Terveisiä täältä!

Hei vaan kaikille. Olen todennut, että blogin aktiivinen päivittäminen ei sovinykyiseen elämääni laisinkaan. Yksinkertaisesti en vaan viitsi avata konetta. Oikeesti, en ole ollut koneella kuin kerran (?) viikon aikana. Piti maksaa laskuja. Visassa muuten n. 40 euroa maksettavaa - aika hienosti hoidettu!
Paineeton loma sopii minulle ihan mahdottoman hyvin. Musta on iso osa kiukkua ja ärtyneisyyttä kadonnut, edelleen kyllä liikenteessä pyöräillessäni hermostun typeristä autoilijoista ja muista, jotka eivät ymmärrä ottaa myös pyöräilijöitä huomioon, mutta muuten olen kyllä melko leppoisa tyyppi. Ehkä ei pitäisi niin kauheasti hehkuttaa (kun ei se suomalaiselle sovi, onhan meillä kuvaava sanontakin: kel onni on, se onnen kätkeköön) mutta otan riskin: minä olen onnellinen. Päiväni ovat ihania, niihin ei oikeasti kuulu enää se jatkuva ahdistus ja paha mieli, jota työpaikkani viimeset kaksi vuotta on aiheuttanut. Ihan oikeasti pelkäsin kovasti ennen viimestä työpäivääni, että entä jos ahdistus ei sillä poistukaan, entä jos töiden loppumisen jälkeenkin olen vielä "rikki". Näin ei käynyt. Torstaina, joka oli siis ensimmäinen päivä vapaana, heräsin hymy huulilla (oikeesti!) ja miettien, kuinka helvetin hienolta tuntuu! Ja sama on jatkunut. Jostain olen kahdesti onnistunut jotain ahdistuksen poikasta kehittämään (toinen oli muistaakseni palauttamattomasta kirjastonkirjasta, eli aika vakavaa ;) mutta ne on olleet todella hetkellisiä.
No, mitä mä olen sitten tehnyt? Uh...niin paljon kaikkea! Viikko sitten oli Vegfest 2012. Pinkkis oli siellä, joten minä myös. Olin myös maistattamassa ja lyhyellä varoitusajalla myös jossain keskustelujutussa, joka ei ollut kyllä yhtään mun juttu. Mä en tiedä onko tälläisen myöntäminen noloa, mutta myönnän nyt kuiteskin: olen ihan kelpo, enkä ollenkaan niin ujo, jos olen kiistatta kaiken keskipisteenä, mutta annas olla, jos keskipisteenä olo pitää ikään kuin ansaita ja siitä "kilpaillaan" jonkun muun kanssa - silloin olen ujo kuin mikä, eikä suustani meinaa tulla muminaa kummempaa. Elävä esimerkki: Kirjamessut, jotka oikeasti hoidin todella hienosti :D ja toisaalta taas, jos vaikka kolme ihmistä keskustelee, minä yksi heistä ja kaksi muuta ehkä vähän vieraampaa, niin yllättäen minä en saa mitään sanotuksi, kun alkaa ujostuttamaan. Ja näin meinasi käydä siellä keskustelujutussakin. Onneksi siellä kuitenkin "haastattelijat" jakeli niitä vuoroja, etten ihan tuppisuuna saanut olla. Mutta en kyllä yhtään lämmennyt siellä, ja näin ollen saanut veganismin hassua puolta esiin. Ehkä ihan loppua kohden vähän helpotti, mutta kun niiltä muilta keskustelijoilta ei tuntunut tulevan yhtään tukea niin se jäi vähän vajaaksi. Ihan sama, ei siellä juuri ollut kuulijoitakaan :)
Maistatuksessa menin ihan puihin, mutta onneksi siellä oli todella mukava avustaja, joka hoiti sitten kaiken puhumisen ja minä sain vaan patsastella. Hyvin meni kaikki makupalat kaupaksi ja yksi kirjakin myytiin ihan vaan sen takia, että herra tykästyi "Hirviönkesyttäjiin". Mukavaa. Myynnit oli ihan ok, paremminkin olis voinut mennä, mutta kelit oli vähän epävakaiset, joten taisi vähän rajoittaa asiakkaita sateen pelko. Perjantaina sato kyllä tosi paljon. Ai nii. Jostain syystä kuvittelin tapahtuman alkavan n. klo 16 tai 18, ja kotona kaikessa rauhassa leivoin vielä puol kymmenen aikoihin, kaikki hommat vielä ihan keskeneräiisinä. Jostain syystä sit satuin katsomaan kännykkääni (joka myöskin näin vapaana ollessani on jäänyt vähän paitsioon) ja siellä oli viesti Idalta, ja siinä . Eikä, kun soitin Idalle, enkä ollut ihan ajatuksella lukenut lähettämäänsä viestiä, jossa ajoista kerrottiin. Puhelun aikana sain tietää, että telttoja alettais pystyttämään puolen tunnin päästä ja itse tapahtuma alkaa klo 12. Tampereella. Hups! Kova kiire!
Eli tapahtuma oli kolme päiväinen, söin ihan mielettömän hyvää ruokaa, ostin kamalan paljon kaikkia herkkuja, yhden taimen ja vaihdoin yhden kirjan My Little Petin Kettu-rintaneulaan. Ostamani taimi oli (on) pähkinäpensas! Mun mielestä oli ihan uskomatonta, että suomessa voi kasvattaa pähkinöitä! Parin vuoden päästä sen pitäis tehdä niitä pähkinöitä. Toivottavasti me asutaa täällä vielä silloin!
Mulla on pari valokuvaa, pöydästä ja Idasta, kun se ottaa tatuointia. Se vaihto yhden (?!) korsetin tosi isoon tatuointiin!






