Ihmisiä kuohuttavat eläinvideot ja -kuvat

Tiukkaa asiaa tulossa. Ei kuvia. Paitsi omia. Ja tiedätte kyllä mitä minä kuvaan! ;)

Aika ajoin julkisuuteen nousee todella ikäviä kuvia julmuuksista, mitä eläimille tehdään ympäri maailmaa. Myös suomessa (mm. sikalat ja turkistarhat), mut enimmäkseen varmaan jostain Aasiassa. Aikansa ne jaksaa ihmisiä järkyttää, osa tekee hetkeksi jotain ostolakkoja, osa ehkä lahjoittaa rahaa eläinten oikeuksia ajavalle järjestölle, enemmistö kuitenkin päivittelee ja kauhistelee kovaan ääneen. Ja sitten ne asiat unohtuu. Uutuusarvo on mennyttä. Uusia paljastuksia odotellessa voidaankin sitten jatkaa taas entiseen menoon. Elävältä nyljetyt ketut, kuolleiden lajitovereiden kanssa elävät siat, utaretulehdukset, hanhien pakkosyöttö putken avulla, peräreikään sähköä saavat minkit, tuskasta huutavat kanit, elävinä tuleen sytytet härät, tuska ja kauhu jota eläimet kokevat ympäri maailmaa. Tiesittekö, että se jatkuu vaikka kohu laantuu. Ja se ei alkanut sillä hetkellä, kun joku Peta taikka OE kävi niitä kuvaamassa. Se on ollut tätä samaa paskaa ties kuinka kauan. Ja tällaisena se tulee jatkumaan, kunnes ihmiset alkavat tyytymään vähempään ja vaatimaan määrän sijaan laatua. Tosiasia on, että niin kauan kun meitä on täällä näin sairaan paljon me ei millään voida syödä lihaa sitä määriä kuin mitä nyt syödään. Suomalainen 77,5 kiloa vuodessa. Sairas määrä! En muista minkäniminen, mut joku syöpäsäätiö suosittelee muistaakseni jotain viittätoistakiloa vuodessa. Repikää siitä. Sama juttu koskee kaikkia untuvatakkeja, höyhentyynyjä, turkisreunuksia, villapaitoja. Aivan kaikkea eläinperäistä. Ei ole mitenkään mahdollista taata eläimille siedettäviä, hyvistä ja mielekkäistä puhumattakaan, oloja niin kauan kun me halutaan paljon ja halvalla! Jos sitä lihaa on pakko naamaansa mättää, niin siitä pitää silloin maksaa, ja paljon. Mikä on elämän hinta? Ei meistä kukaan sitä ainakaan kovin halvalla myis. Miks me sitten oltais oikeutettuja viemään se muilta, tarjoamatta niille siitä juuri mitään korvaukseksi. Paskamainen ylläpito ja siinä se.

Vegaanit on vegaaneita sen takia, kun ne tietää, että niitä kuohuttavia juttuja tapahtuu koko ajan, eikä vaan silloin kun joku sattuu jäämään niistä kiinni.

Mulla on nyt niin kauhee vessahätä ja linnutkin pitää ruokkia, pupuista puhumattakaan, että ihan pakko mennä!

Eilen olin keskustassa kettuilemassa. Ja varaamassa tatuointiajan :)
Kuvissa Hanako, uusin nukkeni.

xoxo,
R

Kiinan eläinoikeustilanne

Minä olen päässyt turvaan.

Varoitus: Tulette järkyttymään.
Huomio: Ette niin, kuin etukäteen kuvittelette.
Uskokaa mua. Mä tiedän. Näin kävi mullekin.

Elikkä. Animalia järjesti Uudella Ylioppilastalolla Kiinan kansallispäivänä, eläinten viikon edellä, tiistaina esitelmän/luennon Kiinan eläinoikeustilanteesta. Esitelmöijänä oli Salla Tuomivaara, joka on hiljattain palannut Kiinasta, vietettyään siellä kaksi vuotta. Eli hyvin autenttista tieto oli tarjolla.

Mekin ollaan turvassa. Joku olis ehkä kyllä halunnut meidät syödä.

Itse menin tilaisuuteen melko kauhuissani. Olen ihan älyttömän herkkä itkemään ja se on tosi noloa jos on muita ympärillä. Ei kuulkaa itkettänyt yhtään. Ei siis siinä, että Kiinalla olis nyt kuulkaa kaikki asiat tosi hyvin, mitä eläimiin tulee, mutta Salla ei puhunut niistä silleen verta ja suolenpätkiä roiskuen, vaan asiallisesti, eikä sen kuvatkaan ollut sieltä kamalimmasta päästä.

Fakta: Kiinassa syödään koiria.
Fakta: Kiinassa nyt syödään mitä vaan, paitsi ei jättiläispandoja.

Fakta: Kiinassa on jättiläismäisiä eläintuotantolaitoksia.
Fakta: Kiinassa on myös paljon pienen pieniä maatiloja, joissa kaikki eläimet kulkevat kaiket ajat vapaana.

Taka-alalla tyypille lihakoira.

Fakta: Kiinassa on meidän silmään ihan käsittämättömiä eläinsuojelullisia epäkohtia, kuten avaimenperät, joissa eläviä (viikon, pari) eläimiä sisässä.
Fakta: Kiinassa ne ei yksinkertaisesti ymmärrä, että esim. niiden rakastamat lemmikkilinnut tarvitsist/haluais joskus myös lentää. Salla kerto, että niitä lintuja päivittäin vietiin ulos, että ne sais raitista(?) ilmaa ja "tavata" muita lintuja, häkeissään orrella istuen.

Se, mikä oli yllättävintä, että kaikesta siitä, mitä Salla siellä Kiinassa näki, eläintoreilla ja muualla, ei ne asiat olleet sen rankempia, kamalampia kuin täällä Suomessa broileriteurastamollakaan.

Salla! Ei saa osoitella!

Kiinalaisilla turkistarhoilta näkee kuvia/videoita eläviltä nyljetyistä eläimistä. Mutta samaan aikaan meillä täällä Suomessa tulee jatkuvasti ilmi, miten turkistarhoilla on todella vakavia ongelmia. Pahasti sairaita eläimiä, emot syö stressissä poikasiaan jne.

Ja tokihan kaikki on myös kuulleet niistä pysäytetyistä koiranliharekoista, joiden kyydistä löytyy pienempiä koiria (Kiinassa on yleisesti hyväksyttävää tappaa punertavankultaisia koiria ruoaksi, mutta muut koirat katsotaan enemmänkin lemmikeiksi) kaulapantoineen. Ja tämä tietenkin kuohuttaa ihmisiä, sekä siellä että täällä. Että jonkun varastettu lemmikkikoira on päätymässä ravintolan ruokalistalle! No ainakin se on saanut elää paremman elämän, kuin vaikka broilerit pimeissä kasvattamohalleissaan täällä Suomessa.

Animals Asian pastuskyltti vierailijoille

Yllättävää oli myös, että siellä on yllättävän paljon eläinsuojelujärjestöjä. Ja niissä jäseninä paljon enemmän miehiä, kuin mitä meillä täällä. Mutta siellä onkin kuulemma paljon "neutraalimpaa" olla mukana ajamassa eläintenoikeuksia, kuin ihmisten. Ihmisoikeusten ajaminen katsotaan kritiikiksi *en millään saa päähäni, että mikä se sana olo* vastaan. Ihmiset on sekaantuneet politiikkaan, eläimet ei. Joten eläinten asioiden ajaminen on "turvallisempaa". Hyväksytympää.

Kannattaa klikata isommaksi ja lukea ohjeet hyvästä koiranpidosta!

Se mikä myös oli hassua, oli se kuinka kiinalaiset viranomaiset haluavat tarkistaa suomalaiset teurastamot/lihakasvattamot, ennen kuin suostuvat ottamaan täkäläistä lihaa sinne markkinoille. Että ne ei luota meidän hygieniaan ja tuoteturvallisuuteen. Tyyliin, että entä jos me oltaisikin jatkettu jotain eläinperäistä vaikka melamiinilla... ;)

Ei mutta ihan oikeesti. Ne itse ovat sitä mieltä, että niiden systeemin on puhdas ja turvallinen, ja kaikki muu sitten epäilyttävää ja epähygieenistä. Ihan niinko kaikki muutkin kaikkialla muualla. Suomalaisten mielestä meillä on kaikki niin puhdasta ja hienoa, ja muualta tullut on jotenkin vähemmän. Ehkä muihin Pohjoismaalaisiin saattaa vielä luottaa, mut ei sit enää muihin. Sama juttu kaikkialla. Ja tämän esille tuominen siellä tilaisuudessa oli aika avartavaa. Samahan koskee ihmisiäkin.

Kaikki kuvat on mun ottamia, Sallan kuvista. Eli kuvat on Sallan esittelemistä kuvattuja. Laatu ei ehkä ihan paras mahdollinen, kun oli niin hämärää ja mulla käytössä pikkanen taskukamera. Niin, paitsi tietenkin nuo nukkekuvat. Niillä ei sitten ole mitään tekemistä Sallan, taikka Animalian kanssa. Uusi tyttö Luka oli  vaan mukana tutustumassa uuteen kotikaupunkiinsa.

xoxo, Raisa  

 

Tässä opastetaan kiinalaisia siitä, ettei norsuille kasvakaan uusi hammas menetetyn tilalle (koska norsuthan siis tapetaan). Ei suomessa olla näin edistyksellisiä, että katukuvassa tälläiseen opastukseen törmäis.

Aina ei ole rahaa kaikista hienompiin loimiin. Silloin käytetään sitä mitä on.

