Ala-arvoinen levyarvostelu, ylimalkainen levunkansiarvostelu ja "log lady"

Moikkarallaa!

Tilaamani vartalo toinen vas. Normi Blythe vartalo oik. reunassa. (kuva pöllitty)

Se on se hullu täällä taas hei! Aamuisin en millään voi käsittää iltaista itseäni. Aamulla pysyn hyvin rajojen sisällä, tiukassa paketissa. Ja sit iltaa kohden alkaa rakoilemaan niin, että illalla ennen nukkumaan menoa tuskassa etsin Etsystä tai Ebaysta jotain, mitä ilman en voi olla. Eilen illalla se oli washi teippi, tai siis iso lajitelma jo kotona olevan ison lajitelman lisäksi. Sitä ennen muunneltava ja lattarintainen vartalo "nuorimmalle" nukelleni (Nanalle) ja uusia vaatteita. Uusia siksi, kun en vanhojakaan jaksa vaihdella taikka kuvata.

Tässä muuten blythe (kesk.) vrt. Barbie. (kuva pöllitty netistä)

Oi joi. Se vartalo on kyllä oikeesti hyvä juttu, uskon että se olis se kipinä joka sais mut oikeasti jotain tyttöjen kanssa puuhastamaankin. On niin harmillista, että nukketalo on olevinaan valmis. Siellä on ehkä yks huone, jossa olis vielä jotain tehtävissä, mutta muuten se on mun mielestä niin hyvä kuin siitä voi saada. Ihan kamalaa tollanen. Ei asioita oikeasti kuuluis saada valmiiksi.

Perjantaina lapset tuli pappaloimasta kotiin ja lauantaina veinkin ne jo sitten heti mummolaan! Ja huomenna ne lähtee isälleen. Melkoista matkustamista. Mutta perjantaina käytiin Pimpulan kanssa Jumbossa ostamassa siisti vaate, kun pappalta oli rahaa saatu. Löydettiin mekko. Ja mä löysin mekon häitä varten. Kerroinko jo tästä? jouduin kysymään myyjältä, että onko sovelias häihin, kun löysin sen ihan väärältä osastolta ja mulla on niin älytön maku, mitä tollasiin asioihin tulee. Kysyin melkein sanatarkkaan näin: Olisko tää sopiva asu hääjuhlaan, joka pidetään illalla ravintolassa, musta ei kyllä kovin ihmeitä odoteta? Ja myyjän mielestä oli ihan sopiva :) Kotona vielä keikistelin korkokenkien kanssa ja olisin laittanut verkkosukkiksetkin, mutta kun on tosi terävät varpaankynnet, tai osa reunoista niin en uskaltanut. Mut hyvä siitä tulee. Mulla on yksi asuun sopiva helminauhakin, vaikkei helmet ole vegaanisia enkä tykkää niitä käyttää, vaikka se onkin lahja ja vanhempi kuin osa mun lukijoista :) Mutta se on hahahhhhaaa pantattuna tällä hetkellä. No, ehkä onnistun hakemaan sen takasin sitä ennen :) Hiukset ja meikkikin pitäis olla tuloillaan ihan pron toimesta.

Lauantaina vein ne muksut jäkeen ja hain samalla 25 kg mansikoita. Edellisenä iltana oltiin perattu Prismasta ostetut huonokuntoiset mansikat, 10 kg ja pakastettukin. Lauantai meni mansikoita perattaessa ja pakastettaessa. Yhden satsin keitin hilloakin. Musta olis ihanaa tehdä enemmänkin, tai niinko useammin, mutta mä en vaan jaksa sitä purkkien desinfiointiruljanssia. Tai siis sitä uunittamista. Nehän pitäis myös liottaa vuorokausi ennemmin, mut emmä sitä ole sit enää tänä vuonna tehnyt. Mistä mä voisin vuorokautta aiemmin tietää mitä tulen seuraavana päivänä tekemään? Joka tapauksessa sain jonkusen purkin uunitettua ja niihin hillot sisään. Nyt ne on kellarissa. Ja kellarissa on myös eilen keittämäni tomaattikastike. Tomaateista olin yli puolet pilkkonut ja laittanut valumaan jo edellisenä iltana. Viime vuonna keksin sen, että kun niitä valuttaa etukäteen niin ei ihan niin kauaa tarvii keittää ylim. netsettä pois. Ja sitä paitsi silleen saa sen mehun juodakseen. En nyt tiedä onko se ihan älyttömän hyvää, mut erikoista ainakin. Tomaattikastiketta täytyy kyllä keittää lisää, Jäkessä on tomaatit 1€/kg. Ja meillä menee talvella ja siis ympäri vuoden kuitenkin aika paljon sitä kastiketta. On aika luksusta, että se on itse tehtyä, ja vielä kotimaisista tomaateista. Tietenkin herää kysymys, että mitä jää viljelijälle jos torilla on noin alhainen hinta. Mut eipä taida suomessa olla kovin sorsitut viljelijät, vai mitä mieltä?

Jäkessä ollessani hain myös yhden ponin, jonka ostosta olin sopinut kaverin kanssa jo jonkin aikaa sitten. Mulla on muutamia meriponeja (pienenä mulla oli kaksi isoa, enkä muista montako pientä), mutta ei yhtä ainuttakaan simpukkatelinettä! No, nyt sain telineen, ja poninkin! Aikas ihanaa!

Sunnuntaina vielä vikat mansikat pakkaseen ja tosiaan se kastikkeen keitto. Pyöräiltiin myös Hietsuun, kirppikselle. Oli kiva pyöräily, mut Hietsusta tullut aika paska. Ihan hirveesti sellasia, jotka ei ole niinkään hankkiutumassa eroon (muiden) tavaroista, vaan tekemässä niillä rahaa. Kaikki on "vintagee" tai 50-luvulta tai jotain keräilykamaa. C'mon! Kirput kehiin! Löysin kuitenkin yhdne ihan hauskan pöytäkoristelineen (?), jonka ostin urheilullisille tytöilleni :) ja sit löysin yhdeltä pöydältä kaksi tamagotchia! Euron kappale! Ostin molemmat! Ja nyt niitä on siis kolme! Yhden annoin P:lle, mut en tiedä kuinka kauan se sitä jaksaa. Nytkin se on tossa mun vieressä hoidettavana ja tyttö itse lähti kaverilleen. Olen ties kuinka monta kertaa joutunut jo siivoamaan kakat ja ruokkimaan ja lääkettämään. Plääh. Niin, nyt päästään ekaa kertaa kiinni toho otsikkoon. Log ladyyn nimittäin. Jotkut teistä saattaa muistaa maailman parhaan tv sarjan, Twin Peaksin. Siinähän oli siis se log lady, jolla oli aina se puukalikka mukanaan. Musta tulee sellanen, mut vaan tama lady, kun mulla roikkuu kasa tamoja kaulasta ja mä aina vaan niiden kanssa väkerrän ;) Ei oikeesti, mut koittakaa silti kestää niitä, jos joskus ollaan livenä yhdessä :)

Joo, ja sit levyarvosteluun. Tää on ihan huono, kun olen kuunnellut levyn vaan kerran, mut koittakaa tämäkin kestää. Adelen 21. Alku tosi lupaava, tykkäsin kahdesta ekasta biisistä tosi paljon, mut sit alkokin jo kuulostaa, ettei siinä enempää ollutkaan biisejä. Sitä samaa vaan jäätiin junnaamaan. Miks tollasilla tosi lahjakkailla usein käy noin, et se niiden taito on vaan sit siinä yhdessä jutussa ja sit sitä tungetaan joka paikkaan. Mut ehkä mä kuuntelen sen levyn vielä uudelleen. Ja kerron sit lisää.

Ja tänään tuli No Doubtin uusin levy. En musita nimee ja itse levykin on eteisen pöydällä, valmiina menemään Tehtaalle, tosi toimiin. Joten arvostelu ainoastaan levyn kannesta. (voi mikä idiootti! ;) Kyllä se Gwn on niin nätti! Ja solakka. Jotenkin harmitti, että se on ihan samalla lailla kuin kaikki muutkin "tähtöset" joutunut laihduttamaan sellaseksi tikuksi, kun sillon alkuaikoin oli kuitenkin ihan normaalivartaloinen ja se oli jotenkin tosi mukavaa, että sillä oli maha ja ihan kelpo vartalo silti. Mut ei enää. Nyt kun se on megatähti niin onhan sillä sitten oltava myös megatähden vartalo. Lapsista ja iästä huolimatta. Siinä kannessa ja kansivihossa oli tasapuolisesti kaikki bändin jäsenet edustettuna. Mikä kiva, mut Gwnhän se ehdoton tähti on. Et olis siitä saanut olla enemmänkin kuvia.

