torstai 6. kesäkuuta 2013

Kiitos. Anteeksi ja näkemiin.

Mä olen peruskohtelias. Verrattuna moniin jopa todella kohtelias. Musta on aika lailla automaattista kiittää, tykkään myös niiailla :) vaikka oven avauksesta, hyvästellä opettaja tunnin jälkeen, tervehtiessä mua usein ujostuttaa, mutta pyrin tekemään senkin aina ja osaan pyytää anteeksi, en ehkä aina silloin kun pitäis (luin pienenä liikaa Tiina -kirjoja ja Tiinahan ei pyytänyt anteeksi, vaan virkkas sitte sitä pitsiä) mutta parhaani teen.

Mun mielestä näillä pärjää aika pitkälle, vaikka olis muutenkin millanen moukka ja typerys. Tai no, eihän mulla ole tollasesta mitään tietoa, kun en ole kumpaakaan. Mut you know.

Niin, olen siis ainakin omasta mielestä kohtelias ja huomaavainen, ja pyrin sitä opettamaan lapsillenikin. Muuten, kulkaa, mikään ei ole niin hienoa, kuin aidosti kohtelias lapsi. Siis sellainen, joka tervehtii tullessaan kylään ja parhaimmassa tapauksessa vielä pois lähtiessäänkin hyvästelee. Kiittää kyydistä jne. Todella paljon on lapsia, jotka ei näistä tee mitään. Yhteen aikaan vein omien lisäksi paria muuta lasta kouluun, ja toinen näistä tytöistä oli kyllä ihan mahdoton. Ei ikinä tervehtinyt tullessaan autoon, vaikka mä sanoin nimeltä, et moi Epäkohtelias Tyttö! Eikä kiittänyt, koskaan. Ei pyytänyt anteeksi tullessaan myöhässä. EI mitään. Puhuin tästä omille lapsillenikin, ja luulisin että nuorempi, jonka jonkinsorttinen kaveri tämä tuppisuu oli, siitä joskus sitten sille sanoikin. Lopulta tuli se tervehdyskin. Joten kun oli aikansa tälläistä kuskannut, oli kuin virkistävä tuulenvire sellainen lapsi, joka automaattisesti tervehtii ja poistuessaan kiittää.

Enkä mä nyt tällä tarkoita sitä, et pitää olla kamalan kiitollinen koko ajan kaikesta, vaan se, että suo sen pienen hetken, jolloin huomioi toista, toisen tekemisiä. Vaikka just siitä oven aukipitämisestä. Niin satamiljoonaa kertaa olen pitänyt ovea auki joillekin idiooteille, jotka ei yksinkertaisesti tajua kiittää. Tosi usein sanon silloin kovaan ääneen OLE HYVÄ! Jotkut siitä tajuaa, toiset ei. Ei varmaan mistään. Ja sit just niitä, jotka ei millään pidä toiselle ovea aukia. Meidän koulussa on enimmäkseen sellaisia, jotka pitää, mut ainakin yksi nuori mies siellä on, joka itse aina vaan sujahtaa siitä oven raosta, vaikka tasan tarkkaa tietää, että perässä tulee muita. Samainen poika on kyllä muutenkin ihan imbesilli.

Joo joo, tässä pohjustus. Nyt siihen asiaan. Kiitollisuus kotona. Niin, tai siis mun peruskohteliaisuus kalpeni vain vienoiseksi häivähdykseksi hyvistä tavoista kun tuo amerikkalainen muutti tänne. Huh huh! koko ajan saa pitää varansa, ettei vaan unohdi kiittäminen aamupalasta, jälkkäristä, lounaasta, leivästä jostain. Koko ajan saa olla kiittämässä. Ja jos ei kiitä, niin sittä huomautetaan. Nuristaan ja mökötetään. Pitääkö kotona koko ajan kiittää? Okei, toi oli aika provosoivasti kysytty. Paremminkin näin: Miksi herkästi unohdan kotona kiittää? Kun automaattisesti kiitän oven auki pitämisestä, miksei se tule kuin apteekin hyllyltä kotona, vielä paljon isommasta työstä? Miksi en tunne automaattista kiitollisuutta siitä, mitä mieheni tekee? Kyllä jos se tekee jotain poikkeavaa, niin tulee voimakas kiittämisen tarve, mutta noista joka päiväisistä asioista sitä tunnetta ei vain tule? Miten teillä, kiitetäänkö? Miksi? Miksei?

Pinza piirsi ja minä kirjoin. Ihana.
Olen EHKÄ keksinyt oikein hauskan ompeluun liittyvän asian. Tai siis olen EHKÄ innoissani älyttyäni yhdistää skräppäämisen ja ompelun. Eikä niin että koristelisin ompelemalla skräppisivuja, vaan skräppäämällä ompeluksia. Se on ollut hauskaa, enkä ole ainakaan vielä miettynyt sitä, että kuinka kustannustehokasta stämä nyt on. Olen vaan ommellut, koska se on hauskaa :) Olen myös kirjonut, koska sekin on hauskaa. Välillä. Olen myös laittanut ruokaa, koska syöminen on niin hauskaa. Olen myös käynyt kierrätyskeskuksessa, koska muiden vanhat tavarat on älyttömän hauskoja.

