Pieni menestystarina

Hopla! Arvatkaa kuka haki eilen toisen bilsan kokeen!!! No, arvatkaa!! Minä!! Arvatkaa nyt kuinka meni!!! No, arvatkaa!!!

Hitsi vitsi soikoon, sain kympin!!!! Kympin! Minä! 18-/18. Aivan loistavaa. Onneks lukiossa saa valita niitä kysmyksiä, niin ettei tarvii kaikkiin vastata. Siellä oli nimittäin yks kysymys, josta en yhtään muistanut et mitä se tarkoittaa. Yhden miinuksen sain fossiileista, kun oli johtofossiili mennyt sekaisin, ja yhtä en muistanut. Tää oli mun mielestä vielä se vaikeampi kurssi. Sit ope vielä sano, viitaten toisen kurssin "epäonnistuneeseen" kokeeseen (9+) et varmaan unohdin laittaa asioita, kun olin tehnyt niin monta tehtävää, ja sit ruksinut niitä yli (siinä kokeessa mä osasin huomattavasti laajemmin, mutten sit kuitenkaan niin tiiviisti). Eli siis suomeksi sanottuna, openkin mielestä mä osaisin paremmin kuin 9+ :D

Mä oon niin hikke hikipinko!! Ja tää oli vielä sellainen jakso, kun mä en yhtään jaksanut panostaa samalla tapaa kuin ekaan.

Kamalan levoton olo taas. Onneks mies tulee tänään kotiin! Tää on älytöntä, mut mun tekee hirveesti mieli ostaa nukke! Vaikka just tätä päivää olen odottanut, et luottokortilta lähtee taas iso siivu hus pois! Niin nyt mun tekee mieli täyttää se jollain! Ei saa! Nyt pois sieltä Ebaystä ja BK:sta! Yhtään ei tarvii mennä sinne! Kun ei ennätä niitä entisiäkään huomioimaan tarpeeksi. En oikeesti käsitä miksi niitä pitäis sitten ostaa lisää, kun muutenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että iso osa nukeista vaan möllöttelee, ilman laatuaikaa kameran edessä.

Vätin joskus, että meidän pihalla oli kottarainen. Se ehkä olikin mustarastas. En ole kyllä ihan varma mikä s eoli. Musta lintu kuitenkin keltaisella nokalla.

(hih! Lintulaudalla oli pieni hiiri!) Pahus. Mä oon roikkunut nyt tuolla ebayssä niin, että olen ihan unohtanut asiani! Ehkä mulla ei edes ollut mitään. Lapset tuli eilen kotiin, oli kiva olla niiden kanssa. Vaikka jäi aika lyhyeksi, kun oli kaupungilla jakamassa Ystävänpäivä sydämiä eläinten hyväksi. Mulla oli ihan eri intressit kuin muulla porukalla. Ne oli keräämässä lahjoituksia johonkin kampanjaan ja minä taas olemassa ystävällinen "eläinaktivisti", joka ei yleisestä mielikuvast apoiketen ollutkaan paasaamassa, syyllistämässä tai haluamassa jotain. Muiden mielestä meidän tempaus meni huonosti, minun mielestä hyvin :) Oli hassua kun ihmiset vasta "ei kiitos" siihen kun sanoin "hyvää ystävänpäivää". Miten niin ei kiitos? Etkö halua hyvää ystävänpäivää? Kummallista. (no tietenkin ne sanoi ei kiitos sille sydämelle, jota tyrkytin)

Sen jälkeen kävin vielä Tokyokanissa etsimässä jotain "pakollista" ostettavaa, vaikka yksi mun säästömantroistani onkin kalliiden erikoistuotteiden vähentäminen. Olin silti todella maltillinen, käytin alle 30 euroa! Ei siinä, että olsiin sillä juuri mitään saanutkaan. Tietenkin jotain, ja eritysimaininnan ansaitsee vihreä tee karkit, joita ostin. Olen vastaavia ostanut äidille japanista, jotka siivousreissuillani sitten itse päädyin syömään. Aivan mahdottoman hyviä! Kunhan siis tykkää vihreä tee karkeista. Sen jälkeen menin vielä smarkettiin, kun tarvitsin perunoita illallista varten. Unohdin ostaa merkkareita, mutta muistin ne nähdessän i R-kioskin. (Lara oli ostanut omansa ärrältä, siksi muistin ärrän nähdessäni ne). En halunnut ostaa niitä kuitenkaan kalliilla, joten menin k-kauppaan. Ne oli sieltä loppuunmyyty!!! Voitteko uskoa! Maanantaina olivat tulleet ja nyt jo loppuunmyyty! Muutkin kuin vegaanit taitavat olla niihin lääpällään! Mirri, jos olet kuulolla - veikkaan että tulet saamaan oman osasi merkkareista sitten kun karkkilakkosi päättyy! Mä en kehdannut kuitenkaan lähteä ostamatta mitään (joo, mä olen sellainen), joten ostin tosi muikeita salmiakkipääkalloja. Ne on kyllä kans hyviä. Mutta kokonaan mustia ja mä halusin vähän väriä. Joten oli mentävä sinne ärrälle. Sieltä sai kaksi ussia vitosella. Eika kallista silti, vaikka olikin tarjous. Ostin kuitenkin, vaikka olisin aivan mainiosti voinut jättää ostamisen tälle päivälle, kun täytyy käydä kaupassa muutenkin huomisia leipomisia varten. No, nyt mulla on paljon karkkia. Mikä on tietenkin ihan älyttömän hyvä juttu, kun paino on noussut ihan hirveätsi ja siitä ylimääräisestä tulisi päästä eroon.

Mua on alkanut vähän pelottamaan laihduttaminen, kun olen niin innostuvaista sorttia ja sellainen ääripää ihminen. No, ehkä tää kuivuu kasaan kun tulee taas toisenlainen raisa ruoriin.

Mun tekis kauheesti mieli tehdä jotain, mutten oikein keksi että mitä. Ehkä pitäis mennä yläkertaan. Mut en tiedä mitä siellä tekis. Tää levottomuus varmaan johtuu siitä, kun aloin lukemaan oikeaa kirjaa. Se sekoittaa mun pään. Mulla oli niin levollinen olo kun kielsin kaikki tollaiset ylellisyydet elämästäni (pah! varmaan kielsin itseltäni yhtään mitään, katsonut elokuvia enemmän kuin koskaan, paisti ehkä silloin kun Poika kuoli).

Mun ehkä tekis mieli tehdä jotain nukkien kanssa, mut tiedän nyt jo miten siinäkin käy. Menen ylsö, valkaan sieltä jonkun ihanan tytön, etin sille vaatteita, en löydä mitään kivaa, sukkahousutkin in ihan mahdoton pukea päälle, hiukset on ihan sähköiset. Tulee kamala sotku ja minä kyllästyn.

Korujen kanssa ihan sama juttu, sählään ja kohellan, sotken ja tympiinnyn. Nyt tarttis jotain uutta! Tai sit meen katsomaan jonkun huonon elokuvan.

Ehkä pitäis vielä siivota vähän ennen kuin se mies tulee.

Tää syötiin eilen. Tai mä olin ainoo, joka sitä suostu lopult asyömään. Lapsille ei oikein maistunut perinteinen skotti"herkku". Keitaan blogista voittamani Haggis siis kyseessä. On ne ulkomaanelävät sitten kummallisia!

Moikka nyt! Tulkaa sunnuntaina sinne kahvilaan Sörnäisiin!! 

xoxo,

Paketteja ja ei paketteja :D ja :(

Eilen, vai toissapäivänä? mun puhelin alkoi toimimaan. Pääsin lukemaan kaikki tekstiviestit ja soittamaan ihmisille, joille en ole pystynyt soittamaan sen tähden, etten ole pystynyt käyttämään puhelimen numeromuistia. soitin yhdelle ihmiselle, akku loppu kesken ja sit seuraavana päivänä juteltiin vähän aikaa ja koska mun piti mennä tunnille lopetettiin kesken kaiken ja kun mun piti myöhemmin illalla soittaa uudelleen, ei mun puhelin enää toiminutkaan :( Oli niin mukavaa, kun oli kaikki numerot käytössä ja ihmiset siinä käden ulottuvilla. Ulkopuolisuuden tunne ei ollut niin voimakas, kun mitä sen on tässä puhelittomana ollut. Tai siis onhan mull apuhelin, mutta se toimii niinko lankapuhelimet toimi, eli siihen voi vastata ja voi soittaa niihin numeroihin mitkä sulla on jossain ylhäällä. Nyt se aina välillä näyttää joitain elpymisen merkkejä, hetkittäin. Eilen sain sen tuunin ajaksi äänettömälle ja sit en saanutkaan enää ääniä takas. Ja se vasta syvältä oli sollut, että se olis jäänyt vielä äänettömäksikin. Eli pystyisin vastaamaan ainoastaan silloin, kun näen että se soi...

