tiistai 31. tammikuuta 2012

Kirja-arvostelu ja muuta sälää


Hassua, on pieni ketutus/ahdistus (riideltiin aamulla C:n kanssa, kun se on niin hiton ääliö) ja huomasin töissä, että aloin jo miettimään (ihan vaan alustavasti) milllaisiakohan juttuja, uusia ihanuuksia olis vaikka xx-liikkeellä tarjolla. Näin se menee. Sen sijaan, että olisin oikeasti mennyt katsomaan kirjoitinkin siitä tänne. Hyvä hyvä. Näin aikuiset hoitavat kiukkuaan. Kertovat siitä blogissaan. Pitäisköhän vielä oikein äityä kertomaan kuinka ääliö se oma siippa on ;)

Eilen menin pitkästä aikaa pyörällä töihin, kun ei ollut liian kylmää, eikä lunta satanut vähään aikaan. Kaaduin. Muutoin oikein mukavaa. Tai melkein mukavaa, välillä kamalaa. Mutta ihanan kaunista ja niin valoisaa. Kuka uskoo, että keväthän sieltä jo kuikuilee! Ja kevään mukana aina tulee kesä!  Puutarhurointi, lämpö, vihreys, tuoreet kotimaiset kasvikset ja keskisormen näyttö (ei oikein tehoa kun on lapaset kädessä)!  Tänään en sitten enää päässytkään pyörällä, sillä otin Kenain mukaani töihin. Töistä sellainen, joka ei ehkä tykkäis siitä, että Kenai olis täällä on itse lomalla, joten pidän K:ta täällä ja kotiamme turvassa sen hyökkäyksiltä. Olen varannut ajan Viikistä, käyttäytymisklinikalta. Ja jos se ei tepsi, joudutaan luopumaan Kenaista. Eilen se oli repinyt nyt vuorostaan eteisen lattiaa, pakastimen ovi on viittä vaille vainaa (Kenai oli myös liikuttanut sitä jääkaappi-pakastinta), mun talvitakissa on ikävä reikä ja sit oli ollut kaikkea sellasta pienempää sotkua. Mua ei enää oikeesti edes tunnu pahalta sen puolesta, oon vaan niin kypsä tähän tilanteeseen. Ymmärrän kuitenkin, ettei se kaikkea tuhoa osoittaakseen mieltään, vaan purkaakseen omaa pahaa oloaan, jonka meidän poissaolo aiheuttaa. Tosi vaikeaksi asian tekee se, että Kenai on kuin pieni enkeli silloin kun ollaan kotona. Ulkona se on välillä raivostuttava, kun käy ylikierroksilla, mutta enimmäkseen se on kuitenkin sellainen elämästä riehakkaasti nautiskeleva nuori mies. Reppana.

Nyt siitä kirjasta! En vieläkään ole lukenut sitä loppuun, enkä varmaan luekaan, kun mielenkiinto lopahti. Kyseessä on Anu Silfverbergin (tulikohan toi sukunimi oikein – toivottavasti, mielessäni jo kuulen kuinka se sättis minua, etten edes viitsi alkeellisimmista faktoista ottaa selvää) Luonto Pakastimessa.  Alkuun kirja oli niin hyvä. Kunnes aihe vaihtui eläimistä johonkin vähemmän kiinnostavaan. Harpoin yli naisten, työn, ja taas kiinnostuin, kun oli kyse rahasta! Eli kirja oli hyvä, osittain jopa todella hyvä, aina kun oli kyse sellaisista asioista, joista minä olen kiinnostunut. Ja huono, jopa ärsyttävä, silloin, kun käsiteltiin jotain, mikä ei napannut. Itse koin ongelmana (ja ehkä tosiaan ongelma enemmän minussa kuin itse kirjassa) sen, että koko ajan kaikki oli niin pirun huonosti eikä kukaan tee yhtään mitään korjatakseen näitä epäkohtia. Selkeästikin ihan fiksu kirjailija, tekstiä oli miellyttävä lukea, mutta se paasaaminen alko käymään puuduttavaksi. Ehkä väliin olis voinut laittaa jotain positiivista, jonka avulla jaksais lukea kirjan loppuun.  Siltikin suosittelen, varsinkin ensimmäistä osiota. Sitä lukiessani olin jo valmis tatuoimaan Anun nimen  käsivarteeni. Joka kohdassa olin: Just niin! Aivan! No niinpä! Miksei muut tajua tätä!

