Päivä kaupungilla ja ilta keittiössä.

Pitäis olla ompelemassa ja pitäis kirjoittaa lääkärille/hoitsulle ylös syitä, miksi minusta tuntuu, että diagnoosini on väärä. Mutta tässä mä taas oon. Eikä aamulla edes yhtään tehnyt mieli avata konetta.

Kerroinko? Bilsan kokeesta 9 ja espanjasta 6½! Huh huh! Ei olis pitänyt mennä ollenkaan. Ei siinä että se olis mua masentanut, en ole sitä oikein jaksanut (kirjoitusten?) takia treenata aktiivisesti ja kokeisiin nyt en ainakaan lukenut kun oli muutakin tekemistä (mm. hammaslääkärin innoittamana olen joka ilta joko langoittanut purukalustoni tai sitten sellaisella pienen pienellä hammasväliharjalla ne jyystänyt, ja siihen kuulkaa menee aikaa!). Bilsan ysi oli ihan kiva, mutta myös minimivaatimus.

Tässä jaksossa ehkä vaan kaksi käytävää kurssia, matikka ja espanja 2. Ehkä voisin miettiä maantietoakin, kunhan ei tarvii ostaa kirjaa.

Eilen kävin kaupungilla. Otin yhden nuken ja ison kamerani mukaan. Ja kameralle ison pehmustetun laukun. En ottanut yhtä ainuttakaan kuvaa. Matkan varrella oli paljon kauniita ruskaisia kohtia, mutten malttanut pysähtyä niitä nuken kanssa kuvailemaan, eikä aikaakaan ollut hukattavana. Kun oli siis sovittu tapaaminen. Ja kaupungilla ei ollut ruskaisia puita! Plääh! Enkä tee -kuvia viittinyt ottaa, kun ei ollut seura sellaista, eikä mulla ollut Astridille edes omia teevermeitä mukana. Nähtiin sentään Julia, jolla oli oma uusi nukkensa mukana, ja saatiin meistä (Julian kameralla) yhteiskuva.

Kotiin meninkin sitten junalla, sillä kahvittelussa olikin mennyt melkein kolme tuntia ja minun piti pikaisesti päästä kotiin ruokkimaan pesuettani. Olen jälleen aika innoissani ruoanlaitosta. Johtuen diner innostuksestani :) Perjantaina tein parsakaalipiirakan ja suklaapiirakan maapähkinävoipohjalla, lauantaina  tonnikalattoman vuoan. (C sanoi, että se on tosi "white trash" ruokaa). Ja sunnuntaina "Salisbury-style" seitan pihvit perunamuussilla ja sienikastikkeella. Leipääkin olen leiponut ja juustoa tehnyt.

Eipä kait muuta, täytyy mennä ompelemaan. Ja katsomaan tämänhetkistä suosikkisarjaani Homeland. Vaikka ehkä siltikin tykkään enempi Modern Familystä. En kyllä oikeesti, mutta melkein kummiskin.

Ristolta terkkuja.  Kattokaa nyt miten sen tassu on. Ihme pöljä.

xoxo,
Raisa

Arvonnan suoritus

Hip hop! Arvonnan tuloksen julkistamisen aika! Random number generaattorilla arvoin numeron välillä 1-5, onnekas numero (minun "onnennumeroni"!) on 2! Onneksi olkoon! Kovasti yritin saada sitä arvontalaatikkoa tänne näkyville, mut emmä vaan osaa. Teidän ei auta kuin luottaa minuun :D Pikainen paluu tuonne viime maanantain postaukseen paljastaa, että Onnettaren suosikkina oli tällä kertaa Lotta! Lotan osoite mulla pitäiskin jo olla, ja jos ei ole niin varmasti lähestyn pikapuolin s.postilla. Lotta muuten kirjoittaa asiallista vegaaniblogia, Keidasta. Kannattaa käydä katsomassa!

Eilen oli melko mälsä päivä. Tosi levoton olo. En saanut kunnulla mitään aikaiseksi. Leivoin kolme leipää, joista kahden pohja jäi ikävästi vuokaan kiinni. Söin ne kiinni jääneet osat, jotka oli ihanasti kuivahtaneet, ison määrän sinistä Keijua kanssa. Lihoin varmaan kilon. Koska en syönyt kunnolla lounasta, oli nälkä koko päivän, eikä sitä nälkää meinannut taltuttaa oikein mikään. Joten syödä puputin kaikkea mitä kaapeista löysin. Ja enimmäkseen löysin karkkia.

