Tiedote

Hello!

Mulla on tällä viikolla koeviikko ja mä olen järkeillyt tän asian nyt niin, että hitto soikoon, tälläiselläkin selkärangattomalla olennolla on oltava sen verran itsekuria, että se pystyy yhden viikon elämästään panostamaan johonkin. Edes vähän. Joten mä yritän nyt tän viikon keskittyä kokeisiin lukemiseen, enkä notkuis niin paljoa koneella. Ja olen ihan aikuisten oikeasti lukenutkin vähän enkun sanoja. Tänään siis enkun suullinen + sanakoe, jonka muut teki viime viikolla, mut kun kerta satoi niin mä en päässyyt tunnille. Ja sitä paitsi mulla oli ompelukset pahasti kesken. Vaikkakaan ihan oikeiden aikuisten oikeesti mä lintsaan aniharvoin, koska kun sen oven kerran avaa on tälläisen hepsankeikan sitä vaikea sitten enää sulkea. Joten en yleensä kyllä lintsaa. Niin, siis blogissa ehkä vähän taukoa.

Vieläkään ei ole Kasvisseikkailu -kirjan arvonnasta voittaneesta Valeriinasta vai mikä se nyt oli? kuulunut mitään! Ota pikaisesti yhteyttä, jos palkintokirja sinua vielä kiinnostaa. Loppuviikosta tai joskus arvon sen sitten uudelleen :/ Ja kaikille muille tiedoksi/muistutukseksi, että minulta sitä voi ostaa suoraan, kuten teki esim. Raitapaitojen Puolesta. Minulta suoraan ostamisessa monta hyvää puolta: Saatte sen edukkaammin (23€ postikuluineen!), saatte sen omistuskirjoituksella ja tarroilla (halutessa myös tietenkin ilman) ja söpösti paketoituna, minä saan siitä paremmat provikat kuin kaupasta ostetusta kirjasta ja se raha menee varmasti vegaanisiin asioihin :D Osta siis kirja lahjaksi tai ihan omaan käyttöön (lapsekkaasta lähestymisestä huolimatta ruokaohjeet eivät ole pikkulapsimaiseen tapaan mauttomia mössöjä, vaan meidän perheen arkiruokia, ja meidän perhe tunnetusti tykkää hyvästä ruoasta :) suoraan tekijältä itseltään!

Viikonloppu meni suit sait sukkelaan. La aamuna polkaistiin Tikkurilan kirjaston pihalle (tästä tuli mieleeni, että se varausmaksuttomuus koskee Vantaan kirjastoja. Ja jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Hyvä Vantaa!!!) Siivouspäivän kirppiksiä tarkastamaan. Löysin 11 kpl pikkuponeja, siis uusia, ei babyponeja. Olivat euron kappale, mikä mielestäni aika kallista, mutta ostin silti. SAin kympillä. Kirjaston tyhjennysmyynnistä ostin ehkä noin kymmenen kiloa kirjoja! Vaikka mitä! Kolem keittokirjaa (kaksi japanilaista ja yksi raaka), taidekirjoja (Frida Kahlo, American Polaroids ja japan pop, joka mulla jo onkin, mutta nyt on kaksi ja voin toisen uhrata muihin projekteihin), pari sarjakuvakirjaa (japanilainen ja sikojen tehotuotannosta kertovan, ainii ja kiroileva siili, josta en kyllä tykkää, englanniksi, aion viedä sen C:n veljelle), fiktiivisen kirjan Marilyn Monroesta ja kolme CD:ä(Ne Luumäet, klassista ja sit joku avaamaton sibeliusjuttu, sekin jenkkilään vietäväksi.

Sit vielä kotimatkalla ostin pari Hello Kitty palloa, tai siis sellasta munaa, jonka sisällä jotain HK krääsää. Mitä voi ostaa automaateista. Mä halusin ennen kaikkea ne munat, kun nekin oli Kittyn muotoiset. Sisällä oli sit jotkut figuurit. Niillä ei niin väliä.

Haettiin hesestä lounas, ja sen jälkeen aloinkin tekemään lähtöä Maailma Kylässä festareille. Keskustassa polkasin vielä Kampin kautta, kun ajattelin että sielläkin vois olla kirppiksiä. Oli siellä vielä muutama pöytä jäljellä. Tosi hauskaa kun ihmiset itse järjestävät tälläisiä juttuja! Tuntu tosi hienolta. Et jos me halutaan jotain, niin sen voi ihan itsekin järjestää, eikä tarvii jäädä odottamaan, että joku virallinen taho sen meille tekee, tiukasti sääntöihin sidottuna. Tunsin suorastaan ylpeyttä kanssaihmisteni puolesta. Hyvä te! Hyvä me!

