Kulutusmyyttien Murtaja

Jotta voin laittaa ton lehden kiertoon täytyy tehdä ensin postaus niistä kulutusmyyteistä. Puhuin tästä siis hiljattain, ja lupasin postata siitä jotain.

Kyseessä on siis Luonnonsuojelija -lehden 1/2013 numero. Sain ilmaiseksi kirjastosta :) Oikein hyvää luettavaa, suosittelen jos jossain satutte siihen törmäämään. Mä aion kirjoittaa ne myytit sellaisenaan, mutten taida jaksaa kirjoittaa sanasta sanaan sitä, miten ne murretaan, vaan teen niistä tekstiin pohjautuen oman versioni. Ok?

1. Myytti: Suomi on ollut "aina" kulutusyhteiskunta. Fakta: Kehitys alkoi vasta 50 -luvulla, mutta vasta 80 -luvun Suomesta voitiin puhua runsauden yhteiskuntana.

2. Myytti: Hyvinvoinnin kasvu ja luonnonvarojen kulutus kulkevat käsikädessä. Fakta: Hyvinvointi kasvaa vaurauden mukana tiettyyn pisteeseen, kunnes pysähtyy. Nyt suomalaisten kulutus on paisunut täysin kestämättömäksi, eikä hyvinvointi ole yhtään lisääntynyt. Päinvastoin kääntynt laskuun 90 -luvulta lähtien.

3. Myytti: Ylikulutus johtuu "turhakkeista". Fakta: Turhakkeita (mm. lasten aterioiden kylkiäiset, lehtipuhaltimet) välttelemällä ei vielä ratkaista ilmastohaastetta. Tärkeämpiä ovat arkiset valinnat: asuminen, liikkuminen ja ruokailu). Erityisesti ruoan kohdalla huomio on kiinnittynyt epäolennaisiin seikkoihin:kauppakassien sijaan pitäisi miettiä kassin sisältöä, pakkausten sijaan hävikkiä, tuontiruoan sijaan kauppamatkoja)

4. Myytti: Ylikulutus johtuu hedonististen shoppailijoiden heräteostoksista. Fakta: Ei johdu. Taas palataan siihen arkikulutukseen.

5. Myytti: Laaja ympäristöherätys ratkaisee ylikulutusongelman. Fakta: Ihmisillä on hyvä tahto, muttei hyviä tekoja. Näinhän se aina on.

6. Myytti: Kuluttajakuninkaat johtavat ympäristövallankumousta. Fakta: Kuluttajat vain harvoin avaintekijöitä markkinoiden vihertämisessä. Vaikuttavimmat toimenpiteet tehdään poliitikoiden ja suurempien yritysten toimesta. Tähän haluan kyllä sanoa oman sanani: Poliitikot eivätkä varsinkaan yritykset kuitenkaan tekisi näitä ympäristöparannuksia, jolleivat "tavikset" niitä haluaisi/vaatisi. On ihan pöljää vedota siihen, että suurin osa ympäristöongelmista on isoimpien yritysten aiheuttamia, ei ne huvin vuoksi vesistöjä ja ilmaa pilaa, kyllä ne niissä tehtaissaan tuottaa viime kädessä meille kuluttajille kaikkea kivaa.

7. Myytti: Ekotehokkuus ja palvelutehokkuus hoitavat ympäristösaasteet. Fakta: Jevonsin paradoksin mukaan jonkin reurssin käytön tehostuminen johtaa  keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen.

8. Myytti: Suomen korkeat päästöt johtuvat korkeasta teollisuuden rakenteesta. Fakta: Pitää paikkansa vain osittain.

9. Myytti: Kaikki kannattavat ekotehostamistoimet on jo tehty Suomessa. Fakta: Tutkimusten mukaan suomalaisten tuotteiden päästöintensiteetti euroa kohden on kansainvälisesti katsottuna suht korkea.  Esim. Ruotsisa, Saksassa ja Espanjassa tuotetaan paperituotteita, elintarvikkeita ja jätehuoltoa pienemmillä päästöillä.

10. Myytti: Ympäristöhaasteiden kriisiytyminen on väistämätöntä. Fakta: Paljon erilaisia ympäritönkannalta hyviä tekoja on vielä tehtävissä. Tarvitaan iso kultuurinen muutos, joka tekee kestävistä toimintatavoista normaaleja - parhaimmillaan myös helppoja, hauskoja ja halpoja.

Osa tosta oli ehkä vähän sellaista tylsää, mutta sitä ei mielestäni koskaan voi liiaksi jauhaa, että ne jokapäiväiset valinnat ovat ne, jotka ratkaisee. Ihan sama vaikka jonkun laihdutuksen suhteen. Yksittäisillä ostoilla ei tasapainoa vielä järkytetä, mutta päivittäisillä valinnoilla kyllä. Ja siitä olis päästävä pois, ettei yksi ihminen tälle mitään mahda. Usko pois! Sinä et ole yksin! Ihan niinku vaikka yksi vegaani ja sen lihan ostamatta jättämiset ei vaikuta yhtään missään. Mutta kun niitä vegaaneita onkin kymmeniä, satoja ja tuhansia, niin kyllä se alkaa tämän kokoisessa maassa Atriaa ja HK:ta jo vähän hirvittämään. Sama pätee ympäristöasioihin.

Yks asia, mikä musta on jotenkin todella hienoa, on auton jättäminen pihaan ja kulkeminen pyörällä. Silloin ihan konkreettisesti sä olet tekemättä jotain ympäristölle haitallista. Varrattuna vaikka siihen, että kaupassa ostaisit luomuomenoita tehotuotettujen sijaan. Eihän sellainen missään tunnu. Mutta se, että sä et päästäkään ilmaan niitä kun auton päästöjä - se on ihan konkreettisesti niistä päästöistä pois! Just vaikk ajoku lentomatkailu, jota monet ympäristötietoiset ihmiset kaikesta huolimatta paljon harrastaa, niin se kone nousis ilmaan ilman niitäkin, mutta se auto siellä pihassa ei liiku, ellet sinä sitä liikuta! (tietenkin ne navetassa olevat lehmät lypsetään, ja broilerit tapetaan siitäkin huolimatta, että vegaanit ei sitä rahoita, tälläisissä asioissa se näkyy vasta pitkällä aikavälillä, tuottavuuden laskuna).

Nyt siellä on kyllä viheliäisen paljon lunta, mutta onneksi on ihana ilma kävellä! Josta tuli mieleen, että ajattelin nyt yrittää kävellä oikein paljon, jos sais sillä yhtään noita ylimääräisiä sulateltua. Tekee hyvää Ristollekin. Aamulla oltiin sit oikein pitkällä lenkillä. Oli mukavaa.

