Bok bok!

Eilen ihana skräppipäivä! Oli siis pitkästä aikaa skräppimaanantai ja minä pääsin koeviikon ansiosta osallistumaan. Oli sollut historian koe, mutta en mennyt. Mun ei siis oikeasti tarvitse mennä, käyn tunneilla huvin vuoksi. Enkä viitsinyt stressata kokeiden vuoksi, kun en sitä numeroa mihinkään tarvitse. Joten pääsin skräppäämään ihanassa seurassa! Tietenkin olisin voinut lukea tämänpäiväiseen bilsan kokeeseen, mutta asiat tärkeysjärjestykseen!

En saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi, muutamia sivuja. Niistä ei tullut mitenkään erikoisia, mutta sainpahan taas muutaman kuvan alta pois. En ole viime vuonna teettänyt yhtään kuvaa, muutaman tulostin itse huonolla tulostimella huonolle valokuvapaperille, joten niidenkään käyttö ei juurikaan innosta. Odotan vaan, että saisin noi nykyiset kuvat vihdoin ja viimein tehtyä, että vois hyvillä mielin teettää lisää kuvia.

Luin eilen illalla siitä, kuinka Linnunradasta loppuu aikanaan kaasu ja se tarkoittaa sitä, ettei uusia tähtiä voi enää syntyä. Muistaakseni miljardin vuoden päästä arvioidaan suurimman osan tähdistä syntyneen ja siitä se sitten lähtee hiipumaan niin, että aikanaan koko linnunrata pimenee, kunhan tähdet kuolee/sammuu vai mitä niille nyt tapahtuukaan, eikä uusia sitten enää synnykään. Musta se kuulostaa jotenkin ihan älyttömän surulliselta. Ja mun mielestä myös se on jollain tapaa älyttömän surullista, että minäkin olen olemassa vain tämän lyhyen hetken ja sit sen jälkeen mua ei enää yksinkertaisesti ole ollenkaan olemassa.

Vielä yks asia, joka tekee mut jollain kummallisella tapaa surulliseksi on se, että ihminen pystyy laitteillaan paikallistamaan kalaparven valtamerestä ihan tosta noin vaan ja toisilla laitteillaan pyydystämään vaikka koko sen parven. *Puff* Sitä ei enää ole. Kun on katsonut paljon luontodokkareita ja nähnyt miten nerokkaasti vaikka delfiinit niitä kaloja pyydystää, ja miten eri lajit tekevät yhteistyötäkin saadakseen ruokaa, ja sit ihminen tulee ja vie koko *piip* parven. Tosta noin vaan. Epäreilua riistoa.

Tänään mulla on se tapaaminen koululla, liittyen oppimisvaikeuksiin. Sekin on epäreilua. Vai onko? Jospa se on just se osa minusta, joka tekee elämästäni vähän värikkäämmän?

Näin kamalan unen, jossa minä vahdin kaverin kahta minikääpiöhamsteria ja kahta pientä käärmettä, ja jotenkin niiden asumukset oli niin huonosti suunniteltu, että ne pääs sieltä karkuun ja toistensa asumuksiin, toinen hamstereista katos ja mun kotona, joka olikin äidin koti ja äiti oli just menossa naimisiin, mä olin luvannut auttaa niissä häissä, mulla oli 20 min aikaa ja mun piti etsiä ne samperin eläimet ja kaikkialla oli ihan kamala sotku, enkä mä ollut meikannut, kauhuissani vaan mietin sitä, miten mua tultais syttämään siitä, etten psyty edes äitini häissä olemaan ajoissa! Sit se uni vaihtui siihen, kun mun piti jostain baarista hakea hupparini, koska sen taskussa oli auton avaimet, mutta sen paidan lunastus olis maksanut 40 euroa, koska olin joskus aiemmin rikkonut siellä jotain ja baarimikko sanoi, että jos vielä joskus juon siellä niin Tero (??) saa turpiinsa. Mut mä halusin vaan mun hupparin kengurutaskusta avaimen, joka olikin vaihtunut huulirasvaksi.

Sorry, musta on itsestä aina jotenkin tosi tylsä kuulla muiden unista. : /

xoxo,