Ja sit pitikin alkaa laittaa ruokaa C:lle, eikä mulla ollutkaan enää yhtään nälkä :( Söin silti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä ja tuntui et aivot posahtais seinälle hetkenä minä hyvänsä. Sit tuli Hapzi käymään, vaikka sen olis pitänyt olla isällään. Kiukutteli ja temppuili kun en antanut lupaa olla kahdeksaan asti tänään roikkumassa jossain Nutalla. Jätkä painaa n. 40 kiloo ja kuvittelee, et se voi olla koko päivän syömättä. Niin kuin kävi ilmi, että sunnuntaina oli ollut. Syönyt kaverilla pari leipää ja viiliä, muttei mitään muuta. Ärsytti. Lopulta lähti ovet paukkuen isälleen ja alkoi pommittamaan mua tekstareilla. Lopputuloksena se, että menee kaverilleen syömään ja rakastaa mua.

Niin, tein sienikastiketta ja nokkosohraa. Ohran keitin ihan normaalisti ja kun se oli kypsää niin lisäsin sekaan pakastettua nokkosta. Pinaatti tai lehtikaali sopii myös :

Sienikastike 2-4:lle

nokare rasvaa, itse käytin kookosöljyä
1 sipuli
sopivasti sieniä. Mulla oli sellanen ehkä n. 2 dl vetonen pakaste pussi täyteen ängetty suppilovahveroita
1 prk kaurakermaa
suolaa, valkopippuri ja kurkumaa, kaikkia sopivasti

Paista sipulia ja sieniä rasvassa, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää kerma ja mausteet. Keitä niin pitkään kun jaksat/huvittaa. Tarjoa ohran kanssa. Oli meillä kyllä myös salaattia.

Mulla ei todellakaan ole mikään kokeellinen kokkailuvaihe meneillään. Sorry! Tänään alkaa taas C:n kokkausvuoro, joten eiköhän ole paremmat sapuskatkin tuloillaan. Niin, lauantainahan söin sipsejä, C popcornia ja leipää. Onneks C paisto kuitenkin puolitoista pakettia tofua jaettavaksi.

Käyttääkö kukaan sitä Alpron yrttitofua? Musta se on aika kamalaa. Ehkä menee salaateissa sellaisenaan, mutta kaikki kokkailuyritkset on kyllä ihan tuhoon tuomittuja, kun ne yrtit on niin voimakkaasti esillä.

Mua vituttaa toi koulu ihan suunnattomasti. En saa itsestäni enää mitään irti sen suhteen. Kyllähän mä siellä siis käyn ja teen tehtävät, mutta ne kaksi etäkurssia. Ennen kaikkea kemia, mutta myös enenevässä määrin bilsa. Emmä mitään saa luettua. Hitto. Ja vuosi sitten olin niin intoa piukassa koko touhusta. Noi etäkurssit on ihan syvältä.

Vaikkakin mä kyllä päätin, etten kirjoittais tästä niin mälsää postausta kuin miltä musta tuntuu. Mietin sitä, et kun synkkiä asioita vatvoo, niin lisääkö se vaan sitä synkkyyttä? Vai purkaako se nitä niinko laajemmalle alueelle ja siten tekee siitä helpompaa? Kun ainakin jonkun tutkimuksen mukaan (ja kyllähän kaikki äiditkin tän tietää) et lapset reagoi sitä enemmän mitä enemmät aikuiset siinä vieressä hössöttää. Eli jos tulee pipi, josta ei olekaan tuttu aikuinen lohduttamassa, ei ehkä tulekaan itkua tai jos tulee, niin se menee nopeammin ohi. Mut jos on, niin johan sitä itketään niin maan perkeleesti. No emmä kyl enää tiedä, et miten tää tohon mun juttuun liittyis. Ehkä ei mitenkään? Mut ajattelin sitä, et kun joku harmittaa niin pitäiskö se "lakasta äkkiä maton alle" vai pitäiskö sen syyt ja kaikki selvittää perin pohjin?