Mietin kävellessä, että olen kyllä aika mahdoton. Kun "repsahdan" niin teen sen tosi huolella, joka osa-alueella yhtä tehokkaasti. Kuten koulu, raha-asiat, nuket, syöminen. Ja sit kun olen kunnolla, olenkin todella esimerkillinen. Kun olen tuhma, olen todella tuhma, ja kun olen kiltti olen ihan super kiltti. Aika rasittavaa. Mutta en usko että viihtyisin muunlaisessa ihmisessä. Kyllä vähän hullu täytyy olla. Mut silti. Vähempikin riittäis.

Postissa tuli kemian kokeeni. En meinaa kehdata kertoa. 7+. Sain kyllä paremman arvosanan mitä opiskeluaktiivisuuteni perusteella olis pitänyt saada, mut on seiska silti aika nolo. Ja taas toisaalta, kyllähän mä oikeastaan todella aktiivisesti opiskelin, kun kävin kolmesti yksityistunnillakin, mutta opiskelin vaan täysin vääriä asioita. Kerroinkin siitä, kuinka koko kurssi meni multa niiden laskujen sisäsitämiseen, ja kokeessa ei sitten ollutkaan yhtä ainuttakaan laskua. Onneks sain bilsasta sen kympin. (vaikka ihan pakko myöntää, että oli aika helpot kokeet, niin että varmaan moni muukin sai kympin).

Nukesta. Olen sen nyt luottokunnalle pystyssä. Mutta on se vaan veikeä nukke! Hieno! Ja yksi niistä ihan ensimmäisistä Neo:ista (Kennerit on niitä, joita tehtiin yhden vuoden ajan 1972 ja Neot nyt näitä, joita edelleen tehdään, alettiin tekemään joskus 2000 -luvun alussa, ja tämä siis niitä alkupään tyttöjä.)  On hassua miten mun nukkemakuni on kehittynyt tässä ajan kuluessa. Alkuun mun mielestä ne alkupään nuket ja kaikkien jumaloimat kennerit kans oli rumia. Tykkäsin vaan näistä uusimmista, ja niistäkin erityisesti kaikista söpöimmistä tapauksista. Kunnes sain ensimmäisen vähän vanhemman tyttöni ja se olikin niin älyttömän kaunis. Se avas silmiä sit noille muillekin vanhemmille kaunokaisille. Erityisesti Kennereiden hienoudelle. Niissä on ikään kuin sellainen pehmeä hehku :) Mutta se nyt tällä erää nukeista. En enää edes muista kehen olen jäänyt niistä omista kertoessani. Eikä mua ehkä huvita niistä enää mitään järjestelmällistä kertoakaan. Ne vaan on kaikki nii hienoja!!

Koska tää netissä roikkuminen on niin vaarallista on mun parasta mennä tekemään jotain ihan muuta.

Hups! meinas unohtua tämä, kun ajauduin huutonettiin (onneks ei mitään ostettavaa!)

Moikka nyt taas! Nii joo, kuvia! Ensiksi suklaasta jonka ahdoin sisääni. Yksi kerrallaan, jokaisen mausta nautiskellen! Sain rasian ystävänpäivälahjaksi siipalta.

Ja  tulevasta tytöstä, entisen omistajan ottama kuva.

Melko söpö! Ja aivan kurittoman näköinen!

xoxo,

 

Supermegaplösö tässä hei

Ei voi olla totta! !,5 kiloa tullut vielä lisää siihen muutenkin jo liiallisen ylimääräyden päälle! Sen on kyllä pakko olla nestettä (saunassa varmaan läskikin muuttuu nesteeksi, kunhan tarpeeksi löylyttelee...?)! En meinaa mahtua mun "fatpantseihin". Ja olen mielestäni ainakin yrittänyt syödä vähän kohtuullisemmin viime viikolla. Ja mä olin vielä kipeäkin, eikä silloin ruoka maistunut. Ei tämä voi olla totta!

Tietenkään se ei auta, että mulla on herkkuja vaikka muille jakaa...Osaan kirjoitin kalorimäärän näkyviin, jos se vaikka vähentäis mässäilyä. Ei tunnu auttavan. En oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä. Mä olen mestarilaihduttaja, mutta en oikein haluaisi laihduttaakkaan. Kun pitäis vaan syödä paremmin (kevyemmin, terveellisemmin), mutta kun olen niin huono kulkemaan keskellä tiedä. Aina meinaa lipsahtaa jompaan kumpaan reunaan. No, kyllä mä tästä jotenkin selviän!

Muutenkin taas ihan pipariksi menossa hienot suunnitelmani ja järjestykseni ja kaikki. Ettekä halua tietää mihin se liittyy, kun se liittyy nukkeihin. Ensi alkuun vaan vaatteisiin ja nyt ehkä sit johonkin muuhun. (lips, lips lipsahtelee vaan pois kaidalta polulta ja sit spläs mäisk, umpi uppeluksiin taas jonnekkin kurittomuuksien suohon...yksi graalin malja kiikarissa, hintaa suht saman verran kun just sain luottokortilta pois, ja sekin luottokorttimaksu teki loppukuusta vähän kiusallisen tiukan ja jouduin kajoamaan matkakassaan, että sain muita asioita maksettua. Ouch.) En ymmärrä miksi olen tälläinen, kun kaikki muut tuntuvat pystyvän jonkinlaiseen kuriin itsensä kanssa. Ja se, ettei mulla todellakaan ole varaa tälläiseen. Vaikka en rahaa juuri muuhun käytäkään, siis pakollisten juttujen lisäksi, en osta puhelimia enkä pelivempeleitä, en meikkejä, laukkuja, vaatteita tai kummallisia kahvijuomia. Silti. Olen työtön, ei työttömillä pitäis olla mahdollisuutta törsätä. Hiton luottokortti.

On mulla iloisiakin asioita, vaikka kyllä tuo nukkeasiakin on loppujen lopuksi iloinen, mutta katsotaan nyt ensin miten sen kanssa käy.

