Joutavanpäiväistä. Kiireiset älköön vaivautuko.

Ei mitään asiaa. Ainakaan painavaa asiaa, ihan ilmassa leijuvan pölyhiukkasen keveitä kirjaimia tässä vaan.
 Vieressäni, aamiaispöydässä maata pötköttää nude nukke. Uusin tulokas. Mrs. Retro Mama.


Eikö ole ihana videokin? Oi joi, on ne nuket ihania!

Olen ommellut ja skräpännyt. Sain yhden albumin niin valmiiksi kuin vain mahdollista, se on häihin joihin olen viikonloppuna menossa. Voi rähmä, kuulisittepa nää lauseet mun pään sisällä ennen kuin ne tulee ulos. Mistä tämä asiallisuus taas tulee?

Olet tässä (nuolen osoittamassa kohdassa)

Luen kesän viimeistä kirjaa. Se on aivan mielettömän hyvä, uuh..mutta nimeä en saa päähäni. No onneksi google-täti riensi apuun. Lyhyt historia lähes kaikesta. Bill Brysonilta. En kerro tästä vielä tämän enempää, kun on niin pahasti vielä kesken. Mutta kyllä tämä monen monta kesän aikana lukemaani kirjaa päihittää. Vaikka yllättävän hyviä kirjoja olen onnistunut lukulistalleni haalimaan. Sellaisia, jotka jää pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.

Mieleen jäi pyörimään myös eilisiltainen dokumentti kolmen 8-vuotiaan pojan murhasta. Todella huono juttu katsottavaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. Uudesta, täydellisestä (niin, se on jopa vaaleanpunainen!) tyynystäni huolimatta nukuin huonosti. West of Memphis taitaa olla dokkarin nimi. Mielenkiintoinen, mutta aivan kamala. Enemmän kuitenkin keskittyy syyllisiin/syyttömiin, ei niinkään uhreihin. Silti. Dokkarin jälkeen väiteltiin C.n kanssa siitä, tarvittaisko jotain Dexterin kaltaista Oikeuden ulkopuolelle, joidenkin typerien pykälien tms. jäävien "selkeiden" rikollisten rankaisijaa. Ei ehkä kummatkaan oltu sitä mieltä että joo, mutta mä olin aika kimpaantunut siitä, että ne tärähtäneet ihmiset, jotka suunnittelee vaikka just jotain presidentin listimistä taikka joidenkin julkkisten, koska niiden sisällä on ääniä jotka käskee niitä tms. Miksei ne vois vaikka jonkun John Lennonin sijaan tähdätä esim. ton dokkarin kovasti syyllisen oloiseksi tekemää tyyppiä? Niin, tietenkin kenestä tahansa sais syyllisen oloisen, jos siihen kovasti keskittyis. Siis tollasessa elokuvassa mehän ollaan aikalailla ohjaajan ja muitten ammattilaisten vietävissä. Kerrotaan ja jätetään kertomatta mitä halutaan. Mulla on tänään näköjään aika hankalaa taas muodostaa selkeitä lauseita.

Maanantaina olin Animalian kampanja kokouksessa. Matkalla sinne näin mustan kissan, jolla valkoista. Ja muistin nähneeni ilmoituksen kadonneesta mustasta kissasta, jossa valkoista. Joten ei auttanut muuta, kuin lähteä etsimään sitä ilmoitusta. Onneks muistin hämärästi missä olin sellaisen nähnyt. Löysin ja soitin annettuun puhelinnumeroon. Ei ollut kyseinen kissa, sillä mun näkemällä oli kaulapanta, kadonneella ei ollut. Niin, eikä ne olleet vieläkään löytäneet pikkukissaansa. Tosi surullista.