Tänään aamulla se toimi sen verran, että sain äänet takas päälle. Ehkä se ei muuten tykkää kylmästä ilmasta, ihan niinko mun pyöräkään! Olenko siitä jo vinkunut täällä? Mun pyörä on ihan paska. C suuttuis jos tietäis että haukun sitä täällä. Siis pyörääni. On kuulemma hyvä pyörä, minä vaan pidän siitä huonoa huolta. Katinkontit. Silloin kun mulla on ollut ns. yksinkertaiisa pyöriä, en muista että ne olis koskaan tolleen jäätynyt. Nyt mun pyörä tekee siis sitä, että se jäätyy ja jäätyessään polkee vaan tyhjää.  Pääsen sillä kouluun (koska olen ottanut pyöräni hyvissä ajoin sisälle sulamaan) ja koulusta pääsen tuurilla kotiin, jos onnistun polkemaan tauotta koko matkan. Se nimittäin ensimmäisen polkaisun toimii, mutta jos hetkeksikään pysähtyy polkemasta se aloittaa sen tyhjän polkemisen. Kuulostaa paljon helpommalta kuin oikeasti on. Ja must aon tullut siinä mestari. Enkä ihan kauheasti mene edes punaisia päin, vaan ennakoin ja pyörin ympyröitä ja vaihtelen reittiä. Yhdessä kohtaa on todell ahaastavaa, kun siinä on melkoinen pomppu. On vaikeaa mennä pompun yli, tai laskeutua sitä samalla polkien koko ajan, mutta olen oppinut tekemään senkin.
Välillä se tyhjän polkeminne on alkanut jo koulun pihalta, siihen ei siis oikeasti vaadita kuin lähdössä epäonnistuminen ja sit mun pitää taluttaa koko kotimatka (n. 2,5 km?) ja se on tosi mälsää. Ja silti menen sillä joka ilta kouluun. Pitäis viedä se korjattavaks, mutta kun kaikki rahat mennyt noihin nukkeihin ja siihen samperin lämmityssoktuun. Ärsyttävää.

Paketeista. Tänään tuli yllättävä paketti Vaasasta!! *sydän* Nämä oli oikeasti Pinkkikselle, mutta paketin sisältöä ryntäs heti lauma pieniä isopäisiä tyttöjä tutkailemaan ja omiansa viemään...että voipi olla , että osan tulette näkemään muissa yhteyksissa otetuissa kuvissa. Ne miniatyyrit, joita mulla yleensä nukketalossa käytössä on ihan hivenen pienempää kokoluokkaa ja nää on ihanan kookkaitta, sopii just hyvin tollasiin amerikkalaistyyppisiin herkkuihin. Hampurilaisen kuuluu olla iso! Kiitos Inkeri!!

Tuli myös pakettikortti jostain, mikä on tulossa Taiwanista. En yhtään muista mitä siellä vois olla. En siis yhtään. Ihan kummaa. Tällä viikolla tullut siis melkeinpä päivittäin jotain tosi kivaa, mutta ei siltikään sitä yhtä, jota kaikista eniten olen odottanut. Eilen ja tänään aamulla käyttänyt vielä kaikki silmäripsi-toivomukset ja tikkaiden kiertämiset (jouduin tekemään melkoisen mutkan, kun tien yli kurottautui sellainen nosturikori, ja kun ei tikkaiden, joksi se tietenkin luetaan, ali saa mennä), että Martha saapuisi tänään (niin olisin halunnut ottaa sen mukaan huomiseen Blythe miittiin), mutta ei. Ei auttanut. Nyt täytyy miettiä huomiset seuraneidit uusiksi. Tietenkin otan Nanan (koska on sen kuukausikin) ja Alexin, koska se on niin upea, mutta kenet muut?? Niin, siinäpä vasta pulma.

Sain just sähköpostia Animals Asialta. Ovat tässä kuussa saaneet tarhalle kuusi uutta asukkia. Mikä on aina tietenkin ihan maailman paras asia. Mutta ne kuusi uutta eivät tietenkään tulleet sinne mitenkään erityisen hyvässä kunnossa. Ja nyt olen sitten itkusta turvonneena ja silmät kirveltävinä täällä puhumassa teille nukkeongelmastani. Ehkä se on vaan sitä, kun maailma on niin kamalan synkkä paikka niin täytyy suojata itseään muovimuurilla?

Jos joku blogini lukijoista haluaa osallistua keräykseen näiden ihmeellisten eläinten auttamiseksi, tässä linkki Animals Asia Käytössä täytyy olla Paypal tili. Ja jos jollain ei ole sitä tiliä, mutta haluais tehdä lahjoituksen, niin voin kyllä auttaa asiassa. Ottakaa silloin yhteys sähköpostitse pinkkisfun(at)gmail.com. Mä en tiedä miks, mutta siitä lähtien kun näistä karhuista olen ensimmäisen kerran lukenut, on niiden asia mennyt ykköseksi Viipurin Koirien ohella.

Loppuun jotain vähän kepeämpää. Eilen aloin tekemään ehkä maailman hienoimpia koruja. Niissä siis vielä paljon hiomista, mutta alku jo hyvin lupaava. Ja näistä korujutuista mulle tuli mieleen, että luoko luovuus levottomuutta, vaiko luoko levottomuus luovuutta? Mulle nimittäis tulee aina niin sellainen levoton olo näistä kaikista innostuneimmista jutuista. Siis kun vaikka jotain Pinkkistä teen oikein tunteella (siis tosi innostuneesti - uudet kankaat tai koruosat usein aiheuttaa tätä), luovuus kukkii ja silleen, niin silloin mulle tulee kaikista voimakkaimmin sellainen olo, että meen niin lujaa, ettei jalat muuta kuin hipaise maata, ajatukset laukkaa ja törmäilee pään sisässä toisiinsa. Niinä hetkinä muuten noi nuket auttaa, siis uusi nukke vähän pysäyttää. (miten ihmeessä musta on tullut tälläinen, näin materialistinen) Vaikka ehkä kyse ei olekaan just materiasta, vaan siitä innostumisesta, johonkin pitää suunnata kaikki tämä energia ja sit kun se oikein läiskyy yli, niin silloin tarvitaan jotain muuta ankkuriksi? No, ihan kohta mulla on se lääkäri.

Tää on ihan superhieno! Kuvassa liima on vielä märkää, kuivuttuaan se asettu paremmin tohon alustaan ja noi pallot erottuu paremmin. Aivan mielettömän ihana. Tein toisenkin, lumimaiseman, mutta siinä on kaksi peuraa ja ehkä niille tuli sit vähän ahdasta tai jotain.

Taas tätä! Blogger itse kääntelee näitä kuvia. Grr. Sormuksista on tulossa ehkä maailman hienoimmat. Nyt ne on siis vasta pohjat, mutta tohon kimalteeseen aion liimata ainakin pupuja. Noista isommista tulee tod.näk. kaulakoruja, mietin, että pitäis keksiä toisenlaiset ketjut, ehkä jotain nauhaa?, eikä niitä aplloketjuja, joita yleensä käytän.

Kuukauden kalenterityttö Nana pelaa pleikkarilla Skipperin kanssa. Skipper on ihan ylivoimainen ja sekös Nanaa kismittää. Huomatkaa sen (nanan uusi mekko! Vaikka huomionarvoista on kyllä myös Skipperin asu, se on yksi hienoimmista stock -vaatteista, eli siis nuken mukana tulleista asuista. Tuli toisena vaatteena Marabelle Melodyn mukana, sillä oli siis kaksi asua, kun se oli Anniversary nukke)

Tänään tulossa mielenkiintoinen päivä! Yhdet kemian tehtävät tulee tehdä palautuskuntoon, sitten Kallioon/Alppilaan/Sörnäisiin, ensin kirppikselle, Punnitse & Säästään, minikauppaan, Animalian koiraryhmän kokoukseen ja sit vielä neiti Salaman kanssa syömään :D

Kaikkea kivaa myös teille!! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Tiedän, että ne on tosi ärsyttäviä.

xoxo,

Keräilystä ja jostain

Hitto, äsken kirjoittaessani vastausta eiliseen kommenttiin sain jonkun idean josta postata, mut sit kävin katsomassa kuvia pupuista ja unohdin sen asian. Ja vaikka kävin lukemassa vastaukseni uudelleen, ei siltikään tule mieleeni mitä ajoin takaa. Siis varmasti liittyi nukkeihin, harrastukseeni joka jälleen lähtenyt lapasista. Mutta eikö se ole ulkopuolisesta aika hassua? Ja niin kauan kun hoidan velvollisuuteni eikö se ole aivan se ja sama mitä rahoillani teen? Lapsilla riittää puhtaita, ehjiä vaatteita, ei niin että aina niiden jotain uutta halutessa jotain ostaisin, vaan ennen kaikkea tarpeeseen. Saavat viikkorahaa, terveellistä ja täysipainoista ruokaa, kirjoja ja leluja, koirilla, pupuilla, linnuilla ja oravilla ruokaa, laskut maksettuna - ja kun en kerta itselleni mitään muuta osta, niin enkä sitten saisi vähän hullutella ja ostaa leluja. Eikä tätäkään ikuisuuksia kestä, saa nähdä mikä on seuraava kiivaan keräilyn kohteeni! Jospa mä nyt vaan luopuisin tästä selittelystä ja antaisin teidän ajatella näistä jutuista ihan niin kuin itse haluatte. Sovitaanko niin?

