Kuumaa vettä!!!!!!!!!!

Wohoo! Meillä oli aamulla kaksi putkimiestä, toinen tais olla Australiasta saakka ;) Otsikosta voitte jo päätellä kuinka kävi! Mä en ole itse sitä vielä kokenut, joten pieni epäilys on...tai ainakaan tätä hauskuutta ei kauaa kestä. Joka tapauksessa tänä iltana saan patistaa lapset lämpimään suihkuun - luksusta! Mä olen kerran aikaisemminkin elänyt vähän alkeellisissa oloissa, silloin se oli kyllä paljon nykyistä vielä alkeellisempaa. Muistan tehneeni silloin Hesarin "eko"testin ja vastaus oli vähän epäilevä, että voiko joku oikeasti elää noin vihreästi, taisit huijata...en huijannut! Mutta silloin ei ollut kuin karvaisia lapsia. Asuin vanhan omakotitalon yläkerrassa, ilman juoksevaa vettä, puulämmityksellä, puuliedellä (kunnes se alko savuttamaan niin, etten pystynyt sitten syömään sisällä - sain vanhemmilta lopulta sähköisen keittolevyn) - oi niitä aikoja.

Eilen oli ne pikkujoulut. Tuli vähän kiire, sillä jäin jumiin piparipurkkiin! Oikeesti niin hyviä pipareita, ettei huvita omia leipoa ollenkaan. Tylsää, että ne on pakattu muovipurkkiin ja tulevat ruotsista, mutta ihanaa, että ovat vegaanisia ja silti "mainstream" ja ihan huippuhyviä. Jos oikein muistan niin nimeltään Hjärtans. Ainakin Cittarista saa. Suosittelen!

Voi pojat, sain sähköpostilla kuulumisia mun kummikoirasta ♥ Mä niiiiin haluaisin adoptoida sen. Mutta ihan täysi mahdottomuus. Se on kummikoirana ennenkaikkea arkuuden vuoksi ja meidän koti ei missään tapauksessa olis oikea paikka rauhaa ja kärsivällisyyttä kaipaavalle koiralle, sillä me ollaan kaikki aivan liian tärähtäneitä sellaiseen. Mutta ajatuksella on kiva leikkiä...

Ai niin, pikkarit! Katsottiin kun lapset lauloi ja tanssi, ne oli ihania. Tarkkailin Pinzaa, se on melko iso tyttö jo. Jotenkin vähän semmonen kaihomielinen (??) olo tuli...se on vielä niin pieni ja kuitenkin yrittää olla itseään isompi (ihan niin kuin äitinsä, vaan nurinniskoin, äiti yrittää olla itseään pienempi ja leikkii nukeilla ja toivoo Barbien kissaa joululahjaksi - Chris on sanonut epäonnistuneensa sen kissan huudoissa Ebayllä, se voi tietenkin tarkoittaa sitä, että se on onnistunut sen saamaan, mutta yrittää peitelleä sitä, että olis sitten yllätys. Toisaalta C ei yleensä juksaa tollasissa (se ei osaa yllättää mua). Tänään kuitenkin sanoi, että on onnistunut hankkimaan minulle joululahjan, mutta pelkää ettei se tule ajoissa. Eli se on ihan varmasti se kissa! C kuitenkin sanoi, ettei tykkää että alan keräämään Barbien tavaroita. Mä sanoin, etten kerää barbien tavaroita, vaan lapsuuttani takaisin. Johon C väitti, etten ole sieltä koskaan poistunutkaan, siis lapsuudesta. Mulle eilen iski lahjakuume tai vastaavaa, meinasin ehdottaa,e ttä oltais avattu yhdet paketit. Chris mankuu sitä koko ajan. Mulle on yksi erittäin mielenkiintoinen paketti, joka myöskin vois olla se kissa (montakohan mä olen niitä saamassa!). Mut sitten olin aikuinen ja mietin kuinka se oma malttamattomuus harmittaa jälkikäteen.

Joo, pikkareissa esitysten jälkeen syötiin, oltiin lasten kanssa yhteistuumin tehty Risto II papudippiä ja sit tuotiin tortilla chipsejä. Siellä oli myös muutamaa muuta vegaanista juttua, joten kyllä niillä nälkä lähti. Tiesittekö muuten, että sipsipussi on taas kasvanut!!! ISOIN pussi painaa nyt 500 grammaa, eli -piip- puoli kiloa!! Ja me syötiin viikonloppuna sellanen, ilman että olisin huomannut kyseessä olleen yhtään normaalia isompi satsi. Sairasta. Just tollasesta ihmiset lihoo.

Syöminkien jälkeen oli se niin ihana lahjojen jako hetki...en tiedä kumpi oli tärkeämpää, se, että sai mieluisan lahjan, vai se, että sun tuomasta lahjasta tykättiin...Pinja vaihto oman lahjansa mieluisampaan ja hänen tuomastaan lahjasta tykättiin kovasti (kai nyt, kun sillä on tälläinen äiti!). Eli kaikki hyvin. Oikeesti mä muistan vielä ala-asteelta sen, kun mä vein (aikuisethan ne lahjat aina hankkii, eli äitin vika!) lahjaksi sellasen lokerikon ja yks mun kaveri sai sen ja oli ihan nyreissään moisesta paskasta lahjasta. Mä olin niin häpeissäni siitä, etten kehdannut kertoa sen olleen minulta. Miks aina tollaset asiat jää mieleen??

Chris epäilee, että mun kamerassa on vikaa. Mä ite väitän, että se vika on irrotettavasssa salamassa, tai sen pattereissa, kuitenkaan mun ei tee mieli kuvata, kun kuvista tulee ihan huonoja ja ennen kaikkea, mä en halua tietää, että mun samperin hieno kamerani, jonka ei pitäis hajota!, olis rikki. Mulla on kaksi Canonin taskukameraa hajonnut joten ostin järkkärin, ettei sekin hajoais heti...vi***taa. Joten ei taaskaan kuvia. Ehkä mä kuitenkin ostan uudet patterit siihen salamaan?

Mun on pitänyt kysyä, et josko joku haluais jakaa mitä teidän lahjatoivelistalla on. Tollaset asiat on niin mielenkiintoisia! Kertokaa!

Ette halua tietää mitä söin tänään. Tai ainakaan mä en halua kertoa :)

Aktivismista ja täydellisestä ponchosta

Ostin törsäysreissultani Ruohonjuuresta ramen nuudeleita, syön nyt niitä, mutta perinteinen kuumaa vettä päälle ja parin minuutin odotus ei kypsentänytkään niitä ja nyt ne on sitten vähän turhaninkin al dente. Pöh ja pah! Onneks mun babyporkkanat on makoisia. Uusi työkaveri tarjos mulle aamiaiseksi puolikkaan sen kana-lihamöykkytortillasta. Ei kelvannut. : /

Perjantaina menin töistä (myöhässä, vaan ei oma vika, ehkä. En vaan kehdannut sanoa ylemmälleni, että täytyy mennä.) keskustaan. Ei satanut! Pupuasu päälle ja rahaa kerjäämään :) Todella yllättävää oli huomata, että olettamani kohdeyleisö, nuoret naiset (teinit ja sellaset parikymppiset) eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Tai itseasiassa olivat, siihen tuli ties kuinka monta kikattelevaa liian meikattua tyttörypästä ottamaan valokuvia. Eivätkä tehneet lahjotusta :( Tää oli oikeasti vähän pettymys. Koska niissähän meidän tulevaisuus on, no joo, niinhän se on, mutta siis noi nuoret jatkaa myös eläinsuojelutyötä ja niistä mitä minä "tapasin" ei ole muuhun kuin Paris Hiltonin fanittamiseen ja tekoripsien vertailuun. Oli siellä oikeesti ihan mukaviakin nuoria, joitain jotka jäivät meidän feissarinkin kanssa juttelemaan ja lahjoiuksiakin tekivät, mutta jotenkin noista kännykkäkameralla kuvaavista hilpeistä "kuorista" jäi sellanen paha maku. Emmä tiedä. Mulla taitaa tässä omassa aktivismissa olla meneillään joku vaihe. Pari tuntia kilistelin sitä lipasta, niin että lopulta mulle alko tuleen hartia kipeeksi. Kyllähän se alko pikkuhiljaa saamaan sisältöäkin niin, että oli painava pidellä :)

Kävin sen jälkeen Kampissa syömässä sushia (miksi ihmeessä sushi on täällä niin kallista??), Arnoldsilta hakemassa kookos-donitsit ja ruohiksessa ostamassa lisää kaikkea kivaa pukin konttiin...
Ja taas pyörä junaan ja junalla kotiin...on oikeesti tosi ihanaa ajaa rautatientorilla pyörällä. Vaikkei sais. Mut se vaan on niin hauskaa :)

Lauantaina käytiin Chrisin kanssa kirppiksellä, läheisellä jeesus -sellaisella. Se on kyllä kans niin ylihinnoilteltu paikka. Jostain hiton nenäliinasta euro, pienestä tyynyliinasta euro...ärsyttävää. Mutta löysin sieltä niin hienon ponchon ettei oel tosikaan!! Ja jsut kun olin ottamassa siitä teille kuvaa, loppu kamerasta akku, niin etten saanut ladattua koneelle niitä kuvia, joita olin jo ottanut :(

Myöhemmin kävin lasten kanssa Jumbossa. Annoin molemmille 20 euroo, että voivat ostaa toisilleen ja mulle ja Chrisille joululahjat. Mä taisin jäädä aika vähille lahjoille, kun ostivat toisilleen niin kalliit :)

Syötiin spaghettia, tomaattikastiketta ja niitä tuhottoman hyviä/kalliita soijapyöryköitä. Sunnuntaina päivällä syötiin peruna-lanttuvelliä, oli tosi hyvää. Laitoin lanttua, koska ostin joskus aikapäivää sitten sitä kolme kiloa ja totesin, että jos sitä ei pian syödä se suuttuu ja kasvattaa itselleen jalat. Su iltana syötiin keitettyä perunaa ja nakkikastiketta, jossa oli kaksi pakettia pikkupojan nakkeja. Ei ainakaan loppunut nakit kesken!

Sunnuntaina omepelin, koska olin onnistunut välttelemään sitä aiemmin niin hyvin. Mulla oli jotain yksittäisiä tilauksia, jotka piti saada kuntoon. Ne on nyt hoidettu. Sunnuntaina alkuillasta aloin tekemään leipää jouluksi, samalla lapset teki papudippiä Pinjan tämänpäiväisiin pikkujouluhin. Unohdin sen leivät, niin että joskus kymmenen jälkeen kun laskeuduin vuoreltani, totesin, että se hemmetin leipä piää vielä paistaa! Ja sehän paistuu kaksi tuntia.  Ei auttanut muu kuin laittaa herätyskello herättämään. Sain leivät sitten yöllä uunista, menin takaisin nukkumaan ja sitten herättääkin Risto, joka halus ulos. Sillä oli kova kakkahätä. Aamulla en sitte meinannutkaan päästä ylös sängystä, nukuin ihan liian pitkään, menin töihin myöhässä ja pitää uitenkin lähteä ajoissa, jotta kerkiän sinne pikkujouluihin. Lapset ovat pitäneet hikipajaa Tehtaan lattialla, tehdessään joululahjoja. Niitäkin pitäis vielä postittaa. Hitto, ja joululahjatkin pitää paketoida. Ja sit tajusin tänään,e ttä jouluaatto onkin siirretty perjantailta lauantaille. Oikeesti, olen koko ajan luullut, että perjantaina on jouluaatto. Ja lapsetkin laskee nyt päiviä jouluun ihan väärin, kun niiden äiti on aina niin pihalla.

Askartelin hassun koristeen kirppikseltä ostamastani aivan hirvittävästä enkelistä. Ottaisin kuvia, jos muistaisin mihin laitoin yöllä sen kameran akun, joka oli latautunut täyteen...uskomatonta touhua. Mua itseänikin välillä ärysttää ihan superisti olla mä. Mut uskokaa pois, mä kuitenkin olen yllättävän järjestelmällinen. ainakin joskus joissain asioissa!

Hirvee kiire töissä. Moi!

♥ Raisa

Taas ulkona syömässä + hyväntekeväisyyspostaus

Ihanaa, kun olette viime aikoina ahkerasti kommentoineet! ♥

Eilen töiden jälkeen (olen ollut oikeissa töissä super tehokas ja saanut paljon aikaiseksi, mutta silti työt vaan kasantuu ja mä huomasin, etten stressaa sitä yhtään. En tiedä pitäiskö siitä kertoa jollekin, etten ennätä tekemään kaikkea, vai antaako vaan töiden kasaantua. Ei täällä oikeasti ole sellaista henkilöä, jolle siitä kertoa. Esimies ja sit joku toinen esimies eivät ole täällä minua ja minun ongelmiani varten - huomaatteko muuten miten korrektisti puhun aina työpaikastani ;) tarkistin ihan pihalle kurkkaamalla ja käden ilmaan laittamalla, että sataako siellä. Ei satanut, joten laitoin vaatteetkin sen mukaisesti. Kun pääsin pari minuuttia sen jälkeen ulos, satoikin jo ihan kivasti... onneksi se ei kestänyt pitkään. Menin ekaks Ruohonjuureen, kun halusin ostaa Chrisille kiitokseksi jotain joustamisesta ja kaikesta. Ostin kauheesti herkkuja, siis kalliita ruokajuttuja, Mut välillä saa vähän olla *sellanen* ja epäsäästeliäs. Sieltä kiireellä Eerikinkatu 44:ssä sijaitsevaan turkkilaiseen ravintolaan. Se oli vähän mystisen näköinen paikka :) Meillä oli siis siellä PKS -ryhmän pikkujoulut. Meitä oli yhteensä 8, mutta vähän eri aikoihin. Yks tuli vaan juomaan kolme kaljaa, ei syönyt mitään kun koki että ruoka oli niin kallista. Entä ne kolme olutta sitten? Kumottuaan ne hän lähtikin. Porukasta puuttui yksi, joka ilmoitti kyllä tulevansa. Me oltiin jo syöty, eikä vieläkään matti myöhäistä kuulunut. Lopulta, kun oltiin jälkiruoatkin syöty saatiin tietään hänen olevan matkalla. Mua alko pikkasen ärsyttää, että meidän pitää jäädä sellasta myöhästelijää odottamaan, mutta sitten kävikin ilmi, että hänellä oli melkoisia ongelmia taksin kanssa ja tästä huolimatta jaksoi nähdä vaivan tullakseen Espoosta asti meidän syöminkeihin, jotka oli siinä kohtaa kyllä enää juomingit. Lopulta olin ihan siihen asti, että viimeinenkin oli juonut oluensa ja päässyt takaisin turvallisesti taksiin.

Oli oikein kiva ilta, mä join puoli pulloa valkkaria isoon lasiin omenamehua lantrattuna. En oikeesti pysty juomaan viinejä "raakana" kun ne on niin kamalan pahoja. Olin iloisesti hiprakassa.