Vaikkei myynti ollutkaan mitenkään päätä huimaava, oli silti aivan ihanat festarit ja olen iloinen, että sain olla mukana. (kirjoitusvirheet tästä eteenpäin Kenain kontolle, kun se tossa päällään tökkii)

Viipurissa oli siis kans hienoo, mut ihan eri tavalla. Siellä oli kans ihan karseita asioita, joita ei auttanut muu kuin vaan niinku antaa niiden liukua yli tai jotain. Vaikka kuinka yritää kaiken vaaleanpunaistaa, maailma on silti välillä aika lkarsea paikka. Tiesittekö, että netissä jakavat vinkkejä siitä, missä villikoiria on nähty ja mitkä olis parhaita keinoja tappaa niitä. Ihan vaan hupimielessä. Osa kyllä myös syödään, mikä on tietenkin aika kamalaa, mutta jotenkin parempi kuin se, että ne vaan tapetaan tappamisen ilosta. Niin, mutta siis retken tarkoitushan oli siis aloittaa meidän hieno Sterilisaatio -kampanja! Meillä oli siellä Viipurin Koirien tuttu paikallinen eläinlääkäri, joka kahden muun vierailevan el.lääkärin johdolla sterilisoi 13 koiraa, joista ainakin kolmella oli pienet alkiot kohdussa - taas aika kamalaa, mutta niin paljon parempi, kuin että nekin pennut olisivat päätyneet tarhalle! Eli ihan konkreettista hyötyä, jonka vaikutus näkyy suht pian ja sit tietenkin se, että ne 13 koiraa eivät tee enää yhtäkään ei toivottua pentuetta. Ihan loisto reissu siis! Ja nyt ens kuussa (?) olis taas uusi reissu. Itse en ol enyt menossa mukaan, eikä jatkossa meitä enää niin montaa tarvitakaan, kunhan joku vaan pitää vähän kirjaa operoitavien koirien määrästä, että maksetaan vaan niistä, jotka oikeasti klinikalla hoidettu.
Mulla on aika paljon ollut kaikkia menoja, ne vähän rasittaneet, mutta ens viikolla on sekä pääsykokeet ja ekan kemian kurssin tentti. Pääsykokeista en edelleenkään ole pääsemässä läpi, mutta siitä kemian tentistä kyllä ja pitäis vielä hyvä arvosanakin saada. Enkä mä vieläkään oikein ymmärrä sitä kemiaa. Lainasin nyt vihdoin ja viimein kirjastosta jotain tasolleni sopivaa luettavaa, enkä vaan niitä super kummallisia kirjoja, joissa katoan ihan totaalisesti kartalta heti ekan lauseen aikana. Koen sen mielenkiintoiseksi, mutten vieläkään ymmärrä mikä on kemian viehätys. Pitäis ehkä kysyä joltain, joka on kemiasta viehättynyt.

Raha-asioista. En ole enää merkinnyt menojani ylös, ensin meinasin laittaa, etten ole jaksanut merkitä, mutta kyse ei ole siitä, vaan siitä, ettei se tunnu juuri nyt mielekkäältä. Minusta tuntuu, että oppi on mennyt perille. Oikeesti, en törsää enää. Itseasiassa en ole ostanut mitään uutta (ruokaa lukuunottamatta) sitten niiden minisuihkepullojen, joita skräppihuumassa ostin. (nyt olen sitä mieltä, että yksi satsi olisi kyllä riittänyt). Ruokaakin ostan järjellä, ja melko lailla edukasta prosessoimatonta ruokaa.
Kerroinko jo itse tekemästäni shampoosta? Niistä pesupähkinöistä keitetystä. No, tein sellasta, lisäsisn siihen vähän merisuolaa (kun kerta Lushin yli-ihanassa ja -kalliissa shampoossakin oli) ja tuoksua ja sit ihan vaan sen takia, kun mulla saippuakauppias-ajoiltani sattui sellaista vielä olemaan, lisäsin myös SLS rakeita. SLS on kamala myrkky, joka pistää shampoot ja saippuat vaahtoamaan. Olen nyt muutaman kerran pessyt tukkani sillä ja hittolainen, ei ole varmaan ikinä ollut näin pehmeä tukka, ja vielä ilman hoitoainetta. Olen todella tyytyväinen. Vaikkakin se aina on todella ohutta. (shampoon kuuluu olla paksua ja täyteläistä). Niin, luottokortti on käytännössä katsoen pois maksettu. Viipurin matkalla ostin viinani ja sipsini kortilla, joten ne siellä vielä kummittelee. Oli tosi noloa ostaa viinaa - älkää kysykö miksi. Koinkin tarvetta sitä selitellä, että en minä näitä juoda aio, vaan vanilja-aromin tekoon aion käyttää. Löysin luomuvodkaa :DMikä siis tarkoittaa sitä, että aromistani tulee luomulaatuista :) Yay!

Sitten velä yksi juttu, ennen kuin karkaan keittiöön syömään mansikoita (pakkasesta, viime vuotisia) ja kookoskermavaahtoa (voitteko uskoa! Kookoksen makuista kermavaahtoa!!): olen ottanut hyötykäyttöön kangastilkkuni ja tehnyt niistä (= roskasta) aivan mieletömän ihania isoja kankaita, joita sitten paloitellut pussukoiksi. Vielä ei ole yhtäkään valmiina (kun en niitä kerta yksitellen tee), mutta työn alla montakin. Näyttävät oikein lupaavilta! Ja ennen kaikkea se, että ne oli muuten täsyin hyödyttömiä tilkkuja, joille en ole keksinyt mitään käyttöä, mutten poiskaan raaskinut heittää. Ekat satsit tein vaan jakamalla tilkut tummiin ja vaaleisiin, mutta kun löysin tilkkuja lisää, jaoin ne ensin tummiin ja vaaleisiin, sitten vielä lapsellisiin ja vähemmän lapsellisiin. Niistä tulee niin hienoja!! Ja sit vielä tein karkkipussista lahjaruusukkeen. Niitä vois jouluksi tehdä oiken urakalla ja antaa kaupanpäällisinä tms. Olen pitkään katsellut sipsipusseja sillä silmällä...niistä sais hyvät hopeiset rusetit. Mutta nyt mansikoita syömään!

