keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tuokaa mulle (uutta ja parempaa, tai ainakin erilaisempaa) ruokaa!

Olikohan tää joku mureke? Mureketta ja herneitä? Just joo.
Kaikki tavallinen ja supertylsä kyllästyttää taas oikein toden teolla. Päivittäin haaveilen jostain *muusta*. Paremmasta, erilaisesta. Kyllästyttää tehdä aina vaan samaa ja samaa. Syödä samoja ruokia, käydä samoissa kaupoissa, lukea netistä samoja sivuja, koulukin on joka ilta aina vaan se sama. On niin mälsää kun aamulla herätessä tietää tasan tarkkaan miten päivä siitä etenee. SAman tien pystyy koko viikon ennustamaan - aina vaan sitä samaa.

Ikinä ei tapahdu mitään. Ikinä ei mennä mihinkään. Ikinä ei syödä ulkona.

Kaikk toi yllä oleva on tietenkin vaan korvien välissä. Ei tartte kuin ikkunasta katsoa ulos ja jo ihan omalla takapihalla on sellainen kuhina, ettei tästä tarttis ikinä poistua tekemisen puutteessa. Ahneet oravat syö ensin kaikki pähkinät ja sitten siemenet. Linnut nokkii maassa oravalta tipahtaneita jyviä. Välillä reviirille tulee toinen orava ja silloin alkaa kiivas hännän heiluttelu ja takaa-ajo. Eilen näin, kuinka harjaantumaton lintulaudalta roikkuja tipahti alas. Ei sille mitään käynyt, sai kuusiaidasta kiinni ennen kuin mätkähti maahan.

Tilhiä saa vielä odotella jonkin aikaa. Mutta joku toinen lintu on alkanut marjoja jo syömään.

Mutta ei se riitä!!! Minä haluan jännitettä! Äksöniä! Ennen kaikkea ravintolaruokaa!! Ihan oikeesti, tää on nyt se isoin juttu tällä hetkellä. Päivittäin poljen jonkun ravintolan ohi, jonka sisältä leijuu ihania tuoksuja. Tahtoo syödä muiden tekemää ruokaa!

Tänkin mun mies teki - hups! Tosta noin vaan!
Ja ei saa ymmärtää väärin, mun mies on ihan aikuisten oikeesti todella kokeileva kokki, usein laittaa keittokirjoista ruokaa, eikä aina vaan sitä samaa (niinko mä, joka tosi harvoin jaksan ohjeen mukaan tehdä). Mutta joku siinä vaan on, että ravintolassa syöminen on niin ihanaa!

Onneksi C vei mut viime la ulos. Mentiin Helsingin parhaaseen (saako näin sanoa, jos ei ole kaikkia kokeillut?) kiinalaiseen, eli Dong Bei Hu:un. Sinne ei muuten kannata lounasaikaan mennä, kun ei saa valita listalta. Mutta illalla kyllä! Olen aina syönyt yhtä ja samaa ruokaa, olen silleen vähän tylsä, että kun löydän jonkun hyvän en siitä juurikaan sitten muualle poikkea. Niin, syön aina sellaisen tulisen tofuannoksen. Siinä on niin käsittämättömän hyvä se kastike! Syötiin se tälläkin kertaa, ja myös kevätkääryleitä. Jotka oli ehkä parhaat syömini ikinä. Mutta se johtui todennäköisesti siitä, että mulla oli aivan järkyttävä nälkä. Sanoinkin mun miehelle, että meidän pitäis alkaa tekemään tätä useamminkin, syömään siis supernälissämme. Ruoka on silloin ihan taivaallisen hyvää! Paitsi, että mun on usein silloin hankala lopettaa syömistä, jos on syystä taikka toisesta joutunut "paastoamaan" liian pitkään.