Toivottavasti ainoa kuva minusta humalassa.


Ruoaksi otin kasvispyörykät, eli falafelin. Pyysin annokseni vegaanisena, ei mitään eläinperäistä. " Ei, ei eläintä"...lautasellani oli jotain jogurttia ja fetajuustoa. Sain kyllä uuden annoksen sitä pyydettyäni. En tiedä oliko siihen syljetty, ainakaan ei ollut karvoja. :)

Tänään vielä yksi meno ja sitten ei lasten joulujuhlia kummempaa tiedossa. Ei siis, ettäkö lasten joulujuhlat olis mitätön tapahtuma, mutta ei tarvitse lähteä minnekkään kauas, tai olla muutenkaan lapsista erossa. Kävin illalla niitä pitkästä aikaan suukottamassa. En yhtään tykkää että ne on poissa noin paljon.

Eilen ilmottauduin Japanin alkeiskurssille! Hip hei! Jännää! Yleensä mä olen kyllä aika huono käymään "vapaaehtoisilla" kursseilla. Palkkioksi olen luvannut itselleni omatoimisen kielikurssin paikan päällä...

Ja koska eilen oli tilipäivä pystyin jälleen tekemään lahjoituksia. Tässä kuussa, kun en kerta tilaa mitään netistä ja ehkä myös koska on joulu, tein lahjoituksen kahteen kohteeseen:
Otin "kummikoiran" Viipurin Koirilta vuodeksi 2012 Täältä lisätietoa! Minun kummikoirani on Tsernishka ♥

Ja koska oli veronpalautusten suoma mahdollisuus, laitoin myös vähän ylimääräistä. Kummisu maksaa siis vain 30 euroa/vuosi.

Toinen kohde yllättäen lapset! Toivekauppa Sieltä valitsin "Päivä tukiperheessä" sekä "Kouluopetus lapsityöläiselle".
Tykkään paljon noista järjestöistä, joissa pystyn itse vaikuttamaan siihen, mihin rahani menee. Ehkä se on oikeasti hölmöä, ne "ammattilaiset" varmaan tietäis paremmin, mut silti mä tykkään siitä, se tuntuu konkreettisemmalta. Sillä tuleehan tälläisestä myös itselle hyvä olo.

Ei sitten tällä kertaa muuta! Sain takaisin menetetyn lukijan! En tiedä oliko kyseessä sama henkilö, mutta määrällisesti taas entisellään :) Jos se olikin joku uusi, niin oikein kovasti tervetuloa!

Keravan/vantaanjoki hiukan tulvii. Kahdesta kohtaa oli tie poikki ja siinä kohtaa mistä mun olis pitänyt pyörällä päästä olikin sorsia aamulenkillä.

Olen alkuillasta kolmen sepän patsaalla, tulkaa moikkaamaan! Hauskaa loppua!

♥ Raisa

Harkittua törsäystä

Heips.

aamusta olin todella huonolla tuulella, kun facebookissa oli heti ekana kuva lasten tekemästä äärimmäisestä julmuudesta ja sit vielä vähän myöhemmin toinen todiste ihmisen julmuudesta. Ihan kuvottavaa. Eikä taaskaan asialle voi mitään. Enkä mä usko, että asiaan auttaa niiden kuvien levittäminen, niistä tulee vaan toivoton olo. No, toisessa etsittiin uutta, rakastavaa kotia sille uhrille. Toisessa vaan mässäiltiin.

Ei siitä sitten sen enempää.

Eilen olin skräppäämässä Sinellissä. Pitkästä aikaan. Mua ei ajatus skräppäämisestä etukäteen kauheesti innostanut, taisinkin siitä eilen jo kertoa. Kummasti alko kuitenkin paikan päällä innostaa. Sain viisi sivua tehtyä, yhdestäkään ei ole kuvaa :( Mutta kivoja sivuja tuli. aloin tekemään minialbumia mun muovisesta perheestä. aion jokaisesta tytöstä tehdä oman, informatiivisen sivun ja sitten ehkä vielä  jotain yhetissivuja tms.
Shoppailin aika paljon, ihan tarkoituksella. Siellä nimittäin oli yksi laite, jota olen miettinyt jo vuosia, mutta aina tyrmännyt ajatuksen sellaisen ostamisesta ihan älyttömänä. Mutta nyt tarvitsen sellaista Pinkkikselle. Kyseessä on siis tämä!

Lisäksi ostin 4-5 stanssia, siis sellasta muottia tai terää, you know. Ja muuta, mitä olen kaipaillut. Seura oli oikein kivaa, meitä oli paljon ja sain paljon aikaiseksi. Siellä ollessa tuli yhtäkkiä ihan hillitön salamaduo. Siis kaksi salamaa isommilla pamahduksilla mitä olen eläessäni kuullut. Luultiin, että joku räjäyttää jotain lähistöllä, eikä siis mitään vaimeita rakennusräjähdyksiä, vaan niin että lasit helisi oikein toden teolla. Huikeeta.

