perjantai 20. tammikuuta 2012

Lastenhuoneen tyhjennystä ja löytyneet uuden vuoden lupaukset

Eilen töiden jälkeen kävin keskustassa hakemassa Matkahuollosta vaatepaketin, jonka olin tilannut jo paljon ennen tätä uutta projektiani, joten siitä ihan turha soimata. Sitä paitsi vaatteet tehtiin minulla jo olleista kankaista ja ne teki ihana Planet Ida, eli tuin pienyrittäjää. Hyvä minä! Ja koska se Matkahuolto oli ihan Ruohonjuuren vieressä kävin myös siellä; hakemassa leipää, Chrisille leivänpäällysmakkaraa ja ylimääräisenä, mutta nerokkaana säätökeinona, hain jotkut luksuspihvit. Niillä aion korvata ulkona, hienossa (kalliissa) ravintolassa syömisen meidän toisena hääpäivänä. Mulla on pientä kivaa hemmottelujuttua suunnitelmissa.
Vaatepaketissa oli romantiikantappaja-asu, kigurumi tehtynä Japanista ostetusta eläinkuvioisesta fleecestä. Heti kotiin päästyäni laitoin sen päälleni ja C oli hyvin pettynyt. :D Pinja haluaa samalaisen. Lassi oli vaan hämillään. Minä ihastuksissani.Lisäksi paketissa oli ötökkä-fleecestä tehty takinoloinen, mä en enää muista mitä olin ajatellut sitä tilatessani... ;) Oikein hyvin tehtyjä kyllä molemmat! Ida on niin taitava!

Ruokailun (keitettyjä perunoita, nakkikastike [pikku pojan kasvisnakit, sipuli, vehnäjauho, liemikuutio ja keiju, nii ja tietty vesi]) ja mulla vielä sitä punajuuri-saksanpähkinätahnaa) jälkeen pelattiin pari nopeaa kierrosta Afrikan Tähteä ja sit muksut nukkumaan ja minä riehumaan niiden huoneeseen. Siis karsimaan niiden tavaroita. Lassilla ei hirveesti karsittavaa ole, se ei ole semmonen hamstraaja, tai ehkä se enemmänkin johtuu siitä, että mä tykkään raahata kirppiksiltä enemmän tyttöjen juttuja, ja Pinjalle muutenkin päätyy kaikki mun askartelutarvikkeet jne. Nyt pistin niitä sitten pois. Samoin jotain sellasia tosi lapsellisia leluja, joilla se ei todellakaan enää leiki. Ehkä korkeintaa joskus sitten kun se on yhtä vanha kuin minä... ;) Lastenhuone projekti jatkuu vielä, niin kuin kaikissa muissakin huoneissa. En ole saanut mitään vielä "valmiiksi", tykkään edetä tälleen hypäyksin. Loikka sinne, toinen tänne. Viikonloppuna aion ainakin ison osan viedä niistä eteenpäin, nyt ne tukkii meidän pikkueteisen lähes kokonaan.  On mulla kyllä niin paljon krääsää. Välillä mua harmittaa, kun mietin miten paljon voisin saada rahaa ne myymällä, mutta totuus on se, etten saa itsestäni sellaista aikaiseksi. Mietin, että voisinkohan ottaa tuleville Helmihulinoille toisenkin pöydän, ja pitää siinä kirppistä. Mutta ei, vien kaiken Hesylle. Maksoin muuten Petan jäsenmaksun. Jottas tiiätte.

Löysin eilen tietokoneelta ne mun uuden vuoden lupaukset. Ne on aika hienot, melkein jopa niin, että voisin koko ajan käyttää ruskeaa viittaani.
Tässä teillekin malliksi ja ohjenuoraksi ylevät lupaukseni:

Uuden vuoden lupauksia

Pinkkis

-          ei nosta hintoja

-          lisää vihreitä vaihtoehtoja

-          rahaa hyväntekeväisyyteen

o   yksi kohde?

o   vaihtuva kohde?


Henk.koht

-          säästän 100 -300 euroa /kk

-          olen tarkkaavaisempi raha-asioissa

-          en osta lisää uusia nukkeja

-          käytän enemmän niitä tavaroita, joita minulla jo on – siis asioita loppuun

-          hankin Animalialle vähintään kaksi uutta jäsentä!

-          pyrin pienentämään jäteastian tilavuuden seuraavaan pienempään kokoon jätettä vähentämällä

-          kasvatan pihalla entistä enemmän syötäviä kasveja

-          vähennän kompostiastiaan joutuvan ruoan määrää
Että silleen.

