeroita oli hankala nähdä.



Oli oikein ihana päivä, itse koin sen kiitoksena meille vapaaehtoisille. Vaikka ohjelmassa olikin koulutusta, niin siltikin se tuntui enemmän palkinnolta. Aion osallistua seuraavallakin kerralla!! Ennen lähtöä kävin vielä kertaalleen kiittämässä keittiöhenkilökuntaa, kun oli niin hyvät sapuskat.

Ai nii, yks juttu vielä. Päivän parasta antia (ei oikeesti!) oli se, kun yksi osallistuja (just se sama, jonka avulla oikeaan paikkaan löysinkin, ja jonka seurassa melkeinpä koko päivän olin) kysyi mun nukeista *sydän*. (niin, että vaikkei se ollutkaan parasta mainiossa päivässäni, oli se silti hienoa). Vinkki: jos haluat tehdä raisan päivän, kysy siltä sen nukeista ;)

Moi nyt!  Kaikki kuvat nyysitty Animalian PKS ryhmän sivuilta, kuvaajana toimi T.H. Kiitos kuvista, joihin en kysynyt edes lupaa!

xoxo,
Raisa

Puputytön Suosikkituote x 2!!! + muuta roinaa

Kyllä! Luit aivan oikein!! Tällä kertaa kaksi suosikkituotetta!! Yhdellä luvulla!! Uskomatonta! Näin hyvää tarjousta ette muualta saa! Ja kirjoitusvirheet vielä kaupan päälle!!

Suurin osa teistä varmaan hyvin tietoisia huimaa vauhtia lähestyvästä pääsiäisestä. Jos minulta kysyttäisiin, niin henkilökohtainen mielipiteeni pääsiäisestä on varsin tyly: paska pyhä. Varsinkin nyt kun olen työtön ei saa edes ylimääräisiä vapaapäiviä, kun koko elämä on yhtä vapaapäivää. Tietenkin on muutaman päivän tauko iltaopinnoista. Mutta joudun silti opiskelemaan melkoisesti vapaapäivinäkin, kun olen niin pahvi. Niin. Siis pääsiäinen. Aivan turha pyhä. Paitsi jos sen keikauttaakin kevään juhlistamiseksi. Silloin se onkin aikas mukava. Ruokien laita on vähän kiikun kaakun. Pääsiäisruat perinteisesti on ihan tosi eläimellisiä. Suklaamunienkin kanssa käy vegaanin vähän heikosti - pelkkiä tuhkamunia on tarjolla vegeille. Plääh. Mutta!!


 Onneksi on Panda, tuo omintakeisten namusten ehtymätön lähde (joka ei kylläkään käytä missään tuotteissaan reilun kaupan suklaata, ja on siellä joku johtohahmo tästä jotain typerää kommenttiakin johonkin haastatteluun heittänyt)! Panda valmistaa pääsiäisen ja joulun tienoilla todella herkullisia suklaalla päällystettyjä marmeladimakeisia. Keväällä ne on Tipuja ja talvella olisko ollut Tonttuja? Ja ne on kuulkaa todella hyviä! Mikä parasta! niissä on pitkä säilyvyysaika, joten niitä voi ostaa ison satsin varastoon (uhkarohkeat jättävät tämän pyhien jälkeen, ja tuurilla saavat ne puoleen hintaan, tai sitten jäävät kokonaan ilman) ja käyttää pitkin vuotta, kunnes tulee uudet karkit kehiin. Tai sitten ostaa niitä hillittömän määrät ja syö itsensä niistä niin pahaan ähkyyn, ettei todellakaan tee mieli ennen kuin vasta seuraavana jouluna ;)

Puputyttö siis epäreiluudesta huolimatta suosittelee Pandan Tipu makeisia! Ehkä voisitte käydä vaikka Pandan facebook sivuilla jättämässä toivomuksen reilun kaupan suklaasta. Minä ainakin olen jo jättänyt. Siihen ei kyllä kukaan vaivautunut vastaamaan...mutta jos niitä toivomuksia alkais tulvimalla tulvia niin eihän sitä koskaan tiedä, voi olla että nekin taipuis ja pian saatais Pandalle reilua suklaata. Aikoinaan, ei varmasti pidä enää paikkaansa, yksi postitettu kommentti vastasi viittäsataa asiakasta! Facebookin aikakaudella se on ehkä enemmänkin 100 tms. Mut silti. Eli kannattaa esittää toivomuksia, yksittäiselläkin on aika iso painoarvo.