Ehkä pitäis vaan lopettaa se märehtiminen ja mennä eteenpäin, pistää automaattivaihde päälle ja odotella, että aurinko alkaa taas paistamaan?

Eilen ajoin Jäähallin kirppikselle. Olin sinne menosta aamulla aika tohkeissani, mut mitä myöhäsemmäksi lähtö veny sitä enemmän harmitti. Pääsin lähtemään vasta tosi myöhään. Ja sit hitto soikoon! Siellä ei ollutkaan kirppistä! Ja eiku takasin. Menin sit Hesylle. Löysin taas jotain vaatteita itselleni, mut ei oikein mitään näyttämisen arvoista. Yhden mekontapaisen, jonka kyllä laitoin saman tien kirpputorilaatikkoon täällä kotona. Kun siinä oli niin kummalliset kainalot. PAri jotain neulotun tyyppistä asiaa. Ehkä niistäkin toinen menee takas. Mut yhdestä mustasta harsomaisesta paidasta tykkäsin. Mut ennen kaikkea löysin sieltä rekvisiittaa synttäreitä varten :D Oli tosi kivaa ostaa ne sieltä, monestakin syystä: menee rahat hyvään tarkoitukseen, ei ympäristörasitetta ja voin sit vielä juhlien jälkeen palauttaa ne sinne :D Nii, ja oli tietenkin paljon edukkaampaa ostaa kirppikseltä, kuin kaupasta. En olis kyllä varmasti ostanut niitä uutena. Ostin "läksiäislahjoja" varten eriparisia kuppeja ja lautasia, yhden ihan hirveen posliinijoutsenen ja muutaman pitsiliinan. Aivan kamalia asioita, jotka sopii just täydellisesti juhlan teemaan. Eilen tein myös koruja tytöille. Näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Mitä järkee?

Olen kertonut siitä, kuinka käyn joka aamu katsomassa Junie Moonin sivut, että josko se tietty nukke olisi tullut preorderiin. No, tänään sian tietää, että se preorder alkaa tulevana perjantaina. Ne menee niin käsistä! Hirvee stressi nyt jo! Ja mä kun vielä ihan tosissani mietin, et jos en sittenkään ostais sitä. Ja nyt se on niinko maailman tärkein asia. Siis ihan vaan saada se. Nukke hiiteen, mä haluan sen jännitteen siitä sen saamisesta!

Okrait, Walking Dead ja kemian kurssi odottavat.

Moikkis! Lumisadetta koko suomeen! Kun kerta täälläkin.

xoxo,

Raisa

Nips naps!

Ihan pikaisesti vaan (että saatte päivän Pinkkis pläjäyksen), koska täytyy kiiruhtaa kirppikselle. Ennen kuin kaikki muut rynnii sinne viemään minulle tarkoitetut aarteet! Mokomat!

Mulla oli eilen ihanaa!!! Leivoin kolme leipää, tein tupla-annoksen mysliä ja sit sen omenapiirakan, jonka takia sen uunin ylipäätään lämmitin. Oli ihan pöljää, kun se piirakka oli sit noin kaksi tuntia myöhässä, ja noi "ylimääräiset" oli valmiit sitä ennen. Ihan ei mulla toi priorisointi toimi. Tai asioiden ajoittaminen. Jokatapauksessa saimme lopulta vallan mainiota piirakkaa syödäksemme. Vaikka käytinkin pakastettuja omenoita. Ja liian vähän. Olin vähän huolissani, että siitä tulis ihan kamalan vetistä, kun ne omenat oli sulatettuina sellaisia "jännityksen" menettäneitä. (miten kukaan täysin suomalainen voi puhua näin huonoa suomea?) Mut ei siitä tullut yhtään millään lailla huonompaa kuin aiemmistakaan piirakoista. En ole ihan varma teinkö ekaa kertaa oliiviöljytaikinan, mutta vähän epäröin sen kanssa, kun se maistuu niin voimakkaasti useimmissa jutuissa. Tässä se toimi ihan loistavasti. Reseptinä oli Vegan Pies in the Sky kirjasta Cosmos Apple Pie tms. Teen sitä piirakka innottomuuteeni nähden tosi usein. Aika vähän siis teen piirakoita. Aika vähän teen muutenkaan mitään. Kun on niin paljon kaikkea muuta.