Mut hei! Nyt mä meen kuuntelee sitä levyä. Voi pojat! Syötiin eilen ihan älyttömän hyvää suklaata. Jotain meksikolaista ja tosi sellasta "pienissä erissä tehtyä". Siinä oli sokeri osittain kiteinä vielä sen suklaan seassa. Niin hyvää! Eilen käytiin myös ekaa kertaa Ravintola Soi Soissa, Kalliossa. Nams! Vaikkakin sisustus just sellasta vegemesta tyyliä ja (samanaikaisista festareista johtuen?) muutenkin vegemesta linja sen suhteen, et mitään ei sit oikein ollutkaan ja just se on loppu ja yks ihminen vaan töissä. Mut se ehkä siis vaan nyt sattu osumaan tälle päivälle. Eikä ole se normi käytäntö, niinko Vegemestassa aikoinaan. Oltiin ekat asiakkaat ja saatiin vikat perunat...Mut ruoka oli hyvää.

Ihmeellinen asia vielä mun tyttärestä. Se olis kans halunnut hienomman Tamgotchin kuin sen kuppasen, jonka sit sille annoin. Etsittiin niitä sit netistä ja löydettiin yks jollain kuudella eurolla tms. Postikulujen kanssa olis ollut n. 12 euroo. Kysyin sit vielä, et haluaako se oikeesti maksaa siitä sen verran, et aika kallis on. Ja se ei sit halunnut. Jos se olisin ollut minä olisin ihan sokeana sille hinnalle tilannut sen kummempia miettimättä. Olen niin ylpeä lapsosestani, joka ihan oikeasti on monesti fiksumpi kuin äitinsä.



xoxo,
 Raisa

Tiedote

Hello!

Mulla on tällä viikolla koeviikko ja mä olen järkeillyt tän asian nyt niin, että hitto soikoon, tälläiselläkin selkärangattomalla olennolla on oltava sen verran itsekuria, että se pystyy yhden viikon elämästään panostamaan johonkin. Edes vähän. Joten mä yritän nyt tän viikon keskittyä kokeisiin lukemiseen, enkä notkuis niin paljoa koneella. Ja olen ihan aikuisten oikeasti lukenutkin vähän enkun sanoja. Tänään siis enkun suullinen + sanakoe, jonka muut teki viime viikolla, mut kun kerta satoi niin mä en päässyyt tunnille. Ja sitä paitsi mulla oli ompelukset pahasti kesken. Vaikkakaan ihan oikeiden aikuisten oikeesti mä lintsaan aniharvoin, koska kun sen oven kerran avaa on tälläisen hepsankeikan sitä vaikea sitten enää sulkea. Joten en yleensä kyllä lintsaa. Niin, siis blogissa ehkä vähän taukoa.

Vieläkään ei ole Kasvisseikkailu -kirjan arvonnasta voittaneesta Valeriinasta vai mikä se nyt oli? kuulunut mitään! Ota pikaisesti yhteyttä, jos palkintokirja sinua vielä kiinnostaa. Loppuviikosta tai joskus arvon sen sitten uudelleen :/ Ja kaikille muille tiedoksi/muistutukseksi, että minulta sitä voi ostaa suoraan, kuten teki esim. Raitapaitojen Puolesta. Minulta suoraan ostamisessa monta hyvää puolta: Saatte sen edukkaammin (23€ postikuluineen!), saatte sen omistuskirjoituksella ja tarroilla (halutessa myös tietenkin ilman) ja söpösti paketoituna, minä saan siitä paremmat provikat kuin kaupasta ostetusta kirjasta ja se raha menee varmasti vegaanisiin asioihin :D Osta siis kirja lahjaksi tai ihan omaan käyttöön (lapsekkaasta lähestymisestä huolimatta ruokaohjeet eivät ole pikkulapsimaiseen tapaan mauttomia mössöjä, vaan meidän perheen arkiruokia, ja meidän perhe tunnetusti tykkää hyvästä ruoasta :) suoraan tekijältä itseltään!

Viikonloppu meni suit sait sukkelaan. La aamuna polkaistiin Tikkurilan kirjaston pihalle (tästä tuli mieleeni, että se varausmaksuttomuus koskee Vantaan kirjastoja. Ja jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Hyvä Vantaa!!!) Siivouspäivän kirppiksiä tarkastamaan. Löysin 11 kpl pikkuponeja, siis uusia, ei babyponeja. Olivat euron kappale, mikä mielestäni aika kallista, mutta ostin silti. SAin kympillä. Kirjaston tyhjennysmyynnistä ostin ehkä noin kymmenen kiloa kirjoja! Vaikka mitä! Kolem keittokirjaa (kaksi japanilaista ja yksi raaka), taidekirjoja (Frida Kahlo, American Polaroids ja japan pop, joka mulla jo onkin, mutta nyt on kaksi ja voin toisen uhrata muihin projekteihin), pari sarjakuvakirjaa (japanilainen ja sikojen tehotuotannosta kertovan, ainii ja kiroileva siili, josta en kyllä tykkää, englanniksi, aion viedä sen C:n veljelle), fiktiivisen kirjan Marilyn Monroesta ja kolme CD:ä(Ne Luumäet, klassista ja sit joku avaamaton sibeliusjuttu, sekin jenkkilään vietäväksi.

Sit vielä kotimatkalla ostin pari Hello Kitty palloa, tai siis sellasta munaa, jonka sisällä jotain HK krääsää. Mitä voi ostaa automaateista. Mä halusin ennen kaikkea ne munat, kun nekin oli Kittyn muotoiset. Sisällä oli sit jotkut figuurit. Niillä ei niin väliä.

Haettiin hesestä lounas, ja sen jälkeen aloinkin tekemään lähtöä Maailma Kylässä festareille. Keskustassa polkasin vielä Kampin kautta, kun ajattelin että sielläkin vois olla kirppiksiä. Oli siellä vielä muutama pöytä jäljellä. Tosi hauskaa kun ihmiset itse järjestävät tälläisiä juttuja! Tuntu tosi hienolta. Et jos me halutaan jotain, niin sen voi ihan itsekin järjestää, eikä tarvii jäädä odottamaan, että joku virallinen taho sen meille tekee, tiukasti sääntöihin sidottuna. Tunsin suorastaan ylpeyttä kanssaihmisteni puolesta. Hyvä te! Hyvä me!

Ja sitten Kaisaniemeen. Siellä oli tuskastuttavan paljon ihmisiä. Mutta hauskaa oli se, että en ole eläessäni (Amerikan matkoja ei lasketa!) saanut niin paljoa kommentteja hiuksistani kuin sain lauantaina. Olin sen kyllä just värjännyt (meni muuten ihan reisille! Paska vaalennusaine. ), et olihan se tietenkin tosi voimakkaan värinen. Mut silti! Tuntu tosi kivalle :) Ja koska olin hyvissä ajoin (kerrankin!) ennätin vielä kiertää vähän siellä alueellakin ja silloin joku sanoi mulle, että sulla on ihana tyyli! Ei siinä, olinhan mä tosi ihana, mutta että ihana tyyli! Minulla! Onneks en sentään alkanut väittämään mitään vastaan...

Vuoro meni nopsasti. Nii, olin siis Animalian pöydän takana jakamassa esitteitä ja kertomassa mistä saan B12 vitamiinini :) Joku siis oikeasti kysyi siitä. Ja se että lähteeni löytyy pillerin muodossa purkista oli tietenkin tosi paha. Miettiiköhän ihmiset ikinä sitä, kuinka paljon niiden syömille eläimille syötetään vitamiineja? Lehmillekin kalsiumia. Miten sitten on niin paljon luonnottomampaa ottaa se vitamiini/kivennäisaine suoraan purkista, kuin lehmän/sian kautta kierrätettynä?

Kaisaniemestä poljin kovaa vauhtia Sörnäisiin/Hermanniin lastenkutsuille. Olin kyllä iloisesti myöhässä, no. 3,5 tuntia. Mutta emäntä tiesikin tämän jo etukäteen. Oli tosi kivaa saada kutsu näihin juhliin. Kun pienille tytöille multa löytyy kaikista luontevimmin lahjat :) Ja peketoiminenkin oli tosi kivaa, kun sai hyödyntää sydämensä kyllyydestä Hello Kitty pusseja ja muita. Tarjolla oli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita, pikkukakkusia ja täytekakkua. Tai oli siis muutakin, mutta näitä mä söin :) Popcornit ja sipsit huomasin vast asiinä kohtaa kun mulla oli napa poksahtanut ulos. Oli kivaa. Valitettavasti aika jäi lyhyeksi, sillä mulla oli vielä yhdet menot sille illalle.
Sieltä sitten poljin vielä Tapanilaan. Yllättävän hyvin löysin perille, vaikka olinkin unohtanut katsoat, että minne piti mennä. C oli mennyt sinne jo, kun luuli että mä pysyisin vähän paremmin aikataulussa. Mut enhän mä koskaan.