Ravintolasta mentiin vielä katsomaan, kuinka Manga Cafe sulkisi ovensa puolen tunnin sisään. Niillä taas on H:gin paras tee :) Sence Kirsikka. Enkä sielläkään ole ikinä mitään muuta juonut, kun aina vaan sitä...oon mäkin! Just tuolla huutelin muutoksen perään, ja sit itse aina vaan valkkaan niitä samoja asioita.

Mentiin sitte Steam Coffeeseen. En ollut järin innoissani niiden tee-valikoimasta, mutta otin sitten jotain jasmiinihelmiä. Se oli ihan ok. Makso vitosen!! Mut oli siinä paljon juotavaa. Muistan kuinka olin tokaa kertaa Japanissa ja käytiin kaverin kanssa kahvilassa, joko sen kahvi tai mun tee makso vitosen, ja se jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen, että voi saateri, kyllä japanissa voi olla kallista. Nykyään kun kaikki kahvit on jotain erikoissuperihmeellisiä taikajuomia, niin ne taitaa automaattisesti olla vitosen. Ja jengi maksaa.

Mutta joo, meillä oli ihanat treffit. On kivaa käydä kaupungilla. Olispa rahaa käydä useammin ulkona syömässä. Tekis mieli intialaista ja japanilaista myös. Italialaistaki.


 xoxo,
Raisa


2 kommenttia:

  1. Tuo kakku näyttää jumalaisemmalta kuin mikään ikinä!!

    Mie tein tänään kalattomia kalapuikkoja.:D Olikin ensimmäinen itsetehty ruoka tällä viikolla. Taas kaipaillut jotain pillereitä, minkä avulla syöminen olisi mahdollista skipata, kun ei ole intoa eikä aikaa moiseen touhuun kuin ruunanlaitto. En ees tiiä miten ei voi olla aikaa, kun en edes tee mitään.

    Jännitystä joo, sillä tämä syksy alkaa tuntua pelottavan kalsealta eikä olla edes lokakuun puolivälissä vielä. Viime vuonna aloin näihin aikoihin odotella kevättä, niin en haluaisi nyt menevän samaan. Olen aina luullut olevani syksyihminen, mutta näköjään erehtynyt pahasti. Pitäisi myös päästä yli ajatuksesta, että ainoa tapa saada jännitystä on ROMANSSI, sillä sehän ei tosiaankaan tapahdu tuosta vaan. :D :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en missään tapauksessa haluais skipata syömistä, musta se on (tällä iällä) parhaita asioita mitä elämällä on tarjota! Mutta kieltämättä ruoanlaitto ja kaikki se tylsyys mitä siihen liittyy...plääh! (kalattomat kalapuikot - Nam!!)
      On kieltämättä aika syvältä, kun kaunis syksy menee ihan hukkaan siinä, että alkaa odottelemaan jo kevättä. Mulla on ihan samaa. Uskottelen itselleni, että kyllä se sieltä vielä joskus taas tulee. Eikä siihen edes mene niin kamalan pitkään. Kuusi kuukautta ja ollaan jo voiton puolella...Ja mä kans olen luullut olevani syksyihmisiä. Kun syksyllä on niin kaunista, ja on paljon kotimaisia kasviksia ja kaikki on jotenkin niin muhevaa ja rehevää. Mielikuvissa. Todellisuudessa onkin märkää, sateista, harmaata, ankeaa ja tylsää.
      Romanssi...totta puhut. Sillä kyllä sais sellaiset kiksit että! Ei ihme, että mulla on ties mitä viritelmiä meneillään lähes joka yö, ja aina eri miehen kanssa. Se on kyllä vakiintumisen huonoja puolia, kun ei voi sitten harrastaa mitään jännitettä tuovia seksiseikkailuja, muitten kun sen oman siipan kanssa.
      Joo, voi vitsi! Toi romanssi kyllä voittais parin viikon lomamatkankin! Nyt Suvi alat sitä työstämään!

      xoxo,
      Raisa

      Poista