Säästämisestä. Olen huomannut säästämisellä ja muilla elämän isoilla päätöksillä, kuten esim. laihduttamisella, tupakoinnin lopettamisella, vegaaniudella olevan paljon yhteisiä piirteitä, ja kaikki onnistuakseen ehdottomasti vaativat omasta itsestä lähtevän halun/päätöksen. Mä olen säästänyt kymmeniä kertoja, ikinä siinä kuitenkaan onnistumatta. En tiedä mikä nyt on toisin, mutta on selkeä tunne siitä, että aion saada raha-asiani kuntoon ja itse hallita niitä. Tein suunnitelmia (mä olen voimakkaasti aktiivinen, toiminnan ihminen, jolle liike ja sen seuraaminen on tärkeää, joten taulukot, suunnitelmat ja muut, millä voin seurata mielellään ihan päivätasolla säästämisen edistymistä auttaa tekemään muuten niin passiivisesta säästämisestä aktiivisempaa) ja tavotteita, siis tietenkin toisin päin, ensiks  tavoitteita ja sitten suunnitelma, miten tavoitteisiin päästään.
Mä ite tykkään hirveesti konkreettisista keinoista säästää rahaa, siis just sellasista pienistä asioista, kuten vaikka puuron syöminen murojen sijaan, mutta ennen kaikkea mulle ison juttu on jonkinlainen itsehillintä ostosten teossa. Aiemmin mulla ei siis sitä ole ollut laisinkaan. Kaikki mulle nyt heti! Mutta nyt olen päättänyt järkeistää tätä vähän. Siinä oikeesti auttaa saman aikainen kotona jo olevien tavaroiden läpikäynti ja karsinta. Mä en oikeesti tarvitse yhtään mitään. Ja se, että johonkin asiaan, joita mulla on jo olemassa 27 kpl onkin nyt uusimpana uutuutena laitettu jokin minua miellyttävän hahmon kuva (vaikka sitten Hello Kitty) ei tarkoita enää sitä, että minun on pakko saada 28. samanmoinen kapine kotiani sekoittamaan. Eli samoin kuin vaikka just laihdutuksessa, alkuun tarvitaan melko lujaa itsekuria, mutta kyllä se siitä lopulta lähtee rullaamaan omalla painollaan. Ja ihan niin kuin laihdutuksessakaan, ei säästämisessä ole tarkoitus säästää säästämästä päästyään, vaan kun homma alkaa olemaan hanskassa pyritään ylläpitämään sellaista miellyttävää olotilaa, jossa elämä pysyy mielekkäänä.
Vaikka pankit ovat täynnä säästämisen asiantuntijoita, ei ne siltikään taida olla siellä sinun etuasi ajamassa. Tälläisen käsityksen sain tänään, kun olisin halunnut nettipankissa pienentää Visan luottorajaa. Olisin sitä kyllä ongelmitta pystynyt nostamaan, mutta pienennys vaihtoehtoa ei ollut
:( No, sitten kun saan sen kokonaan pois niin menen vaikka tarvittaessa käymään, että saan sen jälleen maltilliselle tasolle. Olen kyllä alkanut työstämään ajatusta koko kortin pois pistämisestä, mutta se tuntuu melko mahdottomalta, kun kuitenkin aika paljon ihan tarpeellisia ostoja teen netissä. Mutta katsotaan ja kypsytellään.

Eilen illalla tajusin miksi mun on niin hanakla vastata kommentteihin! Ne on liian latautuneita. Tai siis kun olen kommenteista aina niin innoissani ja haluan, että kommentin jättäjälle tulis mun vastakommentista yhtä lailla hyvä mieli, niin luon siitä itselleni paineita ja en sitten saa mitään kirjoitettua. Olen ihan tosi pöljä. Mutta pointti on, että vaikken kommentoi takaisin tykkään saamistani kommenteista, myös siitä yhdestä negatiivisesta!, ihan tosi paljon!

Luen tosi hyvää kirjaa, joka mun tietenkin teki mieli ostaa omakseni, mutta toistaiseksi ainakin malttanut mieleni. Kerron siitä lisää maanantaina, kunhan saan sen luettua!

Kerroinko jo, että olen myös alkanut opettamaan lapsille säästämisen tärkeyttä. Nyt ne pelkää pikavippeja ihan tosissaan! Sanoin, että vaikka ne olis joskus täysi-ikäisenä baarissa ja rahat loppuis, niin soittavat ennemmin äitille kuin ottaisivat pikavipin. Ne oli ihan ihmeissään, et miks ne menis baariin jos niillä ei olis rahaa...niinpä.
Viikkorahankin ne saa puolet kukkaroon ja puolet säästöön. Samoin jatkossa muutkin rahat menee noin. Ja nyt siis säästetään sitä matkaa varten. Mukavan innoissaan ovat, varsinkin Lassi :D

Nyt täytyy taas mennä. Meidän puput on muuten tosi hienoja.

