Damn!

Hittolainen, mun aamupuuroni maistuu sipulille! Varmaan tuli siitä, kun pilkoin pähkinöitä ei-niin-puhtaalla leikkuulaudalla. Yökky. No, onneks ei kuitenkaan koko puuro, osittain vaan.

Joka toinen aamu mietin juoksun lopettamista. Joka toinen sen takia, että juoksen ainoastaan joka toinen aamu :) En ole vielä lopettanut, joten ehkä tämä tästä. Juokseminen itse ei ole enää niin ärsyttävää, kymmenenkin kilsaa menee jo melko kepeästi, mutta juoksemaan lähteminen! Se on raskasta, varsinkin siinä vaiheessa, kun makaa vielä sängyssä raukeana. Jos ei olis C:iä patistamassa en varmasti juoksis.

Mulla ei oikeasti ole mitään asiaa. Taaskaan. Vaikka viimeksi kyllä oli. Niistä koirista. Eilen ennen koulua käytiin kahdella kirppiksellä. Ihan meidän lähelle on tullut Punaisen Ristin Kontti. Vaikkakin se on ihan naurettavan kallis käydään siellä aika ajoin katsomassa tarjonta. Leluista löysin tytöille kenkiä ja lasten petivaatteista My Little Pony-pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa!!! Wohoo! Hiukan hienoa! Mulla on itsellä ollut samaista kangasta, ja aina välillä olen onnistunut löytämään sitä lisää, viimeks pari vuotta sitten ruotsista, mutta se on alkanut pikkuhiljaa osoittamaan loppumisen merkkejä ja oln alkanut vähän säännöstelemään sitä. Mutta enää ei tarvitse! Toiselta kirppikseltä (joku jeesusmesta) ei löytynyt oikein mitään, ja oli sitä paitsi melkoinen kiirekin. Jonkun kankaan Naperopupujen tekoon.

Koulussa oli melko tylsää, äikkää ja enkkua. Koulun jälkeen katottiin The Whistleblower elokuva. Aika järkky. Kertoin ihmiskaupasta, ja perustui tositapahtumiin. Ja lopputeksteistä kävi ilmi, että aina paha ei saa palkkaansa ja hyviksille ei aina käy hyvin. Maailma on niin täynnä epäoikeudenmukaisuutta. Rikkaat, valkoisen miehet tekee mitä lystää ja ne ovat onnistuneet keräämään ympärilleen sellaisen tukimuurin, ettei niiden kimppuun pääse mikään. Ne laatii säännöt omaan peliinsä ja meidän muiden ei auta muu kuin katsoa sivusta miten meistä tuleekin niiden pelinappuloita. (Pihalla on kome oravaa! Siirrettiin ruoka-automaatti tynnyrin päälle, mutta ei niillä kauaa kestänyt hoksata miten sen päälle pääsi pomppaamalla. Siirrettiin se takas puuhun roikkumaan ja nyt se alkaakin olemaan täyttöä vailla. Samperi soikoon.)

Olen ommellut ja opiskellut ja pikkuhiljaa riisunut tytöiltä naamiaisasuja ja laittanut päälle jotain asiallisempaa. Siinä on oikeasti melkoinen työ.

Vasemmalla Chocolate, toinen on Vanilla.Se meillä on jo. Pinzalla.

Plääh! Hoidin tossa laskuja ja vaikka mitä eikä nyt enää oikein nappais tää. Huomisesta kuitenkin vielä. Meillä on Variston Sinellissä Skräppimaraton! Klo 11 alkaen hyvää seuraa, hauskaa tekemistä aina puoleen yöhön saakka! Jee!! Olen niin pitkään tätä odottanut ja nyt H-hetki on käsillä! Koko päivän tauotonta skräppäystä, hyvässä seurassa, välillä tilataan pizzaa/falafeliä ja sit taas jatketaan. Oi sitä autuutta. Pienen lisäkipinän tähän antaa luvassa oleva Simply Chocolaten siirtyminen Sarin perheestä minun perheeseeni *iso sydän* Ja vielä Sarin ehdottamilla, minulle hyvin edullisilla ehdoilla. Vaihtokauppa, jossa raha ei liiku. Voi sitä onnea!

Joop. Ei kai sit muuta. Paitsi paitsi! Kerroin tossa jonkin aikaa sitten ottaneeni yhteyttä Emmi Jormalaiseen, joka siis on graafikko (eli ainakin hyvä piirtämään) pähkäillessäni Pinkkikselle logoa. Emmi lähetti mulle joitakin ehdotelmia ja mä olen niin myyty että! Taitavissa ihmisisä on jotain niin kiehtovaa!

Ei sitten muuta. Varpuset lähettää terveisiä!

Hauskaa viikonloppua!

xoxo,

Puputyttö

Viipurin Koirat ja mitä Sinä voit tehdä niiden hyväksi :)

En aio pitää esitelmää Viipurin Koirista, mutta lyhyesti sanottuna, koiria on paljon, talvi on tulossa - apua tarvitaan! Itse olen siis juuri näiden koirien avustusjärjestön kanssa satunnaisesti tekemisissä, ennen kaikkea Animalian Koiraryhmän kautta. Ko. ryhmä auttaa siis muitakin järjestöjä, mutta itse en ole päässyt mukaan oikein muihin kun tähän VK toimintaan. Joten ne Karjalan koirat lähimpänä sydäntä, kun olen niitä tavannutkin. Mm. Kodittomien Koirien Ystävät tiedän erittäin hyväksi järjestöksi. Ja aivan varmasti moni muukin järjestö on, minä vaan en niiden toiminnasta niin tiedä. Joten keskitytään siihen mitä tiedän :)

Ennen kuin olin yhdessäkään kokouksessa ollut, ennen kuin olin niistä tietoinenkaan, keräsin kaveripiirissä, siis sen kummemmin kotoa poistumatta, puhelinta jä sähköpostia apuna käyttäen Viipuriin vietäväksi alla olevan kuvan mukaiset tavarat.

Ennen kaikkea keräsin rahaa, jota sainkin n. 250 euroa. Lisäksi koiralliset kaverit luovuttivat vanhoja lääkkeitä ja leluja. Rahalla ostin koiranruokaa ja herkkuja, sekä kirppikseltä lisää leluja, hihnoja ja ruokakuppeja. Todella pienellä vaivalla noin paljon hyvää.
Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että parempi olis ollut antaa raha suoraan järjestölle, näin niillä ei tule ongelmia ruoan kuljetuksen kanssa, vaan voivat ostaa ruoan paikan päältä. Mutta silloin en tuntenut ketään kyseisestä järjestöstä, enkä ollut ihan varma, että voiko niihin luottaa. Nyt tiedän, että kyllä voi. Viipurin Koirat eivät anna rahaa koiratarhoja pyörittäville ihmisille, vaan auttavat konkreettisemmin, eli viemällä koiranruokaa, koppeja, rakentamalla ja korjaamalla aitoja. Näin rahat päätyvät sinne, minne oli tarkoituskin. Toki siinäkin on vielä monta mutkaa matkassa: Viipurissa on niin käsittämättömän köyhiä ihmisiä, jotka oikeasti kamppailevat eloonjäämisestään ja se tarkoittaa sitä, että kaikki mikä irtoaa lähtee mukaan, jos sillä on vähänkään arvoa. Joten järjestöt tuovat ja vievät työkalut mukanaan (ja siltikin meidän siellä olo aikana lapio lähti pihasta), lahjoitetusta koiranruoasta pidetään kirjaa ja jos kulutus yhtäkkiä kasvaa, syyt selvitetään ja eläinlääkärikin, joka steriloi narttuja järjestön piikkiin, saa maksun vain jokaisesta klinikalla käyneestä koirasta. Näistäkin on järjestön edustaja paikan päällä pitämässä kirjaa. Eli ihan kauheasti ei ole luottaminen paikan päällä toimiviin ihmisiin (eikä se johdu siitä, että ne olis huonoja ihmisiä, mutta olosuhteet vaan nyt ovat sellaiset), mutta onneksi heistä suurin osa on sen verran fiksuja, että tajuavat että menettäessään järjestön luottamuksen, menettävät myös järjestön tuoman suunnattoman avun.

Eli hyvillä mielin Viipurin Koiria auttamaan. Jos haluat järjestää vaikka työpaikallasi, koulussa taikka kaveripiirissä keräyksen täältä löydät lisää neuvoja!  Ja heräs jotain kysymyksiä, haluat lisää tietoa järjestön toiminnasta tms. voit ottaa yhteyttä tänne info(at)viipurinkoirat.fi.