Salla esityksen jälkeen.

Luka väärinpäin käännetyt Kampin edustalla.

Luka esitelmän jälkeen Mannerheimintiellä.

Animalian syysviikonloppu

Vihdoin ja viimein asiaa tästäkin. Jotenkaan en ilennyt laittaa tätä ennen kuin olin saanut aikaseksi viikonlopusta otettujen kuvien laittamisen eteenpäin. Älä kysy. Ei ole vastausta.

Joop, pikaisesti pohjustus tähän aiheeseen. Vuosi (kaksi?) sitten ilmoittauduin samaiselle viikonlopulle ja menikin sitten pupu pöksyyn, enkä uskaltautunut paikalle. Keväällä kuitenkin rohkaistuin ja menin kevätpäivään/päiville (olikohan se yks vai kaksipäiväinen?). Ja se oli niin ihanaa, niin voimauttavaa, että päätin heti paikalla, että myös syyspäiville tulisin menemään.

Niinpä sitten menin. Olin kyllä etukäteen varmistanut, että myös tuttuja tulisi sinne, sillä tollasissa tilanteissa missä on paljon vieraita olen sellainen ujopiimä, ettei tosikaan. Mutta olihan sinne lupautunut paljon tuttuja, joten minäkin uskaltauduin. JA vielä yöksikin jäin, kun se kuulemma oli se paras osuus :) No, ihan näin ei kuitenkaan ollut, sillä kyllä ruoka oli parasta ja hyvä seura.

Mutta asiaan.

Perjantaina pari viikkoa sitten suuntasimme kohti Tuusulassa sijaitsevaa uh...Metsäpirttiä? Jotain sellaista leirikeskusta kuitenkin. Vallattiin huoneet ja mentiin katsomaan ketä kaikkia oli jo paikalla. Aika pian ohjelma siitä sitten alkoikin. Ensin esiteltiin itsemme ja sitten jakauduttiin ryhmiin, joissa kokattiin illan ruoka. Teemana oli ravintolapäivä. Kasviskokki Inna kertoi Ravintolapäivän ravintolan/kahvilan järjestämisestä jne. JA sitten kokattiin ja syötiin. Hyvin oltiin kokattu sillä ruoka oli hyvää!!

Loppuilta ehkä meni muuiden osalta elokuvaa katsoessa ja saunoessa, minä luin bilsaa. Kun oli ne samperin ylppärit seuraavana maanantaina. Lauantaina oli sitten paikalla vegaaninen catering palvelu Ruskanväri, joka oli tehnyt meille aamupalan. Ohjelmassa oli ainakin tehomaatalouseläinten hyvinvoinnista kertova luento(??), eläinbingo, Sirpa Pietikäisen puhe/esitelmä EU:n kautta vaikuttamisesta. Jotenkin tässä kohtaa alkoi se epätoivo. Tavallaan vastakkainen reaktio sille kevään toivolle. Hitto soikoon, jos Sirpa Pietikäinen (kaikki tuntee Sirpa Pietikäisen!!) sanoo, että jos ei mitään muuta, niin ainakin nämä kaksi riviä on saanut johonkin lakipykälään lisättyä. Jos tollanen loistava puhuja, vakavasti otettava politiikkokin tuntee, että kaikki mitä hän on saanut aikaseksi (eläinten osalta) on kaksi riviä, niin mitä ihmettä me, kourallinen hippejä!, voidaan ikinä saavuttaa?

Kerran oli jossain tapaamisessakin siitä, kuinka me kovasti mietittiin, että mitä me vaaditaan parannettavaksi, kun lakia ollaan muuttamassa. Kaikkea kivunlievityksestä porsimishäkkien kieltämiseen jne. (lue eläinrääkkäyksen kieltämistä lailla, sillä eihän noilla edes tehdä kenellekään hyvää elämää, otetaan vaan osa kamaluuksista pois. Taas semmonen olo, et hyi häpeä, ihminen). Niin, toiveikkaana noita mietittiin, kunnes joku sano, et tärkeintä olis keskittyä siihen, että lakiuudistus saatais edes aikaiseksi tämän/seuraavan/miten usein ne nyt vaihtuukaan? hallituksen aikana. Ja sitten vasta keskittyä noihin pikkuasioihin. Jostain aina tulee sellainen valheellinen tunne siitä, että kyllä tällä on jotain merkitystä, muta ei sillä ole. Raha ratkaisee, ja jos sitä ei saada taloudellisesti kannattavaksi, niin ei se ketään kiinnosta. Tai no ehkä just niitä hippejä.

Niin, mutta Sirpan loistavan esitelmän(?) jälkeen oli voi anteeksi, en siis millään muista hänen nimeään, mutta ehdottomasti paras, huumaavin, viettelevin puhuja, mihin ikinä koskaan "törmännyt" (ei siis oikeasti törmätty!). Joku naisfilosofi se oli, joka just julkaissut (kalliin) kirjan eläinfilosofiasta. Tai koonnut sen kirjan. Meniköhän nyt oikein?
Jokatapauksessa se kissa oli niin hunajainen, että olis puhunut ihan kenet tahansa normaalisti reagoivan ihmisen ihan mihin tahansa suohon tai pomppulinnaan tai mihin vaan. Emmä edes muista mistä se puhui! Mutta kaiken ostin mitä se myi! Kaiken! (paitsi emmä sitä kirjaa voinut, kun se oli niin kallis).

Niin, jossain välissä meillä oli lounas ja päivällinenkin. Ja mä luin bilsaa joka välissä. Illalla pidin vähän taukoa ja katsoin minäkin elokuvaa.

Sunnuntaina oli joku työpaja, jota varten jakauduttiin ryhmiin ja ryhmissä sitten keksittiin uusia innovatiivisia keinoja parantaa maailmaa. Kyllä siellä tais aika paljon kaikkea konkreettista tulla esiinkin, ainakin meidän ryhmässä. Meidän tehtävä oli saada Animalialle uusia nuorisojäseniä. Ja sit seuras sekava osuus jossa kaikki harhaili ympäriinsä ja yritti arvailla mitä niiden pitää tehdä ja missä olla. Kunnes oli taas ruoka ja kaikki oli hyvin :) Jossain vaiheessa oli luento hyvästä kokoustamisesta, mutta minä laskelmoin sen niin, että jos siellä on jo meidän ryhmäläisiä, niin minun ei tarvitse osallistua, vaan voin lukea bilsaa.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu, mutta ei kevätpäivän veroinen palkitseva tapahtuma. Sain myös uusia kavereita ja tapasin yhden "faninkin"! Ihan parasta :) Se ei tunnistanut mua, mutta kysyttyään mun korviksista sanoin, että oon itse tehnyt ne, ja kerrottuani Pinkkiksestä, se kysy, että oonko mä kirjottanut keittokirjoja ja ja sitten se oli ihan onnessaan kun olin "se" ja mä olin ihan innoissani, kun se niin tykkäs ja sitten me halattiin :)

Tänään tosiaan se Kiina-ilta kaikki aiheesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleita!! Paikkana on Uusi Ylioppilastalo. Mannerheimintie 5 A. Niin, Kiina-illalla tarkoitan luentoa Kiinan eläinsuojelun nykytilanteesta.

Ei muuta. Voikaa hyvin! Nähdään!

xoxo, Raisa

j.k. Kaikki kuvat liittyy sinne viikonloppuun. 

Dexter ja muuta soopaa

Ei mulla mitään oo! Se oli se toinen joka otti! En mä!

En tiedä onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, etten ole Dexteriä maininnut täällä viime aikoina. Vaikka viimeinen kausi ja kaikkee. En muista oliko se viimestä edellinen vai sitä edeltänyt kausi, kun siinä alkoi taas pitkästä aikaan oleen ihan pirusti jännitettä ja muisti syyn sille, miksi se oli niin älyttömän hyvä sarja. Joten tota vikaa kautta odotti melkoisesti, ihan vaan sen takia, kun siihen olis mahdollista ladata sitten niiin paljon kaikkee.

Pari viikkoa sitten tuli vika jakso ja siis vittu mikä mahalasku. Ei Dexteristä sitten sen enempää.

Mulla on ollut paljon ommeltavaa ja olen siis paljon ommellutkin. Viikonloppuna tuli sitten iso takaisku, kun mun oikee käsi alkoi vihottelemaan jostain oikein todenteolla. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta samanlaista ongelmaa mulla on ollut aika ajoin ranteissakin. Mutta tää on nyt enemmänkin lihaksessa. Esim. saksilla leikkaaminen tapahtuu niin, että vasemmalla kädellä avaan sakset, oikealla laitan ne oikeaan paikkaan kankaalla ja sitten molemmilla käsillä leikkaan. Aika syvältä tommonen. Jotai pystyn tekemään ihan normaalisti ja sit taas toiset asiat vihloo ihan perkuleesti. Olen silti ommellut ja leikellyt. Hah! Mutta yrittänyt välillä myös lepuuttaa kättä. Ja lepuuttaminen yleensä tarkoittaa meidän perheessä elokuvien katsomista. Mutta! Mulla on kirjastosta niin älyttömän mielenkiintoinen kirja, ettei millään malttais C:n elokuvia katsella. Se on hassu, se tosi usein on valkkaavinaan elokuvat silleen, et mitä mä haluaisin katsoa, ja sit ne on aina jotain synkkiä äijäleffoja, tai muuten jotain ankeita. Ja jos jotain, niin mun elokuvien tulee olla kirkkaanvärisiä ja kauniisti kuvattuja. Sisällöstä viis. Mutta semmonen ankeus ja likaisuus. Ei kiitos. Niin, no siis asiaan. Eilen katsottiin Bling Ring. Tähän liittyi yksi hauska juttu. Katsottiin se jo kerran aiemmin, ja C huomasi (en minä!! Mitä kertoo minusta?) että tässä on nyt kyllä jotain häikkää. Niin, vahingossa katsottiin (puoleenväliin) TV elokuvaa, joka oli tehty pari vuotta sitten, eikä ollenkaan Sofia Coppolan ohjaamaa elokuvaa...Hups! Niin, eilen sitten isolla rahalla tehty pätkä. Olihan niissä toki eroa, vaikka tarina oli tietenkin sama. Mutta paljon ylellisempi oli tämä uusi versio. Ja aika ilo silmälle. Vaikka niitten nuorten elämän sisältö vähän kummastutti. Mutta mitä tälläinen vanhus tietää?