Ärsyttää, kun postin kulku on niin älyttömän hidasta joulukuussa. Odottelen paketteja (joululahjoja, koruaineksia ja nukkeaarteita) ja C:kin odottelee omia tilaamiaan ja niissä vaan kestää ja kestää! Yhdestä tilauksesta laitoin sähköpostia, kun ei ollut mitään kuulunut ja sieltä tulikin tieto, että paketti on noudettavissa heti, olivat vaan unohtaneet ilmoittaa lähtyksestä minulle...grrr! Välillä ärsyttää kun vegaanina pitää olla lojaali vegaanisille yrityksille ja sit kun niitä yrityksiä on niin vähän, ettei oikein voi "jaloillaankaan äänestää" ja sit vaan on jumissa vähän niin ja näin toimivissa paikoissa. Tähän sanottava, että yks mikä on toiminut ainakin minulla täydellisesti aina, on helunanetti! Vaikkakin kyllä enimmäkseen käyn paikan päällä, enkä ole kuin kerran tai kaksi tilannut netistä jotain.

Vielä vähän vikistävää ja sit toivottavasti keksin jotain hauskempaa. Kemia! Ette voi uskoa kuinka solmussa olen taas opiskelujeni kanssa! Ihan kamalaa!!! Reaktioyhtälöt, niiden kirjoittaminen ja tasapainoittaminen ja määrien laskeminen. Ja oikeesti ne on ihan helppoja, niissä vaan pitää olla tarkka, huolellinen ja semmonen kirjanpitäjä. Enkä minä ole niistä yhtikäs mitään! Opiskelu/lukeminenkin tapahtuu numeroita seuraamalla. Siis kappaleessa on varmaan enemmän numeroita kuin kirjaimia ja miten sellaista pystyy lukemaan? Sen takia ei matikan etäkurssikaan toiminut, kun en päässyt ekaa lukua pidemmälle- ei vaan pysty lukemaan numeroita, tai numeroihin liityvää tekstiä. Ja nyt olis PAKKO. Luen samanaikaisesti kemian kertaus/syvennys -kirjaa ja sielläkin on sattumalta just siinä kohdassa jos nyt olen niin atomimassoja ja ainemääriä. En vaan kykene! Tietenkin ensimmäinen askel olis se, että muuttais vähän tota asennetta! Totta hitossa kykenen! Ja hyvin kykenenkin. Ehkä kaiken nukkevoivottelun sijaan voiskin piirrellä niitä numeroita paperille.

Koko tämä opiskelutouhu on oikeasti vähän virkistänyt meikäläisen aivoja. Tunnen itseni paljon skarpimmaksi. Nyt kun opiskelen historiaa ja sitä yht.kuntaoppiakin, niin nyt olis hyvä hetki pelata Trivial Pursuitia :) Äkkiä, ennen kuin kaikki unohtuu! Oikeasti mä olen edelleen hyvin sivistymätön ja ihan yhtä pahvi kuin aina ennenkin :( Mutta ehkä luottamusta omiin tietoihin on vähän enemmän. Hassu juttu, itseluottamuksella on iso osa niin monessa taitoa vaativassa harrasteessa. Oikeesti, silloin kun vielä ratsasti, niinä aikoina kuin luotin omiin kykyihini ratsastin sata kertaa paremmin kuin silloin kun jännitin/pelkäsin, vaikka taidot oli aivan samat. Hassua. (mun on ihan pakko leijua yhdestä tyhmästä nippelitiedosta. Ekalla bilsan tunnilla käsiteltiin ihmisten leviämistä afrikasta muualle maailmaan ja sitä, miten pohjoisempaan päästessä ihmisen värin oli muututtava. Miksi? Mä arvelin tietäväni ainakin yhden selityksen sille - siis ihan omaa päättelyä, mutten uskaltanut sanoa sitä ääneen, kun se oli ikään kuin oma keksintö. Ja se mun juttu oli oikein. Ihmisen värin oli vaalennuttava D-vitamiinin tähden. Ja mä tiesin sen! Koska olen lukenut, että tummaihosten D-vitamiinin saanti pohjoisilla leveysasteilla on aivan liian vähäistä, siis ainakaan ne ei saa sitä tarpeeksi auringosta.)

Nukeista. Te, jotka seuraatte säännöllisesti blogiani, olete ehkä huomanneet minun puhuvan "graalin maljasta" tai "pyhästä graalista". Nukkemaailmassa tätä termiä käytetään kuvaamaan sitä unelmien tyttöä, josta pitkään haaveillaan, joka on harvinainen/kallis/hankalasti saatavissa/tms. Mulla on ollut sellaisia unelmien tyttöjä aika montakin, MUG (margo, se kiharahiuksinen) oli ensimmäinen todellinen graalin maljani, jonka loppuvuodesta sitten itselleni hankinkin. Siitä jotenkin havahduin siihen, että niitä unelmien tyttöjä voi oikeasti saavuttaakin, joten aloin metsästämään muita aiemmin haaveilemiani tyttöjä.  Ehkä ihan ensimmäisiä unelmatyttöjäni on ollut PDAm, Prima Dolly Amaryllis, yksi harvoista (ainoa?) vihreätukkaisista tytöistä. Ja minä löysin mielestäni todella hyvän "tarjouksen" juuri tästä tytöstä! Nyt Amaryllis on matkalla uuteen pohjoiseen kotiinsa. Onneksi sillä on noin vaalea iho, ettei tule ongelmia D-vitamiinin kanssa ;) Näillä nukeilla on muutamia (4-5?) erilaisia kasvotyylejä/muotteja, minun nukeikseni enimmäkseen on hakeutunut tosi söpöillä kasvoilla varustettuja tyttöjä, mutta kesällä ostin ensimmäisen SBL-tyttöni, jolla onkin vähän tommoinen hmm...jollain tapaa kiltin kujeileva ilme ja nyt olen melko koukussa just näihin tyttöihin, ja melkeinpä kaikki, varsinkin ajatuksella, eikä vaan ekstempore hankitut  uudet tytöt on just tätä tyyliä. On se vaan niin kaunis. Ajattelin, että sen nimeksi tulis Kat.       
Tämä oli siis se iloinen asia. Mun tilaamallani tytöllä ei tule omia vaatteita mukana, mutte en sure sitä juurikaan. Noi sen hiukset! Ja sit silmien väri, varsinkin just toi joka näissä kuvissakin sillä on. Lisäksi on tavalliset sininen, vihreä ja oranssi, mutta erikoista niissä on se, että sininen ja vihreä, jotka perinteisesti ovat ne värit, jotka katsovat sivulle, ovatkin nyt ne eteenpäin katsovat.

Eilen käytiin vihdoin ja viimein hakemassa tehosekoittimeen lasikannu rikkimenneen tilalle! Ja sit ei saatukaan sitä terää sinne sisälle. Soiettiin liikkeeseen, josta se kannukin haettiin ja sieltä neuvottiin miten sen saa laitettua paikoilleen. Minä en osaa ottaa ohjeita vastaan puhelimitse, tai siis kuuloon perustuvia ohjeita. En vaan osaa. En ajo-ohjeita enkä mitään muutakaan. En osaa. Enkä siis ottanut nytkään, kun se kertoi mihin suuntaan piti vääntää pohjassa olevaa siipijuttua. Ja nyt se teräsysteemi on rikki. Kun väännettiin väärään suuntaan. Että silleen. Nyt täytyy sitten hankkia uudet terät. Sauvasekoitin, joka ollaan jo kertaalleen vaihdettu uuteen takuuajan puitteissa, on ihan syvältä. Se ei varmasti kestä enää kovin pitkään, ennen kuin siitäkin moottori menee, eikä kyllä yhtään huvittais palauttaa sitäkin.

Lasikannunhakumatkalla käytiin myös Pasilan kirjastossa - pojat! Kyllä siellä on paljon kirjoja!! Paljon luettavaa kassissa suunnattiin sitten vielä Veganissimoon syömään. En muista ruoan nimeä, mutta maukasta kikhernehöttöä se oli. Tosi hyvää! Meillä oli tietenkin ruokalukemista mukana ja luettiin sitten syödessämme ja se nauratti Animalian porukoita, jotka myöskin olivat Veganissimossa syömässä :)

Ei sitten muuta, nyt on mentävä kun on bilsan läksyt ja kemiasta niitä reaktioita! Ja ehkä myös tuore Modern Family!