Ja sitten Kaisaniemeen. Siellä oli tuskastuttavan paljon ihmisiä. Mutta hauskaa oli se, että en ole eläessäni (Amerikan matkoja ei lasketa!) saanut niin paljoa kommentteja hiuksistani kuin sain lauantaina. Olin sen kyllä just värjännyt (meni muuten ihan reisille! Paska vaalennusaine. ), et olihan se tietenkin tosi voimakkaan värinen. Mut silti! Tuntu tosi kivalle :) Ja koska olin hyvissä ajoin (kerrankin!) ennätin vielä kiertää vähän siellä alueellakin ja silloin joku sanoi mulle, että sulla on ihana tyyli! Ei siinä, olinhan mä tosi ihana, mutta että ihana tyyli! Minulla! Onneks en sentään alkanut väittämään mitään vastaan...

Vuoro meni nopsasti. Nii, olin siis Animalian pöydän takana jakamassa esitteitä ja kertomassa mistä saan B12 vitamiinini :) Joku siis oikeasti kysyi siitä. Ja se että lähteeni löytyy pillerin muodossa purkista oli tietenkin tosi paha. Miettiiköhän ihmiset ikinä sitä, kuinka paljon niiden syömille eläimille syötetään vitamiineja? Lehmillekin kalsiumia. Miten sitten on niin paljon luonnottomampaa ottaa se vitamiini/kivennäisaine suoraan purkista, kuin lehmän/sian kautta kierrätettynä?

Kaisaniemestä poljin kovaa vauhtia Sörnäisiin/Hermanniin lastenkutsuille. Olin kyllä iloisesti myöhässä, no. 3,5 tuntia. Mutta emäntä tiesikin tämän jo etukäteen. Oli tosi kivaa saada kutsu näihin juhliin. Kun pienille tytöille multa löytyy kaikista luontevimmin lahjat :) Ja peketoiminenkin oli tosi kivaa, kun sai hyödyntää sydämensä kyllyydestä Hello Kitty pusseja ja muita. Tarjolla oli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita, pikkukakkusia ja täytekakkua. Tai oli siis muutakin, mutta näitä mä söin :) Popcornit ja sipsit huomasin vast asiinä kohtaa kun mulla oli napa poksahtanut ulos. Oli kivaa. Valitettavasti aika jäi lyhyeksi, sillä mulla oli vielä yhdet menot sille illalle.
Sieltä sitten poljin vielä Tapanilaan. Yllättävän hyvin löysin perille, vaikka olinkin unohtanut katsoat, että minne piti mennä. C oli mennyt sinne jo, kun luuli että mä pysyisin vähän paremmin aikataulussa. Mut enhän mä koskaan.

Pyöräily oli kuljettanut ruokamassaa suolistossa vähän alaspäin, joten pystyin näissä juhlissa (tuparit) syömään tofupiirakkaa ja persikkapiirakkaa ja ehkä suolapähkinöitä. Juotiin limukoneella tehtyä limua. Meillä oli limukone silloin kun mä olin mukula. Hassua, että niitä on taas. Näissä juhlissa meitä oli pieni Animalia porukka, ja sit isompi joku vierasporukka, ja me animaalit istuttiin keskenämme parvekkeella. Se oli hassua. Mut hauskaa. Varsinkin siinä kohtaa kun ne vieraat alkoi laulamaan karaokea. Me lähettiin aika ajoissa kotiin, kun Pinja joutui olemaan yksin hetken aikaa, kyllä Hapsimakkara olikin sitten jo kotiutunut Hämeenlinnan turnauksesta, mut kuitenkin. En tykkää että ne joutuu olemaan illalla keskenänsä. Poljettiin sitten sieltä kotiin. Molemmat oli hereillä ja ihan kunnossa. Hapsin joukkue oli päässyt jatkoon. Ne on niin hyviä!

