Kielinero kielikylvyssä.

Luen kirjaa, joka on alunperin kirjoitettu ranskaksi. Ja mulle tulee sittä niin semmonen pakottava olo, tai siis semmonen kipristelevä. Miksi en osaa ranskaa? Miksi en osaa mitään kieliä? Miksi olen tälläinen tolvana? En edes ruotsia. Yhtään. Var är min ulletröja? Siinä lähestulkoon kaikki mitä osaan. Ja olen sitä kutenkin joutunut opiskelemaan vuosia. Mihin se kaikki oppi on valunut? Englantia joudun vähän pakostakin puhumaan, väittäisin että jopa sujuvasti. Eikä se enää ujostuta entiseen malliin. Mitä sitten, että teen virheitä? Kielioppi ja oikeinkirjoitus on ihan hakusessa, mutta ainakin pystyn riitelemään englanniksi. Ja taas toisaalta, onhan mulla kielioppi ja oikeinkirjoitus hakusessa ihan omalla kielellänikin ;) Tarkkaavaisimmat olette ehkä huomanneet :)

Mietin sitten niissä ranskantuskissani, että miten hienoa olis jos kaikki puhuis samaa kieltä. Sitten ei kukaan vois piiloutua mystisen kielesä taakse, vaan kaikki ymmärtäis kaikkia. Miten hienoa! Miten kamalaa! Sehän olis oikeesti ihan hirveetä. Miten se muuttais maailmaa. Tasapäistäis kaikkea. Sen jälkeen vedettäis varmaan kaikki vuoret ja mäennyppylätkin tasaisiksi, että kaikill aolis yhtäläiset mahdollisuudet nähdä asioita.

Mut jotenkin tuntuu, että just tollaiseen ollaan menossa. Hiotaan särmiä, että kaikki mahtuu paremmin mukaan. Että kaikke aon helpompi kontrolloida. Yksiköiden koot vaan suurenee ja suurenee, koska se on niin paljon kustannustehokkaampaa. Ihan kaikessa. Maatilat, valuutta-alueet (euro), kauppaketjut, sipsipussit, ruoka-annokset, ihmiset. Tuntuu, että valtaapitävät haluaisivat ennemmin johtaa massaa, kuin ykisttäisiä ihmisiä. Mutta on ollut ihanaa huomata miten yksittäiset ihmiset enemmän ja enemmän haluavat taas asioida yksittäisten ihmisten kanssa. Ja se ei ole mitään punk-touhua, vaan ihan varteenotettavien aikuisten toimintaa. Siis vaikka esimerkkinä aivan ihana Ravitolapäivä, Siivouspäivä, pienet puitsotapahtumat ja ennenkaikkea kaikki sellainen pienten piirien pyöriminen.

Tottahan toki enemmistö on siltikin just sitä "massaa", joka asioi siellä missä kaikki muutkin, jonka mielestä mielenosoitukset on todella noloja ja tehottomia, jne. Mutta siis just se, että nykyinen kapinahenki ei ole paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa. On ne isot tasapäistetyt viljapellot, mutta niidne vierellä saa kukkia myös kukkakedot. Kunhan ei sentään valtaa tilaa sieltä, mistä se iso raha tulee.

Joo, mutta takas niihin kieliin. Ennen kaikkea tietenkin haluaiisn oppia japania. Tietty. Olen niin ennalta-arvattavissa. Tylsimys. Hassu juttu on se, että se oliis tietenkin ihan mahdollista. Ei tarttis muuta tehdä kuin opiskella. Oikeesti. Mä voisin oppia sitä yhtä hyvin kuin puhun englantia, jos vaan vaivautuisin opiskelemaan. Mutta kun...ei jaksa..on niin paljon kaikkea muuta...enhän minä sitä voi oppia. Niin just. Kyllä mä välillä jaksan veivata hiraganoja, etteivät ihan pääsis unohtumaan. Joskus kokeilin jopa kanjeja. Mutta en tosissani. Ennen niitä pitäsi tietenkin katakanatkin opetella. Mutta kun...

