Kompakti.

Kuva pöllitti netistä

Tykkään pienistä asioista. Shiba inukin, suosikkikoirarotuni, on erityisen ihana juuri kompaktiutensa vuoksi. Samaan koloon sujaktaa niin monta muutakin asiaa, myös oma vartaloni. Ajatus siitä kompaktina, pienenä on jotenkin niin kutkuttava. Silloin sitä on helpompi hallita, se ei ole tiellä, ei rönsyile eikä pursuile. Todellisuus onkin sitten jotain muuta, vaikka olenkin melko minikokoinen, en siltikään aina tiedä mitä selkäni tekee, mihin suuntaan makkara pulpsahtaa, jos nojaankin tähän suuntaan. Koko ajan saa olla varuillaan. Ihan niin kuin isojen koirienkin kanssa. Erityisesti talvella. Pienen koiran voisi tilanteen niin vaatiessa nostaa syliin. Ehkä pienen naisenkin. Vaikken voikaan sietää sitä, että olen niin helposti liikuteltavissa.

Tämä samainen pienuuden ihannointi pätee myös kodeissa. Rakastan pieniä koteja. Siis japanilaisia koteja. Ne on niin kompakteja, helposti hallittavia, kaaostenkin on oltava pieniä, kun ei ole tilaa olla suuri kaaos. Oma koti tuntuu leviävän joka suuntaan. Haluaisin ainakin yhden huoneen verran tilaa pois. Mutta eihän se onnistu. Olen tähän kyllä keksinyt loistavan ratkaisun: Ostan entistä enemmän tavaraa! Johan alkaa kotikin vaikuttamaan paljon pienemmältä kun se on täyteen ahdettu aarteita. Mielellään vielä miniatyyrejä. Miniatyyritkin on ihania.

Kaikki laaja ja aava herättää levottomuutta; mitä sillä kaikella tilalla oikein tekisi. Tähän kyllä kuuluis laittaa jotain. Aivan liian autiota ja tyhjää. On hassua, että toiset tykkää siitä just sen takia. Just joku minimalismi. Mitä ne ihmiset tekee kaikella sillä tilalla? Eikö niiden ajatukset huku siihen tyhjyyteen? No, ihan sama. Mun ajatukset hukkuu joka paikkaan. (kävin just hakemassa pihalta oksan jostain koristepuusta, kun niin veikottelevasti siellä keimaili.)

Mä muuten keksin, miten niistä mun ompelemista "tekstipussukoista", tai siis niistä konekirjotuista, saa siistimmät ja helpommin tehtävätkin :D Hiukanko hienoo!! Mä en ole muuten oikein mitään saanut aikaiseksi tuolla Tehtaan puolella. Yritän aina silloin tällöin saada yhden tai kaksi saumaa ommeltua, mut muuten se on vaan enempi sellaista haahuilua. Olen sille Kiroilevan siilin Millalle ompelemassa penaalia, tää liittyy yhteen Animalian juttuun. Musta on tosi kiva tehdä jollekin tietylle ihmiselle jotain. Tai siis miten se sanotaan, vähän niinko mittatilaustyö, kunhan vaan tiedän jotain siitä ihmisestä, et mistä se tykkää. Kaikki ei selkeästi tykkää jostain ja sit se onkin tosi vaikeeta. Tai jos se on jotain, mihin mulla ei ole materiaalia. No, tota materiaalipulaa ei pitäis kyllä ihan vähään aikaan ilmetä...tilasin taas lisää kangasta! En voi uskoa sitä todeksi, mutta totta se on! Se on kummaa, kun niin innoissani olen kehittämässä kaikkea "vihreämpää" ja sit unohdan sen hetkittäin ja tilaankin uusia kankaita. Mut nää(kin) oli tosi ihania!

