perjantai 3. elokuuta 2012

tavarasta

Heissulivei!

Ei taaskaan kuvia, vaikka kuvattavaa olisikin. Ehkä viikonloppuna saan itsestäni sen verran irti, että saisin siivottua edes yhden pinnan, jonka päällä ottaa kuvia...Ei tilanne ehkä kuitenkaan ihan noin paha ole, mutta siltä se vähän tuntuu. Mun siivoamiseni, jota kuitenkin mielestäni ihan koko ajan teen, on vaan jotenkin niin tehotonta. Tai sitten meillä vaan tulee niin nopeasti uutta sotkua, ettei mikään pysy siistinä varttia pidempään. Harmittaa kuitenkin kovasti, kun tuntuu, että kaikki aika menee tuhertamiseen. Eikä meillä edes ole siistiä! Lähimainkaan. Harmittaa myös, kun siippa tuntuu nyt neljä t päivässä työharjoittelua tekevänä ajattelevan, ettei sen enää tarttis osallistua kotihommiin. No, kyllä sekin touhuaa, mutta liian vähän. Miten ihmeessä paikat sais pysymään siisteinä? Jos hommais mikron ja alkais syömään eineksiä? Vois ehkä auttaa, jos tämä shoppailuvimma taas laantuisi. Ei siitä tietenkään keittiössä mitään hyötyä ole, kun en keittiöön ole silleen uutta roinaa raahannut. Mutta kyllä se tuolla Tehtaalla auttaisi melkoisesti...kaikki laatikot pursuilee roinaa, tai siis kaikkea tärkeää, jota saatan joskus ehkä tarvita. Kuten vaikka Barbien Kelly-siskoa (onko se sisko?) tai oikeammin siskoja, niitä taitaa olla puolisen tusinaa, jos joskus innostuisin niille jotain tekemään. Tai vanhaa mustanaamio pussilakanaa. Tai nukkekodin ukkeleita, joita myös kirppiksiltä ostan jos eteen sattuu. Tai valokuvatulostinpaperia, vaikkei meillä ole edes tulostinta. Tai n. kahtakymmentä metriä kankaita, joista en yhtään pidä. Tai ruostunutta pyöränketjua, jota olen hillonnut n. 4 vuotta...jos joskus keksis siitä jotain kivaa.
Ympärillä taas tehdään karsintaa. Pitäisköhän munkin vähän yrittää. Koko ajan meillä kyllä on kirpputorikasa, jota aika ajoin viedään Hesylle. Nyt olis  kyllä vuorossa Kierrätyskeskus seuraavana. Melkeinpä heti, kun isot läjät on saanut vietyä, alkaa uudet jo kasautumaan. Miksei siitä jo tajua, että ongelma ratkeais sillä, ettei sitä rompetta raahais samaan tahtiin sisälle. Tässä muutama viikko sitten siellä Hietsun kirppiksella, josta tein hienoja löytöjä, kuulin jonkun naisen sanovan toiselle, että kyllä maailmaan mahtuu tavaraa. Niin, ja siinäkin siis oli vaan muutaman kymmenen (vai mitä sinne niitä myyjiä mahtuu 30-50?) ihmisen YLIMÄÄRÄISET tavarat. Samaan aikaan Valtterissa oli samanmoinen meininki. Ja varmasti eri puolella Suomea sama juttu. Ihan niin kuin ympäri maailmaa hyvinvointivaltioissa. Meillä on jo pelkästää sellasta tavaraa jota me ei edes haluta niin paljon, että oksettaa. Tää kaikki on todella hupaisaa kuultavaa minun suustani. Minun, jonka olen super tykästynyt krääsään. Kaikkeen mahdolliseen roinaan. Mitä enemmän sen parempi.

stupid-fingers

Eilen kotiutui yksi nukke. Ei kuvaa, kun en ole vielä ennättänyt. Ja on jonossa kaksi nukkea ennen sitä kuvattavaksi ja täällä esiteltäväksi. Tulikohan Emilyäkään esiteltyä täällä? Mutta tämä uusin tulokas on niiiin kaunis ja niiiin ihana. Siitä tulee suosikkityttöni (Nuppu - Miss Sally Rice) isosisko. Niillä kun on suht samanväriset hiukset. Ja sitten ihan loppumetreillä kotimatkalla on näiden kahden tytön isosisko, se arvokas nukke jonka sain halvalla. Sitten mulla on kolme suht samanvärisellä tukalla olevaa siskosta ja niistä saa varmasti aivan ihania kuvia! Tämän uusimman ostin suht ainoalta aikuiselta Blythe-tuttavaltani. Puoliväkisin ostin. :)