Minä olen täydellinen, ala rakastua.

Eilen illalla sitten alettiin katsomaan, ennen nukkumaan menoa, The Great Gatsbya. Vaikken Toby Maguiresta kovasti pidäkään, niin tässä elokuvassa ainakin on paljon väriä ja lennokkaita kohtauksia. Nukahdin kyllä melko pian, mutta se johtui väsymyksestä, ei elokuvan tylsyydestä. Vaikkakin C kysyi jossain vaiheessa, että tykkäänkö tästä, siihen tyyliin että voitais kyllä lopettaa katsominen. Mutta kyllä tykkäsin. Mä tykkään tosi paljon siitä, kuinka eri aikakausilla leikitellään. Siis vaikka tää elokuva tapahtuu jossain 1920-luvulla, niin siellä kuuluu modernia räppiä ja Sofia Coppolan Marie Antoinettessa jossain kohdin vilahtaa Converset.

Niin, siis jälleen ei mitään järkeä tässä postauksessa. Halusin vaan kertoa mielipiteeni tosta Dexteristä ja jottei jäis postaus ihan mahdottoman lyhyeksi ajattelin kertoa noista muista tuijotuksista, mutta enhän mä niistä osaa mitään kertoa. Mutta kuin että hyvä taikka huono. Eikö se riitä? Eikö teille riitä mikään? ;)

Välillä haluan syödä fiinejä aikuisten ruokia.

Huomenna Animalian PKS ryhmä järjestää Kiina-illan! Olettehan tulossa?! Illan aikana Animalian toiminnanjohtaja Salla kertoo Kiinan eläinsuojelutilanteesta. Musta aihe ihan älyttömän mielenkiintoinen!! Koska itse en ainakaan koe mitään maata yhtä "vaar allisena" eläinten oikeuksien kannalta kuin juurikin Kiinan. Johtuen siitä, että niitä on siellä niin jumalattoman paljon, niillä on niin paljon ihmisoikeuksiinkin liittyviä ongelmia, että tietenkin eläimet tulee vasta siellä hännän huippuna, ja nyt vielä kun ne on vaurastumassa, niin kalliimpiin eläinperäisiin tuotteisiin on entistä enemmän varaa. Mutta!! Samalla kun vauraus lisääntyy tuntuu myös tietynlainen toisista välittäminenkin lisääntyvän, eikö totta? Joo, mutta se siis huomenna. Tänään toisenlaiset kuviot. Jotain mekkoja haluaisin ommella, olen onnistunut ne leikkaamaan jo valmiiksi, eli enköhän ne pysty tällä kipeällä kädelläkin tekemään.

Että sellaista!

xoxo,
Raisa

j.k. Veropäätöslappunen tuli! Tämä tyttö lähtee, ellei nyt asioitaa onnistu ennen istä totaalisesti sotkemaan, ensi keväänä Japaniin!!! 

Välillä en :)

Taidetta yössä ja muuta toimintaa

Mun mielestä Taiteiden Yö on yksi syy lisää tykätä Helsingistä. Vaikkei Helsinki olekaan Tokio voi se silti olla ihan pop :)

Joo, siis vaikken juuri koskaan ikinä osallistukaan yhtään mihinkään, mitä kaupungilla/kaupunkilaisilla on tarjottavanaan, niin silti mahdollisuus siitä, että menisinkin ulos ja siellä olisi jotain järjestettyä on melko kutkuttava. Vähän niinko antiminimalismi. Täytetään asioita jollain mielekkäällä. Valitin miehelle, mokomalle kotikissalle, että on epäreilua, ettei se juuri koskaan lähde mun kanssa mihinkään, vaikka mä niin kovasti toivoisin. Mä tykkään mennä, mutta usein tarviin jonkun potkimaan takapuolelle, että hei! nyt mennään! Ja taas C on sellainen, joka pitää väkisin raahata, tai paremminkin lahjoa tai kiristää mukaan. Ei toimi.

Tämän takia, siis sen, että tykkään vaikken hienoa tarjontaa pystykään aina hyödyntämään, kaiken maailman Ravintola- ja Siivouspäivät, Taiteidenyöt, Eläintenviikot jne. ovat ihania! Ja Animalian vapaaehtoisena rientoihin on niin paljon helpompi osallistua. Ja näin niihin ylipäätään tulee osallistuttua. Muutoin kävis varmaan niin, että laiskuus veis voiton ja jäis vaan kotiin köllöttelemään. Nyt on jopa Alppipuiston Kansanjuhlakin koettu, Animalian pöydän takaa tietty :)

Torstaina oli siis Taiteiden Yö. Onko se muuten kansallinen tapahtuma, vaiko vaan täällä Helsingissä/PK seudulla? Meillä oli ensin PKS tapaaminen, jonne ovat siis kaikki asiasta kiinostuneet lämpimästi tervetulleita! Uusia jäseniä otetaan ympäri vuoden! Nyt oli syyskauden eka tapaaminen ja täst edespäin joka toinen torstai on Animalian toimistolla klo 17 alk. "kokoukset". Itse en taaskaan tule niihin pääsemään, koulun takia. Mutta onneks pystyy viikonloppujuttuihin osallistumaan. Mutta takaisin torstaihin!

Ensin oli tapaaminen, jossa päätimme konkreettisen eläinten auttamisen sijaan panostaa nyt siihen, että saadaan meidän porukasta julkkiksia. Koska julkkisten avulla saa paljon enemmän huomiota mille tahansa asialle ja jo olemassa olevien julkkisten saaminen projekteihin mukaan on välillä niin hankalaa. Joten meidän täytyy kehittää meidän omat julkikkset. Ai niin, viimeistään tässä kohtaa voivat vakavammat ihmiset vetää herneen nenään. Niin me päätettiin, että S.N:sta tehdään salarakas. Kenelle, siitä voitte lukea sitten 7 päivää lehden sivuilta! Tämän, ja muiden tärkeiden asioiden jälkeen (mm. M.T:sen uuden poikaystävän, tai siis ei ne seukkaa, mut ovat kuitenkin "silleen" ja tapailee, setviminen) lähettiin porukalla Kaisaniemen puistoon. Tai no, mä menin pyörällä ja olin noin tuntia ennen muita perillä. Mutta oli siellä jo muuta meidän porukkaa, ne oli tulleet jo paljon aiemmin.

Minä pukeuduin erittäin epämukavaan kettuasuun, jossa pää ei meinannut millään pysyä pystyssä, ja kun sen sai pystyyn, osui etuseinä nenään. Todella rasittavaa. Paljon hankalampi kuin pupuasu, jossa pysty sentään liikkumaan ja vähän tanssimaankin. (joo, kokeiltu on, viime kesänä siellä Maailma Kylässä tapahtumassa, ihan kuulkaa lavalla!) Olinkin sitten suurimman osan ajasta kettu, jolla oli pää irti.

Mutta leikinlasku sikseen. Se oli ihana tapahtuma. Ihmiset saivat sytyttää kynttilän edesmenneille eläimille. Aika paljon oli lemmikeille, mutta tuotiin kukkopojille jopa ruusuja, sitten oli kiikenteen uhreille ja tuotantoeläimille. Se oli oikeesti todella liikuttavaa. Ihanaa jälleen olla mukana tälläisessä. Aika kivasti tehtiin myös lahjoituksia, ja osa ihmisistä sytyttivät kynttilöitä kotona ja laittoi sitten kuvia tapahtuman FB sivuille. Ens vuonna todellakin uudestaan!

Ai niin, kaikki joita häiritsee mun vitsailu näin vakavalla asialla ja nukkien mukaan ottaminen tollaseen tapahtumaan ja kaikki muu, mikä saa mun poikkeamaan siitä suu vaahdossa paasaavasta munkin lailla elävästä vegaanista - syökää räkää. Ainakin se on vegaanista.

Niin, se vielä että alettiin eilen katsomaan Twin Peaksiä. Onko ihan mahdottoman hieno juttu! Mun mies ei ole nähnyt sitä, samasta syystä kun mull ameni tosi pitkään ennen kuin suostuin kuuntelemaan Nirvanaa: Ei pysty kun kerta KAIKKI tykkää siitä. Joten ostin sen koko setin sille synttärilahjaksi. Eilen katsottiin pilotti ja näin, miten sieltä lenteli koukkuja C:n suuntaan ja se oli ihan koukussa! Ja niin olin minäkin! Mä olin etukäteen pelännyt, ettei se kestäis aikaa, että se olis tosi nolo ja halusin säilyttää sen hienon muiston, mikä siitä oli jäänyt. Halusin, että se on edelleen mun suosikki-TV-sarjani. Mutta voi pojat! Se on vielä hienompi kuin muistin! Ja yllättävän paljon siitä kyllä muistan, kun yleensä multa unohtuu lähes kaikki ihan muutamassa vuodessa. Siltikään en muista tarkalleen, että mitä milloinkin tapahtuu, on vaan se innostus, että tietää, että on tulossa jotain maailman parasta, muttei ihan tiedä, että mitä. Suosittelen!