Lauantai meni leipoessa, tai ei ihan, mutta ainakin osa päivästä meni. Leivoin Ravintolapäivän Eläinystävälliseen Kahvilaan. Ja kuten jo aiemmin olen kertonut, leivoin Tuhteja ja sit Petan sivuilta otetun reseptin mukaisia koirankeksejä. Tuhdeista ja itse asiassa koirankekseistäkin, tein gluteenittomia, vaikka se mua harmittikin. Koska olin ihan varma, että niistä tulis kamalan pahoja, eikä kukaan haluais ostaa niitä, mikä olis iso harmi, kun niiden ainekset tuli niin kalliiksi (se samperin valkoseuklaa!). Koska Tuhdit ovat jäähtymisvaiheessa todella herkkiä hajoamaan, niin onnistuin rikkomaan muutaman keksin. Oikeasti vahinko! Mä kyllä myin suurimman osan hajonneista täällä kotona, ja yhden sitten annoin itselleni. Ehkä parhaita keksejä, joita olen koskaan tehnyt/syönyt! En yhtään muistanut, että ne oli noin hyviä. Mua aina vaan hirvittää se valkosuklaa, kun se on niin kallista ja pahaa. Mutta näissä kekseissä se on niin hyvää, eikä nää kyllä olis niin hyviä, jos käyttäis tummaa suklaata. Niin, ja nää oli siis gluteenittomia! Ja silti maukkaita! Multa oli kananmunankorvike loppu, joten käytin pellavansiemeniä - hyvin toimi näinkin!
koirankekseistä en osaa sanoa oikein mitään, en maistanut. Mutta niihin ei tullut sokeria : / Meidän koirille, kyllä kelpas, tai ei oikeastaan Kenaille, se söi kun pelkäs, että Rsito vie muuten. Risto rakastui niihin, mutta Risto nyt muutenkin on sellainen vähän erikoinen. Se syö mm. kuulakärkikyniä ja barbeja. 

Risto oli kyllä ihan todella reippaana auttamassa leipomisessa. Se oli kyllä todella rasittava, kun se itki ja vaati herkkuja itselleen. Kun ei saanut tarpeeksi kostoksi joi liikaa vettä ja meni oksentamaan meidän sänkyyn.

Tänään aamulla muuten Risto taas haistoi C:n ja Kenain ja oli ihan piukeena säntäämässä niiden perään. Haukkui vaan ja ihmetteli, miksen mä juokse! Mokoma laiskiainen! Tehtiin pitkä lenkiin, kun yritin arvailla mistä Kenai ja C vois ehkä mennä lenkillään, ja lopulta me löydettiinkin ne. Ja jusotiin loppumatka kotiin. Tuli kuuma, eikä mulla ollut rintsikoita. Plääh.Niin, eilen sitten oli se Ravintolapäivä ja meillä kahvila Animalian uudella toimistolla. Myynnissä meillä oli minttusuklaa- ja kinuski -pikkukakkusia, keksejä koirille ja ihmisille, hampurilaisia, mehua, kahvia, teetä ja kaakaota. Juomia lukuunottamatta kaikki meni. Jouduttiin vielä kolme kertaa käymään kaupassa hakemassa täydennyksiä ja lopulta myymään ei oota. Ihan huippu päivä oli! Asiakkaita oli mun käsittääkseni jonoksi asti koko sen neljä tuntia kun oltiin auki. Todella hienoa! Sain vielä kyydin kotiinkin! C:iä harmitti, kun ei ollut jäänyt mitään tuomisia sille. Lohdutukseksi käytiin hakemassa sille Hesestä ruokaa ja mulle Loving Hutista kevätrullia. Meillä siis on ihan (pitkän) kävelymatkan päässä vegaaninen kiinalaista pikaruokaa myyvä mesta! Ihan hirveesti en niiden kaikista ruoista tykkää, mutta kevätrulla on kyllä todella hyviä! Ja se myyjä on tosi herttainen :)

Katsottiin elokuva, J. Edgar Hoover. Oli hyvä, vaikkakin nukahdin kesken kaiken.

Aamulla heräsin 1,5 kg painavampana. (tiedän, ettei se ihan noin mene.)

Olen alkanut työstämään nukketalon ylintä kerrosta (uudelleen tapetointia jne.), ja nyt ehkä vähän tekee mieli mennä jatkamaan!

Ja ehkä meilä on kohta jotain syöminkejäkin tiedossa.


En voi ymmärtää, miksi olen tälläinen huithapeli. Tai sitä, miksei muut ole.

Kenain luu!

Menkäähän nyt siitä!

xoxo,

Blogger kieltäytyy laittamasta Pinkkis -pupua...

Pieni menestystarina

Hopla! Arvatkaa kuka haki eilen toisen bilsan kokeen!!! No, arvatkaa!! Minä!! Arvatkaa nyt kuinka meni!!! No, arvatkaa!!!

Hitsi vitsi soikoon, sain kympin!!!! Kympin! Minä! 18-/18. Aivan loistavaa. Onneks lukiossa saa valita niitä kysmyksiä, niin ettei tarvii kaikkiin vastata. Siellä oli nimittäin yks kysymys, josta en yhtään muistanut et mitä se tarkoittaa. Yhden miinuksen sain fossiileista, kun oli johtofossiili mennyt sekaisin, ja yhtä en muistanut. Tää oli mun mielestä vielä se vaikeampi kurssi. Sit ope vielä sano, viitaten toisen kurssin "epäonnistuneeseen" kokeeseen (9+) et varmaan unohdin laittaa asioita, kun olin tehnyt niin monta tehtävää, ja sit ruksinut niitä yli (siinä kokeessa mä osasin huomattavasti laajemmin, mutten sit kuitenkaan niin tiiviisti). Eli siis suomeksi sanottuna, openkin mielestä mä osaisin paremmin kuin 9+ :D

Mä oon niin hikke hikipinko!! Ja tää oli vielä sellainen jakso, kun mä en yhtään jaksanut panostaa samalla tapaa kuin ekaan.

Kamalan levoton olo taas. Onneks mies tulee tänään kotiin! Tää on älytöntä, mut mun tekee hirveesti mieli ostaa nukke! Vaikka just tätä päivää olen odottanut, et luottokortilta lähtee taas iso siivu hus pois! Niin nyt mun tekee mieli täyttää se jollain! Ei saa! Nyt pois sieltä Ebaystä ja BK:sta! Yhtään ei tarvii mennä sinne! Kun ei ennätä niitä entisiäkään huomioimaan tarpeeksi. En oikeesti käsitä miksi niitä pitäis sitten ostaa lisää, kun muutenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että iso osa nukeista vaan möllöttelee, ilman laatuaikaa kameran edessä.

Vätin joskus, että meidän pihalla oli kottarainen. Se ehkä olikin mustarastas. En ole kyllä ihan varma mikä s eoli. Musta lintu kuitenkin keltaisella nokalla.

