Viikonloppu, osa x

Kuulkaa! Niin siinä sitten kävi, että minä voitin sen nuken. Tai siis eihän sitä niin sanota, sillä kyllä minä joudun siitä maksamaan täyden hinnan, mutta voitin huudon ja sain luvan maksaa nuken. Ja lähti vielä sillä alkuhuudolla. Eli halvalla. Hip hei! Ja sepäs vasta meikäläistä piristi! Ja innosti ostamaan teippejä, sekä washia (tikulla silmään sitä, joka ei tiedä mitä on washi teippi) että decora-teippejä. Ja ihan oikeaan, jopa huutavaan tarpeeseen. Ei ehkä ne washit, mutta decorat, sillä mulla on ihan vaan muutama rulla jäljellä, ja vielä pari kuukautta sitten niitä oli varmaan toistakymmentä. Ja käytän teippiä paljon. Teipit on ihania. Oli hassua, kun lapset tarvitsi teippiä johonkin, ja mulla oli muovilaatikollinen niitä, mutta tavallisen, kirkkaan teipin paikallistaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Kyllä sitäkin sitten löytyi.

Joten olen vähän päässyt shoppailemaan, joka lähes aina piristää minua. Ja jotenkin se sai nostettua sieltä kurimuksen kuopasta niin, että nyt, vaikken olekaan jatkanut shoppailua, enkä tunne tarvetta siihen, pystyn taas jatkamaan kepeämmällä ja iloisemmalla tiellä. Eläköön shoppailu!!

Tai no, lauantaina kävin kangaskaupassa ja pistin vihreän setelin edestä pankkikorttia laulamaan. Pääasiassa vuorimateriaalia Blythe pussukoille. Siellä oli myös Bridal -tekoturkista, joka maksoi 79 euroa metri, mutta se oli ehkä maailman pehmeintä ja pörheintä. Melkein kuin samojediä isossa rullassa. En ostanut sitä. Ja sunnuntaina ostin jotain skräppikamaa, siitä vielä myöhemmin.

En haluais kuulostaa ihan niin pinnalliselta, kuin miltä saatan. Tai siis ehkä se onkin vaan teidän korvissa/silmissä/ajatuksissa miltä mä kuulostan, mutta siis vakaasti (tulipas toi nyt vahvasti sanottua! En vakaasti usko, mut jotenkin kuitenkin) uskon siihen, että alakulon ollessa tulossa ihminen itse pystyy vielä jotenkin vaikuttamaan siihen, niin että joku pieni pomppu ylöspäin (olkoonkin vaikka jotain niinkin pöljää kuin shoppailu, tai vaikka hurvittelu tms. kunhan siitä ei seuraa mitään henkistä krapulaa) voi auttaa vaihtamaan suunnan ylöspäin. Tai siis edes tasaiselle maalle sieltä alamäestä. Kunhan vaan tosiaan keksii mikä se pomppu vois olla. Mulla se oli siis pitkään ja hartaasti odotettu Goldie, jota seuras teipit, kangas ja perjantaina olleet Halloween -juhlat, jotka sai meidät ihmisten ilmoille ja sit vielä eilinen pikatrippi Tampereelle skräppäämään :D

Tunnen oloni aivan kuin uudeksi ihmiseksi verratuna vaikka viikontakaiseen Raisaan :)

Perjantaina oli siis kaverin Halloween bileet, joihin meidät oli kutsuttu. Esimurkku Pinzago ei halunnutkaan tulla mukaan, ja se oli tosi ärsyttävää, kun siellä olis ollut paljon muitakin lapsia/nuoria. No, ihan sama. C pukeutui hevariksi ja mä olin sitä mieltä, etten pukeudu ollenkaan, koska se oli vapaaehtoista eikä mulla ollut oikein mitään ideaa. Jotain kokeilin, muttei mikään oikein innostanut, kunnes keksin, että tietenkin olisin C:n tyttöystävä!

Kemut oli hauskat, söin liikaa sipsejä ja viinirypäleitä. Tanssin kaikkien ihmisten edessä Wii laitteella jotain tanssipeliä, onneksi oli sentään hauska biisi "Time warp" Rocky horror picture showsta. Mä tiedän, että jotkut ihmiset tekee tollasia asioita mielellään, mutta mä olen oikeasti ihan kamalan estoinen ja miten sen nyt sanois, no, ihan mahdoton mitä tollaseen tulee. En ole esim. ikinä, koskaan laulanut karaokea. En edes kaikista kauheimmassa humalassa, vaikka tosi monet kaverit olis kuinka pyydelleet mukaansa. Ei vaan pysty. No, mä sain kauhutehtäväksi kuitenkin tollasen julkisen nolatuksitulemisen ihanan tunteen. Mietin, että kumpi olis nolompaa, lähteä siinä kohtaa kotiin vai tanssia. Jäin tanssimaan.

Ja kuulkaa! Se olikin ihan tosi hauskaa. Meidän ei tarvinnut tanssia yksin, vaan meitä oli neljä kilpailijaa samaan aikaan tanssimassa. En tiedä tanssittiinko me täsmälleen samaa tanssia, kun mä olin niin uppoutunut siihen omaani, mutta se oli siis tosiaan ihan älyttömän hauskaa. Just ton uppoutumisen takia. Johtuen just jostain, mä harvoin pytyn uppoutumaan niin syvälle, että voisin unohtaa ympärillä olevat ihmiset. Ja sitten mä vielä voitin :D Mikä oli tietenkin tärkeintä! (tiedoksi niille, jotka ei vielä osaa lukea mua, etten oikeesti tarkota sitä).

Lauantai meni sitten siellä kaupoissa. Ja mitäköhän muuta. Illalla tein pekonia. Hullun hyvää! Ohje täältä 
Sunnuntaina lähettiin aamulla kaverin autolla Tampereelle, me aikuiset ja meidän kolme tyttöä. Pysähdyttiin jossain hassussa kahvilassa ja siitä sitten ajettiin melko lailla suoraa tietä meidän skräppipaikkaan, joka oli Ruokahuone Oliivipuussa tai jotain sinnepäin. Saatiin loistopöytä loistopaikalta. Todella valoisa. Mutta kylmä!

Sain päivän aikana kait kuusi sivua tehtyä, olen tähän oikein tyytyväinen. Lisäksi tein ostoksia (vähän vaan) ja päällystin Blythe -albumini. Siinä on aina ollut kiusallisen ruskeat kannet, nyt on etukansi sentään päällystetty hauskalla Smashbook washiteipillä, jossa lukee teemaan sopivasti "I really really really like it, FAB! I need it" etc. Uskokaa pois, se on hauska.

Meidän naurettavan edulliseen pöytäpaikan hintaan kuului myös lounas, joka tosin tarjottiin aivan liian myöhään, vast ajoskus kolmen aikoihin. Ruoka oli silti hyvää ja vegaaniuteni oli hienosti otettu huomioon. Oli ilo huomata, että meidän n. 20 hlön ryhmästä neljä söi kasvisruoan! Hienoa!

Iltapäivällä viiden aikoihin tapahtuma sitten loppui, tai oli ilmoitettu loppuvaksi, mutta halutessaan sai jäädä vielä ylimääräiseksi tunniksi, siis siksi aikaa, kun sen ruokapaikan pitäjältä meni kaikkien paikkojen kuntoonlaittamiseen. Ja tietty me jäätiin niin pitkäksi aikaa kuin vaan mahdollista :)

Oli oikein hauska ja tuottoisa päivä. Loppumatkalla pysähdyttiin vielä Hämeenlinnassa syömässä, kaveri oli etukäteen älypuhelimellaan etsinyt vegaanista ruokaa tarjoavan ravintolan ja sinne se puhelin meidät sitten ohjasi. Oikein herkullinen thaimaalainen ravintola ihan Hämeenlinnan keskustassa. Ja ne annokset, joihin eläinpalasten sijaan otettiinkin tofua, niin suloinen tarjoilija automaattisesti osasi kysyä että tuleeko kananmunaa. Niin, jos siihen annokseen siis kuului kananmunaa.

Että silleen :)

Ja kun tultiin takas bileistä, niin auton eturengas hajos moottoritiellä. Jippii!

xoxo,
Raisa

Tylsyydestä

Eilisessä postauksessa taas voivottelin sitä, kun on niiiiiiin kamalan tylsäääääää. Koskaan ei tapahdu mitään.

Nuuksio

Ja oikeesti, ei tarttis kuin yksi tiede -lehti lukea, niin johan olis maailma taas ihmeitä täynnä. Kaikki samat ihmeelliset reaktiot, joiden käsittämätöntä hienoutta vielä pari (??) kuukautta sitten olen täällä toitottanut, siinähän ne on kaikki, ympärillä. Se, miten lämpö minustakin sikoilee eteenpäin, leviten huonetilaan ympärilläni - koko ajan tapahtuu kaikkea ihan älyttömän hienoa. Miten puut imevät lehtivihreän itseensä selviytyäkseen talvesta, ja lehdistä tulee kauniin puna-keltaisia. (mä en oikeesti tiedä miten se tapahtuu, kasvit kiinnostaa mua yllättävän vähän).

Jos mikrotasolta siirrytään makroon, niin siellähän vasta mielenkiintoista onkin. Kosminen suhina ja kohina, joka alkuräjähdyksen ajoilta on vielä kuultavissa ja kaikki ajan kaareutuvuus ja muut ihan täysin käsittämättömät asiat. Siinä oli tekemistä itse kullekin alkaa ottamaan niistä selvää.

Helsinki-Vantaa

Mutta ei!! Mä haluan helppoja, paketoituja jännityksiä. Mä haluan ulkomaanmatkan, ravintolaillallisia, uusia asioita ja remontin. Jos en olis onnellisesti naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa niin haluaisin jonkun jännittävän suhteen. Mä haluan säpinää ja suihketta. Haluan hajuvettä, joka ei imeydy verenkiertoon! Mä haluan uran ja jakkupuvun! Uudet lenkkarit ja kuntosalikortin. Kalenterin täyteen menoja ja sähäkkää seuraa baari-iltoihin.Manikyyrin ja kasvohoidon! Hiusten leikkuun myös! Uutta leipää ja pakastimen täyteen kalliita ruokia Ruohonjuuresta. Jääkaapin joka pursuilee nakkeja ja leikkeleitä ja valmisruokia! Uusia innostavia harrastuksia, kavereita joiden kanssa istua iltaa ja jutella henkeviä, samalla kun siemaillaan punaviiniä.

Pöllitty kuva. Osoite niin pitkä, ettei mahtunut. Sorry!

Minä haluan japaniin. Haluan lämpöön, juoma-automaattien ympäröimäksi. Haluan shoppailemaan täysin ilman huolta huomisesta. (sillä ei kai yksi törsäysreissu nyt sentään maapallon tilaa voi keikauttaa...) Haluan, haluan, haluan!!

Martha's Vineyard.

Todella ärsyttävää, kun ei vaan voi tyytyä *tähän*! Mutta! Jos sellainen olis tapana, niin tokkopa oltais koskaan edes sieltä puusta laskeuduttu. Tai ainakaan ihan käsittämättömiä vaaroja kaihtamatta (sanotaanko se noin?) lähetty Afrikan savanneilta levittäytymään ympäri maailmaa. Kyllä meissä kaikissa (?) asuu pieni tyytymätön alkuasukas, jonka veri vetää *jonnekin*. Ei voi pysähtyä. Kyllähän kaikki tietää mitä tapahtuu kivelle kun se lakkaa pyörimästä, tai seisahtaneelle vedelle. Ehkä ihmisenkään ei kuulu jämähtää tälleen paikoilleen? On ok tehdä lapset ja hoitaa ne pysöhdyksissä, mut sit pitäiskin taas jatkaa matkaa. Eikö?

Ajatelkaa matkailua jotain sata-kaksisataa vuotta sitten. Kun ihmiset oikeesti meni seikkailuihin. Nythän lähes kaikkialle pääsee turvallisesti paketoituna. Mutta mulle siis riittäis ihan oma pieni vaaleanpunainen, muovinen matka Japaniin. En pidä viidakoista tai muista, missä asiat ovat kaoottisesti, epäjärjestyksessä, sattumanvaraisesti, valmiita yllättämään. Tai kyl mä varmaan tykkäisin, olen vaan hyönteisten kanssa niin huono.

Mutta! Seikkailut Husqvarnan kanssa odottavat!

xoxo,
Raisa

To Do -lista tiistaille

1. Juhli Lehtikaalipäivää!
  * smoothiessa
  * lounaalla höyrytettynä valkosipulikastikkeessa
  * päivälliseksi lehtikaalirisottoa

2. Leivo Panamaan
   * mpvoi-suklaa pikkareita
   * Marianne Ihastus -keksejä

3. Ompele 1 mekko

4. Tee läksyt
   * matikka (yök!)
   * espanja
   * kertaa bilsaa

5. Postitus
  * Monique Magnifique
  * pieni penaali

6. Tee To Do -lista huomiselle

Näiden mukaan mä olen nyt elänyt ehkä viikon verran, ja paljon enemmän saan aikaiseksi :) Ommeltuakin tulee paljon enemmän, kun on joku tietty laskettavissa oleva tavoite. Esim. 10 saumaa, joka on mulla aika yleinen. En tiedä miksi välttämättä haluan tehdä "liukuhihnalla" näitä ompeluksiani, ehkä siksi kun se on niin paljon tehokkaampaa, mutta kun ompelisin kuitenkin mieluummin "pussukoita" enkä "saumoja".

Hassu juttu, musiikkiin liittyen. Mun tytärhän on siis musaluokalla. Eli sillä on lahjoja sillä(kin) osa-alueella. Ja se ei kestä, kun mä kuuntelen Dresden Dollsia! Sen mielestä Amanda ei osaa yhtään laulaa, pianoa kyllä soittaa. Mut sitä laulua se ei kestä. Joten, mä kuuntelen Dresden Dollsia silloin kun lapset ovat isällään, ja jotain taidokkaampia artisteja silloin kun lapsoset on kotona. Nurinkurista.

Moi nyt!

xoxo,
Raisa

Hyvän Tuulen Ylläpito -postaus

Siis sellaisen keskikepeän masennuksen poistoon/torjuntaan.

1. Noudat rutiineita. Vaikka mikä olisi. Vaikkei yhtään huvittaisi. Peseydy. Kapmaa tukka. Harjaa hampaat. Pistä puhtaat vaatteet. Tiskaa. Pakottaudu pitämään tollasista yksinkertaisista asioista huolta. Vaikkei siis mikäään vois kiinnostaa vähempää.

2. Pyri säilyttämään normaali aktiivisuus ja unirytmi. Älä nuku liikaa. Tai liian vähän.

Meillä oli pitkästä aikaa tacoja! Hitto, että ne oli hyviä!

3. Syä hyvin. Vältä väärällä tavalla epäterveellisiä asioita (esim. irtokarkkeja ja limsoja), syö suklaata ja lakua, jos jotain tuhmaa pitää syödä. Oikeesti, vaikkei huvittaiskaan, syö silti herkullisen terveellisesti.