 Mä menen nyt ompelemaan, koska se on älyttömän hauskaa, erityisesti kun on muutoin näin tasapaksu olo. Jos vähän tulis sieltä jotain kipinää.

xoxo, Raisa

 

Mikä mahdottoman hieno Mail Day!!

LUNTA! Tän päältä oli joku raksahommeli viety pois, alta paljastui viime talven viimeiset jäähyväiset.

 

 

 

Blogeista ja syyllistämisestä.

Vilpitön, ei hyökkävä, utelias kysymys: Miksi luette (siis jos luette) ruoka-, meikki-, puutarha-, tyyli-, sisustus- tai käsityöblogeja? Ymmärtääkseni kaikista suosituimmat/luetuimmat blogit on just tälläisiä, yhteen juttuun keskittyviä. Ja mä en voi käsittää, että miksi. Koska mähän siis ymmärrän vaan hyvin kapea-alaisesti niitä asioita, joista itse tykkään. Ja blogien saralla se on yllättäen ihminen itse, joka mua kiinnostaa. Kaikista säännöllisesti lukemistani blogeista, jopa siitä yhdestä tyyliblogista (terkkuja Tampereelle/Ouluun!) ja yhdestä askartelublogista (terveisiä Tokioon) yritän mahdollisuuksien mukaan kaivaa sen elämän, jostain rivien välistä, jos ei muuten. Vaikkakin aiheina muuten noista monikin kiinnostaa, mut ei blogimuodossa. Miksei?

On hassua miten minä, joka en kyllä muuten ihmisitä juuri välitä, itse asiassa suurimman osan koen aika ärsyttäviksi. Ei tarvii kuin kauppaan pyöräillä liikenneympyrän kautta niin olen taas suurta vihaa täynnä koko ihmiskuntaa kohtaan, tai ainakin tyhmiä vantaalaiskuskeja, jotka eivät voi käsittää, että jos liikennemerkki sanoo, että niiden on väistettävä ympyrään tultaessa myös kevyttäliikennetteä, että niiden oikeasti pitäis sitä merkkiä noudattaa. Ei mene kaikille jakeluun. Ja sitten ihmetellään ja tööttäillään, kun joku typerä punapää kehtaa kaikesta huolimatta kurvata siihen eteen. Siis oikeesti, jos ennen liikenneympyrää on suojatie, ja kolmion alapuolella sellainen suorakaitten muotoinen liikennemerkki, jossa pyöräilijöiden kuva, niin se tarkoittaa sitä, että ne pyöräilijät menee ensin. Liikenneympyrään menevän väistämisvelvollisuus alkaa jo siitä suojatiestä. Vitun pahvit. Siis ne autoilijat, ette te. Te olette ihania. Pusi pusi. :)

Niin, tästä ihmisvihasta (ei se oikeesti ainakaan aina ole vihaa, mut emmä keksinyt muutakaan) huolimatta luen kaikista mieluiten blogeja ihmisistä itsestään. Ja mitä enemmän kerrotaan sen parempi :) Vaikka ehkä se hormonikierukan asennus olis sittenkin saanut jäädä kertomatta ;) Ihmissuhteet kiinnostaa ehkä eniten. Mä niin haluaisin tietää Hello Sanwich blogin Ebonyn suhteesta sen mieheen! Ja samoin jos on jotain vähänkään erikoista, niin mulle pitäis kyllä kertoa. (terveisiä Tampereelle/Ouluun! Tee postaus teidän tapaamisesta, suhteen alkuajoista jne!) Niin, siis just erityisesti mulle, ei niillä muilla lukijoilla niin väliä.

Ja hassusti mun lempilukemisenikin on elämänkerrat. Mistä tämä ihmismyönteisyys oikein kumpuaa? Mitä tämä tarkoittaa? Just vielä senkin takia, kun tykkään (aika ajoin) ruoanlaitosta, käsitöistä, puutarhuroinnista (aika ajoin). Miksen sitten lukisi sellaisia blogeja? Ihan kummaa. Elämää ja yhtä asiaa yhdistävä blogimuoto on tietenkin elämäntapablogit, niistä pidän myös. Vaikken taida kuin yhtä sellaista tällä hetkellä seurata. Ehkä. En ole ihan varma. Mutta siis Keidas -blogi on tälläinen. Sitä jaksan kyllä seurata ongelmitta, kun se myös vilauttelee Lotan oikeaa elämää. Ai niin, jonkin aikaa sitten oli myös Blythe -blogi, jota innolla seurasin, ja sehän oli kyllä ihan puhtaasti nukeista, ei yhtään oikeasta elämästä kertova. Ja silti jaksoin olla kiinnostunut. Mut sekin hauskuus on nyt päättynyt.

Sitten tosta syyllistämisestä. Mulle tulee aina jotenkin ihan mälsä olo siitä, kun ajattelen miten täällä blogissa syyllistän ihmisiä eläinten massamurhista jne. Ja sit ehkä vielä jostain ympäristö- ja joskus ihmisoikeusjutuistakin. You know, kaikesta siitä paskasta mistä aina jaksan jauhaa. Niin, ja sit kaikki muutkin vegaanit aina tekee sitä ja sit kukaan ei jaksa kuunnella niitä, kun ne on aina syyllistämässä muita ja olevinaan itse niin älyttömän täydellisiä ja puhtaita ja oikeita vittu pyhimyksiä. Ja kun siitä syyllistämisestä tulee vielä niin paha mielikin. Ei oikein haluta kuunnella/katsoa, just sen takia. Kun tulee paha mieli. Ei saa syyllistää. Niin. Ei saa. Ei.

Mutta tappaminen ja sen järkyttävän kidutuskierteen ylläpitäminen on kyllä ihan ok. Ja on ihan yleisesti hyväksyttävää, että me "vahvemman oikeudella" (ihan pakko tähän laittaa, kun jossain yleisessä vessassa oli sellanen sika tarra, jossa luollut sika elävien joukossa ja teksti: Millä oikeudella. Siihen oli joku viksu tyttö kirjoittanut: Vahvemman. Samalla oikeudella sais iso paha setä myös tehdä tälle viksulle tytölle ihan mitä se haluais, koska se on kuitenkin vahvempi. Niin.)  viedään vuosittain miljoonilta muilta oikeus mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään. Mut hittolainen, ei saa syllistää! Siitä tulee syyllisille paha mieli.

Vitsi, mä en sana tarkkaan muista et mitä Anu Silfverberg (?) kirjoitti aiheest Luonto Pakastimessa teokseensa, mutta siinä oli kuitenkin tästä samasta asiasta, ja jotain siitä et ei se syyllistäminen sit loppupeleissä oliskaan niin huono homma, jotain et siitä kuitenkin vois kummuta se halu muutokseen. Ja arvon lukijat, just siitä on kyse. Aika harva EO (siis eläinoikeus) ihminen/vegaani/viherpiipertäjähippi/mikälie on pönkittämässä itseään ja omaa "hyvyyttään", vaan kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa mukaan samaan veneeseen mahdollisimman monta muutakin. Mä ainakin haluaisin jakaa mun veneeni (tai siis eihän se mun vene ole, mut se missä minäkin olen) aivan teidän kaikkien kanssa :) Ja sit voitais kaikki olla yhtä ihania ja hyviä kuin minä :D

Mua kans aina välillä kuumottaa ne vastaväitteet tähän koko veganismiin. Kun ihmisillä on, ihan oikeutetusti, niin paljon vasta-argumentteja. Tosi paljon kaikkee kummaa, ja turhan usein just ennen kaikkea riidanhaastomielessä. Niinko et ei niitä oikeesti kiinnosta tietää, mistä sä saat proteeinis/kalsiumis/b12 vitmaiinis. Mut ne vaan haluaa saada pientä jännitettä omaan elämäänsä kuvittelemalla, et ne kuumottelee sua jollain älyttömän nerokkailla kysymyksillä. Kuten vaikka se, et mitä niille työttömien turkistarhaajien lapsille sit käy...just joo. Ja sit jotain saattaa oikeestikin askarruttaa tollaset asiat, et mitä niille kyselijöille sit vastais. Mua ainakin, kun mä tiedän, et mulla menee niin nopeesti hermot tollaseen, missä vastapuolta ei yhtään kiinnosta se, mitä sä vastaat. Ainoastaan se itse tilanne, taistelu. Sen voittaminen. Niinko sitä pystyis sitten käyttämään sen oman käytöksen oikeutuksena. Kun mä nyt päihitin ton vegen (kun ei se voi saada sitä B 12 vitamiiniaan mistään muualta kuin sillä vitamiinilla rikastetuista tuoteista tai pillereistä! Hah! Mokoma!) niin mä voin vallan mainiosti jatkaa hyvillä mielin tätä siasta tehdyn jauhomakkaran jyystämistä. Niin, mut siis se pointti tähän oli se, et eläinten kasvattaminen ruoaksi, koe-eläimiksi, raaka-aineksi, miksikä tahansa ihmisen hyödykkeeksi on väärin. Ei sitä tarvii sen kummemmin selitellä. Lopetetaan ensin kaikki se, ja keksitään sitten tai saman aikaisesti ratkaisut niihin kaikkia kyselijöitä askarruttaviin pulmiin. Ei se ole mikään oikeutus jatkaa eläinkokeita, että sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Niille kokeille pitää vaan kehittää entistä paremmat vaihtoehdot, ilman eläimiä. Mun mielestä vangit olis tähän aivan loistava vaihtoehto! Niille tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusrangaistustaan tarjoutumalla testattavaksi. Ja jos joku olis liian kivuliasta jopa vangeille, niin miten ihmeessä ne vois soveltua sitten täysin viattomille eläimille?

