Maailmanpelastus Operaatio, 1. viikko, 3. päivä

Heipparallaa!

Tänään pelastetaan maailma syömällä kasviksia! Eli vuorossa ehkä suurin, kaunein, tehokkain, eettisin ja herkullisin tapa tehdä ekoteko: siirtyä kasvissyöjäksi! Mikään ei ole niin mukavaa ja mukavalla tavalla pehmoista, kuin syödä lautasellinen loistavan mahtavaa ruokaa ja tietää, ettei yksikään eläin ole joutunut kärsimään nautintosi tähden. Mutta nyt meninkin jo eettisyyteen, nyt kuitenkin kyse ekologiasta. Kasvisruoka voi toki pahimmillaan olla yhtä paha, ellei pahempikin luonnonvarojen ryövääjä kuin vaikka lähellä eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettu sekaruoka. Mutta lähellä eettisesti tuotettu luomukasvisruoka kyllä päihittää vastaavan lihaisan/maitoisan ruoan 5-0. Johtuen siitä, että kilo eläinperäistä proteiinia vaatii 5-7 (saa korjata!) kg kasviperäistä proteiinia. Melkoinen hävikki. Toki kasvissyöjiä syytetään liiallisesta soijansyönnistä ja juonnista, aiheestakin, ja soijaahan siis (pää?)osin kasvatetaan raivaamalla sademetsiä, mutta marginaalisen pieni osa soijasta kulkeutuu meidän (ihmisten) suuhun suoraan soijan muodossa. Nimittäin valtaosa soijasta kasvatetaan eläinten rehuksi.
Tokkopa ketään saan tällä käännytettyä, mutta ehkä kuitenkin miettimään asiaa ja vaikka vähän kohtuullistamaan omaa lihan syöntiään? Nykyinen meno, jossa eläinperäiset tuotteet ovat läsnä jokaikisellä aterialla on kyllä melko lailla kestämätöntä. Enkä siis puhu terveyshaitoista taikka eläinten oikeudesta mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään, vaan pelkästään ympäristökuormituksesta. Ja kuten niin monessa muussakin ympäristöä säästävässä toimessa, myös tässä kohtuullistaminen (ja eettisyyden nimissä totaalikieltäytyminen eli veganismi) näkyy iloisesti rahapussissa :) Tietenkin vegaanisiin erikoisherkkuihin, jotka näöltään ja ehkä maultaankin imitoivat lihaisia versioitaan, saa uppoamaan käsittämättömiä summia, mutta pysyessään peruskasvisruoassa, joka siis koostuu pavuista, viljasta, vihanneksista, pähkinöistä, hedelmistä ja marjoista pysyy kauppalaskukin mukavan pienenä.

Soijarouhekastike pastalle taikka perunalle (en mene takuuseen määristä, heitän tämän ohjeen päästäni, en ole ikinä mitannut aineksia, mutta ainakin tästä saa käsityksen, miten soijarouhetta käyttää)
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
sopivasti seuraavia: soijarouhemaustetta (jauhelihamauste), paprikaa, jeeraa (juustokumina)
Aloita turvottamalla nämä.
3 rkl sinistä Keijua
2 rkl vehnäjauhoja
vettä
1 kasvisliemikuutio
ruskista jauhot rasvassa. Lisää kovasti vatkaten vettä parissa erässä, kunnes kastike sopivan koostumuksen omaavaa. (aina ei jaksa miettiä kauheen kauaa oikeita sanoja...) Lisää kasvisliemikuutio, ja kun se on sulanut lisää turvotettu soijarouhe.
Määrät on todellakin "sinnepäin" kuka nyt margariiniakaan alkaa mittaamaan?

Maailman parhaat tofuleikkeet
1 pkt maustamatonta tofua
tummaa sesamöljyä
soijakastiketta
grillausmaustetta
Purista tofustasi irtovedet pois (jos maltat niin kääri se keittiöpyyhkeeseen ja laita hetkeksi painon alle.
Viipaloi tofu ohuiksi suikaleiksi (niin, että pysyy kuitenkin vielä kasassa) ja paista (valurauta)pannulla sesamöljyssä, lorauta mukaan aimoa annos soijakastiketta (mutta kuitenkin niin, että saat kaiken kastikkeen haihdutettua pois ja leikkeistä rapeita), ennen suikaleiden kääntämistä ripottele pinnalle grilimaustetta, käännä ja paista myös toiselta puolelta rapeaksi. Toimii loistavasti sekä kylmänä että kuumana, leivän päällä, perunan seurana. Meillä lapset tykkää kovasti, vieraat lapset kyllä vierasti (mokomat!) mutta aikuisvieraat ovat kehuneet kovasti.

Sitten seuraa vielä vinkkejä niille, jotka eläimiä syövät mutta haluaisivat lisätä kasvisruoan osuutta eläinperäisen ruoan kustannuksella
* tee makaronilaatikko soijarouheesta ja myhäile mielessäsi kun kukaan ei huomaa eroa. Jos epäilyttää, voit alkuun vaikka laittaa puolet eläintä ja puolet soijarouhetta.
* tee kasvissosekeittoa. Et uskokaan mitä kaikkea olen saanut lapseni syömään kasvissoekeittoon piilotettuna!
* lihastensyöjästä kasvissyöjäksi onnistuu vaikka yhdessä päivässä, mutta useimmat hyötyvät jos etenevät pienin askelin. Ensimmäinen askel voi olla vaikka se perinteinen kasvisruokapäivä. Voit kokeilla "kasvistaa" teidän perheen suosikkiruokia, esim. Jere Niemisen Vegaanin Kotiruokakirja on todella mainio apu tässä kohtaa.
* lainaa kirjastosta muutama herkullisen oloinen kasvisruokakirja, mielellään vielä sellaisia "kotiruokakirjan" oloisia, eli ei niitä missä "hienostellaan". niiden aika tulee myöhemmin, tässä vaiheessa vielä tutustutaan kasvissyönnin ihmeelliseen maailmaan. Loistavia kirjoja alkuun on esim. juuri mainitsemani Jere Niemisen kirja, Faunan kokoama Vegaanin uusi keittokirja ja tietenkin minun oma Puputytön Juhlakirja :)
* seuraava askel voikin sitten olla suosikkikirjojen omaksi hankkiminen
* kun kasvisruoka alkaa olemaan jo tuttua kannattaa ruoanlaittoa viedä seuraavalle tasolle, ja se onnistuu helposti Elina Innasen Viiden tähden vegaani kirjan herkullisilla ja vähän fiineimmillä ruokaohjeilla.
* menipä mainostamiseksi :)
* lapsiperheissä erityisesti suosittelen ottamaan pieniä askeleita. Vaarallisia vihanneksia (ruusukaali, kesäkurpitsa, munakoiso) kannattaa tarjota vasta sitten, kun lapsi on oppinut pitämään suht harmittomista (porkkana, paprika, herne) kasviksista
* salaatti on oiva keino saada perhe syömään kasviksia, kunhan on tarjota hyvä salaatin kastike (mielellään itsetehty)
* älä ylikypsennä kasviksia
* alkuun seitanit, tempehit ja muut kummallisuudet saattavat saada pään pyörälle ja mahdollisesti pelästyttää pois kasvisruoan herkullisesta maailmasta, mutta tässäkin kannattaa edetä pienin askelin. Kyllä ne tutuksi vielä tulevat. Its een vieläkään erityisemmin pidä tempehistä. Ja mitä sitten?
* älä osta alkuun aineksia joita et tunnista, tai joihin sinulla ei ole hyvää reseptiä valmiina. Ne todennäköisesti vain jäisivät käyttämättä

Eilen leivoin kaksi älyttömän hyvää omenapiirakkaa! Ja keitin omenasosetta. Osa käyttämästäni sokerista oli vaaleanpunaista ja osa keltaista (näissä sentään värit luonnosta, kurkumaa ja punajuurta) ja se sai soseestakin kauniin väristä :) Koulussa käynnin ja Dextrein tuijottamisen lisäksi en muuta sitten tehnytkään. Dexter on kuin huume. Aina ennen kuin saadaan uusi kausi katsottavaksi teen pyhiä päätöksiä, että katsotaan vain yksi jakso päivässä, niin että siitä riittäis pidemmäksi ajaksi...ja kun sitten päästään katsomaan niin katsotaan niin paljon kuin vaan ennätetään. Ainakin kolme tuntia päivässä. Ja sit se onkin taas loppu. :(

Hei! Piti jo eilen tästä kertoa! Lukekaa!!!

Mutta nyt veren asiantuntija kutsuu!

Sydän,

Puputyttö