nips.

Onni onnettomuudessa, bloggerissa on ollut jotain häikkää, enkä ole sitten "päässyt" postaamaan ;) (hassua, että mä välillä suhtaudun tähän näin vastahakoisesti ja vähän vihamielisestikin, ja silti pidän tätä blogia).

Tiivistelmä viikonlopusta ja vähän ehkä muustakin:

Kirpputorit: olen käynyt tosi ahkerasti kirppiksillä, Kalasataman lähistöllä olevassa sekä Tikkurilan Kierrätyskeskuksessa, mutta näistä taisin jo kertoa, Emmauksessa kävin, samoin Hesyllä ja Tikkurilan jossain jeesuskirppiksellä. Ei mitään älyttömän ihmeellistä ole löytynyt, nukkekotiin tauluja ja nämä posliiniesineet kokoelmaani ♥



Lampaan virallisesta kelpoisuudesta Japanilaisen posliinin kokoelmiini ei ole vahvistusta, mutta en ole niin tiukka, etten kelpuuttaisi söpöjä juttuja vaikkei niissä lukisikaan "japan"  pohjassa. Ei tainnut tossa karhussakaan muuten lukea. Ihan sama. Hyvin sopivat hyllyyni :)

Sunnuntaina tehtiin pizzaa, joko olen kehunut, että meillä tehdään ihan huippuhyvää pizzaa? Mun pesto on niin hyvää, että sukat pyörii jalassa. Täytyypä muuten yrittää saada pizzaa uuteen kirjaan! hmm...

Perjantaina oltiin Vantaan Uusyritys Keskuksessa, keskustelemassa uuden yrityksen perustamisesta. Se oli aika innostavaa (nyt se on kyllä taas kaikki ahdistavan kaoottisena kekona mun päässä) ja meidän ihminen, vaikka olikin vain tuuraaja; oli aivan ihana.

Viikonlopun olen sitten ommellut ihan sikana, ompelin Ekolon tilauksen (10 meikkipussia, 5 pientä penaalia, 5 kolikkokukkaroa, 35 hedelmäpussia) ja Animalialle vinon pinon pussukoita. Yhtään omaa juttua en saanut ommeltua, mutta toisaalta se on nyt ihan ok, kun jotenkin toi nukkeasiakin nyt ahdistaa. Tai siis kun ne vie liikaa aikaa ja mun pitäis keskittyä kirjantekoon ja noihin Pinkkis juttuihin. Ja sitte kun mä en niistä kylpyhuoneista saa sellasia kuin haluaisin. Pitäispitäispitäis.

Pieni päivitys kuiteskin Mimin ja Bambin elämästä. Mimin koti näyttää nykyisin aika paljon tältä:

Ja tässä pikkusiskon hylly:

Pikkusiskosta sen verran, että olen siis jo tilannut Petit Blythen, joka jäi jälkitoimitukseen, mutta nyt olen kallistumassa siihen, että jättäisin sen sittenkin hankkimatta. Se taitaa olla liian pieni, ja nyt olen nähnyt niitä muitakin, niin ehkä se jonka tilasin ei olekaan niin hieno. Katotaan...

Bambi sai uuden keittiön, mutta siitä mulla ei ole kuvaa. En ole ottanut mitään kivoja kuvia, kun on ollut niin kiire muiden juttujen kanssa ja kun kaikki vaan ahdistaa, eikä mikään tunnu pientä hetkeä pidempään kepeältä ja aurinkoiselta. Mutta ei mulla mitään ideoitakaan ole, sitä karkaamis -juttua lukuunottamatta.

Tänään yks työkaveri sanoi, ettei tää nykyinen tukanväri ole hyvä :( Omasta mielestä se on hieno. Mut tosi kiva, että just tälläseen aikaan kertoo jotain noin iloista...

Muistatteko kun kerroin äitienpäiväkakusta? Mulla ei siitä kovin hyvää kuvaa ole, eikä se kyllä ihan oikeesti niin kuvauksellinen kakku ollutkaan (siitä toisesta, josta reunat romahti puhumattakaan). Mutta kuva mulla olis siitä joka tapauksessa.


Olenko jo kertonut, että vaihdan työpaikkaa? Vitsi, kun en muista yhtään mitään. Ei mikään iso muutos, tai siis on ihan jättiläismäinen mun mittapuun mukaan, mutta siis menen tytäryhtiöstä emoon. Palaan takaisin kiinteistösihteeriksi, eli työssäni on enemmän mieltä ja ennen kaikkea, mun ei tarvii enää olla umpikieron siskoni kanssa tekemisissä!! Mä olen semmonen joka pelkää kaikkia muutoksia ihan kauheesti, varsinkin jos niihin jää aikaa niitä miettiä ja pohtia, mutta kun meiltä kysyttiin sähköpostilla, että haluaisiko joku vaihtaa sellaseen pikkuruiseen toimistoon, ni mä en sitä sitte edes miettinyt, vastasin vaan saman tien, että haluan vaihtaa. Sitäkin mietin, että jos ne nyt saa mut jotenkin lakikoukeroilla ulos koko firmasta, niin senkin on oltava parempi kuin tää nykyinen tilanne.

Multa aina välillä ihmetellen kysytään, että miten mulla riittää aika kaikkeen (kirjaan, nukkeihin, Pinkkikseen, töihin, skräppäykseen, askarteluun, leipomiseen jne.). Aina aikasemmin oon kokenut sen ihan hassuna, vuorokaudessahan on niin monta tuntia, että hyvin ennättää kaikennäköistä puuhastamaan. Mutta nykyään, kun menee lähempänä pohjamutia kuin ihania kepeitä pilviä,  tuntuu, ettei edes tavallisesta arkipäivästä selviä. Aina välillä tulee sellasia pieniä innostuksen poikasia, mutta ne kestää vaan niin lyhyen aikaa, ettei niiden avulla hirveesti aikaan saa. Mutta usein ne innostusjutut tulee sen jälkeen, kun olen saanut jotain työlästä tehdyksi.

Mutta mä lähden nyt tästä surkuttelemasta. Kohta pääseekin mäiskimään :)