Sain Pamelalta kyydin kotiin, onneksi (en edes ollut eilen pyörällä, et ei ollut oikeestaan vaihtoehtoja) sillä mulla oli Moreenilta haettu 15 kpl kirjoja big shotti, ostokset, skräppikassit ja sit viel yks kassi.

Kotona ei oiken mitään, en jaksanut lämmittää ruokaa, joten söin vaan leipää. Olen vallan siirtynyt sellaseen juureen tehtyyn leipään :) En fanaattisesti, mutta silleen terveesti.

Nyt väsyttää. Ikävä lapsia. Illalla kuitenkin PKS:n pikkareihin. Tän joulun ekat.

♥ Raisa

Uusi puhelin ja ravintola-arvostelu

Hitto. Mun puhelin meni sitten hajoamaan siinä tyhmässä sateessa eilen. Siinä alkoi kyllä kieltämättä akku olemaan melko heikossa hapessa, moni minulle soittava onkin saattanut huomata, ettei "puhelimeen juuri nyt saada yhteyttä"...mä olisin voinut kyllä hyvinkin odottaa ennen uuden puhelimen hankkimista, ties vaikka se vanha (joka oli siis ensiks mun veljellä, sitten hänen avovaimollaa ja lopulta mulla) olis herännyt henkiin. Mutta ei, mies halusi että minulle ostetaan uusi puhelin. Antoi jopa 50 euroa siihen. Joten me lähdettiin Jumboon. (koirat jäi kotiin, kääk!)

Ensiks mentiin syömään, kun oli kerta kamala nälkä. kokeiltiin uutta? Hanko -ravintolaa, joka on siis japanilaista ruokaa tarjoava mesta. Ei kai niillä oikein muuta tainnut kyllä olla kuin erilaisia susheja. Ehkä joku levä lautanen?

Niillä oli aika kuumottava se sijainti, kun en pöydät tulee ihan siihen keskelle sitä käytävää, mut oli tiistai-ilta eikä siellä ollut paljoa asiakkaita, niin ei se haitannut. Eikä mua kyllä muutenkaan haittaa syödä "näkösällä". Mähän olen valmis jakamaan itsestäni kaiken, aina kierukkaa ja pikkareiden kuivattulua myöten ;) Olen muuten vastannut kaikkiin viimeaikaisiin kommentteihin, käykää katsomassa omanne, jos teillä vastaamattomia kommentteja :)
Joop, takaisin Hankoon. Sijainnista huolimatta sympaattinen paikka, tai joku siinä tekee hankalaksi tämän ei niin positiivisen palautteen antamisen. Ruoka oli hyvää ja  kallista. Avocado, joka on ehdoton suosikkini, ei ollut ihan kypsää :( Viimeisessä nigirissäni oli hius. Eikä se ollut vaaleanpunainen :( No, onneksi se oli se viimeinen pala.

Ruokaa odottaessa kävin Akateemisesta hakemassa tuhottoman kalliit kierrätyspaperista tehdyt pienet vihot Chrisille lahjaksi. Ja sitten kekkasin ostaa äidille virkkauskirjan, jotta se vois virkata mulle kaikkia Twinkie Chanin herkkuja :)
Eläinkaupasta pupuille ruokaa. Piip -kaupasta Pinjalle piiiiip joululahjaksi, puoliksi minulta, puoliksi C:ltä. Luontaistuotekaupasta oluthiivahiutaleita. Ja lopulta ruokakaupasta ostamaan sitä hiton puhelinta. Olin tosi nyreissäni siitä. Ei yhtään tehnyt mieli laittaa rahaa puhelimeen. yök. Siellä oli kyllä kaksi hauskaa mallia, sellasia senioripuhelimia, joissa ei ollut mitään ylimääräistä, ja näppäimetkin oli isot ja selkeet. Mut en saanut ostaa niitä, ja oli ne kyllä aika kalliitakin. Pähkäilin ja pähkäilin. Jollain toisella merkillä oli kivan värisiä edukkaita puhelimia, mutta en mä sellasta "vääränmerkkistä" viitsinyt hankkia, olis ollut ihan kamala opiskelu kaikessa uudessa. Ihan niin kuin kameroissakin. En varmaan Canonista pääse koskaan eroon. Enkä haluakkaan. Toivottavasti mun nykyinen kamera ei koskaan jätä minua.
Mun uus puhelin on nätti, oikein soma. Valkoista ja pinkkiä. Mutta mä en ossa käyttää sitä!! Osaan vastata, laittaa herätyksen ja lukea tekstiviestit. En saa valikkoa alaspäin, en osaa soittaa tai lähettää viestejä, vaihtaa soittoääntä, taustakuvista ja muista puhumattakaan. Todella tyhmä olo. Ärsyttävää.

Illalla sotkin ja yritin siivota sit jotain. En saanut mitään aikaiseksi. Kenai ei ollut muuten tehnyt mitään! Taas pari päivää mennyt hyvin! Mulla on muuten vieläkin osa halloween koristeista pakkaamatta! Ällöä. Mutta kun Kenai söi isoimman pakkauslaatikon eikä mulla ollut muita blah blah blaah...viikonloppuna sitte! Ja joulukoristeet esille!