Eilen oli myös japanin tunti. Alan ehkä ihan vähän oppia lukemaan niitä merkkejä. Tai siis kyllähän mä osaan niitä lukea, mutta en niin hyvin, että olisin sitten oikeasti yrittänyt. Nyt alkaa vähän hahmottumaan. Pitäis päivittäin kyllä ainkain vähän opiskella tota kieltäkin, ettei tunnilla kaikki tulis aina kertarysäksellä. Eilen ymmärsin jotain vähäsen kellonajoistakin. Totuushan on se, että mulla tuntuu olevan asfalttikuori mun oppimiskeskuksen ympärilla, jota ei kyllä läpäise juuri mikään. Sen verran nihkeetä on toi oppiminen ja asioiden omaksuminen. No, sitkeesti vaan läpi asfalttikuoren...

Kuvia tulossa joko viikonloppuna tai heti pian sen jälkeen ainkain näistä:
kalatyynyt (anoppi teki kaksi tyynyä ja mä tein vielä kankaassa olleista pienistä kuvista, jotka tarkoitettu ohjeistamaan työvaiheita - hankala selittää - kolme pientä, yksipuolista kalatyynyä :)
Barbien Dream Kitchen maalattuna
Emily (Precocius Candy's Mushroom)
Nana (Odakake Kimono Musume)
Mei (Ichigo Heaven)
Meri (Simply Peppermint)
Iso läjä vaatteita, joita olen ommellut
Risto ja ehkä myös Kenai ;)
mahdollisesti pupujen kynsien leikkuu, joka tapahtuu tänään. Jos muistan ottaa kameran hollille.
ehkä myös kuvia romanttisilta treffeiltä C:n kanssa.

Mutta jottei tämä päivä nyt hulahtaisi taas pöntöstä alas taidan mennä siivoamaan keittiötä...plääh.

Hauskaa viikonloppua! Tänään vien Mimin (Simply Sparkly Spark) kauneushoitolaan. Mimi on toinen tyttöni, tyttö jota innostuin itse kustomoimaan ja sehän meni sitten ihan reisille ja Mimi on jo pitkään ollut kokoelmani häpeäpilkku vaikka oikeasti onkin aivan ihana ja suloinen tyttö. Nyt on siis aika palauttaa Mimi omaksi itsekseen :) Jee!

<3 br="br" raisa="raisa">

6 kommenttia:

  1. Joo mikrossa on se hyvä, että kun luonnollisesti ruoka räiskyy ympäriinsä lämmittäessä (ainakin miulla, kun en ikinä muista laittaa kupua), niin sitten voi vaan tökätä oven kiinni ja sotku jää sinne piiloon.:)

    VastaaPoista
  2. Minä tuun aina niin hyvälle tuulelle kun luen sun postauksia, vaikken ymmärrä noista nukkejutuista hönkäsen pöläystä... Mutta fiiliksen kyllä, mulla on vastaava ihana ongelma vegaanikenkien hamstraamisen kanssa... Nyt just mieltä kuumottaa maailman ihanimmat vegaanisandaalit Ameriikasta joita NIIN en tarvi mutta jotka NIIN tekis mieli tilata ja kohtahan Visa taas NIIN paukkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Joo, nukkejen tilalle voi ajatella vaikka Pez-karkkikoneita, vegaanisia kenkiä, koirien pentuhampaita - mitä vaan "hömppää" mitä ihmisten nyt voisi kuvitella keräävän yli tarpeittensa. Kyse on vimmasta, jännityksestä ja kaikesta siitä hienosta, jota uusien tavaroiden haaliminen aiheuttaa. Mä itse en juurikaan perusta kengistä, enemmänkin nukkejen kengistä. Tilasin just yhdet tietyt kumisaappaat tytöille ja maksoin niistä suht saman verran kuin uusista Nokian saappaista sais maksaa...onhan se ihan pöljää, mutta samalla myös niin ihanaa. Mutta nyt sen on kyllä loputtava.
      Visan paukuttaminen on niin mukavaa, mutta sitten jos siltä paukkeelta ei meinaa saada edes nukuttua; sitten on aika lopettaa :)
      Laita sitten kuvaa uusista sandaaleista blogiisi!

      Poista
    2. Laitan kyllä kuvia, älä huoli... Nukkejen kengät ainakin vie vähemmän tilaa ja niitten kamppeet muutenkin, että sikälihän toi on ihan hyvin perusteltu, järkevä harrastus eiks vaan?

      Poista
    3. Ehdottomasti hyvin perusteltu! Mähän voisin harrastaa vaikka autoja - mihins ne kaikki laitettais?!

      Poista