Viikonloppu!

Ihanaa, kun ollut näin lyhyt työviikko! Vaikkakin aika raskas sellainen, kun on ollut kipeenä ja saanut tiedon työttömäksi jäämisestäkin :) Mä nyt varmaan jaksan vielä vähän aikaa jauhaa tästä työasiasta, mutta koittakaa kestää. On se kuitenkin aika iso asia mun elämässä. Tietääkseni tänään olis pitänyt olla toisen työkaverini viimeinen päivä tässä toimipisteessä. Meillä oli sitten tämän jäljelle jäävän työkaverin kanssa kuplaviinit laitettu jo jäähtymään ja party-hatutkin hyllyllä odottamassa, mutta aamulla tulikin viesti, että sillä poisjäävällä olisi lapsi kipeenä. Ei tullut vikaa päivää, kun se meni jo! Hip hei! Ei ikinä enää tartte kytätä selkänsä taakse, että mistä puukko milloinkin isketään sen naisen toimesta. En muuten kyllä hetkeäkään usko, että sen lapsi oikeasti olis sairas. Se ei vaan tykkää tehdä perjantaisin töitä. Oon tässä niiden kuukausien aikana mitä sen touhuja seurannut todellakin oppinut sen. Milloin on pää kipeä (!), milloin koko päivän kestäviä neuvotteluja (joista ei tehdä pöytäkirjoja), milloin mitäkin - kunhan vaan ei tarvitse perjantaisin tulla töihin. Kerran se oli putkeen kolme päivää poissa, kun piti viedä lapset elokuviin. Musta on aina niin hupaisaa, miten tiettyjen työntekijöiden lapset "ansaitsevat" niin paljon enemmän kuin meidän "rivityöntekijöiden". Ei me voida pitää "etäpäiviä" ja viedä jälkikasvuamme metsään samoilemaan. Ei, meidän pitää olla töissä ja anoa vapaamme kirjallisesti, kolmena kappaleena puoli vuotta aiemmin. Ja silloinkin täytyy etukäteen varmistaa, että se nyt varmasti sopii myös postinjakajalle ja esimiehen koiralle. Mut ihan sama, kohta saan vapailla sydämeni kyllyydestä.

Huomasin muuten itsessäni yhden hassun jutun: Olen jo vuosia haaveillut viimeisistä päivistäni kiinteistösihteerinä; siitä mitä kaikkea jäynää vois tehdä koston nimissä. Kaikkea sellaista katkeraa höpinää. Ja nyt kun nää päivät oikeesti on käsillä, mulla ei enää olekaan minkäänlaista mielenkiintoa "kostaa". Ei ole mitään kostettavaa. Aika tylsää. Mut varmasti hyvä näin. Kauna ja katkeruus on melkoista myrkkyä, katsokaa vaikka mun xxx! Päinvastoin, olen yrittänyt hoitaa asioita täällä siihen malliin, ettei minusta jäisi jälkeäkään, siis tarkoitan sitä, ettei jälkeeni jäis tekemättömiä hommia. Mokomakin aikuinen!

Eilen pääsin töistä lähtemään aivan liian myöhään, joten olin kotonakin aivan liian myöhään, kerkesin vaihtamaan vaatteet, en löytämään kemian kirjaa, hotkasemaan pari palaa Chrisin tekemää pizzaa ja sit olikin jo lähdettävä. Hiivee kiire! Mutta kerkisin ajoissa kouluun kuulemaan, että meillä on etäopiskelua, sillä ope on sairaana. Että silleen. Takaisin kotiin. Katottiin pari kolme jaksoa Mad Meniä, neljättä kautta muistaakseni. Ollaan se kyllä siis katottu, mutta katotaan nyt uudestaan. Käytiin koirien kanssa kävelyllä ja siinä se torstai sitten olikin. Aika tapahtumaköyhä päivä. Välillä hyvä näin.

Hitto, pitäis opiskella, muttei millään viittis. Kemian lukeminen aktivoi mun aivot tekemään aivan kaikkea muuta, muttei vahingossakaan keskittymään itse asiaan. Hankaloittaa melkoisesti oppimista.

Oikeesti, ei mitään asiaa. Ihanaa, kun on perjantai, eikä viikonlopulle velvollisuuksia. Huomenna poljetaan Animalian toimistolle, että Chris osaa sitten mennä sinne työharjoitteluun. Ja samalla poljetaan keskustaan asti, käymään Tokyokanissa tuhlaamassa mun lahjakorttini. Ainakin haluan teetä! On jo kova ikävä kunnollista vihreää teetä. Ehkä myös vähän puutarhuroin. Ja ompelen, kun täytyy aika kiireellä jo saada asioita valmiiksi Vegfestiä varten. Ens viikonloppu menee siellä Viipurissa. Meillä on sterilointikampanja meneillään, olen siitä varmaan puhunutkin jo. Ollaan saatu jo kahdenkymmenen koiran jono steriloitavaksi!! Mahtavaa! Pelättiin, että tuleeko yhtään. 10 pystytään hoitamaan nyt tämän viikonlopun aikana. Meillä on siis paikallinen eläinlääkäri tekemässä operaation, me maksetaan sille ja kai joku on hoitanut kaiken maailman käytännön juttujakin. Mä en ole niistä selvillä. Tosi mutkikasta ollut kuitenkin, ja me kun vaan halutaan auttaa!

Oonko kertonut jo, että lähes kaikki kylvämäni siemenet ovat lähteneet hyvin kasvuun, ainoastaan tulsi antaa edelleen odottaa itämistään. On niistäkin muutama pikkiriikkinen taimen alku noussut, mutta enemmänkin sais olla, jos mä niistä herkkuteetä mielin saada. Kunpa pian pääsis istuttamaan niitä jo pihalle, ei  tulsia, mutta niitä muita.

Loppuun vielä lisää skräppikuvia, tällä kertaa Pinjan ja mun reissusta.

Unelmista (lukee läpinäkyvillä kirjaimilla pilven päällä) totta






Yksityiskohta otsikosta.


Ostoksil²a. Kirjoitusvirhe siis sivussa :) Toisella sivulla oleva kuva, jossa minä rojujen keskellä on itseasiassa kaksi valokuvaa liitetty yhteen. Se on hauska :) Aukeaman välissä kapea muovitasku, jossa shoppailuun liittyviä papereita.








Hauskaa 2012-vko 18 loppua!

♥ Raisa