Ja taas päästään siihen oivallukseen, että, tietyissä rajoissa, kaikki on mahdollista jos on valmis maksamaan sen hinnan. Superylipainoisesta voi tulla langanlaiha, jos se vaan on valmis maksamaan sen hinnan. Pahasti tietokonerajoittuneesta voi tulla megaluokan nörtti, jos se vaan jaksaa panostaa opiskeluun. Digikameraa voi oppia käyttämään, jos sitä vaan jaksaa opetella. Mennä vaikka kursseille.

Mikä meitä sit aina kuitenkin estää? Miks me vaan jäädään junnaamaan paikoilleen ja ollaan niin nihkeitä tekemään mitään? (kun puhun meistä tarkoitan ennen kaikkea itseäni) Miks mä en opis itä samperin japania? Siellä olis niin miljoona kertaa hienompaa, jos ei tarttis koko ajan olla ihan pihalla kaikesta ja uskaltautuis mennä ravintoloihin ja tilata listan ulkopuolelta vegaanista ruokaa. Ehkä vielä joskus...

Sitäkin olen miettinyt, että ehkä on mahdollista, että minä alkaisin tyytymään asioihini. Siis tähän massaan, mitä mulla täällä kotona on. Sunnuntaina oltiin kaverin kanssa Vaasankadun kirppiksellä ja ostin sieltä taas satulalaukullisen sälää. Kotona sitten kysyin siipalta, että tykkäätkö, että kerään leluja. (HAlusin saada vahvistusta omalle ihanuudelleni) C olikin sitä mieltä, ettei se ole ihanaa laisinkaan. Mitä helvettiä?! Mä olin ollut siinä uskossa, että nykyinen mieheni kyllä arvostaa niitä minun pikkusärmiäni, jotka tekevät minusta minut (entinen ei arvostanut yhtään, päinvastoin piti yrittää olla mahdollisimman epäitseni miellyttääkseni häntä). JA sitten sietlä tuli kaikkea soopaa siitä, miten minulla on liikaa tavaraa, kerään niitä vain hyllyille eikä niillä ole mitään virkaa, en pölyytä niitä, en leiki niillä (tähän väliin oma pikku puolustus: olisko se sitten hyvä, että oikeasti leikkisin leluillani? vaihdetaanpas tältä nyt vaippa ja sitten mennään päiväunille, joiden aikana voinkin teekutsutella Totoroa ja Gigiä ja sen jälkeen siiliperhe menee kauppaan?) Kyllähän sieltä tuli ihan asiaa, mutta silti. Enkö olekaan hyvä tälläisenä?

Suivaannuin tietenkin ja hitto soikoon pölyytin sitten koko loppupäivän nenä räkää valuen (olen allerginen paljolle pölylle). Kirpputorikasa kasvoi ja poneistani lähti noin sentin pölykerros. Ja minä kun luulin, että ne olivat kaikki nukkaisia poneja! Tokihan totuus on se, että jalokiviä ei erota jos jokapuolella on rihkamaa. Mutta kaunista se on rihkamakin :) Ja mitä enemmän sen parempi, eikö?

Nukkeasiaa vielä, jaksatteko? Viimeisin tyttöni tuli juuri hetki sitten, postilaatikkoon asti kantoivat - kiitos siitä! Coco Collette, jolla viallinen jalka. Siksi sain halvalla. Cocon sisko, Stella Savannah onkin jo odotellut. Kysyin lempijapaniblogistiltani Japanilaisia tytön nimiä ja yksi ehdotuksista oli Sachiko, joten ensin saapuneesta tuli siis Sachiko ja nyt tänään tulleesta tulee Michiko. Sachiko tarkoittaa ilon lasta (ilotyttö?) ja Michiko taas kauniin tiedon lasta tms. (siitä en keksi mitään hauskaa). Nuket on ihania.

Lauantaina oltiin Katin kanssa Alppipuiston Kansanjuhlassa. Soisoilla oli pirun hyvät bataattiranskalaiset.

Sunnuntaina olin Vaasankadun kirppiksellä ja Soisoilla oli pelottavan aidonnäköiset köntsät.