Mjau!

<3 Raisa

Lupaus päivityksestä.

Laiska ja aikaansaamaton bloggeri tässä hei. Lupaan, että ihan kohta puolin tulossa päivitystä ahdistuksen poistumisesta ja onnen saapumisesta, Viipurin reissusta (ostin ihan intoa piukeena myös vodkaa!) sekä nyt viime viikonloppuisesta Vegfestistä (paljon ihania ihmisiä [mulla on varmaan enemmän tuttuja Tampereella kuin Helsingissä], hillitöntä mässäilyä ja kuumottava keskustelu).
Nyt en kyllä tähän hätään muista, koska olen viimesen kerran jotain tänne kirjottanut; ehkä olenkin jotain jo laittanut siitä Viipurin reissusta?
Tänään sihteerikouluun. Arvatkaa huvittaako yhtään. Oikea vastaus: EI. Mut kai se kannattaa käydä loppuun. Oikeasti tarvitsisin itse sihteerin, varsinkin näin työttömänä, kun ei ole sellaista tiettyä säännönmukaisuutta päivissä. Ainakaan vielä. Ehkä se tästä vielä muokkautuu. Kun ei vaan olis näin paljoa kaikkea muistettavaa sälää.
No joo, päivitystä siis tulossa ihan piakkoin. Kyseessä ei ole mikään maan alle katoaminen, vaan kiire. (enää en voi ruokatunnilla kirjotella, kun ei ole ruokatuntia).

Uusi lukija!! Hip hei!! Tervetuloa!

<3 Raisa

Juuri oikeanlaista kemiaa

Eilen kun tulin töistä (kerrankin hyvissä ajoin!) kotiin hengailin koirien kanssa pihalla. Ensin luin vähän mangaa, mutta sitten ryhdistäydyin ja yritin tehdä kemian läksyjä. Harmillisesti olin kuitenkin jättänyt sen niin viime tinkaan, etten ennättänyt saamaan oikein mitään tehtyä. Luin kuitenkin jotain :) Ja taas lähdin tunnille tuli takamuksilla. En ymmärrä miks mä aina lähden sinne ihan viime minuutilla? No, meillä oli taas sijainen, onneksi sillä tämä oli aika hyvä ja osas selittää niitä asioita niin, että tälläinen paukapääkin pysyi kärryillä. Tai ainakaan en jäänyt ihan kauheen pahasti pihalle. Silleen, ettei tullut toivoton olo. Kotona jatkoin lukemista, siis jo aiemmin opitun kertaamista. Olisin halunnut katsoa elokuvaa, syödä sipsejä, askarrella, ihan mitä vaan, mutta opiskelin kaiken kivan sijaan! Ja tuli sellainen olo, että ehkä minä voin tyhmyydestäni (?) huolimatta oppia jotain. Jos vaan luen ajatuksella. Iso ongelma on se, että mulla alkaa äärettömän helposti ajatukset harhailemaan. Alan miettimään, että mitäköhän tämänkin kirjan kirjoittaja tekee tällä hetkellä, mitä se on syönyt, onkohan se käynyt Kanarialla...kaikkea tollasta mun kemian oppimisen kannalta todella oleellista...ja sit joudun taas palaamaan taaksepäin. Mutta kuten sanottu, eilen alko jotain ehkä vähän menemään jakeluunkin. Olen todella huono oppimaan mitään ulkoa, jos en perin pohjin ymmärrä mistä on kyse. Nyt alan ehkä vähän jotain ymmärtämään. Ja täytyy myöntää, että se tuntuu pirun hyvältä. Alkaa vähän saamaan oppimisitsetuntoaan takaisin. Muuta, töissä ryvettynyttä, itsetuntoa odotellessa...

Oikeesti mitään muuta en eilen ennättänyt tekemään, en edes syömään kunnolla. Ei C kyllä edes kokannutkaan. Eli syötiin vähän mitä sattuu milloin sattuu. Kun lapset on isällään tämä on ihan ok.

Tänään olis vapaailta kaikesta. Tai siis ei ole kemiaa, ei ole japania, ja lapsetkin ovat edelleen isällään. Jotain olis kyllä kiva tehdä.Vaan ehkä mun nyt ihan oikeesti täytyis ottaa vastuu omasta oppimisestani ja lukea lukea lukea. (tylsää) Paitsi, että käyn tänään kirjastosta hakemassa Sid & Nancy elokuvan, ehkä voitais kattoa se? Haen kyllä myös vielä yhden kemian kirjan.

Kaikki mun lukemani blogi-ihmiset ovat olleet taas tosi epäaktiivisia. Erityisesti japanin vaihtarit. Tylsää. Taas jos jollain olis suositella jotain hyvin kirjoitettuja, hauskoja blogeja, jotka eivät keskity yhteen tiettyyn asiaan (esim. ruoka, vaatteet, remontti) niin vinkatkaa. No taas toisaalta, emmä niitä enää ens viikon keskiviikon jälkeen tarvitse...

Hitto, ette arvaa kuka on täydellisesti onnistunut työntämään jotain tyhmiä veroasiota sivuun ja nyt tänään tajunnut, että ne olis pitänyt palauttaa EILEN! jaiks! Mä teen saman joka vuosi kun ne ahdistaa mua niin paljon. Taas sitä todella aikuismaista asioiden hoitoa. Kun verottajalta tulee niitä isoja kirjekuoria mä hautaan ne jonnekin, missä niitä ei kokoaikaa näe, ja sit löydän ne joskus aivan liian myöhään.

Hassua! Jos vaan muistan, niin aion ostaa Viipurista vodkaa. :D Sitä vanilja-aromia varten. Voikohan siihen luottaa, että siellä myytävä vodka on vodkaa oikeesti? Niin, että onko venäläisiin luottaminen?

Mulla on jälkkäriksi mpvoi-kuppeja (niitä ihania vegaanisia, Go Max Go -firmalta), mä taidan nyt mennä etsimään jonkun hyvän blogin ja herkuttelemaan.

Moi taas!

♥ Raisa

Nimi paperissa

Nyt se on tehty, allekirjoitettu sopimus työsuhteen päättämisestä. On se vaan niin outoa. Että mä ihan oikeesti pääsen täältä? Tietenkin olen tätä paljon miettinyt, sitä ettei meillä kummallakaan ole töitä. Melkoinen pariskunta. Mua ärsyttää C:n huolettomuus, ehkä se on vaan pintaa.
Tosi hassua, mua ennen kaikkea huolettaa talon myymisessä/muuttamisessa meidän puput ja koirat. Ristokin on niin kovaääninen, ettei siitä olis kerrostaloeläjäksi. Entä sitten puput, mihin ne laitettais, jos neliöitä olis vähemmän eikä niille olis omaa huonetta? Uh...kamalaa. Vitsi, kun sais C:n töihin. Kaikki olis niin paljon helpompaa, jos edes toisella olis työpaikka. Saati sitten molemmilla. No, joskus sekin päivä vielä koittaa, että molemmat tehdään töitä ja ainakin minä sellaista työtä josta oikeasti tykkään. Kyllä tää ihan oikeasti on hyvä ratkaisu, varsinkin kun työsuhde olis sitten katkaistu vaikka väkisin. Kyllä mä olen sen aina tiennyt, että minusta halutaan päästä eroon, ihan jo senkin takia, että saan tuplasti enemmän palkkaa, kuin eräät muut. Ja nekin varmasti tekee työnsä vähintään yhtä hyvin kuin minä. Ja lisäksi minulla on aivan kamala asenne.

Se töistä vähäksi aikaa. Eilen olin toiseks vikalla japaninkielen tunnilla. Alan olla aika täynnä sitä opettajaa. Vaikka se onkin siis oikein mukava, mutta opettajana vaan niin tajuttoman huono. Tai sitten minä itse vaan niin tajuttoman huono. Ja laiskakin vielä.

Paskat. Ei mulla mitään asiaa. Kamala nälkäkin. Eikä mulla ole edes kunnon ruokaa, nuudeleita vaan. Mut en aio olla myöhään töissä, niin ehkä pärjään. Chris oli muuten taas leiponut, suklaakeksejä. Se tekee niitä ainakin kaksi kertaa kk. Tällä kertaa ne oli tosi onnistuneita. Vitsi kun olisin tajunnut ottaa pari mukaan.

Hei! Mua pyydettiin Vegfestiin maistattamaan jotain vegeherkkuja. Aika lyhyellä varoitusajalla kylläkin. Ensin mietin etten menis, mut kyllä mä sit menen kuitenkin. Lauantaina muistaakseni klo 12-13. En tiedä vielä mitä meinaan tehdä. Varmaan jotain makeeta. Ja halpaa. Itse täytyy kustantaa kaikki raaka-aineet ja muut. Vähän pöljää. No, verotukseen.

Oikeesti melko tympee olo. No, onneks illalla on kemiaa enkä mä ole tehnyt läksyjä. Mä en yhtään jaksais edes lukea kaikkia niitä kirjoja, joita olen kirjastostakin lainannut, liittyen kemiaan ja biologiaan. Toivon vaan, että ne tiedot pomppais niiltä sivuilta samalla kun mä itse luen mangaa...Mä kyllä kovasti haluaisin osata ne asiat, mutten millään jaksais nähdä vaivaa.

Hitto.

Touhukasta

Heipparallaa!
Ihana viikonloppu! Tein paljon kaikkea, siitä se ihanuus tuleekin :D
Ruoat: pe yakisoba, la lounaaksi mitä sattuu, päivälliseksi tonkatsu (leivitettyjä soijapaloja ja bull dog kastiketta) ja riisiä, sekä hijiki salaattia (tämä kaikki oli Lassin toivomus, sai päättää ikään kuin myöhäisenä synttärilahjana), su lounaaksi suolainen pannukakku (Puputytön Juhlakirjasta Monsteripannari) ja päivälliseksi *rumpujen pärinää* falafeliä ja pitäleivän puutteessa jotain muuta vastaavan oloista leipää. En ole ikinä aikaisemmin tehnyt falafelejä alusta alkaen itse. Ja vaikka lopputulos olikin todella onnistunut, tein ne aivan väärin. En lukenut ohjetta, vaan keitin pavut ja sitten vasta luin ohjeen. Niitä ei olis pitänyt keittää ollenkaan :( Mut silti onnistu oikein hyvin :) Lisäksi tein "Mahtavan Äidin Merkkiä", eli vispipuuroa. Olen siitä varmaan joskus aikaisemminkin kertonut, että jostain syystä mun mielestä vispipuuroa tekee todella hyvät äidit. Mun lapset ei edes tykkää vispipuurosta! Mun mielestä se on ihanaa.