Tässä vielä järjestön jäseneltä terveisiä teikäläisille :  Kaikki apu on tervetullutta. Erityinen hätätilanne Viipurissa on nyt
riittämättömien suojien vuoksi. Monet vanhoista kopeista ja katoksista
ovat purkukunnossa, eikä osalla koirista ole mitään suojaa säätä
vastaan, eikä myöskään kuivaa makuupaikkaa. Yhdistys aikoo ostaa
koppeja, kun niitä ei nyt tähän hätään voida talkoilla tehdä. Mutta
tähän tarvitaan varoja. Ruuasta on myös aina huutava pula. Lelut,
pannat, suuret ruoka-astiat (mallia vauvan muoviamme) ovat
tervetulleita, kuten myös matolääkkeet ja ulkoloishäädöt.
Makuualustojen ja patjojen kanssa on aina vähän hankalaa, kun meillä
on niin vähän säilytystilaa. Kylminä vuodenaikoina kopeissa käytetään
pääasiassa pehmusti/rutirex -kuivikkeita, jotka ovat tosi hyviä.
Näiden ostamiseen meillä onkin juuri keräys meneillään.

Kaikki apu on lämpimästi tervetullutta!

Ja tietenkin yksi hienoimmista keinoista auttaa, on muutenkin koiranhankintaa miettiville, koiran adoptoiminen tarhalta *iso sydän* kasvattajalta ostamisen sijaan.

Hitto! Nyt niitä oravia on kolme! Normaalisti täytin linnunruoka-automaatin viikon, kahden välein, nyt pitää täyttää kahdesti viikossa. Samperin samperi!

Liikuntaelimistö kutsuu!

xoxo,

Puputyttö

3. kerta toden sanoo!

Mulla on jo kaksi luonnosta tämän päiväisestä postauksesta, aivan eri aiheista. Ensin aloin kirjoittamaan luokattomasta lukiosta, miten hauskaa sen täytyy olla opettajille, sitten kesken kaiken luin sähköpostin joka kiukutti. Sitten aloinkin kirjoittamaan siitä, kuinka älyttömän mukavaa on olla työtön ja siitä postauksesta tulikin sitten todella äreä, enkä halunnut sitä julkaista, ainakaan näissä tunne kuohuissa. Vieläkin tärisen, mutta se saattaa kyllä johtua viileästä keittiöstä ja vähäisestä vaatetuksestani.

Nyt ajattelin, että kirjoitan vaan iloisista asioista, enkä välitä siitä miten oravat syö kaikki pikkulintujen ruoat. Tykkään kyllä oravoista todella paljon, mutta rajansa kaikella. Automaatilla käy kaksi oravaa ja ne vuorotelle omii kaikki ruoat ja pikkulintujen ei muu auta kuin tyytyä maahan pudonneisiin jämiin.En kestänyt, kävin yöpuvussa häätämässä roistot pois. Linnut tulee aina nopeammin takaisin, joten ne ennättää ainakin hetken siinä syömään ennen kuin ne koriste-eläimet tulevat takaisin.

Mulla odottaa telkkarin päällä paketti. Se tuli puolisen tuntia sitten, en halunnut avata sitä ennen kuin olen vähän paremmalla tuulella. Nyt alkais olemaan sopivampi hetki. Mutta tehdään nyt tämä loppuun.

Lauantaina oli ne PKS-juhlat. Hyvää ruokaa! Hyviä ihmisiä! Vähän kaiholla katsoin, kun muut alkoivat humaltumaan, minulla itsellä kun on avioliittomme pituinen juomakielto. :( Nousuhumala on niin pop!  Lähettiin suht aikaisin kotiin, C kun oli syönyt aivan liikaa ;) Oli oikein mukavat kekkerit!



Aamulla mulla oli maha turkasen kipeä, ja jos ei olis ollut kyseessä Animalian juhlat, olisin epäillyt, että ruokaan olis piilotettu jotain epäeettistä. Mutta ehkä kyse oli sitten jostain muusta.

Eilinen meni hyvin pitkälti opiskellessa, kuten eilisestä postauksestakin saattoi päätellä. Kaksi kappaletta bilsaa ja yksi kemiaa. Mitään ei mennyt jakeluun. Ja sitä paitsi, jotain kauhistuttavaa on tapahtunut! Bilsan tunnille on tullut uusi oppilas. Ei siinä mitään, mutta tunnin alettua kävi ilmi, että tuo uutukainen vastaili opettajan kysymyksiin salamannopeasti, ennen kuin minä edes ehdin raukeasti avaamaan suutani, oli salamapoika jo kerännyt kiitoksen ja kunnian oikeasta vastauksesta! Hargs! Jäin ihan alakynteen, kunnes tuliki asiota, joita hän ei tiennyt, mutta minä kyllä tiesin. Otinkin käyttöön nerokkaan strategian, jolla peittosin tuon ihmelapsen. Hänellä tosiaan tapana vastata heti, minä taas vähän odotan, josko muut vastaisivat, ja jos eivät vastaa, niin sitten avaan sanaisen arkkuni. Eli näin opettaja pysyy edelleen siinä uskossa, että minä tiedän kaiken, mutta annan muillekin mahdollisuuden loistaa ja jos he eivät halua käyttää tilaisuuttaan, silloin minä katson parhaaksi vastata.

Viikonloppuna katsottiin Modern Family sarjan toinen tuotantokausi. On se(kin) vaan niin hyvä! Ja eilen sitten katsottiin Dextrein (tässä toinen sana, jota en koskaan saa ensi yrittämältä oikein!) ja Walking Deadin uusimmat jaksot. Dextre otti yhden askeleen taaksepäin, sen verran huono jakso, zombiet pysyi omalla vauhdikkaalla tasollaan. Nykyaikaiset perheet kirivät kovasti!

Sunnuntaina tein omaa versiotani okonomiyakista. Jota en siis ole koskaan oikeasti maistanut. Oikeasti se tehdään kananmunista ja ties mistä. Minä tein tämänkertaisen version valmiista jauhoseoksesta, pepperonimakkaroista, sipulista, ohuista vihreistä pavuista, kuivatusta tomaatista ja lehtikaalista. Pojat! Että oli  hyvää! Makkaran (jota saatiin PKS juhlista) ansiosta se oli ihan superhyvää.


Avasin Margon. En ottanut vielä laatikosta. Täydellinen nukke. Haaaa! Käytiin sunnuntaina Pinpulan kanssa kenkäostoksilla ja näin niin hienon Monster High nuken, että pitkään emmin ostaako vai ei. En ostanut. Mutta hieno oli! Lihansyöjäkasvi! Tekis niin paljon mieli sellaista! Sen sijaan ostin Pinjalle kengät, Lassille repun ja uuden pyöräilykypärän, joka taitaa sittenkin mennä Pinjalle, kun sen kypärä oli romumpi.

 Tälle päivälle luvassa opiskelua (äikkä, enkku ja ainakin pieni vilkaisu kemiaan päin), ompelua ja oravoiden häätöä. Hauska päivä luvassa siis!

xoxo,

Puputyttö

prkl

ei pitänyt tulla tänne, eikä ainakaan kirjoittaa mitään, mutta kun tursuaa valkosolut ja kovalenttiset siodokset korvista ja joka paikasta. En kestä! Ja vielä olis lisää luettavaa, liikuntaelimistöstä. Sen siitä saa, kun järjestää lapsille juhlat ja kehtaa olla yhden tunnin pois. Kauhee kiriminen ja kaikki asiat ihan sekaisin. Kemiasta en ymmärrä enää yhtään mitään. Jotenkin haikeudella muistelen niitä viikon parin takaisia atomiorbitaaliongelmia. Niissä oli sentään joku tolkku, mutta sidoksissa ei mitään järkeä. Tai on, mutta kun koko hela hoito on sellaisena sekamelskana tässä vaaleanpunaisessa päässä (hiukset taas värjätty - ehkä se osittain selittää tätä, ettei mikään enää uppoa), ettei missään ole mitään järkeä. Sitten kun siihen sekaan heittää verenkierron niin jo on soppa keitetty. Ja hittolainen! Mä puhun lukion opinnoista! Miten te kaikki muut ootte selvinneet tästä?!
Miks mä oon aina tälläinen pahvi? Liikaa liimoja ja kangaspölyä? Vai kostautuuko liian railakas nuoruus näin vanhemmalla iällä käsittämättömällä betoniseinällä aivojen sijaan?

En voi olla oikeasti näin tyhmä.  Enhän?

Enkä voi edes lohduttaa itseäni nukkeleikeillä, kun ei ole aikaa. Kohta pitää jo mennä kouluun ja sitä ennen pitäis selvittää se liikuntaelimistö. Prkl.

Pahoitteluni tästä "ventilaatiosta"!

Koulusta

Kuten kaikki plokiani jonkin aikaa seuranneet tietävät, olen tällä hetkellä iltalukiossa. Ennen kaikkea opiskelemassa biologiaa ja kemiaa suuria suunnitelmiani varten. Molemmista aineista olen onnistunut innostumaan, mutta en missään tapauksessa ole kummassakaan erityisen hyvä. Tämä pienoinen itsetunnon puutos johtunee kohteista, joihin vertaan itseäni. Minulla on joitakin "luonnonlahjakkuuksia" ystävinä. Minä itse en ole luonnonlahjakkuus. Monipuolinen kylläkin.

Koulussa olen kyllä huomannut, että ystäväni taitavatkin olla poikkeuksia, sillä ainakaan iltalukiossa ei tunnu olevan juurikaan niitä lahjakkuuksia. Toisaalta, miksi olisi? Nehän ovat tietenkin käyneet lukionsa ajallaan, peruskoulun jälkeen. Eivätkä jääneet tuhlanneet aikaansa kaiken maailman epäopintoihin. Minä olen selkeästi eniten äänessä tunnilla, nyt jo niin, että on alkanut vähän hävettämään. Muut aivan varmasti tietävät myös vastauksia, mutta eivät vaan sano mitään. Biologian tunnilla on jo niin, että opettaja yrittää kalastella vastausta muilta, ja katsoo sitten lopulta minuun, ja minä vastaan. Miksi te olette hiljaa? Äikän tunnilla taas...voi pojat. Tän seuraavan varmasti voi ymmärtää monella tavalla väärin. Jos olisitte minun housuissani (tai oikeastaan kylpytakissani) niin ymmärtäisitte varmasti oikein. No, otan kuitenkin riskin. Meidän äikän ryhmässä on idiootteja. Siis voi olla, että suurin idiootti olenkin minä, kun olen niin kapeakatseinen, mutta lähden kuitenkin siitä oletuksesta, että näin ei ole. Meille annettiin luettavaksi ja analysoitavaksi kolumni hesarista. Itse tykkäsin siitä kovasti, isosti johtuen siitä, että kirjoittaja kirjoitti harjoittavansa yhden naisen kaupunkisotaa autoilijoita vastaan. Kolumni oli hyvin kirjoitettu (mitä muuta voisi olettaa hesarin kolumnistilta), perustelut paikallaan, huumori kohdallaan ja asiasisällöstäkin pidin. Ja jälleen avasin (ainoana) suuni, kertoakseni tästä. Vertasin edellisellä tunnilla käsiteltyyn pääkirjoitukseen (ai rähmä, tämä olikin muuten toinen kolumni, josta nyt puhun, puhun siis kahdesta, mutta nyt ne sekoittuu yhdeksi, ihan sama, koska samat henkilöt äänessä. Minä ja ammattiautoilija), analysoin kirjoitusta, en niinkään sisältöä. Ja sitten suunsa avaa ammattiautoilija. Ja puhuu pelkästään tekstin sisällöstä. Vitun pahvi. Ei siitä ole kyse. Ja sitten kävi vielä ilmi, että tällä kaverilla aivan älyttömän tyhmät mielipiteet. Siis oikeesti. Tässä kohtaa pidinkin sitten jo suuni kiini, alko sen verran kiehuttaan, että katsoin parhaaksi vaieta.

Okei. Ei kovin tyhjentävää. Olen miettinyt paljon sitä, miten en juurikaan huomaa tuntemissani ihmisissä tyhmyyttä. Kaikkien kanssa ei tietenkään olla kaikista asioista samaa mieltä, mutta suht samoilla linjoilla kuitenkin. Mut sit aina jostain puskista tulee just jotain persuja ja ammattiautoilijoita, ja sit onkin ihan ihmeissään, kun ei kerta oma kaveripiiri millään totuttanut siihen, kun jotkut ihmiset onkin ihan käsittämättömän typeriä. Ja kamalaksi asian tekee tietenkin se, että samalla lailla varmaan sitten ne tosityhmät ajattelee minusta. Mut mitäs mä niistä, hölmöläisistä.

Todistaakseni älykkyyteni kerron teille uusimmat nukkeihin liittyvät asiat!