(hih! Lintulaudalla oli pieni hiiri!) Pahus. Mä oon roikkunut nyt tuolla ebayssä niin, että olen ihan unohtanut asiani! Ehkä mulla ei edes ollut mitään. Lapset tuli eilen kotiin, oli kiva olla niiden kanssa. Vaikka jäi aika lyhyeksi, kun oli kaupungilla jakamassa Ystävänpäivä sydämiä eläinten hyväksi. Mulla oli ihan eri intressit kuin muulla porukalla. Ne oli keräämässä lahjoituksia johonkin kampanjaan ja minä taas olemassa ystävällinen "eläinaktivisti", joka ei yleisestä mielikuvast apoiketen ollutkaan paasaamassa, syyllistämässä tai haluamassa jotain. Muiden mielestä meidän tempaus meni huonosti, minun mielestä hyvin :) Oli hassua kun ihmiset vasta "ei kiitos" siihen kun sanoin "hyvää ystävänpäivää". Miten niin ei kiitos? Etkö halua hyvää ystävänpäivää? Kummallista. (no tietenkin ne sanoi ei kiitos sille sydämelle, jota tyrkytin)

Sen jälkeen kävin vielä Tokyokanissa etsimässä jotain "pakollista" ostettavaa, vaikka yksi mun säästömantroistani onkin kalliiden erikoistuotteiden vähentäminen. Olin silti todella maltillinen, käytin alle 30 euroa! Ei siinä, että olsiin sillä juuri mitään saanutkaan. Tietenkin jotain, ja eritysimaininnan ansaitsee vihreä tee karkit, joita ostin. Olen vastaavia ostanut äidille japanista, jotka siivousreissuillani sitten itse päädyin syömään. Aivan mahdottoman hyviä! Kunhan siis tykkää vihreä tee karkeista. Sen jälkeen menin vielä smarkettiin, kun tarvitsin perunoita illallista varten. Unohdin ostaa merkkareita, mutta muistin ne nähdessän i R-kioskin. (Lara oli ostanut omansa ärrältä, siksi muistin ärrän nähdessäni ne). En halunnut ostaa niitä kuitenkaan kalliilla, joten menin k-kauppaan. Ne oli sieltä loppuunmyyty!!! Voitteko uskoa! Maanantaina olivat tulleet ja nyt jo loppuunmyyty! Muutkin kuin vegaanit taitavat olla niihin lääpällään! Mirri, jos olet kuulolla - veikkaan että tulet saamaan oman osasi merkkareista sitten kun karkkilakkosi päättyy! Mä en kehdannut kuitenkaan lähteä ostamatta mitään (joo, mä olen sellainen), joten ostin tosi muikeita salmiakkipääkalloja. Ne on kyllä kans hyviä. Mutta kokonaan mustia ja mä halusin vähän väriä. Joten oli mentävä sinne ärrälle. Sieltä sai kaksi ussia vitosella. Eika kallista silti, vaikka olikin tarjous. Ostin kuitenkin, vaikka olisin aivan mainiosti voinut jättää ostamisen tälle päivälle, kun täytyy käydä kaupassa muutenkin huomisia leipomisia varten. No, nyt mulla on paljon karkkia. Mikä on tietenkin ihan älyttömän hyvä juttu, kun paino on noussut ihan hirveätsi ja siitä ylimääräisestä tulisi päästä eroon.

Mua on alkanut vähän pelottamaan laihduttaminen, kun olen niin innostuvaista sorttia ja sellainen ääripää ihminen. No, ehkä tää kuivuu kasaan kun tulee taas toisenlainen raisa ruoriin.

Mun tekis kauheesti mieli tehdä jotain, mutten oikein keksi että mitä. Ehkä pitäis mennä yläkertaan. Mut en tiedä mitä siellä tekis. Tää levottomuus varmaan johtuu siitä, kun aloin lukemaan oikeaa kirjaa. Se sekoittaa mun pään. Mulla oli niin levollinen olo kun kielsin kaikki tollaiset ylellisyydet elämästäni (pah! varmaan kielsin itseltäni yhtään mitään, katsonut elokuvia enemmän kuin koskaan, paisti ehkä silloin kun Poika kuoli).

Mun ehkä tekis mieli tehdä jotain nukkien kanssa, mut tiedän nyt jo miten siinäkin käy. Menen ylsö, valkaan sieltä jonkun ihanan tytön, etin sille vaatteita, en löydä mitään kivaa, sukkahousutkin in ihan mahdoton pukea päälle, hiukset on ihan sähköiset. Tulee kamala sotku ja minä kyllästyn.

Korujen kanssa ihan sama juttu, sählään ja kohellan, sotken ja tympiinnyn. Nyt tarttis jotain uutta! Tai sit meen katsomaan jonkun huonon elokuvan.

Ehkä pitäis vielä siivota vähän ennen kuin se mies tulee.

Tää syötiin eilen. Tai mä olin ainoo, joka sitä suostu lopult asyömään. Lapsille ei oikein maistunut perinteinen skotti"herkku". Keitaan blogista voittamani Haggis siis kyseessä. On ne ulkomaanelävät sitten kummallisia!

Moikka nyt! Tulkaa sunnuntaina sinne kahvilaan Sörnäisiin!! 

xoxo,

Hauskaa Ystävänpäivää!! ja liikaa juttua kasveista

Hip hei! Vointi on jo paljon parempi! Eilenkin sain siivottua, en kuitenkaan vielä imuroitua. Se on ehkä kaikista kamalinta, ehkä jopa pahempaa kuin lattioiden pesu. Yleensä (aina) meillä ne hoitaakin C, kun se on niissä paljon parempi. Ja minä järkkään ja sievistelen.
Eilen oli silleen tomera siivouspäivä, että heitin yhden kasvin biojätteeseen, rikkinäisen (korjauskelvottoman, mutta oih! niin söpön) käsilaukun roskiin ja sit järkeistin kukkajuttuja muutenkin vähän. Mua ärsyttää kasvit. Siis onhan ne kivoja, elävöitää huonetta jne. mutta se hoito, jota ilman ne sitten kuihtuu, pudottelee lehtiä ja ruskistuu. Sit vielä kaikki mun kasvit on alkuperältään jotain hylkiöitä. Paitsi um...en nt millään saa päähäni mikä sen nimi olis, sellainen iso lehtinen. Sen otin matkaani kun muutin 19v. pois kotoa. Se on ollut mulla siis jo melkein uh. 20 vuotta. Ja sen poikasia on täällä kans, ehkä kyllä enää vaan yksi kappale. Sitten on työpaikan joulukoriasetelmasta kiinanruusu, joka aina talvella meinaa heittää veivinsä. En tiedä mikä sitä riivaa. menis pois. Ja sit on ties kuinka monta (kolme) bambua, joiden alkuperä on kukkakimppu, jonka olen saanut joitakin vuosia sitten. Siihen oli tökätty niitä bambunvarsia, jotka alkoi sitten kasvattamaan juuria, joten tökkäsin ne multaan. Pari kertaa olen leikannut niitä ja juurruttanut ne katkotut osat ja nyt nekin on täällä. Sit oli kaks töistä saatua orkideaa, joista toinen meni eilen biojätteeseen, kun se oli niin *jotain*. Se toinen aika ajoin kukkii kauniisti, nyt on ollut piiiitkään kukkimatta, kun Kenai riehuessaan heitti sen liian monta kertaa lattialle. Peikonlehti! Jos se on joku kasvi, niin sitte veikkaan että se mun eka kasvi olis peikonlehti.