4. Järjestä sosiaalisia tapahtumia. Siis treffaa ihmisiä. Kahvittele, osallistu hyväntekeväisyyteen, pidä itsesi kiireisenä.

5. Tee sellaisia asioita, jotka ainakin aiemmin tuoneet mielihyvää ja tuntuneet mielekkäiltä.

6. Tee jotain, jonka tiedät osaavasi. Pistä tässä kohtaa rima mieluummin liian alas kuin liian ylös. Nyt ei kaivata elämää kummempaa haastetta, nyt kaivataan onnistumisia.

7. Tee "To Do -listoja" pysyäksesi kärryillä, pitääksesi itsesi liikkeellä.

8. Liiku. Olkoonkin kuinka tylsää tahansa, liiku. Kävele, pyöräile mitä lie. Kunhan olet liikkeessä joka päivä ainakin jonkin aikaa.

mun mielestä silloin, kun mikään ei huvita, eikä mikään maistu miltään, on hyvä kuvitella olevansa robotti, joka vaan tekee niitä hommiaan ja pistää illalla pariston lataukseen. Ei sen kummempaa. Kyllä se elämänilo ja -riemu sieltä taas kohta takasin tulee. Kunhan vaan suorittaa noita tehtäviään. Tää ei varmaankaan toimi enää siinä vaiheessa, kun ollaan ylitetty joku tietty näkymätön raja, mutta just sellaiseen kotihoidolla parannettavaan alakuloon varmasti tepsii. Mälsä toteamus, mutta ei aina voi olla hauskaa. Mikä on kyllä ihan persuksista, sillä kyllä pitäis olla. Ja aina pitäis olla myös tulisesti rakastunut (muistatteko vielä sitä ihan käsittämättömän kutkuttavaa tunnetta, kun on korvannipukoita myöten ihan jumalattoman rakastunut?!) ja jälkiruoankin maistua joka suupalalta yhtä hyvältä kuin se ensimmäisen.

Valitettavasti elämä vaan ei ole pelkästään niitä vuoristoradan huippuja. Huisi viikko edessä, toivottavasti pysyn kyydissä! Nyt mennään!

Tervetuloa maanantai!!

xoxo,
Raisa

j.k. Tacoista vielä. Vegaanisen version tekeminen on niin helppoa! Jauhelihan sijaan soijarouhetta, tai puritaanit laittaa hernerouhetta ja lehmäntissimaitojuuston sijaan uutta tulista chilijuustoa Cheezlyltä! Siinä se!! Hellpoa kuin lapselta tikkarin vieminen!

Toimivampi maailma

Tätä luvattiin aamulla näkemäni auton kyljessä. Ja vieressä oli heppu pukeutuneena suoja-asuun ja myrkyttämässä liikennekorokkeen (?) rikkakasveja. Siinä teille toimivampi maailma.

Katkin ihmettelee, mikä niitä oikeita ihmisiä vaivaa

Ihminen on mielestäni kyllä aivan megalomaanisen täydellisesti saavuttanut kaiken sen, mitä kuvitella saattaa, noin niinko evoluution kannalta: Me hallitaan aivan kaikkea, mitä nyt luonto joissain asioissa on vielä meidän hallitsemattomissa (tulivuoren purkaukset, tsunamit, maanjäristykset, metsäpalot, tulvat, jne.), mutta siis muuten ei varmasti mikään muu eläin ole levinnyt yhtä laajalle, mikään ei ole muokannut ympäristöä mieleisekseen niinko ihminen, eikä varmaan mikään ole myöskään tehnyt niin paljon tuhoa ja haittaa, kuin ihminen ottaessaan koko maapallon haltuunsa. Me määritetään kuka saa lisääntyä ja kuka ei, me määritetään kenet tapetaan ja kuka saa jatkaa elämistä, me määritetään missä me halutaan asua ja sieltähän täytyy tietenkin kaikkien muiden sitten poistua. Me määritetään missä kasvit saa kasvaa ja missä ei. Me päätetään ihan kaikesta, ja mitä enemmän tekniikka ja tiede kehittyy, sitä enemmän se lisää meidän valtaa. Kohta me oikeesti pystytään määrittämään missä ja milloin maa järisee. Ja jos sen on järistävä, niin se varmasti tekee sen siellä, kenellä on pienimmät mahdollisuudet (vähiten rahaa, koska rahahan on ihan kaikki) asiaan vaikuttaa.

Ihminen on tehnyt elämästään niin turvallista, suojattua ja jotenkin steriiliä, että kaikki luonnollinen katsotaan jollain tapaa vialliseksi ja äkkiä poistettavaksi. Just vaikka jotku ihokarvat taikka rypyt.

Emmä kyllä tiedä miten pitäis elää, mikä olis sopiva vaihtoehto, mut tää nykymeno, jossa kaikki meidän (tai joidenkin päättäjien) mielestä epämieluisa vaan myrkytetään pois, toimivamman maailman tieltä, on kyllä huono vaihtoehto.

Nuppu leikaa kyntensä, ei tässä enää muukaan auta

Tiesittekö, että silloin kun Jenkeissä, en nyt millään saa päähäni sitä, et mikä sen mestan nimi oli, jossain etelässä päin, johon jengi menee tiettyyn aikaan vuodesta vetään lärvit ja kerään jotain helminauhoja, kun siellä oli ne hillittömät tulvat ja melkein koko kaupunki jouduttiin evakuoimaan. Ja sit kun ihmiset, syystä tai toisesta, jätti koiria (ja tietty kaikkia muitakin lemmikeitään) jälkeensä, niin ne koirat pikku hiljaa kerääntyi laumoihin (eikä kun hittolainen, olikohan tää sittenkin yhdestä dokumentista, jossa ihmiset vaan katos maan päältä kesken kaiken, mut jos näin oli, niin siinä kyllä melko varmasti viitattiin siihen tulva-alueeseen, et näin siellä kävi? Sorry, meni ihan reisille nyt tää...no, ainakin se olis voinut mennä näin! ;) ja isot koirat selviytyi, syömällä pienemmät koirat. Ei siis lauman jäseniä, kun ei ne pienet ikinä edes kerinneet laumanjäseniksi asti.

Ihan on ihmiskunta sekaisin.

Emmä tiedä miks mä ton nyt esille toin. Ehkä mulla oli siinä taustalla joku vaikutin, mutten kyllä enää muista sitä. Ehkä ajattelin jotain, et jos ihminen ei ole koko aikaa määrittämässä niitä rajoja, niin luotno ihan itse osaa kyllä muokkautua sellaiseksi toimivaksi. Niin, että pikku hiljaa koirat alkaa ensin kokonsa, ehkä sitten myös muutenkin ulkonäöllisesti taas enemmän ja enemmän muistuttamaan sutta. Kun ei ole ihminen määrittämässä, että halutaan lyhyttä kuonoa tai pitkää karvaa. Mitä enemmän ihminen muokkaa, sitä huonommat mahdollisuudet millään olis selviytyä ilman meitä. Onkohan se ihan noin yksinkertaista?

Mä meen nyt tekemään eväitä Porvoon reissua varten. On jotenkin syyllinen olo, että lähetään sinne heti, kun lapset ovat menneet isälleen, mutta ette usko kuinka mukavaa on välillä olla ilman sitä jatkuvaa riitelyä ja nahistelua, ja silleen siis mennä jonnekin. Olkoonkin kuinka "lapsiystävällinen" mesta.

