--

Vähänkö kiva toi maanjäristys ja sen seurauksena 10 metrin hyökyaalto Japanissa. Mun ei tee mieli päivittää loppuun mun superlomaani.
Tälläsissä megakatastrofeissa on aina myös se ikävä puoli, josta ei juurikaan puhuta, että siellä on myös muita kärsijöitä kuin ihmiset. Ihmiset koetaan niin arvokkaiksi, että kaikki voimavarat käytetään niiden pelastamiseksi ja eläimet, jotka ovat siis ihmisten "vankeina" jää kärsimään. Muistaakseni Thaimaassa kun oli 2004 (?) se tuhoisa tsunami, niin kerrottiin, että luonnon eläimet oli vaistonnut sen jo etukäteen ja kadonneet paikalta, mutta keskitysleireillä, anteeks siis navetoissa ja muissa laitoksissa olevat eläimet eivät tietenkään päässeet yhtään minnekkään.
Ai niin, luin kirjan uh...tota...nii, Hirmumyrky Katrinan jalkoihin jääneestä miehestä, se jäi sinne siis vapaaehtoisesti pitämään huolta omaisuudestaan jne. Voitteko uskoa, että ihmiset jotka sieltä autoillaan ja muillaa evakuoi itse itsensä, siis etukäteen, jätti koiransa (ja ihan varmasti muutkin lemmikit) sinne lukittuihin taloihin, jossa niillä ei tietenkään ole minkääläisia mahdollisuuksia selviytyä. Ei varmastikaan kaikki toimineen näin tunteettomasti, mutta joku oli jättänyt kaksi koiraa vielä lukittuihin häkkeihin. Ja sitten se mies, josta kirja pääsääntöisesti kertoi, yritti parhaansa mukaan niitä auttaa.

Mutta on mulla iloisiakin asioita. Perjantaina ostin paalin olkea. Pupujen huoneen lattia on nyt melkein kokonaan katettu oljilla. Hiukanko ne oli onnellisia!

Raisa