Joo, myöhästyin sitten vähän kokouksesta, vaikka olin lähtenyt niin hyvissä ajoin, että olis pitänyt ennättää sinne Punnitse ja Säästäänkin. En ehtinyt, ennen kuin vasta kokouksen jälkeen. Siitä lisää kohta.
Siellä kokouksessa tuli tosi ristiriitasia tunteita. Ensiks et ei hitto! Eihän meillä ole mitään hätää, jos eläinten hyvinvointi on tälläisten ihmisten käsissä. Niin fiksua porukkaa, niin paljon tietoa, niin paljon kaikkea. Mut sit kun sai kuulla kaikesta, mitä on vastassa...plääh. Ei ketään kiinnosta vaikka meillä olis Albert Einstein ajamassa meidä (tai siis eläinten) asiaa. Tai kyllä ketään kiinnostaa, mutta kun se on raha joka ratkaisee, niin ihan sama mitä vasta-argumentteja esitetään. Ne on ne isot kihot jotka päättää, ja nehän päättää niitä suosien, joilla rahaa ja valtaa on. Ja meillä ei sitä ole. Niin, että se siitä. Mietittiin siis tulevan mahdollisen lakimuutoksen sisältöä. Hienoja asioita, mitä siihen lisätä. Kuten vaikka porsimishäkkien kieltäminen. Mutta sitten meitä innokkaita infottiin enemmän politiikkaa seuraavan taholta, että pitäis ennen kaikkea keskittyä siihen, että lakiuudistus saatais tällä kaudella työn alle. Niin, ettei se siirtyis tälläisistä pehmeistä arvoista vähemmän kiinnostuneen uuden hallituksen päätettäväksi. Tai jotain. Mulla ei toi politiikka termistöineen ole kovin hyvin hallussa, mutta saitte ehkä sen ydinajatuksen sieltä? Siis että ei edes taistella hyvästä sisällöstä, vaan siitä, että jotain muutosta edes tulis. Sillä kun muutos tulee se ei voi olla tämän huonompi.

Koukouksesta poljin sinne P &S:ään. Niiden jääkaappi oli aivan tyhjä! Prkl! No, kun nakkeja oli saatava ei auttanut muu kuin polkea Ekoloon. No voi harmin paikka, EKolo oli kiinni. No, nakkeja oli saatava! Keskustaan Ruohonjuureen. Samperi! Siellä olikin niin paljon kaikkea, mitä oli saatava, nakkien lisäksi että menikin sitten vanhaa rahaa viissataa. Huh huh. Sieltä sitten lopulta kotiin. Kamala väsy.

Niin, olen siis kaksi nukkeakin myynyt :) Olen tosi tyytyväinen, että sain ne hyvään kotiin. Jonnekkin, jossa niille on antaa vähän enemmän aikaa. Sillä aikaa nämä nuket vaativat!

Mun mielessä koko ajan pyörii joku juttu, mistä mun piti kirjoittaa, mut en millään saa siitä kiinni. Ha!!! Sainpas!

Olen jatkanut karsintaa. Täältä sain taas pienen kipinän! Mullahan tämä on siis hyvin on/off toimintaa. Tärkeintä varmaan olis tyrehdyttää se tavaravirta kotiinpäin, mutta se on myös se kaikista tylsin kohta. Joten mulla tämä etenee niin, että kun on oikea aika ostaa minä ostan ja sitä sitten hiukan viiveellä seuraa aika karsia. Toivottavsti pitkällä aikavälillä karsiminen on tehokkaampaa kuin ostaminen :) Joka tapauksessa tällä hetkellä karsiminen tuntuu hyvältä. Linkin ohjeen mukainen yksi tavara päivässä on aivan liian hidas tahti minulle tällä hetkellä, joten karsin sydämeni kyllyydestä, mutta ehkä sitten kun pahin on ohi voin siirtyä maltillisempaan tahtiin. Skräppikamojakin käyn läpi sillä silmällä. Aika vähän niissä kyllä on mitään, kun olen niin tehokkaasti onnistunut kutistamaan varastojani ihan perinteisesti käyttämällä niitä. :D Nukkejutut on vielä liian *jotain*, jotta niitä pystyisin yhtään karsimaan, päin vastoin siinä maailmassa on aivan väärä kulkusuunta: tavaraa vaan kerääntyy lisää ja lisää. Joskus myöhemmin sitten! Innolla kuitenkin odotan, että alkaisin nukenvaatteita karsimaan. Ihan liikaa on sellaisia, joita ehkä joskus jos tietynlaisen kuvan haluaisin ottaa voisin tarvita.

Mutta nyt menen! Sekä ompelemaan, että uudella nukella leikkimään ja varmasti myös karsimaan!

Heipp! Ai niin, syvällisen itsetutkiskelun jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ehkä olisikaan hullu, saan vaan mielettömät kiksit siitä jännitteestä, joka syntyy nettihuutokaupoista ja kaikesta siitä tavaran odottelusta jne. Ja kun jännite taas purkautuu tuntuu kaikki todella tylsältä. Ja lisäksi johtuen jostain mistä olen ehkä lapsena jäänyt paitsi, taikka parista lujast aiskusta ppähän herkässä kasvuiässä (putoaminen tuolilta ja myöhemmin hevosen selästä ikävästi asfaltille) minä yksinkertaisesti tarvitsen enemmän *vähän kaikkea* ollakseni tyytyväinen. Mutta taas toisaalta kun olen tyytyväinen se on supertyytyväisyyttä, sillä perustyytyväisyys ei tunnu mitlään superin rinnalla. Miksi voi tyytyä vähään kun voi saada niin paljon enemmän?

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus.

xoxo,
Raisa

Politiikkaa ja pupuja.

Mietin aamulla, et miks mun ei taas tee mieli kirjoittaa blogiin mitään, kun taas joskus muulloin tekee oikein kovastikin. No, tuli siihen tulokseen, että mua ei oikein kismitä mikään tällä hetkellä. Mitäs sitä mitään/ketään parjaamaan silloin. Sitten mietin, että jos kirjoittaiskin sitte jostain hyvistä asioista. Ja vaikka niitä onkin tosi paljon, niin ei silti mikään innostanut niin, että olisin siitä kiivaasti halunnut kirjoittaa.

Sitten keksin politiikan. Josta mun ei siis missään tapuksessa tulis kirjoittaa, kun en yhtään (siis yhtään!) seuraa. Tiedän, että presidenttinä on Sauli Niinistö. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Kun en lue lehtiä, en katso uutisia, enkä netistäkään jaksa niitä seurata. Hitto soikoon, mä en tiedä kuka on pääministeri! Ihan kamalan noloa. (pakko oli googlettaa ja ei hitto! Katainen!)

Mutta, joitakin vuosia sitten otin selvää Vihreiden vegaaniedustajista. Niitä oli silloin kolme. Niin just, kolme. Aika säälittävää. Yksi näistä kolmesta oli Emma Kari. Emmasta tulikin sitten oma ehdokkaani niihin, ja kaikkiin mahdollisiin niiden jälkeisiin vaaleihin. Eikä mun tarvitse yhtään seurata mitä se sanoo/tekee, kun uskon siihen, että se fiksuna vegaanina tietää miten toimia. On tietenkin vähän edesvastuutonta äänestää jotain selvittämättä sen enempää ko. ehdokkaan mielipiteitä ja tekemisiä. Mutta jos ei jaksa kiinnostaa, ja kuitenkin luottaa siihen, että vegaanius takaa jo itsessään jotain ja se yhdistettynä varmasti ihan fiksuun ihmiseen, niin eikö silloin itse voi löysätä ja keskittyä muihin asioihin?

Ja vielä sekin, että mitä hiton väliä sillä on? Oikeesti, mitä enemmän niille tyypeille antaa valtaa, sitä varmemmin ne alkaa sitä väärin käyttämään. Meni nyt vähän reisille toi. Mut siis tuntuu siltä, että poliitikot aloittaa suurella sydämellä, suurilla ideoilla parantamaan maailmaan, mut mitä enemmän vuosia tulee mittariin, mitä korkeammalle arvoasteikossa ne kohoaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä arvotkin karisee, tilalle tulee raha ja valta. Vai ne merkitsee. Minnekään ei enää kumarreta, ettei samalla pyllistettäis muualle. Ja silti ollaan samalla häikäilemättömiä, käytetään muiden rahoja omiin asioihin, ollaan aina suurimman puolella ja vähät välitetään pienistä. Musta on ihan älyttömän kummallista, että meillä kerätään puhelinkeräyksillä ja muilla, varoja uuteen lastensairaalaan. Siis mitä ihmettä? Kerättäis ennemmin johonkin puolustusmenoihin. Ja niille automaattisesti annettavat rahat menis sitten sinne sairaalaan. Jotenkin todella arveluttavaa tollanen. Siis just se, että joku tollanen tunteiisin vetoava voidaan jättää budjetin ulkopuolelle, sillä siihen on helpompi kerätä kansalta varat, kuin just johonkin hävittäjiin, jotka ostetaan vaan jossain halleissa säilytettäviksi. Kuka *piip* tänne nyt haluais hyökätä, eihän meillä ole edes mitään ihmeellistä tarjottavaa? Rehevöityneet järvet, saastunut meri, hakatut metsät. Ketä kiinnostaa?

Muuten, lähin kosketukseni politiikkaan on ollut joskus 12-14 vuotta sitten olin hetken aikaa mukana jossain sukkaringissä. Nuoret lukijat ei varmaan tiedä, mutta aikoinaan pyöri kaiken maailman juttuja, niinku et sä ostat kolmelle listassa olevalle just vaikka sukat ja itse saat sitten vuorostas kuudet (kunnon pyramidihuijaus) jne. Niin, mä siis sain yhden kirjeen, en yhtään sukkia kylläkään, ja mun olis pitänyt lähettää lasten sukat, vai olisko ollut sukkahousut, Anni Sinnenmäelle. En lähettänyt. Sorry Anni. Mut tosissaan, en saanut minäkään yksiäkään sukkia. En siis sano, ettei Anni lähettänyt, mun ei olis siltä niitä pitänyt saadakaan.

Muuten, toinen niistä Vihreiden vegaaneista oli Leo Stranius. Kolmatta en muista. Ei hitto, nyt mua alko vähän epäilyttämään, että olisko sittenkin ollut kaksi kertaa kun olen sitä asiaa niiltä tiedustellut, sillä ihan ekalla kerralla mä olen äänestänyt jotain miestä. Joka ei kyllä päässyt jatkoon, Niklas tais olla. Mä kirjoitin sen blogiin jonkun kommentinkin siitä, miten saada kenkiä tilattua ilman tullimaksuja...No joo, jos joku nyt sitten lähtiskin tarkistamaan näitä mun "faktoja" niin voi olla, ettei ihan täsmäiskään. Mut jotain sinne päin kuitenkin. Siis voi olla, että tässä kaksi tapahtumaa yhtyy yhdeksi. Kuitenkin, silloin kun oli kolme (Niklas Piiparinen oli se eka vegaani, jota olen äänestänyt) vegaania, niin yksi niistä oli Leo Stranius. Ja aivan täysin ilman yhtään mitään perusteita, ainakaan mitään järkiperäisiä, niin sitä en ikimaailmassa äänestäis. Mun mielestä siinä on niin epäihminen kuin olla ja voi. Sellainen, jossa ei ole mitään tartuntapintaa. Teflonmies. Sellainen, joka varmasti pysyy kaikissa suunnitelmissaan ja päätöksissään. Ei ikinä te emitään virheitä, ainakaan omasta mielestään. Ei varmaan edes vessassa käy.

Menipä taas asiattomuuksiin :) Mulla siis ei ole mitään perustetta tolle mielipiteelleni, ehkä jotain joskus siitä lukenut, että tollasen kuvan saanut. Tai sitten se on vaan ulkonäkö tai jotain.