Joop. Maisteltiin sitten niitä uusia levitteitä ja kaikki tykättiin oikein kovasti. Kuvassa se on oikein veikeästi aseteltu yhden kolmesta leivästä kanssa. Green Heart merkkistä näkyy olevan. Itse ostin sen Prismasta, olen kuullut että S-marketeissa olis myös. Juustohyllyllä, Hummuksen vieressä. Nää oli kyllä tungettu samaan riviin molemmat, jouduin siis etsimällä etsimään ton toisen maun. Mikä vähän tylsää. Ja muutenkin olivat tungettu ylimmälle hyllylle, aivan reunimmaiseksi. Eikö sieltä vois yhtä Avaa Hovi lehmäntissimaitojuustoa ottaa pois, niin että nämä mahtuisivat edes omille riveilleen. Hittolainen. Menkää ja ostakaa niitä ihan kauheesti, niin niiden on pakko laittaa niitä enemmän esille. Purkki makso pari euroa, ei paha. Vaikkakim pakkaus oli aik apieni. Mut silti, kun oli luomuakin.

Meilä oli oikeesti niin kiva iltapäivä nukkeasioiden ja Venäjän ja vähän kaiken muunkin parissa. Hei! Mun siippa hermostuu! Mä jatkan tätä joko tänään tai sit huomenna! Moikka nyt!

Mitä sä juot? Puputytön Suosikkituote

Tässä Tokyokanin kuvassa suosikkini näky ylärivissä, kolmas 

vas.

No, en mitään. Kun ei teillä kuitenkaan ole mitään mistä mä tykkäisin. Vaikka tykkäänkin miljoonista asioista. Ihmiset, jotka ei juo kahvia, (mustaa) teetä tai viinejä on aika pulassa jossain perus keskitien syömäpaikoissa. Tokihan jostain kahviloista nykyisin saa laajan valikoiman erilaisia teitä, mutta turhan usein niissäkin vihreä tee on sitä kiinalaista. Joka ei ole ellenkaan niin hyvää kuin japanilainen. Vaikkei kaikki "japanilainenkaan" tee ole oikeasti japanilaista, vaan kiinalaista. Mutta kiinalaiset ovat tehneet (kasvattaneet, poimineet, kuivanneet???) sen japanilaisittain. Kaikista japanilaisista teistä parhainta on genmaicha! Se ei suinkaan ole hienolaatuisinta teetä, vaan itse asiassa siihen käytettävä tee on keskinkertaista.  Mutta se on niin maukasta! Mä olen tästä kyllä puhunut jo aiemminkin. Perus teen lisäksi siinä on mukana vihreä tee jauhetta (matcha) ja ennen kaikkea paahdettua riisiä, josta osa saattaa olla paahtunut tolleen popcornimaisesti :) Todella somaa!
Tokyokanissa, josta teeni pääsääntöisesti ostan (en ole jostain syystä vielä eksynyt oikeaan teekauppaan, muuta kuin japnaissa), ei valitettavasti ole genmaichaa luomuna, joten ostan sitä vain satunnaisesti. Arkiteeni on luomua. Ja oikein valmistettuna sekin ihan älyttömän hyvää. Tämän aamuinen teeni ei ollut oiekin valmistettu. Kuulostaa kamalalta snobbailulta, jota ei näillä täysin lapsellisilla makunystyröillä oikein edes psty harrastamaan, mutta teetä kyllä voidaan valmistaa hyvin, huonosti ja hyvin huonosti. Aika usein multa itseltänikin tulee ihan keskinkertiasta, välillä pahaakin teetä. Kun unohdan sen siivilän veteen liian pitkäksi ajaksi. Tänään se tais olla puoli tuntia liian pitkään...sen verran kitkerää tuli.

Vihreästä teestä sanotaan lisäksi, että sillä olis paljon terveysvaikutuksia. Niistä en tiedä,e ikä niitä tarvitse minulle todistella (niin, Lipton! jo oli aikakin lopettaa eläinkokeet sen asian tiimoilta!), sillä minä juon teeni ennen kaikkea sen ihastuttavan maun vuoksi! 