Pyöräily oli kuljettanut ruokamassaa suolistossa vähän alaspäin, joten pystyin näissä juhlissa (tuparit) syömään tofupiirakkaa ja persikkapiirakkaa ja ehkä suolapähkinöitä. Juotiin limukoneella tehtyä limua. Meillä oli limukone silloin kun mä olin mukula. Hassua, että niitä on taas. Näissä juhlissa meitä oli pieni Animalia porukka, ja sit isompi joku vierasporukka, ja me animaalit istuttiin keskenämme parvekkeella. Se oli hassua. Mut hauskaa. Varsinkin siinä kohtaa kun ne vieraat alkoi laulamaan karaokea. Me lähettiin aika ajoissa kotiin, kun Pinja joutui olemaan yksin hetken aikaa, kyllä Hapsimakkara olikin sitten jo kotiutunut Hämeenlinnan turnauksesta, mut kuitenkin. En tykkää että ne joutuu olemaan illalla keskenänsä. Poljettiin sitten sieltä kotiin. Molemmat oli hereillä ja ihan kunnossa. Hapsin joukkue oli päässyt jatkoon. Ne on niin hyviä!

Sunnuntaina laitoin futarilleni eväät, annoin vähän rahaa ja pistin taas matkaan. Itse kuvittelin, että mulla on taas kauheesti aikaa ja ajattelin, et olisin käynyt vielä kirppiksellä ennen "töihin" menoa. Mut niinhän siinä sitten kävi, että jouduin soittamaan jostain Käpylän kohdalta, et tulossa ollaan, mut myöhässä. Niin usein käy noin, et luulet et on kamalasti aikaa, mut sit lähdenkin ihan viime tinkaan, tai usein sen jälkeen. No, pääsin kuitenkin perille ja siellä taas osoittelin niitä ilmaisia esitteitä ja vastasin, jos jotain kysyttiin. Meitä oli niin monta, että saatoin aina olla olematta, jos joku näytti siltä, et sitä ei todellakaan kiinnosta mitä me sanotaan, vaan se haluaa kertoa meille, mitä mieltä se on. Siis ei siinä, saa tulla avautumaan, niin hyvässä kuin pahassakin, mä vaan en ymmärrä sitä. Mut ehkä tommonen tilanne on sellainen, et sen tyyppiset ihmiset (siis ne avautujat) katsovat tilaisuutensa tulleen. Just ne, jotka tuli tivaamaan sitä, et sitäkö me halutaan, että turkistuotanto siirretään sitten kokonaan Venäjälle ja Kiinaan, missä eläintenhyvinvointi on joku vitsi, mille karhun/tiikerintaljan päällä makoillessa naureskellaan? Nii, silläkö nää ongelmat sitten ratkaistaan? Jaa mitä? Häh? Ja sit ne lähtee pois. Ihmiset hakee vaan jotain kiksejä siitä kinastelusta. Ei niitä oikeesti kiinnosta eläintenhyvin vointi pätkän vertaa. Jostain ovat kuulleet ton mielestään hyvän argumentin ja sillä sitten yrittävät päteä. Pitäiskö Suomessa olla hikipajoja, sallia kaikkee samaa paskaa, mitä vaikka jossain Kiinassa on, ihan vaan sen takia, että täällä voitais sitä vähän paremmin valvoa? Ei siinä, emmä usko, että se turkiskielto tulis vielä tällä voimaan, mut kyl se vielä joskus. Pakkohan se on.

No niin. Oman vuoroni päätyttyä kävin vielä siellä kirjateltassa. Ostin ainoastaan yhden kirjan, piirustusoppaan mulle ja Pinpulalle yhteiseksi. P muuten piirtää paljon paremmin kuin minä. Mä en osaa piirtää :( Se ja laulaminen on niitä asioita, joita haluaisin osata, mutta minkäs teet jos vaan ei pysty. Selasin paljon muitakin kirjoja, ja teki mieli ostaa, mut sit alko vaan ahdistaa, kun ne oli kaikki sellasia, epäkohtia osoittavia. Vaikka just joku Palestiinalaisnaisesta kertova kirja. Ja sit kaikki orjakirjat ja muut. Yleensä mulle tulee tollasista massatapahtumista aika voimauttava fiilis, niinko tyyliin, et meitä on näin paljon, jotka mahdollisesti jopa toimillaan yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Mut nyt tuli vaan sellanen olo, et jokasta niillä festareillä kävijää kohtaan on tuhat kärsijää jossain. Just kaikki hikipajat, ihmiskaupan uhrit, plääh. Kaikki. Eläimistä puhumattakaan. Niitä kärsijöitä olis varmaan miljoona jokasta kävijää kohtaan. Eikä kukaan välitä. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mut siltä se silloin tuntui.

Kotona sitte katottiin Pimpulan kanssa Missä Olet, Susan? -elokuva. Muistaako kukaan sitä? Mä tykkäsin siitä pienenä ihan kauheesti. Ja yllättävän hyvin s eoli kestänyt aikaa. Oli hassua, kun muistin suorosanoja ulkoa :) P ei kauheesti välittänyt siitä. Hupsu.

Illalla tilasin sitten vielä kolme askartelukirjaa Japanista. Askartelukirjat, erityisesti japanilaiset askartelukirjat on aivan ihania!

Eipä sit muuta, nyt lukemaan! Inhoon sanakokeita. Ja kaikkia muitakin kokeita, joihin pitää lukea.

Tamagotchi voi hyvin, eilen illalla meinas käydä huonosti, se meni nukkumaan melkein kaikki sydämet tyhjinä, mut sain aamulla sen taas hyvinvoivaksi. Thank god!

xoxo,
Raisa

Prinsessa nimeltä Barpi.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpilla oli iso tukka ja pienet tissit. Sen pituinen se.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpin suusta tuli verta kun se oli just tapellut sen miehen kanssa mutta siitäs sai mokoma huora ansionsa mukaan. Sen pituinen se.

Mulla ei ole ihmeemmin mitään asiaa. Halusin vaan kertoa teille Barpista. Muistatteko niitä superhalpaversioita Barbeista, niitä sellaisia jotka oli onttoja? Jalkoja saattoi taivuttaa vaikka solmuun, kun ne tosiaan oli ontot. Tää tarinan prinsessa on just sellainen.

Ostin eilen hiustenvaalennusaineen tavallisesta kaupasta. En sentään Loreal merkkistä, mutten myöskään mitään sellaista, joka kriteerini eläinystävällisyydestä täyttäisivät. Vaikka nykyäänhän siis ei pitäis kaupoissa olla eläimillä testattuja kosmettiikatuotteita, raaka-aineista en tiedä. Ja nyt sitten tajusin etsiä Manic Panic vaalennusainetta netistä. Voi itku! Mut siis hyvä asia noin jatkossa! Vaalennusaine on aina ollut hiustenvärjäykseen liittyvistä asioista kaikista kinkkisin. Värin saan helposti tilattua Englannista, mutta vaalennusainetta ne ei lähetä. Joten olen joutunut tilaamaan niitä hankalasti anopille ja sitten odottamaan, että sieltä tullaan tänne tai täältä mennään sinne, ja sit salakuljettamaan ne matkalaukussa. Niitä kun ei sais tuoda lentokoneella. Mutta Manic Panic merkkistä vaalennusainetta siis saa tilattua netistä, täältä suomesta! Jee!! Manic Paniciä myydän mm. Vegan Essentials -verkkokaupassa, joten sen on oltava vegaanista. Iso JEE!!

Luin eilen sen ostamani sarjakuvakirjan, Kirjoita Pian. Se oli ihana. Suosittelen kaikille. Erityisesti kohdasta, jossa Veera-Annelin pupu Benny on sohvalla Veera-Annelin kanssa, toipumassa onnettomuudesta. Tykkäsin myös kamalasti kirjan sisäkansien pilkuista. Mulla taitaa olla joku värikkäiden pilkkujen fetissi. Joo, mutta sen kirjan voi ostaa täältä.

Eilen myös menin sinne Malmille. Malmilla ei muuten ole häivähdystäkään siitä hienosta Helsingistä, johon kaupungin keskustassa törmää. Malmilla ihmiset pukeutuu rumasti ja on muutenkin ihan tosi rumia ja humalassa. Ei millään pahalla, malmilaiset. Eipä täällä meilläpäinkään kovinkaan koreita ihmisiä näy.