Onnistuin virittämään herätyskellon puhelimeen. Soittoääntä en osannut kyllä vaihtaa, mut herätys oli tärkein. Menin oikein onnistueesti Jakomäkeen hammaslääkäriin. Mun normipaikka Malmi on jossain remontissa, ollut jo pitkään. Mut osasin mennä oikein tyylikkäästi sinne ja totesin käyneeni siellä aiemmininkin, jossain siellä lähistöllä oli kirpputosi josta ostin barbien kokoisen nuken suihkukaapin, ennen kuin mulla oli yhtäkään blytheä :) Tiesin kuitenkin ostaa varastoon :) Koska oon niin viksu.



Pääsin hammaslääkäristä poski turtana töihinkin oikein mallikkaasti, vaikka oli vaihtokin. Bussissa tunsin itseni tosi "keskivertoihmiseksi" silleen hyvällä tapaa. Sellainen, joka asettuu mukavasti koloonsa, eikä kokoaikaa tappele vastaan joka ikisestä asiasta. Eli oli kovin epäraisamainen olo. Hitto, näin postissa naisen ostamassa joulukorttia. Jotenkin sekin oli mun mielestä niin hienoa. Ihan pikkasen leikittelin ajatuksella, että olisin ollut se nainen, menisin sieltä sitten kauppaan ja ostaisin harlekiini -kirjan! Ja ehkä vielä reginankin! (onko vielä Reginaa?) Jotenkin ihan huippua. Ehkä kävisin hydrobikissa, tai pilateksessa ja sit menisin kotiin, söisin jotain kanasalaattia tms. aukaisisin telkkarin ja olisin ihan tosi tavallinen enkä ajattelis kaikkia kummallisia juttuja, kuten esim. tälläsiä.

Tänään skräppäämään! Vaikkei mua oikeesti kyllä skräpätä nyt laisinkaan, mutta se seura ja ne askartelukaupan ihanuudet! Mulla on syntisesti rahaa mukana, että voin ostaa Pinkkikselle kaikkea sellaista, mitä Pinkkis tarvitsee.

Heissulivei! Yks rekisteröitynyt lukija lähtenyt :(

♥ Raisa

Ei otsikkoa tällä kertaa

Huomenta!
Eilen kävin uimahallilla lämpimässä (oikeesti tosi kuumassa) suihkussa ja saunassa. Saunassa suljin silmäni ja tein mielessäni sellasen um...mielikuvajutun: kuvittelin että on viikonloppu ja mä lataudun kunnolla. En tiedä auttoiko se vai sitten normaalit yöunet ja sitä edeltänyt pikkutouhuilu kotona, mutta joka tapauksessa mulla on tänään jo paljon parempi ja reippaampi olo.
Olin ihan älyttömän myöhään kotona. Lähdin ihan älyttömän myöhään töistä, sitte siellä hallilla meni aikaa ja sit vielä mun piti hakea kaksi postipakettia. Olin saanut niistä ne laput jo torstaina, mutten ollut ennättänyt/jaksanut niitä aiemmin hakea, kun ajattelin niiden olevan vaan tilaamiani (viime kuussa!) joululahjoja muille. Eilen vielä ennen kotiinmenoa ne hain. Siellä olikin kaksi isoa pahvilaatikollista lahjoja jenkeistä. Ja mä olin pyörällä. Mä en saanut niitä laatikoita raahattua edes sieltä postista ulos, saati sitten vietyä kotiin asti. Jouduin soittamaan Chrisin hakemaan ne. Ja näissä paketeissa oli sitten ne ketjut, joita olisin todellakin kipeästi tarvinnut myyjäisissä. Hmph!
Joyce, amerikkalainen anoppini oli vähän villiintynyt meidän lahjojen ostamisen kanssa...



Toi on jotenkin niin hassua. Niiltä on nyt tullut yhteensä kolme laatikkoa, yhdenkin laatikon postimaksut oli enemmän arvoset (rahassa) kuin mitä meiltä lähtee niille...pelkästään niiden lahjat on määrällisesti enemmän kuin mitä meillä normaalisti oli...Onneksi ne on kuitenkin hyvin tietoisia siitä, mistä me tykätään ja mitä me tarvitaan. Ettei tule turhia juttuja.
Mitä lahjoihin tulee, mun äiti on tosi outo. En sais puhua pahaa äidistäni, varsinkin kuin tiedän, että myös hänen tuttujaan lukee välillä blogiani. No, ei tää silleen pahaa ole. Se kysyy hyvissä ajoin tarvitaanko sitä tai tätä ja mä sanon, ettei tarvita, eikä haluta. Ja sit paketista löytyy just se, ja vielä usein ihan jotain kamalaa laatua. Synteettisiä pussilakanoita! Oikeesti mun äiti on todella ihana. Ettäs tiiätte!

Illalla sain laitettua myyjäisten jäljiltä pussukat ja muut paikoilleen. Ekaa kertaa ikinä! Aina aiemmin mulla on kaikki vaan ollut sullottuna mihin sattuu, nyt ne on kauniisti esillä, ja valmiina lähtöön. Myös muut myyjäisissä tarvitsemani jutut on siinä hollilla. Jotain korujakin liimailin. (täällä toimistossa haisee pahalle, kun mun likomärät vaatteni on patterilla kuivumassa. Mun pikkareista lähtien. Nyt ne on kyllä jo kuivat ja jalassa, kuin myös sukat.)

Myöhään illalla (me siis syötiin päiväruokakin vasta joskus kahdeksan jälkeen) latasin vielä kuvat koneelle. Tajusin, etten ottanut Ofeliasta muita kuvia, kuin Idan muotinäytöksestä. Raahasin kuitenkin kamerani molempina päivinä paikalle...





Oli kyllä hieno näytös! Vaikkakin väärä musiikki noin iloisiin vaatteisiin :)
Nyt jaksan jotain myyjäisistäkin kertoa. Lauantaina mulla oli siis Pinja mukana, mentiin junalla! En halunnut stressata keskustassa parkkipaikan etsimisen kanssa, varsinkin kuin olin niin paljon myöhässä. Juna-asemalla odotti äiti, joka tuli Pinjaa hakemaan sinne ooppera-balettiin (joka keskeytettiin lavasteiden hajoamisen takia!). Yhdessä mentiin taksilla, koska satoi eikä huvittanut raahata matkalaukkuja täynnä aarteita sinne Gloriaan. Kuskia varmaan ketutti menettää paikkansa ekana siinä jonossa noin lyhyen matkan, joten hän ajoi hyvin epätaksimaisesti, eli hyvin hyvin hiljaa...

Äkkiä pöytä pystyyn. Siinä kohtaa alko ehkä hermostuttamaan ja mua ärsytti kauheesti kaikki. Hassu juttu kävi ennen kuin löysin oman paikkani: etsiskelin Ofelian ihastuttavia järjestäjättäriä kysyäkseni neuvoa, toisen heistä bongasin ja menin koputtamaan olkapäälle. Hän kääntyi, eikä enää ollutkaan se Ofeliatar, jonka tiesin, vaan hänen siskonsa tms. Olin kovin häkeltynyt. Kysyin kuitenkin onko hän toinen järjestäjistä ja kyllä hän sitten kuitenkin oli! Mutta ilman meikkiä! Ihan hassua!

Ofeliassa riitti porukkaa ja paikkani oli kovin keskeinen. Jotenkin kuitenkin jäi viime vuodelta vaisummaksi. En tiedä miksi. Ehkä mä vaan olin liian väsynyt. Näin joitakin tuttuja. Tilasin viereisen pöydän Essin Maailmasta (kannattaa käydä katsomassa Essin häkellyttävän hienot massa- ja kipsiherkut! Erityisesti kaikki lolita-tyylistä tykkäävät! Todellaa taidokkaita ja kekseliäitä, pastellisävyisiä juttuja!) pinkin poni-muistilappunipsutimen. Että sitten kun hän jostain tarkoitukseen sopivan ponin löytää. Myynnissä oli yksi mistä tykkäsin, mutta se oli lila ja liian hennon värinen). Mä en päässyt juurikaan kiertelemään, kun olin yksin. Se harmitti, mutta toisaalta ihan hyvä, säästyipä ainakin rahat :) Planet Idalta ostin Pinjan parhaalle kaverille (nyt muistan nimenkin!) kaulakaverin.

Pöytäni ääreent uli myös joitakin blogini lukijoita! Se oli tosi jännää! Ja mua alkoi tietenkin ujostuttaa ja mietin mitä kaikkea hölmöä olenkaan tänne kirjoittanut itsestäni. Juttelin veganismista ja kasvissyönnistä. Se oli ihanaa. Ja taaskaan mä en keksinyt mitään fiksua sanottavaa niille asiakkaille, jotka pöydän ääreen tulivat. Ihan joillekin harvoille jotain uskaltauduin sanomaan. Paljon oli sellaisia potentiaalisia asiakkaita, jotka sovittelivat sormuksia, kävivät kukkaroita läpi, aukoivat niitä - jos olisin osannut sillä hetkellä jotain "tarttuvaa" sanoa, olisin varmasti saanut paljon enemmän kauppoja aikaiseksi. Toisaalta, jos se ei tunnut "omalta" niin antaa olla. Hyvin Pinkkiksellä meni ilman, että tulin ulos kuorestani :)

Sunnuntaina tulin taas junalla kotiin, Chris haki asemalta.

Mulla on sellanen sienimäinen olo. En jaksa sitä sen enempää selittää. Nyt tarttis hyviä vaikutteita.
Olen saanut ihan supersekaisin olleita asioitani vähän järjestykseen. Siis ei mitään vakavasti sekaisin ollut, mutta kaikki sähköpostit roikkunut ja tuntunut siltä, että koko ajan jonnekin jotain "velkaa".

