Tokio on minun ehdoton suosikkikaupunkini. Tai siis...joo, ei ihan ehdoton, sillä Osaka on kyllä aikas ihmeellinen myös. Jollain tapaa Tokiota helpommin lähestyttävä ja lämminhenkisempi (menin sinne Tokiosta, jossa kukaan ei tarjoutunut auttamaan raahaamaan matkalaukkuani metron portaissa ja taas Osakassa tarjouduttiin). Mutta tämä postaus on siis Tokiosta. Tai minun huomioistani Tokiosta ja Tokiolaisista. Tai emmä tiiä, nyt tuli suorituspaineita.
Tokio on kaikesta huolimatta hiljainen kaupunki. Autot ovat äänettömiä, hälytysajoneuvoja ei juuri kuulunut, kukaan ei tööttäile, eikä KUKAAN puhu kännykkään, metrossa ollaan hiljaa pelaten käsikonsolipelejä tai räpläten kännykkää. Jopa vessan ovet suljetaan äänettömästi.
Tokio on valtava.
Tokio on uskomattoman kaunis. Henkeäsalpaava.
Tokiossa on todella vaikea vältää ylipakkaamista ja muovia ylipäätään. Mä lopulta tuskastuin ja lakkasin yrittämästä, toin sitten kaikki muovipussini kotiin.
Tokiossa on kaikkea tosi kummallista, ihan kun niillä olis kokonaan omat säännöt olemassa oloon.
Minulla on iso ikävä Tokioon.
Toivottavasti mä en luonut liian isoa jännitettä tohon alkuun, joka sitten olis loppua kohden läsähtänyt.
♥ Raisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti