Sitten Pojan kuoleman olen katsonut tosi paljon leffoja ja ommellut sitäkin enemmän. Oheisessa kuvassa uusimpia. Aina kun pysähtyy alkaa ajatukset vaeltamaan päätyen Poikaan ja joihinkin sen ihaniin/kamaliin tapoihin. Joten yritän pysähtymistä kaikin keinoin vältellä. Ja siinä minä olen hyvä :)
Kirjoitin juuri leikanneelle eläinlääkärille s-postia. Ja taas tuli itku. Ihan oikeesti alkaa jo helpottamaan. Töissä pystyn olemaan itemättä ja kotonakin aina iltaan asti. Ja sitten ikävä tulee isona aaltona.
Tänään on Pulu Designin juhlat. Olen kovasti yrittänyt saada uusia tuotteita niitä varten, tänään aamulla kuuden aikoihin viimeistelin viimesiä...mutta kyllä nyt on mitä näyttää. Ja aion kyllä käydä kokeilemassa muitakin liikkeitä jos matkan varrella jotain näen!
Since Poika died I've been watching a lot of movies (which I normally hardly ever do) and sewing even more. To dull the pain. Or actually to keep it away. Everytime I stop the memories come and I'm not ready for them yet. Later.
I just emailed the surgeon (uh...not sure if that's even a word). And cried. To be honest it's getting better. I can be ok at work and even at home if I'm busy, but the pain comes for sure at the night.
Pulu Design is having a party today. I've made tons of new stuff to bring to the store (not to the party!). I even woke up around six to finish some pieces...and on my way to the store I'll be stopping by other similar stores if I see any trying to have new places where to sell my treasures.
r
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti