No, tänään kuitenkin vuorossa (jälleen) lähellä (Suomessa, Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä nyt ainakin) tuotettujen, kasvatettujen, valmistettujen tuotteiden suosiminen. Sillä iso osa päästöistä tulee myös siitä, kun tavaraa rahadataan ympäri maailmaa. Näistä on tehty kaiken maailaman kaavioitakin, tai ei ne kait mitään kaavioita, mutta sellaisia karttoja, joihin merkitty vaikka yhden t-paidan valmistukseen osallistuneet maat. Ruoan suhteen jonkinasteinen omavaraisuus vois onnistuakin, mutta muuten taitaa melkeinpä kaikki kulutushyödykkeet olla jossain kohdin, ainakin joltain osin, ulkomaista alkuperää. Ainoat kankaat joihin meillä olis mahdollisuus taitavat olla pellava ja hamppu, eli vaikka kuinka olis kotimainen vaate, niin raaka-aineet tulee jostain Intian (?) seudulta (vai oliko se sittenkin jossain päin Afrikkaa missä sitä puuvillaa kasvatettiin). Paperi ja huonekalut yllä taitaa myös onnistua täysin kotimaisin voimin? Mutta puhelinten, ompelukoneiden, jääkaappien, kaikkien osat...made in china/india/vietnam...kokoonpano saatetaan tehdä suomessa ja kappas! Made in Finland!
Onko kukaan nähnyt sitä kotimaista dokumenttia ihmisitä ja eläimistä yhden ravioli (??) tökin takana? Itse en uskalla katsoa sitä, mutta uskoisin sen olevan aika pysäyttävä kokemus. Miten paljon meidän arkiset valinnat vaikuttavat niin moneen asiaan. Niin moneen elämään. Ja kuolemaan.
Kuolemasta hyvä aasinsilta uuteen luontodokumenttisarjaan joka löydettiin kirjastosta. Siinä on taas paljon kaikkea todella hämmästyttävää. Niin, puhuinkin eilen niistä apinoista, jotka käyttävät työkaluja. Nyt vuorossa mustekalat. (tykkään mustekaloista todella paljon). Jonkun tietyn rodun mustekalanaaras (onko ne rotuja? Siis vaikka punatulkku ja sinitiainen - onko ne linturotuja? Tosi kumman kuulosta, mutta miksei?) munii munansa johonkin luolaan ja jää itse sinne vartioimaan niitä, kunnes lopulta kuolee nälkään. Niillä on niin voimakas se vaisto omien jälkeläistensä suojeluun, että ne uhraa oman henkensä sen eteen. Melkoista omistautumista. Jos tälläinen suojeluvaisto on mustekalalla (selkärangaton merenpohjan kummajainen) niin varmasti samaa löytyy myös sadoista, tuhansista muistakin eläimistä. Kuten vaikka lypsylehmästä, jolta vastasyntynyt vasikka viedään päivän parin (vai oliko se sittenkin tuntien?) sisällä pois. Aika rankkaa. Oikeesti.
Ihmisnaaras, rodusta riippumatta (?) saattaa jatkaa huumeinen käyttöä, alkoholin juontia, tupakointia, epäterveellisiä ruokailutottumuksiaan raskaudestaan huolimatta ja vielä poikasten syntymän jälkeenkin.
Koska mä olen niin viisas, mä pystyn yksinkertaistamaan syyn hyvinvointivaltioissa asuvien ihmisten henkiseen pahoinvointiin yhteen lauseeseen: Meillä on aivan liian helppoa.
Eilen ei mitään ihmeellistä. Ompelin, enkä siivouunut/järkännyt oikeastaan yhtään mitään. Vaatekaapista sain kahdet sukat pois. Ja Pinjalle yhden t-paidan. On kätevää, kun lapset alkaa olemaan suht saman kokoisia, niin voin yrittää tunkea niille vanhoja, turhaksi käyneitä vaatteitani.
Karsiminen käy sitä vaikeammaksi mitä enemmän sitä on tehnyt. Toki joku ulkopuolinen näkisi kotini aivan eri silmi ja olisi valmis karsimaan vaikka koko roskan pois, mutta ei se nyt ihan niinkään toimi. Minä olen kiintynyt tavaroihini, esim. nakkileikkuriin, johon en ole onnistunut löytämään sopivankokoista vegaanista nakkia...mutta ehkä vielä joskus. (ja sitä paitsi aina kun meillä on nakkeja, tehdään niistä nakkikastiketta, eli nakkileikkurille ei olisi mitään käyttöä kuitenkaan - nakkileikkurilla siis kuvioidaan nakin pintaan vaikka pingviini tai tulppaani, joka näyttää kyllä erehdyttävän paljon penikseltä)
 |
| Ihania turhakkeita, joita en juuri koskaan käytä. Mutta en voi laiittaa poiskaan, sillä ajatus siitä että joku toinen niitä käyttäis tekee pahaa. Oikeassa reunassa oleva Hello Kitty leipämuotti on aivan ihana, harmi vaan ettei suomessa myytävistä paahtoleivistä yksikään ole sopivan kokoinen. Kaikki kokeilemani ovat jääneet liian pieniksi. Mikesi meillä myydä Wonderbreadia? (onneksi ei!) |
Matikan tunnilla pitkästä aikaa taas ymmärsin jotain. Ongelma on se, etten mä tunnu oppivan mitään uutta. Ymmärrän ne asiat, jotka ovat loogisia (minun mielestäni), kaikelta muulta suljen korvani. Menen ihan lukkoon, kun ope selittää jotain äksistä ja yistä, ennen kaikkea äksistä ja niiden siirtelystä puolelta toiselle (yhtälöt). Sanallisten yhtälöiden hahmottaminen on huomattavasti helpompaa.
Tänään pitäis tulla Vegetukun tilaus! Ollaan hiukan sitä odotettu! Paljon herkkuja!
Menen nyt jatkamaan eläinten tiirailua tv:n kuvaruudulta. Mjau!
 |
| Kovasti karsittu kirjahylly! Ok, vois olla siistimipi (yksi hylly on romujen peitossa, mutta suuri edistys tämäkin, sillä aiemmin niitä oli 10!) |
xoxo,
Puputyttö
Niin, usein sitä mainitaan ihmistä ja eläintä verratessa vain ihmisyyden paremmat puolet, kuten vaikkapa tekninen lahjakkuus. Tosiasiahan on se, että teknologian ja muun vastaavan tarpeellisuus on hieman kaksipiippuinen juttu ja onhan olemassa vielä kansoja, joilla pyyhkii varsin hyvin vaikkeivat omista kotiteatteria tai sitä sesongin halutuinta espressokeitintä.
VastaaPoistaNäin paahtoleivän ikuisena vihaajanakin on pakko sanoa, että aivan uskomattoman söppänä tuo Hello Kitty-toastmuotti!^^
Minä hölmö unohdin vielä muutama postaus sitten ilmoittaa sähköpostini yhteydenottoa varten. Ei sitä ihan joka päivä ilmaisia pähkinäpusseja jaeta. ;)
nowereintheair@luukku.com
Hauskaa viikonloppua!
Sain eilen toimitettua paketin postiin, kuitenkin sen verran myöhään, että lähtee liikkeelle vasta tänään. Mutta matkalla siis on!
PoistaHassua, että joku voi vihata paahtoleipää! Sehän on ihmiskunnan parhaita keksintöjä, heti sen kotiteatterin jälkeen ;)
xoxo,
raisa