Eilen ostin kaupasta uutta levitettä. Kuulkaa, vaikka vegaanit on vähän sellaisia, tai ainakin niillä on sellainen maine, että ne on kamalia tiukkiksia ja ärsyttäviä kyttääjiä jne. (kyllä te tiedätte mitä itsekin vegaaneista ajattelette, minäkin!) niin yksi ihan mahdottoman ihana piirre niissä on. Kun markkinoille tulee uusi tuote, niin siitä rummutetaan kovaa ja kauas. Ennen kaikkea ehkä facebookissa. Varmaan muissakin medioissa, mutta mä en ole niin niissä mukana, en kyllä tuolla fesessäkään, ainakaan en myönnä olevani.

Pimpulan ottama kuva sen kauniista äidistä!

Katsoin äsken, kun piti hakea tuo linkki, yhden niin voimauttavan videon. Mulle kaikki tommonen teatraalisuus, tai siis miksikäs sitä kutsuis? Itsensä likoon laittaminen, ihmisiin luottaminen ja avun pyytäminen on niin hurjan pelottavia asioita. Haluaisin osata piirtää ja haluaisin osata noita asioita. Mä aika ajoin täällä blogissakin sitä pähkäilen, että mikä tän tarkoitus on. Kun tuntuu, että blogilla pitää olla joku tietty "juttu", punainen lanka. Pitää olla kiinnostava, kaunis ja selkeä. Höpö höpö! Minä en ole mitään noista ja siltikin saan pitää blogiani! Tämä on blogi minusta! Mikäs sen mukavampi aihe! Elämä on epätäydellistä, joten miksi blogin pitäis olla jotain muuta? No onhan se totta, että on paljon kivempi katsoa kuvia kauniista huonekaluista kauniissa valaistuksessa, kuin minun huonosti valaistuja kuvia eilisistä nuudeleista. Mutta käykää hakemassa silmän ruokaa muualta ja tulkaa täältä sitten hakemaan ne säröt ;)

Tulin tuosta Palmerin tytöstä kyllä aikas hyvälle tuulelle!

Whew! Edes jotain mielekästä puuhaa!

Mutta nyt täyty mennä laittamaan asioita valmiiksi, kaverit tulevat kahden tunnin päästä ja mulla on sämpylät leipomatta, piirakka kokonaan tekemättä ja myslikin odottaa, että se tehtäis. Onneksi on sentään nukketalossa valmista :D




Siitä levitteestä lisää. Unohdin sen! Hups! No, en kyllä edes vielä maistanut. Huomenna sit?

Jesus, Bunny! Älä aina mäkätä! Annan nyt toisen vähän edes rentoutua!

Menkäähän nyt tekin siitä rentoutumaan!

xoxo,

Raisa 

Parempi olo, parempi mieli. Ja haasteen alustusta!

Eilinen meni sitten vähän poskelleen, sain kyllä omenoita kerättyä, samoin kuin lehtikaalia, nokkosta ja pinaattiakin, mutta säilömisessä en päässyt lehtikaalia pidemmälle. No, tänään sitten loput.
Eilen lintsasin koulusta, äikän tunnilta, jonne olisin halunnut ihan oikeasti mennä, mutta skräppäys hyvässä seurassa vei voiton. Ensin en meinannut millään jaksaa lähteä - onneksi lähdin, oli nimittäin tosi mukavaa ja voimauttavaa. Luulin tulevani etuajassa kotiin, etten olisi jaksanut olla loppuun asti, mutta lopulta kävikin niin että minuahan siellä jouduttiin odottamaan, että saatiin ovet lukkoon :)