Lauantaina poljettiin Animalian toimiston kautta keskustaan. Käytiin Tokyokanissa, Chris Ruohonjuuressa ja minä sillä aikaa Hobby Pointissa. Ostin nukketaloon listaa, ei ollut sitä mitä kaipasin, jouduin tyytymään koristeettomaan. No, ei haittaa. Tokyokanissa ei ollutkaan niin paljon ruokia. joita olisin halunnut - jäi puolet kortista käyttämättä. Teetä kuitenkin ostin ja olen sitä juonut kuppikaupalla. Niiiiiiiin hyvää! Oltiin molemmat tosi väsyneitä kun päästiin kotiin. Katottiin vähän aikaa Mad Meniä ja sit mun olikin mentävä hakemaan Pinjaa junalta. Se oli ollut koko päivän Jäkessä mummolla ja joillain kavereillaan. Ja kotiin tuli kipeenä. Pöh!
Katottiin lisää Mad Meniä. On se vaan niin hyvä. Ja nyt malttamattomana odotan, että tulis jo viides kausi. Aiemmin ei ollut mitään ongelmaa odotella sitä, mutta nyt kun taas muistaa mihin kohtaan se jäi ja kaikki ne asiat mitkä jäi ikään kuin auki...pakko saada se heti, isolla rahalla, kun se ilmestyy. Puolessa vuodessa (allekin) hinta olis tippunut jo ainakin kympillä, mutta kun ei malta! Sama juttu Dexterin kanssa. Siitäkin vois jo ennakkoon tilata kuudennen kauden.

Katsokaa, miten hieno mainos viidennen kauden alkamisesta!

Sunnuntaina tein pitkästä aikaan koruja! Ja millasia koruja! Ihan uusia, todella hienoja! Otan piakkoin kuvan ja näytän teillekin! Olen tosi innoissani niistä! Sunnuntaina myös puutarhuroin! Oli ihanaa! Istutin kaksi ruusupensasta (ne, mitkä sain synttärilahjaksi - itse en hankkisi ruusuja, kun ei niitä voi edes syödä), tein kaikkea pientä ja sotkuista, perustin yhden uuden kasvimaan! Salaattipenkin ihan meidän ulko-oven eteen. Lämpenispä ilmat pian, että pääsis kasvukausi alkamaan!

Kaiken tämän lisäksi kävin ekaa kertaa hortoilemassa! Keräsin ennen kaikkea nokkosta ja ihan vähän poimulehteä. Nokkoset ryöppäsin pestoa varten. Löydettiin myös lähes ehjä harava, jolla korvata meidän aikuisten käytössä ollut lasten harava :)

Mulla on enää reilu viikko töitä! Aika kuumottavaa. Mutta niin hienoa. Aloin jo miettimään, että jos sittenkin kesän jälkeen hakis töitä. Kattoo nyt. Kun kuitenkin pitäis aika lailla myös opiskella. Jospa vaan pitäis välivuoden ja keskittyis oppimaan sitä kemiaa.

Luen en tiedä kuinka monetta kertaa Azumanga Daiohia. On se vaan niin hauska :D

Hei nyt hetkeksi.

♥ Raisa

Viikonloppu!

Ihanaa, kun ollut näin lyhyt työviikko! Vaikkakin aika raskas sellainen, kun on ollut kipeenä ja saanut tiedon työttömäksi jäämisestäkin :) Mä nyt varmaan jaksan vielä vähän aikaa jauhaa tästä työasiasta, mutta koittakaa kestää. On se kuitenkin aika iso asia mun elämässä. Tietääkseni tänään olis pitänyt olla toisen työkaverini viimeinen päivä tässä toimipisteessä. Meillä oli sitten tämän jäljelle jäävän työkaverin kanssa kuplaviinit laitettu jo jäähtymään ja party-hatutkin hyllyllä odottamassa, mutta aamulla tulikin viesti, että sillä poisjäävällä olisi lapsi kipeenä. Ei tullut vikaa päivää, kun se meni jo! Hip hei! Ei ikinä enää tartte kytätä selkänsä taakse, että mistä puukko milloinkin isketään sen naisen toimesta. En muuten kyllä hetkeäkään usko, että sen lapsi oikeasti olis sairas. Se ei vaan tykkää tehdä perjantaisin töitä. Oon tässä niiden kuukausien aikana mitä sen touhuja seurannut todellakin oppinut sen. Milloin on pää kipeä (!), milloin koko päivän kestäviä neuvotteluja (joista ei tehdä pöytäkirjoja), milloin mitäkin - kunhan vaan ei tarvitse perjantaisin tulla töihin. Kerran se oli putkeen kolme päivää poissa, kun piti viedä lapset elokuviin. Musta on aina niin hupaisaa, miten tiettyjen työntekijöiden lapset "ansaitsevat" niin paljon enemmän kuin meidän "rivityöntekijöiden". Ei me voida pitää "etäpäiviä" ja viedä jälkikasvuamme metsään samoilemaan. Ei, meidän pitää olla töissä ja anoa vapaamme kirjallisesti, kolmena kappaleena puoli vuotta aiemmin. Ja silloinkin täytyy etukäteen varmistaa, että se nyt varmasti sopii myös postinjakajalle ja esimiehen koiralle. Mut ihan sama, kohta saan vapailla sydämeni kyllyydestä.

Huomasin muuten itsessäni yhden hassun jutun: Olen jo vuosia haaveillut viimeisistä päivistäni kiinteistösihteerinä; siitä mitä kaikkea jäynää vois tehdä koston nimissä. Kaikkea sellaista katkeraa höpinää. Ja nyt kun nää päivät oikeesti on käsillä, mulla ei enää olekaan minkäänlaista mielenkiintoa "kostaa". Ei ole mitään kostettavaa. Aika tylsää. Mut varmasti hyvä näin. Kauna ja katkeruus on melkoista myrkkyä, katsokaa vaikka mun xxx! Päinvastoin, olen yrittänyt hoitaa asioita täällä siihen malliin, ettei minusta jäisi jälkeäkään, siis tarkoitan sitä, ettei jälkeeni jäis tekemättömiä hommia. Mokomakin aikuinen!