Kupliina ja Meriliinukka! *tuplasydän*

Mutta mitä Malmilla kyllä on, on kirpputori nimeltä Pöytäperkki. Ihan siinä aseman kupeessa. Ja arvatkaa mitä siellä kirppiksellä oli myynnissä!! No, arvatkaa!! Meriliinukka! Olen sitä ponia etsinyt jo ikuisuuden, joskus käynyt Ebayssäkin laittamassa huutoja, mutta aina on mennyt multa sivu suun. Mutta nyt ei mennyt! Se ei ollut missään huippukunnossa, mutta myönnettäköön, että en ole sallainen keräilijä, jolle pitäis olla priimakuntoisia poneja. Ei ne mulla silloin lapsenakaan sellaisia olleet. Maksoin tästä alle vitosen, vaikka s eolikin mielestäni aika kalliissa pöydässä. Olin ihan onnesta soikeana. Löysin jotain muutakin, mm. tomaatin muotoisen neulatyynyn. Joka on tietenkin "must" jokaiselle ompelijalle. Koristeeksi. Ja C:lle polvienväliin Uglydoll otuksen, ettei sen tarvii enää tunkea mun jalkoja sen polvien väliin nukkumaanmentäessä. Hiukan se sattuu.

Lääkärillä sain tuomion. Leiman otsaan ja nyt kaikki tuijottaa ja tekee pilkkaa.

Otin muutamia kuvia teidän iloksi. Toi kupukuva on kyllä Flickeristä kotoisin, mut oli liitetty siihen kuvaan, ihan heti en tajunnut että miksi, mutta sillä kuvun sisällä olevalla nukella on mun tekemä kupu sylissä :) Myin sen Saksaan jonkin aikaa sitten :)
Sen alla olevassa kuvassa taas ne Playmobil -yksisarviset. Toi lelu-Risto omi ne sen poikasiksi. Risto on niin söpö ihan lelunakin. Ja sit vielä ian oikeaa Ristoa. Kun sillä on on niin kolhot tassut. 

Nii joo, ei ole vieläkään mitään askaa. Tai no, mä meinasin kirjoittaa siitä, miten nurinkurista se on kuinka pienet lapset leikkii aikuisia, teinit luulee olevansa aikuisia ja pukeutuu (muttei käyttäydy) sen mukaisesti ja miten sit taas aikuiset yrittää kaikin keinoin häivyttää sitää omaa aikuisuuttaan (no just niitä ikääntymisen merkkejä) ja sit taas vanhukset käyttäytyy kuin ihan pienimmät lapset. Miks ei vaan voitais olla sen ikäisiä kuin ollaan? Kysyy kahden lapsen äiti, joka postaa kuvia My Little Poneista, nukeista ja yksisarvisista.

Nii just! Mä lähden nyt postiin katsomaan onko pakettikortin takana Batman figuuri mun miehelle vai lisää krääsää mulle.

Mikesi muuten kukana ole vielä onnistunut ulkoistamaan kokeisiin lukemista muille? Mä ihan mielelläni maksaisin siitä, jos joku lukis mun puolesta enkunsanakokeeseen ja muihinkin tuleviin kokeisiin.

Ei muuta.

xoxo,
Raisa

Rakkautta myynnissä!

Kuulkaa! Mulla oli eilen sen verran vmäinen päivä klo viidestä lähtien, että ajattelin tehdä jotain tosi radikaalia. Mä aion laittaa osan mun tytöistä maailmalle. Mutta ennen kuin alan niitä täällä kaupittelemaan ajattelin kysyä, et kiinnostaako ketään? Siis kannattaako mun nähdä vaivaa, kuvata ja kuvailla niitä teille? Se, että kiinnostaa ei tarkoita sitä, että sitoutuis ostamaan yhtään mitään, mutta jos ei ole Blytheistä kiinnostuineita yhtään liikkeellä, niin turha mun on mitään myyntitarjouksia tehdä tähän suuntaan. Kotia vaihtamassa olis Simply Vanilla (75), Cousin Olivia (100), Precocious Candy's Mushroom (175) ja Night Flower (100), tytöt tulee "nudena", ei alkuperäisiä vaatteista siis mukana, mutta kyllä mä ne joihinkin vaatteisiin puen kuitenkin, ettei nakkena tarvii matkustaa. Cousin Olivian ja Precocious Candy's Mushroom mahdollista saada stockeineen, silloin Olivia 120 euroa ja PCM 200. Mutta mä laitan näistä lisää tietoa, kuvia ja muuta jos jotakuta kiinnostaa. Kaikista mieluiten laittaisin ne uuteen kotiin täällä Suomessa, niin ei tarttis niin suureellisia postitusjuttuja tehdä.
Kaikki mun nuket (Kenneriä lukuunottamatta) on hyvässä kunnossa, Night Flowerilla ei yks silmien väri/asento vaihdu narusta vetämällä, ne täytyy pyörittää, muuten kaikki niin kuin pitääkin.

Mutta ei nukeista nyt sit sen enempää. Ottakaa yhteyttä jos heräsi kiinnostus, kerron mielelläni lisää :)

Pitikö mun kertoa lisää siitä kirjasta? Kasvisseikkailusta? Emmä tiedä mitä siitä kertoisin, teidän täytyy itse käydä jostain se katsomassa :) Mulla on tietenkin oma auto ojassa tässä jutussa, niin jos mä sitä kauheasti täällä kehun niin ei se ole ehkä ihan niin uskottavaa, kuin että joku puolueeton sen tekis. Ehdottomasti kuitenkin älyttömän hieno kirja kyseessä. Miljan piirokset on niin kauniita, reseptit helppoja ja herkullisia ja ne hahmotkin tosi hauskoja. Eikä se ole vaan pikkulapsiperheen kirja, kun ne ruoat sopii vallan mainiosti kaiken ikäisille.

Sain eilen vihdoin ja viimein tehtyä ne 24 kuukuppi-pussukkaa! Mikä helpotus! Niissä olikin yllättävän paljon työtä! Vaikka olen saanut hiottua sen käsinompelunkin jo pois. No, ehkä se on vaan se määrä mikä uuvuttaa :) Mutta nyt saa taas ommella mitä sattuu. Mä ajattelin, et jos vihdoin ja viimein saisin aloitettua myyjäisten kartoittamisen, niin että vois osallistua useammille kuin vain muutamiin vuodessa. Ihan tyhmää noita aarteita täällä kotona makuuttaa, kun ne vois siedä jonnekinulkoilemaankin. Niin ja tää nyt sit liittyy siihen myyjäisten kartuttamiseen, kun ajattelin, et jos alkais myös kartuttamaan puhtaasti kierrätysmatskuista tehtyjä Pinkkiksiä, että vois joskus osallistua noihin kierrätysmyyjäisiinkin. Mutta nää nyt on näitä mun juttuja, joita mun on vaikee saada koskaan valmiiksi.

Tässä aarteet. Kuka muistaa ton nuken?

Eilen samalla kun käytiin viemässä ne pussukat uuteen kotiinsa poikettiin Kierrätyskeskuksessa. Vietiin meidän pihalta kaikki pyöränromut ja jotain metallinpätkiä sinne ja mä sit tietenkin haalin kaikkea itselleni. Pieni pusseja, jotka oli tungettu täyteen hylättyä muovia, joiden seassa oli pieniä aarteita, jotka mun oli pakko saada. Ärysttävää. Ja myös pienoismalli-maailma-aineksia. Siis niitä nöyhdillä täytettyjä pusseja. Joita saattaa joskus tarvita...(oikeestikin).


Sit postiin, jossa mun päivä menikin pilalle. Oli kiire, siellä pitkä jono ja yksi kassa auki, ja just kun oli mun vuoro, kassat vaihtu niin, että mä jäin

Tässä muut, mitkä jää. Roskista ei kuvaa.

yksinään seisomaan sille miehittämättömälle kassalle. Ja mä vittu vihaan tota! Yhden asiakkaan annoin mennä hämmennyksen piikkiin, mut sit kun se alkoi seuraavaa palvelemaan mä huomatin olleeni jonossa ekana. Ja sit mun lähettämäni paketti maksoikin ihan kauheesti. Ei suomeen menevä, vaan jenkkilään. Koska olin itse paketoinut sen liian tuhdisti ja se postikissa ei suostunut tunkemaan sitä, vaikka mä sanoin et saa rutistaa. Mulla oli siinä jo kaksi postimerkkiä ja niiden lisäksi se velotti 9 euroa!! Suurin piirtein sen, mitä mä niiden korvisten myynnistä sain...ihan kiva. Veikkaan ettei se tyyppi edes huomannut, että siinä oli jo ne kaksi merkkiä, kun ne oli niin tarramaiset. Joo, katoin just postin sivuilta, niin maksi kirje jenkkeihin maksaa 9 euroo. Ja minä sain kunnian maksaa siitä 10,60. Kiitos posti, arvostan tätä todella. Ja Vapun takia en pystynyt jättää postittamista seuraavaan päivään, niin että olisin ottanut sen kotiin ja paketoinut uudestaan ja postittanut sit seuraavana päivänä. Kun en siis kehdannut, kun se oli meidän juhlapyhän takia jo yhden päivän myöhässä luvatusta lähettämisestä. Ja jostain syystä mä olin tosta sitten ihan käsittämättömän kiukkunen. Siis oikeesti ihan järkyttävän. C parka sai kuunnella mun raivoomista heittäessään mut kouluun. siinä kohtaa olin jo sen verran myöhässä, etten voinut enää mennä kotiin ja otta apyörää, vaan oli tosiaan mentävä kyydillä. Kävelin kotiin.

Koulussa sitten keksin, että selviytyäkseni tästä kamalasta vastoinkäymisestä mun tulee myydä niitä huomiotta jääneitä nukkeja. Ei ole vielä ihan lääkitys kohdillaan :) Oikeesti ei ole vielä mitään lääkitystä. Olkapäähän kyllä tarttisin jotain, kun se on ollut jo viikon ihan tosi huonona. Ärsyttävää.

No mutta, nyt tää tahtois mennä yläkertaan Tehtailemaan. Nyt on taas ihan eri ääni kellossa kun ei tarvii ommella. Mä rakastan tilauksia, ja mitä isompia niin sitä parempi tietenkin, mut sit se totautusvaihe on aina niin uh...raskasta. Kun täytyy tehdä jotain.

Voi pojat! Melkein unohdin! Alpo! Sen krääsän seassa, jonka olin pakotettu ostamaan saadakseni niitä aarteita oli myös Tamagotchi! mun eka! C sai sen auki, vaikka joku olis aika lailla vääntänyt ruuvin sen kolon pyöreäksi. Ja uusi patterikin meillä siihen oli ja nyt mulla on sitten lemmikki. Alpo, niminen tyttötipu. En tiennyt että se oli tyttö. Muuten se olis saanut tyttömäisemmän nimen, vaikka Raisuli tms. Olen nyt opetellut hoitamaan sitä, se kakkaa vähän väliä lattialle, sitä pitää syöttää ja sille pitää ostaa krääsää. Mokoma, Se on aikas kivaa kuitenkin hoitaa sitä. Se nukku koko yön, vaikkakin mä hermoilin sitä, et entä jos se herää ja alkaa huutaa. C sano, et sen pitäis nukkua yläkerrassa. Alpon siis. Mun yöpöydällä se nukku, Tietty.

Ei mulla sit muuta! Paitsi lukekaa alta vielä kuvatekstit! Ja kattokaa kuvat!

Ihan hassua kun on taas perjantai. Luksusta. Ja huomenna Blythe miitti!!! Ihanaa nähdä E:iä ja S:aa ja ehkä M:aakin!

xoxo,

Raisa

Tuliaisia Mamilta, Mint Julep-blogittarelta. Japanista! Maailman ihaninta!

Vappupiirakka. Mies teki!

Tosi armelias kuvakulma: saa keskikehoni näyttämään kompaktilta, mutta hassu heijastus saa näyttämään siltä, että yöpaidassani olisi n. 23 reikää

Lisää "mukamas" reikiä

En ole aikoihin nauranut niin makeasti kun näitä kuvia facebookkiin ladatessani. Että voi joku tälläsellä asialla leijua! No, hullut on hulluja. Ja onhan se vähän hassua, eikö totta. Kunhan tulee vähän lämpimämpi niin mä luovun tosta paidasta.

ELokuvissa x 2, kirppiksellä ja ihan liikaa netissä!

Cowabunga! Tai jotain sinnne päin. Paljon taas kaikkea, ehkä. Voi olla ettei sit loppu peleissä niin paljoa ollutkaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä!

Perjantaina Pinzulalla oli kaverisynttärit. Pääsisäisen takia olivat melkein viikon myöhässä. Jouduin irrottautumaan koneelta ja olemaan oikeasti olemassa. Raskasta. Mutta palkitsevaa. Leivoin ja järkkäilin. Meillä oli ehkä maailman hienoimmat pikkukakkuset, joita lapset eivät arvostaneet juuri lainkaan. Mokomat. No, me syötiin ne sitte ite. Olen kyllä jaellut niitä vähän etiäppäin, kun ei itse pysty ihan kaikkea napaansa ahtamaan. Mulla on itse asiassa aika pieni napa.

No joo. Sateenkaaripikkareiden leipominen oli kait aika helppoa, mutta tosi työlästä. Tein yhden ison taikinan, jonka jaoin sitten neljään osaan. Jokaisen osan värjäsin eriväriseksi ja levitin sitten varovasti kerroksittain vuokiin. Varovaisuus oli ehkä turhaa, sillä ne ei paistettaessa pysyneet siististi kerroksittain, vaan sekoittu. Kuten tosta "avatusta" kuvasta näkyy. Mut voi olla et ne olis olleet vielä sekaisemmin, jos en olis laittanut niitä kerroksittain.

Kuorrutteen kanssa olikin sit vähän vaikeampaa, kun piti tunkea tursottimeen ne värit mahdollisimman tasaisesti. Olen kyllä lopputulokseen todella tyytyväinen. Ihanan näköiset. Makuun en ollut kylä yhtään niin tyytyväinen, ne oli liian makeita. Vanilja-ananas. Ananasta ei ollut tarpeeksi tuomaan jotain "särmää" niihin, joten ne oli vaan makeita. Mut silti ihania.


Lisäksi tein, tai oikeastaan Pinpula ne teki, mokkapaloja. Rakastan noitten nonparellejen ripottelua! Ne on niin kauniita. On tylsää kun suomesta ei saa noita monivärisiä vegaanisena. Mutta onneks niitä voi aina tilata muualta :D

Tarjolla oli myös karkkia (vegaanisia on kyllä aika nihkeesti tarjolla, mikä on harmi, kun en halua että lapset joutuu omia juhliaan millään tapaa harmittelamaan. Onneks on kuitenkin jotain, ettei tarvii tummaa suklaata ja lakua tarjota ;) Nii, ja vohveleitakin oli. Niitä onneks löytyy hyvin vegaanisinakin. Ja ne maistuu lapsille aina.
Pinjalla oli hyvät juhlat ja vierailla hauskaa, joten mikäs sen mukavampaa. Läksiäislahjoiksi oli P itse tehnyt lankarullista, helmistä ja kangaspaloista pienet ukkelit, jotka ainakin hiusten väreiltään vähän muistuttivat saajiaan. Lisäksi oli lakupötkö ja mun "tekemät" timantti-kännykkäkorut.(alla kuva näistäkin)

 Lauantaina muksut meni isälleen, P ensin kyllä mummon kautta. Oli siellä vielä juhlimassa syntymäänsä, kävivät elokuvissa, syömässä sushia ja mummelilla oli sit vielä lettukestit.Melkoista juhlintaa!

Ei ehkä herkkujen painosta pöytä ihan notkunut...

Lauantai meni varmaan koneella. Olen oikeasti ihan kamalasti ollut koneella nyt viime päivinä. Oikeastaan kaikki johtuu tosta Etsystä, jotenkin ihan vimmalla haluaisin saada sen toimimaan. Jos teillä muuten on Etsy tiliä, niin käykää ihmeessä tykkäämässä mun tuotteista, vaikka ette ostoksia tekisikään. Ne tykkäämiset vaikuttaa siihen millasta näkyvyyttä mun tuotteet saa asiakkaiden etsiessä tietynlaisia tuotteita. Tykkääminen siis ei maksa mitään, tai no klikkauksen vaivan, mutta siitä on Pinkkikselle hyötyä. :) Klik klik. Kuulun siis kuitenkin eri ryhmiin, ja kaikilla tarkoitus nostaa ryhmäläistensä näkyvyyttä tuolla massiivisessa Etsymaailmassa. Osa ryhmistä on ihan täysin persoonattomia, ja osa on sitten hyvinkin ihmisläheisiä. Ja ne ihmisläheisimmät on just niitä kaikista pahimpia! Siis ajankäytön suhteen. Voisin siellä riekkua tuntikausia klikkailemassa muiden tuotteita ja kommentoimassa jne. Nyt laitoin itselleni ajastimen. Ettei mene ihan plörinäksi tämäkin aamu. onneks herään aika aikaisin. Puoli tuntia vielä aikaa :)

La illalla C vei mut elokuviin. En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli silmänruokana Ryan Gosling. Vaikkei kyllä ihan niin hyvännäköisenä kuin olisi voinut olla. Leffa oli aivan liian pitkä, siihen oli tungettu kolme elokuvaa  ja mä olin valmis lähtemään kotiin ekan jälkeen. Olin maustanut mun popcornitkin liian tulisiksi.