Nyt tää menee aukaseen sen paketin. Pysykää siisteinä ja opiskelkaa lapset, opiskelkaa!!

xoxo,
Raisa

Ai nii, kirjan nimi on Kimpassa. Se on yksi niistä lukiolaisten lukudiplomikirjoista. Hyvää kamaa!
Ja tamagotchitkin voivat hyvin!

Kuulkaas enot!

Eilen tuli tili, maksoin kaikki laskut (ainakin toivottavasti...oliskohan johonkin muuten kadonnut vesilasku tai jotain...apua!) ja velkani ja mulle vielä jäi rahaa!
Kesälomaakin varten on laitettu rahaa sivuun. On turvallinen ja lämpöinen olo. Aikuismainen. Viime kuussa mulle jäi 80 euroo laskujen maksun jälkeen...
Verkkopankissa nimesin mun säästötilin "Seikkailuja maailmalla" tiliksi. Ehkä siihen on mielekkäämpi säästää :)

Kävin ruokakaupassa vähän törsäämässä. Ostin kaikkea kotimaista ja tuoretta. Ja mansikoita! Kesän ekat! Ihanaa! OStin myös Vispiä ja Rice jäätelöä. Ja tein niistä alkukesän ihanimman jälkkärin! ♥

Kyllä mansikoiden pitää olla kotimaisia! Eka mansikka maistu niin tiivistetyltä kesältä että!

Ai nii! Saijamoille: Kyllä vaan! Puputytön Juhakirjassa on varmaan tuplana reseptejä, suolasia ja makeita, verrattuna ekaan. Paljon esikoista monipuolisempi tapaus!

Matkalla kauppaan pysähdyin ottamaan valokuvia. Vitsi, kun olisin saanut valokuvan itsestäni kyykkimässä pellolla kuvaamassa nukkeja!






Kattokaa miten hienot farkut ja saappaat Nickyllä on! Niin yksityiskohtaiset! Tulispa jo ne loputkin tavarat, hiton Tulli! Ärsyttää tollaset täysin joustamattomat firmat ja laitokset. Niinku joku poliisi. Yök.

Ai nii!! Otin eilen sitten kuvan niistä askartelukamoista! Ja niitä on nyt niin paljon, että jaan sen paketin kahtia. Toinen arvonta sitte joskus myöhemmin. Sorry. Mutta voittaja saa kyllä itse valita kumman paketin haluaa.
Tässä kuva kaikesta:


Muistakaa kommentoida!

Loppukevennykseksi vielä kuva mun hienosta vasemman käden hauiksesta ;)


Nii joo, mulla on jo hienoja ideoita seuraaviksi kuviksi Nickyn kanssa...Täytyy muistaa ostaa lapio maanantaina kun mennään keskustaan. Siis Nickylle.

Heippo!

♥ Raisa

Nipz!

Yay! Nyt on kuvia! Nyt on ruokia! Nyt on virtaa! Nyt on kerrottavaa!

Melkonen neljän päivän rutistus taas takana päin! Taaskaan en muista mitä olen jo kirjottanut ja mitä en. Eikä kun taidan muistaakin, kirjotin viimeks la aamuna, ennen koulun päättäjäisiä.

Päättäjäiset meni hienosti, yksi musaluokkalainen oksensi toisen tytön mekolle ja rumpuihin! Hassua! Tietenkin ikävää asianosaisille, mutta näin ulkopuoliselle se on aina tienkin hupaisaa :)

Lapsilla hyvä todistukset, Pinjalla hyvä yleisen mittapuun mukaan, Lassilla oman mittapuunsa :) Molemmilla hyvät enkun numerot.

Koululta lähettiin Pinjan kanssa kahdestaan Jumboon jätskille, kun Lassi halus lähteä futisjoukkueen kevätjuhlaan :(. No, me saatiin jäätelömme, minä en onnistunut ottamaan yhteiskuvaa, joten tässä me sitten erikseen.