Sain eilen Mimin kotiin! Wohoo!! Mimi on ollut kesästä lähtien kauneushoitolassa. Kuukaudessa piti saada takas, meni neljä. Mut mitäs pienistä. Kolmen jälkeen piti nukketaiteilijan olla kotona, menin puoli viideltä eikä siellä ollutkaan ketään. Onneksi olin ottanut puhelinnumeron mukaan - oli kuulemma unohtanut. Voihan rähmä. Mentiin C:n kanssa läheiseen järjettömän suureen kauppaan (olen kertonutkin siitä, kuinka eksyin siellä), lähes kassalla huomasin, että olin jättänyt rahapussin autoon...hups. Ostettiin pientä evästä, jotka syötiin sitten parkkiksella, melkein kaksi tunti meni siitä, kun olin ekan kerran soittanut siihen, että taiteilijat tulivat kotiin. No, sain kuitenkin Mimin kotiin ja nyt tutustun siihen uudestaan. Kyllä, näillä nukeilla on persoonallisuutensa! Ja kumma kyllä, se on sidoksissa ulkonäköön. Tai no, eihän siinä mitään kummaa ole, kun nää on kuitenkin muovisia. Mutta siis Mimi on nyt uuden näköinen ja tietenkin sen persoonallisuuskin on muuttunut, joten siihen tulee tutustua uudestaan :D

Kuvia?

Totta kai!

Mä jotenkin näen sen vähän kummallisena tyttönä. Sellaisena, joka viihtyy yksinään, tykkää vaikka ötököistä, innostuessaan karsastaa, tosi hiljanen. Miltä se teidän mielestä näyttää?

Sitte vielä vähän luontokuvia. Meidän takapihalta :) Eikä vieläkään niitä viipurin koiria, kun mun pitää saada neljännesvuosittainen yliannokseni kemikaaleja päänahan kautta.

Tässä taas tilhiä. Koko iso parvi pyrähti meidän puuhun, söi yläoksilta marjat, ja katso sitten taas. Lens varmaan Pasilaan,  kuolemaan

Ei ne kaikki olleetkaan meidän takapihalta. Mut jotain sinne päin.

Hauskaa viikonloppua!!

xoxo,

Puputyttö

Sulaa Hulluutta!

Töttöröö! Nukkemaailmani on nyt "complete"! Pyhä Graalini on paikallistettu, lunastettu ja nyt vain odotetaan, että se löytää tiensä kotiin (tässä tehtävässä postisedällä on iso rooli). Wohoo! Mitä siihen sanotte!?! Ei enää haikailuja muiden nukkien perään, ei enää kaipailevia katseita, ei huokailuja. Se on nyt minun!!! MINUN!!! Ja toisin kuin Indiana Jones leffassa, minun Graalin Malja ei todellakaan ollut se vaatimattomimman näköisin, vaan päin vastoin, kaikista suurin ja kaunein.

Flickerissä olis kyllä ollut pilvin pimein parempiakin kuvia Margosta, mutta äkkiseltään katsoen kaikki parhaat tuntuivat olevan tallentamattomissa. No, elämä on.

Oi joi, nyt tuli jo pieni katumus. Ei siis oikeasti, mutta vähän semmoinen "Voi ei, mitäs sitä tulikaan tehtyä" fiilis. No, ainakaan tämä ei ollut heräteostos, niin kuin eilinen kirjoituskone. Joka ei kyllä sekään ollut, sillä olen sellaistakin katsellut jo pitkään, ja nyt satuin löytämään käytettynä ja n. puoleen hintaan siitä, mitä sitä kiskurimarkkinoilla pyydetään. Joten, vaikka toiminkin nopeasti, oli se hyvä ostos. Olihan?

Eilen tein pakolliset koulutehtävät, mutta en yhtään opiskellut ylimääräistä. Vaikka piti. Mutta alakulo oli vielä sen verran päällä, että hakeuduin vaikeuksien pariin. Ja sehän tarkoittaa juuri EvilBaytä. Sieltä siis se kirjoituskonekin tuli tilattua. Ja kaikkea muutakin laitettua omalle listalleni, mutta olen melkeinpä kaikki ottanut sieltä jo pois. Etsyssäkin harhailin pitkän aikaa, itseäni lohduttamassa. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos tämä alakulo olisi iskenyt silloin, kun rahaa ei yksinkertaisesti olisi ollut. Nythän sitä on (siis - kiitos Margon - oli) niistä vapaaehtoisista eläkesäästöistä, jotka sain ulos. Mutta siis olisinko siltikin, rahatta, lohduttautunut netissä, vaiko keksinyt jotain fiksumpaa? Ja onko se alakulo joka "ajaa" shoppaamaan, vaiko raha?