Eilen pääsin töistä lähtemään aivan liian myöhään, joten olin kotonakin aivan liian myöhään, kerkesin vaihtamaan vaatteet, en löytämään kemian kirjaa, hotkasemaan pari palaa Chrisin tekemää pizzaa ja sit olikin jo lähdettävä. Hiivee kiire! Mutta kerkisin ajoissa kouluun kuulemaan, että meillä on etäopiskelua, sillä ope on sairaana. Että silleen. Takaisin kotiin. Katottiin pari kolme jaksoa Mad Meniä, neljättä kautta muistaakseni. Ollaan se kyllä siis katottu, mutta katotaan nyt uudestaan. Käytiin koirien kanssa kävelyllä ja siinä se torstai sitten olikin. Aika tapahtumaköyhä päivä. Välillä hyvä näin.

Hitto, pitäis opiskella, muttei millään viittis. Kemian lukeminen aktivoi mun aivot tekemään aivan kaikkea muuta, muttei vahingossakaan keskittymään itse asiaan. Hankaloittaa melkoisesti oppimista.

Oikeesti, ei mitään asiaa. Ihanaa, kun on perjantai, eikä viikonlopulle velvollisuuksia. Huomenna poljetaan Animalian toimistolle, että Chris osaa sitten mennä sinne työharjoitteluun. Ja samalla poljetaan keskustaan asti, käymään Tokyokanissa tuhlaamassa mun lahjakorttini. Ainakin haluan teetä! On jo kova ikävä kunnollista vihreää teetä. Ehkä myös vähän puutarhuroin. Ja ompelen, kun täytyy aika kiireellä jo saada asioita valmiiksi Vegfestiä varten. Ens viikonloppu menee siellä Viipurissa. Meillä on sterilointikampanja meneillään, olen siitä varmaan puhunutkin jo. Ollaan saatu jo kahdenkymmenen koiran jono steriloitavaksi!! Mahtavaa! Pelättiin, että tuleeko yhtään. 10 pystytään hoitamaan nyt tämän viikonlopun aikana. Meillä on siis paikallinen eläinlääkäri tekemässä operaation, me maksetaan sille ja kai joku on hoitanut kaiken maailman käytännön juttujakin. Mä en ole niistä selvillä. Tosi mutkikasta ollut kuitenkin, ja me kun vaan halutaan auttaa!

Oonko kertonut jo, että lähes kaikki kylvämäni siemenet ovat lähteneet hyvin kasvuun, ainoastaan tulsi antaa edelleen odottaa itämistään. On niistäkin muutama pikkiriikkinen taimen alku noussut, mutta enemmänkin sais olla, jos mä niistä herkkuteetä mielin saada. Kunpa pian pääsis istuttamaan niitä jo pihalle, ei  tulsia, mutta niitä muita.

Loppuun vielä lisää skräppikuvia, tällä kertaa Pinjan ja mun reissusta.

Unelmista (lukee läpinäkyvillä kirjaimilla pilven päällä) totta






Yksityiskohta otsikosta.


Ostoksil²a. Kirjoitusvirhe siis sivussa :) Toisella sivulla oleva kuva, jossa minä rojujen keskellä on itseasiassa kaksi valokuvaa liitetty yhteen. Se on hauska :) Aukeaman välissä kapea muovitasku, jossa shoppailuun liittyviä papereita.








Hauskaa 2012-vko 18 loppua!

♥ Raisa

Kohta on AIKAA!

Yup yup! Eilen oli aikuisten ihmisten tosi tärkeät neuvottelut ja neuvotteluiden jälkeen minä työtön. No, pari viikkoa pitäis vielä malttaa kökkiä täällä ja sitten alkaa kesäloma. Toinen, ikävämpi  nimitys sille tietenkin olis työttömyys, mutta itse pidän huomattavasti enemmän kesälomasta :) Olen toistaiseksi aivan liian onnellinen surrakseni asiaa. Onhan se kamalaa, kun ei pääse enää siirtelemään tärkeitä papereita, poistamaan niittejä, viemään postia postilaatikkoon, vastaamaan puhelimeen jne (puhumattakaan siitä henkisestä painostuksesta, joka ollut päällä enemmän ja vähemmän siitä lähin kun isä firman pois myi).  No oikeesti on tietty kurjaa, ettei mulle enää makseta siitä, että esim. käyn vessassa. Mua aina jakso huvittaa se, että mulle oikeesti maksetaan tästä (siis eihän vessassa käymisestä makseta, mutta palkaa saan siltäkin ajalta). Jatkossa ei sitten makseta enää mistään. Vaikka kuinka yrittäisin. No, aika näyttää kuinka käy. Mä vaan nautiskelen ajatuksesta, että oikeesti pääsen tästä pois ja saan ihan varmasti takaisin sellaisia voimavaroja, joiden olemassa olon olen unohtanut kokonaan. Ja se loma! Mulla on yhtä pitkä kesäloma kuin lapsilla! Se, millä me oikeesti meinataan pärjätä, maksaa asuntolainaa ja sähkö jne. Siihen en osaa ottaa kantaa. Aika näyttää. Ansiosidonnaisella saa olla 500 päivää? Ja kun se on kerta ansioihin sidottu, on se meikäläisellä ihan kohtuullinen raha. Hitto, että olen aina vaan onnellisempi, että aloin maksamaan luottokorttia ja joustoluottoa vuoden alusta pois. Nyt olis paljon isompi hätä, jos tilanne olis sama kuin vaikka viime marraskuussa.
No, se siitä.
Kerroin joskus niistä kuivaamistani ananaksista - niistä tuli aivan loistavia. Niin kepeän hedelmäisen makuisia, kuin raikkaan makeita karkkeja. Laitoin niitä mysliin (joka tehdään nykyisin itse) ja nyt meillä syödään ehkä kaikkein parasta mysliä ikinä.
Tässä kuussa tapahtuvaa: Viikonloppureissu Viipuriin, Vegfest 2012 ja työttömäksi jääminen. Melkosta hulinaa. Mua vähän jännittää miten saan päiväni rakennettua oikein tuottaviksi sitten kun mulla on enemmän aikaa. Nykyisellään musta tuntuu, että mun tehokkuus perustuu just siihen ajan vähyyteen, siis siihen, että saan paljon tehtyä vähässä ajassa. Tai saman verranhan sitä aikaa on kuin aina ennenkin, mutta sitten ei enää ole niin paljoa tekemistä. Pyöräilyn jääminenkin huolettaa, josko musta tulee tankkityttö? No, enköhän ala kävelyttämään koiria enemmän, ehkä se sillä korvautuu.

