Heippa facebook

Ajattelin, että en enää olekaan niin kiinnostunut  siitä, miltä kaikki vanhat tutut näyttää ja mitä hassuja juttuja niille on aamupalaa syödessä sattunut, joten odottelen että facebook latautuisi ja pääsisin poistamaan tilini. Kestää oikeesti ihan tuhottoman kauan. No, suljin koko roskan ja avasin uudestaan. Pääsisn sisään, mutten osaa sulkea tiliäni...kätevää. Enkä jaksanut/viitsinyt jäädä sinne roikkumaan, kun alko kummasti kiehtomaan kaikki kuvat ja muut jutut mitä siellä oli ja tuli pelko, että teenkö nyt jotain peruuttamatonta. Jos joku osaa neuvoa miten se tili suljetaan niin plääh, enkö voi muka itse googlettaa sitä? Varmasti ohjeita löytyy.

Olen tai oikeastaan en olekaan. Tehnyt juurikaan mitään. Ihan varmasti oli paljonkin asiaa mutta ne on nyt pyyhkiytyneet mielestä. Mä jostain tulin kirjoittamaan, mutta sit muistin ton facebookin ja sen takia kaikki unohtu. PÖH!

Edelleen nukun huonosti, viime yön vähän paremmin. Eilinenkin oli parempi päivä. Osaan hiraganat ja kait 15 katakanaa. Olen alkanut myös opettelemaan sanoja. Tervehyksiä ja ihan pikkusen ruokasanastoa. Su on etikka. Yaki on paistaa. Paremman eilisestä teki soitto BR leluista. Pinzan kanssa viikonloppuna osallistuttiin Barbie -päivän (?) tapahtumaan ja väritettiin jotkut kuvat. Pinzaa lykästi ja se voitti barbien! Mä olin siitä niin onnessani, että itekin säikähdin, ettei kai mun elämä nyt näin surkeeta ole, että jostain tälläisestä (kun eihän P edes leiki barbeilla!) näin riemastun.

En tiedä nyt yhtään mihin se ajatus karkas.

Hauskaa viikonloppua. Tuli muuten huomattavasti pienempi visalasku kuin normaalisti :) Kohta sitä ei tule enää laisinkaan, opintolainaakaan ei ole vähän alle 10 euroa. Mulla oli suunnitelma, joka just hetki sitten kuoli. :( Olis vaatinut 5 vuotta kuopiossa. Eikä se oikein innosta. kun elämä on täällä. Täytyy nyt katsoa ja kuulostella. Lapset hirttäis mut jos veisin ne pois kavereiden luota. C ei varmaan välittäis. En tiedä. Innostuin nyt kuitenkin vähän lisää tosta ajatuksesta. En Kuopiosta, mutta vois sitä täälläkin tehdä, mutta se sulkis joitakin ovia, mutta veikkaampa että ne ovet oli sellaisia, jotka olisin itse sulkenut mahdollisuuden saatuani. Hmmmm mmmm. Meikäläinen nyt kovasti pähkäilee mitä tehdä. Ihanaa kun on oikeesti jotain aika fiksuakin ajatuksissa. Mun täytyy päästä tän asian tiimoilta nyt ammattiauttajan (hih! kirjaimellisesti!) juttusille! Tunnen itsessäni sellaista raisamaista innostusta, jota janoan ja pelkään samanaikaisesti. Olin elintärkeää olla innostunut, mutta vaarallista olla raisamaisen innostunut, kun sitten sulkee korvat, nenän, silmät ja napaankin laittaa tukkeen, ettei vaan mikään särkisi illuusiota jostain lähes täydellisestä. Miks mä en voinut keksiä tätä 10-20vuotta sitten? Mä välillä mietin, että olenko liian vanha, mut sit mietin sitä, että mulla on ainakin teoriassa vähintään 25 vuotta  työtä tehtävänä. Eli en ole liian vanha hankkimaan mielekkäämpää elämää, enhän?

Kenai on alkanut nukkumaan öitään sohvalla, olohuoneessa. Siirtynyt siis makkarista oma-aloitteisesti olkkariin. Tämä oli yksi niistä asioista, joita me oltais jouduttu tekemään jossain vaiheessa "väkisin" irrottaaksemme Kenaita meistä. Kaikkea muutakin puuhaa sen kanssa on suunnitteilla.

Tänä viikonloppuna ihanassa seurassa hyvää ruokaa syömään Sassoon. Olen kahdesti siellä ollut vegaanina ja ollut kyllä turkasen hyvät murkinat! Nam! Kerroinko jo, että tein ne Pinjan nukensängyt valmiiksi. Otan viikonloppuna niistä teille kuvia, tuli hienot ja niitä oli hauska tehdä :D Eipä sitten muuta. Hauskaa loppua!

Mjau!

♥ Raisa