Muutenkin on taas jonkinlainen kaaos hiipumassa elämääni. Se kyllä varmasti johtuu, ainakin osittain, monista juhlista, joita ollut ja vielä tulossa.  Onneksi tulossa olevat juhlat eivät vaadi minun aikaani, muuten kuin osallistumisen merkeissä.

Koti alkaa taas kerryttämään kasoja, kirjaston kirjat on ihan hujan hajan, kun aiemmin pystyin pitämään ne suorissa riveissä ja tietyssä mielenkiintoisuusjärjestyksessä, tietäen mitkä kirjoista ovat missäkin vaiheessa. Nyt kaikki on kesken, eikä suurinta osaa enää teekään mieli lukea. Vieläkään en ole sitä suklaakirjaa lukenut. Mutten myöskään yhtään epäreilua suklaata ostanut.

Olen kuitenkin saanut edes joitain Halloween koristeita purettua, kun lapset tulevat takaisin kotiin sunnuntaina, ja ollaan saatu ostettua niille talvikengät, niin ehkä sitten lapsityövoimaa hyväksikäyttäen saatais koristeet pakattua pois. Ehkä asiat vois olla huonomminkin.

Ai vitsi! Unohdin melkein kertoa! Pinkkis pääsi Ofelia Marketiin myymään!!! Yippee!! Olin tosi huolissani, etten pääsis. Ne on aina oheismateriaaleineen niin hienot myyjäiset! Tällä kertaa vaan yksipäiväiset, eikä asiakkaille ole sisäänpääsymaksua, jos oikein muistan. Vai olikohan se tampereella. No, toivottavasti ei ole! Ennemmin nappaa myyjiltä vaikka vähän ekstraa, kuin rajoittaa asiakkaiden määrää sisäänpääsymaksulla.

Mulla oli vielä asiaa koulussa tehdystä huomiosta, mutta taidan jättää sen niiden Viipurin Koirien kanssa huomiselle. Taidan mennä vähän siivoilemaan ja opiskelemaan. Ja sitten vähän myöhemmin hakemaan Mimin!! Eli ensimmäisen nettityttöni, ja kaiken kaikkiaan toisen Blytheni, joka ollut nelisen kuukautta kauneushoitolassa. On nyt siis valmiina, olen kuvia nähnyt jo, mutta innolla odotan miltä näyttää luonnossa!

Hauskaa viikonloppua! Huomenna PKS synttärit!


xoxo,

Puputyttö

Ohi on! Ja hyvää Kansainvälistä Vegaanipäivää Kaikille!

Hyvä ruoka - Parempi mieli. Tai jotain sinne päin.

En jäänyt vellomaan siihen inhaan tunteeseen, vaan kaikesta "roskasta" huolimatta touhusin koko päivän. Pääosin järjestellen lasten Halloween kemuja, ja vähän muutakin siinä sitten leipoessani, kun oli kerta se uuni päällä. Mulla oli pieni sisäinen pakko hyvittää edellisen päivän uuninväärinkäyttä ( C ja Pinza olivat molemmat käyttäneet uunia, P laittoi uunin päälle n. tunnin ennen kuin oli valmis laittamaan sinne mitään ja C lämmitti uunin uudestaan vähän P:n jälkeen ja vaan muutaman minuutin tähden! Sattuu!), joten leivoin myös leipää, korvapuusteja (maapähkinä-suklaatäytteellä) sekä Anpaneja :) Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut niistä, koska olen niitä kerran aiemminkin tehnyt. En tiedä miltä japanilaiset anpanit maistuvat, olen muokannut reseptin perinsuomalaiseksi, japanilaisella vivahteella. Anpan on siis adukipaputahnalla (ankolla) täytetty pulla. Tahnan tein jo joskus aiemmin, mulla olis ollut siihen ohje, mutta mokasin sen aika pahasti, ja lopulta tein ihan mitä sattuu ja sit vaan pakastin sen, toivoen että joskus tulis käytettyä...ja nyt siis käytin. Tein ihan perus pullataikinan, josta jätin kardemumman pois ja pullan sisään siis se makea paputahna. Hyvää tuli!