Sunnuntaina herättiin myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta aikaisin, tai minä heräsin ja herätin kaikki muutkin, kun en malttanut jäädä sänkyyn lojumaan, ja yksin on niin tylsää nousta. C:n ollessa juoksentelemassa (mä olin jo ulkoiluttanut Riston, löysin lenkillä yhden aivan täydellisen osittain jäätyneen lätäkön. Sellaisen, joka oli pinnalta jäässä ja ihan kirkas, virheetön. Ja sit kun sen päälle astui vesi pohjalla liikkui ja samalla liikkui viime vuotiset lehtien rippeet ja se natisi silleen kivasti, muttei säröillyt. Ihan mahtavaa. Olin siinä ties kuinka kauan.) mä täytin auton kierrätyskamoilla ja hesyyn menevillä kirppiskamoilla. Syötiin aamupala ja sit lähettiin Jäähallin kirppikselle. Oltiin siellä kerrankin ajoissa. Mikä oli ehkä vähän vikatikki, koska siellä oli paljon enempi ihmisiä kuin normaalisti. Ja kaikkihan tietää, ettei eläinaktivistit tykkää ihmisistä! Mä löysin heti ekasta pöydästä barbien veneen eurolla. Siitä puuttui ratti ja se oli muutenkin aika kökkö, mutta olen etsinyt venettä jo tosi pitkään, niin se oli kuitenkin sit ihan loistava. Sit löysin itselle yhden tosi napakan paidan, musta jossa keskikokoisia valkoisia sydämiä, P:lle PF pipon (tykkääköhän nuoret vielä Paul Frankista?), tytöille tosi hienon (ja kalliin! 15€) vanhanaikaisen pyörän. Hesyn kirppikseltä löysin kans jotain sälää, mm. barbien kaupan kassan. Mä jonkin aikaa sitten löysin niitä kaupan hyllyjä, nyt olis sitte ruokakaupan kassakin. Projekti etenee.

Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa ja vaikka meidän piti hakea ainoastaan juustoa ja salsaa, niin meidän ostokset maksoi yli 80 euroa. Mutku...

kotona sit notkuin taas koneella, kunnes oli aika laittautua ja lähteä Bio Rexiin katsomaan Farewell, my queen. Aitiosta.Vähänks fiiniä. Kaveri oli voittanut liput jostain, ja tietäen kuinka tykkään Marie Antoinettesta ja noista tietyn ajan Ranskan kuninkaallisista niin kutsui sitten minut mukaansa. Elokuva oli hieno, "kuvakulma" oli hieno (palvelijattaren näkökulma), mutta jotain siitä puuttui. Oli vähän pitkäveteinen. Mutta se oli hienoa, että se oli puhuttu ranskaksi ja että se kertoi just muidenkin kuin ihan vaan sen ylimmän hovin asioista. Siitä, et miten Versaillesin linnan asukkaat elivät niitä kuninkaallisia ja muuta ylimystöä varten. Oli hieno kokemus. Muistakaa kuitenkin, että Bio Rexiin omat herkut mukaan, siellä ei niitä myydä!

Kotona roikuin sit vielä vähän (suhteellinen käsite) aikaa koneella, C:n karjuessa mua nukkumaan. Luin sitte hetken aikaa ja mentiin sit untenmaille melko aikasin.

Vedenpitävällä kankaalla vuoritettu isohko eväspussukka

Tänään heräsinkin sitten työttömyyteen nähden aika aikasin, ja nyt olen jo kävelyttänyt Riston oikein maltillisesti odeotellen, kun se haistelee aivan kaikkea, käynyt suihkussa, syönyt aamupalan ja roikkunut aamun annoksen koneellakin. Tämän vielä tästä lopettelen ja sit painun Tehtaalle. Uusi idea koruihin!! Ja myös uusia pusseja! Tein sellasen kosteutta pitävän eväspussin. Toki se sopii myös muiden kuin eväiden säilytykseen. Sain idean siihen Eettisillä Joulumarkkinoilla naapuripöydän pitäjältä, jolla oli vastaavanlainen. Minä vaan tein omastani tosi Pinkkismäisen söpön. Niin, se oli siis osatnut sen netistä.

Loppuun vielä kuvia.

Yhdellä lenkillä löysin 3½ kotiloa! Olen aiemmin löytänyt ainoastaan yhden tyhjän, mutta nyt kokoelmani 3,5 kertaistui. Nää on niin hienoja! Mutta vaan ja ainoastaan tyhjät!

Oonko jo tän näyttänyt? Kunhan saan vielä sen kuukuppi pussin tehtyä "virheettömänä" niin sit se on kyllä kaikista paras, mutta sitä odotellessa kyllä tää taitaa olla. Ihan tämän takia haluaisin kuukautiset. Myyn näitä hintaan 3 euroa, jos joku haluaa ostaa :)

Kirppiskierroksen jälkeen ei jaksettu laittaa oikeaa ruokaa, vaan ainoastaan super herkullista.

Raita-Risto

Risto vähän haikeana

Risto ihan väsyneenä aamulenkin jälkeen.

Hauskaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ihan kaikille!!

xoxo,

Raisa

Vielä vähän ikääntymisestä

Moip! Keksin tossa hiljattain, varmaan aamulla, kun aivot on kaikista terävimmillään. On muuten oikeesti hassua, miten mä muista ihan kaukaisten ihmisten nimiä ja jopa puhelinnumeroista aamuisin. Mut sit sängystä noustuani ja mitä pitemmälle päivä etenee niin sitä hatarammaksi kaikki käy. Mutta eilen aamulla muistin vetoketjukauppiaani etunimen (Jeff), ihan nurkan takaa putkahti. En siis edes miettinyt sitä. Samoin yksi puhelinnumero, jonka olen muistanut ikuisuuden, mutta hiljattain unohtanut muistui tänään aamulla mieleeni. (sitä en kerro!)

Niin, siitä ikääntymisestä. Ainahan ihmiset tavoittelee, jotain mitä niillä ei ole. Aina halutaan lisää, jotain uutta, jotain tavoiteltavaa. Niin, tää tuli siis siitä, tai siis plääh. Mietin, et miksei se voi olla toisin päin. Miksei kaikki halua olla vanhoja? Miks kaikki aina vaan haluaa olla nuorempia. Paitsi tietenkin nuoret toivoo, että ne olis aikuisia ja sais ryypätä aamusta iltaan ja herätä silloin kun huvittaa. Ja lapset toivoo samaa syystä, että saisivat syödä karkkia aamusta iltaan ja käyttää viikkorahansa sipseihin ja limppariin. Ja katsoa piirrettyjä just niin aikaisin ja lujalla kuin huvittaa. Ehkä parikymppiset (just ne kaikista pahimmat, ärsyttävimmät ja kadehdituimmat! tunnen siis ihania parikymppisiä, jotka on just niin ihania, että tekis mieli potkasta nilkkaan! Pelkästä kateudesta. Suukkoja Saralle ja Maijalle!) on itsekin tyytyväisiä ikäänsä. Mut kaikki muut tuntuu haluavan olla jotain muuta. Jotain, joka tuntuu saavuttamattomalta. Ja tietenkin osalle se onkin täysin saavuttamatonta. Siis vanhoista ei tule nuoria, vaikka ne kuinka sais vaipat alleen. Mutta nuorista tulee kyllä vanhoja, mut silloin en ei enää sitä halua.

Mut kaikesta tästä huolimatta, kyllä mä haluan vanheta. Tai siis en, mutta haluan kuolla vasta kun olen vanha, joten eikö se tarkoita just sitä, että haluan vanheta? Ehkä ajan ei tarttis mennä niin nopeasti? Paitsi enkun ja äikän, ja ehkä matikankin tunneilla.

Hassu juttu on kuitenkin se, että se ikähaarukka, mitä haikailen, nousee sitä mukaa kuin minäkin ikäännyt. Eli jossain vaiheessa tulen varmaankin olemaan sen ikäine, jolloin se mielessäni oleva "ideaali ikä" olis just 37. Eli nyt pitäis kyllä ottaa tästäkin iästä kaikki ilo irti! Ja kun ajattelee, että ennen kuin olen 70 v, jolloin aika moni ihminen on edelleen hyvä kuntoinen ja pystyväinen matkustelemaan ja ompelemaan ja katsomaan huonoja elokuvia, niin sen iän saavuttamiseksi mun pitäis melkein TUPLATA nykyinen ikäni. Eli siis kaikki mitä mulle on tapahtunut, kaikki kokemukset, tapahtumat ja muut, tulis tuplaantumaan. Ja tällä kertaa ehkä järjen kanssa. Siis se elämä, minkä olen nyt elänyt olis vielä toiseen kertaa elettävänä. Ja tietenkin aivan erilaisena. Tai siis ainakin osittain toivon, ettei ihan samoja juttuja tarttis vetää läpi. Ei must akyllä millään olis siihen.

Kun tota miettii, niin eihän tässä ole mitään hätää! Ehkä se onkin sit vaan se ulkoinen vanheneminen, joka eniten harmittaa. Kun ei naaman tarttis paljastaa niin paljoa. Tää on tosi noloa, enkä oikeesti ikinä olis uskonut ajattelevani näin, mutta varmaan jos olis ylimääräistä rahaa, niin kävisin vähän kiristämässä naamaani kirurgilla. Ihan vähän vaan. Pikkasen nostamassa.

Tässä teille Mr. Hyden tekosia

Mulla oli perjantaina mitä mainioin kangaspäivä! Ja perjantaina myös keksin, kun siis edelleen pähkäilin tän blogin sisällön kanssa. Kun ehkä täällä on ihan liikaa avautumista ja kiukuttelua ollakseen tälläinen julkinen blogi. Itse en siis ajattele niin, mutta ehkä vallalla on sellainen yleinen käsitys, ettei julkisissa blogeissa omalla nimellä/kuvalla varustettuna avauduta siihen tyyliin kun minä sen teen. Ja pikainen kierros supersuosituissa blogeissa, joita silloin tällöin luen, osoitti, ettei ne kyllä juurikaan mistään negatiivisista asioista kirjoittaneet. Kaikki oli vaan niin ihanaa ja täydellistä. Ehkä ihmiset haluavat lukea sellaisesta mieluummin kuin kuunnella kuinka ikääntyvä ikiteini potkii seiniä ja rikkoo pulloja. Mut sit mietin sitä, ettei tää blogi ole pelkästään lukijoille, vaan tämä on ennen kaikkea minulle. Siis niin, että minäkin saan tästä asioiden julkisesta vuodattamisesta jotain tyydytystä. Eli pattitilanne. Ja sitten muistin enkkublogini (jolla ei edelleenkään yhtä ainuttakaan lukijaa :(, siellä voin olla juuri niin aurinkoinen, kuin menestyminen vaatii ja täällä sitten kiukutella, jos siltä tuntuu. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde, niin että Te saatte Herra Hyden (orava nukkuu/nauttii auringon paisteest apuun oksalla. Todella ihana!) kaikkine kamaluukisneen ja muu maailma saa hienostuneen salonkikelpoisen Tohtori Jekyllin ;)

Klik klik isommaksi, niin näkee tuon pohjalla olevan kankaan!

Perjantaina sain niin mahtikankaita, että oli lopulta taivuttava vetoketjuttomuuden painon alla, ja tilattava niitä tänne, vaikka postikulut oli ihan kamalat. Melkein tuplasivat ketjujen hinnan. Siltikin kyllä edukkaampia, mitä ne kangaskaupoissa ja marketeissa maksavat. Ostin myös aivan uudenlaista tukikangasta, huopapohjaista (synteettistä, tottakai ;), joka on kyllä niin jämäkkää, että siitä saa aivan erilaiset meikkipussit! Tajusin kyllä niitä silittäessäni, että koska sen metrihinta oli todella korkea, jopa niin, että tuplasi kankaan hinnan, ei tästä voi tulla kokeilua pysyvämpää. Ellei sitten nosta hintaa, mutta se vaan aiheuttaa sekaannusta, jos on ulkoisesti kaksi samanmoista, joiden hinta kuitenkin eri, johtuen vaan ja ainoastaan tukikankaan jämäkkyydestä. Uuden tukikankaan hinta melkein neljä kertaa korkeampi kuin sillä mitä normaalisti käytän : / Enkä ajatellut tätä yhtään siinä ostohuumassa.

Ostohuumasta tuli mieleeni, että tahtoo kirppikselle. Mies ei ole tulossa mukaan, ja ensin ajattelin pyytää yhtä kaveria seuraksi, mutta totesin ettei ole puhelinnumeroa, ja toisaalta meillä saattaisi olla liian samankaltainen maku (ehkä?), joten stressaisin vaan sitä, että mitä jos se toinen löytääkin jotain, joka on mulle tarkoitettu. Joten yksin menen. Ehkä ihan kivaakin, niin ettei tarvii koko ajan ootella tai kiirehtiä.

Mulla oli skuitenkin yksi leipätaikina tuloillaan. En pysty jäädä sitä kyllä odottamaan. Mitä tehdä? Ah, pistän sen jääkaappiin ja uunitan sitten kun tulen. Uuniin menossa myös yksi satsi kokeilukoruja. Miten kestää uunin kuumuuden pienen pienet muoviosat?

Haa! Vielä vähän! Eilen pyöräiltiin (on muuten vmäiset tiet pyöräilyyn!) uudelle Tikkurilan Kirppikselle, niin turha reissu kuin olla ja voi. Siis ihan syvältä koko mesta. Mutta kotimatkalla muistin yhdne lähellä (!! joo täällä tikkurilassa!) olevan korukaupan, jossa en ole koskaan!! käynyt. Mutta nyt mentiin. Ostin niin söpöjä pikkiriikkisten korujen tekoon soveltuvia koruosia että! Saan mun tytöille paljon uusia kaulakoruja! Mainiota! Ja sit myös sellasia pronssisen värisiä korvakorukoukkuja, joita tarvitsen ihan oikeasti. Tilasin nimittäin sarvia, jotka pronssin värisiä. Eikä mulla ole kuin hopeisia koukkuja. Ei ihan mene yhteen. 

Mutta joo, tässä tämän päivän postaus! Ai niin, piti muistuttamani, että osallistukaan ihmeessä siihen arvontaan! Elikkä kommentoikaa Arvonta -postaukseen (maanantailta, kait?) jotain mitä haluaisitte lisää blogiin, tai vähemmän tai ihan miten vaan. Niin olette mukana "barbie kokoisen" hedelmäsalaatti säilyketölkki -kaulakorun arvonnassa. Tämä päivä aikaa! Koru on tosi suloinen, senhän voi sitten antaa vaikka eteenpäin, jos oma maku on jotenkin tylsempi tai vanhoillisempi. Tai mikä parasta, siitä voi ruuvata sen pikkiriikkisen ruuvin irti ja ottaa tölkin leikkeihin :D

Hauskaa ja aurinkoista pakkassunnuntaita! Ai niin, ruoat olleet sen verran ala-arvoisia, ettei niistä voi mitään hehkuttaa. Eilen sipsejä (lapset poissa), päivällä ihan sekava soijarouhekastike ja pe iltaruokaa en pysty selittämään, kun en muista mitä kaikkea siihen pistin. Kuitenkin oli bataatti-porkkana-sipulikeitto, kookosmaitoo ja soijarouhettakin sinne viskoin. Ja limetinkuorta!

xoxo,

Raisa

Kaikkien kaveri

Tää on taas niitä postauksia, jotka olis parasta jättää ihan vaan omaan päähän hautumaan. Mutta kun olen tälläinen totuuden torvi, niin uloshan tämäkin tulee. Vähän sama, kun viime vuonna synttäreillä kehuttiin Limonaadia, niin olihan mun siihen pakko sanoa, että se on kyllä sitten tosi pahaksi hampaille. Kaikkien teki ihan hirveesti mieli juoda sitä sitten. Mutta mä halusin kertoa asian, niin kuin se oikeasti on. Enkä salailla mitään. Vaikka kyllä mä aika paljon salailen, ainakin itseltäni.

Ai nii, hitto. Ennen tohon itse asiaan menoa haluan pikaisesti kirjoittaa vanhenemisesta. Toissa-aamuna tai ihan tässä lähiaikoina kuitenkin iski oikein kovaa, että siitä on ihan pian 20 vuotta kun mä olen täyttänyt 20! Apua! Silloin sitä kuvitteli olevansa jo tosi iso, ja jotenkin sellainen täysin haavoittumaton ja voittamaton. Mitkään murheet maailmassa eivät yltäneet kakskymppiseen asti. Vaikka olinkin aika sekaisin ja kasvissyöjäkin (sama asia?) Ja kohta olen ollut jo 20 vuotta "aikuinen". No itseasiassa nes kuussa virallisesti aikuinen viimeiset 20 v. Uh huh. Kuumottavaa. Ja niin vanhaa. En tiedä mikä siinä on kaikista kamalinta, ehkä se et kaikki menee vaan niin kovaa vauhtia, ja jotenkin sitä itse on vähän tipahtanut kyydistä, enkä kyllä yhtään tiedä, että miten sinne pääsi kapuamaan takaisin. Varsinkaan tämmöinen, joka osaa kyllä päätöksiä tehdä (olen ihan oikeasti todella hyvä siinä!) muttei yhtään pitkäjänteisesti niissä päätöksissä pysyä. Ainakaan niissä tärkeimmissä. Kun mieli vaihtuu ja tulee uudet kuviot. Plääh. Taas mennä hypähti vähän sivuraiteille. En oikein meinaa kestää ulkoistakaan vanhenemista. Vaikkakin melko armollisesti aika on meikäläistä kohdellut. Ehkä. Mikähän siinä vanhenemisessa kaikkia niin kamalasti kuumottaa? Sivu suun menneet/menevät mahdollisuudet? Kohtahan tän pitäis olla ihan parhaimmillaan, kun lapsetkin alkaa olla niin isoja, ettei kaikki pyöri koko aikaa niiden ympärillä, vaan voi enempi keskittyä omaan elämäänsä. Vai onko just se kurjaa? Et sit pitäis alkaa kehittelee sitä elämää lasten ulkopuolelta?

Joo, mut siihen mitä ei pitäis edes postata. Kun mulla on kerta toi yritys, jonka tietenkin soisin menestyvän ja ehkä joskus alkavan tekemään ihan oikeaa rahaakin. Kun nythän ne mitä tulee niin aika tarkalleen myös menee ihan siihen itseensä. Kiitos kirjojen tilanne on ollut vähän parempi viime vuosina, mut ei siltikään niin että sellaisilla rahoilla pystyis elämään. Tiedän, että on ihan utopista kuvitella, että Pinkkis vois joskus mut elättää, mutta mahdotonta se ei ole. On ihmisiä, jotka pystyvät noilla Etsy ja muilla  myynneillä ihan oikeasti tekemään rahaa. Ja mä niin kovasti haluaisin olla semmoinen. Tai siis haluaisin Pinkkiksen olevan semmoinen. En himoitse mitään rikkauksia, mutta sellaisen menestyksen, että tilauksia olis päivittäin useita. Netissä törmää näihin menestyjiin, ja sitä aina miettii ja ihmettelee, että miten ne on siihen päässeet. Tietenkin niillä on hyvät tuotteet (ja niin on Pinkkikselläkin!) mutta matkassa on myös ripaus onnea ja sit se, mikä mun mielestä on ehkä tärkeintä, tietynlainen persoona siellä niiden tuotteiden takana. Sen ei vättämättä tarvitse olla edes oikea henkilö, vaan se voi olla oikean henkilön luoma "julkisivu", mutta joka tapauksessa se on jotain sellaista, mihin potentiaaliset asiakkaat törmää ja josta ne kiinnostuu. Ja sen, et mikä saa sen potentiaalisen asiakkaan koukkuun, miettiminen on musta niin kiehtovaa. Kun se saattaa olla ihan mitä vaan. Se voi olla vaikka erikoinen tatuointi, jota muut esiin tulevat asiat sitten tukevat. Tai sitten se saattaa olla vaan jonkun ystävällisyys, ja "näkyminen" vähän kaikkialla, joka sit lähtee pikkuhiljaa kasvattamaan sitä suosiota ja kun sitä on tarpeeksi, itse suosio/menestys toimii oikein tehokkaana koukkuna. Näistä syistä mä usein mietin tän bloginkin "järkeistämistä". Et jos piilottais niitä omia säröjä, ja olis "täydellisempi" ja sais sitä kautta ihmiset haluamaan Pinkkistä, kun nekin haluaa oll atäydellisiä. (ja tota mun ei ainakaan pitänyt kertoa!) Niin, olen sitten viime aikoina, kun on se Etsykin uudelleen käynnistetty, ollut todella aktiivisesti Flickerissä, joka on parhaimmillaan ihan mahdottoman hyvä keino promota sun tuotteita, ja sinne Pinterestiinkin aktivoiduin, ja ehkä vähän enemmän siellä Facebookissakin olen ollut. Ja ollut niin *piipisti* kaikkien kaveri. Varsinainen karavaanari (kuka muistaa sen biisin, karavaanari, kaikkien kaveri tms.?). Ja kun se ei ole oikein mun luonteen mukaista. Kyllä tykkään tietyistä nettiyhteisöistä ihan kamalasti, kunhan olen päässyt niihin "sisään" ja tunnen siellä olevat ihmiset kavereikseni. Olenhan esim. Japanissa yhden Australialaisen neidonkin HK foorumilta tavannut. Ja yhdne toisen kanssa ollaan vieläkin tekemisissä. Mutta kaikki sellainen hännystely ja mielistely...hargs! Ei jaksa! Ei pysty! Ja silti on vaan yritettävä. Ja kyllähän se sit taas, jos jonkun kanssa "kemiat kohtaa" ja saattais alkaa vaikka sähköpostiosoitteita vaihtelemaan ja etunimeltä toista kutsumaan. Vähän sama kun haluaisin osata virkata, mutta en missään tapauksessa kestäis sitä opettelua. Haluaisin olla pro heti ekalta silmukalta. Niin netissäkin. En jaksais kasvattaa sitä ihmisjoukkoa ympärilläni, vaan haluaisin olla se, jonka kaikki haluavat kaverikis. Tai en minä, mutta Pinkkis. Aika avointa tilitystä. Sorry. Tämä olkoon Amanda Palmerin videon syytä. Avoimuus ja haavoittuvuus on niin epähip. Joop. Koittakaa kestää.

C ehdotti, että laitettais muutamia miniatyyri dioramoja Madebyhin myyntiin. Ja niin sitten eilen illalla laitettiin ja nyt on jo yksi niistä myyty! Hip hei! Ensimmäinen diorama matkaa kohti uutta kotiaan! Ihqua! Vaikka siltikin soisin sen tapahtuvat tuolla Etsyssä.

Kiitos muuten kaikille numeronsa tekstanneille!! Eiköhän siinä ollutkin jo tärkeimmät numerot ;) (tämä olkoon piikkinä niille, jotka lukevat mutteivat viitsi "paljastaa" sitä. Whatever.)

Jostain sain eilen myös kimmokkeen netistä vaatteita etsiskelemään. Ja löysin mekon!!  Ja sit toisenkin! Minä, vähän vaatevammainen löysin kaksi mekkoa, jotka haluaisin. Ja pian on synttärit tulossa, joten eiköhän toinen (parempi, tietty) mekoista pian minun ylleni päädy! Mä tykkäsin enempi tuosta vihreästä, jossa pilkkuja. Vaikka on tuo lilakin aivan mahtava. Toivottovasti ne ei ole liian lyhyitä, ettei tule liikoja vilauteltua! Molemmat Modclothista. En edes uskaltautunut katsomaan mitä kaikkea muuta niilä on, kun noi mekotkin jo oli niin hienoja. Ja turhaan mä vaatteista villiinnyn, hetken jaksan pukeutua vähän nätimmin ja sit mulla onkin jo farkut ja t-paita ja joku napitettava juttu siinä päällä. Tai vielä pahempaa - huppari.

Pari muutakin kuvaa, kun on muutamia uusia juttuja, joko postissa tulleita tai sit viime su kirppikseltä. Tai sit ihan ite tehtyjä :D Ja pari nukkea, jotka eivät juuri ole saaneet palstatilaa, käsittämättömän kauniista ulkonäöstään huolimatta.

Ai nii, sekin vielä, et kiitos tosi paljon todella hyvistä postausehdotuksista!1 Toteuttamisen arvoisia jokaikinen! Ja voin melkeimpä luvata, että joka ikisestä tulen postauksen tekemään. Tai siis niitä ruoka juttuja sit lisätä tänne enempi. Me nimittäis syödään tosi hyvin :) Vaikkei kumpikaan erityisesti nautita ruoanlaitosta (mä saatan välillä innostua siitä, mutta noin niinko pitkässä juoksussa se on puuduttavan tylsää ja mulla olis usein paljon parempaakin tekemistä, kuin laittaa ruokaa) Niin, mut C on ihanan reipas kokkaamaan uusia juttuja kirjoista, mä sävellän paljon enempi, kun en jaksa stressata ainesten hankinnan kanssa tms. Mutta arvonta on vielä avoinna, koko tämän viikon vielä. Eli käykäähän muutkin laittamassa toiveitanne, ehdotuksia ja muuta eilisen päivän postaukseen, otsikolla Arvonta!, niin olette mukana sen hedelmäsalaatti tölkin arvonnassa!

Ja nyt niitä kuvia!

Kirppikseltä, 4 euroa. Niin, kuvasta ei käy kokoluokka ilmi, mutta on siis todella iso. Pari kolme kertaa perusponin kokoinen.

Mercedez, uskomattoman kaunis tyttö, jonka kuukausi tämän piti olla, mut sit tuli Polly ja vei kaiken huomion. Mokoma.

Muutaman (3-5) sentin korkuinen valokuvakehys. Oli sellanen tinan värinen, maalasin spraymaalilla. Kirppikseltä, euron.

Penny, eniten Pimpulan näköinen nukkeni. Aivan mahtavan kaunis tämäkin. Suuressa nykkerytäkässä jäänyt vähän jalkoihin. Onneks nyt vähän hiljentynyt, niin ovi saada enemmän huomiota. Jonka kaiken kyllä ansaitsee. Tossa muuten se kirjoituskone, josta aiemmin puhuin. Vai olikohan se siellä enkkublogissa?

Tein pari lisää näitä sormuksia. Ihania!

Uusia kankaita! *sydän* Kankaat on niin ihania! Toi yläreunassa oleva on aivan mahtava, mutta noita söpöjä eläimiä on ainoastaan alareunassa. Muuten oli ankanpoikasia ja sydämiä tai palloja.

Ihan loppuun vielä kun kerta muistin! Huomenna Animalian PKS ryhmän uusien ilta! Kaikki sinne siis!! Itse en pääse, kun on äikkää ja enkkua, mutta hauskaa on varmasti ilman minuakin ;)
xoxo,

Raisa