tiistai 16. lokakuuta 2012

Pihalla

Mä olen ihan oikeasti aivan pihalla kaikesta mikä nykymaailmassa ihmisiä hytkyttää. Mä elän vaan omassa pienessä talossani Helsingin laitamilla, eikä mulla ole hajuakaan mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Toki tiedän, että esim. just nyt sataa aivan hillittömästi, mutta mä en tiedä surmatuista pikkulapsista, Youtube sensaatioista (mies osasi kertoa, että H&M'n katumainoksissa oleva mitättömän näköinen nainen on joku sellainen sensaatio), enkä tiedä kotimaisista tv-sarjoista tuon taivaallista. En siis tiedä mistä ihmiset puhuu. Eipä ne kyllä kauhiasti minulle puhukaan. Välillä tuntuu vähän orvolle, ja tyhmällekin. Siis jotenkin sivistymättömälle. Kun en seuraa uutisia, en edes niitä isoimpia. Toki jotain kantautuu C:n jutuista minunkin korviini, vaikkapa tämä tärkeä uutinen: Coloradossa siepattu pikkutyttö löytyi paloiteltuna. Olipas kivaa. Hyvä, että kuulin juuri tuon uutisen.
N. kuukausi, tai ehkä vähän vähemmän, sitten kun pidin radiota päällä (inhoan radiota, kun tuntuu, että aina se särisee, tai sitten ei särise, mutta sisältö on aivan naurettavan huonoa) kuulin ensimmäisen kerran Cisua/Chisua/Kisua. Tiedän kyllä, että se on joku suomalainen poppari, mutten vaan ollut onnistunut kuulemaan sen musiikkia niin, että siihen olis liitetty nimikin. Kuulosti aivan Maija Vilkkumaalta. Samoihin aikoihin radiossa kerrottiin, että yhdysvaltalaiset maanviljelijät syöttävät karjalleen karkkia ja nonparelleja koska maissia ja soija ovat kallistuneet. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.

Multa saattaa jäädä puhelin päiviksi äänettömälle, enkä yhtään osaa sitä pärinää kaivata. Useinhan puhelin on ihmisillä aina ja kaikkialla mukana, minun puhelimeni missä sattuu. Meinasin sanoa, että aina hukassa, mutta eihän se ole silloin hukassa, jos ei sitä kaivata. Sähköpostit saattavat jäädä lukematta, jos minulla on tietsikkakammo meneillään. Mutta kotoa minut kyllä tavoittaa, lähes aina. Niinhän se silloin minun lapsuudessakin toimi, että silloin mentiin katsomaan onko kaverit kotona. Ja ihan kestäviä ystävyyssuhteita silloinkin rakennettiin.

Muodista, trendeistä puhumattakaan, mulla ei ole tuon taivaallista tietoa. Silloin kun kävin, 1,5 vuotta sitten, kuntonyrkkeilytunneilla, huomasin, että aika monella oli Ed Hardy tai jotain sinnepäin, merkkisiä paitoja. Ehkä ne oli sen hetkinen trendi? Ja Pinja tykkää siitä Paul Frankistä, mutta se taitaa olla vähän nuorempien juttu? Muista vaatehommeleista en kyllä tiedä mitään. Ehkei tässä iässä enää travitsekaan tietää? Oman vaatekaapin sisältö riittää. Riittäähän?

Musiikki ja kaikki siihen liittyvä...No, Lady Gagan ja Madonnan tiedän, ja nyt (kiitos tyttären) tiedän senkin, että Rihanna laulaa muustakin kuin sateenvarjoista. Justin Bieberistä olen kuullut, kuulemma todella nolo. Suomessa on ainakin kaksi tenavatähteä tällä hetkellä pinnalla, vaikkei niitä ehkä tenavatähdiksi kutsuta. Mitäs ne nyt olikaan, Adele (voi ei, mistä mä keksin että tää on suomalainen?) ja sit joku poika, joka laulaa skeittitermejä. hitto, nyt mua alko itseänikin hävettämään. Ehkä jos on näin pihalla, niin pitäis sen ihan omana tietonaan vaan.

Mistäs muusta voi olla pihalla? No, mä olen pihalla pihalla olemisestakin. Ai niin, laitteet tietenkin! No, on mulla sellainen pienen pieni ipod, jota en osaa ladata ja johon en osaa itse ladata musiikkia. Mutta osaan kyllä käyttää sitä muuten. Siis kuunnella siitä musiikkia. Mulla ei ole niitä näpelöitäviä hienoja kännyköitä, eikä mukaan otettavia pieniä tietokoneita, vaikkakin ihan tavallinen kännykkä ja läppäri löytyykin. 

Eilen alkoi uusi jakso koulussa! Biologiaa! Ja heti on ihan erilainen motivaatio opiskeluun! Olen lukenut ja tehnyt läksyjä, etukäteenkin vähän selaillut kirjoja. Toivottavasti tätä kestää pitkään!

Dexter oli loistava! Sen lisäksi sitten alettiin katsomaan the walkin dead sarjaa. En ole kyllä yhtään vakuuttunut sen hyvyydestä, ollaan eka kausi yhtä jaksoa lukuunottamatta katsottu. Ehkä se vielä tästä. Ei kyllä kauhiasti innostais aloittaa uutta sarjaa. Ällöttää kun katsotaan telkkaria niin paljon. Mutta kun se on niin helppoa!

Mitäs muuta. Kaveri saa tänään vauvan! Itseasiassa ihan näillä hetkillä! Se leikataan selkävamman takia, sen takia tiedän näin tarkasti :) Onnea Norjaan!

C raahas eilen työpisteensä Tehtaalta alakertaan. Olen tästä sekä innoissani, että murheissani. Innoissani lisääntyneestä tilasta Wohoo! mutta surullinen jäätyäni yksi yläkertaan. Boohoo. 

Tässä C:n uusi tila.
Pöydän kanssa vielä vähän säätöä. Ensin C teki vanhasta ovesta pöydän, ja hienon pöydän tekikin, mutta s eoli kyllä kamlaan iso. Toi sitten vanhan pöytänsä alas, ja se on nyt siis tossa kuvassakin. Mä mietin, että josko se iso pöytä mahtuis mulle yläkertaan, niin saisin jättipöydän ompeluun ja kankaiden käsittelyyn. Nyt se taphtuu välillä lattialla, kun pöydät on niin täynnä kaikkea muuta. Ja lattiahan meillä on vuorattu koirankarvoilla.
Risto on ollut ihan pihalla tosta sen tuolin siirrosta (kuvassa tuolissa makoilee kylläkin Kenai). Se ei millään meinannut ymmärtää mennä siihen. Oli vaan sängyllä koko ajan, eikä reppana edes syönyt mitään. Sillä oli vaikeat ajat koko eilisen iltapäivän. Vasta yöksi nukkumaan saatiin se usutettua siihen.

Tilhiä odotellessa.

xoxo,

Puputyttö


2 kommenttia:

  1. Hyvä etten ole ainoa joka elää valtavassa uutispimennossa. Ei mullakaan oikein ole hajuakaan siitä mistä muut puhuu. Yliopistolla kuulee toisinaan kyllä jotakin, ja kaupassa käydessä hyppää Iltiksien lööpit silmille, mutta nekin on aina jotain negatiivisia juttuja. Joskus (hyyyvin harvoin) jaksan itse käydä lueskelemassa netistä uutisia, mutta usein se jää kaiken muun alle. Välillä mietin et olisko tarpeen tilata joku sanomalehti kotiin että pääsis edes hieman kärryille siitä mitä maailmalla tapahtuu ja pysyis jopa hetken ajan hermolla, mutta hirveää paperintuhlausta se on, ja aika kallistakin. Ehkä sitä on hieman onnellisempi kun ei tiedä mitä kaikkea pahaa maailmassa tapahtuu, kun ei sille kuitenkaan mitään mahda. Lisäks ahdistun aina ihan hirveästi mm. joistain joukkosurmajutuista, muistan noiden kouluammuskelujen aikaan että pelkäsin mennä kouluun. Välillä yliopistollakin on tullut sellainen kauhu jonnekin mielen perukoille, mutta pakko siitä huolimatta on sinnikkäästi opiskella. Muuten juurrun kotiin neljän seinän sisään enkä uskalla tehdä enää mitään tai käydä missään, hui. Eiköhän sitä hakeudu sellaisten itseä kiinnostavien uutisten pariin ihan yrittämättäkin, ja tärkeimmät jutut kuulee sit vaikka jotain muuta kautta.

    Oo, mahtavaa opiskelumotivaatiota! Toivottavasti se tosiaan kestää! Munkin pitäis virittäytyä jotenkin siihen että jaksais muutenkin käydä vapaa-ajallaan läpi jo vaikka etukäteen tulevia juttuja, mutta oon niin hurjan saamaton, vaikka aihe kiinnostaiskin... Kyllä onneks ne "pakolliset" tehtävät tulee aina tehtyä ajallaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Mä mietin kans aika ajoin tota sanomalehteä, tai siis sellaisen tilaamista. Nyt kun ei ole aamulla kiire minnekään, olis aikaa sellaista lukeakin. Mutta ensisijaisesti kaatuu just tohon tuhlaukseen, sekä paperin että rahan. Kyllä mä töissä aina Hesaria luin (tappaakseni aikaa hyväksyttävämmällä tavalla kuin netissä roikkuminen, jota katsottiin aika pahalla silmällä), mutta jotenkin veikkaan, et jos sen olis tapahduttava omalla ajalla, saattaisin aika paljon lehdestä skipata ja soilloin menis paljon pelottavia uutisia ihan hukkaan. Luotan kanssa siihen, että jos vaikka maailmanloppu on tulossa huomaan sen kyllä aikanaan. Kaikista oleellisimmat jutut tulee kyllä jotain kautta tälläisten tampioidenkin tietoisuuteen. Eikä meidän ihan oikeasti tarvitse tietää kaikista kamaluuksista, mitä ympärillämme tapahtuu. Ei me voida vaikuttaa niihin kuitenkaan.

    xoxo,

    Raisa

    VastaaPoista