Eilen töiden jälkeen poljin kovin kepein mielin kotiin, vaikkakin edelleen keuhkoihin sattui vähänkään voimakkaampi hengittäminen. Päivällisen jälkeen (lapset pitkästä aikaa isällään, joten syötiin salaattia paistetuilla tofukuutioilla) menin yläkertaan ompelemaan, sain ei niinkään ison, mutta ärsyttävän työn tehtyä alusta loppuun, skräppäsin minuutin, sain pitkään työn alla olleen aukeaman valmiiksi ja katoin Shoogun elokuvan loppuun (se kirjoitetaan shogun, jossa o:n päällä viiva, viiva tarkoittaa pitkää vokaalia, siksi kirjoitin kahdella o:lla :o) ja loppuillan luin. Luen 8:tta kertaa (!!) Nancyä, nyt ekaa kertaa aikuisena, ja ennen kaikkea äitinä. Pienenpänä luin sitä vaan Nancy -fanitukseen tai jotain. Olis se vaan rankkaa, jos olis silleen sairas lapsi. Onneks mulla on maailman ihanimmat ja kaikesta huolimatta todella tasapainoiset lapset. (kaikesta huolimatta = vanhemmat eronneet, uudelleen pariutuneet, äidillä vaaleanpunainen tukka ja aivan liikaa kaiken maailman leluja). Anyways, kirja on hyvä ja sitä on hauska lukea. Sit täytyykin mennä taas jo kirjastoon, kun kaiken luettavan olen jo lukenut. Paitsi niitä oppikirjoja...plääh. Ehkä mun ihan oikeasti tarttis nyt vähän ruhdistäytyä. Kemian läksytkin pitäis tehdä.

Eipä mulla sit varmaan muuta. Laitan loppuun vähän skräppikuvia, kun ei muutakaan ole. Tässä nyt se minialbumi, jonka kurssilla tein. Se nyt sattuu olemaan nukeista, mutta jotkut kuvat mun oli siihen valittava :) Ennen kaikkea kyse on tekniikoista, ei niinkään sisällöstä ja kaiken täydellisestä yhteensopivuudesta. Multa muutenkaan on ihan turha odottaa mitään kovin tarkkaan harkittuja sivuja. Olen muuten toistaiseksi uloskasvanut minä-aiheisista mietiskelevistä sivuista. Oikeesti, voiko tylsempää olla. No, ehkä vielä joskus niihin palaan.


Kansi oli kirjansivu. Kaikki muut sivut ihan perus kopiopaperia. Pohjana pahvilaatikosta leikatut kuvien kokoiset palaset. Käytetyt jutut, siis uudet asiat: gesso, suihkemaali (kokeilin tätä samaa kotona, sillä seurauksella, että mun tähdet liimautu maalin valumisen takia paperiin niin, etten saanut niitä enää irti :(

Tässä sitä maskia käytettiin leimasimena, kait. En muista enää miten tää meni. Ei se kyllä oikein keltään onnistunut.

Tässä taas käytetty gessoa. Onnistui hienosti. En tiedä miksi.

Tästä tykkäsin eniten. Käytin kohopulveria, joka aina ennen tätä pysynyt vähän sellasena kummajaisena. Nyt tykkään siitä kovasti. Hiustenkuivaimella vaan kestää kamalan kauan, että saa sen sulamaan. Käytettiin myös maskia ja suihkemaaleja.

Tässä taas kohopulvereita. Ja muuta roinaa.

Takakansi.
Paljon uutta opin, hienoja oivalluksia ja ihanaa intoa!

Ei tässä sitten varmaan muuta - tsau!

♥ Raisa

Elämää Vapun jälkeen

Vappu meni enemmän ja vähemmän sairastaessa. Maanantaina kävin lääkärissä, kun en jaksanut mennä töihin. Mun YT-neuvottelu on siirretty tälle päivälle. Melko lailla reilusti, kun tänäänhän sain siitä vasta tiedon. Kuvannee hyvin työnantajaani.
Mun esikoinen täytti tänään 13!! En meinaa uskoa sitä todeksi!! Se on teini-ikäinen! Käsittämätöntä. Mä olin ihan kakara kun se synty. Ja silti jalta niin tukevasti maassa ja kaikki oli niin sairaan hyvin, kokonaista ja ehjää. Lassi oli jo eilen ilmaissut halunsa syödä aamupala sängyssä, joten aamulla paahdoin sille pari leipää, tein mansikka-tofupirtelön (en kiusallanikaan sano smoothien) ja tökkäsin Rilakkuma -lipun suklaa-kookosmunkkiin, lautasliinastakin taittelin samuraihatun :)
Lahjaksi poikanen sai suklaakarkkeja ja rahaa. Ensin Hapsi ei tajunnut avata sitä rahakääröä, vaan reppana ohikiitävän hetken kuvitteli, että hänen 13 v. synttäreitään juhlistetaan ainoastaan karkeilla. Sit meidän täytykin jo lähteä, kuka kouluun kuka töihin.