Leivoin myös mokkapaloja ja sämpylöitä, sekä C teki mpvoikerroskeksejä. Lisäksi tarjolla oli popcornia, lakua, päärynäboolia limaisilla madoilla, turkinpippureita, Marianneja ja limua. Selkeästi raskaampaa järjestää kahden erilliset juhlat, tai siis kun yleensä ollaan järjestetty ne peräkkäisinä päivinä, ja nyt olikin puoli viikkoa välissä, ja piti kaikki ruoat tehdä uudestaan. C auttoi siivoamisessa ja kaipa ne lapsetkin jotain teki, mutta ennen kaikkea niitä sai koko ajan olla muistuttamassa, että nyt on kyseessä niiden juhlat, joiden järjestämisessä minä ainoastaan autan niitä. Ei ihan mennyt perille. Juhlien jälkeen vielä sai huomauttaa, että ollaan C:n kanssa tehty hommia koko päivä näiden juhlien eteen ja tuntuu pahalta, ettei kummallekaan tullut mieleen kiittää. No, kyllä ne sitten kiitti.

No, nyt on juhlat sitten vähäksi aikaa juhlittu, vaikkakin lauantaina on PKS-ryhmän 20 v. synttärit. Onneks mulla on niissä pieni rooli, eli se ei ole mikään voimanponnistus.

Eilen illalla sain vielä valmiiksi sen, mitä olin ainakin ajatustasolla odottanut, eli tyttöjen Halloween partyt. Myönnettäköön, että tässä vaiheessa innostus sitä kohtaan oli enää aika pieni, eikä juhlista tullut ollenkaan niin hienot kuin olin etukäteen ajatellut. Ongelmana ehkä se, että nukkeja on liikaa, josta sitten tulikin taas tuhmat ajatukset mieleen...

Osa syy parentuneeseen (onko toi edes oikea sana?) mieleen on se, että sain vähät roposeni pois eläkesäästöistä. Sain siis eilen maksettua joitain isoja laskuja ja velkoja pois, pärjään vielä ehkä yhden kuukauden ilman yhteiskunnan tukea. En siis vieläkään ole saanut päätöstä päivärahastani! Työttömäksi ilmoittautunut 2.7!! Neljä kuukautta sitten. Kolmen kk:n karenssi on siis varma, mutta nyt väännettään kättä siitä, olenko päätoiminen yrittäjä vai en. Aivan naurettavaa. No, pieni helpotus siis niiden eläkesäästöjen takaisin saaminen. Sain takaisin n. 1/3 siitä, mitä olen sinne maksanut. Toki ymmärrän, että nyt ei ole oikea aika nostaa rahoja osakkeista tms., mutta minkähän arvoinen olis säästöni ollut 30 vuoden kulutta? Ja taas toisaalta, ihan sama - tarvitsin ne rahat nyt. Ja tästä siis päästään siihen tuhmuuteen.

Kerroin siitä yhdestä uudesta nukesta jonkin aikaa sitten. Siitä, että se saattais olla jota kuinkin lähellä "Graalin Maljaani". No, ei ollut. En siis halua sitä. Vaan edelleen sen maljani. Niitä ei ole ollut edes EvilBayssä myynnissä. Mut nyt olis. Ja olen tehnyt jo ensimmäisen siirtoni. Aikas jännää. Ja sanoinko tuolla just, että nukkeja on liikaa ;) Ei niitä muuten, mutta niihin juhliin. Kun ei siis ole tarpeeksi isoa juhlatilaa niille. No, ehkä ens vuoteen mennessä nuket ovat vallanneet koko yläkerran ;)

Pitää mennä opiskelemaan. Olen kamalasti ainakin matikasta jäljessä, kemia pitäis saada ajan tasalle ja bilsaakin lukea, kun en eilen ollut tunnillakaan ja koen nyt opiskeltavat aiheet tosi haastaviksi. Mutta onneksi on vielä huisisti motivaatiota jäljellä.

Kuvia, kun olette kerta olleet niin kilttejä :D Kuka on sinun suosikkisi? Minä en voi sanoa omaani, kun ei omia lapsia saa laittaa paremmuusjärjestykseen!

Hyvää Vegaanipäivää!!

xoxo,

Puputyttö

Ihan pakko vielä yks pöljä juttu. Silläkin uhalla, että akku loppuu ja olkapää räjähtää. Yks ilta, oli aika pilvistä tai sumuista tai molempia. Taivaalla lens lentokone, joka näytti aivan Transformersilta!! Ihan älyttömän hieno!

Että sellaista tällä kertaa. Josku palaan vielä niihin Viipurin Koiriin. Ja ehkä kerron uudesta hammasharjastanikin. Nyt täytyy kyllä mennä (tarkistamaan onko Margon myyjä jo vastannut kysymykseeni)