Sunnuntaina laitoin futarilleni eväät, annoin vähän rahaa ja pistin taas matkaan. Itse kuvittelin, että mulla on taas kauheesti aikaa ja ajattelin, et olisin käynyt vielä kirppiksellä ennen "töihin" menoa. Mut niinhän siinä sitten kävi, että jouduin soittamaan jostain Käpylän kohdalta, et tulossa ollaan, mut myöhässä. Niin usein käy noin, et luulet et on kamalasti aikaa, mut sit lähdenkin ihan viime tinkaan, tai usein sen jälkeen. No, pääsin kuitenkin perille ja siellä taas osoittelin niitä ilmaisia esitteitä ja vastasin, jos jotain kysyttiin. Meitä oli niin monta, että saatoin aina olla olematta, jos joku näytti siltä, et sitä ei todellakaan kiinnosta mitä me sanotaan, vaan se haluaa kertoa meille, mitä mieltä se on. Siis ei siinä, saa tulla avautumaan, niin hyvässä kuin pahassakin, mä vaan en ymmärrä sitä. Mut ehkä tommonen tilanne on sellainen, et sen tyyppiset ihmiset (siis ne avautujat) katsovat tilaisuutensa tulleen. Just ne, jotka tuli tivaamaan sitä, et sitäkö me halutaan, että turkistuotanto siirretään sitten kokonaan Venäjälle ja Kiinaan, missä eläintenhyvinvointi on joku vitsi, mille karhun/tiikerintaljan päällä makoillessa naureskellaan? Nii, silläkö nää ongelmat sitten ratkaistaan? Jaa mitä? Häh? Ja sit ne lähtee pois. Ihmiset hakee vaan jotain kiksejä siitä kinastelusta. Ei niitä oikeesti kiinnosta eläintenhyvin vointi pätkän vertaa. Jostain ovat kuulleet ton mielestään hyvän argumentin ja sillä sitten yrittävät päteä. Pitäiskö Suomessa olla hikipajoja, sallia kaikkee samaa paskaa, mitä vaikka jossain Kiinassa on, ihan vaan sen takia, että täällä voitais sitä vähän paremmin valvoa? Ei siinä, emmä usko, että se turkiskielto tulis vielä tällä voimaan, mut kyl se vielä joskus. Pakkohan se on.

No niin. Oman vuoroni päätyttyä kävin vielä siellä kirjateltassa. Ostin ainoastaan yhden kirjan, piirustusoppaan mulle ja Pinpulalle yhteiseksi. P muuten piirtää paljon paremmin kuin minä. Mä en osaa piirtää :( Se ja laulaminen on niitä asioita, joita haluaisin osata, mutta minkäs teet jos vaan ei pysty. Selasin paljon muitakin kirjoja, ja teki mieli ostaa, mut sit alko vaan ahdistaa, kun ne oli kaikki sellasia, epäkohtia osoittavia. Vaikka just joku Palestiinalaisnaisesta kertova kirja. Ja sit kaikki orjakirjat ja muut. Yleensä mulle tulee tollasista massatapahtumista aika voimauttava fiilis, niinko tyyliin, et meitä on näin paljon, jotka mahdollisesti jopa toimillaan yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Mut nyt tuli vaan sellanen olo, et jokasta niillä festareillä kävijää kohtaan on tuhat kärsijää jossain. Just kaikki hikipajat, ihmiskaupan uhrit, plääh. Kaikki. Eläimistä puhumattakaan. Niitä kärsijöitä olis varmaan miljoona jokasta kävijää kohtaan. Eikä kukaan välitä. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mut siltä se silloin tuntui.

Kotona sitte katottiin Pimpulan kanssa Missä Olet, Susan? -elokuva. Muistaako kukaan sitä? Mä tykkäsin siitä pienenä ihan kauheesti. Ja yllättävän hyvin s eoli kestänyt aikaa. Oli hassua, kun muistin suorosanoja ulkoa :) P ei kauheesti välittänyt siitä. Hupsu.

Illalla tilasin sitten vielä kolme askartelukirjaa Japanista. Askartelukirjat, erityisesti japanilaiset askartelukirjat on aivan ihania!

Eipä sit muuta, nyt lukemaan! Inhoon sanakokeita. Ja kaikkia muitakin kokeita, joihin pitää lukea.

Tamagotchi voi hyvin, eilen illalla meinas käydä huonosti, se meni nukkumaan melkein kaikki sydämet tyhjinä, mut sain aamulla sen taas hyvinvoivaksi. Thank god!

xoxo,
Raisa