Tänään vielä toimeeton päivä, siis kun pääsee kotiin. Ihanaa. Mitäköhän saan aikaiseksi? Sunnuntaina Ofeliassa innostuin kirjottamaan hassuja runoja yhteen ilmassa leijuvaan projektiin. Katsotaan mitä siitä tulee.

Söin tänään neljä suklaata joulukalenterista, kun olin unohtanut aukoa luukkuja.

Joululaulattaa.

Mjau.

♥ R

Do Not Disturb

Väsyttää ja päätä särkee. Hullun hommaa toi Pinkkistely kaiken muun tohinan ohella. Ehkä jos en tekis normaalia työviikkoa. Ehkä jos ei olis perhettä. Ehkä jos en yrittäis työstää kahta muuta projektia siinä sivussa. Mut kun se on niin kivaa.

Mä kirjoitan myyjäisistä myöhemmin. Nyt ei vaan jaksa. Kivaa oli, hyvin meni Pinkkikset kaupaksi, vaikken viime vuotiseen menestykseen yltänytkään :) Planet Idan muotinäytös oli hieno! Hieno ihmisiä ja silleen.

Perjantaina oli ehkä maailman v***umaisinta polkea töistä kotiin. 16 km ihme sohjosateessa, raskasta märkää lunta tiellä, pissahätä, varpaat jäässä, nälkä ja hittolainen rillitkin vielä niin huurussa, etten loppumatkasta nähnyt mitään. Args. Olin todella kiukkunen!

Sitten olen vaan ommellut siihen asti, et oli ihan pakko käydä välillä nukkumassa ja sit lopulta lähteä sinne Ofeliaankin. Melkosesti myöhässä, mut en jaksanut stressata sitä oikeastaan yhtään. Ajattelin vaan joitain tuntemiani ihmisiä, jotka olis ehkä kuolleet, jos tää olis ollut niiden juttu ja ne olis myöhästyneet mun takia :) No, onneks näin ei ollut.

Lauantaina illalla vuokrattiin leffa, en edes muista mikä. Sunnuntaina menin myyjäisiin samaan aikaan kuin sinne alkoi asiakkaitakin valumaan,e li taas myöhässä :) Aamulla olin tehnyt koruja. Hitsi, perjantaina tuli yks paketti jenkeistä, mutta siinä olikin vaan liimat, odotin siis kuin kuuta nousevaa mun palloketjuja. On ollut tosi hankalaa kikkailla kaulakorujen kanssa, kun ketjut on ihan finaalissa. No, kohta ne tulee. Eipä tässä kyllä enää mitään myyjäisiäkään ole. Totesin viikonloppuna, että mulla alkaa vähän kaikki olemaan lopussa, joten tilasin ainakin jotain lisää. Ja nyt odotan, että suosikkikauppiaani palaisi lomalta ja pistäisi putiikkinsa taas pystyyn. Mutta edelleenkään en ole itselleni tilannut mitään! Mieli kyllä teki! Ja tekee. Mutta mulla on ihan oikeesti nyt ihan tarpeeksi krääsää! Myyjäisistä ostin tavallaan mekon. Tavallaan, koska olin sen tilannut jo Tampereen Ofelian aikoihin. Tilasin Idalta aika paljon vaatteita, olen niistä jo hupparin täällä esitellyt. Ja nyt siis sain hameen, jonka taian avulla lattarintani näyttävät tosi isoille! Idan kanssa sovittiin, että hän uudistaa vaatevarastoni pikkuhiljaa niin, että lopulta kaikissa vaatteissani on samanlainen taika, aina toppatakeista lähtien :) Oikeesti mulla ei siis ole mitään kompleksia mun tisseistä, tai niiden puutteesta :) Taas mun piti sensuroida itse itseäni, kun meinasin kertoa siellä myyjäisissä olleen tosi paljon povekkaita naisia. Mut sit tajusin,e t se voi olla vähän outoa.

Oon oikeesti ihan puhki. Ja on hitto soikoon maanatai! Missä välissä nollataan? Onneks ei ole tälle päivälle tai huomiselle mitään. Keskiviikkona on skräppi-ilta, ja mun pitäis sinne meno matkalla mennä vielä Moreeniin hakemaan lisää kirjoja (olen päässyt niistä oikein kiitettävästi eroon! ja Ofeliassakin sain oikein ihanaa palautetta niistä! ja juttelin vegaanien kanssa siitä, kuinka ihanaa on olla vegaani :). Sitä ennen mun täytyy kyllä jostain etsiä mun skräppikamat. Uh. Keskiviikkona aamulla hamamslääkäri, Jakomäessä!
Torstaina PKS ryhmän pikkujoulut keskustassa. Mennään syömään!
Perjantaina olen pupuasussa keräyslipas kädessä keskustassa :)
Ja sitten on viikonloppu. Eikä minulla eväkään liikahda.
Aamulla puhelimen akku piippasi, mutta se olisi aivan yhtä hyvin voinut olla minun sisäinen akkuni. Se on oikeesti nyt melko tyhjä.

Heippa. Sorry tämmönen melko aneeminen päivitys.

♥ Raisa