Ja sitten viikonloppuun. Perjantaina poljin Kallioon/Sörnäisiin. Mentiin Veganissimoon syömään. Ihan ok ruokaa, mutta ei sellaista, jolla hurmaisi sekasyöjän. Ruokailun jälkeen Animalian toimistolle leipomaan lauantaista rescuekoira tapahtumaa varten. Leivottiin jättikasa suklaakeksejä, mun lähtiessä alettiin leipomaan tofu-pinaattipiirakoita. Oli oikein mukavaa, meitä oli sen verran pieni porukka, ettei tullut harmillista ryysistä tms. Vaikkakin se eilen mainitsemani harmistus liittyi juuri Animaliaan. Oli Chrisin viimeinen työharjoittelupäivä siellä, eikä sitä juhlittu millään lailla. C:stä näki miten sitä harmitti :( Ja kyllä muakin otti päähän aika rankasti. C kertoi miten edellinen harjoittelija sai lahjan ja juhlat. Mä en kuullut, että kukaan olis edes kiittänyt sitä, eikä kukaan tullut hyvästelemään, C itse kävi hyvästelemässä. Jotenkin tosi kurjaa.
Ennen kotiinmenoa käytiin sitten katsomassa Helunan lukittua ovea ja poikettiin Punnitse & Säästässä. Ostin vähän täydennystä tyhjyyttä kumisevaan herkkulootaani :)
Lauantaina suht huonosti nukutun yön jälkeen heräsin niin myöhään, että heti aamupalan jälkeen tulikin jo lähteä polkemaan kohti Alppilaa. Siellä olikin kova tohina päällä ja paljon koiria :) Ihanaa. Mun vuoro venyi vähän sovitusta, mutta oli sen verran mukavaa ja paljon hommaa, ettei päässyt aiemmin irtautumaan. Oli oikeesti aivan ihana tapahtuma!! En ole aiemmilla kerroilla ollut, joten katsoin kaikkea ensikertalaisen silmin. Animalian Koiraryhmä siis piti kahvilaa ja siellä minäkin sitten hommissa. ALkuun järkkäilin kaikennäköistä ja sitten olin vastuussa lämpimien voileipien paistosta. Kirkon tilat olivat aivan loistavat, keittiö SUURI ja hyvin varusteltu, tarjosivat vielä kahvit ja mehut kaikille työmyyrille. Iso kiitos heille!Oman vuoroni jälkeen jäin vielä hetkeksi nauttimaan kahvilan antimista ja nauttimaan uskomattomasta tunnelmasta. Toivottavasti jokainen joskus saa syödä ihania vegaanisia herkkuja, ihanien koirien ja hyvien ihmisten ympäröimänä :) Oikeesti niiden ihmisten määrä antoi toivoa. Kun niin usein näkee ihmisiä ulkoiluttamassa rotukoiria tulee sellainen olo, etteivätkö ihanat superpersoonalliset sekarotuiset kelpaakaan. Kyllä näille ihmisille ainakin kelpasi! Ei siellä tietenkään kaikki koirat olleet monirotuisia, mukaan mahtui myös rotukoiria, enemmistön kuitenkin ollessa "seropeja".
Sieltä poljin keskustaa, Pimpulaa tapaamaan. Yritettiin etsiä yhtä kirjakauppaa, jonka sijaintia en enää yhtäkkiä muistanutkaan. Vähän kuumottavaa, sillä olinhan käynyt siellä muutamaa viikkoa aiemmin...hmmm...ehkä se sittenkin oli Hakaniemessä?
No, käytiin Hobby Pointissa ihastelemassa nukkekotitarvikkeita, erityisesti soittimia. Mutta ne oli niin kalliita, ettei ostettu mitään. Eikä me kyllä muutenkaan oltu ostoksilla, katselemassa vain. Ostettiin kyllä savea, kun sietä ei kotona enää ollut. Ja tykätään aina välillä muovailla :)
Kotona katsottiin Corpse Bride enkä muista mitä syötiin. Paitsi että muistanpas. Makaronia ja Juustoa - nam. Ja taas nukuin huonosti
Sunnuntaina oli oikein touhukas päivä! Leivoin kolme leipää aivan liian rapeiksi. Unohdin ne uuniin kun menin puutarhaan touhuilemaan. Ja sitten tulin pelastamaan mitä pelastettavissa oli (Chrisin hälyttämänä) ja laitoin ne vielä jälkilämpöön ilman vuokiaan ja unohdin sinnekin...ei pitäis tehdä niin montaa asiaa yhtäaikaan. Ja kun uunin kerran lämmitin, niin tein myös seitankökön. (anteeksi kamala sana, en oikein keksinyt muutakaan).
Kerättiin lasten kanssa kauheesti omenia. Suurin osa meni kyllä pupujen herkuiksi, mutta melkoinen läjä saatiin myös kellariin kypsymään. Pimpulan kanssa niitä sitten keittiön lattialla sanomalehtiin käärittiin. Eilen skräppi-illassa yks nainen sanoi, ettei häntä kiinnosta omavaraisuus yhtään, omenoiden säilöminen harmittaa, hänelle riittää vallan mainiosti että kauppa on lähellä - mulla taas just päinvastoin. Omavaraisuus tuo niin hienon turvallisuuden tunteen että! Mä hykertelen mielihyvästä, kun pakastan lehtikaalia tai säilön omeniani :) Ja sekin on ihan huippua, että se ruoka ei ole matkannut paria metriä enempää, sitä ei tarvitse pakata kertakäyttöisiin kääreisiin, se ei riistä ketään eikä sitä ole lannoitettu kemiallisilla lannoitteilla eikä käsitelty torjunta-aineilla! Luksusta!
Olen suunnitellut huikean hienoa taideprojektia ja vähän alkanut sitä jo työstämäänkin. Odottakaa vain, pian näette! Pari korttiakin tein, joihin ehkäpä ensimmäistä kertaa käytin ompelukonetta paperiaskarteluun. Oli hauskaa, vaikkakin vähän hidasta - paperi kun ei anna virheitä anteeksi. Muutoin en ole (eilistä lukuunottamatta) tehnyt mitään luovaa, mutta sitäkin enemmän kaikkea käytännöllistä. Ai niin, toisen essunkin sain valmiiksi. Ensimmäinen essu onkin ennättänyt jo käyttäjlleen, pienelle hiiritytölle. Tässä kuva! Aikas söpö!