Joulukortit jäi lähettämättä, mutta keksin eilen illalla, että tehdään niin kuin kaikki vastuulliset yrityksetkin tekee, eli lahjoitetaankin kortteihin aiotut rahat hyväntekeväisyyteen, joten ostin 10 kpl hedelmäisiä jääkuutioita Aasian karhuille *sydän* ja lähetin s.postilla terveiset ystäville. Kaikkien s.postiosoitetta mulla ei ollut, mutta karhut saivat herkkunsa joka tapauksessa :)

Jotta sellaista! Harrastaako/kerääkö kukaan lukijoista mitään "hupsua" (leluja, pörröisiä asioita, irtonukkaa tms.)?  Musta olis tosi kiva kuulla muistakin aikuisista, jotka ovat välillä vähän vähemmän järkeviä!!

xoxo,

Raha-asiaa ja Hyvis-postaus

Vaikken asuntolainaa ylimääräistä lyhentelekkään, voin silti hehkuttaa sen olevan nyt alle 150 000 euroa. Aika kamalaa siltikin. Eikä raha-asioista varmaan näin sais puhua. Soo soo.
Luottokortissa nyt vähemmän kuin kuukausirajani on. Ihan käsittämättömän hienoa. Paitsi. Just rapsahti reilu sadan euron meno sinne, kun sponsoroin aivan ihanaa Suzette-pupua. Oli niin kiukkuisen ja sitä kautta meidän Hyrrän näköinen, etten voinut vastustaa kiusausta :)

Siihen meni reilu 80 euroa ja Petan jäsenmaksuun sit reilut 20 euroo. Pinkkis ei voi antaa mitään, kun ainoa asiakas viime kuussa ei ole vielä maksanut laskuaan. Pinkkis antaa toistaiseksi 10 % rahoista, jotka tililleen päätyy, ei siis voitoista (kun eihän niitä edes ole!! hahaha - säälittävää), vaan rahasta, joka tilille maksetaan. Ja tämä alkoi vasta viime kuussa. Muistaakseni. Ihan sama. Haluaisin antaa hyväntekeväisyyteen amerikkalaisten oppien mukaan 10 % tuloistani, mutta se tuntuu kyllä ihan mahdottomalta, en siis millään raaski. Mutta on minulla tähän puolusteluja, haluatteko kuulla? Jos ette, niin hypätkää seuraavan yli. Hop!

1. Me täällä suomessa maksetaan veroja paljon enemmän kuin jenkeissä, ja ikään kuin niillä rahoilla tehdään hyväntekeväisyyttä, kuten vaikka tuetaan lihateollisuutta ja maksetaan kansanedustajien taksikulut.

(miks tää teksti jää näin?)

(ihan sama)

2. Jenkeissä saa jotain verohelpotuksia tehdessään lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, suomessa ei tod.

3. Yritän kasvattaa omaa auttamispottiani myös antamalla aikaani ja yrittämällä värvätä muita mukaan (täällä plokissa: olen saanut ainakin yhden teistä tekemään lahjoituksen Save a Bunny järjestölle ja Mirrin ja Satun liittymään Animalian jäseniksi! Hip hei! Hyvä minä! Oikeesti toivon, että joskus nää mun hyvis-postaukseni innostais muitakin tekemään lahjoituksia.)

Siinä mun kootut selitykseni.



Huh! Pääsin eroon siitä! Ahdistavaa. Eilen taas hetkena ikaa väkertelin yhtä skräppisivua. En saanut valmiiksi. Enkä löytänyt mitään, jolle olisin voinut tarjota uuden, ehkä paremman elämän kirppiksellä. Tulen töistä nykyisin niin myöhään ja nälkäisenä kotiin, että syön aina ihan liikaa ja loppu illan pyörin maha turpeana, enkä saa mitään aikaiseksi ja sitten onkin jo mentävä nukkumaan. Onneksi saan nykyiisn nukuttua taas normaalisti, eli todella hyvin.

Pyöräilin tänään todella kiukkuisena töihin, rähisin ainakin kahdelle tampiolle, jotka kävelivät (huom! Kävelivät) pyörätiellä (huom! Pyörätiellä). Samperi soikoon, niin ku tuolla ei olis muutenkin tarpeeksi vaikeeta edetä, ilman että taliaivoit lompsii missä sattuu. Muistutus kaikille: Suomessa on oikean puoleinen liikenne, poikkeus tähän jos jalankulkija etenee maantietä pitkin, silloin ja vain silloin tulee hänen kulkea tien vasenta reunaa. Kun taas kulkiessaan kevyelle liikenteelle tarkoitetulla tiellä, tulee jalankulkijan kävellä oikeaa reunaa. Usein kevyenliikenteen väylät on jaettu niin, että pyöräilijät käyttävät ulointa reunaa (eli siis autotietä lähinnä olevaa) ja jalankulkijat (joihin myös koiranulkoiluttajat lasketaan) taas sitä reunaa, joka autotiestä kauempana. Ja näillä pienoisteillä noudatetaan myös perussääntöä, eli kuljetaan oikeaa reunaa. Näillä ohjeilla kaikkien on huomattavasti mukavampi ja turvallisempi liikkua Suomen tuhansilla teillä. Mitä enemmän kulkijoita, sen tärkeämpi on muistaa nämä säännöt. Ja kyllä, arvon nuoriso, tämä ohjeistus koskee myös teitä.

Mä en tiedä miks mä oon aina niin kiukkunen. Tai sen tiedän miks tänään olin niin erityisen kiukkuinen, mutta noin yleensä. Ehkä mä vaan olen sellainen kiukkuinen luonne.

poistettu jotain-------------------FB:sta tulikin mieleeni - luin hesarin nyt liitteestä jostain Parviasesta. En muista enää etunimeä. Se on joku julkkis? Mä oon niin kaikesta tärkeestä ja merkittävästä pimennossa! No, onneks mä sentään Tuksun tiedän. Mut nyt kun ei ole telkkaria, ei ole facebookissa, ei käy kampaajalla, jonne tulis 7-päivää lehti niin ei tiedä tärkeistä tapahtumista yhtään mitään. Eikä mulla ole sellasia kavereitakaan, jotka näistä julkisuuden valokeilassa viihtyvistä nuorista ja kauniista naisista puhuis, ni mä en oikeasti kuule niistä mitään. Mä vaan skräppään ja kasvatan ituja.

Moi nyt. Unohdin ottaa herkkuja mukaan, nyt olen syönyt jo kaikki pähkinäni ja kuivatut hedelmät. Ankeeta. Kotona olis ollut suklaata ja ameriikasta asti lähetettyjä yli 400 kalorin keksejä.

ONNEKSI ON PERJANTAI!!!

Säästövinkki: Peruuta lehtitiluaksesi ja lue kaikki oleellinen Pinkkiksen plokista.

♥ Raisa

Heipp-o!

Ei mitään askaa. Olen iltaisin skräpännyt, vaikkei se kauheasti ole jaksanut innostaakaan. Saanpahan ainakin jotain tehtyä. Ja on se siis ihan hauskaa, mutta puuttuu semmonen tekemisen palo. Edelleen teen siis sitä Pinjan ja mun Tokion reissua, siinä on paljon tekemistä.

Sain taas yhden teen käytettyä loppuun ja omenahillopurkkejakaan ei ole enää kuin kaksi. Mansikka- ja mustikkahilloa on aika paljon, mutta uskon, että nekin tulee ennen seuraavaa satoa syötyä. Joka tapauksessa teen loppuun juomisesta tuli hyvä olo J Reagointini siihen kertoo ehkä jotain siitä, millaisessa tuhlailevassa perheessä olen kasvanut: meillä oli kotona useampia pakastimia, joihin ostettiin parasta ennen päiväyksensä ohittaneita tuotteita, kuvitellen, että pakkasessa ne säilyis ikuisuuden. Mä joskus löysin jonkun juuston joka oli yli kymmenen vuotta vanha ja kun halusin heittää sen pois mulle suututtiin. Ja meidän jääkaapissa oli AINA jotain pilaantunutta ja muutenkin se oli aina ihan tupaten täynnä ja jotain valunut niille lasisille tasoille. Eikä me saatu siivota sitä, tai siis heittää mitään pois. Ehkä mun vanhemmat olikin jotain tutkijoita, jotka tutki erilaisia homesieniä…pointti siis se, että olen kasvanut kodissa, jossa uutta ostettiin vaikka vanhatkin oli käyttämättä, kaikki vaan tungettiin kaappeihin… ja nyt siis iloitsen siitä, että jotain oikeasti käytetään loppuun J

Töissä on kamala kiire, stressaa kauheesti, että olenko nyt varmasti tehnyt kaiken mitä pitkin, ettei vaan tulis sanomista. Ja sitä tulee joka tapauksessa. -------------------------------------------------

Kaaos on taas tullut kylään. Yritän epätoivoisesti etsiä asioita, jotka ei kuulu meille vaan kirppikselle, mutten raaski luopua mistään, vaikka kaikkea onkin niin kauheesti. Haluaisin pistää ne ei-niin-tärkeät -ponit pois, mutten millään raaski! Mähän en enää siis kerään muita kuin niitä poneja, jotka muistan lapsuudesta. (Merihevosponeista en muista mitä mulla oli, niistä kaikki käy). Mutta aiemmin ostin kaikki mitä edullisesti käsiini sain. Nyt ne vaan lojuu jossain korissa, tai ainakin ne jotka ei mahtuneet portaikoin pilvihyllyille. Tärkeät ponit on makkarissa, pilvihyllyillä. Kaks alinta hyllyä on kyllä tyhjennetty rumasti kirjahyllyyn kirjojen päälle turvaan, Kenai toisen niistä hyllyistä jo rikkoi, onneks jätti ponit rauhaan. Nii, mutta sitä roinaa on taas ihan kasoiksi asti. Tosi ärsyttävää. Eikä mua tarpeeksi hotsita käyttää aikaa siihen karsimiseen. Kun ei mua mikään muukaan oikein innosta. Onneks on kohta se loma. Ens viikolla vaan kaks päivää töissä, kun loput kolme oon kurssilla. Ihq.