Pup.Pup.

♥ Raisa

jk. C sai vihdoin tehtyä kaksi kerrossänkyä ja sen väliseinän. Nyt mun täytyy maalata ne ja sit saankin nukketaloprojektia taas isosti eteenpäin!
Muistakaa äänestää! Ei muuten, mutta Haavistoa! Laitoin sille muuten eilen facebookissa privaattiviestin, liittyen lukemaani artikkeliin ja siinä rotukoiriin. Olen niin aktiivinen. Niin, ja vakuutusyhtiöstä tuli pahoitteleva viesti liittyen maksujen viivästymiseen. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa!

7 kommenttia:

  1. I've enjoyed reading as always Raisa, of course..only now I finally comment, but I usually do keep up with your blog ;) I don't know what your future plans are with your credit card but I had a card with Sampo..(after years of refusing to own a credit card, they offered me one that gave me free travel insurance if I paid for the large expenses with the card. so for plane tickets and hotel i'd pay with my card.) I kept a really low limit on it..I think 800 euro, and every time I needed to buy something larger, for example our 2 plane tickets here to the USA..I bought with my card, they let me just 'over pay' my card. in effect raising the balance. It was easy to pay because whenever I would log into my net bank, you could see my account,savings account, apartment deposit account and my visa gold account..so making payments/putting extra funds onto my credit card I could see right in front of me, visibly. All my accounts in one place with the fund transfers happening instantly. I was very strict with myself that if I did not have the saldo in my bank acct. I would not buy it with my credit card. Every month I paid my credit card balance down to 0 and it worked..So..I don't know how other banks work, but I liked that basically with Sampo my credit card acct. was essentially listed like all my other accounts, in front of my eyes all the time inside my net bank. It really helped me to make the payments, not 'forget' (aka just not open the bill/statement ahem...)
    Anyhow, enough about me, I just thought I'd mentioned what helped me out.

    I think giving some funds to charity is really nice. I certainly don't regret it. I started doing a % of each auction I put on ebay and it really began to add up last year. I would go between 2 different charities as the catastrophe in Japan was something I felt strongly about helping out with and then I've always felt strongly about Unicef's work with children globally. Last year EuroTrash ended up with a total of nearly 2000$ in charitable donations which is honestly amazing. Who knew it could happen right? So I think its a good idea. I know that I'll keep on doing it with EuroTrash. Anyhow...good resolutions! You're on the right track :) Hope you have a great anniversary too!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruth, minusta on ihanaa, että luet blogiani! Nordea kertoo ovelasti luottokortista ainoastaan sen paljonko minulla on käyttövaraa, eli ikään kuin olisin sen verran plussalla...on ne ovelia.
      Pinkkis ei luonnollisestikaan pysty tekemään läheskään yhtä isoja lahjoituksia kuin Eurotrash, mutta jotain kuitenkin :) Noi sun summat on ihan käsittämättömän hienoja! Olen viimeaikoina paljon lukenut sekä amerikkalaisia että suomalaisia taloutta koskevia kirjoituksia, suomalaisissa ei hyväntekeväisyydestä puhuta sanaakaan, mutta amerikkalaisissa se on vahvasti mukana. Suomalainen ei mielellään luovu "kovalla työllä" ansaitsemistaan rahoista...
      ♥ Raisa
      Yhdessä ja erikseen kaikille tytöillesi terveisiä :D

      Poista
    2. well, one thing in the states is any money you give to charity it is tax deductible..as a business!! and even as an individual (once it reaches over a certain amount) so its actually in your best interest as a business to fund non profit organizations, donate to schools and charities because you get a tax break for your donations. Again, its not so in Finland..
      I know some people get all blahblah about charities, but I think its important that there are NON TAX funded groups out there who are willing to help people/animals/foundation. I think its one of the finest things we as mankind have to give..and to offer our society. Its the power of many people working together to make positive changes.