Tajusin, etten eilen ole puhunut kenellekään muulle kuin koirille ja Hyrrälle. C ei siis soittanut eilen :( Eikä luonnollisesti kukaan muukaan, mä olen vähän pimennossa täällä :( Nyyh. Oikeesti. Sen takia olen eilen vähän liiankin aktiiviseti roikkunut facebookissa. Saadakseni jotain kontaktia. Ja etäbilsan maikallekin lähetin liian kummallisen viestin. Oi joi. No, onneks lapset tulee tänään ja siippa huomenna! Ja minä olen kovaa vauhtia tervehtymässä. Ja joskus lähitulevaisuudessa olen saamassa pikkuveljeltä uuden (käytetyn) puhelimen tämän nykyisen toimimattoman rakkineen tilalle.

Olen viime aikoina vähän ollut huolissani siitä, kun asiat tuntuvat käymään ahtaammiksi ja vaatteet kutistuvat pesussa. Ja vartaloon on ilmestynyt sellaista pehmeyttä, joka ei sinne oikeastaan kuuluisi. Tänään kaivoin vaa'an esiin. Niin, ja siis punnitsin itseni.




--------------------------------järkytys---------------------------------------------------------------------------







Eilen katsoin vain yhden huono elokuvan ja sit kun teki mieli alkaa katsomaan uutta, päätinkin että luen kirjaa!!! Oikeaa kirjaa, jossa on tarina ja päähenkilö ja sivujuoni ja kaikki! Lainasin kirjastosta Ludvik 14. kertovan kirjan. Toivoin, että se olis jollain lailla liittynyt Marie Antoinetteen, muttei liity. Pari sukupolvea liian aikaisin. Damn! Ja sit meninkin aikaisin nukkumaan. Eilen myös aloin lukemaan uusia bilsan ja kemian kirjoja. Kemian eka kappale käsitteli sitä, kuinka tulevia kappaleita tulisi opiskella. Siis niinko ohjeita siihen. Se vaikutti ihan järkyttävän vaikeelta! Aivan lannistavaa taas. Bilsa oli ok, ja sit tajusin mennä katsomaan jostain nettijutusta kurssin kulusta ja mulla on väärä kirja, mutta tälläkin pärjää, mutta kokeeseen ei tule ensimmäistä kappaletta. Ei siinä että mä niin kauheesti koetta varten opiskeliskaan, mutta silti. Ja sit sieltä nettijutusta en hittosoikoon saanut yhtään selville, et mitä mun nyt pitäis tehdä. Siitä laitoinkin sille opelle sitten viestiä.

Mulla on hassu kuva Kenaista. Tai itse kuvassa ei ole mitään hassua, mutta jos mä kerron, että mä petasin sängyn, niin se tekee kuvasta hassun. Napsu tykkää tehdä noita pesiä, mutta koskaan aiemmin se ei ole saanut peittoa noin tehokkaasti pois. Se ei siis tyydy nukkemaan meidän sängyn päällä, sen täytyy päästä sisälle. (tää toimis paremmin englanniksi, on the bed, in the bed).
Ollaan lenkkeilty koirien kanssa paljon, se mukavasti rytmittää päivää. Vaikkakin en tykkää ulkoiluttaa kahta koiraa samaan aikaan. Tai siis yksinäni. Menen niiden hihnojen kanssa koko ajan solmuun ja sit jos on vielä kakkapussit kädessä niin olen ihan jumissa. Ja talvella on vielä niin hutera olokin, siis kun on liukasta. Pelkään että tulee muita koiria vastaan kapealla väylällä. No, onneks C tulee huomenna! Kaksi on niin paljon mukavampi ulkoilla!

Tää on muuten ollut oikein hyvä viikko parisuhteellekin. Tosissaan osaa toista arvostaa ihan erilailla, kun jotuu hetken olemaan erossa. Kyllä mä myönnän, että mulla oli aivan ihanaa ekat päivät, kun olin ihan yksinäni. Ja ist tulin kipeeks, eikä se ollut enää yhtään kivaa.

Mun on ihan pakko mennä vaihtamaan paita. Olen tätä käyttänyt viimeksi joskus kesällä, ainkain kaksi kiloa sitten ja tää on tukalan tiukka! Samperi soikoon. Todella ärsyttävää. Sitä ennen vielä aamiaisastioistani. ------------------------------>
En ole yhtään lapsellinen!! Kulho ja lusikka ovat oikein tärkeitä, ne on mielellään saatava joka aamu (jos en saa niin ei ole tulossa hyvä päivä), mukilla ei niin väliä, kunhan se on kuitenkin joku minun mukeistani (blythe, hello kitty tai histamiini).

Pihalla oleva kottarainen yrittää viestittää jotain, ehkä se haluaisi jakaa jotain tärkeää blogini lukijoiden kanssa, mutten ymmärrä mitä se sanoo.

Eipä sitten muuta tällä kertaa! Menkää nauttimaan ystävistänne!!

xoxo,

Ystävänpäivän aaton tunnelmia

Hihoo!! Kokeet nyt ohi! Niin helpottavaa! Oli ihanaa kun sai lukea mitä huvittaa! Joten luin...kemiaa :) Ihan kyllä vaan vähäsen, sitä ekan kurssin kirjaa. Ja hops! Sieltä tuli vastaan niitä reaktiolaskuja, joiden kanssa viime kurssissa taistelin oikein urakalla. Eli meille on ne (ehkä?) jo opetettu. Mä olin kyllä yhden tunnin poissa, ja koska mulla oli vanha painos siitä kurssilla käytetystä kirjasta, meni ne aiheet eri järjestyksessä enkä tiennt mitä missasin. Mulla on kyllä jo ainakin kolmelle tunnille asiaa, jotka olen siis mielstäni missannut. En ymmärrä. No, ihan sama. Nyt siis käyn itsekseni niitä asioita läpi uudelleen. Jospa ne vähän paremmin sieltä kolhatelis omille paikoilleen, nyt kun ymmärtääkin niistä jo jotain. Oikeesti ette voi uskoa (tai siis kyllä varmaan voitte) kuinka hienolta tuntuu sanoa ymmärtävänsä kemiasta jotain. Mutta siis ihan vaan vähän.

Nii, lukasin myös uuden kurssin sisältöä vähän tarkemmin. Ei se ollutkaan pelkkää metallia. Myös muita materiaaleja. Ja ennen kaikkea niitä muita, siis varmaankin siitä miten niitä syntyy. Ei kuulosta enää niin jähmeeltä ja helpolta. Pöh!

Eilen oli kaikista surkein päivä, mitä sairasteluun tulee. Todella heiveröinen ja tukkoinen olo. Sain kuitenkin bilsan koealueen luettua, mikä kyllä oli multa niin älytön veto jättää sekin noin viime tinkaan, varsinkin kun sain vielä monta päivää lisälukuaikaa. Ehkä se johtu just siitä. Mä nimittäin luulin, että koe olis ollut jo viime to, mut olin ymmärtänyt väärin (yllätys!) ja koe olikin vasta tän viikon ti. Joten monta lisälukupäivää. Jotka haaskasin.

En mennyt kokeeseen kovin suurin odotuksin, mutta yllättävän hyvin tunnuin osaavan. Sain myös viime viikkoisen kokeeni takaisin. On hassua sanoa, mutta olin hienoisen pettynyt 9+:aani. Olis nyt edes ollut 9½.

Koulun jälkeen kävin kirjastossa, lainasin yhden elokuvan, jonka sitten illalla vielä katsoin. Kirjastoon mennessäni pihalla haukkui surkea pieni koira ja pois tullessani samainen koira haukkui siinä edelleen, ja kyllä mulla ainakin 10-15 minuuttia siellä meni. Kävin sitten sanomassa kirjasto-tädille, että jos ne pystyy vaikka kuuluttamaan omistajaa, tollanenhan on ihan törkeetä, että jätetään kirjastossakäynnin ajaksi toinen ulos odottamaan. Se olis vielä ihan ok, että käy nopeesti palauttamassa jotain tms. mutta noin pitkäksi aikaa. Muistan kyllä joskus nähneeni Jäähallin kirppiksen oven edessä koiran...sillä varmaan ollut todella mukava odotus.

Toissapäivänä ihmettelin sitä, kuinka Nai-Nain entiset omistajat ovat antaneet sille niin hassun nimen, kunnes muistin että sen nimihän on Kenai ja me kutsutaan sitä nainaiksi...

Yks mitä olen todella paljon ihmetellyt yksin ollessani on se, kuinka sinkut ja lesket jne. saavat yhtään mitään aikaiseksi! Ennen kaikkea ruoan suhteen. Mä en ainakaan viitti tehdä yhtään mitään pelkästään itselleni. Oikeesti. Ihan kamalaa. Varsinkin nyt kun on pakastinkin niin täynnä, etten voi pakastaa loppuja ruokia, enkä varmasti osais tehdä ruoka-annosta vain yhdelle. Joten olen syönyt karjalanpiirakoita liian pitkä aika sitten tekemälläni munavoilla ja illalla nuudeleita, joiden pinnalle kyllä tehnyt herkkutofupaistoksia. Herkkutofu tehdään näin: 1 rkl sakea, 1 rkl soijakastiketta, 1 rkl misoa, vajaa 1 rkl sesamöljyä (eilen laitoin myös 1 rkl miriniä, mutten ole varma oliko se yhtä hyvää kuin ilman, sillä en maistanut eilistä ruokaa yhtään) kaadetaan pannulle, sekaan puoli pakettia tofua suikaleina, paistetaan hetki, lisätään esim. porkkana paloiteltuna, kypsennetään hetki kannen alla, lisätään lisää vihanneksia esim. mung pavun ituja, kypsennetään vielä hetki ja kipataan sitten keitettyjen ja valutettujen nuudelien päälle. Aika erikoisia aineksia, mutta jos tykkää japanilaisesta ruoasta niin noita ehkä löytyy kaapista. Mä muuten käytän sakea pelkästään ruoanlaittoon ja vaikka ostan sitä aina pieneimmän pullon niin ainahan sitä jää. Järkeilin sitten, että sen voi käyttää riisiviinietikkana jos se ennättää mennä "huonoksi", olin jo edellisen pullon kanssa tehnyt niin, mutta sain sitten alkosta siihen vielä varmistuksen, että se on ihan "turvallista". Sama varmasti toimii myös muiden viinien kanssa, et jos teillä menee viiniä "vanhaksi" siis alkoholi muuttuu (palaa?) etikaksi (hapen vaikutuksesta, eikö totta?) niin sen vois sitten käyttää ruoanlaitossa etikan tapaan.

Luin suomen luonnonsuojeluliiton lehteä ja siinä oli oikein mielenkiintoinen artikkeli kulutusmyyteistä. Kerron siitä joskus lähitulevaisuudessa lisää, mutta haluan tässä sanoa, että ne mun nukkeostot ei tätä palloa pilaa! Päivittäinen kulutus on paljon painavampaa, siis esim. autoilu ja ruokaostokset. Ja niistä molemmista saan varmasti oikein hyvät pisteet, siis niiden suhteen toimin hienosti :D Ainakin melkein aina. Tämä ei silti tarkoita sitä, että voisin nyt heti paikalla mennä tilaamaan uuden nuken. Vaikka mieli tekis piristää itseään jollain mukavalla.

Mulla saattais olla jotain virtaa siivoamiseen. Ehkä. Parasta mennä kokeilemaan. Hei nyt. Ai niin!! Tulevana sunnuntaina, siis nyt sunnuntaina, Ravintolapäivänä Animalian toimistolla eläinystävällinen kahvila. Mä olen ainakin leipomassa sinne Tuhteja, valkosuklaa-maapähkinäkeksejä, sekä koirankeksejä. Lisäksi siellä on hampurilaisia ja pikkukakkusia.

Joop, eipä sitten muuta tällä kertaa. Mies on muuten jo vähän innoissaan Etsy kaupan uudelleen avaamisesta, mikä on tosi hyvä juttu, sillä se tekee kuitenkin niin paljon sen eteen töitä. Tai siis joutuu tekemään, kun mulla menee hermot kuvaamiseen ja latailuun.

xoxo,

Dedä iha dukossa

eikä ajatus kulje. Tosi kökkö olo. Katsoin eilen kolme elokuvaa (Instant Swamp, Funuke - Show me some love, you losers ja joku Ghiblin vähemmän tunnettu elokuva, ehkä Aaltojen jotain), aivan liikaa sohvalla kökkimistä, mutta kun ei huvittanut tehdä mitään. Join ihan älyttömästi teetä, koko ajan. Pakastin lopun raparperipiirakan, ja jotta sain sen mahtumaan täytyi ottaa puoli kiloa raparperia pois, joten tein istä simaa. Se ei paljoa vaatinut, joten oli ihan ok. Ohje Puputytön Juhlakirjasta, josta tein talviversion. Saa nähdä mitä tulee. Ja kelpaako se kenellekään muulle kuin mulle. C ei ainakaan simajutuista tykkää yhtään. Mokoma.