Katsoin sen "My sassy mum" tv-sarjan. Se oli ihan hyvä ja niillä oli ihana koti *sydän*, tekstitykset oli jälleen ihan mitä sattuu...musta on tulossa mestari ymmärtämään kökköenglantia. Niin, pystyin siis katsomaan sen sarjan, vaikka piti lukea kokeisiin. Onnistuin mä niihin kokeisiinkin lukemaan, vaikkakin kaikkiin aika kevyesti. Ja psykologiaan en yhtään, kun ne piti kokeen vääränä päivänä. Mut äikkäänkin vähän. On muuten hassua, et äikästä saan työmäärään nähden parhaimmat numerot. Vaikka mulla kaikki oikeinkirjoitussäännöt, siis se äikän tylsä puoli on ihan onnetonta. Eilen kyllä kokeessa mua niin tympi ja mietin vaan sitä, miten kohta tää on ohi, mä menen kauppaan ja ostan vaniljakokaa ja juon sen siitä tölkistä ja se on ihan jäätävän kylmää ja hapokasta ja se nipistelee nenässä ja mua naurattaa. Mut ei auttanut, oli tehtävä se koe ensin. Tuntuu, että kamalasti vaan oioin, kun ei jaksanut miettiä jonkun 7o vuotta sitten kirjoitetun novellin analysoimista. Meidän olis pitänyt lukea Kullervon tarina. Olin hukannut paperin, missä se luettava oli määritetty ja sain vasta koepäivänä tietää mitä piti lukea. Ja sit tarinaahan oli siis sivukaupalla, Kalevalaisittain käsittämättömässä runomuodossa kirjoitettuna. En ymmärtänyt lukemastani yhtään mitään. Varsinkaan kun oli se "pakko". Joten tein mitä nykyajan oppilaat varmasti muutkin tekevät. Googletin Kullervon ja sain tietää mitä sille käy. Onneksi ope ei arvostele niitä meidän luettavien tekstien pohjalta tehtyjä tehtäviä, ne vaan kuuluu siihen suoritukseen ja varmaan niiden tehtävien avulla ope määrittää, et ollaanko luettu vai ei. Toinen luettava oli Kafkan Muodonmuutos. Se oli sentään hyvä, luettava. Mä olen muuten sellainen lukija, et mulle merkkaa eniten luettavuus. Ihan sama kuinka tylsä tai mielenkiintoinen itse tarina on, jos se on kirjoitettu hyvin, niin sit sen on oltava hyvä. Joskus saattaa sisältö olla sen verran hyvä, et huonokin kirja pärjää, mut silloin itse lukukokemus ei ole niin hyvä.

Kirjoista tuli mieleen, luin eilen blogipostauksen yhdne nuoren naisen kirjahyvllyn sisällöstä. Siis ei tässä mitään, mutta se, että ne kaikki kirjat oli jaksettu listata ylös! Hullun hommaa, sanon minä! Ja niin kunnioitettavaa! Ja sit jos oikein muistan niin ne kirjat oli vielä hyvässä järjestyksessä! On mullakin askartelukirjat omalla hyllyllä, romaanit omilla, keittokirjat omalla jne. Mut hyllyillä ne on ihan sikin sokin. Niin, joo katsokaa itse! Kirjahyllyssä Kirjat on ihania! Eilen kun pääsin koulusta, se oli siis vika koe, tänään vielä haen arvosanani, mut lukemiset on nyt luettu. Niin, siis aloin heti miettimään, et mistä aloittais. On niin paljon kertynyt kaikkea luettavaa. Lehtiä, kirjoja, lehtileikkeitä, kaikkea pientä kasaantunut luettavaksi sinne tänne. Pienestä aikataulupaineesta johtuen aloitin sitten Caitlin Moranin Naisena olemisen taidosta. Se meinas tyssätä siihen paikkaan, kun oli jotenkin tosi rasittavaa lukemista. Jos ei ihan joka otinen lause ollut jotain vitsikästä, niin aikakin joka kolmas. En millään meinannut jaksaa alkua pidemmälle. Onneks kuitenkin jatkoin, sillä kyllä se ekojen sivujen jälkeen lähti siitä paremmin sitten liikkeelle. Ja ihan sai kunnolla nauraakin :)

Mut hei! Nyt jotain muuta, kiitos!

xoxo,
Raisa