Citymarketissa oli  muuten sellasta vegaanista thairuokaa (pakaste) alennettu yli 50%. Ostin niitä kuusi ja nyt harmittaa, että miks vaan kuus, olisinpa ostanut 16! Ihan aina ei edellisen päivän illallisesta riitä seuraavan päivän lounaaksi ja silloin tarvitaan valmisruokia! Ja jos annoksen saa 1,5 €:lla niin se on jo hyvä diili. Muutenkin (tää on tosi hassua, ja mä varmaan terotin tota, et tää on siis tosi hassua, että ymmärtäisitte ottaa asian huumorilla, ettekä oikeasti ajattelisi meidän olevan köyhiä, sehän olis kamalaa, jos niin kävis!) perjantaina tai torstaina töissä katoin hesarista citymarketin tarjoukset ja laadin osittain kauppalista ja jopa ruokalistan! niiden perusteella!   Melkosta rahansäästöä!  ja mitä suunnitelmallisuutta!

Laitan loppuun vielä jotain kuvia, jos Flicker suostuu niitä jakamaan inhimillisessä ajassa.  Haluaisko joku vielä liittyä Animalian jäseneksi? Jäsenmaksu on ainoastaan 27€ tai aktiivijäseneltä 32 €. Ei paha! Kisa on jo päättynyt, mutta mun uuden vuoden lupaus!
IMG_3381
IMG_3371
IMG_3385
IMG_3389
IMG_3390
IMG_3391
Tämäkö tekisi jotain tuhmaa?
_MG_9218
Mä olen loppuviikon koulutuksessa. Hauskaa. Oikeesti voi olla ihan kivaa. Mutta nyt mun pitäis saada loppuviikon hommat tehtyä etukäteen. Kääk. Mjau!

♥ Raisa

5 kommenttia:

  1. Miksi siippasi on ääliö? :/ Mistä asioista siis yleensä riitelette? (jos tätä saa kysyä, aika yksityisasia kumminkin.)

    Minkä valmistajan vegethairuoka oli kyseessä? Tekisi mieli maistaa :)

    Olen samaa mieltä Anun kirjasta. Eläinoikeusjutut kolahtivat, mutta sen jälkeen tulevat kirjoitukset eivät jaksaneet enää samalla tavalla kiinnostaa. x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoon kysymykseen ekaks! Valmistaja, tai ainakin merkki (mikäli ne voivat olla kaksi eri asiaa) oli Kitchen Joy ja se oli nimeltään ehkä Thai Cube, Sellanen vihreä kuutio. Proteiinia siinä ei ollut nimeksikään, mutta ei aina voi kaikkea saada! Oikein hyvän makuista kuitenkin.
      Mä en enää edes muista mistä riideltiin, varmaankaan C ei tajunnut olevansa väärässä ja vänkäsi vastaan. Me ollaan molemmat aika helposti hiiltyviä, riitoja tulee milloin mistäkin. Turhan usein jotain uhrautumisjuttuja, sitä kun toinen joutuu aina tekemään jotain ja toinen ei koskaan tee mitään sen ja sen asian eteen (Chris joutuu aina imuroimaan, hoitamaan koirat ja minä taas joudun aina maksamaan kaiken). Jotenkin helpottavaa kuulla, että ainakin joku toinen koki Anun kirjan samalla lailla kuin minä, ettei kyse ollut vaan siitä, etten pysty samaistumaan mihinkään muuhun kuin noihin eläinjuttuihin. Eläintyyppejähän usein moititaan jos ei nyt ihan ihmisvihaajiksi niin ainakin jotain sinne päin ja välillä sitä miettii, että pitääköhän se sittenkin paikkansa. Mutta eiköhän me kaikki joskus olla ;)
      <3 Raisa

      Poista
    2. Ok, kiitti vastauksista. Pitää joku kerta ostaa tuota Kitche Joy-ruokaa. :)

      Ehkä kuvittelen, mutta minusta Anu itsekin vaikutti kirjoituksissaan olevan jotenkin vähemmän innostunut ei-eläinoikeusjutuista. Ja eläinoikeus asioista nyt oli helppo olla samaa mieltä Anun kanssa, muissa aiheissa oli enemmän mielipide-eroja mikä on varmaan väistämätöntäkin. :)
      <3

      Poista
  2. Hauska lukea näitä sun juttujas säästämisestä(myös muusta), oot innoittanut mutkin miettimään säästämistä :) En ole - enää vuosiin ollut - hamsteri, vaan olen vähitellen laittanut minulle turhia tavaroita kiertoon. Mutta säästää en oikein osaa, rahat menevät sitten kummiskin johonkin. Nyt harjoittelen sit säästämistä pienin askelin, katotaan mitä tästä tulee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos kommentistasi! On ihanaa kuulla, että olen innoittanut myös sinua ainakin yrittämään säästämistä! Itsekin olen vasta aloittelija, takan monta epäonnistunutta yritystä. Mutta jotenkin tällä kertaa tuntuu erilaiselta. Ja nyt tuntuu siltä, kun laitan tavaroita kiertoon, etten tekisi sitä sen takia, että sitten saan ostaa uusia tilalle! Saavutus sekin! Isosti onnea säästäväisyysharjoituksiin!
      <3 Raisa

      Poista