Ah! ja voi! Taas meni tähän. Just tästä mä en tykkää yhtään. Veganismi on ihana asia, ei kaikki käy koko aikaa päänsä sisässä tollasta taistelua kuviteellisia länkyttäjiä vastaan. Tai muita. Mä en tiedä minkä verran ihmiset ajattelee ruokansa alkuperää, mut vegaanina se on todella ihanaa ja kepeää. Äh! Totta kai vegaanit syö myös kaikkee kökköö, kovetettuja kasvirasvoja, munakoisoa ja retiisejä, ja osa varmasti juo epäreilua kahvia ja muutenkin aika moni "oikeuttaa" epäreilun suklaan, sen takia kun on muutenkin jo niin vaikee löytää vegaanista suklaata. Minä myös ostan epäreilua suklaata, jos reilu on liian vaikeasti saatavilla, tai epäreilusta sattuu olemaan käsittämättömän hyviä makuja tarjolla. (erityisesti ulkomailla) Mut sit aika ajoin keksin jotain inhokkimerkkejä, joita boikotoin ilman mitään kovin perusteellista syytä, kuten nyt vaikka Nestle ja nyt uusimpana Panda. Vaikka niiden Hurmaava Tumma on todella hyvää ja olen sitä aiemmin suositellut ihan joka paikassa. Enää en sitä osta, kun minun uutispimentoonikin kantautuu siitä jatkuvasti (tai no, kaksi kertaa) pahaa sanottavaa. Niillä siis vaikuttais olevan täysin välinpitämätön suhtautuminen koko asiaan. Luin artikkelin, enka kyllä edes kokonaan, jossa lisää aiheesta. Yllättäen siellä Nestle pärjännyt aika hyvin ;) Sielläkin sanottiin, että isompi merkitys olis kuitenkin boikottien sijaan sillä, että ottaa yhteyttä ko. firmaan. Paitsi, että jos saa jonkun ison boikotin aikaseksi, niin kyllä se varmasti ketuttaa suklaatehtailijoita enemmän kuin se, että asiakkaat alkaa kirjeitse kyselemään tuotteiden alkuperää, ja samalla jatkaen tuotteen ostoa. Boikottiin vaan! Ihan kaikki! Porkkanatkin, sillä jos ne on luomua niin silloin niissä on varmasti käytetty tehomaataloudesta peräisin olevaa karjanlantaa lannoitteena ja jos ei ole luomua, niin sit on jotain tehotuotettua. Eli boikottiin kaikki vaan! Paitsi itsekasvatettu. Ehkä siinäkin saattaa olla kyseenalaiset työolot ja liian pitkät työajat, liian lyhyet tauot jne.

Kamala postaus. Loppuun kirkastukseksi eilisestä, josta tulikin aika hilpeä päivä. Paitsi että riitaannuttiin C:n kanssa. Jostain sain aamusta energiaa ja sitten siivosin. Imuroinkin! Yleensä en imuroi, jätän sen C:lle. Nyt imuroin jopa pakastimen! Siis tyhjänä olleen talvisäilöpakastimen. Ja siivosin kirjahyllyä, joka turhan usein kuvastaa sisäistä minää tms. Menee sotkuun samaan tahtiin minun kanssa. Nyt on enää yksi sekainen hylly. Annan sen olla, ettei ole epäuskottavan täydellistä. Sitten siirryin Tehtaalle. Tein valmiikis yhden skräppisivun ja aloin järjestelemään skräppikamojani. Järjestin kaikki silppupaperit, ja omistin yhdne hyllykön kokonaan skräppikamalle, niin ettei ne ole hujan hajan kaikkialla. Oli mukavaa. Ja laoin sitten tekemään vielä uuttakin sivua. Ja siitäkin on tulossa hieno.

 Lisäksi innostuin entistä enemmän nukeista. Toin kolme nukkea alakertaan: yhden ottaakseni siitä kuvan avunpyyntöä varten (pudotin aikoja sitten kaikista arvokkaimman nukkeni lattialle ja sen naamaan, keskeiselle kohdalle tuli jälki, ei naarmu vaan jälki siihen pintaan iso PRKL) ja kaksi lasipalatsiin laitettavaksi, tukkimasta yläkerran asuntoa. Ne oli kyllä molemmat niitä, joita aikoinaan ajattelin myytäväksi. Nyt en enää tiedä. Mutta sitten innostuin niistä vaarallisesti. Halusin alkaa ostamaan lisää. Ja nyt kärtän ebaytä siihen malliin, ettei tästä hyvää seuraa. Osittain ainakin johtuu amerikanmatkan pihtailustani. Siitä tavaramäärästä huolimatta minkä kotiin sieltä raahasin jäi luottokortille paljon tyhjää ja nyt se polttelee. Ihan kamalaa. Nyt tietenkin odotan sitä unelmieni nukkea, mut sit aloin himoitsemaan jotain muitakin ja nyt vaan sekoan. Ehkä parasta mennä nyt pois koneelta, kun tekee niin kovasti mieli yhtä nukkea, ja sit jo toistakin.

Loppuun random kuvia, kun ei mulla ole oikeen mitään aiheeseen liittyvää. 

Paketteja neljävuotiaalle. Nämä vielä silkkipaperin suojissa lahjakassiin. Eikä ollenkaan niin haaskaavaa, kuin miltä näyttää/kuulostaa, kun iso osa kuitenkin uudelleen käytössä :)

Tässä näitä tarroja, kortteja mitä yhteen aikaan tilasin paljon. Eikö ole ihania!! Ja noi on kaikki tehty värihiekalla! Ei siis piirrettyjä/tusseilla väritettyjä.

Näin somasti paketoin tuparilahjan. Lahja sisällä talossa, muistaakseni lautasliinoja. Ja sit toi tarjotin.

Aivan mahtavia japanilaisia askartelukirjoja, jotka yllättävän vähän on toistaiseksi jaksaneet innostaa. Koirien karva aolen kyllä ahkerasti kerännyt huovutusta varten. Ja pupuilt akans :)

Lisää niitä värihiekkatöitä. Tai nää on tietnkin printtejä niistä alkuperäisistä. 

Moikkarallaa! Luulin et oli perjantai, mut olikin vasta torstai!

xoxo,
Raisa

Maailma muuttuu, mutta miten?

Mietittekö ikinä sitä, et miten tulevaisuudessa ne tulee nauramaan meidän tämän hetkiselle tietotasolle, turvallisiksi katsotuille asiolle, ihan teille ja muille?
Niinko siis se, et miten aikoinaan lobotomia koettiin hyväksi ratkaisuksi tietynlaisiin mielenterveyden ongelmiin, miten naisia on poltettu roviolla noitina, homoseksuaalisuus on ollut rangaistava teko, autoissa ei ole ollut turvavöitä, tupakointi on katsottu täysin vaarattomaksi, lajien on ajateltu syntyneen sellaisina kuin ne nyt on ja evoluution on ollut täysin vierasta. Nää on varmasti kaikki asioita, jotka silloin omana aikanaan on olleet varmoja totuuksia, sellaista nykyaikaista tietoa niin  kuin me ajatellaan meidän tämän hetkisestä tiedosta. Mitä tulevaisuudessa tullaan osoittamaan ihan hassuksi? Hulluksi? Vääräksi?

No, ainakin näiden asioiden joukossa on oltava eläinten oikeudet. Ihmisten on jossain vaiheessa kyllä käsitettävä se, että harjoittamamme lajisorto on perustavanlaatuisesti väärin.Mä toivon, että mä saan elää sen päivän.

Mut mitä muuta? Tieteen kehitykset on kans mielenkiintoisia, vaikka just joku lääketiede. Mitkä lääkkeet, jotka nyt katsotaan turvallisiksi, huomataankin ihan päinvastaisiksi?

Entäpä mitkähän asiat olis jo saavuttaneet ne lakipisteensä, et niihin ei olis enää mitään lisättävää? Toivottavasti valkoisen heteromiehen valta olis yksi niistä asioista.

Tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, jollain tapaa mahdottomalta, että joku tolis vielä joskus osoittamaan meidän nykyisen tietotason millään tapaa vääräksi ja puutteelliseksi -- mehän tiedetään niin hirveän paljon asioita jo nyt. Ja kaiken ainakin uskotellaan olevan niin viimesen päälle tutkittua tietoa, ettei siinä ole epäilylle sijaa. (ihan pakko tähän väliin mun poikasen kommentti: "Kirjat on syvältä. Se on julma totuus." Että näin meillä. Tai no, ton toisen kanssa, toisen kanssa taas just juteltiin kirjoista.) Mutta kun tiede kehittyy ja elää koko ajan. Ei siinä, eihän tiedemiehet millään tapaa ole enää kieltämässä tätä. Varmasti nekin innolla odottaa mitä uutta tulevaisuus tuo tullessaan. Esim. just joku fuusioenergia. Luin jostain, ettei sitä kyllä varmaankaan olla valjastamassa käyttöön vielä viiteenkymmeneen vuoteen, mutta se on sellainen asia, et sit kun/jos se saadaan sillä pystytään takaamaan puhdasta energiaa ihan kaikille. Tai jotain sinne päin :) Ei tarvitse takertua virheisiini ;)

Mihin te uskotte, että tullaan saamaan ihan uutta tietoa? Lisää tietoa? Minkä voisite ajatella olevan jopa väärässä? Entä mitä haluaistte nähdä muuttuvan?

