torstai 7. helmikuuta 2013

Unelmien Poikamies, Rantaleijona ja Candy

Samperi soikoon, mun pitäis just nyt olla siellä lääkärissä ja sen lääkärin pitäis laittaa mun palaset kohdilleen, niin että voisin olla lopun elämääni normaali ja tasapainoinen, ja vielä ongelmatonkin. Mutta ei! Tässä minä istua kökötän, keittiön pöydän ääressä.

Eikä käynyt niin, että minä oliisn unohtanut. Ei, muistin sen eilen illalla, mutta tänään kun tulin Riston kanssa aamulenkiltä soittivat terveyskeskuksesta ja siirsivät aikaani kahdella viikolla. Plääh!!! Todella rasittavaa. Vähän meinasin alkaa haastamaan riitaa, mutta ihan vähän vaan. Eihän se ollut sen soittajan vika. Olen ylpeä järkevyydestäni. Mua välillä jännittää soittaa jonnekin, jos tiedän että asiani on jollain tapaa tulenarkaa, kun olen sen verran jo oppinut tuntemaan itseäni, että tiedän räjähtämisen olevan mahdollista. Ihan naurettavaa. Mutta sellanen mä olen...

Mitäs mitäs...oli mulla, ai niin. Joo. Jatkoa siihen eiliseen Hyvän tekemiseen. Entäpä jos tekis vaikka teemaviikkoja (ne kaks tai kolme kertaa, sen jälkeen mä olisin varmaan jo niin kyllästynyt koko aiheeseen, että pakko keksi jotain uutta.)? Tyyliin viikolla 1 teen jotain hyvää/kivaa naapureille (Mirri ehdotti kakun leipomista ja mä kovasti mietin sen totauttamista, leivon kyllä mielelläni, mutta sen kakun tms. vieminen sinne naapureille - Ei kiitos! Entä jos se haluaa jutella jotain? entä jos se kutsuukin mut sisään??? Hargs! Aivan liian vaikeaa. Ja taas kakun jättäminen oven taakse on enemmän kuin arveluttavaa. Mutta entäpä jos tekisin niiden puolelta lumityöt? Tai jos niillä olis koira niin veis sen ulos? Kävis vanhalle papparalle/mammaralle kaupassa? Tai jos olis vähän parempia tutuuja, niin vois vaikka tarjota lastenhoitoapua. Mulla sen tekemisen tätyis kllä olla sellaista, joka ei vaadi suoraa kontaktia niihin naapureihin. Eli just lumenluominen. Mitä muuta vois tehdä?

Yks mikä olis sellainen mun tyylinen, tai siis mulle ehkä helposti toteutettavissa olis ehkä joku postiluukusta tipautettava, must aolis esim. ihana kerätä lehdistä tms. jotain runoja, kuvia jotain vastaavaa, laittaa niitä kuoreen ja jakaa ihmisten laatikoihin. Mä ite ainakin tykkäisin tollaisesta ihan kauheesti :D
Tietenkin sellainen, joka luonnostaan juttelee mielellään ihmisten kanssa ja on muutenkin luontevasti niiden seurassa vois tehdä jotain vähän "läheisempää".

Entä sitten naapuriviikon jälkeen? Ventovieraalle hyvän tekeminen? Eläimelle? Ympäristölle? Varmasti moni on ihan automaattisesti, päivittäin hyvä jollekin, mutta jos sen tekis enemmän tietoisesti, siis jotain vähän enemmän. Ylittäis vähän itseään. Mä voisin vaikka kokeilla kassajonossa paikkani antamista jollekin vähäostoksisemmalle? Vitsi, olis kyllä hienoa olla vähän parempi ihminen. Tää vois kyllä olla se mun haaste, jota siinä maailmanpelastusoperaatiossakin hain, mut meni sit mönkään, kun unohdin haastaa itseni. Eli en siis tehnyt mitään haastavaa, kun kaikki oli asioita, joita tein joka tapauksessa. Mutta näitä hyviä tekoja en, tai siis totta kai teen, mutta omien mukavuusrajojeni sisällä (ja ne rajat on melkoiset muurit ja kätkevät sisälleen hyvin pienen pinta-alan).

Eilen käytiin ulkona syömässä, C:n vanhempien lähettämillä rahoilla, hääpäivän kunniaksi. Mentiin lähellä olevaan Nepalilaiseen, sen jälkeen vielä käytiin leffavuokraamossa, josta ei vuokrattu mitään, mutta C sitten vuokras jotain netistä. Nukahdin kesken kaiken.