Mut joo, meen nyt pois.

xoxo,
Raisa

Rahalla saa (Stockan kuvasto)

Tervehdys arvon lukija! Tänään vuorossa täydellisyyden tavoittelua Stockmannin tyyliin.

Itselläni on joskus aiemmin ollut Stockan kanta-asiakaskortti, mutta se on mennyt vanhaksi enkä ollut sitä aikoihin muutenkaan käyttänyt. Aika vähän tullut siellä asioitua viime aikoina. Ei siinä, pidän ehdottomasti niiden oikein hyväksi kuvittelemastani laadusta ja tasokkaasta asiakaspalvelusta (jota en kyllä teininä asioidessani meikkiosastolla juuri koskaan saanut), mutta aika vähän tulee muutenkaan tavarataloissa pyörittyä ja niiden ruokaosasto on niin ulkomaalaispainoitteista, enkä minä sellaisesta juuri välitä. Joten kortti saikin mennä vanhaksi. Mutta jossain välissä mainostettiin ilmaista kanta-asiakaskortti ja kyllä C sitten siihen tarjoukseen lähti. Ainakin nyt vuoden ajan saadaan kuukausittain sieltä nivaska mainoksia, ennen kaikkea se kuukausittainen kuvasto, joka on pullollaan mitä ihmeellisempiä laitteita ja kauniita ja eleettömiä vaatteita, kauniiden ja eleettömien ihmisten päälle puettuina.

Oi joi sitä täydellisyyttä, joka jokaiselta sivulta huokuu. Sinunkin elämäsi voisi olla näin ihanan mahtavaa, jos ostaisit täältä meidän tavaratalosta nämä kaikki ihanat kauniit asiat. Oih ja voih!
Ja sitten päästään siihen itse asiaan! Eli just niihin laitteisiin. On niin montaa erilaista karvanpoistajaa, ettei ihmisellä taida edes riittää karvoja niihin kaikkiin! On hierojaa, hiontaa, valkaisua, valoimpulsseja ja laaseria -- mitä vaan sinussa on vialla kyllä se näillä korjaantuu! Kunhan maksukykyä löytyy niin kenestä vaan voi tulla täydellinen! Ja mikä pahinta: Minä uskon kaiken tämän!! Minä haluan olla täydellinen! Haluan olla karvaton ja valkaistu, tasainen ja kiinteä! Minä haluan!!!

Ja taas päästään siihen vastaleikattuun tukkaan ja upouuteen (tai ainakin hyvin hoidettuun ja huuhteluaineelta tuoksuvaan) ulkoilupukuun. Entä jos minä keskittäisinkin kaiken tarmoni tullakseni täydelliseksi. Entä jos kaikki hörhöilyni, tarrat ja leimasimet vaihtaisikin kasvojenkiinteytyslaitteeseen? Voisinko rakentaa itsestäni täydellisen? Entä jos ostaisinkin niin tehokkaan hiontalaitteen, että hioisin itsestäni särmättömän?

Riittääääää!!!! Kuulostaa aivan kamalalle! Särmätön ihminen = tylsä, eloton ihminen! Hittoako sitä tukkaakaan koko ajan leikkelemään! Kaksihaarasethan voi ajatella kahtena hiuksena! Mä en edes tykkää ulkoilupuvuista, nehän on ihan älyttömän noloja! Ääntäkin pitävät! Vaikken ihan Amanda Palmerin tasolle ole päässyt kainalo- ja muiden karvojeni suhteen, niin en kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla täysin karvaton, ja ei sitä tiedä, ehkä joskus vielä uskallan kasvattaa tuuhean kainalokarvamätäksen. Ja rehvastella sillä! Ja ihan oikeesti, harva kai sillä rehvastelee, vaan ennen kaikkea sillä rohkeudellaan. Sillä sitähän se on, että uskaltaa olla niin hurjalla tavalla vastaan kaikkea yleisesti hyväksyttävää.

Viikko sitten en ollut yhtään samaa mieltä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että on ihanaa olla just tälläinen, vaikkei tämä tälläinen olekaan aina kaikkien normien tai ihanteiden mukainen. Aina voi ja usein kannattaakin pyrkiä johonkin parempaan, muttei kuitenkaan niin, että seuraa vain ja ainoastaan sitä, minkä yleisesti katsotaan olevan tavoittelemisen arvoista. Jos sun tavoite on kasvattaa pohjoismaiden kattavin pandakokoelma, niin siitä vaan! Pyri täydelliseksi siellä, missä sillä on sinulle merkitystä! Eikä siellä, minne sua painostetaan.

Eilinen oli hyvä päivä, siis ennen kaikkea se, että se on nyt ohi ja sen mukana monta asiaa tehtynä. Esitelmä (Japanin parin vuoden takaisesta katastrofista) pidetty, ja se meni ihan hyvin. Olin ihan kuumottavan huonosti valmistautunut siihen, en yhtään tiennyt mitä aion sanoa siellä, tein pari diaa ja otin "taikanapin" ja vaan toivoin parasta. Hyvin meni! Loppuillan olinkin melko väsynyt ja todella rento. Kävin viemässä amerikkaan lähtevän paketin amerikkaan lähtevälle kaverille, jotä edellytti se, että oli saatava se paketti valmiikis. Jota olin sitäkin tietty vitkastellut. Mutta nyt on sekin tehty. Eilen ei muistikuvistani huolimatta ollutkaan psykologiaa, joten esseen kirjoittaminen siirtyikin tälle päivälle. Niin, se täytyy siis vielä tehdä.

Aamukävelyllä ollessani vahvistui pari sängyssä mieleen tullutta ideaa asioista, joita vois tehdä. Ja mä haluan vaalia niitä niin, ettei ne matkallaan ulos mun mielestä säry, niin kuin kamalan usein mun mainioille ideoille käy...

Simply Vanilla, panta, mekko ja kengät sis. hintaan

Kaksi tyttöä on meiltä nyt menossa myyntiin. Pinzan Very Vicky (93! €)  ja mun Simply Vanilla (70 €) . Viikonloppuna niitä kampailtiin ja puettiin ja mulle tuli sellainen olo, että ostan Pinpulalta sen tytön pois ja pidän molemmat. Vanillakin, josta en ole koskaan tykännyt (harva siitä kai sellaisenaan tykkääkään, luulisin että kaikki Vanillat on kustomoitu tunnistamattomiksi - ehkä tässä olisikin riittävästi syytä pitää se, kun sen arvo tulee varmasti kavamaan, kun niitä ei ole jossain vaiheessa enää yhtään jäljellä ;) näytti mekossaan niin söpöltä. Aion laittaa ne facebookkiin ja varmaan samanaikaisesti myös Blythe Kingdomiin. Fb:ssä on suljettu ryhmä, jossa nuket vaihtavat kotia. Sinne siis meidänkin tytöt päätyvät. Kumman kauan mulla kyllä kestää niiden sinne saamisessa....Kun ei millään raaskis! Niin, ja se lista kotia vaihtavista tytöistä on mullakin kutistunut mitä? neljästä yhteen. Kun ei vaan pysty! Olin vaihtamassa niille vaatteita ja totesin että aivan liian kaunis, ei pysty!


