Samperin hiraganat ja kuorsaava koira

Kenai on mukana töissä, ei enää uskalleta jättää sitä yksin kotiin. Tiistaina se repi patjaa mun puolelta, jääkaapin ovi on melko lailla romuna, siinä oli vaan verta ympäriinsä, kun tietenkin se hajottaa myös itseään repiessään vahvaa metallia. Edelleen tuntuu jääkaappi ja pakastin olevan tiiviitä, eli tuho ei ole vielä niin syvällä. En tiedä onko siitä jotain haittaa, että ne eriteet tms. on siinä näkyvillä.
Maanataina onnistuttiin nauhottamaan Kenain tohua vähän alle 10 min. Chris kun soitti mulle sitä ääntä töihin puhelimen välityksellä ni multa tuli itku. Kuulosti niin epätoivoisen koiran pelokkaalta ihmehaukulta. Ja sit siinä oli myös ulvontaa, Kenain ja Riston. C lintsas eilen koulusta, tänään ja huomenna mulla täällä töissä. Ens viikolla lapsilla hiihtoloma.
Nyt Kenai kuitenkin kuorsaa melko äänekkäästi tossa mun vieressä. On oikeastaan ihan mukavaa kun se on täällä. Harmi vaan, ettei se ehkä ole kovin lämpimästi tervetullut. Ja mä joudun tulemaan autolla sen kanssa.
Tänään yks suosikkipäiviäni, kun saan tulostettua yhteenvedon pankkiasioistani, jossa näkyy myös luottokortin tilanne. Se tulee aina päivän viiveellä, niin siks sitä ei näy heti tilipäivänä.

Olen hiraganoissani jo ihan sekaisin. Nyt periaatteessa osaan 38 merkkiä, mutta ainakin 8 menee jo ihan sekaisin keskenään. Enkä siis edelleenkään osaa yhtään sanaa, tai siis niiden lisäksi, joita olen satunnaisesti joskus oppinut. On se niin vaikeeta.

Nukkekotia olen vähän laitellut, sieltä oli yksi seinäpaperi irronnut ja aiheuttanut tuhoa kaataessaan nuken joka sitten ison päänsä kanssa kaatoi hyllyjä ja vaikka mitä... Mut en ole mitään fiksua jaksanut tehdä niiden kanssa. Haluaisin kyllä tehdä sarjakuvia. Mä veikkaan, et jos ihan kaikista maailman ammateista sais valita, eikä palkka olis iso tekijä, niin kaikista meluiten mä tekisin nukke ja miksei muitakin, kuvia, kuten esim. Barbie lehteen niitä valokuvasarjiksia. Ja sit markkinointitarkoituksiin erilaisia lavastuksia. Siinä mun unelmien ammatti. Miten siihen päästään? Se on jotain, mistä mä olen lapsenakin haaveillut. Mitä sä teet työkses? Leikin nukeilla ja muut kuvaa sitä :) Ehkä jos osais itse kuvata, niin vois olla paremmat mahikset pärjätäkin?

Oikeesti ei taaskaan mitään asiaa. Lapset on loppuviikon isällään, jotenkin irtonainen olo. Mennään ehkä hakemaan Jumbosta sushia illalla.

♥ R