Ennen kuin lapset oli lähössä isälleen puolitoista viikkoa sitten emidän oli tarkoitus viedä pupuja ulos. Me siis viedään niitä valjailla, ja se on aina melko stressaavaa. En osaa sanoa tykkääkö puput siitä vai ei. Tai no, Sokeri, se arka pupu ei taida tykätä yhtään, värisee vaan jossain kuusiaidan suojissa. Hyrrä saattaa jotain tutkia ja syödäkin. Olen kuitenkin ajatellut, että vaihtelu tekee niille hyvää. Niin, meillä oli siis tarkoitus viedä ne ulos, mutta Sokeri olikin kasvanut viime vuodesta niin, ettei valjaat millään mennyt sille. Aika mälsää. Leikattiin sitten vaan kynnet ja juurikin Sokerilta niskasta takku. Niillä tuntuu olevan nyt jo karvanlähtöaika! Valo vähenee ja syksy tulee ja sit talvi!!! Äääk!!

Kun oli niitä tosi kuumia ilmoja kesän alussa aloin pitämään pupujen huoneen ovea koko ajan auki, jotta ilma kiertäis tehokkaammin. Ja ehkä Sokerikin uskaltautuis pois sieltä huoneesta vaikka öisin sitten. Ei ole kyllä mitään jälkiä, että kumpikaan niistä kävis huoneensa ulkopuolella. Mutta sen oven aukipitäminen on kuitenkin auttanut siinä, että Sokeri pystyy olemaan pötköllään vaikka minä sattuisin olemaan näkyvillä. Aina aiemmin se on ollut melko säikkynä, jos joku tulee niiden huoneeseen, tai jos ovi on ollut auki ja se on nähnyt liikettä. Mutta nyt se pystyy siis ihan pötköttelemään, vaikka mä liikkuisinkin Tehtaalla. Ei kuulosta miltään, mutta meillä aika iso juttu :)

Ei muuta, ihan pahvipää kirjoitus taas :) No, onneks mulla on niin kauniita nukkeja.

xoxo,
Raisa

Brändeistä ja vaaleista

Vitsi, meillä on mahdollisuus saada kasvissyöjäpresidentti! Oikeesti! On se vaan hienoa! Mä olen poliittisesti niin häpeällisen valveutumaton, etten oikeesti tiedä mistään mitään. Jonkin aikaa sitten pikaisesti luin kaupan kassalla iltalehdestä jonkun 10 kysymystä ehdokkaille –jutun. Siinä kysyttiin mm. turkiksista ja lempiruokaa. Vastausten perusteella ehdokkaitani olivat Arhinmäki ja Haavisto. Jossain kohti oli hyvin selvää, ettei Paavolla ollut mahkuja, joten ehdokkaakseni valikoitui Haavisto. Mulle selvis vasta alle kaksi viikkoa sitten, että Haavisto ei tykkää tytöistä silleen kun pojat yleensä. Ja samalla selvisi, että tämä on kuulemma ollut iso asia otsikoissa vaalien alla. Näin hyvin olen ollut taas kaikesta ”oleellisesta” pimennossa. Niin kuin presidentin seksielämä olis ketään aiemminkaan kiinnostanut, miettikää nyt vaikka Ahtisaarta nakuna…mutta takasin asiaan! Mä myönnän ajattelevani poliitikoista aika kamalia asioita, mielestäni kaikki ajavat siellä vaan omia asioitaan, kavereittensa asioita jne., vähät välittäen yhteisestä hyvästä. Toki nekin asiat tulevat siinä sivussa jotenkuten hoidettua, ehkä enemmän kapinan pelossa, kuin muista yleisesti hyväksyttävimmistä syistä.

Ennen vaaleja luvataan mitä vaan, vaikka kuu taivaalta, jos joku sitä älyää pyytää ja mistään ei loppupeleissä olla oikein mitään mieltä, ettei kukaan (äänestäjät) vaan suuttuis ja antais ääntään sille vielä hajuttomammalle ja mauttomammalle ehdokkaalle. Tässä kohtaa mun on ihan pakko pienesti nostaa hattua ”persuille”, jotka on avoimesti ja isolla äänellä ajamassa asiaansa, olkoonkin asiansa väärä.. Mutta ainakaan eivät ole  ”kaikkien kavereita”.