Eilen olin siellä Pridessä. Jostain syystä ekaa kertaa. Kun toi mun siippani ei oikein välitä lähteä minnekkään. Ikinä. Koskaan. Pahempi himahamsteri kuin minä koskaan. Ja jo minä olen paha. Siis mitä tohon tulee. Siellä oli niin paljon niin ihmeellisen erilaisia ihmisiä. Tossakin olis taas vegaaneilla/eo- ihmisillä opittavaa. Kun meidän tapahtumat on niin jäykkiä ja ilottomia. Ja toi oli kaikkea muuta kuin jäykkä ja iloton.

Joo, mutta nyt jälkikasvua Kamppiin viemään, ne lähtee pappalaan!! En tiedä kuink akauaksi aikaa, enkä tiedä jatkavatko sieltä suoraan isälleen.

Hauskaa sunnuntaita!

xoxo,
Raisa

Jos ei muuten, niin sitten vaikka väkisin!

Vai mitä mieltä kuvan saappaiden turkisvuorauksesta?

Kissakin niistä ihmeissään...

Muistan jostain joskus ajat sitten lukeneeni jonkun turkistuottajien tms. järjestön järjestämästä kilpailusta, jossa piti suunnitella turkiksesta jotain uutta ja hienoo. Joku suunnitteli roskakorin, jonka ulkopuoli oli vuorattu turkiksella.

Todella moni on sitä mieltä, että turkistarhaus on väärin, ja ei siinä, niinhän se onkin. Mut sit taas harmillisen harva mieltää, että se pipn uskomattoman pehmeä tupsu, talvitakin tuuhea reunus tai avaimenperän pörheä pompula olis peräisin turkistarhoilta. Siis nehän vaan on niinko jotain ihan muuta, eikö?
Ai ei vai?

No mut silti.

Kuulkaa, ajatuksilla ja puheilla ei ole mitään arvoa, jos ei ne näy teoissa. Sorry. Se, että ihan kamalasti rakastaa eläimiä ei auta yhtään sitä sikaa, jonka perää sä aamulla tungit naamaas. Eläimet ei hyödy eläinrakkaudesta. Eläimet hyötyy teoista. Ja joissain tapauksissa tekemättömyyksistä.

Mutta puheet sikseen, nyt tarvitaan kunnon tekoja! Taidankin tästä lähteä Animalian pöydän taakse jakamaan homoille tietoa eläinten oikeuksista! Pridessä nähdään!

xoxo,
Raisa, joka tykkää tytöistä ja pojista. Koirista ja pupuista. Ja ravuista ja mustekaloista. Ja tarroista!
jk. Ihan pakko vielä vesittää tää vakava kirjoitus! Ens kuussa on tulossa nukke, joka on samaa tyyppiä kuin mun suosikkinukkeni, mutta lisäksi tällä on pinkki tukka! Ääk! Pakko saada!

That's what we gonna do, we're gonna Shampoo you.

Snip snap. Olen kuunnellut Shampoota. Muistaako kukaan sitä 90?-luvulla yhden hitin (Uh! Oh! We're in trouble) ihmettä? Mä inhosin istä ihan kauheesti silloin kun se oli tosi pop. Mutta kunhan aikaa kului siitä tuli yksi suosikki bändeistäni pitkäksi aikaa :D Nykyisinkin sitä aika ajoin kuuntelen, kun tekee mieli tyttöenergiaa.

Eilen illalla, just ennen nukkumaan menoa vähän huomioin kouluasioita. Tälle päivälle täytyy tehdä jonkinlainen suunnitelma illalla kirjoitettavasta esseestä tai mikä se nyt olikaan. Pitää kuitenkin tehdä runko aiheeseen romantiikka:liisa ihmemaassa ja palauttaa englannin aine, jota siis en ole tehnyt. On jotenkin todella kuumottavaa, ettei mua yhtään ota päähän opiskeluinnostuksen menetys. Ihan kuin olisin ihan kokonaan toinen ihminen, kuin se joka vielä pari kuukautta (? puoli vuotta?) sitten opiskeli ihan täysillä. Mulla ei ole mitään hinkua sinne yliopistoon. En näe enää itseäni ollenkaan sielä muiden opiskelijoiden seassa, oppimassa uusia asioita ja haastamassa aivojani. Aion silti mennä niihin pääsykokeisiin. Ravitsemustiede enää vaan testatakseni mitä olen vuodessa oppinut, mutta se ympäristöhommeli ehkä kuitenkin vähän tosissaan. Koska haluaisin päästä opiskelemaan japania. Mutta en siis missään tapauksessa tosissaan, tai siis tähdätäkseni sillä johonkin. Ihan vaan omaksi huviksi. Vaan ehkä yliopistoon ei voi mennä "ihan vaan omaksi huviksi".

En tiedä johtuuko tämä totaalinen kelkan kääntö siitä, että opiskelusta on tullut alkuinnostuksen jälkeen aivan liian vaikeaa, vaiko ihna vaan pelkästään siitä että olen keksinyt jo jotain uutta mitä haluan, mutta aika totaaliselta tämä tuntuu. En enää yhtään saa kiinni siitä tunteesta, tai siis siitä kipinästä, joka mulla alkuun oli. Kuinka hienoa oli oppia uusia asioita, tietää asioista enemmän. Yks on ihan varmasti myös se, että vaikka kuinka opiskelen niin melkein mitään ei jää muistiin.

Lakanoita vaihtaessa patjassa oli kamala möykky. Sen nimi oli Risto.

Yks, mutta ei missään nimessä päätökseen vaikuttava, mutta sellainen järkiperäinen selitys on tietenkin talous. Millä ihmeellä mä kuvittelin meidän pärjäävän seuraavat 3-5 vuotta, kun ei toi yks ikinä tule löytämään itselleen mieluisaa ja taloudellisesti kannattavaa työtä. Oikeesti. Raha on isona peikkona myös siinä mun uudessa jutussa (niinhän se perkele aina), mutta kun suhteutan sitä peikkoa siihen tosiasiaan, että olin valmis jotenkin selviytymään massiivisesta lainataakasta ja melkoisista menoista (ei muuten, mutta asuminen) opiskelijabudjetilla, niin kyllä tämä uusi peikko on aika pieni ja söpöinen siihen verrattuna. Tulta munille! Minä aion testata unelmani siipiä ja katsotaan kauasko se kantaa!

Näkemäni kärppä oli kans kesäasussaan. Onko mahdollista?

Vaikka onkin tälläinen murrosvaihe meneillään, vai juuri sen takiako?, on mulla melko myhäileväinen olo. Kait. Tilasin sitte Etsystä vähän kaikkee. Mä tajusin, että jos en pääse itse Japaniin, niin voin tilata Japanin tänne Suomeen! Eli tilasin tarroja, paketointikrääsää ja sen sellaista, pikkaista. "Sälää", josta niin kovasti pidän. Mutta kuitenkin aika maltillisesti. Ja mulla on (taas kerran. joo joo.) ihan oikeesti (niin varmaan!) semmoinen seesteisempi olo. Uskokaa pois! (ai nii, näin aamulenkillä kärpän!! Se oli niin pieni ja ihana!) Jopa niin, että saattaisin kokeilla pienimuotoista karsintaa. Ehkä. (voisin aloittaa miehestä) Nii, ehkä se on sittenkin tää kevät, joka saa aikaan uuden ja paremman kaipuun? (tää ei nyt liity siihen mieheen)

Ehkä mun pitäis nyt mennä tekemään niitä läksyjä. Hassua, viimeksikin kun piti palauttaa enkun aine oli jotain kärhämää ton yhdne kanssa, enkä halunnut että se tarkistaa sitä tehtävää ja siinä oli jotain pieniä virheitä. Ja nyt siis sama juttu. Ennemmin otan ne virheet kuin pyydän siltä apua.

Moikka nyt!

xoxo,

Raisa
 

Sosiaalisia kohtaamisia

Snip snap. Olen jonkin sorttisessa vatsataudin pyörityksessä. Aamulla ihmettelin, että miten mun on näin kamalan kurja olla, kun kaikki asiat on kuitenkin ihan kunnossa, eikä mulla se tekemättömien asioiden lista niin kamalan pitkä ole. Kunnes sitten ylösnoustuani tajusin, että mulla onkin kurja olo fyysisesti, ei henkisesti. Tai siis ennen kaikkea fyysisesti ja varmaan sit sen takia vähän siellä näkymättömälläkin puolella. Nyt mulla on kauhee nälkä, mutta ei ruokahalua. Tosi ristiriitasta. Söin sitten banaanin. Ja juon minttuteetä, kun sen pitäis rauhoittaa vatsaa tai jotain.

Aamulla kun kävin läpi kaikkia niitä asioita, joista vois jotain ahdistusta repiä, niin tulin suosikkiaiheeseeni: kemiaan. Ionit on sähkövarauksineen niin syvältä, että taidan jättää leikin kesken. Mulla ei ole mitään tarvetta suorittaa pitkää kemiaa, en ole missään vaiheessa ajatellut sitä kirjoittavani, joten ehkä tämä on vaan fiksu päätös, jättää sen murehtiminen? Inhoan luovuttamista ylikaiken, mutta joskus sekin on paikallaan.

Noita koulujuttuja on tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu etten niistä voi kunnialla kaikista selvitä. Äikkään pitäis lukea yks kirja, jota olen kyllä jo 1/3 lukenutkin, mutta pitäis lukea kuitenkin 3/3, ja lisäksi äikkään tarvittais aihe johonkin tyylilajiesseeseen. Mulla on kaksi ruonoa, joista tykkään ihan kamalasti, mutta en kummastakaan tiedä et mitä tyyliä ne edustais. Tätäkin olen kauhiasti pohtinut, että mikä se mun teksti sitten olis. Aamulla keksin, että se vois olla Liisa Ihmemaasta pätkä. Se menis romantiikan puolelle. Siis ei tietenkään harlekiiniromantiikan, mutta kun on niitä postmoderneja ja naturalistisia tyylejä niin on sit myös romantiikka, johon kauhu ja sadut usien kuuluvat. Sellasta paisuttelua.

Enkun tunnillekin pitäis joku kirjotelma tehdä. Bilsaa pitäis opiskella ihan hirveen paljon enemmän mitä oon nyt opiskellut. Olen kuitenkin sitä yrittänyt ihan tosissani, niin että samaan aikaan kirjoitan lukemaani paperille omin sanoin. Mulla on nimittäin ihan mahdottoman vaikea lukukausi meneillään. Tuntuu, ettei mikään meinaa mennä ylintä kuorta syvemmälle. Mikään ei tunnu jäävän muistiin. Mulla on se keskittymisjuttu menossa eteenpäin, mutta jotenkaan mä en välittäis kauheesti siitä tälleen julkisesti höpöttää, ainakaan vielä. Sen voin sanoa, ettei ainakaan vielä kukaan ole sanonut ettei mussa mitään vikaa olis ;) Emmä siis tälläisiä asioita mitenkään häpeile, siitä ei ole kyse, mutta ehkä mä kuitenkin haluan säilyttää jotain ihan vaan omana tietonani.

Lauantaina oli Animalian Kevätpäivä. Olin sinne kaverin "yllytyksestä" ilmoittautunut, ja sit kaveri itse ei päässytkään. Olin jo ulkovaatteet päällä ovelle menossa, kun tajusin saaneeni asiasta kertovan tekstiviestin. Yikes! Tuli erinäisiä pieniä paniikkeja. Mitä nyt? Missä se on? Ketä siellä on? Mökötänkö koko päivän yksinäni jossain nurkassa? Netistä sitten reittihausta etsimään reittiä sinne, se suurpiirteisesti paperille ja sit matkaan. Pääsin hyvin aina ratikkapysäkille asti mut sit en enää tiennytkään mihin mennä. Olin unohtanut katsoa sen loppumatkan. Tiesin vaan, et montako pysäkkiä oli ennen kuin mun piti jäädä pois. (nekään ei kyllä täsmännyt, mutta onneks osasin lukea). Kiitos punaisen tukkani yksi meidän PKS ryhmästä tunnisti minut ja se sit ties minne meidän piti mennä. Huh!

Perillä odotti huoneellinen "kettutyttöjä ja -poikia", tosiaktivistejä mustat kommandopipot päässään...not. Oikeesti oli huoneellinen naisia ja muutama mies. Eikä oikeastaan kenestäkään olis voinut päällepäin sanoa, että noi on just niitä vekaaneita. Yhdellä oli rastat ja joku näkyvä lävistys, kaikki muut oli enemmän tai vähemmän ihan tavallisen ihmisen näköisiä. (kun mä olin vähän laskenut senkin varaan, että pysäkiltä seuraan sitten "oikean" näköistä porukkaa perille). Must aon ihanaa, kun eläinaktivistit eivät erotu joukosta. Että ne on ihan taviksia.

Ihan alkuun meillä oli aamupala. Todella ihana aamupala. Koko päivän meidän nälkää piti loitolla vegaaninen pitopalvelu Ruskanväri. En voi muuta kuin suositella niitä! Mä söin ihan kauheesti. Mutta olin onneksi pukeutunut mekkoon, joten saatoin syödä hirveesti ilman, että olis paisuvan mahan tieltä pitänyt availla nappeja. Kotona se on ok, mutta muualla ei. Aamupalaksi oli siis täytettyjä voileipiä, toisessa oli hummusta ja jotain, toisessa tofua ja jotain ihan älyttömän maukasta aur.kuiv.tomaattilevitettä. Kävinkin antamassa siitä levitteestä palautetta. Söin ainakin kolme leipää, kun olen niin ahne.

Ohjelmassa meillä oli tutustumisleikki, puheita, opastuksia ja harjoituksia. Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen ja antoisa päivä.

Lounaaksi oli mausteinen tomaatti-papukeitto ja leivän päälle sitä hyvää aur.kuiv.tom.levitettä. Söin paljon leipää. ;) Söin siis keittoakin! Ja sen jälkeen olis pitänyt saada jälkiruokaa. Mutta sitä ei ollut tarjolla. Piti päästä kauppaan. Kaupasta piti saada merkkareita. Söin myös paljon Sallan Tipu -karkkeja. Annoin myös Sallalle merkkareita.

Kahvitauolla oli suklaa-vanilja-punssi(?) pikkukakkusia! Ne oli hyviä! Aluks olin istä mieltä, että tyyyylsääää, mutta toinen tai komas haukku osoittikin, että hopla! Eipäs olekaan! Leivonnaisia jäi sinne notkumaan kymmenkunta "ylimääräistä". Koko ajan kuikuilin niitä, teki niin mieli hakea vielä toinen. Vähän jo keskittyminenkin herpaantui, kun ne niin häiritsi. Lopulta muiden yllytyksestä hiivin huomaamattomasti hakemaan toisen. Ja heti minun perääni haki joku toinenkin! Ha!

Vuosikokouksen jälkeen, johon minun ei pitänyt osallistua, mutta osallistuin kun en viitsinyt yksinkään mennä mihinkään notkumaan, siirryttiin Animalian toimistolle. Siellä askarreltiin nimilaput. Ja nostettiin maljaa. Ja syötiin :D Meinas käydä tosi huonosti sekä pääruoan että jälkkärin kanssa. Sillä kova sokerinpuputtaminen oli vienyt minulta ruokahalua ja olin sitte viimeisten joukossa hakemassa ruokaa ja meinasin jäädä ilman! Ja sama juttu jälkkärin kanssa. Sain kuitenkin itseni ihan täyteen ahdettua. Iltaohjelma oli huomattavasti rennompi, enimmäkseen jutustelua ja hengailua. En juurikaan tutustunut uusiin ihmisiin, enemmänkin syvensin tuntemusta jo aiemmin tuntemiin, paitsi oli siinä yksi uusikin. Oli oikein kivaa, eikä yhtään pelottavaa. Jossain vaiheessa sitten muistin kännykkäni, joka oli siis ollut koko päivän äänettömällä. Oli tullut 11 puhelua ja juuri paraikaa siippani siellä soittelikin... Oli hiukkasen kiukkuinen kun olin ollut koko päivän poissa. Olin ehkä huonosti ilmaissut tilaisuuden kestävän koko päivän. Olin kyllä pyytänyt mukaan. No, loppuilta meni sit vähän nihkeämmissä merkeissä. Lähdinkin kotiin heti kuin vaan pystyin, bingon jälkeen. Olin lupautunut bingoavustajaksi. Oltiin pimeässä Earth Hourin vuoksi. Pieniä bingonumeroita oli hankala nähdä.



Oli oikein ihana päivä, itse koin sen kiitoksena meille vapaaehtoisille. Vaikka ohjelmassa olikin koulutusta, niin siltikin se tuntui enemmän palkinnolta. Aion osallistua seuraavallakin kerralla!! Ennen lähtöä kävin vielä kertaalleen kiittämässä keittiöhenkilökuntaa, kun oli niin hyvät sapuskat.

Ai nii, yks juttu vielä. Päivän parasta antia (ei oikeesti!) oli se, kun yksi osallistuja (just se sama, jonka avulla oikeaan paikkaan löysinkin, ja jonka seurassa melkeinpä koko päivän olin) kysyi mun nukeista *sydän*. (niin, että vaikkei se ollutkaan parasta mainiossa päivässäni, oli se silti hienoa). Vinkki: jos haluat tehdä raisan päivän, kysy siltä sen nukeista ;)

Moi nyt!  Kaikki kuvat nyysitty Animalian PKS ryhmän sivuilta, kuvaajana toimi T.H. Kiitos kuvista, joihin en kysynyt edes lupaa!

xoxo,
Raisa

Vallankumous!

Olenkin jo varmaan kertonut lukevani Marie Antoinetten elämänkertaa. Siinä ja kahdessa muussa Ranskan hovista kertoneessa kirjassa, jotka sitä ennen luin, on ollut todella paljon siitä, kuinka siihen aikaan tavallinen kansa elätti aateliset ja papit ja muut onnekkaat. Kyllähän nekin siis töitä jonkin verran teki, mutta pääasiassa se oli vaan siellä hovissa hengaamista ja pitkästymistä. Veroja nämä varakkaat (käsittämättömän rikkaat) eivät joutuneet maksamaan ollenkaan, verot revittiin tavallisen kansan ansioista. Ja kun kuninkaan kirstu alkoi tyhjenemään, kerättiin vähän lisää veroja. Aina jotain pientä kivaa keksittiin mistä muutaman ylimääräisen roposen sai nyhdettyä. Ja kiltisti kansa maksoi, kun ei se oikein muutakaan voinut.