Tänään tuli tili J Visaa on maksettavana enää vaivaset 7 ja puol sataa! Marraskuussa oli n. 3250 (oli iloisesti mennyt yli luottorajan). Ihan kiitettävästi olen saanut sitä kutistettua! En ole vielä kaikkia säästöjä siirrellyt omille tileilleen, teen sen ehkä vasta huomenna. Tosi kiusallista, mutta tämän kuun hyväntekeväisyys jää ihan minimiin. Mä postaan siitäkin varmaan sitte huomenna. Toisaalta voisin kyllä Paypalin kautta laittaa vaikka sinne pupupaikkaan ja sappikarhuille, niin ne rahat ei poistu mun tililtä, ainoastaan luottokortin saldo kasvaa. Ja se ei sinäänsä haittaa, kun siellä on muutakin maksettavaa vielä. Täytyypä miettiä. Olisko kenelläkään muuten suositella joitain hyväntekeväisyyskohteita? Mä mielelläni ottaisin joitain uusia mun listoille, jos vaan on sellasia, joista mä itse lämpeen.

Pyöräily on ihanaa kun on näin hieno ilma! Paitsi, että eilenkin ajoin tulvivalle jalkakäytävälle ja paniikissa pistin molemmat jalkani sinne jäiseen veteen.

Lapset on isällään, joten meillä syödään popcornia päivälliseksi. Oli meillä kyllä muutakin ;)

 Säästövinkki: Tee kaalilaatikkoa!

♥ Raisa

Hyvispostaus

Tämän vuoden ensimmäinen Hyvis-, eli hyväntekeväisyyspostaus. Tässäkin nyt pienoista nuukailun makua, vaikka ihan oikeasti sitä se ei ole.
Varsinaisen rahalahjoituksen sijaan kyseessä on nyt järjestöihin liittymisestä. Minun omat kohteeni ovat:
Fauna
Animalia
Maan ystävät
Vegaaniliitto
Hop! Meinasin unohtaa!!! Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä, ehkä. Mikä on ja mikä ei? Liian syvällistä! Joka tapauksessa, liityin Vihreisiin!! Tarkasti ottaen Vihreisiin Naisiin. Nyt olen poliittisesti aktivoitu. Hauskaa! Tunnen itseni tosi viisaaksi ja vakavaksi.

Petaa vielä harkitsen. Olen pari vuotta ollut jäsen, mutta niiden aggressiivisuus häiritsee minua. Vaikka siis ehdottomasti hyvää työtä tekevät. Kyllä mä varmaan sen jäsenmaksun maksan.

Lahjoitus tapahtuu tällä kertaa tavaran muodossa sinne Hesylle. Mä eilenkin suoraan töistä tultuani aloin käymään keittiön laatikoita läpi. Laitoin pois paljon japani-ihanuuksia, joita mä olen ostanut ihan vaan sen takia kun ne on niin ihania ja olen miettinyt, että jos joskus laittaisinkin lapsille eväät kouluun tai johonkin, siis jotain itse tehtyä ruokahommelia. Lapset on nyt 10 ja 12, ne ei varmaan kauheesti innostu pienistä ankkatikuista tai muista tökättynä soijapyöryköihinsä. Joita mä en siis koskaan ole edes laittanut niille evääksi yhtään minnekkään...voi minua. Totesin kuitenkin, että jos mä löytäisin niitä mun aarteita kirppikseltä, mä varmaan kuolisin onnesta...keittokirjojakin laitoin pois, kun tajusin, että en ole sellainen, joksi itseni haaveilin niitä kirjoja ostaessani. Edelleen on paljon lisäkarsittavaa, mutta en halua mennä vielä tämä pidemmälle. Seuraavallekin kierrokselle täytyy jättää jotain :) En kuitenkaan ole vielä lopettanut tätä kierrosta.
Tuntuu uskomattoman hyvältä karsia tavaroita. Ne, jotka päättää jättää vaikuttaa paljon hienommilta kuin aiemmin. Vaatekaappia katsoin pintapuolisesti...voi kuinka sielläkin on paljon sellasta, jota olis kiva käyttää jos vaan olis sellanen ihminen joka niitä käyttäis...ja miks ihmeessä mulla pitää olla n.25
t-paitaa?
Yöllä näin painajaisen, jossa laskuja (liittyen keittiön lattiaan) vaan kasaantu ja kasaantu. Muistan huutaneeni sille miehelle, joka niistä oli vastuussa ihan hulluna. Se oli kamalaa. Toisessa unessa puput säikähti jotain ja Sokeri haukahti niin kuin koira, mutta tuli kuitenkin minulta hakemaan turvaa. Se oli ihanaa :)

Säästämisestä vielä, uudesta lempparistani :) Mihin mä säästän? Mitä tarkoitusta varten ihmiset ylipäätään säästää? Säästetäänkö, että sitte päästään törsäämään? Säästetään, että päästään kuitenkin loppupeleissä käyttämään ne rahat? Mulla on alkuun ihan konkreettisia tavoitteita: pienten lainojen pois maksu, pienillä tarkoitan siis luottokortti-, opinto- ja joustoluottolainaa. Ainoastaan opintolaina näistä on oikeasti pieni, 109 euroa :) Aion käyttää kesään asti lumipallo efektiä ja sen avulla maksaa noi em. lainat pois ja siitä edelleen jatkaa lumipallon pyöritystä kohti isompia lainoja. Aika ajoin (3 kk välein) siirrän vastaavan "ylimääräisen" lyhennyssumman pian avattavalle tilille, johon en hanki korttia enkä nettipankkitunnuksia, talletuksia pystyn tekemään netistä, mutta nostot vain ja ainoastaan konttorista. Sinne on tarkoitus kerätä turvarahasto, jos ja kun jotain taloudellisesti kamalaa tapahtuu. Summa minkä sinne aion on kyllä niin iso, että se vähän hirvittää...kyllä tämä tästä. Nyt katse kohti tyhjää luottokorttia ja olematonta joustoluottoa!

Mitä sillä kaikella säästyneellä rahalla sitten aion tehdä? Totuusta on se, ettei sitä rahaa siis ole yhtään sen enempää kuin muulloinkaan, eli ei sitä huimasti säästöönkään saa, mutta (iso MUTTA) nyt opettelen käyttämään pakollisten menojen jälkeen jäljelle jäänyttä summaa fiksummin ja myös maksan pois niitä etukäteen käytettyjä rahoja. Ja tietenkin säästämään. En pyri elämään säästeliäämmin ihan vaan säästämisen ilosta, vaikka totuuden nimissä mainittava, että kyllä siitäkin kiksejä saan, vaan ehkä enemmänkin, ainakin näin alkuun, kääntääkseni hillittömän kulutuskelkkani suuntaa johonkin turvallisempaan. Tiedostan, että sisälläni edelleen asuu kohtuuton kuluttaja, joka janoaa päästä matkustamaan, sillä ulkomailla minulta unohtuu kaikki varovaisuus mitä rahankäyttöön tulee ja minun on ostettava kaikki, mikä vähänkin kivalta näyttää, sen "järjen äänen" suomin turvin, joka korvaani kuiskuttaa, että tätä et myöhemmin saa, kuinka paljon tämän ostamatta jättäminen harmittaakaan sitten kotona...joten on onni, ettei minulla ole vielä säästössä tarpeeksi mitään matkaa varten. Säästämisessä saatan olla konkari, mutta kohtuudessa olen vielä raakile.
No hups! Tulipa taas kaunosieluista tekstiä, kun mun piti todistella, etten säästä päästäkseni kunnolla törsäämään. Vaikka sitä aina välillä ajattelenkin. Olen oikeasti huolissani siitä, että mitä seuraavalla kerralla Japaniin matkustaessani siellä voisin tehdä, jos pääosassa ei olekaan kaupoissa kiertely. Samaa mietin kun sinne ekaa kertaa menin, pääosassa silloin Hello Kitty. Yritin saada itseäni innostumaan itse Japanista, kulttuurista ja sellaisesta yleisesti hyväksyttävästä, ei niin pinnallisesta. Lopulta onnistuin siinä niin, että minusta tuli japanifriikki. Edelleen pidän maasta kovin, mutta vegaaniuden myötä sädekehä saarivaltion ympäriltä on hälvennyt. Hargs! Asiaan!
Säästökohteeni:
1. Ennakkoon eletyn elämän takaisinmaksu
2a. Koko perhe Jenkkeihin sukuloimaan ja hulluna törsäämään. Eikä!!! Sukuloimaan ja hillitysti Amerikan ihmeitä ostelemaan ja Michael's askartelukauppaan visaa vinguttamaan! EIKÄ!!! No, Jenkkeihin kuitenkin.
2b. Asuntolainojen ylimääräiset lyhennykset (nyt kun korot on vielä matalat tämä on hyvin palkitsevaa)
2c. Turvarahasto, josta voi käyttää rahaa talouskatastrofeihin (kirjoitin ekalla kerralla oikein! Mutta jouduin vähän hidastamaan ja miettimään)

Siinä noin viidelle vuodelle suunnitelma :) Joskus toiste siitä, miten tähän suunnitelmaan päästään.
Sain eilen Perintäkirjeen! Vakuutusyhtiöni (pian entinen!) Tapiola ei vieläkään maksanut keittiön vesivahingosta tullutta korjauslaskua. Todella rasittavaa. soitin sinne tietenkin heti aamulla, oikea henkilö ei juuri silloin ollut paikalla, luvattiin jättää soittopyyntö. Mä tietekin laitoin verkon kautta palautetta ja toisessa viestissä pyysin saada tietooni kaikki vakuutukset, jotka mulla Tapiolassa toistaiseksi on. Sitten otin yhteyttä (s.postitse) Svea Perintään, kerroin kärsimästäni vääryydestä, hermostuin entisestään viestiäni kirjoittaessa, niine ttä lopulta laitoin kopion vielä Tapiolan toimarille. Vaikka olenkin ihan hassun näköinen vaaleanpunaisen tukkani ja värikkäitten vaatteitteni kanssa mua ei siltikään kannata pitää täysin vaarattomana. Kerran laitoin palautetta baarista, jossa oli mielestäni huono dj. Tokkopa sillä mitään painoarvoa on, mutta olen kyllästynyt pelkästään äänestämään jaloillani. Haluan, että ainakin osa tietää miksi asiakkuuteni vien heiltä pois.

Ei kai sitte muuta. Mjau!

♥ Raisa

Aktivismista ja täydellisestä ponchosta

Ostin törsäysreissultani Ruohonjuuresta ramen nuudeleita, syön nyt niitä, mutta perinteinen kuumaa vettä päälle ja parin minuutin odotus ei kypsentänytkään niitä ja nyt ne on sitten vähän turhaninkin al dente. Pöh ja pah! Onneks mun babyporkkanat on makoisia. Uusi työkaveri tarjos mulle aamiaiseksi puolikkaan sen kana-lihamöykkytortillasta. Ei kelvannut. : /

Perjantaina menin töistä (myöhässä, vaan ei oma vika, ehkä. En vaan kehdannut sanoa ylemmälleni, että täytyy mennä.) keskustaan. Ei satanut! Pupuasu päälle ja rahaa kerjäämään :) Todella yllättävää oli huomata, että olettamani kohdeyleisö, nuoret naiset (teinit ja sellaset parikymppiset) eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Tai itseasiassa olivat, siihen tuli ties kuinka monta kikattelevaa liian meikattua tyttörypästä ottamaan valokuvia. Eivätkä tehneet lahjotusta :( Tää oli oikeasti vähän pettymys. Koska niissähän meidän tulevaisuus on, no joo, niinhän se on, mutta siis noi nuoret jatkaa myös eläinsuojelutyötä ja niistä mitä minä "tapasin" ei ole muuhun kuin Paris Hiltonin fanittamiseen ja tekoripsien vertailuun. Oli siellä oikeesti ihan mukaviakin nuoria, joitain jotka jäivät meidän feissarinkin kanssa juttelemaan ja lahjoiuksiakin tekivät, mutta jotenkin noista kännykkäkameralla kuvaavista hilpeistä "kuorista" jäi sellanen paha maku. Emmä tiedä. Mulla taitaa tässä omassa aktivismissa olla meneillään joku vaihe. Pari tuntia kilistelin sitä lipasta, niin että lopulta mulle alko tuleen hartia kipeeksi. Kyllähän se alko pikkuhiljaa saamaan sisältöäkin niin, että oli painava pidellä :)

Kävin sen jälkeen Kampissa syömässä sushia (miksi ihmeessä sushi on täällä niin kallista??), Arnoldsilta hakemassa kookos-donitsit ja ruohiksessa ostamassa lisää kaikkea kivaa pukin konttiin...
Ja taas pyörä junaan ja junalla kotiin...on oikeesti tosi ihanaa ajaa rautatientorilla pyörällä. Vaikkei sais. Mut se vaan on niin hauskaa :)

Lauantaina käytiin Chrisin kanssa kirppiksellä, läheisellä jeesus -sellaisella. Se on kyllä kans niin ylihinnoilteltu paikka. Jostain hiton nenäliinasta euro, pienestä tyynyliinasta euro...ärsyttävää. Mutta löysin sieltä niin hienon ponchon ettei oel tosikaan!! Ja jsut kun olin ottamassa siitä teille kuvaa, loppu kamerasta akku, niin etten saanut ladattua koneelle niitä kuvia, joita olin jo ottanut :(

Myöhemmin kävin lasten kanssa Jumbossa. Annoin molemmille 20 euroo, että voivat ostaa toisilleen ja mulle ja Chrisille joululahjat. Mä taisin jäädä aika vähille lahjoille, kun ostivat toisilleen niin kalliit :)

Syötiin spaghettia, tomaattikastiketta ja niitä tuhottoman hyviä/kalliita soijapyöryköitä. Sunnuntaina päivällä syötiin peruna-lanttuvelliä, oli tosi hyvää. Laitoin lanttua, koska ostin joskus aikapäivää sitten sitä kolme kiloa ja totesin, että jos sitä ei pian syödä se suuttuu ja kasvattaa itselleen jalat. Su iltana syötiin keitettyä perunaa ja nakkikastiketta, jossa oli kaksi pakettia pikkupojan nakkeja. Ei ainakaan loppunut nakit kesken!

Sunnuntaina omepelin, koska olin onnistunut välttelemään sitä aiemmin niin hyvin. Mulla oli jotain yksittäisiä tilauksia, jotka piti saada kuntoon. Ne on nyt hoidettu. Sunnuntaina alkuillasta aloin tekemään leipää jouluksi, samalla lapset teki papudippiä Pinjan tämänpäiväisiin pikkujouluhin. Unohdin sen leivät, niin että joskus kymmenen jälkeen kun laskeuduin vuoreltani, totesin, että se hemmetin leipä piää vielä paistaa! Ja sehän paistuu kaksi tuntia.  Ei auttanut muu kuin laittaa herätyskello herättämään. Sain leivät sitten yöllä uunista, menin takaisin nukkumaan ja sitten herättääkin Risto, joka halus ulos. Sillä oli kova kakkahätä. Aamulla en sitte meinannutkaan päästä ylös sängystä, nukuin ihan liian pitkään, menin töihin myöhässä ja pitää uitenkin lähteä ajoissa, jotta kerkiän sinne pikkujouluihin. Lapset ovat pitäneet hikipajaa Tehtaan lattialla, tehdessään joululahjoja. Niitäkin pitäis vielä postittaa. Hitto, ja joululahjatkin pitää paketoida. Ja sit tajusin tänään,e ttä jouluaatto onkin siirretty perjantailta lauantaille. Oikeesti, olen koko ajan luullut, että perjantaina on jouluaatto. Ja lapsetkin laskee nyt päiviä jouluun ihan väärin, kun niiden äiti on aina niin pihalla.

Askartelin hassun koristeen kirppikseltä ostamastani aivan hirvittävästä enkelistä. Ottaisin kuvia, jos muistaisin mihin laitoin yöllä sen kameran akun, joka oli latautunut täyteen...uskomatonta touhua. Mua itseänikin välillä ärysttää ihan superisti olla mä. Mut uskokaa pois, mä kuitenkin olen yllättävän järjestelmällinen. ainakin joskus joissain asioissa!

Hirvee kiire töissä. Moi!