Eilen muuten Kaapo, Alpon poikanen mun Tamagotcissa kuoli!! Siis voi vittu! Se oli ihan kauheeta! Olin
tosi huonosti hoitanut sitä koko päivän, mut sit päivällä yritin paikkailla ja kun pääsin kouluun se vaan

Very Vicky, kuvassa väärät kengät ja sukat!

leiju siivet selässä onnellisuus ja nälkä nollilla! Mut sit se muuttui Napsuksi. Eli nyt mulla on taas poikanen hoidettavana. Ja silläkin menee vähän huonosti. Illalla unohdin hoitaa sen ennen kun se meni nukkumaan ja aamulla sillä oli viidet kakat, niin että ne oli kerroksittain. Kamala äiti! Älkää kertoko kenellekkään!

Mut nyt mä meen, kun mulla on niin paljon kaikkee tehtävää! Paljon luettavia kirjojakin, vaikka viikko sitten ei ollut mitään! Niistä lisää joskus toiste!

Pysykää ihanina!

xoxo,
Raisa

Uudet tuulet puhaltaa

Eikö ole joku biisi, missä lauletaan tuulet puhaltaa? Ehkä jopa Hanna Pakariselta? Eikä, kun eiks se laulanut enkuks? No ihan sama, olen muistavinani vähän miten se biisi menee ja sit kun siihen tunkeekin vielä ton uudet -sanan niin siitä tulee aika hassu :).

Tämän hyllyn järjestin.

Tämän myös. (mun viisaudenhampaat)

Joo, mutta siis täällä on taas ihan uusi minä jälleen! Ja voi että kuinka toivonkaan, että tää nyt ei ole vaan joku vähän isompi palanen, joka kohta lähtee ajelehtimaan jonnekkin, ja sit ollaan taas ihan hukassa. Aamulla heräsin ja suorastaan ponkasin ylös sängystä, siivoamaan ja järkkäilemään. Tunnen itseni oikeesti uudeksi ja paljon eheämmäksi. (onko hienoo seurata sivusta tätä poukkoilua?)

Ja kuulkaa! (on ihana sanoa kuulkaa! se saa tulevan kuulostamaan niin tärkeältä!) ehkä olen keksinyt blogiinikin sen punaisen langan? Voi olla, että se lanka on kahden viikon mittainen, jos sitäkään. Mutta ainahan sitä voi yrittää. Kun siis se, että täällä päiväkirjamaisesti tilitän omasta epäelämästäni on ehkä vähän outoa? Ei siinä, oudot asiat on välillä tosi hienoja, mut välillä ei. Ja ehkä tää mun bloggailu menee siihen jälkimmäiseen. Niin, mutta tämän idean sain siitä, kun eilen luin jonkun nettijutun siitä, kuinka meidän syömä ruoka on yhtä kuraa. (yritin etsiä sitä artikkelia, mut turhaan.) Pointtina kuitenkin se, et me syödään, tai siis jotkut teistä syötte lihapullia, joissa on kanannahalla korvattu osa jauhelihasta ja joissain mehuissa ei vettä lukuunottamatta ole mitään muuta kuin lisäaineita jne. Ja sitten oli pieni pätkä siitä, kuinka kaupassa myytävässä guacamolessa ei ole avocadoa kuin 0,7 % (Pirkka), parhaimmassa oli jotain all e10% kuitenkin. Siis guacamole, joka tehdään avocadoista, punasipulista, sitruunasta ja tuliko siihen nyt vielä jotain muuta. Mut siis ennen kaikkea avocadoista. Niin, että kaupan sörsselit tehdäänkin sitten vähän mistä sattuu, mut ei ainakaan avocadoista. Niin, ja tästä siis siihen oivallukseen. siinä mainittiin joku blogi, joka oli siitä ensimmäisenä kirjoittanut. Ja sit se oli siitä levinnyt ja ihmiset oli kauhuissaan. Niin, siis tälläisistäkin asioista vois blogata, tai siis bloginsa niille omistaa. Epäkohdista. Eikä vaan ruokaohjeita, meikkejä ja yhdenillanjuttuja. Oikeesti en ole kyllä ikinä nähnyt blogia, joka paneutuis ;) yhdenillanjuttuihin. (onneks blogeja ei ollut 20-25 vuotta sitten!). Mähän rakastan epäkohtia ja niiden kaivelua!! Mähän voisin alkaa kirjoittaa oikeista aiheista, eikä aina vaan minusta itsestäni! Ja koska olen kuitenkin aika lailla sitä mieltä, että negatiivisten asioiden viljely lisää negatiivisuutta, vaikkakin epäkohtia pitää nostaa esille, jotta niille voitaisiin jotain tehdä, niin haluaisin kuitenkin kirjoittaa myös niistä asioista, jotka on hienosti. Mitäs sanotte? Olisko aika uudenlaiselle, vähän järkevämmälle blogille? Enkä mä tietenkään luovu kirjoitusvirheistä ja kaikesta höösäämisestä, mutta jos välillä kokeilis jotain uutta. Tai siis ei häröilis ympäriinsä, vaan keskittyis enempi yhten asiaan?

Nämä vaihtamassa kotia

Mulla oikeassakin elämässä tuntuu siltä (taas ollaan täällä, minussa!), että  vois keskittyä vähän kapeammalle alalle, eikä niin maailmanlaajuisesti kaikkialle. Ja siitä pääsin siihen siivoamiseenkin. Ehkä olis taas aika karsia? Mullahan on siis ihan hirveet määrät krääsää, ja olen ollut aika sinut sen kanssa nyt viime aikoina, tai ainakin joskus. Koska mä nyt vaan satun tykkäämään krääsästä. Kaikenlaisesta. Minkäs sille sitten teet? Ei kaikki voi olla sellaisia siistejä pöh! en millään saa sitä sanaa mieleeni (yllätys, kun ei se juurikaan minun elämääni kuulu) sellaisia askeettisia, joilla on kolme tavaraa esillä ja niistä sit pyyhitään pölyt kahdesti päivässä ja samalla vähän meditoitaan. Mutta siis nyt ehkä vois taas vähän kesyttää sitä rönsyilyä. Ei tietenkään mikskään täysin päinvastaiseksi, mutta jos nyt kuitenkin edes vähän? Ja se auttaa siihenkin, kun ollaan C:n kanssa mietitty josko perustais Etsyyn toisen kaupan, jossa myytäis vintagee. Ja sitähän meillä (mulla!) on 115 neliöö täynnä! Olen nyt sit alkanut kartuttamaan meidän kaupan varastoa siis :) Ja se on kuulkaa mukavaa ja motivoivaa! Ihan erilailla raaskii luopua, kun ajattelee, että niistä vois saada jotain rahaakin. Kyllä mä ihan mielelläni sinne Hesyllekin vien, ei siinä. Mut silti.

Ja jotta tää nyt ei lipsuis taas niille entisille urilleen, on ehkä aika minun poistua tältä päivältä! Seuraava postaus on sitten aiheesta! Ja koska elämä on niin makoisaa, taidan aloittaa marmattamisen sijaan kehumalla jotain!

Eilen, ennen kuin oli näin hyvä olo, tilasin kaksi yksisarvista ja leimasimia, etikettejä ja tarroja!
Ja niiden tilaamisesta tuli hyvä olo. Vaikkakin sarvisten kohdalla mietin, että olisinko kirppiksellä maksanut niistä noin paljoa (yht. postikuluineen kympin) - en olis. Mut ostin silti. Kun vaikuttavat aika hienoilta. Mutta oikeesti kyllä aika pitkään niiden ostoa pohdin. Noitten muiden ostoa ei tarvinnut kauheesti miettiä. Ne oli just eikä melkein. Mutta huomaatteko niissäkin ehkä pienoista kypsymistä? Ei ole niin pinkkejä ja lapsellisia kuin aiemmat ostokset. Sorry, etten saanut niitä tuon paremmin aseteltua. Blogger... 