Suosikkituote nro 2. Tiskikoneen pesuaine. Tai siis miksikä niitä sanotaan? Tiskiaine? Konetiskiaine? Astianpesukoneeseen laitettavat tabletit kuitenkin kyseessä. Vegaaneilla on tässä kohtaa vaihtoehdot aika vähissä. Varsinkin, jos ei asu jonkin ekokaupan läheisyydessä. Vaan kaipa niitä vois tilata nettikaupoistakin. Joop. Mutta isoimmista marketeistakin saa onneksi kahta vegaanista konetiskiainetta, joista toisen vegaanisuudesta ei sitten olekaan ihan takeita. Periaatteessa joo, mut jotain pientä eläimellistä niillä sit kait kuitenkin meneillään. Kyseessä siis Ecover, joka ymmärtääkseni näistä ympäristöystävällisimmistä, yleensä ekokaupoista ostettavista, merkeistä kaikista "epäilyttävin". Ja ainakaan meidän käytössä se ei ole edes ollut mitenkään erityisen hyvä. Ollaan kokeiltu joitain muitakin merkkejä, Ekolosta ostettuja, ja ollaan oltu niihin aika pettyneitä. Kalliita ja tehottomia. Joten käytettiin Ecoveriä. Ja kun sitä sai sit vielä meidän lähellä olevista kaupoistakin. Kunnes sitten täällä blogissa joku mainitsi Attituden. Ja sitäkin sai meidän lähellä olevasta kaupasta! Wohoo! (täällä H:gin perukoilla ei ole Ruohonjuuria eikä Ekoloita) Ostettiin siis Attitudea. Siinä oli kyllä vähän harmillinen iso muovipakkaus. jostain luin niiden puolustelua siihen, et sitä itse pesutablettia ei ole sitten kääritty muoviin...seli seli. No, niitä sai myös ostettua pussissa, siltikin muovissa. No, nyt on kuitenkin kaupan hyllyille ilmaantunut myös kartonkinen pakkaus!  (ja taas toisaalta, mitä välii? Tai no, ehkä kun on kyse kansainvälisestä firmasta niin sillä pakkauksellakin alkaa olemaan merkitystä?) Ja koska tässä on ainakin meidän käytössä ollut pesutehotkin kohdallaan (varsinkin jos minä täytän koneen, jota kyllä harvemmin teen, koska olen pyykkivastaava) voi Puputyttö suositella tätä lämmöllä. On tässä kyllä yks melko ärsyttäväkin puoli, on nimittäin varmaan kalleinta tiskiainetta mitä markkinoilla on...mut eikös se ole tosi hip ostaa kaikista kalleinta? Eikö ihmisillä ole tapana rehvastella sillä, et kattokaas hei! Meillä on rahaa kun ostetaan tätä kaikista kalleinta. Ei kyllä ehkä ihan päde tiskiaineiden suhteen. Entä jos aloitettais joku uusi trendi. Oltais tosi cool pesuaineinemme?

Ei ollut Akateemisen kynät näin hienoja.

Mulla oli eilen tosi ihana päivä. Työttömän ei tietenkään pitäis rehvastella ihanilla päivillään, kun se on tietenkin työssäkäyvien selkänahasta revittyä. Sorry! Mut mulla oli siltikin ihana päivä! Treffasin kaupungilla Keidas -blogin Lotan. Käytiin syömässä ja suunniteltiin kaikkea kivaa. Haettiin vielä Niia's Cupcakesta pikkarit ja tungettiin ne naamaamme. Oli ihan älyttömän hyvät porkkanakakkupikkarit! Mutta liikaa kuorrutetta. En olis ikinä uskonut sanovani tollaista, mut sitä oli vaan liikaa. Sit käytiin vielä Ruohiksessa ja sit Lotta-raukan olikin mentävä takas töihin. Ja minä jatkoin humputtelua. Kävin Tokyokanissa. Niillä ei ollut sitä mun oikeaa teetä, mutta jotain "korviketta" sille kuitenkin. Ja se oli myyjän sanojen mukaan luomua, vaikken siitä tunnistettavaa luomumerkintää löytänytkään. Ainakin se oli kamalan kallista! Ostin siis sitä. Ja vihreä tee karkkeja. Sieltä jatkoin matkaa Akateemiseen. Ostin kyniä, vaikkei niilläkään ollut mitään söpöjä hahmoja tai muuta.  Sieltä kävelin Kangaskaupan kautta Manga Cafesen. Ensiks kuitenkin vielä sinne kangaskauppaan. Muistin, että mulla oli joku kiva paikka mihin mennä, mut sit aika ajoin unohdin sen. Ja sit kun taas muistin alkoi hymyilyttää, niin iloinen olin ajtuksesta sinne menosta :) Ja siellä oli ihanaa *sydän*
Manga Cafessa kävin juomassa Sencha Sakuran. Älyttömän hyvä tee!! Nom nom nom!Luin hetken uutta mangaakin, vaikka piti lukea bilsaa. Sieltä kävelin Hakaniemeen, kävin Ekolossa ja Viivoanissa. Ostin ihan liian painavia asioita, joita jouduin raahaamaan sitte loppumatkan Sörnäisiin, ANimalian toimistolle. Olin etuajassa, joten aloin syöttämään kirjoja koneelle. Tein sitä koko meidän kokouksenkin ajan. Paitsi sitten kun alettiin katsomaan Huippuälykkäiden eläinten toista osaa. Ja se oli hieno!!

Pöh! Mies otti just joulukortit seinältä. Mun mielestä ne olis voinut ihan hyvin olla siinä ens jouluun asti. Kun olivat kerta olleet näinkin pitkään.

Mutta nyt mä haluan mennä ompelemaan! Pää pursuaa ideoita, joiden toteuttamisessa menettää hermot ja ompeluhalut!

Olen ehkä ihan pikkasen ymmrätämässä nukleiinihapoista/soluista/valkuaisaineista. Ihan pikkasen siis vaan, mutta oikein hyvä alku, varsinkin kun oli pitkään sellainen aika, etten meinannut ymmärtää mistään mitään.

Moi nyt!!

xoxo,

Raisa