♥ Raisa

Taas ulkona syömässä + hyväntekeväisyyspostaus

Ihanaa, kun olette viime aikoina ahkerasti kommentoineet! ♥

Eilen töiden jälkeen (olen ollut oikeissa töissä super tehokas ja saanut paljon aikaiseksi, mutta silti työt vaan kasantuu ja mä huomasin, etten stressaa sitä yhtään. En tiedä pitäiskö siitä kertoa jollekin, etten ennätä tekemään kaikkea, vai antaako vaan töiden kasaantua. Ei täällä oikeasti ole sellaista henkilöä, jolle siitä kertoa. Esimies ja sit joku toinen esimies eivät ole täällä minua ja minun ongelmiani varten - huomaatteko muuten miten korrektisti puhun aina työpaikastani ;) tarkistin ihan pihalle kurkkaamalla ja käden ilmaan laittamalla, että sataako siellä. Ei satanut, joten laitoin vaatteetkin sen mukaisesti. Kun pääsin pari minuuttia sen jälkeen ulos, satoikin jo ihan kivasti... onneksi se ei kestänyt pitkään. Menin ekaks Ruohonjuureen, kun halusin ostaa Chrisille kiitokseksi jotain joustamisesta ja kaikesta. Ostin kauheesti herkkuja, siis kalliita ruokajuttuja, Mut välillä saa vähän olla *sellanen* ja epäsäästeliäs. Sieltä kiireellä Eerikinkatu 44:ssä sijaitsevaan turkkilaiseen ravintolaan. Se oli vähän mystisen näköinen paikka :) Meillä oli siis siellä PKS -ryhmän pikkujoulut. Meitä oli yhteensä 8, mutta vähän eri aikoihin. Yks tuli vaan juomaan kolme kaljaa, ei syönyt mitään kun koki että ruoka oli niin kallista. Entä ne kolme olutta sitten? Kumottuaan ne hän lähtikin. Porukasta puuttui yksi, joka ilmoitti kyllä tulevansa. Me oltiin jo syöty, eikä vieläkään matti myöhäistä kuulunut. Lopulta, kun oltiin jälkiruoatkin syöty saatiin tietään hänen olevan matkalla. Mua alko pikkasen ärsyttää, että meidän pitää jäädä sellasta myöhästelijää odottamaan, mutta sitten kävikin ilmi, että hänellä oli melkoisia ongelmia taksin kanssa ja tästä huolimatta jaksoi nähdä vaivan tullakseen Espoosta asti meidän syöminkeihin, jotka oli siinä kohtaa kyllä enää juomingit. Lopulta olin ihan siihen asti, että viimeinenkin oli juonut oluensa ja päässyt takaisin turvallisesti taksiin.

Oli oikein kiva ilta, mä join puoli pulloa valkkaria isoon lasiin omenamehua lantrattuna. En oikeesti pysty juomaan viinejä "raakana" kun ne on niin kamalan pahoja. Olin iloisesti hiprakassa.

Toivottavasti ainoa kuva minusta humalassa.


Ruoaksi otin kasvispyörykät, eli falafelin. Pyysin annokseni vegaanisena, ei mitään eläinperäistä. " Ei, ei eläintä"...lautasellani oli jotain jogurttia ja fetajuustoa. Sain kyllä uuden annoksen sitä pyydettyäni. En tiedä oliko siihen syljetty, ainakaan ei ollut karvoja. :)

Tänään vielä yksi meno ja sitten ei lasten joulujuhlia kummempaa tiedossa. Ei siis, ettäkö lasten joulujuhlat olis mitätön tapahtuma, mutta ei tarvitse lähteä minnekkään kauas, tai olla muutenkaan lapsista erossa. Kävin illalla niitä pitkästä aikaan suukottamassa. En yhtään tykkää että ne on poissa noin paljon.

Eilen ilmottauduin Japanin alkeiskurssille! Hip hei! Jännää! Yleensä mä olen kyllä aika huono käymään "vapaaehtoisilla" kursseilla. Palkkioksi olen luvannut itselleni omatoimisen kielikurssin paikan päällä...

Ja koska eilen oli tilipäivä pystyin jälleen tekemään lahjoituksia. Tässä kuussa, kun en kerta tilaa mitään netistä ja ehkä myös koska on joulu, tein lahjoituksen kahteen kohteeseen:
Otin "kummikoiran" Viipurin Koirilta vuodeksi 2012 Täältä lisätietoa! Minun kummikoirani on Tsernishka ♥

Ja koska oli veronpalautusten suoma mahdollisuus, laitoin myös vähän ylimääräistä. Kummisu maksaa siis vain 30 euroa/vuosi.

Toinen kohde yllättäen lapset! Toivekauppa Sieltä valitsin "Päivä tukiperheessä" sekä "Kouluopetus lapsityöläiselle".
Tykkään paljon noista järjestöistä, joissa pystyn itse vaikuttamaan siihen, mihin rahani menee. Ehkä se on oikeasti hölmöä, ne "ammattilaiset" varmaan tietäis paremmin, mut silti mä tykkään siitä, se tuntuu konkreettisemmalta. Sillä tuleehan tälläisestä myös itselle hyvä olo.

Ei sitten tällä kertaa muuta! Sain takaisin menetetyn lukijan! En tiedä oliko kyseessä sama henkilö, mutta määrällisesti taas entisellään :) Jos se olikin joku uusi, niin oikein kovasti tervetuloa!

Keravan/vantaanjoki hiukan tulvii. Kahdesta kohtaa oli tie poikki ja siinä kohtaa mistä mun olis pitänyt pyörällä päästä olikin sorsia aamulenkillä.

Olen alkuillasta kolmen sepän patsaalla, tulkaa moikkaamaan! Hauskaa loppua!

♥ Raisa

21.11.-11, maanantai, ruokatauko, Helsinki, Pitäjänmäki

Bloggaa ahtaen samalla kitaansa pizzaa (valmis pakastepohja, valmis kastike, turvotettu ja maustettu soijarouhe, Teese -mozzarella juusto) ja uuniperunaa (täytteenä soijanakkia, Teese -nachojuustoa ♥ ja seitanleikkelettä). Eli siinä kans aika pitkälti mitä ollaan syöty. Perjantaina syötiin vasta joskus xx myöhään, kun ensin leivon Ravintolapäivän Vege Kahvilaan ja sitten vein leipomukset Alppilaan ja sieltä Vegemestastaherkkuja hakemaan. Lassi reppana oli nukahtanut jo meitä odottaessa. Heräs kuitenkin syömään edes vähän. Syötiin Istambul -annos, eli sitä vege kebabia perunoilla. Nam.

Olin tehnyt itselleni tehtävä-listan viikonlopulle, mutta...olin onnistunut hukkaamaan sen, ja näin ollen olin listasta vapaa ;)

Lauantaina käytiin siellä kahvilassa, mä söin keksin (jonka olin itse tehnyt :) ja juustokakkua. Aivan ihanaa. Ohje Animalian uudesta herkkuresepti vihkosesta. Siivosin yhden vessan. Todella hyvin. Nyt saatan ohimennen kurkistaa sisään, kun on niin kivan näköinen.

Se on taas tää sama vessa, mut nyt siellä on uutta noi hyllyt.








Varmaan jotain muutakin tein lauanataina, mut en kuitenkaan mitään sellasta mitä olis pitänyt. Laiskottelin ja siivoilin kaikke a mitä ei olis pitänyt.

Sunnuntaina hain Pinjan partioleiriltä, sillä oli ollut kivaa. Yhdessä mentiin käymään Hesyn kirppiksellä, ensinnäkin viemässä sinne mun tavarankarsimisurakan satoa ja toisekseen tekemässä tyhjäksi mun tavarankarsimiseni...kyllä mä oikeasti jotain maltoin olla ostamattakin! Mutta en kaikkea. Ostin mm. 4-6 paria tosi vanhoja polvisukkia (sellasia mummojen, ohkasia, sähkönsinisiä, tosi makeita) ja sukkahousuja, 2 sylvanian families hahmoa (toinen oli kaljuuntunut myyrä - tosi söpö ja iljettävän tuntunen, silleen uteliaisuutta herättävällä tavalla), taas yhden hyllylokerikon, taustalla peili ja lasiovi (edellinenkin edelleen lattialla, kun en ole keksinyt paikkaa sille, tästä uudesta puhumattakaan), pukupussi ja joitakin kankaita Pinkkikselle, pienen pieni vp kylpyamme Pinjan nukkekotiin, ruukku bonsaille (ei ole bonsaita, mutta japanista otettu tammenterho mullassa, josko siitä jotain kasvais ja sais leikittyä, että se olis bonsai), vanha karkkirasia, jossa ompleu (tiedetään) lankoja ja vermeitä ja sokerina pohjalla - lohen mallinen ja näköinen patakinnas. Ihan huippu! Toivoisin, että niitä olis kaksi jotta voisin käyttää niitä lapasina! Kalat on niin hienoja!