Anteeksi, en millään saa tätä käännettyä oikein päin...siinä teille hyvä taukojumppa, kun kääntelette päätänne :)

Mulla on varmaan meneillään ns. krapulavaihe kulutushysteerisen kuukauden jäljiltä ja olen taas kovasti maailmaa pelastamassa. Kirjastostakin lainasin taas monta asiaan paneutunutta innostavaa kirjaa. Ja niistä sainkin idean: Maailmanpelastus Haaste! Entä jos vaikka kuukauden ajan jokainen meistä pistäis näille asiolle vähän enemmän arvoa? Jos meillä olis vaikka teemaviikot, tyyliin 1. ruoka, 2. jäte, 3. transportaatio (ok, ei ole oikea sana, olisko liikkuminen?) ja 4. kulutus (vaikka se liittyykin kaikkii edellisiinkin, enemmänkin tarkoitan tavarashoppailua). Tähän vois osallistua joko näkyvästi (elikkä kommentoimalla) tai näkymättömästi (muille siitä kertomatta, vaikka tietenkin näin hieno asia kannattaisi jakaa muiden kanssa, vaikka oikeassa elämässä). Innostuisko kukaan? Voisitte lähettää omia vinkkejänne ja mä postaisin ne sitten seuraavana päivänä. Lukemani mukaan kaikki maailman ihmiset kuluttavat keskimäärin n. 25% yli sen, mitä maapallo pystyy vuosittain meille tarjoamaan. Eli siis neljännes kaikesta otetaan ikään kuin velaksi, eikä me kyllä sitä velkaa näillä näkymin pystytä maksamaan takaisin. Tietenkin keskivertosuomalainen kuluttaa paljon enemmän kuin ton 25%, sillä yli puolet väestöstä kuluttaa vähemmän kuin "voisi", johtuen köyhyydestä. Laskelmieni mukaan meikäläiset kuluttaa yli 50% (n. 66%) enemmän kuin olis kestävää. Aika paljon petrattavaa. Mutta jo toi neljännes olis huikeen hyvä juttu, ja sitä mä ajattelin ehdottaa teillekin! Entä jos jokainen meistä yrittäis kuukauden aikana nipistää neljänneksellä meidän ympäristölle vähemmän myönteisistä teoista ja lisätä vuorostaan niitä tekoja, mitkä eivät ympäristö silleen kuormita. Kuten vaikka jos käy kaupassa kolmesti viikossa autolla (kamalan usein, sanon minä!) niin a) vähentääkin käyntikerrat kahteen tai b) käy kahdesti autolla ja kerran pyörällä tai jos on tapana ottaa viiden minuutin suihku, niin sen sijaan suihkuttelisikin kolmessa minuutissa. Joo, tiedetään ei mene prosentit ihan oikein, mutta sinne päin ;) Ei mitään suuria uhrauksia, vaan pieniä tekoja, joista me kaikki helposti selviydyttäis :D Ja annettais meidän kauniille kotiplaneetallemme pieni hengähdystauko. (no just joo, mun blogissa käy keskimäärin 100 lukijaa, jos kaikki te lähtisitte mukaan niin ei se silti olis edes kärpäsenkakka valtameressä, mutta aina sekin parempi kuin ei mitään!Toivoa ei saa menettää!) Aika harva meistä pystyy todella suuriin yksittäisiin tekoihin, mutta kaikki me kyllä pystytään tekemään pieniä asioita ja kun meitä on paljon ja niitä pieniä asioitakin alkaa olemaan paljon, niin niistä tuleekin todella isoja ja merkityksellisiä. Uskokaa pois!