Ei mitään hajua ketä nää on, mutta me leikitään että ne on meidän rikkaita sukulaisia jotka matkustelee ympäri maailmaa. Oi niitä onnekkaita!

Tässä näitä skräppityyliin koristeltuja ompeluksia työn alla.





Uutuutena kurkkupikkelssi.

Ei muuta.

xoxo,

R
 

6 kommenttia:

  1. Hei Pinkkis,

    meillä on ihan sama ongelma kotona brittimiehen kanssa: kokoa ajan pitää kiitellä/tervehtiä niin perkeleesti. Hyvähän se on, mutta aina en muistais. Hihittelen aina sille että esikoinen huutaa tottuneesti vessasta että "Pyyhkimään please!" En tiedä miksi mutta kohtelias pyllynpyyhintäpyyntö on vaan jotenkin niin hassu.

    Kiitos mukavasta postauksesta!

    Terveisin,
    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Mä kerroin Chrisille tästä ja se sano, et Britit on ihan pahimpia/parhaimpia, mitä kohteliaisuuteen tulee :)
      Ja ajatus teidän esikoisesta huutelemassa pöntöltä pyyhkimän pleasen kera on ihan kutkuttava! Kiitos tästä!

      xoxo, Raisa

      Poista
  2. Olen havainnut itsestäni, miten epäkohteliaat lapset saavat vereni kiehumaan. Epäkohteliaisuus ottaa kyllä päähän muutenkin ja pienten lasten suhteen pitäisi varmaan enempi osoittaa sormella kotijoukkoja (vaikkei ihan koko vastuuta voi niillekään langettaa kai) kuin lapsia itsessään, MUTTA SILTI! Ehkä tämä on vaan tämmönen juttu, mille ei ole sen suurempaa selitystä, jotain rassaa joku muu juttu. Sama pätee röyhkeisiin teineihinkin kyllä, jotka tukkii kamppeineen kaksi paikkaa ruuhkabussissa eivätkä eväänsä heilauta, vaikka joku seisoisi käytävällä, pitävät meteliä ja huutelevat ilkeyksiä muille. Joskus helsingin lähijunassa kaksi ilmeisesti toisilleen tuntematonta teinityttöä alkoivat yhtäkkiä huoritella toisiaan ilman suurempaa syytä. Olin vaan järkyttynyt, että tälleenkö oikeasti ihmiset kommunikoi keskenään ettei ole vaan mitään huonojen tv-sarjojen legendaa.

    Siitä tulee kyllä tosi hyvä mieli, parhaimmillaan saattaa pelastaa koko päivän, jos joku esim. kiittää ovea auki pidettäessä. Luulisi ainakin, että tuollainen vaikuttaisi samaten kaikkiin, niin ihmetellyt monesti mikseivät ihmiset panosta kohteliaisuuteen edes noissa pikku jutuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ihan pahimpia on aikuiset. Kun jotenkin lapset on vielä niin "kesken" niin jollain tapaa niille suo sen. Ja nuoret, ei niiltä oikein edes osaa odottaa mitään kovin kummosta käytöstä, kun ne on niin oma napa -keskeisiä vielä. Mut aikuiset! Ne kalakätiset, oven raoista luikkijat, kiittämättömät paskiaiset! Just ne! Krääk! Ne on hirveitä!
      Ja kyllä, lasten epäkohteilaisuus on aika pitkältä aikuisten syytä, mut on siinä omassa persoonassakin oma osuutensa. Mun poika esim. ei muista mitään, vaikka niistä aina jaksan jauhaa. Siis kiittämisestä, silmiin katsomisesta jne. Välillä ihan hävettää, kun sekin on sellainen luikkija.

      Mut ehkä sellaiset ihmiset, jotka ei kiitä jne. ei sit itse huomio myöskään sitä, kun muut sen tekee. Ne ei vaan arvosta sellaista. En tiedä.

      xoxo, Raisa

      Poista
  3. Kiitos tästä postista ;)
    Tää on ihan totta, saa itellekin paremman mielen kun on kohtelias muille. En mäkään mikään ylimukava oo, mutta just nää kiittämiset jne on ihan itsestään selvyyksiä ja sit vielä mummoille ja papoille oven auki pitäminen on kans kivaa. Nyt mä oon huudellu välillä postimiehellekkin "KIITOOS" kun on käyny luukulla.. toivottavasti se ei pidä sitä creepynä, mä oon aina vaan niin ilonen kun postissa tulee jtn hauskaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! Sanotaan, että hyvät tavat kaunistavat, joten ei ihme, että ollaan niin vetävän näköisiä ;)

      xoxo,
      Raisa

      Poista