Na-Nai

Kenai, eli otsikon Na-Nai, on tällä hetkellä hammaslääkärissä. Kahjolta poistetaan kolme pahasti katkennutta hammasta, sekä kuvataan lonkat. Tietenkin toivon, että se tulee kuntoon ja bla bla, mut ennen kaikkea mua vaan ketuttaa. Oikeesti vi****aa, mut yritän olla kiroilematta. Päälimmäisenä on kuitenkin semmonen ärtyneisyys, tämäkin vielä. Eikö riitä että meidän koti on tuhottu? Pitääkö sen vielä itsensäkin hajottaa? 750 euroa menee sen hammaslääkäriin. On siinä kyllä lonkkakuvat otettu myös. Mitäköhän niiden hoito tulee maksamaan? Sit vielä kun ei oikeesti tiedä mitä sen kanssa tulevaisuus tuo tullessaan, jos sen uusi paniikkilääke ei tehoakkaan. Sen olis oikeasti pitänyt alkaa vaikuttamaan heti, se on nyt kaksi päivää saanut sitä ja toistaiseksi käytös on mennyt vain huonompaan. Se on ihan poissa tolaltaan kun tullaan kotiin. Eilen ei ollut saanut pakastimen ovea auki (neljä tuolia raahattu eteen), mutta eteisen semmonen lokerikko jossa pidetään hattuja ja hanskoja, oli laitettu kylppäriin turvaan (edellisen Kenai tuhos totaalisesti) ja Kenai oli aukassut kylppärin oven ja repinyt sitä lokerikkoa sitten siellä. Toi on toki pientä, mut ihan oikeesti alkaa olemaan mitta pikkuhiljaa täynnä. Enää en jaksa edes ajatella sitä, kuinka paha olo sillä koiralla on. Sehän tässä kuitenkin se suurin kärsijä on. Jotenkin vaan kyllästyttää. Mihinkään ei koskaan voida mennä (ette usko kuinka paljon mä haluaisin mennä Chrisin kanssa leffaan tai kaupungille syömään), sillä kaikki koiravahdit "säästetään" niihin, kun on pakko mennä johonkin. Mut siltikin kun ihmiset (siis sellaiset koiraihmiset) puhuu siitä, että jossain kohti täytyy alkaa miettimään, mikä on koiran parasta...siis vihjailemaan jollain lopullisella...se tuntuu ihan käsittämättömältä. Eka käynnillä Hau Maussa el.lääk. kerto, että käytösongelmat on koiran yleisimpiä lopetussyitä. Musta se oli ihan pöyristyttävää. Ja on vieläkin, mut silti sitä on alkanut ajattelemaan. Tietenkin Chris vois lopettaa koulun, menettää mahdollisuutensa kielenopiskeluun ja opintotukeen, ne kaverit joita se on koulusta saanut...

Emmä tiedä. Oikeesti ihan kamalaa. Se on kuitenkin, tuntiessaan olonsa turvalliseksi ja rauhoituttuaan, niin älyttömän hieno ja onnellisen oloinen koira.

Eilen sain Animalian tilauksen tehtyä! Jee! Tosi hieno fiilis! Nyt voin alkaa keskittymään myyjäisiin. Ekat myyjäiset on Eettiset Joulumarkkinat heti joulukuun alussa. Niihin on tosi hauska valmistautua, kun ajattelin tehdä sinne enemmän ekompaa materiaalia, silti Pinkkismäisen söpöä ja hauskaa.
Toiset myyjäiset on kolmannet Ofeliani! Siis toka kerta Helsingissä, syksyllä olin Tampereella. Hauskaa!
Kumpa vaan jaksaisin pitää tätä innostusta yllä loppuun saakka!

Mun on ihan pakko pikkasen törkkästä supertrendikästä aihetta, karppausta. On kiva, kun karppaajat saavat kasvissyöjät hyvään valoon omilla kummallisuuksillaan :D Luin jostain ravitsemusterapeutista, joka vertas vegaaneita ja karppaajia, hän sanoi, että työssään hänen on huomattavasti helpomi asioida vegaanien kuin karppaajien kanssa. Mut ei siitä sen enempää. Mä syön nyt! (herkullisia hiilareita, pinkeitä proteiineja ja reipasta rasvaa) Lautasella täysjyvätortilla, papu-riisimuhennos, raastettu porkkana, 1/2 eksoottinen hedelmä, jonka nimeä en just nyt muista ja 4 saksanpähkinän puolikasta sekä pingviinin ja nallen muotiin leikattuja seitanleikkele palasia. Olen parina päivänä kikkaillut eväitteni kanssa. Tehnyt sellasia lapsellisia annoksia, käyttäen kaikkia ihania japanilaisia paperivuokia ja muita turhuuksia.
Tähän tyyliin... ;) (ei nyt ihan, ei edes lähelle! en ikimaailmassa jaksais väkertää moista taideteosta! Mutta onneks joku muu jaksaa ja laittaa vielä kuvan nettiin :)

 Eilen illalla syötiin salaattia, jossa mm. paistettua tofua, sekä leipää ja minä herkuttelin laittamalla leivän päälle seitanleikkelettä.

Mjau!

♥ Raisa