      Poista
  2. Aivan haltioissani olen tuosta määrästä eri järjestöjä joita tuet jäsenyydelläsi. Minäkin yritän kovasti aina tukea, kannattaa ja aktivoitua erinäisissä järjestöissä joissa olen ollut jo vuosia. Huisin loistavaa!
    On kiintoisaa seurata säästämisesi kulkua. Kuten varmasti monilla, myös minulla (näin hoitovapaalaisena) se on ajankohtaista. Sadan romppeen vähentämisen tein toissa vuonna, rikkomatta kuitenkaan tavarakokonaisuuksia jotka laskin aina yhdeksi. Onnekseni en ole koskaan harrastanut tilpehööriä (ihana sana) saati koriste-esineitä.
    Kysymys; Tunnut viettävän eri kiireistä arkea, etkä harvemmin kerro haukkujen lenkittämisistä. Minulle kun aina sattuu ja tapahtuu omien piskien kanssa tuolla pihamaalla, niin, että jos minulla olisi blogi, varmasti höpöttäisin myös niistä. Kuka teillä vie haukut ulos?(ei sillä ettäkö epäilisin niiden kylppärissä tarpeilla käyvän) Hyvät viikonloput!
    -Hölinäkeiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen paljon miettinyt viime aikoina noita hyväntekeväisyys -juttuja. Pyrin, että siinä kohtaa kun saan lyhytaikaiset luottoni kokonaan maksettua (elokuussa, muistaakseni, ellei sitten elämä tule väliin tai jotain muuta yhtä mutkikasta) pystyisin antamaan 10% palkkatuloistani (eli ei vieläkään 10% kaikista tuloistani - elatustuki ja lapsilisät, mahdolliset Pinkkis -tulot) apua tarvitseville. Nyt lahjoittamani summa on ollut korkeintaan 5%:n luokkaa. Ja ennen kaikkie yritän rohkaista muita mukaan. Siinä kohtaa ei summalla ole niinkään merkitystä, jokainen antaa sen mitä pystyy, mutta jos meitä on monta, sillä on iso merkitys :)
      Mulla on melkoinen ongelam just tilpehöörin ja nykyisin myös koriste-sineiden kanssa, kun olen tiukasti molempiin kiintynyt! Tietenkin omasta mielestäni ne ovat aarteita, mutta veikkaampa että ulkopuolisen silmin kotini on täynnä kummallista roinaa. Esim. kirppareilta löytämäni japanilaiset posliiniesineet...edes itse en pidä niistä kaikista, mutta kun ne sopivat kokoelmaani...
      Mutta nyt olen päättänyt karsia ainakin joitain kokoelmia, ymmärrettyäni ettei minun tarvitse omistaa jokaikistä ihanaa esinettä, jonka näen. Ja nyt aion myös käyttää omistamiani ihanuuksia, kuten vaikka japanista haalittuja pakkausmateriaaleja. (kutsukaa minua syntymäpäiville!)
      ♥ Raisa

      Poista
  3. Mä olen päättänyt myös, etten osta enempää nukkeja. Yksi Momoko polttelee mielessä ja lyhyttukkainen blondi Blythe pitäis saada - mutta ei! Mulla shoppailu voi riistäytyä käsistä ja sitten syödään kaurapuuroa... jep jep.

    VastaaPoista
  4. Jotenkaan mulla itellä ei ainakaan tällä hetkellä tee edes tiukkaa olla ostamatta uusia nukkeja. Tai käytettyjäkään. Monestakin syystä: nukketalo on absoluuttisen täysi. Mun pitäis jostain luopua, jos meinaisin uusia hankkia, ja en kyllä koe voivani noista ketään adoptoida eteenpäin, nehän on mun muovinen perheeni! Nyt kun sain Bakan kotiin, musta tuntuu, että kaiken laiset nuket on nyt meillä edustettuna: ilkeä, kiltti, leikkisä, rikas, köyhä, kaunis, tavallinen (tai ei kai sentään tavallinen, mutta keskiverto, "hiljainen" kaunotar), punapää, brunette, blodi, lyhyt tukkainen, pitkätukkainen - ei puutu enää mitään :) ja sit se ehkä kaikista suurin syy, on helpompi olla menemättä ebaylle katsomaan nukketarjontaa kuin olla ostamatta uutta nukkea, joten en harhaudu ebayn upottavaan maailmaan!
    Oliko Momokot niitä piktäjalkaisia japanilaisia nukkeja? Jos joo, niin ne on kyllä kieltämättä ihania! Mulla ei ole itsellä yhtään sellaista ja olen yhden vain luonnossakin nähnyt, mutta kyllä sellainen kieltämättä olis aika kiva. Mutta en edes ajattele mahdollisuutta ostaa mokomaa Momokoa. Mitä mä sillä tekisin, kun en kuitenkaan nukkeja kerää keräämisen ilosta.
    ♥ Raisa

    VastaaPoista