torstai 27. syyskuuta 2012

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 18. päivä

Loppusuora melkein jo häämöttää! Koittakaa kestää, enää reilu viikko!

Ennen kuin mennään kahden edellisen postauksen luonnolliseen jatkoon, kierrätykseen, on vuorossa korjaaminen.
Korjaaminen ei ole erityisen kovassa huudossa, johtuen varmastikin siitä, ettei meitä ole opetettu korjaamaan mitään (mun mielestä koulussakin aina vaan tehtiin uutta, eikä koskaan korjattu rikkinäisiä) ja siitä, että asioiden korjauttaminen on suomessa ihan tuhottoman kallista. Usein tulee halvemmaksi ostaa uusi, tai ainakin korjaaminen/korjauttaminen on niin hankalaa/kallista, että ennemmin sitten ostaa uuden ja paremman.

Mä olen itse kunnostautunut vaatteiden korjaamisessa. Helppoahan se on, kun on niin innostunut ompelemisesta. Eri asia tietenkin sellaisille, joita se ei yhtään nappaa. Ehkä ne voi sitten korjata jotain muuta. Olen jopa sukkia ja sukkahousujakin korjannut :) En kyllä kaikkia korjaa, mutta jos on oikein kivat sukat, vaikka polvisukat, joista varpaankynsi puskee läpi, niin on se sääli heittää koko roska pois, kun sen voi muutaman minuutin työllä saada uuteen uskoon :) (myönnettäköön, että joistain asioista ihan odotan, että ne hajois, jotta voisin hyvillä mielin hankkiutua niistä eroon) 

Todella paljon asioita tehdään ihan tietoisesti korjauskelvottomiksi. Ainakin tiedän yhden tapauksen, jossa mikrossa luki takaseinässä, ettei saa avata. Eli sitä ei vois millään korjata sen hajotessa. Tuhma setä avasi sen joka tapauksessa, näki paljain silmin palaneen sulakkeen, osti uuden tilalle, vaihtoi sen palaneeseen, ruuvasi takaseinän takaisin kiinni ja mikro toimi kuin uusi...Ja telkkarista on kuulemma joskus tullut dokumentti siitä, miten tavarat tehdään tarkoituksella herkästi hajoaviksi, ihan vaan jotta ihmiset joutuisivat ostamaan niitä koko ajan lisää ja lisää. Kauppa käy ja luonto kärsii. Alunperin nylon sukkikset (ne, jotka hajoo suurin piirtein siitä, kun ne ottaa pakkauksesta pois) eivät hajonneet. Ja sekös sukkatehtailijoita harmitti. Sukat piti saada kertakäyttöisiksi. Ja sitähän ne melkein nykyisin on. Olen kuullut (kaupunkilegenda?), että printtereihin (jotka muutenkin vähän epäilyttäviä) olisi sisäänrakennettu *jokin*, joka hajoaa kun tietty määrä kopioita/tulosteita on otettu. Mulla on itsellä kaksi Canonin kameraa hajonnut ilman mitään näkyvää syytä, niissä vaan se linssi alkoi jumittaa vuoden, parin aktiivisen käytön jälkeen. Sen jälkeen hankin järkkärin, että ostetaan ennemmin uusi linssi (vai objektiivi, mitä ne nyt onkaan nimeltään), kuin koko roska. Tulostimissa taas väripatruunat muuttuu pikkuhiljaa, niin että jos haluat käyttää viisi vuotta vanhaa, täysin toimivaa tulostintasi, joudut maksamaan maltaita värikaseteistasi, kun ne eivät olekaan enää niitä mitä aktiivisesti on markkinoilla.

Mutta mitä ihmettä me voidaan asialle tehdä? Paljon tästä aiheesta olen lukenut, mutta missään ei sanota mitä sille vois tehdä. Auttaisko se, että tarpeeksi iso lauma ihmisiä menis sukkahousulakkoon? Ehkä jonkun pitäis järjestää joku iso kansanliike tän asian esiintuomiseksi. Tai siis onhan asia jo esillä, mutta ilman mitään parannusehdotusta. Minä en kyllä tiedä. No, yks on tietenkin se, että pitää niistä omista laitteistaan, vaatteistaan ja sukkahousuistaan hyvää huolta, korjaa sen mitä pystyy, korjauttaa mitä kykenee ja käyttää kaiken loppuun. Eikä siis vaihtele puhelinta sitä mukaan, kun uusi hype nousee. Mun on helppo sanoa, kun en yhtään lämpeä elektroniikasta. Paitsi tietysti niistä sähköisistä lisälämmittimistä :)

Eilen oli hyvä päivä. Monelta osin. Tietyllä tapaa hyvästelin sen rintakorun. En sitä löydä. Enkä aio ostaa tilalle uutta. Vaan aion hyväksyä kohtaloni "Tarina Tarantino Hello Kitty" -rintakoruttomana. Haikeaa. (aamulla kyllä katsoin vielä yhden laukun sisällön. Ei ollut korua, mutta C:n kauan sitten kadonnut polkupyörän lukon avain :)

Olen puhunut paljon siitä, miten vaikeaksi koen Tehtaan (eli siis askarteluhuoneeni) tavarakarsinnan. Eilen katselin siellä tavarapaljoudessa ympärilleni, olin vakaasti päättänyt saada ainakin kolme tavaraa pois, ennen kuin menisin alakertaan syömään. Laskeuduin portaat tyhjin käsin, sillä tajusin että ympärilläni olevat tavarat ovat mielestäni kauniita/ihania/tärkeitä/hassuja - ne tekivät minut iloiseksi. Mitä niitä karsimaan! Turhastahan tässä on tarkoitus päästä eroon, eikä väkisin repiä mitään omalta paikaltaan. Kuten olen jo aiemmin sanonut, minä en ole minimalisti, en pidä puhtaan valkoisesta, tyhjistä tiloista, pelkistetystä tyylistä. Rakastan runsautta, väriä, riehakkuutta, muovia, sälää, krääsää - antaa sen näkyä! Mutta siltikin vain niin, että tavarat, joita ympärilläni on, ovat mieluisia ja jollakin tapaa merkityksellisiä. Sitä mukaa kun merkitys katoaa (kaupassa se on usein voimakkaimmillaan) on tavaran aika vaihtaa kotia.
Iltapäivällä sain kuitenkin melkeinpä kassillisen tavaraa irroitettua. Paljon varmasti turhaa askartelukamaa. Innoittajana myös mahdollisuus osallistua Sinellin Askartelukirppikseen! Paljon oli uutta kotia etsiviä kankaita. Mulle itselle tulee yllättävän vähän virhehankintoja mitä kankaisiin tulee, mutta anoppi ei ole ihan oppinut tuntemaan kangasmakuani, vaikka aivan mahtava ja viisas ihminen onkin. Joten niitä irtoaa aikas paljon.

Eilen ompelin myös todella tehokkaasti. Sain kaikki myyjäisiä varten aikomani patalaput tehtyä. Nekin on sellainen projekti, joista aina välillä innostun, ja sitten ne jää pitkäksi aikaa. Tuntui oikein hyvältä saada ne nyt ainakin alta pois. Sain myös toistakymmentä kolikkokukkaroa viimeisteltyä. Vielä toinen samanmoinen satsi ja nekin on tehty. Jos vielä aikaa jää, niin teen pikkupenaaleita ja ehkä hedelmäpussejakin. Vaikkaikin ne menee aika huonosti kaupaksi, eikä niistä jää tekijälle käteen juuri mitään. Mutta kun haluan eroon niistäkin kankaista. Tukkivat yhden hyllyn kokonaan.

Koulun jälkeen (ihan kamalaa, meidän piti kirjoittaa essee, ja multa se meni ihan pipariksi. En millään saanut "punaista lankaa" siihen, vaan pompin asiasta toiseen. Aloitin yhden, kirjoitin siitä puolitoista sivua, tajusin sen ihan kamalaksi, aloitin kokonaan uuden, eikä siitäkään meinannut tulla yhtään mitään. Ja minä kun niin tykkään kirjoittaa! Aiheena oli tosi-tv. Ehkä se tappoi pienen sisäisen esseistini.) vuokrattiin pitkästä aikaa videovuokraamosta elokuva. Friends with kids. Ihan tyhmä. Ollaan myös katsottu kolmen jakson mittainen sarja Galapagos-saarista, jonka äänenä Tilda Swinton. Tykkään Tildasta todella paljon, mutta luontodokkareiden ääneksi siitä ei ole. Sorry. Mutta muuten kyllä katsomisen arvoinen. Vaikkei vedäkään vertoja niille aiemmin katsotuille sarjoille.

Eilen otin kaiken muun lisäksi pari valokuvaa. Ekassa kuvassa koru, jonka tilaamisesta kerroin jonkin aikaa sitten.


Varoitus!! (en tiedä kenelle) On ilmestymässä nukke, jonka erittäin suurella todennäköisyydellä haluan. Piiroskuva sen verran lupaava.
 "Pyhä Graalini" on tämä nukke: Margo Unique Girl, jonka piiroskuva siis vähän näyttää uuden nuken piirokselta, eikö totta?



Ja tässä taas uusi tulokas piirettynä: University of Love


Jos se on puoliksikaan yhtä ihana kuin Margo, on minun se ehkä hankittava. Tai ainakin yritettävä se hankkia. Margottomuus nimittäin riivaa lähes päivittäin. No, ainakin viikottain. Ja kyllä, oikeasti minulla on ihan kylliksi nukkeja jo nyt. Ehkä jopa liikaakin. Mutta kiharahiuksinen puuttuu :) Margo on kaikkialta loppuunmyyty, edes Ebayssä ei sitä pyöri. Kaikki haluavat Margon.

Ei muuta tällä erää. Hassua, että on jo torstai. En tiedä mikä päivä pitäisi olla, muttei ainakaan torstai.

Huomiseen!

xoxo,

Puputyttö

jk. Kiitos kun luet blogiani! Se on hauskaa!





2 kommenttia:

  1. Juu, olen myöskin nähnyt samaisen dokumentin. Taisi olla muistaakseni Hehkulamppuhuijaus-nimellä tunnettu. Itse sukkahousufanina henkeen ja vereen tyrmistyin varsinkin mainitsemastasi nylonsukkahousujen pilaamisesta tarkoituksella. Saisivat tavaran tehtailijat ja suunnittelijat kyllä hävetä, väärinkäyttävät keksimisen ja kehittelyn taitojaan. Tuo printtereiden hajoaminen tietyn tulostinmäärän jälkeen mainittiin dokkarissa yhtenä esimerkkinä kanssa ja se ei suinkaan ole mikään urbaanilegenda, vaan valitettava tosiasia. Esimerkin lopussa kerrottiin kuinka tulostimensa korjattavaksi vienyt tyyppi korjasi sen lopulta itse poistamalla laitteen käyttökelvottomaksi tekevän mikrosirun.

    Ja hei, kiitoksia paketista! Niin hieno paketointikin ja tietty itse lähetyksen sisältökin, piristi päivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups! Jotenkin multa päässyt tämä kommentti lipsahtamaan! Pahoitteluni!

      Kivaa, että pussi löysi tiensä perille asti! Ja ehkä vielä kivempaa, että paketointi piristi päivääsi :)

      xoxo,

      Raisa

      Poista