 



xoxo,
 Raisa
 

Nyt tulee sanomista! (+ pizzaa!)

Kuulkaa, tajusin eilen, luettuani siitä ensin yhdestä kirjasta (the anti 9 to 5 guide), että ennemmin olen köyhä ja kurja kuin hyväpalkkaisessa työssä joka vie minusta kaiken sen hyvän, joka tekee minusta minut.

Mun piti lukea se siis jonkun toisen kirjoittamana, ennen kuin itse tajusin kuinka älyttömän hyvää mun elämä nykyisin on, verrattuna vuoden takaiseen. Kaiken tämän taloudellisen (itseaiheutetun) kaaoksen keskeltäkin voin nostaa pääni, ja sanoa että Hitto soikoon! On sen arvoista! Ja eihän näin saisi tietenkään ajatella. Totta kai kaikkien täytyy käydä töissä ja kantaa oma kortensa kekoon, eikä lojua päivät pitkät kotona muiden kustanuksella. Ja vielä hittolainen, nauttia siitä ja rehvastella sillä julkisesti! Mokoma! Mä tiedän sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat mun (ja C:n?) tilanteesta näin, mut mitä sitten? Toivottavasti meni päivä pilalle! Hah!

Eihän tietenkään työttömyys ole mikään ratkaisu, enkä mä missään tapauksessa halua olla työtön, enkä nauti olla työttömänä. Mutta en kyllä suostu myöskään haaskaamaan elämääni tekemällä työtä jota vihaan. Ja mä ihan oikeasti viimeiset kaksi vuotta vihasin sitä. En joka päivä, en koko aikaa, mutta loppua kohden enemmän ja enemmän. Ehkä ennen kaikkea osaa niistä ihmisistä, joiden kanssa jouduin tekemisiin, mutta en mä siitä työstäkään saanut mitään irti.

Ehkä tää vuosi, mikä nyt on meneillään, siis aika työttömänä, on välivuosi, sellainen jota nuoret ihmisetkin pitää, kun ne haluaa miettiä vaihtoehtojaan ja mieltymyksiään. Ja ihan hyvä vuosihan tämä on ollut. Vaikkakin melkoista vuoristorataa aina välillä ;)

Mutta siis kaikki se mielenrauha, ahdistuksen puute ja jopa onnellisuuskin, kaikki ovat tulleet työttömyyden myötä. Tai ennen kaikkea hirveän työn loppumisen ansiosta. Ei vielä ainakaan sen ansiosta, että tekisin sitä mitä haluaisin. Koska en vieläkään tiedä mitä se on. Toi kemia on kyllä niin kamalaa, että ehkä se ravitsemus ei sitten olekaan mun juttu? Maanantaina mulla on se ammatinvalinta -tapaaminen. Olen jotain jo paperillekin kirjoittanut, yksittäisiä asioita joissa olen hyvä, joista pidän. En halua miettiä niitä asioita, joita en ainakaan halua. Liian negatiivista näin aurinkoiseen päivään :)

Oon hirmu iloinen, että on perjantai! Se tarkoittaa, ettei ole illalla koulua. Ajattelin pakottautua lukemaan kemiaa. Hiton ionit. Ajattelin myös ommella. Ette usko kuinka mukavaa sekin on, silloin kun ei ole mikään pakko. Mä niin nautin siitä, kun saan niitä saumoja suhautella. Ja tehtyjen pinon kasvamaan. Ompeluinnostus tässä kohtaa on vähän turhaa, kun ei ole mitään myyjäisiäkään tulossa, enkä ole noita nettikauppoja onnistunut saamaan vielä aktivoitua niin, että niihin menis niitä sitä vauhtia mitä niitä täällä päässä valmistan. Mutta onpahan sitten valmiina, kun jotain tulee :) Toistaiseksi olen ommellut ainoastaan kolikkokukkaroita, mutta ehkä jo ens viikolla pääsen uusien vetoketjujeni saavuttua penaalien ja muiden kimppuun!

Kävi tiistaina hassu juttu. Odottelin Malmilla kirpputorin avautumista, kello oli vähän vaille kymmenen, ja olin just tullut tapaamasta Hapsimakkaran opettajaa. Soitin yhdelle kaverille siinä ajan kuluksi; ihmettelin kun se vastas jotenkin niin vaikeesti. Ajattelin, että mokoma oli vielä nukkumassa kun niin hiljaa puhui. Mut ei se ollutkaan enää nukkumassa. Arvatkaa missä se oli! No, arvaatteko? Ihan hassua! Se oli töissä!! Hahhahaa! Tuli ihan yllätyksenä, et näinhän ne asiat oikeasti on! Itse elän jossain satumaailmassa tällä hetkellä ja muut paiskii töitä. :)

Siitä pitsasta vielä! Kiitos kun jaksoitte tänne asti.

Meillä siis tehdään älyttömän hyvää pizzaa! C tekee sen aina kaupan pakastepohjiin, mä taas en ikinä muist aostaa niitä, ja ihan oikeesti siihen nähden miten helppoa sellainen pohja on pyöräyttää, en kyllä näe mitään syytä ostaa ulkomaisia pakasteita. Joten minä teen pohjan itse. Ehkä sen takia en pizzaa teekään sitten niin usein kuin C ;)

Pohjan voi tehdä millä tahansa ohjeella, niissä ei kait kauheesti eroa ole. Mä aika ajoin laitan jotain yrttiä tai muuta makua siihen pohjataikinaa, mut paras tulee ihan perusohjeella.

Puputytön Paras Pizza, iso pellillinen

Pohja:
5 dl vehnäjauhoja (mitä vähemmän kikkailet täysjyväjauhojen kanssa sen parempi, vaikka aina käytän edes osan)
puoli pakettia hiivaa
2 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa

Murenna hiiva ja liuota se haaleaan vesitilkkaan.  Lisää loput vedestä sekä kaikki muut ainekset. Sekoita huolella. Alusta jauhotetulla pöydällä huolella.  Pistä takas kulhoon ja liina päälle, laita lämpimään kohoamaan noin tunniksi.

Vaivaa kohonnutta taikinaa jauhotetulla pöydällä kunnes se on kimmoisaa. Kauli pellin kokoiseksi ohueksi letuksi, miel. leivinpaperin päällä niin saat kätevästi nostettua pellille.

Tomaattikastike:
1 sipuli, halutessa valkosipulia, kuorittuna
öljyä paistamiseen
1 prk tomaattimurskaa
sokeria, suolaa, pippuria
yrttejä

Silppua sipuli(t), paista niitä öljyssä viitisen minuuttia, lisää tomaatit, keitä n. puoli tuntia hiljaisella tulella, lisää sokeri, suola, pippuri. Keitä vielä 10 min, lisää yrtit. Jos koostumus sopivaa niin käytä sellaisenaan, jos liian vetistä niin keitä vielä vähän aikaa. Tätä vois siis keittää vaikka pari tuntia ja aina vaan maku paranee. Keitä siis ilman kantta.