 

Jumbosta sitte kaupan kautta kotiin, ja kotona muistaakseni ompelin (mulla on ollut jopa vähän vimma tohon ompeluun!) enen kuin aloin viimeistelemään ruokia. Ja pakkaamaan niitä. Puol viiden aikaan lähdin Maunulaan, tai jonnekkin missä oli Samin tutun ylppärijuhlat. Olin siellä ennen Samia ja se oli vähän kuumottavaa. Mutta aloin sitte kantaa kamoja, sitte Sami tulikin ja päästiin tosi toimiin. Juhlaväki oli oikein mukavaa porukkaa, kuvaukset onnitui hienosti, herkuista tykättiin, raparperi pikkukakkuset olivat ihan superihania. Ja niistä saatiinkin yksi ihan superkiva kuva :) (joka on siis Samin kamerassa, ei minun, muutenkin mun kuvauskuvani ovat usein järjestelyvaiheesta tms. eli tälläsiä kuvia ei ole päätymässä kirjaan)

Sami, Pihla ja Raparperi Pikkukakkunen


Eli hirveesti olen laittanut ruokaa neljän päivän vapaallani, tai ollut muuten ruoan kanssa tekemisissä. Maitohorsmaa ja muita villivihneitä kuivatellut, ruokia väkertänyt, katsellut kun niitä syödään ja kuvataan ja itsekin niillä vatsani täyttänyt.

Sain eilen yöllä Ekolon tilauksenkin valmiiksi, elokuvaa katsellessa nyöritin. Vuokrattiin Rabbit Hole, joka oli itseasiassa ihan todella hyvä. Kaikessa eleettömyydessään ja aitoudessaan.

Sain kuulla ihan todella kuumottavan jutun. Arvatkaa kuka kokkailee ens syksyn Kirjamessuilla...Siis toki olen tästä kunniasta hyvin innoissani, mutta samanaikaisesti se kyllä hirvittää! Onneks se aika on sellainen, ettei siellä ole "irtoihmisiä", eli se on pejantaina, päivällä. Kunnon ihmiset on silloin töissä. Vitsi kun olisin viime vuonna kerinnyt (tai muistanut mennä) käymään siellä, niin tietäisin vähän mistä on kyse.

Pinkkiksellä on mennyt oikein kivasti viime aikoina! Tilauksia on tullut oikein kivasti ja se innostaa minuakin tekemään paljon uusia juttuja! Ja niitä minä olen sitten tehnytkin. Paljon tulossa uusia koruja, ja pussukoita kin sitten pienellä viiveellä. Ja nyt voin väittää, että olen kerrankin oikeaan aikaan liikkeellä, tai siis aina mulla on tarkotus tehdä Halloween pussukoita Halloweeniksi, joulujuttuja jouluksi ja sitten mä olen ihan turkasen myöhässä, kun en osaa ennakoida oikein. No nyt mulla on kesäkoruja kesäksi! Alkuviikosta tulee myyntiin!


Muistatteko kun olen puhunut kaloista, ja siitä kuinka niistä tykkään? No nyt sekin tykkäämiseni näkyy Pinkkiksen tuotevalikoimassa!


Eilen käytiin Pimpulan kanssa kirppiksellä; kyllä kannatti! Löydettiin todella paljon kamaa meidän nukeille, vaatteita ja pikkusälää. Löysin myös yhden ponin (mulla oli se jo, mut silti), kankaita ja sit jotain rompetta. Oiken kiva ja kannattava reissu. Harmi vaan siinä myyjä vaihtu just kun me tultiin, tämä vähän ylihinnoitteli, mutta toisaalta - hyvään takoitukseen ne menee! (Hesy)

Lapset on olleet lähes koko päivän jossain kavereillaan, niitä ei juuri kotona näy. Syömässä käyvät ja sitte taas katoo. Niillä on jotain pikkuhommia, jotka täytyy hoitaa, muuten saavat menäkin.

Mulla itellä on paljon parempi olo, olen vaan vähän huolissani suorittamisen tarpeestani. Mä olen hyvä silloin, kun tehtyjen asioiden lista on melkoinen?

Huomasin, että Nickyn tukka, jonka leikkasin ollessani ankeemmalla tuulella (ja joka silloin ahdisti mua niin,
että mietin pitäiskö tilata se koko nukke uusiksi), onkin oikeesti todella ihana, ja Nicky todella kaunis. (joo, mulla on lääkäriaika varattuna!)

Ei kai sitte muuta. Tänään nyrkkeilemään!

♥ Raisa