Mutta nyt tää menis taiteilemaan :)

Hauskaa tiistaipäivää kaikille! Innolla odotan josko teistä joku innostuis haasteestani! Ja kaikki ideat mitä teille tulee mieleen otetaan riemumielin vastaan!

Sydän,

Puputyttö

Nukkumista, leipää ja sirkushuveja.

Vitsi, nukuin kellon ympäri!! Aikas mieletöntä!

Perjantai meni vähän vituralleen, osittain ainaski. Sain kyllä ihanan viestin Madeby:n kautta :) Tarkkuja Jonnalle ♥
Oli semmonen työkolutus ja se venähti. Kun tulin toimistolle vaihtaa pyöräilyvermeet päälle onnistuin aktivoimaan hälyttimet ja se oli melko kuumottavaa. Niistä tulee melkoinen ääni...

Kotiin päästyäni kello oli niin paljon, että kaikki mun hienot suunnitelmat syömisestä ja Jumbossa käymisestä ja Keiju -puvun hakemisesta meni ihan mönkään ja mun oli saman tien lähettävä talleille. Hypättiin ja se oli hauskaa. Lady on niin suloinen ja innokas.

Lauantaista en taas oikein muista mihin sen tuhlasin. Ai nii...en tiedä haluaisinko edes tästä kertoa. No, ehkä vähän...Vihreän Vekaran Ympäristökerho...hitto...no, siinä oli jo ihan tarpeeks teille infoa.

Ja sit menin niin aikasin nukkumaan, että kellon ympäri nukkuminen oli mahdollista. Sunnuntaina heräsinkin sitten kovin pirteänä. Paitsi, että olin nähnyt jälleen kerran pomosta unta. On se kumma kun se äijä ei jätä rauhaan, se on kuitenkin mun vapaa-aikaa.

No, sunnuntaina olin taas melko täydellinen, paitsi että katottiin leffa. Mutta oli pitkästä aikaa hyvä muuvi. Inside man, tai jotain. Siivosin, pyykkäsin ja ompelin. Tein viis leipää ja pellillisen sämpylöitä. Totesin, että mannasuurimoissa on jotain eläimiä :( Ompelin aika tehokkaasti. Mutten tarpeeks kuiteskaan.

Ai nii, lauantaina kävin sitte Jumbossa pitkästä aikaa. Huh huh! En ollut ainoa joka oli päättänyt näin tehdä. Marakatista hain pukuni, en jaksanut sovittaa sitä, kun mulla oli niin paljon päällä. Sitte menin Cittariin, innoissani lapsilisistä :) Mulla oli lista (tietty) mutta ostin kyllä melko lailla muutakin, mut kai sit kuitenkin aika vähän ylimäärästä, enkä kuitenkaan mitään "turhaa". Mut makso silti 130 euroo. Oikeesti alka kyllä asiat olemaan sen verran lopussa, et se oli jokseensakin ok. Ja olen aika hyvin pysynyt löyhässä budjetissani. Kait. Luottokorttilaskukin on ollut melko asiallinen. Tai siis oikesti olen ollut tosi maltillinen nyt kaikessa. Säästän kaiken ostopiukeuden sinne Tokioon!

Siihen pukuun vielä! Kotona sovitin sitä, se on kokoa 32-34, "tween". Ja arvatkaas mitä! Se vähän roikkuu mun päällä!! Aikas hienoo. Kait? Viikonloppuna mulla oli piiiiitkästä aikaa tyytyväinen olo kropastani. Nyt se tuntuu sellaselta koneelta. Näkisittepä kuinka kauniisti mulla lihakset erottuu.

Ei muuta. Ei edes ollut mitään sirkushuveja. Huijari.