Paras pizzajuusto ikinä, ohje vegaanin uudest akeittokirjasta
1 kiekko sulavaa soijajuustoa
1 prk  kaurakermaa (maitokin toimii)

keitä molemmat ainekset pienessä kattilassa kunnes juusto sulanut. Pidä käyttöön asti lämpimässä, kovettuu (siis ei ole enää juoksevaa) helposti

Nokkospesto, Puputytön juhlakirjasta

5 dl tuoretta nokkosta (tai muita yrttejä/lehtikaalia)
5 dl basilikaa
2 valkosipulin kynttä murskattuna
0,5 -1 dl oliiviöljyä
0,5 dl pinjansiemeniä (rasvaiset pähkinät, kuten makadamia tai saksanpähk. käy myös)
0,5 dl oluthiivahiutaleita
1 tl sitruunamehua (oliskohan sittenkin pitänyt olla 1 rkl? aika pieni määrä muuten)
1 tl suolaa

Ryöppää nokkonen ja valuta. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen (käytä ensin puoli desiä öljyä ja lisää sitten sekoittaessa lisää jos tarvii). Surauta kaikki sekaisin, kunnes pinjansiemenet "kadonneet". Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sitruunamehua ja tai suolaa.

Näitä sitten ladotaan pizzan päälle, pizza kuumaan uuniin n. 10 minuutiksi. Joskus tein tota ylemmässä kuvassa näkyvää juustoa itse, mutta kyllä toi perinteisempi pizzajuusto on enempi mun makuun. Joskus C paistaa tofua pizzan päälle, minä taas teen aika usein joko soija- tai härkäpapurouhekastikkeen tomaattikastikkeen sijaan. Usein laitetaan myös isoja siivuja punasipulia pizzan päälle. Ja aina vaan on hyvää!! Teesen mozzarella juusto toimii myös hyvin pizzajuustona.

Hyvää pizzaperjantaita! Niin, tällä viikolla jouduin heittämään pienen määrän salaattia ja leivän lopun pois, ne jäi syömättä kun tuli kiire sinne Jakomäkeen. enkä muistanut/halunnut syödä niitä jälkikäteen.

Yks juttu vielä! Viime yönä, ensi kovasti uneksittuani nukeista ja niiden ostamisesta, heräsin herätyskelloon, kovin vasten tahtoisesti, kello 2. Ei auttanut, ylös oli noustava. Sillä The Nukke oli saatava! Olin jo onnistunut kaksi aiempaa preorderia missaamaan, tätä viimeistä en kyllä missaisi. Jos ihan totta puhutaan, niin odoteltuani tätä päivää jo ainakin kuukauden, siitä hetkestä lähtien kun ekan kerran kuvan tästä nukesta näin, niin oli innostus päässyt jo vähän laantumaan. Ja kun toi taloudelline tilannekin on mitä on, niin kävipä jo mielessä, että josko jättäisin tämän ostamatta. Kysyin ihan C:nkin mielipidettä. Ja se oli sitä mieltä, että osta. Sijoitusmielessä. Oiekasti uskon, että tämä saattaisi nostaa hintaansa ajan saatossa. Tämä on muuten ensimmäinen keskikokoinen nukkeni. Ennen kaikkea tykkään niistä isoista, pienet (petitet) ovat enemmänkin koristeita ja näistä keskikokoisista en ole aiemmin kyllä yhtään innostunut. Nyt tästä uudesta kyllä. Musta se on aika hieno. Ja oli ihan jännää olla siihen aikaan yöstä hereillä, päivittelemässä Junie Moonin sivua aina minuutin välein. Olinkin sitte ihan kärppänä tilaamassa omaani. Kädet täristen näpyttelin luottokortin tietoja yön pimeydessä, kasvot kuvaruudun sinisestä valosta hohtaen. Mitä enemmän mä sitä katson, sitä vähemmän mä näen siinä sijoituskohdetta ja enemmän muovista perheenjäsentä...pahus.

Ihanan aurinkoista ja iloista viikonloppua ihan kaikille, myös niille joiden mielestä olen väärässä! Ja nyt kohti viikonlopun seikkailuja!

xoxo,

Raisa

 

Arvonnan suoritus

Hip hop! Arvonnan tuloksen julkistamisen aika! Random number generaattorilla arvoin numeron välillä 1-5, onnekas numero (minun "onnennumeroni"!) on 2! Onneksi olkoon! Kovasti yritin saada sitä arvontalaatikkoa tänne näkyville, mut emmä vaan osaa. Teidän ei auta kuin luottaa minuun :D Pikainen paluu tuonne viime maanantain postaukseen paljastaa, että Onnettaren suosikkina oli tällä kertaa Lotta! Lotan osoite mulla pitäiskin jo olla, ja jos ei ole niin varmasti lähestyn pikapuolin s.postilla. Lotta muuten kirjoittaa asiallista vegaaniblogia, Keidasta. Kannattaa käydä katsomassa!

Eilen oli melko mälsä päivä. Tosi levoton olo. En saanut kunnulla mitään aikaiseksi. Leivoin kolme leipää, joista kahden pohja jäi ikävästi vuokaan kiinni. Söin ne kiinni jääneet osat, jotka oli ihanasti kuivahtaneet, ison määrän sinistä Keijua kanssa. Lihoin varmaan kilon. Koska en syönyt kunnolla lounasta, oli nälkä koko päivän, eikä sitä nälkää meinannut taltuttaa oikein mikään. Joten syödä puputin kaikkea mitä kaapeista löysin. Ja enimmäkseen löysin karkkia.

Ja sit pitikin alkaa laittaa ruokaa C:lle, eikä mulla ollutkaan enää yhtään nälkä :( Söin silti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä ja tuntui et aivot posahtais seinälle hetkenä minä hyvänsä. Sit tuli Hapzi käymään, vaikka sen olis pitänyt olla isällään. Kiukutteli ja temppuili kun en antanut lupaa olla kahdeksaan asti tänään roikkumassa jossain Nutalla. Jätkä painaa n. 40 kiloo ja kuvittelee, et se voi olla koko päivän syömättä. Niin kuin kävi ilmi, että sunnuntaina oli ollut. Syönyt kaverilla pari leipää ja viiliä, muttei mitään muuta. Ärsytti. Lopulta lähti ovet paukkuen isälleen ja alkoi pommittamaan mua tekstareilla. Lopputuloksena se, että menee kaverilleen syömään ja rakastaa mua.

Niin, tein sienikastiketta ja nokkosohraa. Ohran keitin ihan normaalisti ja kun se oli kypsää niin lisäsin sekaan pakastettua nokkosta. Pinaatti tai lehtikaali sopii myös :

Sienikastike 2-4:lle

nokare rasvaa, itse käytin kookosöljyä
1 sipuli
sopivasti sieniä. Mulla oli sellanen ehkä n. 2 dl vetonen pakaste pussi täyteen ängetty suppilovahveroita
1 prk kaurakermaa
suolaa, valkopippuri ja kurkumaa, kaikkia sopivasti

Paista sipulia ja sieniä rasvassa, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää kerma ja mausteet. Keitä niin pitkään kun jaksat/huvittaa. Tarjoa ohran kanssa. Oli meillä kyllä myös salaattia.

Mulla ei todellakaan ole mikään kokeellinen kokkailuvaihe meneillään. Sorry! Tänään alkaa taas C:n kokkausvuoro, joten eiköhän ole paremmat sapuskatkin tuloillaan. Niin, lauantainahan söin sipsejä, C popcornia ja leipää. Onneks C paisto kuitenkin puolitoista pakettia tofua jaettavaksi.

Käyttääkö kukaan sitä Alpron yrttitofua? Musta se on aika kamalaa. Ehkä menee salaateissa sellaisenaan, mutta kaikki kokkailuyritkset on kyllä ihan tuhoon tuomittuja, kun ne yrtit on niin voimakkaasti esillä.

Mua vituttaa toi koulu ihan suunnattomasti. En saa itsestäni enää mitään irti sen suhteen. Kyllähän mä siellä siis käyn ja teen tehtävät, mutta ne kaksi etäkurssia. Ennen kaikkea kemia, mutta myös enenevässä määrin bilsa. Emmä mitään saa luettua. Hitto. Ja vuosi sitten olin niin intoa piukassa koko touhusta. Noi etäkurssit on ihan syvältä.