Aikanaan sitten vallankumous alkoi siitä, kun otettiin mallia Jenkeistä, kun siellä se oli siis menestyksekkäästi juuri meneillään/päättymässä. Kansan voittoon. Säädettiin perustuslaki ja mitä kaikkea muuta. Ja sitten vielä samoihin aikoihin Ranskan rahatilanne alkoi olemaan niin katastrofaalinen, että joku kehtasi ehdottamaan, että rikkailtakin alettaisiin perimään ainakin leimaveroa ja ehkä se toinen oli omaisuusvero tai jotain. Siitähän vasta riemu repes! Että ihmiset, joiden ainoa ansio oli syntyminen tiettyyn sukuun, joutuisivat antamaan omasta yltäkylläisyydestään yhteisen hyvän nimissä. Ei käy! Huusivat aateliset ja papisto! Ja kun ei oikein onnistunut enää nyhtää kansastakaan niin riitahan siitä sitten tuli. Siis se vallankumous. Ihan näin pitkälle ne ole kirjassani vielä päässyt, mutta se on ihan siinä muutaman sivun takana.

On jotenkin ihan käsittämätöntä, miten jotkut ihmiset ihan aidosti oikeasti ajattelevat, että heillä on oikeus hyväksikäyttää muita ihan mennen tullen. Muiden tunteista ja tarpeista viis. Heillä on se oikeus, koska he ovat syntyneet siihen asemaan. Yhteiskunta on rakentunut niin, että se vielä tukee sellaista, niin mikäs siinä sitten porskutellessa. Kuka arvaa jo mihin tällä tähtään?

Tää on facebookista bongattu, Cruelty Free Worldin sivuilta. Kuvateksti menee näin: 
They all FEEL.
So what's the difference?

The top two are enjoying their last (...and possibly first?) breaths of fresh air, light and sunshine before being kicked, hit, experiencing the most horrific panic attacks, having their body parts cut (most likely while still conscious), before being sold (again) and finally end up on the plates of people who shouldn't be consuming them in the first place... No one will miss them, no one will know their names, their existence will be forever forgotten long before the first bite of their dead flesh is swallowed.

The two bottom ones are enjoying a daily trip to the beach/park/wherever, they are and will be loved until the last breath they take, and then will be forever missed.

Tää nyt ei ehkä liittynyt tohon mun introon niinkään, tossa enemmänkin siitä kuinka me tehdään niin suuri ero eri eläinlajien välillä (koirat, ihmiset, siat, jne.), mutta toi kuva on niin kamalan surullinen teksteineen. 

Anteeksi, kysyn nyt vähän rumasti.

Millä vitun oikeudella me käytetään niin törkeällä tavalla hyväksemme lähestulkoon kaikkia muita eläinlajeja? Se, että me ollaan ihmisiä ei ole mikään vastaus. Me ollaan yksi eläinlaji miljoonien muiden joukossa.

Me ihmiset ollaan rakennettu tää järjestelmä, brick by brick, niin, ettei muut eläimet voi saada aikaan vallankumousta, joten meidän, jotka ollaan tähän syyllisiä tulee taistella niiden puolesta. Sysäys kerrallaan ollaan historian aikana menty kohti aina vaan tasa-arvoisempaa maailmaa, viime vuosisadalla saatu paljon hyvää aikaan mm. naisten ja tummaihoisten oikeudet, nyt olis sitten niiden vuoro, jotka ei kauheesti pysty omasta puolestaan toimimaan (johtuen meidän asettamista kahleista ja aidoista), eli eläinten! Ja uskokaa pois, se vallankumous on jo alkanut!  Kenen puolella Sinä olet?

Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 12. päivä

Hitto, ei olis pitänyt ottaa tätä transportaatiota mukaan tähän operaatioon ollenkaan. Tää on niin tylsää. Syöminen oli paljon hauskempaa. Ja ens viikon kulutus se vasta hauskaa onkin!

No, tänään kuitenkin vuorossa (jälleen) lähellä (Suomessa, Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä nyt ainakin) tuotettujen, kasvatettujen, valmistettujen tuotteiden suosiminen. Sillä iso osa päästöistä tulee myös siitä, kun tavaraa rahadataan ympäri maailmaa. Näistä on tehty kaiken maailaman kaavioitakin, tai ei ne kait mitään kaavioita, mutta sellaisia karttoja, joihin merkitty vaikka yhden t-paidan valmistukseen osallistuneet maat. Ruoan suhteen jonkinasteinen omavaraisuus vois onnistuakin, mutta muuten taitaa melkeinpä kaikki kulutushyödykkeet olla jossain kohdin, ainakin joltain osin, ulkomaista alkuperää. Ainoat kankaat joihin meillä olis mahdollisuus taitavat olla pellava ja hamppu, eli vaikka kuinka olis kotimainen vaate, niin raaka-aineet tulee jostain Intian (?) seudulta (vai oliko se sittenkin jossain päin Afrikkaa missä sitä puuvillaa kasvatettiin). Paperi ja huonekalut yllä taitaa myös onnistua täysin kotimaisin voimin? Mutta puhelinten, ompelukoneiden, jääkaappien, kaikkien osat...made in china/india/vietnam...kokoonpano saatetaan tehdä suomessa ja kappas! Made in Finland!
Onko kukaan nähnyt sitä kotimaista dokumenttia ihmisitä ja eläimistä yhden ravioli (??) tökin takana? Itse en uskalla katsoa sitä, mutta uskoisin sen olevan aika pysäyttävä kokemus. Miten paljon meidän arkiset valinnat vaikuttavat niin moneen asiaan. Niin moneen elämään. Ja kuolemaan.

Kuolemasta hyvä aasinsilta uuteen luontodokumenttisarjaan joka löydettiin kirjastosta. Siinä on taas paljon kaikkea todella hämmästyttävää. Niin, puhuinkin eilen niistä apinoista, jotka käyttävät työkaluja. Nyt vuorossa mustekalat. (tykkään mustekaloista todella paljon). Jonkun tietyn rodun mustekalanaaras (onko ne rotuja? Siis vaikka punatulkku ja sinitiainen - onko ne linturotuja? Tosi kumman kuulosta, mutta miksei?) munii munansa johonkin luolaan ja jää itse sinne vartioimaan niitä, kunnes lopulta kuolee nälkään.  Niillä on niin voimakas se vaisto omien jälkeläistensä suojeluun, että ne uhraa oman henkensä sen eteen. Melkoista omistautumista. Jos tälläinen suojeluvaisto on mustekalalla (selkärangaton merenpohjan kummajainen) niin varmasti samaa löytyy myös sadoista, tuhansista muistakin eläimistä. Kuten vaikka lypsylehmästä, jolta vastasyntynyt vasikka viedään päivän parin (vai oliko se sittenkin tuntien?) sisällä pois. Aika rankkaa. Oikeesti.
 Ihmisnaaras, rodusta riippumatta (?) saattaa jatkaa huumeinen käyttöä, alkoholin juontia, tupakointia, epäterveellisiä ruokailutottumuksiaan raskaudestaan huolimatta ja vielä poikasten syntymän jälkeenkin.

Koska mä olen niin viisas, mä pystyn yksinkertaistamaan syyn hyvinvointivaltioissa asuvien ihmisten henkiseen pahoinvointiin yhteen lauseeseen: Meillä on aivan liian helppoa.

Eilen ei mitään ihmeellistä. Ompelin, enkä siivouunut/järkännyt oikeastaan yhtään mitään. Vaatekaapista sain kahdet sukat pois. Ja Pinjalle yhden t-paidan. On kätevää, kun lapset alkaa olemaan suht saman kokoisia, niin voin yrittää tunkea niille vanhoja, turhaksi käyneitä vaatteitani.
Karsiminen käy sitä vaikeammaksi mitä enemmän sitä on tehnyt. Toki joku ulkopuolinen näkisi kotini aivan eri silmi ja olisi valmis karsimaan vaikka koko roskan pois, mutta ei se nyt ihan niinkään toimi. Minä olen kiintynyt tavaroihini, esim. nakkileikkuriin, johon en ole onnistunut löytämään sopivankokoista vegaanista nakkia...mutta ehkä vielä joskus. (ja sitä paitsi aina kun meillä on nakkeja, tehdään niistä nakkikastiketta, eli nakkileikkurille ei olisi mitään käyttöä kuitenkaan - nakkileikkurilla siis kuvioidaan nakin pintaan vaikka pingviini tai tulppaani, joka näyttää kyllä erehdyttävän paljon penikseltä)

Ihania turhakkeita, joita en juuri koskaan käytä. Mutta en voi laiittaa poiskaan, sillä ajatus siitä että joku toinen niitä käyttäis tekee pahaa. Oikeassa reunassa oleva Hello Kitty leipämuotti on aivan ihana, harmi vaan ettei suomessa myytävistä paahtoleivistä yksikään ole sopivan kokoinen. Kaikki kokeilemani ovat jääneet liian pieniksi. Mikesi meillä myydä Wonderbreadia? (onneksi ei!)

Matikan tunnilla pitkästä aikaa taas ymmärsin jotain. Ongelma on se, etten mä tunnu oppivan mitään uutta. Ymmärrän ne asiat, jotka ovat loogisia (minun mielestäni), kaikelta muulta suljen korvani. Menen ihan lukkoon, kun ope selittää jotain äksistä ja yistä, ennen kaikkea äksistä ja niiden siirtelystä puolelta toiselle (yhtälöt). Sanallisten yhtälöiden hahmottaminen on huomattavasti helpompaa.

Tänään pitäis tulla Vegetukun tilaus! Ollaan hiukan sitä odotettu! Paljon herkkuja!

Menen nyt jatkamaan eläinten tiirailua tv:n kuvaruudulta. Mjau!

Kovasti karsittu kirjahylly! Ok, vois olla siistimipi (yksi hylly on romujen peitossa, mutta suuri edistys tämäkin, sillä aiemmin niitä oli 10!)

xoxo,

Puputyttö