Pohdin vieläkin paljon sitä hyvän tekemistä. Yksi tosi simppeli, mutta tehokas tapa ilahduttaa on sanoa jotain kaunista ihan vaikka ventovieraalle. Ja tietenkin yhtä lailla mukavaa sanoa jotain kivaa tutullekin :) Ja tietenkin tehokasta ja vaivatonta on olla ystävällinen, esim. liikenteessä antaa tilaa muille. Mä pystyn tohon autoillessa, ainakin joskus, mutta pyöräillessä en. Kun tuntuu muutenkin siltä, että sitä on ihan lainsuojattomassa asemassa ja kaikki muut on ihan törppöjä, eivätkä millään voi käsittää sitä, että pyöräilijällä on myös oikeuksia. Kuten vaikka suojatien ylittäminen ihan rauhassa, ilman että joku nuija bemarikuski meinaa ajaa päälle. Miksi muuten kaikista idiooteimmat kuskit tuntuvat aina ajavan joko bemarilla tai audilla? Toki kaikista vaarallisimmat kuskit ajaa ihan paskoilla autoilla, eli siis ne kortin just saaneet. Mutta "ajotaitoisista" kuskeista vähiten liikennesääntöjä tuntuvat noudattavan saksalaisilla "laatuautoilla" ajavat. Ehkä tää oli rankka yleistys. Ihan sama. Meidän entisillä naapureilla toisella oli bemari ja toisella audi=kaikki sen merkkisillä autoilla ajavat on siis runkkuja.
Niin, siis niitä ilahduttavia asioita vois tehdä myös ihan pienesti ja ehkä laittaen sivuun ne omat ennakkokäsitykset ja muut, ja siis oikeasti olla välillä myös mukava? Kuulostaa liian vaikelta. Kun pitäis siivotakin ja kaikkee. Kokeisiinkin lukea. Yks mikä on kyllä aika hankalaa tossa hyvän tekemisessä, että sit se vastapuoli (saaja) voi olettaa, että siitä tulee tapa. Vaikka töissä jos tekee muiden hommia, niin sillä voi osoittaa olevansa ajallisesti vapaa tekemään muidenkin hommia ja sit niistä jutuista tuleekin sun hommia ja sit kiireen tullen kaikki kasaantuukin sulle, kun olet hölmönä mennyt auttamaan muita. Ja jos mä useamminkin teen lumityöt naapurin puolelta, niin kohtahan se jo kuvitteee, että se onkin mun homma, eikä tee niitä enää ollenkaan itse. Ja just siellä liikenteessä, erityisesti pyörällä en vahingossakaan anna autojen mennä, jos on minun vuoroni ylittää tie (kaikista pahimpia on liikeneympyrät, joissa vielä se polkupyöräilijöiden etuajo-oikeudesta kertova liikennemerkki), koska se antaa niille aivan väärän kuvan omista ja pyöräilijöiden oikeuksista. Joka kerta kun saan autoilijan pysähtymään jarrut kirskuen (joo, ennenmmin jään vaikka auton alle, ja otan mukavat korvaukset, kun annan niidne tomppelien mennä minun vuorollani!) suojatien eteen ja säikähtämään oikein kunnolla toimii mainiona opetuksena siitä, että liikenteessä on muitakin kuin vain etuilevia autoilijoita. En ole huomannut, että näissä samoissa ympyröissä autoilijoilla olisi mitään hankaluuksia väistää liikenneympyrässä jo olevia autoilijoita, ne on vaan ne kevyenliikenteentyypit, joita ei tarvitse varoa/kunnioittaa. Ärsyttävää.

Pitäis ruokkia linnut. Takaoven yläpuolella on melko hervottomat jäät. Toivottavasti en jää niiden alle!






xoxo,

Puputytön Suosikkituote ja muuta sälää

Moik!

Lisää niistä Merkkareista, kun olivat kerta niiiin hyviä! (ja pahoittelut karkkilakkolaisille!). Pimpula osas kertoa, että näitä mainostetaan paljon tällä hetkellä, eli ovat ihan oikeasti iso uutuusjuttu. Musta on jotenkin ihanaa, kun jotain tälläistä nostetaan "jalustalle". Amerikkalaiset ovat siinä niin mainioita, ne tekee pienistä asioista isoja puheenaiheita. Tai ainakin tekivät silloin lähes 20 vuotta sitten. Muitan kuinka M&M's karkkeihin tuli uusi väri - hitto! mikä valtava mullistus! Sitä jaksettiin toitottaa. Mutta oikeesti musta se on kivaa, ei aina tarvii olla jotain jättijuttuja, joista puhutaan. Vaan enemmänkin pitäis keskittyä pieniin asioihin. Tääkin on muuten yksi ihana piirre vegaaneissa, kun ne jaksaa vouhottaa (tulipas se sanottua jotenkin ruman kuuloisesti, en sitä silleen tarkoita) kaikista pikkujutuista. Siis vaikka uuden makuisesta maidosta, siis vaikka Alpron hasselpähkinämaidosta. On muuten hyvää. Mutta vielä parempia on ne italialaiset? makumaidot, kaikista paras niistä kookos....nom nom nom!

Joo, mutta nyt takas niihin merkkareihin. Ehkä mä kerroin niistä jo kaiken kerrottavan viimeks? Joka tapauksessa nt on kuva, ja maultaan niin mainioita (ja erityisesti just salmiakki ja se keltainen), että ansaitsevat Puputytön Suosikkituote -tittelin. Kooltaan ovat muuten paljon pienempiä kuin alkuperäiset merkkarit. Mutta niistä taiskin silloin aikanaan olla aika paljon puhetta, että ovat vaarallisen suuria. Ja kyllä muistaakseni serkkupoika meinas sellaiseen tukehtua. Nää on nyt lapsellisen pieniä, mutta siltikin kelpo karkkeja.  Koostumus on melko jähmeä, mutta kun hetken aikaa lämmittää kädessä niin niistä tulee just oivia! Kelpo tuote!!

Olen tulossa kipeäksi, ja se on ihan syvältä. En tykkää yhtään. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt välttymään siltä vatsataudilta, mikä tuntuu lähes kaikkia piinaavan. Mikään vaarattomista sairauksista ei ole yhtä viheliäinen kuin vatsatauti. Uh. Niin, siis toistaiseksi vaan kurkku vähän ärtynyt ja nuhanen olo. Kyllä tämä tästä.