Vaikkakin mä kyllä päätin, etten kirjoittais tästä niin mälsää postausta kuin miltä musta tuntuu. Mietin sitä, et kun synkkiä asioita vatvoo, niin lisääkö se vaan sitä synkkyyttä? Vai purkaako se nitä niinko laajemmalle alueelle ja siten tekee siitä helpompaa? Kun ainakin jonkun tutkimuksen mukaan (ja kyllähän kaikki äiditkin tän tietää) et lapset reagoi sitä enemmän mitä enemmät aikuiset siinä vieressä hössöttää. Eli jos tulee pipi, josta ei olekaan tuttu aikuinen lohduttamassa, ei ehkä tulekaan itkua tai jos tulee, niin se menee nopeammin ohi. Mut jos on, niin johan sitä itketään niin maan perkeleesti. No emmä kyl enää tiedä, et miten tää tohon mun juttuun liittyis. Ehkä ei mitenkään? Mut ajattelin sitä, et kun joku harmittaa niin pitäiskö se "lakasta äkkiä maton alle" vai pitäiskö sen syyt ja kaikki selvittää perin pohjin?

Ehkä pitäis vaan lopettaa se märehtiminen ja mennä eteenpäin, pistää automaattivaihde päälle ja odotella, että aurinko alkaa taas paistamaan?

Eilen ajoin Jäähallin kirppikselle. Olin sinne menosta aamulla aika tohkeissani, mut mitä myöhäsemmäksi lähtö veny sitä enemmän harmitti. Pääsin lähtemään vasta tosi myöhään. Ja sit hitto soikoon! Siellä ei ollutkaan kirppistä! Ja eiku takasin. Menin sit Hesylle. Löysin taas jotain vaatteita itselleni, mut ei oikein mitään näyttämisen arvoista. Yhden mekontapaisen, jonka kyllä laitoin saman tien kirpputorilaatikkoon täällä kotona. Kun siinä oli niin kummalliset kainalot. PAri jotain neulotun tyyppistä asiaa. Ehkä niistäkin toinen menee takas. Mut yhdestä mustasta harsomaisesta paidasta tykkäsin. Mut ennen kaikkea löysin sieltä rekvisiittaa synttäreitä varten :D Oli tosi kivaa ostaa ne sieltä, monestakin syystä: menee rahat hyvään tarkoitukseen, ei ympäristörasitetta ja voin sit vielä juhlien jälkeen palauttaa ne sinne :D Nii, ja oli tietenkin paljon edukkaampaa ostaa kirppikseltä, kuin kaupasta. En olis kyllä varmasti ostanut niitä uutena. Ostin "läksiäislahjoja" varten eriparisia kuppeja ja lautasia, yhden ihan hirveen posliinijoutsenen ja muutaman pitsiliinan. Aivan kamalia asioita, jotka sopii just täydellisesti juhlan teemaan. Eilen tein myös koruja tytöille. Näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Mitä järkee?

Olen kertonut siitä, kuinka käyn joka aamu katsomassa Junie Moonin sivut, että josko se tietty nukke olisi tullut preorderiin. No, tänään sian tietää, että se preorder alkaa tulevana perjantaina. Ne menee niin käsistä! Hirvee stressi nyt jo! Ja mä kun vielä ihan tosissani mietin, et jos en sittenkään ostais sitä. Ja nyt se on niinko maailman tärkein asia. Siis ihan vaan saada se. Nukke hiiteen, mä haluan sen jännitteen siitä sen saamisesta!

Okrait, Walking Dead ja kemian kurssi odottavat.

Moikkis! Lumisadetta koko suomeen! Kun kerta täälläkin.

xoxo,

Raisa

torstai 16.9

Vitsi, olen tässä nyt jonkin aikaa yrittänyt päästä Ravintokoodi -palveluun, mut joku hitto siinä tökkii. Eikä ole eka kerta. En ymmärrä mikä siinä on. Ihan sama!

Eilen oli tullut mun uusi käsilaukku ja omenakello.♥ Laukku on ihana ja kello tosi söpö. On mukavaa laittaa uusi lompakko uuteen käsilaukkuun :) Kuvia sitte joskus...

Tässä yks mun etukäteen miettimistä aiheista: Elämänlaadun parantaminen!

Eikö ole aika iso juttu! Ihan oikeasti olen siihen taas viime aikoina panostanut oikein kunnolla. Jokaisella siihen kuuluu tietysti itselle ne tärkeät asiat, eikä ole oikeanlaista listaa, vaikka mun listani on kyllä varmasti oikeampi kuin muiden, mikäli niiden listat mun listoista poikkeaa ;)

Mun muutostyölistalla on:
* autoilu
* ruoka
* työ
* liikunta
* kiire

Ja näille niitä muutosjuttuja on suunnitteilla/tekeillä/tehty:
* autosta luopuminen (tapahtuu tämän kuun lopussa!)
* entistä enemmän panosta tuoreeseen ja ravintorikkaaseen ruokaan kevyttuotteiden, vehnäjauhojen ja sokereiden kustannuksella (noi luonnottomat kevyttuotteet tekee kyllä taas tuloaan, kun olen semmonen mussuttajapossu)
* kuumeisesti pähkäilen, miten tästä työkurimuksesta pääsis, eikä siihen oikein ole mitään kovin toimivaa ratkaisua. Olen kuitenkin omaa ahneuttani saanut kukistettua sen verran, että pidän kaksi palkatonta vapaapäivää kuukaudessa. Eihän se paljoa ole, mutta ihan hirveästi kuitenkin :)
* entisenä sohvaperunana mun oli hyvin hankalaa kuvitella, että saisin itseäni liikkeelle, mutta toisin siinä kävi. Kyse ei ole siitä, että olisin erityisen laiska. En vain pidä liikkumisesta sen itsensä vuoksi. Mutta asioiden hoitaminen liikkuen on minun juttuni. Mieluusti kävelen portaat hissin sijaan jne. Ja nyt poljen 30 km päivässä töihin ja takas. Ja harrastan kuntonyrkkeilyä pitääkseni selkäni kunnossa. Ja se on ratsastuksen tavoin niin hauskaa, ettei se tunnu liikunnalta.
* hidastaminen on mulla ollut sellanen ikuisuusprojekti. En usko, että musta koskaan tulee sellasta tasasen rauhallista ihmeihmistä, mutta yrittää aina voi. Aamuisin syön kuitenkin aamupalani aivan kaikessa rauhassa ja työmatkallekkin jätän riittävästi aikaa, ettei tarvitse polkea verenmaku suussa. Kyllä nekin on mun mielestä parantanut mun päiviäni. Mutta kyllä mulle viikonlopuiks kerääntyy todella paljon hoidettavia hommia, joita en viikolla ennätä kaikkien kiireitteni takia hoitaa loppuun. Lapsiinkin olis hienoa taas panostaa, mutta ku...

Mutta siis mun pointti on se, että myös itse matkasta täytyy pystyä nauttimaan, eikä vaan tähdätä siihen määränpäähän. Tehdä niitä asioita mistä sinulle tulee hyvä olo. Välillä ehkä joutuu tekemään asioita, joista kaikki ei tykkää, mutta tämä on sinun elämäsi. Tai siis tämähän on minun elämäni ja tuo toinen on sinun...ymmärsit varmaan.

Panosta itseesi ja nauti elämästäsi!

♥ Raisa