Eilen myös askartelin. On hassua miten harvoin mä puhtaasti askartelen. Kun useimmiten kun jotain teen, niin teen jotain Pinkkikseen liittyvää (ompelen tai sit niitä koruja). Nyt tein ikuisuusprojektiani, eli valokuvakehyksien maalausta ja koristelua. Mun pitäis ompelukoneen edessä oleva seinä saada vähän inspiroivammaksi, mutta se vaatii niin paljon! No, nt sain kehyksen maalattua ja niihin tulevat koristeetkin koristeltua ja kiinnitettyäkin! Oli hauskaa. Liima ja kimalteet on niin ihania, varsinkin kimalleliimat, jotka ei edes sottaa niin kuin irtoglitteri!

Otin myös muutaman kuvan Candystä, jok asiis "Helmikuun Tyttö", ja yksi kauneimmista nukeistani. Tykkään kovasti näistä "pulloposkista", mutta jostain syystä Candy on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Siksi valitsin juuri sen tähän Calendar Girls -hommeliin (siis tuolla Flickerissä).

Olikohan vielä jotain? Muistaakseni joo, mutten nyt kyllä millään muista, että mitä. Hmph.

Loppuun vielä niitä hupaisia koruja, joista puhuin muutamia päiviä sitten.
Rantaleijona

Rantaleijona

Ilo

Unelmien Poikamies

xoxo,


8 kommenttia:

  1. Paras toi rantaleijona :D :D :D
    Mulla oli nuorena tapana laittaa anonyymisti Aku Ankka naapurin postiluukkuun sit kun olin itse lukenut.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lara!!
      Tosi ihana tapa ilahduttaa toi sun Aku Ankan eteenpäinlaitto!!
      Mä muistan joskus pienenä vetäneeni kaverin kerhoon lelupäivänä tuoman lelun vessanpöntöstä alas, kun en kestänyt että sillä oli niin hieno ja mulla ei. Mut se ei kyllä ilahduttanut sitä yhtään :(

      xoxo,

      Raisa

      Poista
    2. Hah, ihana lapsi :D
      Mä vaan haukuin päiväkotikaverin Barbieta huoraksi, kun itelläni ei ollu.. :D

      Poista
    3. Ehkä sen nukke oli kuin olikin huora? Oi joi, tuli tosta mieleeni, et ainakin joskus oli myynnissä t-paitoja, joissa luki My Barbie is a slut. Sellainen olis aika hieno. Blytheistä ei millään saa minkäänmoisia lutkia tai huoria, siks ne onkin niin ihania :)

      xoxo,

      raisa

      Poista
  2. Tätä naapurien ja ventovieraiden ilahduttamista pitää kyllä saada käytäntöön! Leipominen on kivaa, mutta vois olla vähän outoa kumminkin. Vai olisko? Äh. Vein mä kerran naapureilla piparitalon, mut olin silloin saanut niiltä joulukuusen. Ja kerran koiranruokaa, kun meidän koira kuoli. Lumitöitä olen miettinyt kanssa. Uskaltaisko sitä? :) :) Nyt on kyl omatkin tekemättä, kun ollaan kipeinä, argh. sitä on nmuuten tullut PALJON just nyt. Mahtaakohan enää ovi aueta?

    Ai niin juu, koitin mä auttaa yhtä kaveria kemiassa kans. Mut se pöljäke halus välttämättä maksaa siitä. :-D

    Mirri

    VastaaPoista
  3. Ei se oikeasti olis outoa, vaan tosi hienoa. Mutta silti ihan kamalan kuumottavaa, mutta siis ehdottomasti kannatetaan! Mä olen nähnyt kahdesti kuinka meidän eri naapurit ovat olleet toisillaan kylässä. Niin epäreilua! Miksei meitä kukaan kutsu? Ei siinä, että yhtään haluaisin mennä, mutta olis se silti hienoa olla niin hyvissä väleissä. Mekin joskus vietiin browniesseja, mutta sekin kiitoksena sahan ja tikkaiden lainaamisesta.
    Mulla kesti hetken aikaa tajuta, että se pöljäke olin minä. Oikeesti mietin, että sulla on käynt siellä joku muu ja sit vähän toivoin, et se olis ollut pöljempi oppilas kuin minä...

    xoxo,

    Pöljäke

    VastaaPoista
  4. Nääh, et säkkituoliin mikään pöljä oppilas ollut, se maksaminen vaan ei ollut tarkoitus, ei ollut tullut edes mieleen.:-D Arh, säkkituoliin! Toi mun oikoluku on liian hilpee! Siitä lähtien kun esikoinen oksensi kerrossängyn yläsängystä säkkituoliin, on tuo aina muuttanut sanan "sã" säkkituoliksi. Ärsyttävän rikkiviisaita nämä puhelimet nykyisin!

    Ehkä mä yritän uskaltaa leipoa.:)

    Mirri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivo leivo! Ajatus sun pojasta oksentamassa yläsängstä säkkituoliin on aikas ihana...uh...

      Poista