On ollut tosi kivaa olla yksinään, lauantaina oli molemmat muksut yökylässä , joten minä valvoin myöhään ja katsoin varmasti ei jännittäviä elokuvia. Mm. Armageddonin. Muistan siitä sen Aerosmithin biisin, jossa se ei halua sulkea silmiään, koska ei halua missata yhtään hetkeä. Mä muistan ajatelleeni aikoinaan, että se on mun ja Hapsimakkaran biisi, koska just niin mä ajattelin Hapsin nukkuessa mun vieressä, etten olis millään raaskinut itse nukahtaa, koska sen muksun katseleminen oli niin ihanaa. :)

Nyt ajattelin mennä katsomaan japanilaisia elokuvia. Mun kyllä pitäis huolehtia yks tilaus eteenpäin ja lukea niihin kokeisiin. Huomasin, ettei mua juuri yhtään kiinnosta eliöyhteisöt. Haluan silti pärjätä hyvin kokeessa.

Mietin muuten vielä lisää sitä hyvän tekemistä. Niinko sitä, et miks siitä pitää tehdä tälläinen juttu. Miksei sitä vois vaan tehdä ilman sen kummempia toitotuksia. Ja vielä päivittäin. Mutta sit tajusin, että sen jakaminen täällä ehkä innostaa muitakin ja sit kans se, et ehkä se innostaa itseäänkin enemmän. Ja kans kun siihen oikein ajatuksella keskittyy, niin ehkä sitä enemmän tulee tehtyä? Ja ehkä siitä joskus tulis sitten sellainen automaattinen juttukin. Ja oikeesti kyllä mä teen muutakin hyvää, enkä ainoastaan luo naapurinkin puolelta kerran vuodessa lumia. Kai sitä melkein päivittäin tulee tehtyä jotain epäitsekästä, mikä taitaa olla melkeinpä sama kuin hyvän tekeminen?

Yks mikä olis musta aika ihanaa, niin just jonkun "piristyspaketin" tekeminen ja postiluukusta tiputtaminen. Siis ihan jotain yksinkertaista, mutta varmasti saajaansa ilahduttavaa. Ai nii!! Yks ihan tosi kumma juttu meistä suomalaisista - se, ettei me hitto soikoon tervehditä! Oikeesti niin älytöntä! Vaikka just jotain naapureita. En tarkoita, että kaikkia pitäis olla koko ajan tervehtimässä, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun vaikka kadulla kohdataan, eikä siinä ole muita, niin kyllä silloin pitäis pystyä katsomaan silmiin ja tervehtimään. Mä eilen ollessani koirien kanssa aikasin lenkillä huomasin kauhukseni, että yks naapureista teki lumitöitä ja meidän reitti meni siitä sen ohi. Päätin, että tervehdin (ja pelkäsin, että pitääköhän se mua ihan hulluna), mutta onneks se oli jsut silloin hakemassa lunta jostain kauempaa. Mut siis niin naurettavaa. Muistan kuinka Jenkeissä C:n luona ollessani se oli niin luontevaa, huomioida toinen, siinä meni sekunti ja sit se oli ohi. Eikä yhtään sattunut. Kyllä mä tietenkin ihan luontevasti pystyn ihan lähimmät naapurit tervehtimään, kunhan vaan tunnistan ne. Mulla on oikeesti kamalan vaikeeta tunnistaa ihmisiä. En tiedä miski. Ehkä mä olen vaan liiaksi tuudittautunut siihen, että kaikki kyllä tunnistaa minut, tän tukan takia. Tänään tervehdin naapurin nuorta poikaa, jota en kyllä muista nähneeni koskaan aiemmin, ainakaan ulkona, ehkä joskus sisällä, näen siis niille sisään...(ja ne meille), eikä se tervehtinyt takaisin. Ehkä se ei kuullut ja sit se oli vielä siinä iässä, jossa ei olla kamalan kohteliaita. Ihan sama.
Niin, mutta aion siis haastaa itseni olemaan entistä parempi ihminen. Josta tuli mieleeni, että tälle vuodelle jäsenyyksiä Helsingin Vihreissä Naisissa, Animaliassa, Maan Ystävissä ja olikohan viel jossain muussa. Vegaaniliiton ja Faunan peruin, kun ei niihin tullut millään lailla osallistuttua. Maan Ystävätkin olisin perunut, mutta niillä oli niin hyvä hinta vähävaraisille, joten jatkan siinä vielä. Tykkään kyllä siitä, mutten oikein ilkeä osallistua, kun olen niin epähippi kaikkine muoveineni. Välillä kyllä mietin tukan alkuperäisen värin palauttamista. Vaikkei se tohon muoviin liity.

Avasin eilen? sen C:n paketin, sain siihen luvan. Ja olen sieltä jotain jo syönytkin. Meille vegaaneille on ystävällisesti tehty maailman parhaita karkkipatukoita, ja nyt siihen sarjaan on tullut taas yksi uusi patukka. Ja mun oli ihan pakko kokeilla yhtä sellaista (C tilas niitä neljä), koska halusin olla ensimmäisten joukossa Suomessa! :D Näitä patukoita saa muuten mm.Ekolosta ja Vegetukusta, sorry ei linnkejä kun ei jaksa. Uusimpia patukoita ei vissiin vielä kyllä suomesta saa. Täytyy malttaa vielä hetki!
 Ekat neljä patukkaa olivat Marsin, Bountyn, Milkiwayn ja Skickersin vegaaniset versiot. Sitten tuli vielä riisisuklaata ja mpvoikuppeja. Ja nyt tämä uusin on myös mpvoin makuinen, oliskohan butterfinger tms. vegaaninen versio. Muistan ehkä kerran elämässäni syöneeni tätä alkuperäistä karkkia ja nyt sitä siis saa myös vegaanisena. Suklaalla päällystetty kovahko mpvoisydän, sellainen rapea joka lohkee puraistessa. Todell ahyvää. Ja sit sain sitä maailman parasta suklaata, josat olen aiemmin jo kertonut ja kuvan tyhjästä pussista postannut.  

 Ja sit otin kuvia tytöistä, kun ne nyt vaan on niin kauniita ja ihania ja ihmeellisiä.

Kalenterityttö, Candy karkkikaupassa

Nää on mun kaikista kauneimmat tyttöni. Vaikka ihan kauhiasti tykkään kyllä Ichigostakin (V-Smash) ja kaikista muistakin.

Kalenterityttö karkkikaupassa

 Palkinnoksi teille, jotka jaksoitte loppuun asti :D

Risto nukkuu äipän vieressä, nyt kun papa on poissa.

Nyt mä meen! Moikkis!

 xoxo,