Parjantaina poljin kotiin niin hiljaa kuin vaan pystyin. Pienikin hengästyminen otti keuhkoihin oikein kovasti. Kotona lojuin vaan sitten loppuillan, lämpöäkin oli :( Lauantaina silti sisukkaasti menin PetExpoon. Totta puhuakseni oli aika tylsää, meillä oli aika syrjäiset paikat. Mutta sovittiin että voidaan käydä kiertelee vuorotellen. Hain ilmaista kissanruokaa. Vaikkei meillä edes ole kissaa. Sitten sattumalta eksyin (matkalla katsomaan nukkekoteja, joita siellä messuilla kuulemma myös oli!) askartelumessuille!!! Hop! Mistäs ne yhtäkkiä tuli! Sain ostettua kuusi sikahintaista pientä suihkepulloa. Mutta annoin tämän itselleni anteeksi, sillä niiden avulla pystyn korvaamaan sikahintaiset suihkemaalit omatekoisilla, halvoilla maaleilla :) Mitään muuta en ostanut. Ei tehnyt edes mieli. Nukkekoti "lavastukset" oli tosi hienoja!
Mokasin puhelimeni kanssa, eikä Heli meinannut päästä sisään. Meitä oli vielä etukäteen muistutettu pitämään puhelimet lähistöllä, jotta seuraavat Animalialaiset pääsee sisään. Mä tietty unohdin. Ja muistin siinä kohtaa, kun ihmeteltiin missä Heli on. Että silleen.

Lauanatai illan taisin taas vaan lojua, katsoa tärkeitä elokuvia. Sunnuntaina sama juttu. Olin kipeämpi kuin edell. päivänä. Pyykkiä sain pestyä. Pesupähkinät tuntuvat toimivan oikein kiitettävästi. Ihanaa :)
Maanataina menin lääkäriin, sain jotain reseptejä, päivän saikkua ja lääkäri varasin mun puolesta pitkä ajan meidän omalle työterveydenhoitajalle, jotta saatais mun työssäolopahoinvointiani (?miten se sanotaan?) hoidettua. Mutta se aika olis ollut to aamuna klo 8 alkaen Espoossa, niin kotiin päästyäni peruin ajan. En mä millään pääse Espooseen klo 8 to aamuna. Varsinkaan, kun siitä menis kans työaikaa. No voitte vaan kuvitella kuinka huolissani olisin työajan haaskaantumisesta johonkin niinkin vähän pätöiseen kuin omaan työhyvinvointiini, mutta kun siis matka sieltä takaisin omalle työpaikalle veis hiiveesti aikaa ja mä joutuisin senkin "istumaan sisään". Eiköhän tästä irtisanomisella selvitä. Oikeesti, mä niin odotan että tämä olis ohi.

Maanataina voinnin niin salliessa tein ekaa kertaa vegaanisia munkkeja ja donisteja. Tuli ihan mielettömän hyviä. Nuha vei varmasti osan niiden herkullisuudesta, mutta hyviä ne oli näinkin. Ja nyt, rakkaat lukijat, minulla on kuvia!!



Lisäksi oli sitruunalimonaadia ja pastasalaattia (ohjeet Puputytön Juhlakirjassa), Chris paisto tofua ja sit oli shipsejä ja dippiä. Nam!
Ehkä se oli sunnuntai-ilatana, kun Pinjan avustuksella ensin vaalensin ja lopulta värjäsin mun tukan. Vaalennus poltti niin perkeleesti että! Tosi tuskallista. Ja sit vielä kun mun tukka oikeasti on niin tumma, niin sen aineen pitää antaa olla tosi pitkään. Ens kerralla taidan kyllä tehdä sen vielä likasempaan tukkaan, jos se vähän helpottais. Mutta hyvä tuli. Mä en ihan tästä ekasta sävystä tykkää, liian "kylmä" mun makuun, liian siniseen vivahtava, mutta pesu tai kaks niin se on täydellinen ja pysyy sellaisena pitkään.

Olen ihan vähän pystynyt ompelemaa, järjestin taas Tehdasta, niine ttä nyt pystyn skräppäämään helpommin. Kahta sivua oon nyt tuhertanut, alkuun meni niin älyttömän huonosti, että meinasin jo haittää kaiken pois, mutta sitten aloin sotkemaan oikein kunnolla ja nyt mun täysin epäonnistuneesta neronleimauksesta tuli oikein onnistunut kokeellinen tausta. Otan siitä kuvan, kunhan saan valmiiksi.

Eilen käytiin Pinpulan kanssa leffassa, Loraxia katsomassa. Me ollaan jo vuosia luettu Dr Seuss kirjoja, englanniksi, kun niissä on niin ihanaa se riimittely. Ja onhan ne hahmotin aika hienoja :) Meillä oli 6 minuuttia, ennen kuin meidän varaamat liput oli vapautuneet kaiken kansan käyttöön ja siellä oli kymmenien metrien jonot. Ihan todella masentavaa. Ja sit joku siinä meidän takana laski niitä jäljellä olevia lippuja...13 kpl, 7 kpl. Onneks mä tajusin mennä sen megajonon ohi jonottamaan sinne sisäpuolelle, jossa jono oli ehkä 1/4 siitä mitä se ulos asti menevä jono oli. Ja kävi ilmi, että ne takanaolevat olikin vahingossa laskenut niitä ikärajoja, ja lippuja oli vielä jäljellä runsain mitoin. Saatiin vielä alkuperäiset paikkammekin, vaikka oltiinkin kaksi min. myöhässä. Mukavaa. Ostettiin myös Chrisille ja Hapsille liput Avengeriin. Meidän liput olisi maksaneet 58 euroa (!!!!), mutta käytettiin Chrisin joululahjaliput, jotka olivat menossa vanhaksi ja mä käytin mun virikeseteleitä.

Lisää kuvia, vähän kaikesta. Pääsisäisestä (jossa näkyy vähän meidän pihaakin), nukeista, koirista.




















Ei kai sitte muuta. Tai varmaan olis, mutta mä olen jo valmistautumassa mun iltapäiväiseen YT-nauvotteluun...