Joten minä äänestän ”mutu”periaatteella, vähän seuraan mitä viisaammat asioista ovat mieltä ja sit se paljastus: jota ennen kuitenkin pieni pohjustus: ihmisillä täällä suomessa on kuitenkin asiat melko lailla hyvin (oikeesti, kyllä ne on), joten (paljastus) äänestän niiden puolesta, jotka eivät vaaliuurnille edes pääse, opaskoiria lukuun ottamatta: eläinmyönteisintä ehdokasta. Valitettavasti eläinasiat eivät kovin usein ehdokkaiden mainospuheissa näy (kun ei niiltä elukoilta ääniäkään heru), ja taas toisaalta, vaikka näkyiskin mä en olis niistä tietoinen, kun olen uutispimennossa. Hitto, mä olen lukenut niin viksujen ihmisten tekstejä viime aikoina, että mulla on ihan paranoidi fiilis näistä mun omista, tuntuu, että kohta joku on teilaamassa kaiken mitä kirjoitan ja osoittamassa kuin tyhmä mä olen. Sanotaanko näin, olen tätä mieltä kunnes jotain parempaa tulee kehiin :D

Ja sit niistä brändeistä. Pöh. Mulla meni tohon vaalitouhuun kaikki energia, en jaksa näistä enää jauhaa. Halusin vaan osoittaa kuinka höhlä olen tässäkin asiassa. Ja sitä ennen vielä yhteen ihan toiseen asiaan, joka kuitenkin liittyy myös tähän, vähän semmonen pohjustus ennen pohjustusta. Mun mielestä sellainen, joka tekee oman mitta-asteikkonsa mukaan jotain hurjaa, plääh! Siis hiirulainen, joka ottaa hurjasti jännittämänsä nännilävistyksen on minun silmissäni paljon rohkeampi, kuin hurjapää joka hyppää benjihypyn sillalta. Ja ihminen, joka lukee paljon ja oppii lukemastaan, että brändit on kusetuskupla ja vielä sisäistääkin tämän asian ja silti jaksaa uskoa, että Martha Stewart (brändi, ei ihminen) on jotain paljon parempaa, puhtaampaa, laadukkaampaa kuin vastaava tuote, joka ei ole Martha Stewart, on paljon hölmömpi kuin ihminen, joka ei ole lukenut niin paljoa ja on sitä mieltä, että Nike, Guess, Starbucks (jne.) ovat ”siis todella paljon parempia” kuin vastaavat ”merkittömät” (vähemmän markkinoidut) tuotteet. Mä olen just toi Martha Stewartia ihannoiva hölmö. Meillä on Martha Stewart  -sipulileikkuri (sain anopilta joululahjaksi), joka on kaiketi ihan romu (ollaan jouduttu jo teippaamaan, että pysyy kasassa), mut silti mun mielestä se pieni pyöreä logo siinä muovirungossa on lupaus jostain paremmasta (jostain puhtaammasta, reippaammasta ja tehokkaammasta). Että kuka tässä hölmö on? Minä vai Paris Hiltonia apinoivat kävelevät mainostelineet? (voi olla, että Paris Hilton on menneen talven lumia jo, kampaajalla ei ollut 7 päivää lehtiä!)

Hirveetä paasausta taas. Sorry.

Lauantaina olin todella tehokas (jos kirjoitan siitä tänne ehkä itsekin uskon siihen): hain kirjastosta pari talousopasta, vein Hesylle osan irtaimistostani, hurautin Järvenpäähän ensiks käymään Mirrillä, hain sieltä Barbien koiria ja vien mennessäni pokemon –juttuja. Kävikin niin, että Mirri oli myös karsintapuuhissa, joten sain laatikollisen hänen vanhoja barbien-tavaroita! Olin niistä ihan huisin onnellinen ja Mirri silmin nähden tyytyväinen saadessaan ne pois nurkistaan kotiin, jossa niillä on vielä elämää jäljellä. Ja koska minäkin olin tehnyt kotonani karsintaa oli minulla mukanani muutakin kuin niitä pokemoneja. Pari leffaa ja hillitön kasa Pinjalta jääneitä värikyniä.

Mirriltä menin äitille, jonne vein pikkuveljen avokkia varten kassillisen Hello Kitty krääsää. Sain äidiltä hieronnan J ja sellasen päähieronta härvelin, joita yhteen aikaan tuntu olevan kaikkialla. Olin toistaiseksi pystynyt välttymään sellaiselta, mutta siitä tuli niin hienot kylmät väreet, että halusinkin sellaisen itselleni, kun kerta äiti tarjos. Sain myös kassillisen omenia. Jouduin kyllä maksamaan niistä vitosen.

Tämän jälkeen tulin kotiin vatsa kurnien. Paistoin perunoita ja jotain soijapaloja jne. ja päätin päivän velvollisuuksien olleen tehdyt (miten toikin sanotaan). Laiskottelin lopun päivää. Tai en laiskotellut, mutta nautiskelin. Eli ompelin ja jatkoin karsintaa. Tällä kertaa enimmäkseen skärppitavaroiden joukossa.

Sunnuntaina iski krapula niistä barbien tavaroista. Edelleen pidän niiden vastaanottamista erittäin hyvänä asiana, opetuksena. Ja älkää ymmärtäkö väärin, ne olivat ja ovat aivan ihania, mutta tarvitsenko minä niitä? (jos ei muuta, niin Pinjan taloon ainakin mahtuu, ne mitä mun tytöille ei mene). Mutta just se, millä innolla mä otin ne vastaan, suurin osa oli sellaisia, joita mulla itellänikin ollut ja sitä kautta sellaisia kummallisen tunteen herättäviä ”pakko saada” (lapsuus takaisin?) ja sit päivää myöhemmin se hohto on kadonnut ja mulla outo fiilis niiden suhteen. Tänään vähän sama juttu, (ai nii! kun vein asioita kirppikselle ensin ajattelin, etten varmuuden vuoksi kiertele siellä yhtään, mut sit päätinkin toisin ja tein pikaisen kierroksen. Näin paljon kivoja juttuja, joita olis kiva laittaa esille ja olla niiden kivojen esineiden kiva omistaja, mut hähää! en ostanut mitään!!!) olin yhdessä paikassa ja sain halutessani ottaa sieltä jotain, en olis mitään tarvinnut, mutta ahneuttani otin kuitenkin. Ehkä mulla kuitenkin on toivoa? Kun edes jälkeenpäin tajuan, että olisin voinut toimia toisin.

Kommentteihin, ennen kaikkea Hölinä-Keijun koiranulkoilutuskysymykseen. Meillä mies hoitaa koirien ulkoilutuksen melkeinpä 100%. Mä vien niitä joskus satunnaisesti viikonloppuisin aamulenkille. Mutta Chris hoitaa viikolla esimerkillisesti koirien liikutuksen. Osittain jo ihan senkin takia, että se on vielä kotona kun mä lähden töihin ja se on kotona, kun mä tulen töistä. Eli sillä on huomattavasti enemmän aikaa. Ja sit se juoksee niiden kanssa. Mutta mitä niiden kanssa olen lenkkeillyt, voin sanoa, että Ristoa on maailman ihanin ulkoiluttaa, tai ainakin melkein, se kävelee suht reippaasti, välillä riehaantuu jostain ja silloin se on jotenkin junttimaisella tavalla super ihana. Kenai on aika kauhee, hihnassakin. Vaikkakin C on kovasti työtä tehnyt sen kanssa. Kenai tottelee hyvin, mutta käy vähän ylikierroksilla ja sählää.

Mun piti siitä kirjasta kirjottaa myös. Mutta en ole lukenut sitä vielä kokonaan. Alkuun oli tosi hyvä ja nyt ei enää niinkään. Ja kun kirjastosta hain muita kirjoja. Myöhemmin siis.

♥ R