Muuten sunnuntaina olen ollut toimeliaampi, ainakin ompelun suhteen, sain aikas paljon ommeltua, mutta hirveesti on vielä ommeltavaa, ettei tässä lepäilemään sovi langeta! Katottiin Pinjan kanssa E.T., Lassi oli kattonut sen jo yksinään. Mä kyllä nukahdin. Hyvin on aikaa kestänyt, ens vuonna 30 v. sekin leffa!

Mutta...asiaan! Eli hyväntekeväisyyspostaus. Tai ei se kyllä aina ihan sitäkään ole, sen voi joku kokea loukkaavana, jos sanon että on hyväntekeväisyyttä asioida liikkeessä x. En sitä tarkoita...nyt se alkaa taas...sanat katoilee kun olis asiaa. No, nyt ainakin tällä kertaa mun molemmat kohteeni ovat hyväntekeväisyyttä, joten voin sanoa hyväntekeväisyyspostaus!

Olette varmaan kuulleet Aasian karhutarhoista? Mä itse tiesin, että karhuja vangitaan niiden erittämän sapen takia. Mut sen enempää en oikeastaan aiheesta tiennytkään. Kunnes luin Salla Tuomivaaran kirjoituksen käynnistään karhujen turvakodissa. Täällä   tuo avartava teksti!
Tässä lyhyesti. Miksi? Kiinalaiset käyttää sitä lääkintään. Miten?  Alkuun ne vaan kylmästi tappoi karhun ja otti siitä sen pienen määrän sappea mitä siinä sillä hetkellä sattui olemaan. Mut sit niiltä meinas loppua sappitehtaat ja ne äkkäs, että pitämällä karhu hengissä siitä saa koko sen eliniän (kymmeniä vuosia!) ajan sappea. Hitot siitä, että siihen eläimeen sattuu, se elää koko elämänsä häkissä, johon se kirjaimellisesti kasvaa kiinni.
Sen verran pahalta tuntui, että tiesin nyt olevan oikea aika ottaa ruskea maailmanparannus-viittani käyttöön! Vaikkakin Haumau olikin saanut suurimman lahjoituksen tässä kuussa, jäi silti tälläiseltä keskituloiselta tantalta joitakin euroja tilille, jotka pystyin laittamaan Animalian "Karhuryhmän" tilille. Samalla tiirailin noita kannastustuotteita, mutta ajattelin ostavani ne sitten toimistolta. Paikan päällä niitä katseltuani en ollut ollenkaan vakuuttunut niiden laadusta. Mä oon oikeesti pahoillani tämän sanomisesta, ei ole semmoinen asia jota haluaisin kritisoida, mutta kun tämmönen totuudentorvi (hahhaha!) kuitenkin olen, niin kerron oman mielipiteeni. Eli kalenterit ja um...oisko ollut ehkä muistikirja (molemmat olisin halunnut ens vuodelle) oli ihan tavis tuotteita, joiden kanteen oli liimattu kuva karhusta. Ja liima alkoi nyt jo pettämään.  Saati sitten kun se olis ollut puoli vuotta käytössä. Ja lisäksi olsiin toivonut enemmän iloisia kuvia pelastetuista karhuista! Joten en sitten ostanutkaan niitä tuotteita. Menin sitten emojärjestön nettisivuille ja sieltä löysinkin vaikka mitä! Lahjapuotiin! Mä itse maksoin Paypalilla, mahdollisuus olis myös johonkin pacnetiin tms. en muista enää tarkalleen. Tilauksen pystyy tekemään myös puhelimitse, samoin maksun hoitamaan. Sillon pitäis soittaa joko Englantiin tai Saksaan. Ja varmaan sit puhelimitse antaa ne maksutiedot. Eli ilman luottokorttia ei tule onnistumaan. Myös Karhuryhmän kautta pystyy ainakin joitakin AAF:n tuotteita tilaamaan, ja siellähän maksu onnistuu myös perinteisemmin keinoin. Eikä pidä unohtaa Eettisiä Joulumyyjäisiä parin viikon päästä, siellä varmasti on myös näitä tuotteita myynnissä! Ite tilasin ainakin seinäkalenterin, muistivihkoja (myös lahjaksi) ja jotain. Postikulut oli hyvinkin kohtuulliset. Kaupan päälle hyvä mieli :)

Eilen aloin pitkästä aikaan työtämään nukketaloa! Maalasin ja tapetoin (ihan päin helvettiä, sillä luulin seinää katoksi ja pieleenhän se meni...) Raivosin hetken ja kiukuttelin tovin (ärsytti ihan sikana, etten voinut syyttää siitä Chrisiä), löin hanskat naulaan, rauhotuin ja tapetoin uudestaan. Katto jäi maalaamatta, mut mitä sitten. Vähän laitoin joitain huonekalujakin paikoilleen. Oli se vaan kivaa :)
 

Kaikki tytöt (paitsi Baka, joka ei vieläkään kotiutunut...) omissa kodeissaan, siis näette miten ne tulee sijoittumaan. Kun teitä kuitenkin kiinnostaa!  Kaksi ylintä kerrosta on yhtä isoa asuntoa, jossa asuu yht.7 tyttöä, kaikki opiskelijoita.

Moi ny. Hyödynsikö kukaan Ravintolapäivää? Ai nii! Uus lukija! Jee! Tervetuloa!! Toivottavasti viihdyt!

♥ Raisa

Save a Bunny

Ajattelin, että voisin postata joka kuukausi jostain hyväntekeväisyyskohteesta johon osallistun, ja samalla toivottavasti innostaa muitakin tekemään lahjoituksen :) Samoin ajattelin kirjottaa jostain kaupasta, tai muusta yrityksestä, jonka kannattamisen koen tärkeäksi.
Aloitan tämän ylevän tehtävän Pupujen Pelastamisella. Olen varmasti kertonut jo Phoenix pupusta, jonka tarinan luettuani kyyneleet vielä poskilla tein ensimmäisen lahjoitukseni järjestölle.
No, tällä kertaa tein lahjoituksen Goldalle ♥. Hänenkään tarinansa ei myöskään ollut mikään todiste ihmisen hyvyydestä...
Jotta voi tehdä lahjoituksen Save a Bunny järjestölle, täytyy olla Paypal -tili. Tottuneille ulkomailta tilailijalle tämä ei liene ongelma, mutta muut voivat tukea vaikka Rekku Rescueta, joilla myös pupuja.
"Maailman pelastaminen" saattaa(!) tuntua ylivoimaiselta tehtävältä, jos tavoitteena on kaikkien vääryyksien poistamine kerralla, mutta kun ongelmavyyhteä alkaa purkamaan "pupu kerrallaan" tuleekin tehtävästä palkitseva ja helpommin hallittava. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa monta elämää. Mikä sen hienompaa?
Kaikille teille, joilla jo on, tai olette ehkä adoptoimassa kania, muistattehan, että kani on laumaeläin, ja vaikka tyttökanit usein ovat melko kipakoita, siltikin he tulevat toimeen muiden pupujen kanssa, ja kaipaavat oman lajitoverin seuraa. Pupuja voi kysellä eläinsuojelujärjestöiltä tai paikoista, jotka ottavat löytöeläimiä talteen. Kania ei kannata ottaa, jos sitä ei pysty pitämään ainakin suurinta osaa päivästä vapaana, kyllähän ne hienot pomppujalatkin jo kertovat suuresta liikunnan tarpeesta :) Eikä kanin, aivan kuten ei minkään muun eläimen, hoitoa saa jättää yksin omaan lasten niskoille. Aikuisella on AINA vastuu eläimen hoidosta.







Puput on kyllä niin ♥

Liike/kauppa, jota tässä kuussa tuen tilauksellani on Uppveg sekä Vegetukku. Molemmat ovat pieniä liikkeitä, joissa varmasti  jokainen asiakas otetaan ilolla vastaan :)

Jatkossa otan mielelläni vinkkejä vastaan, sekä noista pienistä yrittäjistä että hyväntekeväisyyskohteista.

Eilen unohtu syysväsymys (tiedän, että se johtuu vähenevästä päivänvalosta, mutta mikä sen tarkoitus on? Miksi minua väsyttää, miksi kehoni vaatii enemmän lepoa, silloin kun auringonvalo alkaa vähenemään? tietääkö kukaan?) kun katottiin pari jaksoa Dexteristä. Ah ja voih! On se niin hyvä. Vaikkakin ensimmäinen jakso oli aika tylsä.

Tänään fysioterapia. Ai nii, eilen alotin tekemään mun viittaa! Mä muistan sen aina töissä, mutten koskaan kotona. Mut nyt etin vuorikangasta Animalian pussukoihin ja sit törmäsin just sopivaan viitta-kankaaseen! En muuta kuin leikkasin sen, tänään tai joskus sit jatkan!

Löysin eilen lisää luettavia blogeja, nyt on taas kova matkakuume!

Mjau!

♥ Raisa